Raamattu ja luonnontiede - käytännön esimerkki VESI

Vesijärvi Asikkalasta katsoen.
wikimedia

Kiitos Luojan, kaunis Vesijärvi on tänään taas puhdas ja kirkas ja kalat siellä viihtyvät, Paimelan kuulu lahnakin. Lahtelaiset kerran päättivät, että haiseva sinilevä riittää Mukkulan ja Enonsaarenkin kesäisillä rannoilla, ja riittihän se! Hauska tautonomia järven suomalainen nimi kuitenkin on.

Olen tässä blogissani käyttänyt paljon palstatilaa varoittaakseni kristikansaa kuuluisan troikan, Leisola-Puolimatka-Reinikainen, edustamasta hermeneutiikasta jossa

• Raamattua pidetään kyllä korkeassa arvossa, ylimpänä auktoriteettina, mutta sitä ei oikeasti avata ja lueta ja Raamatun tieteellistä tutkimusta aristellaan. 
• Tiedettä pidetään kyllä arvossa, mutta oudolla tavalla sen metodeita ja tuloksia vääristetään, jotta tieto ja Raamatun ilmoitukseen nojaava usko täsmäisivät. 

Miten tätä asiaa voisi käsitellä positiivisesti, hyökkäämättä taas kerran näiden sydämellisten, lahjakkaiden ja kristillistä uskoa puolustavien henkilöiden kirjoituksia vastaan?

Käytännön esimerkki - VESI
Miten on, auttaisiko tässä käytännön esimerkki siitä, mitä olisi hyvä hermeneutiikka, jossa otetaan vakavasti sekä pyhä Raamattu että Jumalan luoma maailma sellaisina, kuin ne oikeasti ovat nykyisten käsitystemme valossa.

[Näin kysyessäni myönnän auliisti ja Karl Popperiin edes viittaamatta, että käsityksemme muuttuvat ja muokkautuvat, kun opimme lisää Raamatun maailmasta ja luonnosta. Sadan vuoden päästä nykyinen "tietomme" voi näyttää yhtä hapuilevalta, kuin 1800-luvun huipputiede näyttää tänään.]

Sanot että "ei tämän maailman viisautta" vaan mistä muusta kreationismissa on kyse, kuin tämän maailman viisaudesta ja sen väitteistä? Koska otamme Raamatun todesta, emme tahdo unohtaa kokonaisuutta, johon sisältyy ruumis, sielu ja henki. Hengellisistä hengellisesti!

Eli mitä on VESI pyhässä Raamatussa ja mitä on VESI luonnon tutkimuksessa?

Nepaliin!
Todellisuus on tarua ihmeellisempi. Kun koetamme syventyä Raamatun opetuksiin ja kun opiskelemme luonnontieteen saavutuksia, olemme kuin Nepalissa Himalajan rinteillä. Kas tuossa on vuoren huippu, sinne nyt kärsivällisesti ja sitkeästi, mistään vastuksista välittämättä ja vaikka kuinka olisi vastatuulta ja rinne jyrkkä ja liukas. Ja niin saavutamme hikisinä tavoittelemamme päämäärän, opimme tietämään jotain Raamatusta tai luomakunnasta.

Mutta voi! Eihän tämä ollutkaan se viimeinen vallattava vuorenhuippu, vaan tältä saavuttamaltamme nyppylältä aukeavat valtavat panoraamat tutkimattomiin laaksoihin ja vuorenhuippuihin, jotka saavat meidät aivan hengästymään!

Tämä on luonnontieteen todellisuus - muistaakseni Esko Valtaoja jossain kirjoitti, että tieteen tulokset avaavat jatkuvasti yhä uusia arvoituksia ja kysymyksiä. Se mitä pidetään nyt "kaiken ratkaisevana löytönä" onkin askel jonkin tuntemattoman haastavan ja suuren tieteellisen haasteen suuntaan.

Tämä on Raamatun todellisuus. Yksikään ihminen ei enään "hallitse" Raamatun tutkimusta ja sisältöä, vaan sen oppilaita löytyy kaikista ikäluokista ja koulutustasoista. Huippututkijat erikoistuvat tiettyihin Raamatun aiheisiin ja tietävät kaiken oman alansa kirjallisuudesta, vaan yhä uusia kiehtovia näkymiä ja kysymyksiä avautuu tiiliskiviväittärin kirjoittamisenkin jälkeen - vaikka se olisi saksalaisessa tieteellisessä sarjassa julkaistu ja vielä monessa osassa!


