Unkarilaiset hautaavat taistelussa kaatuneen rintamatoverinsa.
WW II in color
Espoon Seurakuntasanomissa ESSE 24.9.2012 on sisällöltään arvokas ja puhutteleva Taneli Kylätaskun tekemä haastattelu, jossa tietokirjailija ja teologi Esko Miettinen kertoo ajatuksistaan.
Jäin pohtimaan seuraavaa kohtaa haastattelussa, jossa viitataan sodan aiheuttamaan hengellisen ilmapiirin muutoksen ja sitä heijastavaan piispa Eino Sormusen vuoden 1948 katekismukseen:
Miettinen selittää enkeliopin notkahdusta suomalaisten rankoilla sotakokemuksilla. Talvi- ja jatkosodan selviytymiskamppailu muokkasi ajatusmaailmaa inhorealistiseen suuntaan. Enkelien suojelus oli pettänyt niin monen kohdalla, ettei siitä kannattanut enää puhua.Toinen maailmansota on hirvein sota, minkä ihmiskunta on tähän mennessä nähnyt. Se varmasti oli tuhoisa monen suomalaisen uskolle siinä, missä Auschwitz monen hengissä säilyneen juutalaisen kansan uskovallekin, kuten haastattelussa sanotaan.
”Sota löi henkisen elämän pirstaleiksi. Vasta 1990-luvulla voitiin ruveta uudelleen hapuilemaan kohti uskonnollista maailmankäsitystä.”
ESSE syyskuu 2012
Mutta jotain perustavaa tässä ajatuksessa on pielessä... eiväthän hyvänen aika enkelit, nuo Jumalan lapsia palvelevat henget, päätä yhtään kenenkään elämästä tai kuolemasta.
Vastuu hengissä säilymisestä, haavoittumisesta tai kaatumisesta rintamalla on täysin Isällä Jumalalla itsellään, joka yksin on elämän ja kuoleman Herra.
"Minä sanon teille, ystävilleni: Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta joiden valta ei ulotu sen pitemmälle. Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä."
"Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset."
Jeesus
Luukas 12:4-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti