Monta jumalaa vai yksi?

Apostoli Paavali ja Ateenan monet jumalakuvat
Toki apostoli Paavali oli nähnyt jo lapsuutensa Tarson kaupungissa, Syyriassa ja Vähässä Aasiassa lukemattomia temppeleitä ja jumalten patsaita ja kuullut kansanjoukon hurjan huudon "suuri on efesolaisten Artemis". Mutta silti klassisen Ateenan erityisen lukuisat temppelit ja patsaat saivat hänet kuohuksiin.

Hän saikin tilaisuuden puhutella kaupungin asukkaita, monien eri jumalien palvelijoita ja teräväkielisiä filosofeja - oikein väkisin sen ajan Hyde Park pönttöön hänet vietiin Pallas Ateenan temppelikukkulan juurella olevalle Areiopagille.

Ja kuin Paavali odotti heitä Atenissa, syttyi hänen henkensä, että hän näki kaupungin aivan epäjumaliseksi.

Niin hän puheli Juudalaisten ja muiden jumalisten kanssa synagogassa, niin myös turulla joka päivä niiden kanssa, jotka tulivat hänen tykönsä.

Ja muutamat Epikurilaiset ja Stoalaiset philosophit riitelivät hänen kanssansa, ja muutamat sanoivat: mitä tämä lipilaari tahtoo sanoa? Mutta muut sanoivat: hän näkyy tahtovan outoja jumalia ilmoittaa: että hän saarnasi heille evankeliumia Jesuksesta ja ylösnousemisen kuolleista.

Ja he ottivat hänen ja veivät oikeuden paikkaan ja sanoivat: emmekö me mahda tietää, mikä uusi opetus tämä on, josta sinä puhut?

Sillä sinä tuotat jotakin outoa meidän korvillemme. Sentähden tahdomme me tietää, mitä ne ovat.

(Mutta kaikki Atenalaiset ja muukalaiset vieraat ei olleet mihinkään muuhun soveliaat kuin jotakin uutta sanomaan ja kuultelemaan.)

Apt 17:16-21

Taitavasti hän johdatti puheessaan kuulijansa heille niin tutuista vanhan kreikkalais-roomalaisen uskonnon temppeleistä ja patsaista siihen yhteen patsaaseen, joka oli omistettu "tuntemattomalle jumalalle". Artemis tiedettiin, Zeus tunnettiin, Hermes hoiti veistittäjän tehtäviään, kuten jumalat käskivät. Mutta joku oli vielä, joku tuntematon.

Tähän "tuntemattomaan" apostoli tarttui ja opetti sen avulla kreikkalaisille polyteisteille juutalaista uskoa yhteen Jumalaan ja kristillistä uskoa.Jumalan Poikaan.

Niin Paavali seisoi keskellä oikeuspaikkaa, ja sanoi:

Atenan miehet! minä näen teidät kaikissa kappaleissa epäjumalisiksi; Sillä minä kävelin tässä ympäri ja katselin teidän jumalanpalvelustanne, ja löysin alttarin, jossa oli kirjoitettu: tuntemattomalle Jumalalle. