torstai 16. huhtikuuta 2015

Kalliala, piispanvirkaan sopimaton?

Turun arkkihiippakunnan piispan sauva
heraldikkoTapio Vallioja
kuva Turun arkkihiippakunta
Piispansauvassa on koverapäinen yrjönristi ja puhkeavia silmuja. Tekstinä ovat sanat "collige, sustenta, stimula" eli "kerää kokoon, tue ja kannusta". Piispanristi on valmistettu Ruotsin kuninkaan vuonna 1804 luterilaisen kirkon piispoille lahjoittaman ristin mallin mukaan.
Turun arkkihiippakunta

Ymmärrän kyllä, että tuomiokapituli on ryhtynyt toimenpiteisiin alaisiaan pappeja kohtaan, jotka sanoutuvat julkisesti irti piispastaan.

Ymmärrän, että kyseessä on tarkkaan harkittu askel, jota on edeltänyt kyseisille papeille lähetetyt varoitukset, keskustelut ja varmasti monet neuvottelut hiippakunnan päättäjien ja muiden piispojenkin kanssa.

Kunnioitan kirkkojärjestystä, "sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala" (1 Kor 14:33). Näinhän ordinaatiokiellon alaiset papit ovat itsekin tehneet, etsineet järjestystä, jonka puitteissa toimia Kristuksen kirkon palvelijoina Suomessa.


En ymmärrä,  miksi pappisvirasta erottamiseen piti lisätä jälkipotku "pappisvirkaan sopimattomia"?


Otan esiin vain kaksi esimerkkiä erotettujen työstä Suomen ev.lut. kirkossa:

- Anssi Simojoella on Jumalan armosta suuri perhe. Lähetyskäskyn saatuaan hän jätti vaimonsa kanssa turvallisen kirkkoherran - rovastin - eläkeläisen uran Suomessa ja he lähtivät pientensä kanssa vaaralliseen Keniaan tekemään Jumalan valtakunnan työtä. Tämä kertoo sydämen kuuliaisuudesta Kirkon Herralle Jeesukselle Kristukselle ja on askel, joka ei ymmärtääkseni keneltä tahansa papilta onnistu. Eikä heitä Kenian yössä tosiaan säästetty sen enempää ryöväreiltä kuin vakavilta sairauksilta kuin Afrikan kirkkojen sisäisiltä taisteluilta.

- Martti Vaahtoranta jätti oman turvatun työpaikkansa rauhallisessa Suomessa ja lähti Herran kutsusta Turkkiin Istanbuliin tekemään valtakunnan työtä kuohuvan islamin keskellä. Hän ei ehkä ulkomaalaisena kristittynä itse ollut siellä niin uhanalainen kuin laumansa: Kristuksen seuraan tahtovat entiset muslimit, joiden surmaaminen on joillekin islamilaisille suorastaan etuoikeus.

Kumpikaan tuskin epäröisi lähteä lunta tuiskuavaan jäätävään yöhön sielunhoitotapausta hoitamaan vaikka punkka on lämmin ja pappilan rauha rikkumaton. Nämäkö uskolliset Herran palvelijat - ja muut aiemmin ja nyt eroon tuomitut heidän kanssaan - ovat muka"pappisvirkaan sopimattomia"?

He ovat kyllä varmaan ihmisinä ties minkälaisia vinkuroita ja venkuroita, eivät mokomat suostu omantuntonsa tähden taipumaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon järjestykseen, josta kirkolliskokoukset ja piispat ovat päättäneet.  He jopa tahtovat taata muille omantunnonaroille teologeille työmahdollisuuden luterilaisessa yhteisössä Suomessa ollen vanhakirkollisia ja edustaen koko kirkkomme näkemyksiä vuoteen 1986 asti.

Ilmaisun "pappisvirkaan sopimaton" liittäminen Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin päätökseen herättää kysymyksen, onko Kaarlo Kalliala itse sopiva hoitamaan Herran laumaa sen paimenten (pastorien) kaitsijana piispan sauvaa kantaen?


No vastaus on tietenkin viileä hymy ja ehkä pieni hätkähdys, kuka tuollaista kehtaa edes kysyä! Totta kai on, uskollinen kirkon hierarkian valvoja ja järjestyksen puolustaja, joka asettaa vikurilampaat kuriin.

Väkisin, vastoin heidän Raamattuun sidottua omaatuntoaan.

collige, sustenta, stimula - kerää kokoon, tue ja kannusta

todellakin....

6 kommenttia:

  1. Tuo lause oli mennyt silmieni ohi. Nyt pahastuin siitä että Tuomiokapituli (tarkoittamattaan mutta kuitenkin ?) osottautui pikkumaiseksi ja kostonhimoiseksi(?).

    Kyseiset papit ovat todellakin ollet työntekijöitä kivisellä pellola.Toisaalta harmittaa heidän itsepäisyytensä. He olisivat voineet perustaa oman kirkkokunnan ja ruveta ekumeeniseen yhteistyöhön Suomen Kirkon kanssa jolloin heidän pappeutensa olisi voinut olla itsestään selvää oman kirkkonsa järjestyksen mukaan. Kyllä heidänkin laisiaan tarvitaan. Mitenkähän tilanne tulee kehittymään muiden uskonnollisten yhteisöjen pappien suhteen? Tämä tilanne luo painetta tuomiokapituleille ottamaan kantaa esim lestaadiolaisten suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. annat vastuun itespäisille....

      Kristuksen rakkauden tähden ev.lut. piispat olisivat 1986 omantunnonklausuulin perustalta kyenneet järjestämään kirkossa heille toimintamahdollisuduet.

      en ole kirkkohallinon asiantuntija ollenkaan enkä tiedä, miten näille teologeille olisi voitu turvata työpaikka ja tulevaisuus kirkossa, joka päätti avata pappisviran naisille.

      tähän ei ryhdytty vaan pakkokeinoihin - Espoon emeritus piispa Mikko Heikan komitean mukaan rangaistuksena yhteistyöstä kieltäytymiseen sakkoja tai vuosi vankeutta.

      Näiden papiksivihkimisen sulku lienee voimassa jokaisessa hiippakunanssa Oulun piispa Rimpiläisen jäätyä eläkkeelle.

      Poista
  2. Rangaistusvaatimukset olivat tyhmän vakavia ja moni joutui vakamuksensa vuoksi vaikeuksiin.
    Mutta nämä "kapinalliset" kyllä vaativat että kirkon on sopeuduttava heidän agendaansa eikä päinvastoin. Aika pian kävi selväksi se, että heidän vaatimuksensa ei voi mennä läpi ,eikä ole realistinen. Nykyisin papeista on puolet naisia,paluuta vanhaan ei ole.Miksi iskeä päätään seinään kun muitakin ratkaisuja on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, oi marcus, oliko muita ratkaisuja sittenkään tarjolla?

      Poista
    2. Kyllä muitakin ratkaisuja olisi ollut tarjolla. Niitä löytyy kirkkohistoriasta ja myös naapurikirkoista. Minusta näyttää, että Suomen ev.-luterilainen kirkko on kovaa vauhtia muuttumassa kyllä pappeusasiassa muutenkin. Kohta seurakunnat kuuluvat seurakuntayhtymiin, ja ne taas eivät ole papiston johtamia, mikäli Kirkolliskokouksessa näin päätetään (tällainen esitys siellä on ollut vireillä). Samaan aikaan on vireillä esityksiä siitä, että ehtoollinen voisi olla diakonin asettama. Sielunhoitotyöhön valmennetaan nykyään kaikenlaisia terapeutteja, nuorisotyöhön on erikoistuneita nuorisotyöntekijöitä, jollaista tilannetta ei vielä 100 vuotta sitten ollut. Mikä mahtaa ylipäätään olla jatkossa pappien rooli luterilaisessa kirkossa?

      Poista
    3. Tuo näkökulma on tärkeä, jonka tuot esiin. Syvemmin siinä on kysymys siitä, mikä on kirkko Suomessa. Papit mokomat kun julistavat parannusta ja evankeliumia ja hoitavat sakramentteja. Kuka heitä näinä viimeisinä aikoina tarvitsee, valtio huolehtii kirkon kautta kansasta ja tarvitsee eri alojen osaajia siihen, kuten kerrit.

      Poista