Eevan tytär - Amanda Kaye Logue

Amanda Kaye Logue Tampa Bay Times

Raamatun alkuluvut kertovat synkkää tarinaa Adamin ja Eevan perheestä ja pian Edenistä lähdön jälkeen heidän vanhin poikansa Kain murhaa Jumalan varoituksesta huolimatta nuoremman veljensä Abelin. (1 Ms 4)

Amanda ja Jason ref

Jotain yhtä järjetöntä ja synkkää "ihmisyyttä" on Amanda Kaye Loguen (30) ja Jason Andrewsin (28) tarinassa, joka on ollut paljon esillä kansainvälisessä lehdistössä ja Suomessakin. Jo nuorena Logue lähti mukaan amerikkalaiseen pornoteollisuuteen ja tuli näissä elokuvissa tunnetuksi nimellä Sunny Dae. Kymmenisen vuotta hän ennätti tätä maailman vanhinta ammattia harjoittaa, kunnes hän vuonna 2010 yhdessä poikaystävänsä Jasonin kanssa murhasi tatuointiliikkeen omistaja Daniel Avramsenin (41).


Rikos

Loguen Andrews Avramsen gay.net

Teko oli suunniteltu, mikä teki siitä tietenkin raskauttavan. Koko tapaus on jotenkin niin järjettömän tuntuinen. Oikeuden mukaan Logue palveli vauhdikkaiden pitojen jälkeen Avramsenia tämän kodissa New Port Richeyssä Pasco County, Florida. Andrews odotti kärsivällisesti ulkona. Pariskunta vaihtoi muutaman SMS viestin. Jason viestitti ystävättärelleen, joka oli tekstannut haluavansa maata tämän kanssa teon jälkeen

"I'm so glad you're really commited to this take. Keep eyes for a knife, etc for me!"


Pariskunta iski hieromapöydällä lepäävää miestä ensin useita kertoja veitsellä selkään ja murskasi sitten hänen pääkallonsa lekalla. Ilmeisesti body builder Andrews hoiti fyysisen puolen. Lähtiessään murhapaikalta he ottivat mukaansa 6000$ käteistä, kameran ja kannettavan tietokoneen.


Rangaistus
Pascon poliisi tavoitti ensin Amandan ja sitten Jasonin. Tammikuussa 2011 Jason Andrews tunnusti koko teon ja sai elinkautisen vankeusrangaistuksen ilman mahdollisuutta saada armahdusta. Hän viettää siis lopun elämänsä vankilassa. Raamattu kertoo Jasonille ja meille kaikille, että ellemme tee parannusta rangaistus jatkuu iankaikkisesti.

Myös Amanda on nyt saanut tuomionsa. Hän tunnusti osuutensa kokonaan ja välttyi näin elinkautiselta. Sen sijaan hänet on tuomittu toisen asteen murhasta neljäksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Hän on nyt 30 vuotias nuori nainen ja on mahdollisesti vapautuessaan varmaan 60 vuoden tuntumassa ellei vanhempi. Logue tulee siis viettämään aikuisuutensa parhaat vuodet vankilassa, mutta voi vanhuudessaan ehkä päästä siviiliin toisin kuin Jason Andrews.


Kuinka elämä voi mennä tällaiseksi?
Tätä miettivät myös Amanda Loguen sukulaiset. "Hän oli suloinen ihminen". He sanoivat, että poikaystävänsä Jason Andrews oli se paholainen, joka sotki Amandan pään.

"When the devil pops his head in, we succumb to what the devil wants us to do" sanoi hänet tunteva Darryl Dobbs.

Näiden kauhujen keskellä ihmiset siis kokevat, että Saatana käytti toista ihmistä, Jasonia, Amanda Loguen elämän tuhoamiseksi ja saavutti näin tavoitteensa - Daniel Avramsenin käsittämättömän murhan.

Juutalaisten vastustajiensa kanssa puhuessaan Jeesus sanookin Johanneksen evankeliumissa, että murhien aikaansaaminen on valheellisen Saatanan ominta työtä -

"Te olette lähtöisin Saatanasta. Hän on teidän isänne, ja hänen halunsa te tahdotte tyydyttää. Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä."
Joh 8:44

Myös tässä tapauksessa Saatana saavutti tavoitteensa, ja Jeesus Nasaretilainen on historian järkyttävimmän oikeusmurhan uhri.


Mitä nyt, Amanda?
Suomalaisen kaksoismurhaaja Lauri "Late" Johanssonin tapaus ^myBlog kertoo taas kerran, samoin kuin Nicky Cruzin tapaus Yhdysvalloissa, että Herra Jeesus on väkevämpi kuin Perkele, himokas lihamme ja väkevämpi kuin kuolema itse.

Jeesus pystyy puhdistamaan Karitsan verell', parantamaan ja pelastamaan Amandan, niin että se suloinen ihminen, joksi Jumala hänet loi, saa tulla esiin ja tämä ihmisen pahuuden irstas symboli tulla ristiinnaulituksi.

Jeesus ei pelasta ketään väkisin, mutta Hänelle voi soittaa

Jumalan puhelinnumero on 5015

Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua
Ps 50:15

Niilo Räsänen ja yleinen ilmoitus

Kansanlähetysopiston rehtori teol.tri Niilo Räsänen piti 2. helmikuuta 2005 Suomen Teologisessa instituutissa luennon aiheenaan Ilmoitus kristillisen opin perustana. 

Löysin luennon etsiessäni Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sivuilta opetusta ilmoituksesta ja se tarttui myös digitaaliseen sanaharavaan. Sen sijaan en löytänyt uudesta Katekismuksesta enkä muualtakaan kirkon sivujen hakukoneen avulla mitään viittausta tuohon tuttuun ilmaisupariin "yleinen ja erityinen ilmoitus". Varmaan vika on hakijassa, hakukoneet kun ovat vahvat ja ev.lut. kirkon sivut rikkaat!

Niilo Räsänen, joka varmaan tunnetaan Suomessa laajemmin tittelillä "Päivin mies", sisällytti luentoon tiiviisti paljon asiaa, mutta olen poiminut siitä tähän joitain kohtia aiheesta yleinen ilmoitus lisäten [kommenttejani]

• Kristillisessä kielenkäytössä ilmoituksella tarkoitetaan yleensä sekä toimintaa, jossa Jumala paljastaa itsensä ihmiskunnalle, että sitä Jumalaa koskevaa tietoa, joka tästä Jumalan toiminnasta välittyy ihmisille. [hmm?]
• Tämän ajattelun taustalla on näkemys Jumalasta, joka on tuonpuoleinen, maailmasta riippumaton (transsendenssi). [onko Raamatun Jumala tuonpuoleinen?]
• Kristinuskossa ilmoitus on ymmärretty Jumalan itseilmoituksena, jossa hän paljastaa olemuksensa sekä ihmiskuntaan kohdistuvat aikomuksensa ja vaatimuksensa. [paljastaa olemuksensa?]
• Ilmoitus mielletään Jumalan ja ihmisen väliseksi asiaksi, jossa Jumala toimii antajana ja ihminen vastaanottajana. Ilmoitus nähdään Jumalan lahjana ja tekona, jota ihminen ei ansaitse omalla etsinnällä tai ponnistelulla. [amen]
• Dogmihistoriassa ilmoitus on jaettu yleiseen ja erityiseen ilmoitukseen [mistä alkaen?].
• Yleisellä ilmoituksella tarkoitetaan tavallisesti sitä, että Jumala luomisesta asti on antautunut tunnettavaksi luonnossa ja inhimillisessä hengenelämässä (järki, moraali, omatunto). 
•  ”Yleinen ilmoitus” viittaa näin ollen siihen, että tämä ilmoituksen muoto on yleinen, kaikkien ihmisten tiedossa. 
• Yleisessä ilmoituksessa näemme ”Jumalan käden jäljen”. 
• Koko luomakunta on todistuksena siitä, että on olemassa Luoja. [onko todistus?]
• Raamatussa Jumalaa ylistetään Luojana, jonka luomistyö näkyy luomakunnassa. [kielen kukkanen!]
• Kun Raamatun ihmiset puhuvat Jumalan luomakunnasta, he tarkastelevat sitä Raamatun antaman ilmoituksen valossa (Ps 19). Tämä ihmisten todistus, ja samalla Jumalan ylistys, nousi Raamatun sanan synnyttämästä uskosta eli he tarkastelivat yleistä ilmoitusta erityisen ilmoituksen valossa. [tärkeä havainto!]
• Apostoli Paavali puhuu Jumalan yleisestä ilmoituksesta (Rm. 1:19-20): ”se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa”.
• Luomistyössä näkyvä Jumalan yleinen ilmoitus on kuin maalaus. Taideteoksen äärellä katselija voi ihastella taiteilijan kädenjälkeä, aavistella taiteilijan olemusta ja luonnetta, mutta katselija ei tunne taiteilijaa pelkän taulun perusteella. [teologisesti vaarallinen vertaus! Taiteilija ja taideteos, Jumala ja luomakunta] 
• Yleisen ilmoituksen perusteella ihminen tietää jotakin Jumalasta. [sanoo Paavali]
• Yleisen ilmoituksen perusteella ihmisen pitäisi olla oikea tieto Jumalasta, mutta syntisyyden tähden hänellä ei voi olla sitä, vaan hänen jumalakuvansa on vääristynyt. [sanoo Niilo Paavalia tulkiten]
• Yleinen ilmoitus ei näin ollen johda Jumalan tuntemiseen. [Paavali sanoo Jumalan kunnioittamiseen, ei puhu tuntemisesta.]
• Ilmoitus ja ilmoituksen tunteminen eivät ole sama asia. [Jumalan tunteminen ja palvominen eivät ole sama asia]
• Yleinen ilmoitus ei myöskään tuo pelastusta ihmiselle, mutta se näyttää olevan, Paavalin sanojen mukaan, perusta Jumalan tuomiolle niitä kohtaan, jotka eivät ole saaneet tietää erityisestä ilmoituksesta. [sanoo Niilo Paavalia tulkiten]
•  Dogmihistoriassa on kiistelty yleisen ilmoituksen teologisesta asemasta. Yhtäältä jotkut ovat rakentaneet teologiansa luonnolliselle Jumalan tuntemiselle ja kieltäneet erityisen ilmoituksen olemassa olon. Yleinen ilmoitus on samalla virheellisesti samaistettu luonnolliseksi Jumalan tuntemiseksi. Luonnolliseen Jumalan tuntemiseen tukeutujat ovat painottaneet järkeä, toiset maailmassa vallitsevaa järjestystä tai kauneutta. [Natural theology]
• Toisaalta jotkut ovat kieltäneet yleisen ilmoituksen olemassa olon ja keskittyneet vain erityiseen ilmoitukseen. Samalla yleisen ja erityisen ilmoituksen tilalle on tarjottu muita ilmoitusmalleja.

Niilo Räsäsen luennosta STI 2.2. 2005




Subjektiivinen kommentti
Mikähän minua vaivaa, kun Kansanlähetysopiston rehtorin opetus yleisestä ilmoituksesta vaikuttaa minusta teologisesti ongelmalliselta, hyviltä ja hurskailta vaikuttavien sanojen ja käsitteiden epätarkalta ja osin suorastaan korvassa särähtävältä käytöltä?

Räsäsen luennossa on paljon tiivistä asiaa myös Jumalan erityisestä ilmoituksesta ja koko mielenkiintoinen teksti kannattaakin lukea antamastani linkistä.

Jumalallisen tutkimus ja Tapio Puolimatka

Professori Tapio Puolimatka heittää Usko/tiede kirjoillaan synkän, suorastaan pelottavan varjon sekä Jumalan Sanan että Jumalan luomistöiden tutkimuksen ylle.

Puolimatkan kirjat uskosta ja tiedosta sisältävät paljon tärkeää asiaa, mutta lopputoloksena ne entisestään vahvistavat suomalaisten Jumalan lasten perinteistä kielteistä ja suorastaan pelokasta asennoitumista asiallista tietoa kohtaan. Näin ne luovat ilmapiiriä, joka vahvistaa pakenemista sellaisen pseudo-tieteen turviin, jota amerikkalainen ja australialainen fundamentalistinen kreationismi niin mielellään kautta maailman markkinoi ja josta www.luominen.fi on niin räikeä esimerkki.

Täsmennettynä tarkoitan sitä tapaa, jolla Puolimatka uskonsa puolustamisen nimissä hyökkää sekä Raamatun tieteellistä tutkimusta (Vanhan ja Uuden testamentin eksegetiikka) että luonnontieteellistä tutkimusta (naturalismia) vastaan vaatien niihin perustavaa metodologista muutosta ja yliluonnollisen (supernaturalistisen) huomiointia. Olen käsittänyt hänen viestinsä niin, että voidaksemme nähdä asiat oikein tieteenkin maailmassa, meillä tulee olla yliluonnollisen todellisuuden käsittävän uskon silmälasit. Ilman niitä, Raamatun ja luonnon tutkimukset synnyttävät epäuskoa Jumalaa ja Hänen ainoaa Poikaansa kohtaan.


Yleinen ilmoitus
Toisin kuin Tapio Puolimatka antaa ymmärtää, Jumalan yleinen ilmoitus luonnossa on kaikkien ihmisten käsitettävissä, kirkasta ja ihanaa ilmoitusta Jumalan suuruudesta ja majesteettisuudesta.

Kielitaitoni ei riitä ylistämään Jumalan suuruutta luonnossa, sellaisena kuin se näkyy arjen todellisuudessa, jokaisen ihmisen tutkittavana mahdollisuuksiensa ja edellytystensä mukaan iästä, sukupuolesta, rodusta, kielestä, kulttuurista, uskonnosta riippumatta.

Sukupolvesta toiseen ihmiskunta yhä uudelleen kohtaa Jumalan valtavia ihmeitä, Hänen ajattelunsa käsittämätöntä syvyyttä ja neroutta, matetaattista lahjakkuutta ja kekseliäisyyttä, luomisen iloa ja kauneuden ja tarkoituksenmukaisuuden kohtaamista mitä hämmästyttävimmissä elämän ja materian verkostoissa kiven kiertokulusta sokerin aineenvaihduntaan.


Ihmisen sydämen pimeys
Jumalan ilmoitus luonnossa on kirkasta, selkeää, vastaansanomatonta ja niin väkevää, etteivät he voi millään itseään puolustaa.

Sillä ihminen ei tahdo Jumalaa Jumalan kunnioittaa, vaikka kaikkialla näkee ja ymmärtää saamillaan älyn ja tietoisuuden lahjoilla Jumalan töiden suuruuden.

Ihminen turhistuu sydämessään ja alkaa palvoa kaikenlaista luotua ja myös omaa itseään ja ihmisyyttään ainoan todellisen Jumalan, Raamatussa itsenssä erityisesti ilmoittavan Israelin Jumalan sijasta.

Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa.


Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä.


Onhan Jumala ilmaissut sen heille.

Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.

Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
Room 1:18-21 KR 1992

Tehdään me toisin!
Kunnioitetaan ja kiitetään Jumalaa, Luojaa, tutkimalla Hänen tekojaan totuudellisesti, totuudessa, ilman mitään silmälaseja, sellaisina kuin ne ovat.

Jumala on näet ilmaissut itsensä luomilleen ihmisille teoissaan.

Tätä kutusmme yleiseksi ilmoitukseksi.

Se on kirkasta, puhdasta, valloittavaa, haastavaa, tuoretta joka aamu, tutkijan uran luomiseen mitä rikkainta aineistoa!

Ei sotketa sitä ihmisjärjen pimeillä määritelmillä ja suurimpienkin ajattelijoiden mitättömyydellä, annetaan kaikkivaltaiaan Jumalan äänen raikua luonnossa, meressä, tuulessa, pilvissä, tähtitarhoissa, maailmankaikkeudessa ja soittaa meille taivaallista sinfoniaa, josta tulee häälaulua kun Jumalan erityinen ilmoitus Jumalan Sanassa kuuluu kaikkialla maailmassa - kaiken tämän tehnyt Jumala rakastaa sinua henkilökohtaisesti ja tahtoo sinut aivan omakseen. Tule Jeesuksen luo!



Totuus
Sekä Jumalan yleistä että erityistä ilmoitusta saa ihminen tutkia kaikilla menetelmillä, mitä vain keksii ja käyttöönsä saa, vapaasti, iloiten, peläten, rohkeasti, epäuskoisesti, miten vain. Sillä tieteenfilosofialla tai tällä, sitä tutkijaa ja koulukuntaa seuraten tai tätä.

Näin on ollut ja näin on aina oleva, kamelikaravaani jatkaa matkaansa, Jumalan valtakunta seisoo, Jumalan Sana kestää vahvana, aikojen loppuun asti.

Pois tieltä kaikki ihmisten "uskon suojarakennelmat" ja "uskon tieteenfilosofiat" - annetaan raa'an tieteen tuulen puhaltaa vapaasti, vaikka välillä myrskyääkin ja kaikki näyttää olevan hukassa.

Ainoa mikä kaiken tämän on kestänyt ja kestää on totuus.

Ja vain yksi ihminen on sanonut "Minä olen totuus"

Hän todella ansaitsee sen, että tahdomme Hänen todistajinaan olla totuudellisia elämässä ja opetuksessa sekä siihen nähden, mikä on maallista, että siihen nähden, mikä on taivaallista.

Tapio Tiihosen sodanjulistus Jumalan valtiolle!

Kirjasarjan sisällöstä ja ilmapiiristä antaa kuvaa oheinen teksti Espoon kirjailijat ry.sivuilta

Fil. tri Tapio Tiihosella on Kannaksen 1944 torjuntataistelua kuvatessaan vahva henkilökohtainen näkemys Neuvostoliiton päättäjien ja yhteiskunnan ideologisista ja käytännöllisistä tavoitteista pientä Suomea kohtaan. Nämä näkemykset nivoutuvat hänen yksityiskohtaiseen alkulähteiden analyysiinsä. Muut Suomen sotahistorian ammattilaiset sitten arvioivat, missä määrin lähteet ja kirjoittajan niistä esittämät tulkinnat ja historian tapahtumien kuvaukset stemmaavat keskenään.

Rooman tuhoa koskeva kirjasarja sisältää myös vahvan henkilökohtaisen näkemyksen, joka tulee esiin kuvassa olevassa ensimmäisen osan kuvauksessa. Teksti on sen verran rankkaa, että sitä voitaneen pitää suorastaan Tiihosen sodanjulistuksena Jumalan valtakuntaa vastaan!

"Ensimmäisessä osassa 300-luvun klassinen Rooma on saamassa rinnalleen vaihtoehtoisen Jumalan valtion... ... hän kuvaa kahden keksin mitalla syöviä jumalansotureita, kirkkoisien hurmoksellisia näkyjä ja uskonnollisen haaveilun väittelyitä. Teologisen linnoituksen rakentaja Augustinuksen ja Kristuksen soturi Cassianuksen kaltaisten kirkonmiesten mahtipontiset julistukset, väärät ajanmääritykset ja pilkka eivät pysty peittämään heidän jännityksellä odottamaansa, väistämättömästi edessä olevaa ilmestyskirjamaista tragediaa. He nauravat arkkitehti Vitruviuksen ja ensyklopedisti Martianuksen kaltaisten ikuisen kaupungin rakentajien jumalarvolle. Uskonsoturien maailma palaa ja kun nämä ihmiset näkevät sen niin maailma heidän ympärillään todellakin palaa."
op cit

Tapio Tiihonen - Rooman kaaos ja tuho

Tohtori Tapio Tiihosen teossarja tarttuu maailmanhistoriallisesti olennaiseen teemaan, jolla on myös mitä syvällisin merkitys Kristuksen kirkolle.

Voimmekin katsoa, että Tiihonen käy kirjasarjassaan kamppailuun Taivasten valtakunnan kanssa tulkiten kristinuskon leviämisen ja vaikutuksen omasta näkökulmastaan. Eräänä keskeisenä henkilönä tutkijan polttopisteessä onkin kirkkoisä Augustinus, jonka teos De civitate deo on massiivinen historian tulkinta Rooman kohtalon vaiheissa.

adlibris.com sivuilla esitellään näin teosta Rooman kaaos ja tuho. Osa 1. Kaksi kaupunkia

Kaksi kaupunkia on Rooman valtakunnan tuhosta kertovan kolmiosaisen trilogian ensimmäinen osa. Siinä 300-luvun klassinen Rooma on saamassa rinnalleen vaihtoehtoisen Jumalan valtion. Teoksessa kuvataan näyttävästi Rooman kukoistusta: sen mosaiikein koristeltuja kylpylöitä, äänentoistoltaan loistavia teattereita, huvielämän keskeisiä amfiteattereita ja sirkuksia sekä filosofien ja arkkitehtien optimistisia näkemyksiä.

Omaa elintilaansa raivaavat kirkkoisä Augustinus ja Kristuksen soturi Cassianus mahtipontisine julistuksineen edessä olevasta ilmestyskirjan tuhosta. Rooman häviöön johtanut kaaos oli käynnistymässä, vaikka useimmat eivät sitä vielä havainneetkaan.

Fil. tri Tapio Tiihosen kirjoittama trilogia on perusteellisin esitys Rooman valtakunnan rappeutumisesta ja tuhosta, mitä koskaan on suomeksi kirjoitettu. Se analysoi syvät yhteiskunnalliset muutokset laajasti ja kattavasti sekä asettaa tapahtumat aikansa todelliseen ympäristöön, kristinuskon levittäytymiseen ja suurten kansainvaellusten pyörteisiin.
 adlibris.com

Rooman kaaos ja tuho. Osa 1 : kaksi kaupunkia
Kirjailija:
Tapio Tiihonen
Kustantaja:
Fenix-Kustannus
Sidosasu: Nidottu
Kieli: suomi
Julkaistu: 2007
Sivumäärä: 402
ISBN10: 9518621802

Tapio Tiihonen - kaikki tiet vievät Roomaan

Neljätoista vuotta on pitkä aika ihmisen elämässä, ja näin perusteellinen perehtyminen Kannaksen ratkaisutaisteluihin kesällä 1944 kertoo paljon myös sitkeästä tutkijasta, Tapio Tiihosesta. Hän on perusteellinen - yhtään kiveä ei jätetty kääntämättä, yhtään dokumenttia joka vain käsille saatiin ei jätetty arvioimatta. Mutta Tiihonen on ilmeisesti myös hyvin omapäinen ja oman näkemyksensä valtaama tutkija, koska työssä käytetty terminologia ja metoditkin näyttävät poikkeavan suomalaisesta sotahistorian perinteestä. Tämä vaatii rohkeutta ja itseluottamusta ja sillä on myös hintansa.

Miten käytännössä ammattitason historiantutkija tulee toimeen aikamme Suomessa? Millainen työura on mahdollinen sotatieteen alaan kuuluvan väitöskirjan valmistumisen jälkeen?

Akateemisen maailman edustajia oli väitöstilaisuudessa Helsingin yliopistossa 25.9.1999 sekä yliopiston puolelta että Maanpuolustuskorkeakoulusta. Työn tutki kaksi vastaväittäjää, dosentti Martti Turtola Helsingin yliopistosta sekä FT Vesa Tynkkynen Maanpuolustuskorkeakoulusta. Kustoksena oli Suomen ja Skandinavian historian dosentti Seppo Aalto.


Akateeminen tutkijan ura tai opettaja?
Väitellyt tohtori voisi periaatteessa saada työpaikan yliopistosta, tässä tapauksessa esimerkiksi Aalto yliopistosta tai Maanpuolustuskorkeakoulusta, tutkimustehtävissä tai opettajana. Mutta kiinteät vakanssit ovat nyky-Suomessa kiven alla eikä kenenkään ole helppo saada jalkaansa ovenväliin aikamme ankarassa kilpailussa rahoituksesta ja työpaikoista.

Ainakin näin pintapuolinen haku näyttäisi viittaavan siihen, että tohtori Tiihonen ei jatkanut akateemista uraa yliopistossa.


Vapaa kirjailija
Työstettyään valtavan urakkansa Kannaksen suurhyökkäyksen selvittelyssä ja julkaistuaan aiheeseen liittyviä kirjoja, Tiihonen näyttää jättävän sotahistorian ja myös tutkimusaiheina pienen Suomemme kuviot.

Tiihonen käynnistää henkilökohtaisen projektinsa, joka on huomattavasti suurempi ja kansainvälisesti merkittävämpi kuin kysymys Suomen kansan säilymisestä itsenäisenä... tai ylipäätään säilymisenä. Vapaana kirjailijana Tiihonen kääntää huomionsa antiikin Rooman viimeisiin vaiheisiin ja imperiumin kukistumisen jälkeiseen historiaan käy työhön Karjalan kannaksen sotahistoriassa näkyvään perusteelliseen tapaansa.

Pienen ja maantieteellisesti tarkoin rajatun tutkimuskohteen sijasta tri Tiihosen aiheena on nyt maailmoja syleilevä länsimaisen sivilisaation murros ja ensimmäisen vuosituhannen Eurooppa.

Ensimmäinen osa suurta kirjaprojektia julkaistaan vuonna 2007 ja kirjoittaminen jatkuu aktiivisesti edelleen vuonna 2012.

Tapio Tiihonen - julkista keskustelua väitöksestä

Suomalaiset räjäyttivät Maaselän rautatiesillan kesäkuussa 1944

Lisää kuvia kesältä 1944

Jotain ongelmaa näyttää Suomessa olevan Tiihosen tutkimuksen suhteen, josta kertovat seuraavat puheenvuorot  Suomi 24 keskusteluista vuodelta 2009. Nämä ovat vain otteita, klikkaa S24 sivulle nähdäksesi puheenvuorot kokonaan.



Perusteellinen 
Mittava teos
"On sanottu että Helsingin yliopiston laajin väitöskirja..."

Loppuunmyyty
"Divareista niitä löytyy hyvin huonosti, mutta tuon Ratkaisu Kannaksella 1944 -kirjan löysin aikoinaan juuri nettidivarista. Senkin painos on loppunut aikoja sitten."

Jättiläinen Ylikankaaseen verrattuna
"Olen lukenut kaksi näistä Tiihosen kirjoista ja ne ovat erittäin hyviä. Niissä käydään läpi Neuvostoliiton sotilasdoktriinit aina 1920-luvulta lähtien sekä tutkitaan luokkasodan dialektiikka tarkasti. Lähdeaineisto sekä vertaileva tutkimus päämajan kuulustelutietoihin on ensiluokkaista. Tuloksena ylivoimaisesti paras tutkimus koko jatkosodan viimeisen kesän tapahtumista.

Tiihosen ammattitaitoon verrattuna Ylikangas on aivan kääpiösarjatasoa."

-- kirjoittaja viitannee heitollaan professori Heikki Ylikankaan teoksiin, esimerkiksi "Teloitettu totuus - kesä 1944", josta Markku Jokisipilä kertoo blogissaan. 



Valuvika?
"Ettei Tiihosen väitöskirja avaudu minun kaltaiselle asianharrastajalle tai ettei edes leipätyökseen sotahistoriaa tutkivat ihmiset sitä arvosta tai saatikka siteeraa tai vetoa siihen. Millään tavalla pyrkimättä kritisoimaan kyseistä väitöskirjaa kysyisin miksi se ei solahda ansioituneiden sotahistorian tutkimusten jatkuvaan virtaan. Mikä se periaatteellinen ”valuvika” on."


Omituista terminologiaa
"Ei ole todisteita siitä, että Tiihosen selostama antautumisasiakirja olisi lähetetty Govoroville. On se voitu tehdä.Muutenkin Tiihonen tekee eräitä päätelmiä, joihin aineisto ei anna tukea. Tutkimus sinänä on perusteellinen, joskaan ei tutkijoiden suuremmin arvostama juuri omituisen terminologiansa takia. Tiedot ovat kyllä oikeita."


Poikkeava teos
"Minustakinon juuri tuo [outo terminologia]. Tuskinpa neuvostojohto käytti tätä terminologiaa edes poliittisissa tilaisuuksissa.

Toisaalta on huomattavaa, että Tiihonen arvioi eräitä asioita ( mm. antautumisasiakirjoja) tuntematta niiden todellista käsittelyä. Ei ole esimerkiksi tiedossa, saiko Govorov koskaan tehtäväkseen hoitaa antauttmisen jälkeisen Suomen.

Tiihonen ei myöskään itse tiettävästi juuri käynyt Venäjän arkistoissa, eikä osannut venäjää. Hän käännätti Ohto Mannisen ja Urho Myllyniemen Venäjän arkistoista kokoamia jäljennöksiä ja teki niistä johtopäätöksiään.

Ja todella, teksti on erittäin raskaslukuista ja karkoittaa tavanomaisen harrastajan ääreltään hyvin pian. Se ei myöskään ole myyvää kirjkauppoja ajatellen. Ainakin koonnos löytyy kirjastoista.

Tutkimuksella on toisaalta ansionsa.Ainakin se poikkeaa kieliasultaan ja käsitteistöltään kaikista muista."



Puolustuksen puheenvuoro
Syy vieroksuntaan
"Syynä on varmaan tuo historianharrastajien ja -tutkijoiden vaikeus ymmärtää yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen terminologiaa ja metodologiaa, jota Tiihonen taidokkaasti yhdistää perinteiseen deskriptiiviseen historiantutkimuksen kerrontaan.

Neuvostoliitossa ideologiset seikat olivat kaikkien toimien ja tekojen taustalla - sillä, käyttivätkö neuvostoliittolaiset itse asiaa kuvaavaa terminologiaa kesällä 1944, ei muuta tätä lähtökohtaa miksikään.

Toinen Tiihosen vieroksuntaa aiheuttava seikka on tietysti tuo sotatieteistä kiinnostuneiden henkilöiden lähtökohtaisesti homogeeninen tapa nähdä maailma länsimaisena, rationaalisena ja valkoisena, jolloin Tiihosen terminologia marxilaisine konnotaatioineen, nähdään "menneen maailman" airueena ja aiheuttaa heissä tiedostettua tai tiedostamatonta etäisyydenottoa ja pahoinvointia. Tämäkään ei tietenkään mitenkään vähennä Tiihosen työn ansioita, päin vastoin.

Unohtui mainita vielä yksi huomattava syy Tiihosen vieroksuntaan ammattihistorioitsijoiden piirissä: Tiihonen ei ole institutionaalinen tutkija eli ei ole minkään yliopiston leivissä. Näitä "tiedeyhteisön" ulkopuolelta tulevia aina vähätellään ja vieroksutaan pienessä maassamme."

Tapio Tiihonen - Kannas 1944

Suurhyökkäyksen torjunta kesällä 1944
Veteraaniperintö

Suurhyökkäys 1944 
Kun hyökkäys sitten alkoi Karjalan kannaksella Valkeasaaressa kesäkuun 9. päivänä, se ei tullut etulinjan joukoille yllätyksenä. Hyökkäyksen valtava tulivoima oli kuitenkin meidän rintamillamme ennen kokematonta. Neuvostoliitolla oli Karjalan kannaksella 24 divisioonaa ja 630 panssarivaunua, joita tuki tykistömassojen ohella lähes 1000 lentokonetta. Suomalaisilla oli etulinjassa kolme divisioonaa ja prikaati ja taemmassa asemassa kaksi divisioonaa ja prikaati. Läpimurto tapahtui 10. kesäkuuta, mutta katastrofia ei päässyt syntymään. Suomalaiset vetäytyivät pääosin sitkeästi taistellen aluksi taempaan linnoitettuun niin sanottuun VT-asemaan ja sen jälkeen Viipurin tasalle VKT-asemaan. Viipuri menetettiin 20. kesäkuuta, mutta sen jälkeen alkoivat suomalaisten vastatoimet tehota.
Veteraaniperintö

Tiihosen väitöskirja ammentaa alkulähteistä
Espoolainen sotahistorian tutkija ja kirjailija Fil.tri Tapio Tiihonen laati kokonaiset 14 vuotta väitöskirjaansa Kannaksen ratkaisutaisteluista kesällä 1944. Tiihonen kävi työtään varten tunnollisesti läpi kaikki suomalaiset sota-arkistot. Tutkimusta hidasti se, että vasta vuodesta 1997 alkaen tutkijoille tulivat käyttöön Leningradin rintaman, armeijakuntien, divisioonien, rykmenttien sekä ilmavoimien sotapäiväkirjoja, taistelukertomuksia, toimintaohjeita ja käskyjä. Korkeimman neuvostojohdon käskyt tulivat julkisiksi vasta väitöskirjan valmistumisvuonna 1999.

Pelkästään jo sivumäärältään mittava Suomen historian tutkielma hyväksyttiin Helsingin yliopistossa 25.9.1999. Vastaväittäjinä olivat dosentti Martti Turtola Helsingin yliopistosta sekä FT Vesa Tynkkynen Maanpuolustuskorkeakoulusta. Kustoksena oli dosentti Seppo Aalto. (Julkaisussa on 761 sivua + liitteet 61 s. ja se on painettu Yliopistopainossa. ISBN-numero on 952-91-1084-7).

Perusteellinen väitöstyö huomioitiin myös STT uutisissa 1.10. 1999 otsikolla Neuvostojärjestelmä ei pystynyt "luokkavoittamaan" Suomen armeijaa.


Valiojoukot Berliiniin?
Suomen kansalle on opetettu - mahdollisesti monistakin syistä Neuvostoliiton ja Suomen läheisen ystävyyden, yhteistyön ja avunannon vuosina - että maamme itsenäisyys säilyi Karjalan kannaksen linjoja uhkaavasta romahduksesta huolimatta, koska Neuvostoliiton armeijan parhaimmisto siirrettiin valtaamaan Berliiniä. Leningrad ei ollut enää Suomen suunnalta vaarassa ja Kolmannen Valtakunnan tuho oli nyt tärkeämpi.

Näin ainakin minä muistan, että asia yleisesti käsitettiin.

Tohtori Tiihosen tutkimuksen viesti on siinä mielessä näin jälkijunassakin, yli kymmenen vuotta työn julkaisemisen jälkeen, minulle merkittävä uutinen (puolustaudun kahdella seikalla, kasvoin Hämeessä ja ulkosuomalaisena en seuraa asioita Suomessa tarpeeksi.)

Tuloksien yhteenvedossa sanotaan, että syynä ei suinkaan ollut "valiojoukkojen" tai muuten merkittävien osastojen poistaminen Saksan rintamalle "jotka olisivat kyllä suomalaisista tehneet selvän" vaan yksinkertaisesti Kannas kesti.


Suomen torjuntavoitto!
Tiihosen väitöskirjan kuvauksesta  

Reilusti yli sadantuhannen miehen riveistä poistuminen, sadat tuhotut ps.vaunut ja lentokoneet eivät kerro Leningradin rintamasta, jonka joukot olisi viety "kilpajuoksussa Berliiniin" Viron puolelle.
Itse asiassa länsiliittoutuneet auttoivat Neuvostoliittoa pääsemään Berliiniinkin asti.

Kannakselta Narvaan siirtyvät joukot olivat menettäneet ylivoimansa, koulutuksellisen valmiutensa, suuren osan aseistustaan ja ennen kaikkea taistelutahtonsa. Neuvostojoukkojen moraalinen arvonlasku on luettavissa suurimmasta osasta taisteluiden lopusta kertovista alkuperäisasiakirjoista.

Kannaksen suomalaisia joukkoja vastassa oli lyötyjä neuvostoliittolaisia armeijakuntia, divisioonia, rykmenttejä jne., joista ei ollut enää uhkaa demokraattiselle suomalaiselle järjestelmälle.

Kannaksen taisteluiden perustuessa neuvostoaloitteeseen neuvostoliittolaiset, yllätyksineen, eivät kyenneet ymmärtämään ja ylittämään Suomen kansallisia, strategisia ja ideologisia rajoja. Suomen armeija oli se ylipääsemätön katkos, jota neuvostodialekinen päätöksentekojärjestelmä ei kyennyt ´luokkavoittamaan´.

Torjuntavoiton saavuttanut Suomen armeija ei koskaan ollut niin vahva kuin syksyllä 1944, mikä  heijastui NL:n ja Suomen solmiman paikallisen rauhansopimuksen yhdenmukaisesta tahdosta.
Helsingin yliopisto doc 

Yllätys Kannaksella
Tapio Tiihonen julkaisi useampia kirjoja työnsä tuloksista

• Karjalan kannaksen suurtaistelut kesällä 1944. Vol 1. (2000)
• Ratkaisu Kannaksella 1944:  Neuvostoliiton Suomen valloitusyrityksen hyökkäyssuunta Karjalan Kannakselta Helsinkiin (2000)
• Yllätys Kannaksella 1944: Suomen valloituksen epäonnistumisen äänet (2002)

Tapio Tiihosen Kannas-trilogian kolmas osa kertoo neuvostoyllätyksestä. Sen turvin piti massiivisella ylivoimalla lyödä suomalaisjoukot Kannaksella kesäkuussa 1944. Toisin kävi. Murtuma rintamaan saatiin, ja suomalaiset pakotettiin vetäytymään taempiin asemiin. Mutta sitten puna-armeijan vyöry pysäytettiin. Sellaista ei koko sodan aikana tapahtunut missään muualla Euroopassa. Siksi Talin ja Ihantalan nimet nousivat Toisen maailmansodan suurten taistelupaikkojen joukkoon. Tapio Tiihosella on ollut apunaan neuvostoyleiskunnan paperit, joiden avulla hän seuraa tapahtumien kulkua. Kirjan sivuilla puhuvat neuvostosotilaat Stalinista rivimieheen.
suurikuu.fi

Tekijät: Tiihonen, Tapio (kirjoittaja)
Kustantaja: Fenix-Kustannus Oy
Tekstin kieli: suomi
Painovuosi: 2002
Tuotteen tiedot: nidottu, pehmeäkantinen, 148 sivua
ISBN: 9518621535
mustavalkokuvitus
Toimitusaika: Loppuunmyyty kustantajalta

Naturalismi ja tieteen seuraava edistysaskel

No, valkoisin hepoin paikalle ratsastaneet uskon ritarit eivät näytä saavan mitään todellista luonnontieteen kehitystä aikaan selityksenä solumoottorin tai silmän synnystä.

Mites sitten nämä kreationistien parjaamat Charles Darwinin oppilaat, naturalistit, luonnonlakien puitteissa pysyttelevät, monet materialistisen ateismin edustajia, jotkut juutalaisia, jotkut hinduja, jotkut kristittyjä, mutta armon ja luonnon toisistaan erottaen?

Onkos kylmällä epäuskoisella ja kriittisellä luonnontieteen rintamalla mitään toivoa silmän kanssa?


On!
Trevor D. Lamb on uusateismin profeetan Richard Dawkinsin henkilökohtainen ystävä ja varmaan jakaa tämän ajatuksia maailmankaikkeudesta.

Scientific American 27. 7. 2011 kertoo, että Lamb on toimittanut vuonna 2009 yhdessä muiden luonnontutkijoiden kanssa kirjan, joka pyrkii selvittämään silmän evoluutiota.

(Kirjoitan tästä tuoreesta ja merkittävästä evoluution alaan kuuluvasta tutkimuksesta englanninkielisessä blogissani Cambrian life.)

Toisin sanoen kreationistien mollaamat tyypit - joihin kuuluu taistelevia ateistejakin - etenevät Jumalan luomistöiden tutkimuksessa Charles Darwinin viitoittamalla tiellä. Haasteita on, virheitä on tehty, ongelmia ja kysymyksiä varmaan enemmän kuin vastauksia.

Mutta silmän synnyn arvoitus elämän kehittyessä maapallolla on saanut merkittävän uuden potkun tästä kirjasta

The evolution of phototransduction and eyes

Trevor D Lamb, Detlev Arendt and Shaun P Collin

 Royal Society Publishing October 2009. 

(Kirjoitan siitä alustavasti kambrikauden elämää koskevassa blogissani)

Valkoiset ratsut paikalle!

Nelistäkööt kaikki Creation Ministries asiantuntijat ja Intelligent Design ihmiset tämän kirjan kimppuun osoittamaan sen heikkoudet, virheet, naturalistiset harhat ja yleinen pimeys.

Hyvä niin - tieteeseen kuuluu vapaa arvostelu. Muuten totuus ei käy ilmi.

Mutta antakoot valkeat ratsastajat sitten paremman tieteellisen selityksen sille, miten kambrikauden alussa trilobin päässä on ihmeelliset monimuotoiset silmät.

Minä uskon

Minä uskon että Jumala on tehnyt ne. Tieteen tehtävä on omassa maailmassaan koettaa selvittää, miten ne on tehty vetoamatta Jumalaan, joka ei ole tieteellinen selitys.

Näin muuten tiede on aina toiminut, myös kauan ennen tieteellisen aikakauden alkua ja Charles Darwinin syntymää. Ei uskova Sir Isaac Newton selittänyt valon taittumista viittaamalla Jumalan viisauteen.

Tänään tiedämme, että tuskin mikään on niin viisaasti tehty kuin valo!

mutta Jumalan kunnia luonnossa - fiat lux! - on luonnontutkimuksen antama vilpitön todistus valon ihmeellisyydestä, joka on avannut ihmiskunnalle koko maailmankaikkeuden ymmärryksen.

Teologi ja filosofi voi ja saa tarkastella luonnontieteitä, ottaa niihin kantaa, osallistua työhön Gregor Mendelin tai Georges Lemaitren tavoin, mutta pitäen visusti mielessä tieteellisen työskentelyn säännöt ja rajoitukset.

Ateistin tulee tehdä samoin, eikä kuvitella, että tiede on hänen "scientific world" yksityisomaisuuttaan, johon jumalilla ei ole lupa saapua. Tämmöiset korskeat väitteet me Kristuksen omat kumoamme Jumalan Sanan voimalla ja Totuuden Hengen johdatuksella!

Leisola ja tieteen seuraava edistysaskel

No niin.

Kelaan tähän tämän pienen blogisarjan ajatuksia siitä näkökulmasta, että otetaan kaikki mitä meille annetaan!


Kristillinen tiede?
Professori Tapio Puolimatka on kirjoissaan Usko, tiede ... määritellyt kristillisen tieteen linjoja, jossa torjutaan ateistinen naturalistinen tieteellinen selitys ja asetetaan yliluonnollinen, supernaturaalinen, elementti tieteenfilosofian kuvioon mukaan.

Kristitylle tämä Intelligent Design olento on Raamatussa itsensä ilmoittava Jumala, teologisesti kuvattuna pyhä Kolmiyhteys. Mutta hindulle kyse voi olla Maailman Järjestä ja muslimille Koraanissa itsensä ilmoittava Jumala, arabiaksi allah. Buddhalainen voi taas ymmärtää tämän luomisen viisaudessa näkyvän korkeimman olennon filosofiansa mukaan jonkinlaisena epäpersoonallisena voimana.

Hyvä. Tähän asti näin siis tieteenharjoittajan maailmankatsomuksesta.

Professori Leisola on omalla tahollaan jo kauan pitänyt esillä luonnontutkimuksen tuomia merkittävää uutta tietoa elämän salaisuuksista. Hän on nostanut esille solumoottorin, kolibakteerissa olevan sähkömoottorin, joka ihmeellisesti muistuttaa jotain nanotekniikan tuotetta - tosin paljon paremmin suunniteltuna ja toimivana. Hänen tilastollisten laskelmiensa mukaan tällaisen pienen ihmeen, solussa surraavan moottorin, rakentuminen pelkän sattumanvaraisen mutaation ja luonnonvalinnan tuloksena on suorastaan mahdottomuus.

Hyvä. Tässä on siis kumottuna materialistisen ateistin nojaaminen Darwinin teoriaan elämän monimutkaisten ilmiöiden selvittäjänä. Luonnossa on näkyvissä hämmästyttävän älykästä suunnittelua, eikä sitä voi kukaan perustellusti kiistää.


Seuraava askel?
Nämä valkoiset ratsastajat kohtasivat Savonlinnassa 2009 ja saivat melkoista tukea, joskin Puolimatka hieman arvosteluakin, seurakunnan kirkkoherralta,  ekumenian dosentti Sammeli Juntuselta, jolla on täydet edellytykset lukea ja ymmärtää näiden professoreiden kirjoituksia ja nitä kommentoida.

Paikalle on siis saapunut valkoiset ratsastajat uskovan kristikansan iloksi ja Jumalan kunniaksi!

Mitä tämä joukko nyt merkitsee luonnontieteen tutkimukselle?

Varmaan tällaisin teoreettisin ja tiedollisin asein varustettu lahjakkaiden suomalaisten joukko saa aikaan mullistavan käänteen pahan "naturalistisen materialistisen ateistisen evolutionismin" rakennelmien romahdettua omaan mahdottomuuteensa kun uutta tietoa on saatu.

Vaan ei...

Tietääkseni professori Matti Leisola ei ole julkaissut yhtään tieteellistä artikkelia, jossa hän yliluonnolliseen viisauteen ja älyyn vedoten ja ID teoriaa soveltaen selittää bakteerimoottorin synnyn - mistä se on on tullut.

Tietääkseni professori Tapio Puolimatka tai kreationistien edustaja lääkäri Pekka Reinikainen eivät ole julkaisseet yhtään kansainvälistä luonnontieteellistä artikkelia tai kirjaa, jossa he osoittavat Jumalan viistauteen perustuen, miten silmä on tehty. Silmän kuvaukset ovat toki hyvin tarkkoja myös kreationistien sivuilla, mutta miten se on saanut syntynsä ID näkemyksen mukaan, kun jumalallinen tieto ja yliluonnollinen Luonan älykäs suunnittelu otetaan huomioon.

Tietääkseni dosentti Sammeli Juntunen ei ole edes kysynyt tätä kysymystä eikä vakavasti odota mitään käytännön seurauksia hauskan filosofisen ja teologisen pohdinnan jälkeen rankassa ja huikeaa vauhtia etenevässä luonnontieteen ja lääketieteen tutkimuksessa.

Jos olen väärässä näiden "tietääkseni..." kanssa olen iloinen ja pyydän välittömästi korjata erehdykseni.


Israelin Jumala on kaiken tehnyt
Henkilökohtaisesti uskon, että Raamatussa itsensä ilmoittava Jumala on äärettömän syvällinen ajattelija, viisas ja voimakas ja Hänen kättensä jäljet näkyvät kaikkialla mikrokosmoksesta makrokosmokseen ja myös siinä, että me mitättömät tomuhiukkaset saatamme jumalallisia ajatuksia tavoitella.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nämä on pidettävä huolellisesti ja metodisesti erillään toisistaan, usko Luojaan ja Jumalan suurten tekojen tutkiminen.

Näin emme tarvitse keinotekoisia tieteen ja uskon yhdistelmiä, jotka rikkovat uskon salaisuuden ja käyvät vastoin Jumalan ilmoitusta - kuinka me voisimme Häntä katsella kasvoista kasvoihin, tutkia Häntä itseään työssä?

Vaan saamme tutkia luontoa sellaisena kuin se on niillä menetelmillä, joita meille on annettu ja joita olemme sitten lisää rakentaneet.

Jumalan kunnia luonnossa puhuu omaa vakuuttavaa kieltään. Joku uskoo, toinen ei, mutta kukaan ei voi kiistää että luonnontutkimus on tarua ihmeellisempää.

Uskovina meidän oikeutemme ja velvollisuutemme on olla täysin totuudellisia, silloinkin kuin se sattuu, ja ylistää Jumalaa Hänen valtavista teoistaan ja lahjoistaan.

Kun annamme kunnian Jumalalle korkeudessa, on myös maassa rauha ihmisille, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto.

Matti Leisola - fataali haastattelu

Maaliskuun 20 2012 on Creation Ministries sivuilla julkaistu professori Matti Leisolan haastattelu otsikolla

Enzyme expert exposes evolution’s error
Jonathan Sarfati interviews Finnish biochemist Dr Matti Leisola

Leisola on ollut mukana Creation Ministries ohjelmassa kyllä aiemminkin Charles Darwinin matkasta kertovassa ohjelmassa (DVD). 

Haastattelu on asiallinen ja siinä Leisola kertoo tutkimustyöstään ja erityisesti xylanase-entsyymistä. Hän korostaa, kuinka sen sisältämä koodi ei mitenkään voi olla sattumanvaraisen kehityksen tulos.

Miksi siis mielestäni juuri tämä tuore haastattelu on fataali ja kenen kannalta?

Haastattelussa tapahtuu virallinen kytkentä Christian Ministries ja Matti Leisolan välillä, jossa ei ole varjon varjoa.

Näin Leisola, joka ei Jumalan luomistöitä pohtiessaan välttämättä tarvitse eikä ehkä itse edes ajattele 6000 vuoden maailman ikää allekirjoittaa Young Earth Creationism (YEC) toiminnan.

Juuri Creation Ministries on se kanava, jota myöten tämä aikamme "Jehovan Todistajien" kreationistinen todistelu tunkeutuu Suomeen Luominen.fi sivujen markkinoinnin kautta.


Matti Leisola ja hänen edustamaansa kristillistä tieteenkäsitystä määrittelevä Tapio Puolimatka eivät siis itse välttämättä ole YEC ihmisiä Pekka Reinikaisen tapaan.

Suomalaisen kristikansan mielissä nämä asiat kuitenkin ovat autuaasti sekaisin, toisaalta Leisolan niin kauniisti kuvaamat luomakunnan ihmeet ja evoluutioteorian ongelmat ja toisaalta Raamattu-fundamentalistinen näkemys siitä, että koko maaimlankaikkeuden ikä on määriteltävissä heprealaisista sukuluetteloista Jeesuksesta Aatamiin.

Nyt tämä fataali haastattelu tekee tästä linkistä virallisen - Jumalan luomistekojen ihmettely ja Jumalan luomistekojen vääristely lyövät kättä Leisolan ja Sarfatin tavatessa.

vestiga terrent

Professori Leisola ja Hare Krishna

Swami Prabhupada (1896-1977)
wikimedia

Monikulttuurinen tiedemaailma
Aktiiviset älykkään suunnittelun edustajat, kuten esimerkiksi professori Matti Leisola, ja kreationistit, kuten esimerkiksi lääkäri Pekka Reinikainen, ovat ihmisiä, jotka elävät kristillisen kulttuurin ja siitä murtautuneiden ryhmien uskonnollisessa ja ideologisessa jännitekentässä. Kristillistä usko puolustava ja Raamatun arvovaltaa korostava Creation Ministries on tästä hyvä esimerkki - he haastattelivat professori Leisolaa oman linjansa edustajana maaliskuussa 2012 (linkki).

Mutta tiedemaailma on globaali ja siihen kuuluu tutkijoita kaikista maailman kansoista, roduista ja monista eri uskonnoista, eikö niin?

Albert Einstein oli juutalainen, Satyendra Nath Bose hindu, Carl Sagan ateisti, Li Zhensheng on ehkä maolainen ateisti (ehkä ei, en tiedä) jne.

Juutalais-kristillinen usko Raamatun persoonalliseen Jumalaan ei siis suinkaan ole globaali tietoa ja tieteellistä tutkimusta koskettava uskonto, vaan tietyn - kieltämättä varsin tärkeän - tiedemiesten ja naisten ryhmän kulttuuritaustaa.


Hare Krishna 
Tästä monikulttuurellisuudesta on hyvä esimerkki Hare Krishna liikeen kiinnostus Charles Darwinin teorioita arvosteleviin tiedemiehiin.

Heidän laatimassaan kansainvälisessä listassa joukossa on mukana myös suomalainen professori Matti Leisola. Prabhupada News.

Näiden sivujen aiheina ovat Bhakti-Jooga, vegetaristinen ruoanvalmistus, Krishna tietoisuus, hengellisyys ja muut sellaiset asiat. Sivuston nimi johdetaan Hara Krishna liikeelle tärkestä Srila Prabhupadasta, Abhay Charanaravinda Bhaktivedanta Swami Prabhupada, jonka kirjoja siellä esitellään ja levitetään.

Se että professori Leisolalla on kristittynä kunnia olla mukana hindujen sivuilla on aivan okay ja on siellä monia muitakin Kristuksen omia. Tarkoitukseni on vain tällä korostaa, että suomalaisen kristikansan kuulema "naturalismi/kristillinen usko" asetelma taitaa olla melko kapea kuitenkin.

Bakteerimoottori ja professori Matti Leisola

Bakteerimoottorin kaavio

Leisola 2001

Matti Leisola on bioprosessitekniikan professori Teknillisessä korkeakoulussa. Kristillisissä - ja vapaa-ajattelijoiden - piireissä tunnettu opettaja ja keskustelija. Leisolan lempiaiheita on bakteerimoottori, joka onkin erinomainen esimerkki Jumalan suurten luomistekojen ihmeellisyydestä.

Professori Leisola sanoo kehitysopin näkemysten edustajille, ettei darwinistinen teoria luonnonvalinnasta mitenkään voi selittää bakteerimoottorin tai muiden monimutkaisten organismien syntyä (bio-complexity). Klassisen evolutiion sijasta hän edustaa älykkään suunnittelun ajatuksia, joista on paljon tietoa ja keskustelua myös suomalaisilla Intelligent Design sivuilla.

Mitä eetiikkaan (sic!) tulee, yksi Suomen johtavista suunnitteluteorian kannattajista ja evoluutiokriitikoista, bioprosessitekniikan professori Matti Leisola, joka siis työkseen muuttelee eliöiden perimää, kirjoittaa kirjassa Bioprosessitekniikka, että bioeettisillä pohdinnoilta putoaa pohja pois materialistisen evolutionismin alla. Tämä siksi, että ilman kristillistä maailmankuvaa ihmisen ja luonnon arvoa on vaikea perustella.
ID sivut

Bakteerimoottorin kuvausta - Leisola

Suolistossa elävää kolibakteeria (Escherichia coli) liikuttaa kuusi pientä sähkömoottoria, joita mahtuisi jonoon 30.000 kappaletta millimetrin matkalle. Kukin moottori koostuu viidestä toimivasta perusosasta. Siima vastaa laivan potkuria. Sen pyöriminen synnyttää bakteeria liikuttavan työntövoiman. Siima liittyy kulmakappaleen avulla pyörimisakseliin, jota laakeri pitää paikallaan solukalvossa ja bakteerin seinässä. Rotaatioakseli ja siima pyörivät vetoproteiinin avulla.

Vaikka bakteerin moottoria on tutkittu molekyylitasolla intensiivisesti, biokemistit eivät vielä ole saaneet selville sen toiminnan kaikkia yksityiskohtia. Moottoria pyörittää solukalvon yli vaikuttava 0,2 voltin protonigradientti. Pyörimisnopeus on maksimissaan 54 000 kierrosta minuutissa. Moottoreiden voimalla bakteeri liikkuu jopa 65 kertaa itsensä mittaisen matkan sekunnissa. Tämä vastaa ihmisen uintinopeutta 400 km/h. Moottorin kytkin voi tarvittaessa muuttaa moottorin pyörimissuuntaa, jos bakteerin suunnistusjärjestelmä antaa tarvittavan signaalin.

Evoluutioteorian mukaan on joskus täytynyt olla olemassa bakteeri, jolla ei vielä ollut sähkömoottoria ja siihen liittyvää ohjausjärjestelmää. Millä todennäköisyydellä bakteerimoottori syntyisi evoluutioteorian olettaman mekanismin kautta? Moottori tarvitsee ainakin jokaisen viidestä edellä mainitusta perusosasta. Jos yksikin näistä perusosista puuttuisi, ei syntynyt rakenne kykenisi toimimaan bakteerin moottorina eikä keskeneräisen moottorin osia tuottava bakteeri selviäisi hengissä. Se ei siis olisi enää käytettävissä tulevassa evoluutioprosessissa. Molekyylibiologisesti ei ole perusteltua olettaa, että vain nämä viisi osaa kykenisivät edes epätäydellisesti hoitamaan tehtävän, johon nykyisin tarvitaan yli 40 proteiinia. Näitä proteiineja ja niihin liittyviä säätelyelementtejä koodaaviin geeneihin kuuluu yli 60 000 emäsparia eli geneettisen kielen koodimerkkiä.
Leisola 2001

Evoluutioteoria ontuu selitysmallina - Leisola

Todennäköisyys sille, että toivotut 28 mutaatiota olisivat joskus esiintyneet jossain maapallon historian 10 46 bakteerista on 10 -140 * 10 46 = 10 -94 . Käytännössä näin epätodennäköistä tapahtumaa voidaan pitää mahdottomana. Todellisuus on yksinkertaista laskelmaamme hieman monimutkaisempi.

Evoluutioteoriaa suosivissa lähtö-olettamuksissa jätimme puutteellisten tietojen vuoksi huomioimatta esimerkiksi geneettisen ajautumisen, epätäydellisten moottorin osien periytymisen sekä periytyviin osiin kohdistuvat valintatapahtumat ja haitalliset mutaatiot. Näistä epävarmuustekijöistä huolimatta laskelma osoittaa, että toimivan bakteerimoottorin syntyminen evoluutiomekanismeilla sattuman ja valinnan kautta on hyvin epäuskottava tapahtuma.

Makroevoluution mekanismia ei siis tunneta.

Sattuma vaikuttaa aivan toiseen suuntaan eli tuhoavasti.

Yersinia pestis on läheistä sukua kolibakteerille. Se on ruttoa aiheuttava bakteeri. Sitä on aina pidetty liikuntakyvyttömänä. Geenitutkimus on osoittanut, että sillä on kaikki sähkömoottorin rakentamiseen tarvittavat geenit. Sen säätelygeenissä on tapahtunut yksi pistemutaatio. Tämä yksi virhe on tehnyt bakteerista liikuntakyvyttömän ja sen kaikista moottoriin liittyvistä geeneistä hyödyttömiä. Hyödyttömiksi tulleisiin geeneihin voi ilmestyä lisää sattumanvaraisia mutaatiota, koska valinta ei enää karsi virheitä pois. Yersinian moottirigeeneistä löytyykin kaksi muuta virhettä.

Evoluutio edellyttää uutta synnyttävää hitaasti etenevää prosessia. Kokemus osoittaa päinvastaisen prosessin olemassaolon - informaatiota menetetään sattumanvaraisissa mutaatioissa.
Leisola 2001

Savonlinnan "Suuri uskontokeskustelu II"

Savonlinna-Säämingin srk yleisökutsu paneelikeskusteluun

Savonlinnasalissa pidettiin maaliskuun 13.-14. 2009 päivät, joissa keskustelujen eräänä teemana oli evoluutio ja luominen. Järjestäjinä olivat Savonlinna-Säämingin seurakunta, Savonlinnan kristillinen opisto ja Itä-Savo lehti.

Keskustelua johti kirjailija, Savonlinnan kristillisen keskuksen johtaja Teuvo J. Riikonen  (hän on tietääkseni myös pastori, jota kutsussa ei erityisemmin mainita. Ei tosin sitäkään, että hän on Savonlinnan kaupunginvaltuutettu, kirkolliskokousedustaja ja monella muullakin tavoin luottamusta nauttiva Suomen kansalainen).


Perjantaina 13.3. klo 18-21 oli paneelikeskustelu Savonlinnasalissa aiheena Tapio Puolimatkan kirjan Usko, tiede ja evoluutio (Uusi Tie 2008) herättämiä ajatuksia.  Tai: Onko eliöt luotu vai ovatko ne kehittyneet vailla jumalallista suunnitelmaa?

Panelistit olivat
Tapio Puolimatka, kasvatustieteen professori., Jyväskylän yliopisto
Matti Leisola, bioprosessitekniikan professori., Teknillinen korkeakoulu
Sammeli Juntunen, ekumeniikan dosentti., HY, Savonlinna-Säämingin seurakunnan kirkkoherra

Lauantaina 14.3. pidettiin Savonlinnan seurakuntakeskuksessa luennot ja yleisökeskustelu
10.00-10.55   Onko tiede kumonnut Jumalan? Tapio Puolimatka.
11.00-11.55  Miten darvinistinen mekanismi toimii molekyylitasolla? Matti Leisola.
13.00-13.55  Puolimatkan kirjan Usko, tiede ja evoluutio herättämiä ajatuksia. Sammeli Juntunen.
14.30-15.30 Yleiskeskustelu

Alustukset ja luennot ovat myös verkossa kenen tahansa vapaasti luettavana

Matti Leisola: Kolibakteerin sähkömoottori
Matti Leisola: Miten darvinistinen mekanismi toimii molekyylitasolla
Sammeli Juntunen: T Puolimatkan kirjan Usko, tiede ja evoluutio herättämiä ajatuksia
Tapio Puolimatka: Myytti naturalismista tieteen perustana
Tapio Puolimatka: Onko tiede kumonnut Jumalan?


Sangen sopuisaa keskustelua
Savonlinna-Säämingin kirkon tiloissa järjestetty keskustelu lähti sangen yksimielisistä näkemyiksistä Tapio Puolimatkan kirjasta.

Matti Leisola ja Puolimatka ovat jo kauan tunteneet toisensa ja pitävät arvossa toistensa näkemyksiä maailman luomisesta ja luonnosta. Voisin kuvitella, että juuri Leisolan tapainen pohdinta on vaikuttanut Tapio Puolimatkan filosofiaan. Kirjan myynti-ilmoituksessa on mukana hänen lausuntonsa

”Professori Tapio Puolimatka tekee terävän analyysin siitä, miten naturalistisen maailmankatsomuksen vartijat pyrkivät estämään asiallisen keskustelun evoluutioteorian luonnontieteellisistä perusteista. Tilanne on erikoinen, koska tieteellä ei ole - vastoin yleistä käsitystä - vastauksia elämän historiaa koskeviin suuriin kysymyksiin.”
Matti Leisola, tekn.tri, bioprosessitekniikan professori

Sen sijaan olin varsin yllättynyt Sammeli Juntusen Savonlinnassa 2009 antamasta huikeasta tunnustuksesta, jossa hän vertaa Puolimatkan kirjaa ekumeniikan emeritusprofessori Tuomo Mannermaan pääteokseen

Puolimatkan kirja ei missään tapauksessa ole vailla puutteita. Se on tyylillisesti viimeistelemätön, rakenteeltaan sekava ja itseään toistava.

Nämä ovat suhteellisen pieniä puutteita sen ansioiden rinnalla. Se kykenee tuomaan suomalaiseen keskusteluun paljon uusia, meillä aika tuntemattomia ajatuksia tieteenfilosofian, luomisuskon ja luonnontieteiden suhteista. Siksi olen edelleen valmis allekirjoittamaan kirjan kustantajalle markkinointitarkoituksiin antamani lausunnon: "ehkä merkittävin suomalainen teologinen teos sitten Tuomo Mannermaan kirjan In ipsa fide Christus adest".
S. Juntunen

Tärkeää tieteenfilosofista arvostelua
Toki sitten seuraa myös kirjan sisällön kriittistä arviointia ja varsin tärkeää asiaa:

Tärkein kritiikkini koskee kuitenkin sitä, millaisen arvon Puolimatka antaa ns. "perususkomuksille" tieteellisessä tietoteoriassaan. Vaikuttaa siltä, että hän olettaisi, että jokaisella tieteentekijällä on aina jokin melko tarkasti määritelty perususkomuse, kristillinen, agnostinen tai ateistinen. Tämä lähtökohta määrittää tiedettä ja sen urilla sitä tehdään; Jos lähtökohta on osoitettavissa perususkomuksesi, se on hyväksyttävä, koska jokaisella on aina jotkin perususkomeukset, joita ei enää voi kritisoida. On toki olemassa "kumoajia", joillamuut tieteentekijät voivat yrittää kaataa vaikkapa kristillisen perususkomuksen. Mutta krisititty tieteentekijä voi yrittää keksiä näille "kumoajille" "vastakumoajia".
S. Juntunen

Juntunen puhui tästä teemasta pitempään ja kannattaa lukea hänen koko esityksensä, josta tässä on vain lyhyitä subjektiivisesti valikoituja otteita.


Aku Visalan viisaat sanat
Esityksensä lopussa Sammeli Juntunen viittaa Aku Visalan arvioon Tapio Puolimatkan kirjasta, joka julkaistiin Perusta lehdessä.

"Puolimatka kehottaa kristittyjä tekemään kristillistä tiedettä. Minä kehottaisin kristittyjä sen sijaan tekemään parempaa tiedettä. Meidän ei kannata käyttää aikaamme kristillisen tieteen perustamiseen vaan tieteen muuttamiseen paremmaksi ottamalla osaa tieteeseen, esittämällä kriittisiä argumentteja ja tulkitsemalla sen tuloksia."
Aku Visala Perusta 1/2009, 27

Vahinko on jo tapahtunut
Ihmiset ovat silleen merkillisiä, että aina ei mene perille se mitä sanotaan, varsinkin jos se sanotaan epäsuorasti tai mutkikkaasti.

Aku Visala iskee naulankantaan torjuessaan Puolimatkan ratkaisun naturalistisen tieteen ja (juutalais-) kristillisen uskon kohtaamiseen - torjutaan paha "naturalistinen" ateistinen lähtökohta ja luodaan uutta "kristillistä tiedettä".

Puolimatkan kauniissa pilleripurkissa tarjoama ratkaisu on todellisuudessa tappavaa myrkkyä, joka leviää aikamme suomalaisten uskovien parissa yhdessä Young Earth Creationism Todistajien harhan kanssa.

www.luominen.fi uskovaiset, aikamme Jehovan todistajat todisteineen ja valheineen, viittaavat Tapio Puolimatkan filosofiaan ja iloitsevat Jyväskylän kasvatustieteen professorin kanssa siitä, että on maailmalla (=USA.ssa) todella korkeatasoisia tiedemiehiä, jotka tekevät pakosta pätevää naturalistista tiedettä ja uskovien parissa sitten kertovat, miten asiat oikeasti ovat.

Sammeli Juntunen on lausuntojensa takia sekä professori Puolimatkan kotisivulla että muualla siunaamassa tämän tappavan myrkyn levittäjien myyräntyötä.

Sillä kunka voidaan terveesti puhua tänään Jumalan suuruudesta luonnossa, solumoottorien ja atomihiukkasten värimatematiikan valtavuudesta, ettei samalla korviimme kaiu tämä perkeleen karmea juoni "kristillinen tiede" ja 6000 vuotta vanha maailmankaikkeus.

Valkeuden enkeli, jonka aiheuttama tuho on siellä Suomen Siionissa paljon laajempaa kuin olen osannut edes kuvitella.

Vallankumous!

Jos katselet elämääsi taaksepäin saatat havaita saman, joka on ollut mielessäni paljon taas viime aikoina.

Ne parhaat asiat, täysi elämä, jota olet saanut elää, ovat liittyneet ja liittyvät siihen, että Herra Jeesus on saanut tahtonsa läpi kohdallasi.

Eikö niin?

Turvallisuussyistä jo me mielellämme pidämme elämämme ohjakset käsissämme. Vaikuttaa niin epämääräiseltä ja sekavaltakin puhe siitä, että Henki johdattaisi elämäämme. Miten tiedämme - ellemme nyt tarkoita selkeää Raamatun sanan noudattamista kirjaimen mukaan - onko kyseessä Hengen johdatus vai omia toiveitamme, uskomuksiamme ja haihattelujamme. Varottavia esimerkkejä kun löytyy paljon.

Kun Jumalan tahto tapahtuu elämässämme, se ei välttämättä merkitse helppoa siunattua ja suojattua elämää. Raamatun antamat esimerkit Hengen johdattamista apostoleista, Jeesuksen todistajista, eivät viittaa tällaiseen pehmeään vallankumoukseen.

Päin vastoin, kun Henki tulee ja antaa voiman ylhäältä, elämään tulee mukaan toveri, työkaveri, hiljainen ystävä, jolla on kuitenkin yleensä varsin väkevää asiaa ja neuvoa, varsin kirkasta valoa tilanteeseen, kunhan aika on kypsä.

Kristitty vaeltaja kompuroi, lankeaa, eksyy ja erehtyy Hengenkin johtamana, sehän on selvä. Hyvä aikoimus ei sittenkään ollut Jumalan tarkoitus, miehen ja naisen mielestä on oikea monikin tie, joka on lopulta kuoleman tie.

Toisin sanoen Hengen vallankumous ei merkitse oman persoonan katoamista.

Kyse ei ole Hengen diktatuurista, marionettimaisesta epäihmisestä, ylhäältä ohjatusta ei-persoonasta, joka toteuttaa Jumalan tahtoa kuin kone.

Kyse on kuuliaisuudesta.

Siinä on aina mahdollisuus, aivan Getsemanen puutarhaa myöten, olla tottelematta ja pitää elämän ohjakset sittenkin omissa käsissä.

Vaan kristitty oppii vaelluksensa aikana ja yhdsesä uskovien veljien ja sisarten kanssa, että ne elämän rikkaimmat, syvimmät, siunatuimmat ja ihanimmat hetket ovat olleet siellä, missä Herra Jeesus, Hyvä Paimen, on saanut lampaitaan johtaa, meni sitten syyteen tai saveen.


Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia.
Room 8:14