keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Missä VESI siellä KAAOS?

והארץ היתה תהו ובהו וחשׁך על־פני תהום ורוח אלהים מרחפת על־פני המים׃

Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.
1 Ms 1:2 KR1992


Tohu va Bohu
Autio ja tyhjä - hepreaksi tohu va bohu - on ilmaisu, jota ei ole aivan helppo kääntää muille kielille.

And the earth was without form, and void; and darkness was upon the face of the deep. And the Spirit of God moved upon the face of the waters.
Gen 1:2 King James Version

Ajatukseen sisältyy "ei mitään" tila ennen luomista, olemattomuus.

Josef Haydnin Luominen oratoriossa on pitkä ja upea jakso, joka kuvaa musiikin keinoin "ilman muotoa ja mitään..."




Kaaos

Mahdollinen käännös tohu va bohu "kaaos" sisältää kovin paljon merkityksiä, joita tähän ei hepreassa välttämättä kuulu.


χάος khaos tarkoittaa muinaisessa Kreikassa maailman, kosmoksen, alkutilaa, aukkoa, joka syntyi kun taivas ja maa erotettiin toisistaan. Käsitteeseen liitty kulttuurin sankarin taistelu "kaaoshirviötä" vastaan, joka usein kuvattiin käärmeenä tai lohikäärmeenä.

Mielestäni on hyvinkin mahdollista, että kaoottisen alkuhirviön ajatus saapui Kreikkaan Mesopotamiasta.

Vanhan testamentin kreikankielinen käännös Septuaginta ei käytä sanaa khaos vaan "kuilu" גיא ge



Tehom

Pimeys peitti syvyydet - hepran tehom - on tavallisesti feminiini muodossa. Raamatussa se viittaa syviin paikkoihin, syviin vetten lähteisiin, myös veden rajuun purkaukseen.

Jumalan Henki "liihotteli" - heprean rakhaf - vetten yllä - hepreaksi "veden kasvojen-pinnan yllä" majim.

Heprean sanan tehom juuri on sana hum, joka tarkoittaa ärjyä hurjasti, olla kiihtynyt, särkeä, murskata. Tämä merkityssisältö voisi liittyä myrskyävään mereen, sen "syvyyksiin" ja tuhovoimaan.

Silloin jakeen loppuosa voitaisiin käsittää niin, että Jumalan henki liikkuu suvereenisti pimeydessä tällaisen uhkaavan veden päällä.

Toisaalta jakeen sanamuodoissa ei sinänsä ole mitään pelottavaan kaaokseen viittaavaa, vaan kuva on pikemmin rauhallisen idyllinen.


Tiamat
¨
Babylonian mytologiassa Tiamat on suolaisen meren alku-jumala, joka synnyttää jumalat yhtymällä raikkaan veden jumalaan nimeltä Abzu. Babylonialaisten jumalat syntyvät rauhallisesti Tiamatin ja Abzun pyhästä avioliitosta maailman alussa.

Enuma elish eepoksessa Tiamat on alussa vallinneen hurjan kaaoksen hirviö, joka synnyttää jumalat mutta alkaa sitten surmata omia lapsiaan, kunnes myrskyjen jumala Marduk hänet surmaa. Taivas ja maa on tehty halkaistun Tiamatin puolikkaista.


Raamatun äärelle!
Olisiko tässä alustavaa ainesta opintoihin VESI pyhässä Raamatussa?
  • Mesopotamiassa on vesi alussa, ja sen henkilöitymänä naispuolinen Tiamat, jonka hahmo on kovin kaoottinen ja myllertävä.
  • Enuma elish kuvaus taivaan ja maan synnystä muistuttaa hieman tuota, kuinka Jumala tekee taivaanvahvuuden erottamaan vedet alhaalla ja ylhäällä.
  • Mitä näissä babylonialaisissa taustoissa on samankaltaista kuin Raamatun ensimmäisen luomiskertomuksen alussa, mikä taas erilaista?
  • Toisessa kuvataan tapahtumien myllerrystä, rakastelua, lasten syntymistä, aikuisten taistelua, toisessa taas on yksi kuivan asiallinen toimija, joka suvereenisti tekee, minkä sitten hyväksi näkee. Mikä suhde näiden traditioiden välillä voisi olla, miten kohdanneet toisensa?

Asia ei ole aivan yksinkertainen ja kirjastoista ja internetistä löytyy kyllä paljon aineistoa sellaiselle, joka tahtoo Raamatun maailman taustoja ja kulttuureja paremmin oppia tuntemaan.

Voimme tietysti tyytyä lukemaan Raamattua, kuten keisari Kaarle V Espanjalainen ja Martti Luther, jotka eivät aikalaistensa kanssa tienneet juuri mitään Mesopotamian muinaisista myyteistä.

Mutta olisiko Mesopotamiasta 1800-luvulta alkaen tehtyjen merkittävien löytöjen ja havaintojen hylkääminen tänään Raamatun vakavasti ottamista?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti