torstai 20. syyskuuta 2012

Janon tunne - hypovolemia

Englantilaisessa wikipediassa kerrotaan janon tunteesta asiantuntevasti näin (ote pitkästä artikkelista)
Detection
There are many different receptors for sensing decreased volume or an increased osmolite concentration.

Decreased volume
Renin-angiotensin system
Hypovolemia leads to activation of the renin angiotensin system (RAS) and a decrease in atrial natriuretic peptide. These mechanisms, along with their other functions, contribute to elicit thirst, by affecting the subfornical organ. For instance, angiotensin II, activated in RAS, is a powerful dipsogen (i.e. it stimulates thirst) which acts via the subfornical organ.

Other
Arterial baroreceptors sense a decreased arterial pressure, and signals to the central nervous system in the area postrema and nucleus tractus solitarius.

Cardiopulmonary receptors sense a decreased blood volume, and signal to area postrema and nucleus tractus solitarius as well.

Cellular dehydration and osmoreceptor stimulation
(Lue koko hieno artikkeli, jossa Osmon havaitsijat myös kuvataan.)

Salt craving
Because sodium is also lost from the plasma in hypovolemia, the body's need for salt proportionately increases in addition to thirst in such cases. This is also a result of the renin-angiotensin system activation.
wikipedia


Sangen ihmeellisesti minut on tehty
Opimme tästä aivan alustavasti, että ihmisellä (ja varmaan eläimilläkin) on useita janon tunteen aivoihin lähettäviä sensoreita.

Luoja on asettanut valtimoihimme anturoita, jotka huomaavat verenpaineen laskun, toisia, jotka havaitsevat peptidien vähenemisen, kolmansia, jotka havaitsevat sydämen luona, että verta on vähemmän, ja myös sodiumin määrän laskulla on sille omistettu mittarinsa. Osmoosia tarkkaillaan jatkuvasti, että elimistö toimisi normaalisti.

Nämä anturat osaavat lähettää sähköisen signaalin aivoihin tietylle SFO alueelle (Subfornical organ), joka ymmärtää, että nyt tarvittais vettä! Viesti on myös mitoitettu niin, että kun alkaa olla todella tarve juoda, SFO ei enää kuiskaile ja vihjaile vaan suorastaan huutaa koko olemukselle - VETTÄ!


Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.

Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.

Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.

Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.

Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.

Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.

Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi,
Jumala,
kuinka valtava onkaan niiden määrä!

Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.
Psalmi 139:13-18


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti