torstai 26. maaliskuuta 2015

Pyhän Hegen opettama?

Esikoislestadiolainen turvautuu mielellään siihen, että asuvainen Pyhä Henki johdattaa hänet Jeesuksen lupauksen mukaan kaikkeen totuuteen ja opettaa hänelle asioita, joita järki ei ymmärrä ja jota tämän maailman viisaat eivät käsitä. Onhan näin kirjoitettu
17. III. Sillä ei Kristus minua lähettänyt kastamaan, vaan evankeliumia saarnaamaan, ei sanan viisaudella, ettei Kristuksen risti turhaan menisi.
18. Sillä se puhe rististä on niille hulluus, jotka kadotetaan; mutta meille, jotka autuaaksi tulemme, on se Jumalan voima.
19. Sillä kirjoitettu on: minä kadotan viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä hylkään.
20. Missä on viisas? missä on kirjanoppinut? missä tämän maailman tutkia on? Eikö Jumala ole tämän maailman viisautta hulluudeksi tehnyt?
21. Sillä että Jumalan viisaudessa ei maailma tuntenut Jumalaa viisauden kautta, niin kelpasi Jumalalle tyhmän saarnan kautta niitä vapahtaa, jotka sen uskovat,
22. Sentähden että Juudalaiset merkkiä anovat* ja Grekiläiset viisautta etsivät;
23. Mutta me saarnaamme ristiinnaulitun Kristuksen Juudalaisille pahennukseksi ja Grekiläisille hulluudeksi.
24. Mutta kutsutuille sekä Juudalaisille että Grekiläisille saarnaamme me Kristuksen Jumalan voimaksi ja Jumalan viisaudeksi.
25. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.
1 Kor 1:17-25
Väärin ymmärrettynä tämä on liukas tie, joka voi johtaa hengelliseen laiskuuteen - ei tarvitse mitään opiskella eikä oppia Raamatusta, katekismuksesta tai kirkkohistoriasta tai muusta, automaattinen Hengen opetus näet kantaa minkä tahansa typeryksen taivaalliseen viisauteen!

Vaarana on myös hengellinen ylpeys - minä tavallinen Matti tai Maija Meikäläinen olen hengellisissä asioissa ainakin viisaampi kuin korkeastioppineet tämän maailman rohvessorit ja tohtorit ja maisterit!

Kaikkein vakavin asia on kuitenkin itsensä tutkimisen unohtaminen.

Se mitä uskova ajattelee asuvaisen Pyhän Hengen henkilökohtaiseksi opetukseksi näistä Jumalan valtakunnan salaisuuksista saattaakin olla puhdasta ihmisoppia, joka on seuroissa saarnoista ja kavereiden kanssa jutellessa tarttunut korviin.

Näin meillä on seuratuvassa autuaiden joukko, jotka kiitollisina Jumalalle ylistävät "Hengen ilmoittamia totuuksia" jotka ovatkin ihmisoppeja tai pahimmassa tapauksessa Luciferin valkeana enkelinä syöttämää pajunköyttä.

Koska itsensä tutkiminen unohtuu: mistä olen tämän oppinut, miksi uskon näin, miten perustelen tämän asian, että näin se on?

Olenko rukouksessa Raamatun äärellä pyytänyt taivaan valoa ja Hengen avaamia silmiä näkemään totuuden, vai tyydynkö lammaskatraan kanssa määkimään aamenta, kuvitellen pöntöstä tulevan puhdasta Hengen ilmoitusta?

Paavalin neuvoma tulikoe ei kohdistu sydämen liikkeisiin, uskon tuntemuksiin, oikean opin välähdyksiin, asuvaisen Pyhän Hengen todistukseen vaan Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme.

Tässä tulikokeessa pärjäämätön on näet kelvoton, luulipa hän mitä tahansa Hengen opetusta saaneensa
5. Koetelkaat teitänne, jos te olette uskossa, kokekaat teitänne: eli ettekö te itsiänne tunne, että Jesus Kristus on teissä? ellei niin ole, että te kelvottomat olette.
6. Mutta minä toivon, että te tunnette, ettemme kelvottomat ole.
2 Kor 13:5-6


1 kommentti:

  1. Esikoisten palstalla koulutusvihaa saarnaa ihminen, joka innokkaimmin käyttää sivistyssanoja ja asiatermejä. Samalla moititaan oppinutta pappi/arkeologiaa - toisaalta kumminkin lainataan suoraan tämän tekstiä menneisyyden Nettiruukusta.
    Mistä tuo lähtee?

    VastaaPoista