 |
| Suurhyökkäyksen torjunta kesällä 1944 Veteraaniperintö |
Suurhyökkäys 1944
Kun hyökkäys sitten alkoi Karjalan kannaksella Valkeasaaressa kesäkuun 9. päivänä, se ei tullut etulinjan joukoille yllätyksenä. Hyökkäyksen valtava tulivoima oli kuitenkin meidän rintamillamme ennen kokematonta. Neuvostoliitolla oli Karjalan kannaksella 24 divisioonaa ja 630 panssarivaunua, joita tuki tykistömassojen ohella lähes 1000 lentokonetta. Suomalaisilla oli etulinjassa kolme divisioonaa ja prikaati ja taemmassa asemassa kaksi divisioonaa ja prikaati. Läpimurto tapahtui 10. kesäkuuta, mutta katastrofia ei päässyt syntymään. Suomalaiset vetäytyivät pääosin sitkeästi taistellen aluksi taempaan linnoitettuun niin sanottuun VT-asemaan ja sen jälkeen Viipurin tasalle VKT-asemaan. Viipuri menetettiin 20. kesäkuuta, mutta sen jälkeen alkoivat suomalaisten vastatoimet tehota.
Veteraaniperintö
Kun hyökkäys sitten alkoi Karjalan kannaksella Valkeasaaressa kesäkuun 9. päivänä, se ei tullut etulinjan joukoille yllätyksenä. Hyökkäyksen valtava tulivoima oli kuitenkin meidän rintamillamme ennen kokematonta. Neuvostoliitolla oli Karjalan kannaksella 24 divisioonaa ja 630 panssarivaunua, joita tuki tykistömassojen ohella lähes 1000 lentokonetta. Suomalaisilla oli etulinjassa kolme divisioonaa ja prikaati ja taemmassa asemassa kaksi divisioonaa ja prikaati. Läpimurto tapahtui 10. kesäkuuta, mutta katastrofia ei päässyt syntymään. Suomalaiset vetäytyivät pääosin sitkeästi taistellen aluksi taempaan linnoitettuun niin sanottuun VT-asemaan ja sen jälkeen Viipurin tasalle VKT-asemaan. Viipuri menetettiin 20. kesäkuuta, mutta sen jälkeen alkoivat suomalaisten vastatoimet tehota.
Veteraaniperintö
Tiihosen väitöskirja ammentaa alkulähteistä
Espoolainen sotahistorian tutkija ja kirjailija Fil.tri Tapio Tiihonen laati kokonaiset 14 vuotta väitöskirjaansa Kannaksen ratkaisutaisteluista kesällä 1944. Tiihonen kävi työtään varten tunnollisesti läpi kaikki suomalaiset sota-arkistot. Tutkimusta hidasti se, että vasta vuodesta 1997 alkaen tutkijoille tulivat käyttöön Leningradin rintaman, armeijakuntien, divisioonien, rykmenttien sekä ilmavoimien sotapäiväkirjoja, taistelukertomuksia, toimintaohjeita ja käskyjä. Korkeimman neuvostojohdon käskyt tulivat julkisiksi vasta väitöskirjan valmistumisvuonna 1999.
Pelkästään jo sivumäärältään mittava Suomen historian tutkielma hyväksyttiin Helsingin yliopistossa 25.9.1999. Vastaväittäjinä olivat dosentti Martti Turtola Helsingin yliopistosta sekä FT Vesa Tynkkynen Maanpuolustuskorkeakoulusta. Kustoksena oli dosentti Seppo Aalto. (Julkaisussa on 761 sivua + liitteet 61 s. ja se on painettu Yliopistopainossa. ISBN-numero on 952-91-1084-7).
Perusteellinen väitöstyö huomioitiin myös STT uutisissa 1.10. 1999 otsikolla Neuvostojärjestelmä ei pystynyt "luokkavoittamaan" Suomen armeijaa.
Valiojoukot Berliiniin?
Suomen kansalle on opetettu - mahdollisesti monistakin syistä Neuvostoliiton ja Suomen läheisen ystävyyden, yhteistyön ja avunannon vuosina - että maamme itsenäisyys säilyi Karjalan kannaksen linjoja uhkaavasta romahduksesta huolimatta, koska Neuvostoliiton armeijan parhaimmisto siirrettiin valtaamaan Berliiniä. Leningrad ei ollut enää Suomen suunnalta vaarassa ja Kolmannen Valtakunnan tuho oli nyt tärkeämpi.
Näin ainakin minä muistan, että asia yleisesti käsitettiin.
Tohtori Tiihosen tutkimuksen viesti on siinä mielessä näin jälkijunassakin, yli kymmenen vuotta työn julkaisemisen jälkeen, minulle merkittävä uutinen (puolustaudun kahdella seikalla, kasvoin Hämeessä ja ulkosuomalaisena en seuraa asioita Suomessa tarpeeksi.)
Tuloksien yhteenvedossa sanotaan, että syynä ei suinkaan ollut "valiojoukkojen" tai muuten merkittävien osastojen poistaminen Saksan rintamalle "jotka olisivat kyllä suomalaisista tehneet selvän" vaan yksinkertaisesti Kannas kesti.
Suomen torjuntavoitto!
Tiihosen väitöskirjan kuvauksesta
Reilusti yli sadantuhannen miehen riveistä poistuminen, sadat tuhotut ps.vaunut ja lentokoneet eivät kerro Leningradin rintamasta, jonka joukot olisi viety "kilpajuoksussa Berliiniin" Viron puolelle.
Itse asiassa länsiliittoutuneet auttoivat Neuvostoliittoa pääsemään Berliiniinkin asti.
Kannakselta Narvaan siirtyvät joukot olivat menettäneet ylivoimansa, koulutuksellisen valmiutensa, suuren osan aseistustaan ja ennen kaikkea taistelutahtonsa. Neuvostojoukkojen moraalinen arvonlasku on luettavissa suurimmasta osasta taisteluiden lopusta kertovista alkuperäisasiakirjoista.
Kannaksen suomalaisia joukkoja vastassa oli lyötyjä neuvostoliittolaisia armeijakuntia, divisioonia, rykmenttejä jne., joista ei ollut enää uhkaa demokraattiselle suomalaiselle järjestelmälle.
Kannaksen taisteluiden perustuessa neuvostoaloitteeseen neuvostoliittolaiset, yllätyksineen, eivät kyenneet ymmärtämään ja ylittämään Suomen kansallisia, strategisia ja ideologisia rajoja. Suomen armeija oli se ylipääsemätön katkos, jota neuvostodialekinen päätöksentekojärjestelmä ei kyennyt ´luokkavoittamaan´.
Torjuntavoiton saavuttanut Suomen armeija ei koskaan ollut niin vahva kuin syksyllä 1944, mikä heijastui NL:n ja Suomen solmiman paikallisen rauhansopimuksen yhdenmukaisesta tahdosta.
Helsingin yliopisto doc
Itse asiassa länsiliittoutuneet auttoivat Neuvostoliittoa pääsemään Berliiniinkin asti.
Kannakselta Narvaan siirtyvät joukot olivat menettäneet ylivoimansa, koulutuksellisen valmiutensa, suuren osan aseistustaan ja ennen kaikkea taistelutahtonsa. Neuvostojoukkojen moraalinen arvonlasku on luettavissa suurimmasta osasta taisteluiden lopusta kertovista alkuperäisasiakirjoista.
Kannaksen suomalaisia joukkoja vastassa oli lyötyjä neuvostoliittolaisia armeijakuntia, divisioonia, rykmenttejä jne., joista ei ollut enää uhkaa demokraattiselle suomalaiselle järjestelmälle.
Kannaksen taisteluiden perustuessa neuvostoaloitteeseen neuvostoliittolaiset, yllätyksineen, eivät kyenneet ymmärtämään ja ylittämään Suomen kansallisia, strategisia ja ideologisia rajoja. Suomen armeija oli se ylipääsemätön katkos, jota neuvostodialekinen päätöksentekojärjestelmä ei kyennyt ´luokkavoittamaan´.
Torjuntavoiton saavuttanut Suomen armeija ei koskaan ollut niin vahva kuin syksyllä 1944, mikä heijastui NL:n ja Suomen solmiman paikallisen rauhansopimuksen yhdenmukaisesta tahdosta.
Helsingin yliopisto doc
Yllätys Kannaksella
Tapio Tiihonen julkaisi useampia kirjoja työnsä tuloksista
- Karjalan kannaksen suurtaistelut kesällä 1944. Vol 1. (2000)
- Ratkaisu Kannaksella 1944: Neuvostoliiton Suomen valloitusyrityksen hyökkäyssuunta Karjalan Kannakselta Helsinkiin (2000)
- Yllätys Kannaksella 1944: Suomen valloituksen epäonnistumisen äänet (2002)
suurikuu.fi
Kustantaja: Fenix-Kustannus Oy
Tekstin kieli: suomi
Painovuosi: 2002
Tuotteen tiedot: nidottu, pehmeäkantinen, 148 sivua
ISBN: 9518621535
mustavalkokuvitus
Toimitusaika: Loppuunmyyty kustantajalta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti