Sfinksi alkoi puhua

Sfinksi oli kuvan ottamisen aikaan 1880 paljolti hiekan peitossa.
wikimedia

Kun keisari Kaarle Suuri luki pyhää Raamattua, Ensimmäinen Mooseksenkirja puhui omaa kieltään hänelle maailman luomisesta.

Raamattu oli Kaarle Suurelle siinä kuin kaimalleen, keisari Kaarle V Espanjalaiselle kuin arvoituksellinen sfinksi, joka puhui eksoottisista muinaisista asioista, jostain faraosta Egyptissä, jostain Nebukadressarista jossain Assurissa, jostain Sinearin lakeudesta ja sinne rakennetusta tornista.

Näin luomiskertomusta ymmärrettiin pitkälle 1800-luvulle asti sen itse antamilla ehdoilla, joita ihmiskunnan käsitykset maailman todellisuudesta tietenkin värjäsivät. Ei ollut mitään mihin ikivanhoja kertomuksia yhdistää tai verrata, sfinksin hymy oli arvoituksellinen ja pyhä, ja se vaikutti kaikkialla, minne vain juutalais-kristillinen henkinen ja hengellinen perinne saapui.

Tilanne muuttui ratkaisevasti, kun eurooppalaiset tutkimusmatkailijat löysivät Raamatun maailman. Ensin Napoleon Bonaparten Egyptin sotaretkelle mukaan kutsutut tiedemiehet, joiden kuvaus faraoiden Egyptistä oli valtava uutinen Ranskassa ja sitten koko Euroopassa. Pian egyptologit osasivat kertoa paljon lisää niistä suurista kuninkaista, joihin Pyhän Hengen inspiroimat Mooseksenkirjat niin hurjalla ja sotilaallisella voimalla tarttuvat.

Englantilaiset puolestaan laajensivat kuningatar Viktorian aikana otettaan Lähi-idän muille alueille, tunkeutuen Ottomaanien vallassa oleville Tigriksen ja Eufratin välisille tasangoille, Mesopotamiaan. Sir Austin Layard kaivoi siellä kovin savisesta maasta nousevaa rauniokumpua, telliä, ja kohtasi sen sisuksissa loisteliaan Assyrialais-Babylonialaisen sivilisaation, josta aiemmin ei muuta tiedetty, kuin mitä pyhä Raamattu Sargonista ja Nebukadnessarista niin dramaattisesti kertoi.

Samoin kävi Persian kanssa, kun länsimaiset tutkimusmatkailijat liikkuivat siellä ja panivat merkille huikeita rakennelmia ja monumentteja ilmeisesti hyvin muinaisilta ajoilta. Deutero-Jesajan Kyyros  ja hänen maailmansa heräsi eloon. Makedonialaisen Aleksanteri Suuren sotaretkistä alkoi myös muodostua arkeologisen tutkimuksen myötä rikasta ja hyvin tunnettua historiaa.

Kiilakirjoituksen oppimisen Gilgamesh eepoksen löytämisen myötä tilanne muuttui syvällisesti.


Muinaisen Mesopotamian savitaulujen maailmasta on löytynyt todella rikas ja laaja kokoelma uskonnollisia kirjoituksia, joista tutkijat - sumerologit ja assyrologit - ovat kyenneet hahmottamaan Eufratin ja Tigriksen mailla vaikuttaneista käsityksistä maailman synnystä.

Yhteyksiä alkoi löytyä jo 1800-luvun lopulla niin paljon, että Raamatun tieteellisen tutkimuksen piiriin kehittyi pan-babylonistien ryhmä. He näet johtivat miltei kaiken Vanhassa testamentissa Assyrian ja Babylonian suurkulttuureista.


Sfinksi alkoi puhua

Sfinksi puhuu Kairon yössä täydelle yleisölle
sound&light

Raamatun pyhä Sfinksi alkoi puhua, kun sen kieliä ja kulttuuria ja taustaa opittiin 1800-luvun tieteen nousun myötä ymmärtämään.

Media kertoo, että vuonna 2012 Suomen eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma pitää Pipliaseuralta saamaansa hienoa nahkakantista Raamattua työpöydällään.

Kun Eero Heinäluoma lukee Ensimmäistä Mooseksenkijaa, sen muinoin täysin yksinäisen äänen takana on nyt muinaisen Lähi-idän häikäisevien kulttuurien sinfonia.


Siis töihin!
Tutkijat ovat etsineet Raamatusta merkkejä mesopotamialaisen kosmologian vaikutuksesta heprealaisiin. Hermann Gunkelin Genesis kommentaari vuodelta 1910 on ollut tässä erityisen merkittävä.

Tärkeitä havaintoja Raamatun luomiskertomusten VESI aiheen kannalta ovat

• Assyrialais-babylonialainen alkutaistelu, jossa suur-jumala halkaisee syvyyden pedon. 
• Sumerilainen alkuvesi.