Armenian kansa kääntyy Kristuksen luo

Kuningas Tiridates III, puolisonsa Ashken ja sisarensa Khosrovidukht
Naghash Hovnatan 1701
kuva Wikimedia

Tiridates III

Sassanidien vallan aikana kovia kokenut Armenian kuningas Tiridates III (250 -333) oli viettänyt nuoruutensa Roomassa ja saanut siellä pakanallisen sivistysvaltion kasvatuksen ja sotilaallisen koulutuksen.  Armenian kuninkaana hän otti 297 puolisokseen iranilaisen prinsessa Ashkhen alaanien suuresta heimosta.  He saivat kaksi poikaa ja tyttären – kaksi prinssiä ja prinsessan. ^[1]

Tertullianus kertoo, että Armenian parthilainen kuningas Axidares ()k. 113) sekä Septimius Severuksen aikana hallinnut Khosrov I (k. 217) vainosivat kristittyjä.  Näistä tiedosta näemme, että taivasten valtakunnan hapatus oli ulottunut Ararat-vuoren seuduille jo varhain.  Vuorovaikutus roomalaisten kanssa varmaankin loi monia luonnollisia yhteyksiä myös kristittyjen ja pakanallisten armenialaisten välillä.^[2] 

Bartolomeus ja Taddeus

Armenian ortodoksisen kirkon perinteen mukaan apostolit Bartolomeus (Natanael) ja Taddeus toivat ilosanoman Jeesuksesta jo ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla.

Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja antoi heille vallan karkottaa saastaisia henkiä ja parantaa kaikkia tauteja ja vaivoja.
Nämä ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: ensimmäisenä Simon, toiselta nimeltä Pietari, ja hänen veljensä Andreas, Jaakob Sebedeuksen poika ja hänen veljensä Johannes, Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja publikaani Matteus, Jaakob Alfeuksen poika ja Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, joka sitten kavalsi Jeesuksen.
Nämä kaksitoista Jeesus lähetti matkaan annettuaan heille ohjeet.
Mt 10: 1- 5

Eusebius Kesarealaisen tallentaman perimätiedon mukaan apostoli Taddeus paransi Jeesuksen antaman kirjeen ja kuvan välityksellä leprasta kärsivän kuningas Agbar V (k.50 AD). Tämä tapahtui Edessan kaupungissa, joka sijaitsee Assyriassa, kreikkalaisten ”armenialaisessa Mesopotamiassa” ja kuningas Agbar V kääntyi kristityksi.^[3]  Nämä varhaiset tiedot ovat epävarmoja, mutta 300-luvun alussa Herra Jeesus otti armenialaiset kansana omakseen tavalla, joka sopii Ihmeelliselle Neuvonantajallemme

Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.
Jesaja 9:6

Gregorius Valaisija

Pyhä Gergorius Valaisija (257 - 331 AD)
kuva Wikimedia

Pyhä Gregorius Valaisija (252 - 331)^[4] oli syvissä tunnonvaivoissa isänsä takia.  Prinssi Anak Parthilainen oli näet murhannut kuningas Khosrov II:n vuonna 252 ja hänet oli tästä rangaistuksena teloitettu ja hänen koko perheensä surmattu.  Vain vastasyntynyt Gregorius pelastui kuolemalta täpärästi, koska kristitty pariskunta Sopia and Jevtagh pitivät lapsosesta huolta.  Hänet lähetettiin turvaan Kappadokian Kesareaan (nyk. Kayseri keski-Turkissa), jossa Isä Phirmilianos antoi orpopojalle kristillisen kasvatuksen.  Nuori Gregorius oli harras Jeesukseen uskova kristitty.  Hänelle annettiin puolisoksi kristityn armenialaisen prinssin tytär, Mirjam.  Neito oli myös Kristukseen uskova.  Pariskunta sai kaksi lasta.  Mutta myöhemmin Gregorius jätti perheensä ryhtyäkseen munkiksi. Hän päätti matkustaa evankelioimaan Armeniaa hyvittääkseen näin isänsä tekemän kuninkaan murhan.

Ihminen päättää, mutta Jumala säätää.  Meidän Herramme kyllä hyväksyi Gregoriuksensa evankelistaksi, mutta valitsi tälle merkillisen tien, joka näytti kerrassaan sulkevan pois kaikki mahdollisuudet tehdä yhtään mitään armenialaisten hyväksi.  Kuningas Tiridates III sai kuulla, että hänen isänsä murhaajan perheen ainoa henkiin jäänyt oli saapunut seudulla.  Hän antoi saman tien määräyksen vangita Gregoriuksen ja tämä lähetettiin Araratin vuoren luona olevalla tasangolla sijaitsevaan synkkään 60 metriä syvään kosteaan ja valottomaan maanalaiseen holviin, josta tuli hänelle vankila seuraavan 12 vuoden ajaksi. Paikka sijaitsee lähellä Armenian pääkaupunkia Jerevania olevan Khor Virap luostarin (syvä kuoppa) alueella ja ajatus sinne telkeämisestä nostaa kyllä tavallisen ihmisen niskakarvat. 

Ararat vuori ja Khor Vrap luolan luostari
kuva "Khor Virap Monastery4" by MEDIACRAT.
Licensed under CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons

Mutta karussa vankeudessakin kristitty kantoi hedelmää Taivasten valtakuntaan kärsivällisellä olemuksellaan, puheillaan ja teoillaan.  Armenian evankeliointi tapahtui sitten humauksella synkässä luolassa hiljaisuudessa ja kaikesta normaalista elämänmenosta erossa vietetyn kahdentoista vuoden jälkeen.  Gregorius haettiin synkästä kuopasta suoraan kuninkaan palatsiin ja hän sai kulkea voittokulkua Jeesuksen valmistamaa tietä ja kypsänä hedelmänä Armenia siirtyi ensimmäisenä kansakuntien joukosta Herramme omaksi.  Se tapahtui näin.

Kun aika oli täyttynyt, Herran enkeli iski kuningas Tiridadesta ja tämä menetti henkisen terveytensä.  Miehen sisäinen elämä sekosi vuonna 297 siitä syvästä pettymyksestä ja masennuksesta, että ystäväksi luultu Augustus Diocletianus petti lupauksensa.  Armenialaisten itsenäisen valtakunnan sijasta heidän maansa liitettiin provinssina Rooman alaisuuteen. 

Kukaan ei ollut kyennyt auttamaan masentunutta ja sekavaa kuningasta.  Tieto Gregoriuksen hurskaudesta ja hyvistä teoista vankikuopassa oli kantautunut hoviin asti.   Vuonna 301, neljä vuotta Tiridates III:n henkisen sekoamisen jälkeen, Gregorius kutsuttiin vankeudesta palatsiin, jos hän ehkä kykenisi auttamaan järkensä menettänyttä onnetonta hallitsijaa.  Herra Jeesus todellakin paransi kuninkaan Gregoriuksen raamatullisen rukouksen ja voitelun kautta, kuten Jaakobin kirjeessä opetetaan: 

Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi.   Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.  Elia oli samanlainen ihminen kuin me. Hän rukoili hellittämättä, ettei sataisi, eikä maa saanut sadetta kolmeen ja puoleen vuoteen.  Ja kun hän taas rukoili, taivas antoi sateen ja maa tuotti jälleen hedelmää.
Jaakob 5: 13-18

Meille ei ole säilynyt silminnäkijän kuvausta mitä kuninkaan kamarissa tapahtui, mutta varmaankin tuon neuvon mukaan Gregorius toimi.  Pyhä marttyyri Jaakob, Herran veli, on muutenkin armenialaisille tuttu ja rakas.  Vanha kirkollinen perinne kertoo hänen vihkineen joitain armenialaisia papeiksi jo ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla.^[5]

Gregorius Valaisija kastoi parantuneen kuningas Tiridates III:n ja monet hänen hovissaan Jeesuksen omiksi ja Taivaan valtakunnan kansalaisiksi vuonna 301.  Kristinuskosta tuli näin Armenian virallinen uskonto yli 20 vuotta ennen Roomaa.  Gregoriuksesta tuli Armenian apostolisen kirkon ensimmäinen piispa ja sittemmin hänestä on tehty tämän kirkon suojeluspyhimys.

Näemme tässä, kuinka viisaasti Herra Jeesus toimii kääntäen omiensa kautta kansojen kohtaloita. Armenialaisten kohdalla Jumalan Poika käytti hyödykseen myös Taivasten valtakunnan pahimpia vihollisia, Dipcletianusta ja Galeriusta.  Keisarin upea sotilaallinen voitto sassanideista vapautti armenialaiset heidän ikeestään, ja roomalaisten kulttuuri ja hallinto ulottuivat Araratin seudulle. Heidän mukanaan seudulle tuli entistä vahvempi kristittyjen vaikutus ja heidän lukumääränsä kasvaessa niin Armenian kuin Roomankin pakanalliset jumaluudet alkoivat jäädä unohduksiin kansan parissa ja niiden temppelit ja kulttipaikat jäädä tyhjiksi ja raunioitua. 

Ote tekeillä olevani kirjani Kristus ja Lohikäärme käsikirjoituksesta

---

[1] Asiatiedot etupäässä artikkelista http://en.wikipedia.org/wiki/Tiridates_III_of_Armenia. Wikipedia mainitsee syntymävuonna 257, mutta Gregorius oli syntynyt kuningas Khosrov II murhan aikaan 252.

[2] Armenian kirkon varhaisesta historiasta Ian Gilman, Hans-Joachim Klimkeit, Christians in Asia before 1500,  University of Michigan Press (1999).

[3] Eusebius Kesarealaisen tallentama Jeesuksen ja kuningas Agbarin välinen kirjeenvaihto on varsin kohteliasta ja lyhykäistä.  Koska siitä puuttuu kaikki legendaarinen aines, se voisi hyvinkin olla autenttinen, mutta kirkkohistorian tutkimuksessa ei yleisesti näin ajatella. Katso mielenkiintoisesta kirjeenvaihdosta esimerkiksi Sidney H. Griffith, The Doctrina Addai as a Paradigm of Christian thought in Edessa in the Fifth Century. Hugoye: Journal of Syriac Studies, Vol. 6.2, 269-292  (2009) http://www.bethmardutho.org/index.php/hugoye/volume-index/152.html

[4] http://en.wikipedia.org/wiki/Gregory_the_Illuminator

[5] P. H. Jacob A Brief Historical Sketch of the Holy Apostolic Church of Armenia. H. Liddell, 1895.

Atatürk ja armenialaiset

Gallipolin sankari Mustafa Kemal Atatürk (1881-1938) on Washingtonissa toimivan Armenian National Institute mukaan vastuussa Armenian kansanmurhan viimeisistä vaiheista Ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa. Löydät syytöksen insituutin sivulta tästä linkistä

Tarkastelen tässä lyhyesti Itäisen rintaman (Doğu Cephesi) tapahtumia Turkin itsenäisyyssodan aikana 1919 - 1923. Niitä edeltää vuonna 1915 Talaat pashan (1874-1915) ja Enver pashan (1881-1922) johdolla alkanut kansanmurha. Vaiot alkoivat ottomaanien toimesta ja tuohon aikaan Mustafa Kemal oli vielä jokseenkin tuntematon upseeri ottomaanien armeijassa taistelemassa Gallipolissa liittoutuneiden hyökkäystä vastaan. Saatuaan vallan uudessa Turkissa Kemal jatkoi ei-turkkilaisten joukkojen ja siviilien karkoittamista maasta ja tähän liittyneitä väkivaltaisuuksia.

Kaikkiaan armenialaisten uhrien määräksi 1915 - 1923 arvioidaan 800.000 - 1.5 miljoonaa ihmistä.


Turkin Kansallisliike
Atatürk perusti uuden Turkin hajoittamalla Istanbulissa ottomaanien viimeisen kongressin ja perustamalla uuden parlamentin Ankarassa olevasta päämajastaan käsin. Hänet valittiin kansallisliikkeen (Türk Ulusal Hareketi) johtajaksi ja hän kokosi kansallisen armeijan, joka lähti 1919 taisteluihin lännessä kreikkalaisia ja idässä armenialaisia ja heitä tukevia ranskalaisia vastaan karkoittaakseen vieraat vallat maastaan.


Turkin-Armenian sota

Tsaarin Venäjän kukistuessa Kaukasian eteläosissa asuvat armenialaiset julistautuivat 28. toukokuuta 1918 itsenäiseksi valtioksi Aram Manukian nimisen miehen johdolla. P'ääkaupungiksi valittiin Jerevan. Noin 70.000 km2 kokoinen valtio sijaitsi Ottomaanien imperiumin itärajalla. Sen pohjoispuolella oli Georgia ja itäpuolella Adzerbaijan ja etelässä Persia. Asukkaita Ensimmäisessä Armenaian tasavallassa oli noin 1.3 miljoonaa.

Armenian hyökkäys

Toukokuussa 1920 armenialaiset hyökkäsivät Turkin puolelle Oitin ja Barditin alueilla toivoen laajentavansa valtiotaan ja aliarvioiden pahasti turkkilaisten asevoimien mahdollisuudet. Syksyllä 1920 nuor-Turkki hyökkäsi ja voitti äsken perustetun Armenian tasavallan, joka joutui Karsin sopimuksessa 1921 Neuvostoliiton hallintaan (Armenian sosialistinen neuvostotasavalta Armenian SSR).

Marash 1920
Nuor-Turkin hyökkäys Atatürkin johdolla Marashin kaupunkia (Kahramanmaraş) hallussa pitäneitä ranskalaisia joukkoja vastaan tammikuussa 1920 oli käänne, joka johti Kilikian armenialaisten tuhoon eurooppalaisten lähtiessä lokakuussa 1921.

Marashin taistelu kesti kolme viikkoa. Ranskalaisten vetäytyessä kaupunkiin palanneet 1915 vainoja paenneet armenialaiset olivat turkkilaisten armoilla, eikä heistä jäänyt juuri ketään henkiin. Turkkilaiset sotilaat heittelivät palavia rättejä armenialaisten koteihin sytyttäen niitä palamaan, sairaalaan ja kolmeen kirkkoon paenneet surmattiin kivääri- ja konetuliaseilla. Marashan armenialaisten kuolonuhrien määräksi arvioidaan 5.000 - 12.000. Tarkkojen tilastojen saaminen on vaikeaa noista olosuhteista.


Kreikan-Turkin sota 
Lännessä kreikkalaiset valloittivat toukokuussa 1919 länsivaltojen, etenkin Ison-Britannian, tukemina Smyrnan (Izmir). Nuor-Turkin armeija lähti vastaiskuun ja taistelut jatkuivat aina elokuuhun 1922 asti, jolloin Smyrna antautui.

Antautumisen jälkeen kaupungin kreikkalainen ja armenialainen väestö ajettiin maanpakoon merelle ja armenialaisten vanhat asuinkorttelit hävitettiin.


Turkin itsenäisyys tunnustetaan 1923
Atatürk johti nuor-Turkin armeijan sotilaallisiin voittoihin lyöden Armenian tasavallan, Kilikiassa olevat ranskalaiset ja Smyrnan kreikkalaiset.

Tämän seurauksena Turkin itsenäisyys tunnustetiin Lausannen sopimuksessa 24.7. 1923. Tämän jälkeen Mustafa Kemal Atatürk keskittyi valtion rakentamiseen ja antoi erityisen painon ottomaanien imperiumin perinteiden korvaamiseen uusilla länsimaisilla vaikutteilla.

Taistelu Turkin sielusta islamilaisen idän ja sekulaarin lännen välissä jatkuu yhä tänään voimakkaana.


Atatürk ja armenialaiset
Näemme, että Mustafa Kemal Atatürk jatkoi nuor-Turkin hallitsijana ottomaanien aloittamia armenialaisten vainoja ja kuinka tapahtumat johtivat Kilikian ja Smyrnan hyvin vanhojen yhteisöjen tuhoon sekä itä-Armenian joutumiseen Neuvostoliiton yhteyteen.

Turkkilaiset kiistävät tänään kaikin voimin, että kyseessä olisi ollut kansanmurha (genocide) ja muistuttavat, että tuossa historian vaiheessa menehtyi myös kymmeniä tuhansia turkkilaisia. Maailman kansojen keskuudessa armenialaisten kohtaloon Turkissa suhtaudutaan eri tavoin eivätkä poliitikot tahdo nousevaa jättiläistä ärsyttää. 

Tapahtumista on kulunut nyt sata vuotta ja voinemme todeta, että nuor-Turkin määrätietoisena tavoitteena oli kukistaa valtakunnan alueelta kaikki vastarintapesäkkeet kansallistuntoisen valtion keskuudesta - keinolla millä hyvänsä. Samalla tulee muistaa, että kyseessä oli Ensimmäinen maailmansota ja sen jälkimainingit ja länsimaiden ja armenialaisten omat yritykset hyötyä ottomaanien valtakunnan, Euroopan sairaan miehen, kukistumisesta.

Parhaillaan käynnissä olevat taistelut kurdien kanssa Syyrian raja-alueilla kuuluu samaan kokonaiskuvaan, Turkin itsenäisyyden ja vallan varmistamiseen kaikilla alueilla ja sitä uhkaavien ei-turkkilaisten kansanryhmien kukistamiseen.

Kristus Armeniassa

Matteuksen evankeliumissa olevassa ylösnousseen Herran Jeesuksen Kristuksen anatamassa lähetyskäskyssä on merkillinen yksityiskohta, joka saattaa jäädä huomaamatta. Siellä ei nimittäin sanota "tehkää kaikki ihmiset minun opetuslapsikseni" vaan "tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni".

Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: 

"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.  Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."
Mt 28:16-20

Armenialaiset kääntyivät ensimmäisenä kansana Kristuksen omiksi kaikkien maailman kansojen joukosta vuonna 301 AD, kun pyhä Gregorius Valaisija kastoi kuningas Tiridates III:n ja hänen hoviväkensä. Armenian ortodoksinen kirkko on maailman vanhin kansallinen kirkko.

Armenian kääntymiseen Tähän liittyy monia tapahtumia kerrassaan ihmeellisiä ja upeita tapahtumia, joista kerron lyhyesti tekeillä olevan kirjani luvussa, jonka voit lukea tästä linkistä

Numero-usko

kuva WikiBooks

Jumala on suuri matemaatikko. Luomakunnan syvimmät salaisuudet tavoitetaan matematiikan kielellä usein kauan ennen kuin niistä on kokeellisesti varmistettua tietoa. Atomiydinten sisuksista maailmankaikkeuden rakenteisiin Jumalan matematiikka osoittautuu käsittämättömän syvälliseksi ja nerokkaaksi ihmisen käsitteitä käyttääkseni. Hiukkasten maailmassa tutkijoiden oli lopulta kehitettävä uusi matematiikan laji väreineen, kun perushiukkasten käyttäytymistä kuvataan. Luonnossa on nähtävissä fraktaaligeometrian muotoja, joita ihminen on pystynyt laskemaan vasta tietokoneiden laskuvoiman avulla.

Matematiikasta on kuitenkin pitkä matka uskonnolliseen rakenteeseen, jota kutsun tässä numero-uskoksi. Sille on ominaista, että numeroiden merkitys on painottunut uskonnollisessa mielessä kovin suureksi. Kun numerot sitten ovat kohdallaan henkilön mielessä, ilmassa on totuuden tuntua ja tiettyä salaperäistä ihmistä viihdyttävää ahaa-elämystä.

Asia ei ole musta-valkoinen, sillä Raamattu sisältää paljon numeroihin liittyviä asioita, mittausta ja ajanlaskua kuninkaiden hallitusajoista tuleviin suuriin tapahtumiin.


Vuosiluvut
Numero-kristillisyyden yksinkertaisin esimerkki on vuosilukujen laskeminen ja tiettyjen numeroiden nostaminen suorastaan pyhiksi.

Nuoren maan kreationisteille on suorastaan pelastuksen kannalta ratkaiseva tekijä on omaksua raamatullinen 6000 vuoden ajoitus luomiselle. Numero on niin merkittävä, että koko luomakunta ja Raamatun sana ollaan valmiit vääristämään, jotta luku saadaan pysymään voimassa.

Adventistit hylkäsivät Jeesuksen varoituksen ja ryhtyivät laskemaan Raamatun ennustusten avulla tulevia aikoja ja Herramme Jeesuksen Kristuksen paluun ajankohtaa.

Adventistien keskuudestaan syntyneessä Jehovan todistajien uus-uskonnossa numerot ovat vielä keskeisempiä.

Moniin muihinkin kristikunnan haaroihin kuuluvat uskovat mielellään laskevat Raamatun perusteella aikoja ja sukupolvia suuriin apokalyptisiin tapahtumiin kuten ylöstempaukseen ja maailmanloppuun. Näistä numeroista voi yksilön uskonnollinen maailma saada hyvin voimakkaita impulsseja.


Kabbalistiikka  
Juutalaisuudessa on voimakas mystinen virtaus, kabbalistiikka, jonka olennainen piirre on pyrkiä ymmärtämään Raamatun sisäistä olemusta ja juutalaisten tapojen esoteeristä merkitystä.  Sanoissa olevien kirjainten numeroarvojen laskeminen ja näin saatujen lukujen merkityksen tulkitseminen on tärkeä osa tätä mystiikkaa, numero-uskonnon muotoa.


Raamattu-koodi
Joillekin uskoville vahva todistus Raamatun yliluonnollisesta olemuksesta on sen kirjoituksista tulkittu Raamattu-koodi. Kirjainten lukumäärä, sanojen sijainti teksti-matriksissa, kirjainten edustamien numeroiden pohdinta - numero-uskontoa. Tällaisen metakoodin etsintä on tullut mahdolliseksi tietokoneiden avulla, käsityönä se on läjes ylivoimainen tehtävä.


Numerot viehättävät kaikkia
Pikkulapsen sormien laskemiseesta teoreettisen fysiikan tutkijan kaavioihin numerot kiinnostavat kaikkia, ei vain taloudellisia lukemia tarkastelevia ekonomeja ja pankkiireita.

Tänä kiinnostus näkyy myös uskonnossa, ovathan numerot, vuosiluvut, ajanmääritykset olennainen osa ihmisen maailmankuvaa.

Wink Martindale The Deck of Cards laulu tavoitti jotain tästä kiinnostuksesta, jonka yhteydet todellisuuteen, menneisyyteen, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen, voivat olla hyvinkin monimutkaiset - tai täysin näennäiset ja sattumanvaraiset.


Oheisessa linkissä Tapio Rautavaaran kertoo tarinan korttipakasta

Luominen ja evoluutio - henkilökohtaisesti

Afrikkalainen coelacanth
kuva  Peter Scoones/SPL via BBC Earth

Sain vastattavakseni tällaista arviota linjastani, jos vaikka saisi kerrankin ymmärrettävän vastauksen :-)

A) Jumala on kaiken luoja. Siitä ei passaa sanoa yhtään enempää, miten tms.
Arvostelet jokaista ajattelutapaa, joka tuntuu jollain tapaa pyrkivän määrittelemään luomisen metodeja. Teistinen evoluutiokin kuulostaa joltain ratkaisumallilta, joten et tykkää. Jumala on luonut ja piste!

B) Tiede olkoon naturalistista. Suhtaudut siihen niinkuin tiedemies: teoriat paranevat, ja niitä on syytä seurata. Paljon on ratkaistu. Mutta ne ovat yleensä aina vain 'toistaiseksi parhaita' ratkaisuja. Et pidä 'yli' menevästä tieteen tulosten tulkinnasta. Sellaisista joissa on sävy, että homma on jo ratkaistu, vaikka ei ole. Silloin kritisoit myös tieteellisiä kirjoituksia.

A. "määrittelemään luomisen metodeja".
1. teistinen evolutionismi todellakin näyttää Intelligent Design liikkeen tapaan etsivän luonnosta ilmiöitä, joissa Jumalan sormi näkyy.

Yleensä taustalla on sen torjuminen, että sattumanvaraiset muutokset (random changes) ja luonnonvalinta (natural selection) riittäisivät selittämään lajien synnyn. Jos tämä mekanismi hylätään luomisen nimissä, mitä muuta sen tilalle voitaisiin esittää kuin jonkinlainen teoria Jumalan toiminnasta luonnossa? Tällaisesta Jumalan tuomisesta tieteeseen sanoudun jyrkästi irti todeten samalla, että kehitysopin vanhat teoriat eivät riitä selittämään nopeasti paisuvaa tietomääräämme elämänmuotojen kehityksestä.


2. asia ei koske vain "luomisen metodeja" vaan itse Luojaa. Esimerkiksi monen ateistin väitteiden takana on teema, että luomakunta ei suinkaan ole täydellinen, vaan siinä esiintyy virheitä ja epäonnistumisia, joille annetaan sitten joskus naurettaviakin argumentteja (miehen nännit tai Reinikaisen silmälasit).

Taustalla on epäraamatullinen filosofinen jumalakuva, olkimies, joka sitten poltetaan. Kristityt ovat varmaan tässä osasyyllisiä, puhuen äärettömästä Jumalasta äärettömin termein, täydellisesti hyvä, täydellisesti viisas, muuttumaton, täydellisesti luomaansa ihmistä hallitseva jne.

Tämä ei kuitenkaan ole Raamatun Jumala, eivätkä pyhät Kirjoitukset suinkaan sano, etteikö luonnossa ja ihmisessä ilmenisi tekovikaa ja haurastumista, vanhenemista, silmien näkökyvyn menemistä, sokeutta, rampautta.  Epäraamatullinen filosofinen jumalakuva törmää Vedenpaisumukseen - kuinka "hyvä Jumala" voi noin hukuttaa ihmiskunnan?

Tai Charles Darwin, jonka uskoa Jumalaan hämmensi luonnossa esiintyvä raakuus

I cannot persuade myself that a beneficent and omnipotent God would have designedly created the Ichneumonidae with the express intention of their feeding within the living bodies of caterpillars, or that a cat should play with mice.
From a letter to Asa Gray, 22 May 1860

But He did, dear Charles!

Edelleen, Raamattu sanoo, että ihmisen teot ovat pahoja. Tämä ei mene filosofian jumalakuvaan, joka on "täydellisen hyvä".- kuinka Hän olisi tehnyt olennon, joka tekee toisinaan todella pahoja asioita (homo sapiens sapiens on ylemmällä kivikaudella ilmeisesti harjoittanut kannibalismia. Ei pidä tosin liikaa yleistää yhtä löytöä, esiintyyhän ihmissyöntiä Uuden Guinean ja Papuan alueella aivan äskettäinkin.)

Tieteellisessä keskustelussa puhutaan lähes poikkeuksetta filosofien jumalasta, ei Galilean miehestä, joka kerran käveli Kinneretin aalloilla ja joka kärsittyään ja kuoltuaan nousi kolmantena päivänä kuolleista Plontius Pilatuksen aikaisessa Jerusalemissa..


B. Luonnontieteen olemuksesta
1. "naturalistinen" on kielellisesti epämääräinen, koska sillä voidaan tarkoittaa aivan eri asioita.
a. tieteellinen tutkimus, joka ei vetoa yliluonnollisiin vaikuttajiin tai persoonalliseen Jumalaan selityksissä
b. tieteellinen tutkimus, jonka taustalla on aggressiivinen ateismi, pyrkimys kumota teistinen maailmankuva
Olen allerginen "teistisille" luonnontieteeseen tuoduille argumenteille, jotka ovat yleensä tyhjiä "luominen" näet ei ole mikään tieteellinen selitys sinänsä, vaan viittaa muihin asioihin.

2. "Asia on ratkaistu" sumutus ärsyttää minua tavattomasti, sillä se sulkee tutkijan silmät ja rajoittaa näkökykyä sekä estää aiheen kriittistä opiskelua.
Esimerkiksi englanninkielessä käytetään aktiivista muotoa "species evolved X and Y in order to Z". "Fish evolved wings to escape from predators". Tämä on täyttä potaskaa, sillä kukaan ei ole näyttänyt minkäänlaista fysiologista soluperäistä tai geeneissä ja kromosomeissa ilmenevää mekanismia, joka suunnitelmallisesti muuntaa lajia aktiivisesti ympäristön muutoksiin. Jos tämä suuri aukko huomattaisiin eikä sitä peitettäisi "species evolved" pseudo-tieteen lausein, joku voisi ryhtyä sellaista fysiologista piirrettä etsimään.  Nyt heitetään vain sokeasti MLM pari, "mutaatiot, luonnonvalinta ja miljoonat vuodet*, muka selityksenä. Nuo miljoonat ovat muuttuneet kovin rajoitetuiksi paleontologisen tiedon lisääntyessä.

Ei ole häpeäksi opettaa kouluissa, "emme vielä tiedä, miten tämä tapahtuu".


C. Lisäkommentti

Kaikki on luotu Kristuksen kautta.
Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on,
näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja,
kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.
Kol 1:16 -17

Minulla on henkilökohtaisesti tärkeä hermeneuttinen avain suhtautumisesta luomiseen, joka ilmaisee enemmän kuin mihin pelkkä puhe pystyy. Se on Joseph Haydnin suurenmoinen oratorio Die Schöpfung alkaa huikeasti sävelletystä muodottomasta kaaoksesta ja seuraa luomisen päiviä päättyen Adamin ja Eevan luomiseen.

Haydn suhtautui oratoriossa iloisen luonteensa mukaisesti lapsellisen avoimesti Raamatun tekstiin, mutta mestariteoksesta huokuu samalla syvästi uskovan miehen ajattelu ja - mikä olennaisinta - Jumalan ylistys. Enkelten kanssa Haydn jatkuvasti kehuu meidän Taivaallista Isäämme tämän valtavan hienoista luomistöistä kutsuen kaikkia ihmisiä mukaan kiitoslauluun.

Kun Napoleonin joukot piirittivät Wieniä ranskalaisilla oli erityinen määräys suojella Haydnin taloa. Eräs upseeri miehineen sitten tunkeutui sisälle. Kopsauttaen saappaansa ja kunniaa tehden hän sitten hienolla tenorin äänellä lauloi Adamin aarian tämän upean musiikin luojalle.

Oratorio Die Schöpfung kertoo osaltaan, kuinka luominen on enemmän. Enemmän kuin luonnontiede pystyy tarkoin metodein kuvaamaan tai ihmisen sanat ilmaisemaan, Jumalan kunnia luonnossa näkyy kaikkialla, ei vain luonnon kehityksessä. Ihmisen on otettava käyttöön taivaalliset lahjansa, runous, luova kuvataide ja ennenkaikkea luomisen alkuvoimaa pursuava musiikki, Beethovenin aurinkohymni Jumalan kunnia luonnossa. Näin saamme ilmaistua häivähdyksen Himalajan upeudesta, atomien rakenteessa näkyvästä viisaudesta, Luojan rakkaudesta luomaansa ihmistä kohtaan.

Olen harrastanut erityisesti tähtitiedettä selvitellen kehittyvän astronomian ja kosmologian vaikutusta kristittyihin. Näiden näkymien keskellä monet ihmisten puheet ja termit tuntuvat usein vain väärin rajaavan ja pienetävän kuvaamme Israelin Jumalasta. Hänestä tahdotaan tehdä - kuten esikoiset sattuvasti sanovat - "kolmen kyynärän jumala", jolla on ihmisen mitta.

Vain Raamattu, juutalaisen kansan kautta meille annettu tulviva alkuvoimainen ilmoitus ja tiedonlähde, ja sen päähenkilö, Jumalan ainoa Poika, johtavat meitä tuntemaan Isää oikein. Tästä tuntemuksesta käsin saamme iloita tieteen edistyksestä, pohtia sen harhapolkuja ja torjua sieltä käsin nosteettuja jumalattomia väitteitä. Ja kuitenkin huomaat, että keskusteluissa Raamattu on taustalla, sivussa tai kokonaan syrjään nakattu "viisaampien" tieltä.

Kalliala, piispanvirkaan sopimaton?

Turun arkkihiippakunnan piispan sauva
heraldikkoTapio Vallioja
kuva Turun arkkihiippakunta

Piispansauvassa on koverapäinen yrjönristi ja puhkeavia silmuja. Tekstinä ovat sanat "collige, sustenta, stimula" eli "kerää kokoon, tue ja kannusta". Piispanristi on valmistettu Ruotsin kuninkaan vuonna 1804 luterilaisen kirkon piispoille lahjoittaman ristin mallin mukaan.
Turun arkkihiippakunta

Ymmärrän kyllä, että tuomiokapituli on ryhtynyt toimenpiteisiin alaisiaan pappeja kohtaan, jotka sanoutuvat julkisesti irti piispastaan.

Ymmärrän, että kyseessä on tarkkaan harkittu askel, jota on edeltänyt kyseisille papeille lähetetyt varoitukset, keskustelut ja varmasti monet neuvottelut hiippakunnan päättäjien ja muiden piispojenkin kanssa.

Kunnioitan kirkkojärjestystä, "sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala" (1 Kor 14:33). Näinhän ordinaatiokiellon alaiset papit ovat itsekin tehneet, etsineet järjestystä, jonka puitteissa toimia Kristuksen kirkon palvelijoina Suomessa.


En ymmärrä,  miksi pappisvirasta erottamiseen piti lisätä jälkipotku "pappisvirkaan sopimattomia"?


Otan esiin vain kaksi esimerkkiä erotettujen työstä Suomen ev.lut. kirkossa:

- Anssi Simojoella on Jumalan armosta suuri perhe. Lähetyskäskyn saatuaan hän jätti vaimonsa kanssa turvallisen kirkkoherran - rovastin - eläkeläisen uran Suomessa ja he lähtivät pientensä kanssa vaaralliseen Keniaan tekemään Jumalan valtakunnan työtä. Tämä kertoo sydämen kuuliaisuudesta Kirkon Herralle Jeesukselle Kristukselle ja on askel, joka ei ymmärtääkseni keneltä tahansa papilta onnistu. Eikä heitä Kenian yössä tosiaan säästetty sen enempää ryöväreiltä kuin vakavilta sairauksilta kuin Afrikan kirkkojen sisäisiltä taisteluilta.

- Martti Vaahtoranta jätti oman turvatun työpaikkansa rauhallisessa Suomessa ja lähti Herran kutsusta Turkkiin Istanbuliin tekemään valtakunnan työtä kuohuvan islamin keskellä. Hän ei ehkä ulkomaalaisena kristittynä itse ollut siellä niin uhanalainen kuin laumansa: Kristuksen seuraan tahtovat entiset muslimit, joiden surmaaminen on joillekin islamilaisille suorastaan etuoikeus.

Kumpikaan tuskin epäröisi lähteä lunta tuiskuavaan jäätävään yöhön sielunhoitotapausta hoitamaan vaikka punkka on lämmin ja pappilan rauha rikkumaton. Nämäkö uskolliset Herran palvelijat - ja muut aiemmin ja nyt eroon tuomitut heidän kanssaan - ovat muka"pappisvirkaan sopimattomia"?

He ovat kyllä varmaan ihmisinä ties minkälaisia vinkuroita ja venkuroita, eivät mokomat suostu omantuntonsa tähden taipumaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon järjestykseen, josta kirkolliskokoukset ja piispat ovat päättäneet.  He jopa tahtovat taata muille omantunnonaroille teologeille työmahdollisuuden luterilaisessa yhteisössä Suomessa ollen vanhakirkollisia ja edustaen koko kirkkomme näkemyksiä vuoteen 1986 asti.

Ilmaisun "pappisvirkaan sopimaton" liittäminen Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin päätökseen herättää kysymyksen, onko Kaarlo Kalliala itse sopiva hoitamaan Herran laumaa sen paimenten (pastorien) kaitsijana piispan sauvaa kantaen?


No vastaus on tietenkin viileä hymy ja ehkä pieni hätkähdys, kuka tuollaista kehtaa edes kysyä! Totta kai on, uskollinen kirkon hierarkian valvoja ja järjestyksen puolustaja, joka asettaa vikurilampaat kuriin.

Väkisin, vastoin heidän Raamattuun sidottua omaatuntoaan.

collige, sustenta, stimula - kerää kokoon, tue ja kannusta

todellakin....

Timantti, YEC kreationistin paras ystävä?

Jonathan Sarfati on nuoren maan kreationistien (Young Earth Creationist YEC) johtavaa joukkoa. Hän kirjoittaa timanteista hauskasti otsiokoidussa artikkelissa
Diamonds: a creationist's best friend 
Radiocarbon in diamonds: enemy of billions of years
(creation.com)

Ajatus on yksinkertainen ja tehokas: jos kerran timantti on miljardivuotta vanha ja koska radioaktiivinen hiili-isotooppi C ¹⁴ puoliintuu 5700 vuodessa, luonnon timanteissa ei pitäisi olla sitä jäljellä lainkaan.

Sarfati viittaa sitten mm. geofyysikko John Baumgardnerin mittauksiin, jossa timantissa on havaittu 10x oletettua korkeampi määrä C14.

Rotta, R.B., Evolutionary explanations for anomalous radiocarbon in coal? Creation Research Society Quarterly 41(2):104–112, September 2004. 

Baumgardner, J., Humphreys, D., Snelling, A. and Austin, S., The Enigma of the Ubiquity of 14C in Organic Samples Older Than 100 ka, Eos Transactions of the American Geophysical Union 84(46), Fall Meeting Suppl., Abstract V32C-1045, 2003. 

 Lowe, D., Problems associated with the use of coal as a source of 14C free background material, Radiocarbon 31:117–120, 1989.

John Baumgardner

Wikipediassa on artikkelin perustana olevan tri Baumgardnerin esittely, joka alkaa lauseella 

"John R. Baumgardner is a geophysicist, young earth creationist, intelligent design supporter and Christian." 

Artikkeli kertoo, että hän oli Ron Wyattin mukana Noan arkkia etsimässä, mutta sanoi että "löydetty arikki" onluonnonmuodostelma. 

In 1997, US News and World Report described him as "the world's pre-eminent expert in the design of computer models for geophysical convection"

Vastine

Kirk Bertsche on kirjoittanut vastineen, josta laitan timantteja koskevan osan tähän kiinnostuneille

Rate project

 The ICR (Institute for Creation Research) recently spent eight years on a project known as RATE (Radioisotopes and the Age of The Earth). The RATE team claims the results have yielded convincing and irrefutable scientific evidence of a young earth.
    John Baumgardner, a geophysicist with expertise in tectonic modeling, presents experimental data claiming to show that all biological material contains intrinsic radiocarbon, no matter how old that material may be thought to be [1, 2]. He makes additional claims that even non-biological carbonaceous material contains intrinsic radiocarbon. He suggests that this radiocarbon is residual from the material’s creation. If true, his claims would have far-reaching implications for the ages of these materials.

    Baumgardner presents two classes of data. The first is a set of 90 previously published radiocarbon AMS dates of old samples (most >100k years) that he has re-analyzed. The second is a set of new samples that the RATE team collected and sent to a leading radiocarbon AMS laboratory to be dated. In both cases, I am convinced that the “intrinsic radiocarbon” is nothing more than contamination and instrument background.

 

Diamond
    Diamond is difficult to combust. The RATE samples apparently required modifications to the normal procedure [1], presumably higher combustion temperatures and longer combustion times, likely increasing the sample chemistry contamination. The samples were reportedly pitted and may have been subjected to previous analyses and to unknown contamination. Nevertheless, RATE’s five deep-mine diamond samples had radiocarbon levels only slightly above background (0.01 to 0.07 pMC after background subtraction), while the seven alluvial samples ranged from 0.03 to 0.31 pMC after background subtraction.
    Subsequently, the RATE team inserted diamond directly into an ion source, eliminating the sample chemistry, and measured much lower radiocarbon values, “between 0.008 and 0.022 pMC, with a mean value of 0.014 pMC,” apparently with no background subtraction [6]. This much lower value for unprocessed diamond provides strong evidence that their processed diamond samples had been contaminated, most likely by the modified sample chemistry.
    Taylor and Southon have also measured unprocessed diamond, finding a similar range of 0.005 to 0.03 pMC without background subtraction. They interpret this result as their instrument background, primarily due to ion source memory. Their ion source current varied, unintentionally, over about a factor of two, perhaps due to crystal face orientation or to conductivity differences between samples. “The oldest ¹⁴C age equivalents were measured on natural diamonds which exhibited the highest current yields” [4]. This important observation provides evidence about the source of the radiocarbon.
    If the radiocarbon were intrinsic to the sample, there would be no change in the radiocarbon ratio with sample current. The ¹⁴C, ¹³C, and ¹²C would change in unison. However, if the radiocarbon were coming from ion source memory or elsewhere in the accelerator, it should give a count rate independent of ion source current. Normalizing the radiocarbon count rate to the ion source current, which is predominantly ¹²C, would result in higher radiocarbon content for lower source currents, as observed. This data provides clear evidence that at least a significant fraction of the radiocarbon detected by Taylor and Southon in diamond measurements did not come from the diamonds themselves and thus could not be “intrinsic radiocarbon.”
    The lower values for unprocessed diamond and the current-dependent behavior find no explanation in Baumgardner’s “intrinsic radiocarbon” model. But these results fit well with the Taylor and Southon evidence that instrument background (specifically ion source memory) is material-dependent, with diamond exhibiting significantly less ion source memory than graphite. The radiocarbon detected in natural, unprocessed diamond measurements seems to be nothing more than instrument background.


Kirk Bertsche
Dr. Bertsche received a PhD in Physics from the University of California, Berkeley in 1989 under the direction of Prof. Richard A. Muller, the inventor of radiocarbon AMS. Dr. Bertsche’s thesis involved the design and testing of a small cyclotron for radiocarbon AMS. He subsequently received a postdoctoral appointment in the AMS laboratory of Lawrence Livermore National Laboratory, where he was involved with accelerator design and operation and also with sample preparation and analysis. In 2005, he received an MA in Exegetical Theology from Western Seminary, Portland, Oregon. He is the author of 25 publications and 13 patents, primarily dealing with particle accelerator and electron microscope design.

Timantti

Raakatimantti
Image by Unknown USGS employee - Original source: USGS "Minerals in Your World" website.
Licensed under Public Domain via Wikimedia Commons

Timantti on eräs hiilen allotrooppi. Kreikankielestä tuleva sana (allos + tropos muunlainen muoto) tarkoittaa saman alkuaineen tai kemikaalin esiintymistä eri muodoissa samassa fyysisessä tilassa.
Kyseessä on kristallinen monimuotoisuus (polymorphism). Allotropia temiä käytetään ainoastaan alkuaineista, ei niiden yhdistelmiä käsittävistä molekyyleistä.

Itse alkuaineen pitää tietenkin jo olla olemassa, ennenkuin sen atomit liittyvät toisiinsa eri tavoin muodostaen toisistaan rakenteellisesti eroavia molekyylejä, Tästä syystä alkuaineen ja sen allotrooppien syntymekanismit ja ajoitus ovat myös erilaiset.

Hiili
Jumala tekee timanttiin tarvittavaa hiiltä tähdissä, josta sitä supernovien räjähdysten levittämän avaruuspölyn kautta on tullut maapallon rakennusaineeksi aurinkokunnan muodostuessa.

Aurinko on alkujaan hyytävän kylmä vetypilvi , jonka painovoima on tiivistänyt palloksi. Tietyssä vaiheessa avaruudessa olevan vedyn syöksyessä kohti tähden tiivistyvää keskusta kaasu kuumenee pisteeseen, jossa se syttyy palamaan. Vetyatomit alkavat liittyä, fuusioitua, toisiinsa alkuaineeksi, jota kutsutaan auringon mukaan heliumiksi.

Taivaallisen fuusioreaktorin koosta riippuen prosessin kuluessa syntyy tarkassa matemaattisessa järjestyksessä alkuaineiden kymmenen kärjessä

Vety (Hydrogen H 1)
Helium  (Helium He 2)
....
Lithium (Li 3)
Beryllium (Be 4)
Boron (B 5)
Hiili (Carbon C 6)
Typpi (Nitrogen N 7)
Happi (Oxygen O 8)
Fluori (Fluoriini F 9)
Neon (N 10)

Astronomit kutsuvat kaikkia tähdissä esiintyviä heliumia raskaampia alkuaineita "metalleiksi".  Kun aurinkoa masssiivisempi tähti räjähtää supernovana, pamaus on niin valtava, että siinä sekunnin murto-osissa syntyvät maailmankaikkeudessa tunnetut raskaammat atomit aina uraania myöten (U 92).

Kotiplaneettamme koostumuksessa hiiltä on vähän, mutta se on orgaanisen elämän välttämätön edellytys ja tärkeä osa maata ympäröivää ilmakehää. Näin arvioidaan alkuaineiden suhteelliset määrät koko planeetan massassa (wikipedia)

rauta (32.1%)
happi  (30.1%)
silikoni (15.1%)
magnesium (13.9%)
sulfur (2.9%)
nikkeli (1.8%)
kalsium (1.5%)
alumiini (1.4%)

Hiili kuuluu loppuihin 1.2% maapallon rakennusaineista, joten sitä on niukasti. Sen sijaan ihmisen kehossa on suhteellisesti toiseksi eniten juuri hiiltä
happi (65%)
hiili (18%)
vety (10%)
typpi (3%)
muut alkuaineet yhteensä (4%)


Allotroopit
Hiilen eräs koko luomakunnan kannalta tärkeä ominaisuus on siitä muodostuneiden molekyylien allotrooppien suuri lukumäärä. Viime vuosina tutkimus on löytänyt aiemmin tuntemattomia hiilen alltrooppeja. Uusia ja varsin merkittäviä sovellutuksia tieteen ja tekniikan alalla, kuten esimerkiksi suoranaiseksi ihmeaineeksi paljastuneen grafeenin kohdalla on käynyt nanotekniikan alueella.

Hiilen allotrooppeja, timantti ja grafiitti
kuva wikimedia

amorfinen - vapaita atomeita ilman kristallirakennetta
timantti  - hiiliatomit liittyvät toisiinsa nelisivuisista pyramideista koostuvassa ristikossa (tetrahedral lattice).
grafiitti  - hiiliatomit liittyvät toisiinsa kahdeksankulmaisessa ristikossa (octagonal lattice)  Näitä kerrostumia on päällekkäin. Grafeeni on yksi ainoa kerros grafiittiverkostoa.

Buckminsterfullerene C₆₀
kuva wikimedia

fullereenit - hiiliatomit liittyvät toisiinsa kahdeksankulmaisina tai viisikulmaisina palloina, putkina tai muina muotoina.


Timanttien synty
Jumala tekee luonnossa esiintyvät timantit - viime aikoina myös ihminen on oppinut tekemään niitä keinotekoisesti.

Timantin synty edellyttää hiilipitoista ainesta, johon kohdistuu koreka paine (45 - 60 kilobaria) ja joka on 900 - 1300 Celsius asteen kuumuudessa.  Hiiliatomit voivat silloin sitoutua toisiinsa timantt allotrooppii.

Tällaiset olosuhteet esiintyvät maapallolla kahdessa paikassa, kivikehän (litosfäärin) alla manttelissa noin 140-190 km syvyydessä sekä meteoriittien iskupaikoilla. Erilaiset maan pintakuoren mullistukset tuovat niitä sitten lähemmäksi maanpintaa..

1. harzburgitic timantit ovat syntyneet epäorgaanisesta hiilestä manttelissa.
2. eclogitic timantit sisältävät orgaanista hiiltä, joka on tektonisten liikkeiden myötä joutunut syvälle maan pintakuoren alle.

Näissä on säännöllisesti erilaiset hiilit-isotooppien C12 ja C13 suhteet.

Maanpinnalle tulleet timantin ovat vanhoja: ne ajoitetaan miljardista 3.3 miljardiin vuoteen arviolta noin 4.5 miljardia vuotta vanhalla maapallolla. 

Hope timantti

Kuuluisin värillinen timantti - Hope timantti - sisältää boronia, joka antaa sinisen värin
kuva wikimedia

The Hope Diamond, also known as "Le Bijou du Roi" ("the King's Jewel"), "Le bleu de France" ("the Blue of France"), and the Tavernier Blue, is a large, 45.52-carat (9.104 g), deep-blue diamond, and now housed in the National Gem and Mineral collection at the Smithsonian Institution's Natural History Museum in Washington, D.C.

It is blue to the naked eye because of trace amounts of boron within its crystal structure, and exhibits red phosphorescence after exposure to ultraviolet light.  It is classified as a Type IIb diamond, and is notorious for supposedly being cursed. It has a long recorded history, with few gaps, in which it changed hands numerous times on its way from India to France to Britain and eventually to the United States, where it has been regularly on public display since. It has been described as the "most famous diamond in the world".
wikipedia

Suojelusenkeli taulu

Suojelusenkeli Eeli Jaatinen (1905 - 1970)

kuva Ilon Polku

Kirjasto.fi sivulta:

"Tiedäthän sen vanhan taulun jossa suojelusenkeli suojelee kahta pientä siltaa ylittävää lasta. Taulu löytyy lukemattomista suomalaiskodeista...  Mikä mahtaa olla kuvan alkuperä? Onko tiedossa miltä vuodelta se on, mistä maasta ja kuka sen on maalannut?"

Vastattu 2.1.2003 0:00:00 (Viimeksi muokattu 18.2.2008 8:53:46)

Tekijäksi mainitaan E. Jaatinen, suomalainen taiteilija joka teki mm. postikortteja. Vuosilukua ei mainita. Jaatisesta löytyi lyhyt luonnehdinta Postimuseon sivuilta.

"Taidemaalari Eeli Jaatinen syntyi Tampereella 1905 ja kuoli Helsingissä 1970. Hän opiskeli taidetta Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1920-21. Tämän jälkeen taidemaalari Eero Järnefelt opetti hänelle maalausta 1922-23. Jaatinen kuvitti paljon kirjoja ja kirjojen kansia. Hän piirsi myös pilakuvia mm. Joulukärpänen lehteen ja ensimmäiset sarjakuvat Maailma-lehteen 1921 ollessaan vain 16-vuotias. Postikorttien piirtämisen hän aloitti 30-luvulla. Harri Ala-Honkola esittelee kokoelmassaan Jaatisen piirtämiä pääsiäis- ja äitienpäiväkortteja, kesäisiä ja jouluisia kortteja sekä uskonnollisia kortteja."

Lue koko vastaus sivulta kirjastot.fi

Virsikirjaan korjattu Maan korvessa kulkevi lapsosen tie

Suojelusenkeli Eeli Jaatinen (1905 - 1970)
kuva Ilon Polku

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
:,: vaan ihana enkeli vierellä käy. :,:


On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois,
:,: jos käsi ei enkelin kädessä ois. :,:


Ja syntikin mustia verkkoja vaan
on laajalle laskenut korpehen maan.
Niin pianhan niihinkin tarttua vois,
:,: jos käsi ei enkelin kädessä ois. :,:


Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaakaan vois
:,: sä kättäsi enkelin kädestä pois. :,:

Sanat Immi Hellén (1861–1937)


Uuteen virsikirjaan
Samuli Koivuranta kertoo:

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie -laulu löytyy työryhmän ehdotuksesta. Immi Hellenin laulua on kuitenkin muokattu. Ehdotuksessa kaksi ensimmäistä säkeistöä on ennallaan, kolmatta on muokattu ja neljäs on tiputettu pois.

Työryhmän sihteeri, pastori Samuli Koivuranta sanoo, että neljäs säkeistö on jo aiemmin usein jätetty pois esimerkiksi laulukirjoista hieman hurjan sävyn takia.

- Kolmas säkeistö on tehty uusiksi, jotta se tuo raamatullista näkökulmaa, Koivuranta sanoo.

Elämä-lehti 12.4. 2015 via seurakuntalainen.fi

Eikö Immi siis tiennyt, miten lapsia puhutella?
Neljäs säkeistö hieman hurja...

No entäs tämä kauhutarina aamukahvin ääressä? Rintaa raastavan pelottava...

Kukko:
Hyvää huomenta, punahilkka!
Miltäs se maistuu kahvitilkka?

Kana:
Ah, se on aivan liian kuumaa,
kieltäni polttaa, päätäni huumaa.

Kukko:
Kahvi on hyvää – mitä mä kuulen?
Huonolla tuulella, rouvani, luulen.

Kana:
Eipä se olisi kumma lainkaan,
voi mitä unissa nähdä sainkaan!

Kukko:
Kerro se mulle, kullanmuru,
kertoen aina haihtuu suru.

Kana:
Mull’ oli piilossa pesä uusi,
munia siinä jo viisi, kuusi.
Lapset sen löysivät, ai, ai, ai!
Rintani haikean haavan sai.

Kukko:
Rauhoitu, rauhoitu, armas Lotta,
eihän se ollut edes totta.

Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.

Kaksi profetiaa ja LHPK

Neuvostoliiton aikainen ICBM siilo
kuva engineerjock.com

Ensimmäinen profetia
Anssi Simojoki kirjoitti vastineessaan

"Jos en saa tehdä Kristuksen antamaa työtä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, jatkan sen tekemistä tämän kirkon vieressä Kristuksen kirkon oikeiden, jumalallisten tuntomerkkien mukaan" 

Muistan elävästi kuin eilispäivän, kun Anssi ja eräät muut teologian opiskelijat saivat tämän profeetallisen neuvon noin neljäkykmmentä vuotta sitten meidän Herramme palvelijattarelta. Nyt se on toteutumassa vuonna 2015. Kyseessä on maltillinen hengellinen kirkkopoliittiseen linjaus, joka torjuu vihan ja säilyttää rakkauden ja kunnioituksen Suomen luteriliasta kirkkoa kohtaan, vaikka joku ankarasti arvostelesikin sen piispojen ja pappien sanoja ja toimia.


Toinen profetia
Sama profeetallinen henkilö puhui nelisenkymmentä vuotta sitten toisessa yhteydessä pahuuden aikeista ihmiskuntaa vastaan. Hengessä julistaen hän kuvasi maanalaisia siiloja, joissa piilee suurta tuhoa aiheuttavia ohjuksia. Hän ei sanonut mitään niiden laukaisemisesta tai muusta sellaisesta, vaan kuvasi vain tätä hirmuista asiaa, jolla Saatana uhkaa silmänräpäyksessä tuhota paljon ihmisiä kenenkään voimatta sitä estää.

Vuonna 2015 Venäjän johdon puheiden ja toimien aikaan tuo kauan sitten Hengessä annettu kuvaus ei ole laisinkaan niin kaukana arjen todellisuudesta kuin silloin suuren ja mahtavan Neuvostoliiton aikaan.


Pohdintaa
Miten nämä kaksi, Lähetyshiippakunnan viiden papin erottaminen kirkon virasta ja kauan sitten lausuttu kuvaus ihmiskuntaa uhkaavista maanalaisista siilosita liittyvät toisiinsa? Profetiathan eivät liittyneet toisiinsa muuten kuin ajankohdan, henkilön ja saman Hengen kautta.

On hyvinkin mahdollista, että lähivuosina suomalaiset tulevat kokemaan nykyistä vaikeanpia aikoja, Norjan Naton ja itärajan takana olevan Venäjän selvitellessä välejään Suomi olisi lähinnä ylilentopaikka ja Suomen sotaa muistuttavien maataisteluiden tappioden ketju venäläisten sotilaallisen ylivoiman tiellä. Muun maailman kokemaa kuolemaa, pakolaisuutta, tuhoa siellä, missä on totuttu elämään Herran kukkarossa muistamatta aina kiittää Herraa siitä.

Kun joudumme elämään kansana vaikeita aikoja, ihmiset kääntyvät silloin etsimään apua Taivaan Jumalalta. He vaistoavat kyllä, kenen papin puoleen kääntyä, ja niin monet ev.lut. kirkon kuin Lähetyshiippakunnan papit saavat tehdä Jumalan valtakunnassa työtä rinta rinnan hädissään ja peloissaan olevien ihmisten auttamiseksi Sanan voimalla.



Toivottavasti ei uutta Pohjan sotaa tule! Mutta, kuten Tapio Rautavaara aikoinaan oikein lauloi

"No mikäs siinä, samaa mieltä oomme,
ei sotaa enää koskaan tulla saa.
Vaan toivomatta aina kohtaloomme,
niin outo voima sodat marssittaa."

lyrics

Anssi Simojoen vastineesta tuomiokapitulille

Poimintoja pastori, TT Anssi Simojoki sanoo omassa vastineessaan tuomiokapitulille (lue koko vastine tästä):

Tämäntyyppisestä piispan vallasta ei puhuttu mitään silloin, kun arkkipiispa Martti Simojoki vihki minut papiksi 2.6.1972, ja annoin asiaankuuluvan pappisvalani. Sitouduin Jumalan sanaan ja kokonaiseen luterilaiseen tunnustukseen. Piispojen ja pappien asema määriteltiin ja toteutettiin luterilaisen tunnustusperinteen mukaisesti aivan toisella tavalla kuin nyt. Pappisvihkimykseni oppia ja järjestystä en ole rikkonut.

............
Poliittinen tarkoituksenmukaisuus todentuu edelleen, kun Lähetyshiippakuntaa ja sen piirissä toimivia pappeja verrataan muihin vastaaviin ilmiöihin.

Suomessa pappeja kuuluu salaseuroihin ja ritarikuntiin, joiden johtajille ja suurmestareille he ovat vannoneet äärimmäistä kuuliaisuutta. Esim. vapaamuurarien järjestöt täyttävät joka suhteessa puheen ”uskonnollisen yhdyskunnan luonteesta”, vaikka ne selvästikään eivät ole uskonnollisia yhdyskuntia.

Laestadiolainen Suomen rauhayhdistysten keskusyhdistys Oulussa on huomattavasti enempi ”uskonnollisen yhdyskunnan luonteinen”, käyttääkseni piispainkokouksen kieltä eikä sen piirissä piispallisella kaitsennalla ole yhtään mitään merkitystä. Piispat tietävät sen hyvin, mutta he tietävät myös liikkeen suuruuden ja voiman eivätkä siksi ole vetäneet laestadiolaisia tuomiokapitulikäräjille huolimatta rauhanyhdistysten ”uskonnollisen yhdyskunnan luonteesta”, joka on 100%:sti piispallisen kaitsennan ulottumattomissa.

En toivo laestadiolaisille mitään pahaa, mutta käytin heitä vertaisryhmänä osoittamassa, että poliittiset prosessit ratkaisee Tuomiokapitulissakin poliittinen voima eikä kristillinen totuus. Suomen evankelis-luterilaisella lähetyshiippakunnalla sitä poliittista voimaa ei katsota olevan niin paljon, että se jätettäisiin rauhaan, kuten tapahtuu monien vahvempien ja vauraampien kohdalla.

...................
Tuomiokapitulin tiedossa pitäisi olla, että pääongelma on juuri tässä: piispat ovat Tunnustuskirjoilla punniten rikkoneet vakavasti Jumalan sanaa ja kirkkomme luterilaista tunnustusta väärällä opetuksellaan, Raamatun vastaisilla virkatoimilla ja hallintotyöllä. Viittaan uudelleen piispojen yksimielisesti päättämään ordinaatiosulkuun, joka toteutettiin piispa Olavi Rimpiläisen siirryttyä eläkkeelle. Tällaisen sulun, joka kohdistuu Raamatulle ja luterilaisille tunnustukselle uskollisiin kristittyihin ja pappiskandidaatteihin, luterilaiset tunnustuskirjat tuomitsevat monissa kohdin ja voimakkain sanankääntein nimittäen sellaista tyranniaksi, hirmuvallaksi. Ordinaatiosulku on entisestään pahentanut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hätätilaa. Niinpä Tunnustuskirjat vapauttavat seurakunnat piispallisen hirmuvallan luomassa hätätilassa vihkimään itselleen oikeita pappeja, jos Jumalan sanaa vastoin toimivat piispat pyrkivät estämään heiltä sellaiset. Tunnustuskirjat myös velvoittavat – eivät siis vain salli vaan velvoittavat – kristittyjä luopumaan sellaisista piispoista, jotka opettavat ja panevat toimeen Jumalan sanan vastaisia asioita ja opetuksia kirkossa. Mainitut piispat eivät ole Augsburgin tunnustuksen mukaan enää piispoja vaan vääriä profeettoja (CA 28). Vuonna 2011 kirkolliskokous ja piispainkokous päättivät homoseksuaalisten suhteiden rukoushetkestä, vaikka tämä askel pyrittiin huolellisella naamioinnilla tekemään harmittoman näköiseksi. Kun olin yksi, joka julkisesti ilmoitti luopuvansa tällaisista Raamatulla ja Tunnustuskirjoilla punniten harhaoppisista piispoista, toteutin vain sitä, minkä olin pappisvalassani paljon aikaisemmin 2.6.1972 luvannut.

Anssi Simojoki

Katso lähetyshiippakunnan työntekijäluetteloa, joka on kaikille avoin luettavaksi, sillä kyseessä ei ole mikään salaseura. Luettelo omantunnon aroista papeista, joille ei sijaa löytynyt majatalosta. Mistään vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen verrattavasta kirkkoa heiluttamaan kykenevästä voimallisesta lahkosta ei tosiaankaan ole kysymys!

Rukoilemme näiden virasta erotettujen kanssa, että kaikki tämä johtaisi Vapahtajamme, Ihmeellisen Neuvonantajan, johdolla lopulta parannukseen ja uudistumiseen kaikille niille, joille Suomen evankelis-luterilainen kirkko on rakas.

Martti Vaahtorannan saama sähköposti arkkihiippakunnan tuomiokapitulista

Martti Vaahtoranta:  MENETIN PAPPISOIKEUTENI SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISESSA KIRKOSSA.
Tällaisen tiedotteen sain sähköpostitse juuri äsken itse päätöksen ohessa:


Tiedote 8.4. 2015.
Vapaa julkaistavaksi.

Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli erotti lähetyshiippakunnassa toimivia pappeja
Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli on 8.4.2015 määrännyt viisi hiippakunnan pappia menettämään pappisoikeutensa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Kukaan heistä ei työskentele seurakuntavirassa.

Erotetut papit toimivat Luther-säätiön perustaman Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan tehtävissä. Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta perustettiin maaliskuussa 2013. Se on rekisteröimätön yhdistys, joka on vihkinyt palvelukseensa pappeja ja oman piispan. Muodollisesti se ei ole järjestäytynyt omaksi kirkokseen, vaikka käytännössä se toimiisellaisena. Lähetyshiippakunta kokoaa yhteen erityisesti naispappeuden vastustajia.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat katsovat, että papin toimiminen lähetyshiippakunnan tehtävissä on ristiriidassa papilta odotettavan lojaalisuuden ja pappislupauksen kanssa. Siksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi ei voi kuulua lähetyshiippakunnan papistoon.

Aiemmin kolme lähetyshiippakunnan pappia on menettänyt pappeutensa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Tampereen tuomiokapituli on erottanut kaksi hiippakunnan pappia, jotka olivat antaneet vihkiä itsensä lähetyshiippakunnan piispoiksi. Oulun tuomiokapituli on erottanut lähetyshiippakunnan dekaanina työskennelleen papin.

Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli määräsi lähetyshiippakunnan pappeina toimivat Sakari Korpisen, Miika Niemisen, Anssi Simojoen, Markku Sumialan ja Martti Vaahtorannan menettämään pappisvirkansa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.

“Toimiminen lähetyshiippakunnan pappina on vastoin pappisviran velvollisuuksia ja sitä pappislupausta, jonka nämä papit ovat antaneet, kun heidät on vihitty Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papeiksi”, toteaa lakimiesasessori Matti Mäkinen.

“He ovat käytännössä siirtyneet toisen kirkon palvelukseen, eikä meidän kirkollamme ole sellaista ekumeenista sopimusta Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan kanssa, joka mahdollistaisi pappien vastavuoroisen palvelemisen. Esimerkiksi Englannin anglikaanikirkon kanssa sellainen sopimus on.”

Piispa Kaarlo Kalliala korostaa, että tuomiokapituli otti ratkaisussaan kantaa nimenomaan papin toimimiseen toisessa kirkossa. ”Päätös ei ole kannanotto Korpisen, Niemisen, Simojoen, Sumialan ja Vaahtorannan uskoon”, piispa Kalliala toteaa. “On sääli, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei heille tällaisena kelpaa”, piispa Kalliala sanoo.

Päätökset ovat luettavissa kokonaisuudessaan Turun arkkihiippakunnan www sivuilla www.arkkihiippakunta.fi/hallinto/paatokset/

Lisätietoja: lakimiesasessori Matti Mäkinen, puh. 02 2797 011

Teistinen evolutionismi

koska minut monella taholla luetaan teistisen evolutionismin kannattajaksi - jota en ole - koetan tässä selventää käsitteitä.

Kyse on yhteisestä kielellisestä sopimuksesta, mitä termillä tarkoitetaan. Suomalaisessa wikipediassa on useita säikeitä, joista ensimmäinen on mielestäni aivan liian yleistävä - sehän käsittää kaikki Luojaan uskovat vivahteista ja väreistä riippumatta.


Suomalainen wikipedia kirjoittaa

Teistinen evolutionismi eli evolutionistinen luomisoppi on näkemys, jonka mukaan evoluutioteoria ja Jumalan olemassaolo ovat molemmat tosia, eivätkä ole ristiriidassa keskenään.

Toinen teistisen evoluution haaroista pitää jumalaa evoluution ohjaajana. Tätä haaraa kannattavat nykyään monet kristityt, ja se on yleinen keino yrittää sovittaa yhteen luomiskertomuksen pitäminen totena ja usko evoluutioon.

Kristillisen teistisen evolutionismin mukaan luomiskertomuksen kuusi luomispäivää olivat todellisuudessa hyvin pitkiä ajanjaksoja. Ortodoksinen ja Roomalais-katolinen kirkko sekä enemmistö protestanttisista ja juutalaisista yhteisöistä kannattaa tätä näkemystä.

Toisen haaran, deistisen evolutionismin mukaan jumala on käynnistänyt evoluution, mutta ei ohjaa sitä.

Esimerkiksi Francis Collins on edistänyt teististä evolutionismia, jota hän nimittää termillä "BioLogos".

Lähteet
Scott, Eugenie C.: The Creation-Evolution Continuum
wikipedia

[wikipedian toimitus huomauttaa suomenkielisestä artikkelista "Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä"]

Wikipedia - eli E.C. Scott - kirjoittaa

"Toinen teistisen evoluution haaroista pitää jumalaa evoluution ohjaajana"  Sanoudun tästä näkemyksestä irti.

"Toisen haaran, deistisen evolutionismin mukaan jumala on käynnistänyt evoluution, mutta ei ohjaa sitä." Sanoudun tästä näkemyksestä irti.

Wikipedian artikkelin ensimmäinen määritelmä on samaa kuin minua tai sinua kutsuttaisiin kreationistiksi, sillä uskomme, että Jumala on luonut taivaan ja maan. Termi kreationismi on silloin kovin laajasti käsitetty, ja sulkee sisäänsä juutalaiset, kristityt ja muslimit, jotka kaikki uskovat näin.

Olisiko teistisen evolutionismin vastakohta sitten ateistinen evolutionismi.  Silloin taas joutuisin käsitteellisesti teistien leiriin.

Monet käyttävät termiä naturalistinen evolutionismi latinan sanasta natura, luonto. Jos sitä ei samaisteta ateistiseen näkemykseen, olen tarkkana ja kuuntelen mielelläni, mitä tiede löytää Jumalan ihmeellisistä luomisteoista.

Lähetyshiippakunnan pappien erottaminen ev.lut. kirkon virasta

Turun Sanomat raportoi 8. huhtikuuta 2015 mm.

Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin erottamat pastorit vakuuttavat jatkavansa työtään pappeina päätöksestä huolimatta.

Tuomiokapituli päätyi kokouksessaan keskiviikkona ottamaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisoikeudet pois viideltä Suomen evankelisluterilaisessa lähetyshiippakunnassa toimivalta pastorilta. Lakimiesasessori Matti Mäkisen mukaan erotetut papit ovat toimineet vastoin pappisviran velvollisuuksia ja pappislupaustaan toimiessaan Lähetyshiippakunnan palveluksessa.

Lähetyshiippakunnan palveluksessa Sakari Korpinen, Miika Nieminen, Anssi Simojoki, Markku Sumiala ja Martti Vaahtoranta ovat pitäneet jumalanpalveluksia ilman tuomiokapitulin lupaa.
...

Erotuspäätöksessään tuomiokapituli toteaa viiden papin osoittautuneen "ilmeisen sopimattomaksi" toimimaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvirassa. Lisäksi he ovat "rikkoneet antamansa pappisvalan" hoitaessaan papinvirkaa Lähetyshiippakunnassa. Pappisvala vannotaan papiksi vihkimisen yhteydessä, ja siinä vihittävä sitoutuu kirkon oppiin ja järjestykseen.

Lue koko Turun Sanomien artikkeli tästä linkistä

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon palvelusta erotetut papit ovat

1. Sakari Korpinen 
2. Miika Nieminen 
3. Anssi Simojoki 
4. Markku Sumiala  
5. Martti Vaahtoranta

He jatkavat pappisviran hoitamista Lähetyshiippakunnassa.

Martti Luther on enemmän

on se vaan veikeää, kun kristityt eivät viitsi ottaa asioista selvää ja omaksuvat päätä pahkaa kaikenlaista pajunköyttä, mitä sielujemme wihollinen niin taitavasti syöttää. Esikoiset ovat aivan erikoistuneet tähän "usko mitä sanotaan, älä arvostele itse, älä ota selvää, niin olet autuas lammas hyvien paimenten hoidossa"

Tälläkin suomi24 lestadiolaiset forumilla näkee jatkuvasti hyökkäyksiä Lutheria vastaan, jotka tulevat vapaiden suuntien taholta ja ovat lähinnä herjaamista vailla mitään todellista asiasisältöä.

Sillä tiedä, että Luther on enemmän kuin luterilainen kirkko. Hänen kauttaa Herra Jeesus uudisti koko läntisen kristikunnan ja hänen työstään ja vaivannäöstään ovat tuloksena kalvinistien maailma ja siihen läheisesti kytkeytyvät vapaakirkot, presbyteerit, metodistit ja helluntailaiset sekä toisaalta lapsikasteen hylkääjät, kuten Raamattuun tarttuvat baptistit.

Mtään näistä ei olisi olemassa ilman sitä lain ja armon opetusta, jota Luther sai itse niin katkerin kyynelin, syntejä tunnustaen, ripittäytyen, parannusta tehden vuosikaudet opiskella.

Kun armo sitten hänelle Psalmien kirjasta ja Hoosean puolijakeesta avattiin, nousi hänelle pyhä Raamattu arvoon arvaamattomaan yli kirkolliskokousten ja seurakuntien johtajien, kuten Lapin vanhinten neuvojen.

Luther on enemmän.

Kiitos Herralle hänestä!

Joko Jeesus tai Pyhä Henki

Uudessa testamentissa on merkillinen ja ajatuksia herättävä yksityiskohta, jonka ymmärtäminen perustuu vain yhteen jakeeseen Johanneksen evankeliumissa.

"Kuitenkin sanon minä teille totuuden: se on teille tarpeellinen, että minä menen pois; sillä ellen minä mene pois, niin ei Lohduttaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen pois, niin minä hänen teille lähetän."
Joh 16:7

Kristus opettaa tässä omilleen, että täällä voi olla joko Jeesus tai Pyhä Henki - ei molemmat yhtä aikaa.

Tästä avainjakeesta selittyvät sitten toiset samasta asiasta puhuvat Uuden testamentin kohdat. Niissä ei ole yhtä jyrkkää joko-tai asettelua

Mutta sen hän sanoi siitä hengestä, jonka niiden piti saaman, jotka uskovat hänen päällensä; sillä ei Pyhä Henki vielä silloin saapuvilla ollut, ettei Jesus ollut vielä kirkastettu.
Joh 7:39

Ja katso, minä lähetän minun Isäni lupauksen teidän päällenne. Mutta te olkaat Jerusalemissa siihenasti kuin te puetetaan voimalla korkeudesta.
Luukas 24:49

Vahdinvaihto
Vahdinvaihto tapahtui Pääsiäisen ja Helatorstain välisen 40 päivän päätyttyä.

Ylösnousemuksen jälkeen kirkastettu Herra Jeesus oli täällä läsnä erityisellä tavalla neljäkymmentä päivää, näyttäytyen Jerusalemissa suljettujen ovien takana, Emmauksen tiellä, Galileassa ainoastaan omilleen - ei kaikelle kansalle. Apostolit ja ne viisisataa ovat tämän todistajia.

Helatrostaina kirkastettu Kristus astui ylös taivaisiin ja istuu Isän oikealla puolella. Pian sen jälkeen Pyhä Henki täytti apostolit voimalla korkeudesta ja on täällä läsnä Jeesuksen ruumiissa.

Jeesus lähti, Pyhä Henki tuli.


Missä Jeesus?
Eikö Pyhä Henki sitten puhunut profeettain kautta, eikö Pyhä Henki laskeutunut Jeesukseen? Onko Jeesus meistä siis kovin kaukana ylhäällä taivaassa?

kyllä näistä asioista on Raamatussa kirjoitettu ja Pyhä Henki tahtoo Jeesuksen lupauksen mukaan muistuttaa ja opettaa meitä siitä, mitä Hän on puhunut. Rukoilkaamme avoimia korvia ja sydämiä kuullaksemme Hengen hiljaista opetusta Jumalan Sanan äärellä.

Sillä tämä on syvällinen ja jumalallinen asia. Jeesus vai Pyhä Henki?


Virsi 101

1. Oi nouse, aurinkomme kirkas ja suloinen, ja auta kaikki kansat pois yöstä orjuuden. Kuin paaden haudaltasi vieritti Jumala, niin valhe, taikausko myös, Jeesus, kukista. 2. Kuin pääsiäisen koitto ylene loistamaan. Jo säteittesi alla puhkeaa kevät maan. Vain valo totuutesi tien raivaa pimeään, ja synnin valtaan kuolleet herätät elämään. 3. Kun kosketat, niin kukkii taas oksa alaston ja vehmas ruoho peittää jo hiekka-aavikon. Näin yrttitarhaksesi myös sydän aukeaa, kun, Herra, suven viestin se sanastasi saa.

4. Jo nähkööt sokeatkin: sä yksin olet tie, ja kahlehditut kuulkoot: se vapauteen vie. Veisatkoot iloisesti myös kielet kankeat, kun autuutesi annat, valollas valistat. 5. Myös kauas eksyneille vie juhlakutsusi. Tee tunnetuksi heille jo rakkautesi. Suo voima Pyhän Hengen viejille viestin sen, ja koko lauma johda luo yhden paimenen.

Elias Blix 1890. Suom. Hengellisiä lauluja ja virsiä 1920, Jaakko Haavio 1961. Virsikirjan lisävihkoon 1963