Jeesuksen veri on aine ja sana, ei vain sana

Adam Bergin vuonna 1755 hankkima ehtoolliskalkki,
jossa on suomenkielinen teksti: "Joka juo minun vereni."
kuva copyright Pyhäjärven seurakunta

Tietääkseni kaikissa lestadiolaisen herätyksen suunnissa pelästyneelle sielulle vakuutetaan, että hän saa uskoa synnit anteeksi taivaan keskelle asti "Jeesuksen nimessä ja veressä".

Tätä todistusta pidetään niin arvokkaana, että sen varassa lestadiolaisuus kestää aikojen myrskyssä. Jeesuksen nimessä ja veressä.

Lestadiolainen liturgia kääntää ajatukset Jeesuksen vuodattamaan vereen, mikä on raamatullista ja tärkeää. Mutta on olemassa vaara, että uskova sielu alkaa pitää näitä Pyhässä Hengessä lausuttuja pyhiä sanoja "Jeesuksen verenä".

Aihe on ajankohtainen taas pääsiäisen lähestyessä ja seuratessamme Jeesuksen kärsimystä ja verenvuodatusta ja kuolemaa Golgatan kummulla. Miksi Jeesuksen piti kärsiä? Voihan Jumala antaa anteeksi, kun sitä pyydetään?

Koko Raamattu rakentuu sen ilmoituksen ympärille, että ilman verenvuodatusta ei ole syntien anteeksiantamusta.

Miksi? Jumala sen tietää. Mutta näin on kirjoitettu.

Heprealaiskirje tutkii Jeesuksen uhrikuolemaa syvällisesti Vanhan testamentin temppelin jumalanpalveluksen ja syntiuhrin valossa.

Huomaa tarkasti, että Vanhassa testamentissa pääsiäislammas EI OLE syntiuhri.

Neljässä evankeliumissa on Jeesuksen verestä kirjoitettu näin: tarkkaa, missä evankelistat puhuvat Jeesuksen verestä ja missä Hänen kärsimyksestään, jotka eivät ole sama asia.


Matteus

27. Ja hän otti kalkin, ja kiitti, antoi heille ja sanoi: juokaat tästä kaikki;
28. Sillä tämä on minun vereni, sen uuden Testamentin, joka monen tähden vuodatetaan syntein anteeksi antamiseksi.
29. Mutta minä sanon teille: en suinkaan minä silleen juo tästä viinapuun hedelmästä, siihen päivään asti kuin minä juon teidän kanssanne sen uuden minun Isäni valtakunnassa.
Mt 26:27-29

3. Kuin Juudas, joka hänen petti, näki hänen kuolemaan tuomituksi, katui hän, ja toi jälleen ne kolmekymmentä hopiapenninkiä pappein päämiehille ja vanhimmille,
4. Sanoen: minä pahasti tein, että minä petin viattoman veren. Mutta he sanoivat: mitä meidän siihen tulee? katso itsiäs.
5. Ja hän heitti hopiapenningit templiin, läksi sieltä, meni pois ja hirtti itsensä.
6. Mutta pappein päämiehet ottivat hopiapenningit ja sanoivat: ei näitä sovi panna uhriarkkuun; sillä se on veren hinta.
Mt 27:3-6

24. Kuin Pilatus näki, ettei hän mitään auttaa taitanut, mutta enempi pauhina tuli, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan edessä, sanoen: viatoin olen minä tämän vanhurskaan vereen: katsokaat itsiänne.
25. Ja kaikki kansa vastasi ja sanoi: hänen verensä tulkaan meidän päällemme ja lastemme päälle.
26. Silloin päästi hän heille Barabbaan; mutta Jesuksen, kuin hän hänen ruoskinut oli, antoi hän ylön ristiinnaulittaa.
Mt 27:24-26


Markus

23. Ja hän otti kalkin, kiitti ja antoi heille. Ja he joivat siitä kaikki.
24. Ja hän sanoi heille: tämä on minun vereni, sen Uuden Testamentin, joka monen edestä vuodatetaan.
25. Totisesti sanon minä teille: en minä suinkaan silleen juo viinapuun hedelmästä, siihen päivään asti kuin minä sen juon uuden, Jumalan valtakunnassa.
Mk 24:23-25


Luukas

17. Ja hän otti kalkin, kiitti, ja sanoi: ottakaat ja jakakaat keskenänne.
18. Sillä minä sanon teille, etten minä suinkaan juo viinapuun hedelmää, siihenasti kuin Jumalan valtakunta tulee.
Lk 22:17-18


Johannes

52. Niin Juudalaiset riitelivät keskenänsä, sanoen: kuinka* tämä taitaa antaa lihansa meille syödä?
53. Jesus sanoi heille: totisesti, totisesti sanon minä teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, niin ei ole elämä teissä.
54. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hänellä on ijankaikkinen elämä, ja minä olen herättävä hänen viimeisenä päivänä.
55. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
56. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hän on minussa ja minä hänessä.
57. Niinkuin elävä Isä minun lähetti ja minä elän Isäni tähden, niin myös se, joka minua syö, hän elää minun tähteni.
Joh 6:52-57




Evankeliumeista opimme, että tullaksemme osalliseksi Jeesuksen totisesta verestä meidän tulee käydä Herran ehtoollisella.

Siellä, kuten oppi-isämme Luther opettaa, meille kastetuille jaetaan ehtoollisen sakramentti. Sakramentissa on aine - viini - ja sana - ehtoollisen asetussanat Paavalin kirjeestä.

Synninpäästö "Jeesuksen nimessä ja veressä" EI OLE Jeesuksen veri.

Ehtoollisen viini ON.


Virsi 229

1.
Saa ehtoollinen Jeesuksen
niin iloiseksi sydämen.
Hän elää ja hän lahjoillaan
käy tässä meitä siunaamaan.

2.
Hän elämä ja autuus on,
hän lohdutus on loputon
ja sielullemme päivän koi,
se koskaan sammua ei voi.

3.
Hän luonamme on armollaan,
lämmittää meidät paisteellaan,
ja taivasta jo päällä maan
on hetki hänen seurassaan.

4.
Kun kiitosvirttä Karitsan
soi kuoro taivaan korkean,
niin miksi emme myöskin me,
maan multa, laula Herralle!

5.
Siis sydän riemuun auetkoon
ja uusi toivo puhjetkoon,
rakkaus uusi, palava
ja Herran kiitos kirkkaana!

6.
Suin, sydämin me tahdomme
yhdessä kiittää Herraamme,
jos kulkee erämaassa tie
tai keitaan kautta matka vie.

7.
Nyt halleluja veisaamme,
taivasten kuoriin nousee se,
ja kerran luona Jeesuksen
soi kiitos iankaikkinen.

Nicolai Frederik Severin Grundtvig 1844.

Suom. Jaakko Haavio virsikirjaan 1938.