Selvä kuin VESI?
Asia on selvä kuin vesi. Vesillä pitää aina olla vesiselvä.  Kirkas oli nuoruuteni vesi, suloinen oli hulluuteni...

Ehei!

Vesi on Jumalan ihmeellisimpiä salaisuuksia.

Vesi on pyhässä Raamatussa tavattoman syvällinen ja haastava aihe, jota ei kukaan ole pohjia myöten kahlannut. Oletko pannut merkille, että luomiskertomuksessa ei ole lausetta "Jumala sanoi: tulkoon vesi". Vesi vain on. Kaikki kristityt ovat perillä veden pelastavasta merkityksestä kasteessa. Miten vesi voi niin paljon saada aikaan, kysyi Martti Lutherkin ihmeissään.

Vesi asettaa yhä tänään luonnontieteelle suuria ja syvällisiä tutkimushaasteita - ihmiskunta ei yksinkertaisesti tiedä, mistä elämälle välttämätön vesi alunperin maapallolle tuli. Marsista ja Saturnuksen kuista siihen vastausta etsitään! Suurta päänvaivaa aiheuttaa luonnontieteelle se, että valtamerten pohjan geologinen rakenne on erilainen kuin kuivan maan, mantereiden alla. Ikäänkuin ne altaat olisi tehty merta pitämään. Kuis näin?


Huono hermeneutiikka
Turvallista hermeneutiikkaa on hermostuneen opettajan pohjimmiltaan pelokas ja äkkinäinen "mehän tiedämme Raamatusta ja hengellisestä perinnöstämme miten asia on" asenne - "meillä on jo kaikki tarpeellinen tieto, eikä enempää tarvita ja on pahasta ja synnillistä lähteä hydrologiaa opiskelemaan tai Raamatun mytologisia taustoja pohtimaan".
"Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja"on tästä huonosta hermeneutiikasta eräs totuuden väistämiseen ja henkiseen ja hengelliseen laiskuuteen ohjaava versio.

Huonoa hermeneutiikkaa on kristitylle sopimaton epäuskoinen ja kylmäkiskoinen Raamatun sivuuttaminen ja hylkääminen, paneutuminen yksinomaan luonnontieteen kiehtovaan maailmaan ikäänkuin Jumala ei kuvioon kuuluisikaan. Hävetään pyhän Raamatun sanomaa, uskon savisia ja rapaisia saappaita, tieteen kirkkaassa puhtaan älyn ja logiikan temppelissä. Sillä ei ole joukossamme montaa korkea-arvoista ja tämän maailman viisasta...


Hyvä hermeneutiikka
Hyvä hermeneutiikka tarkoittaa ensinnäkin tulemista alas kaiken jo tietävän opettajan puusta. Sitten asetutaan nöyrästi oppilaan, opetuslapsen paikalle.

"Emme tiedä, opeta meitä Pyhä Henki" on hyvä rukous, johon tulee totuudellinen vastaus. Ikävä kyllä, taivaallinen vastaus totuuden etsijälle on harvoin helppo!

•  Hyvä hermeneutiikka on yksinkertaista määritellä - se on totuudellista.
• Hyvä hermeneutiikka on erittäin vaativaa käytännössä - se on harvinaista.

Mielestäni VESI on hyvä käytännön esimerkki siitä, mitä on totuudellinen suhtautuminen sekä Raamattuun että Jumalan luomistöihin.

H2OMiten kolmen atomin molekyyli (kaksi vetyä, yksi happi) voi olla niin äärimmäisen ratkaisevan tärkeä?

VESI
Miten vesi voi olla pelastuksen ehdoton edellytys - joka uskoo ja kastetaan.

Tässä näemme myös hyvän hermeneutiikan merkin - se korostaa meihin pantua uteliaisuutta, haluamme tietää, mikä on totuus, karkottaa henkisen ja hengellisen "minä tiedän jo kaiken" laiskuuden ja vääränlaisen käsityksen Raamatun ilmiotuksesta ja luonnontieteen olemuksesta.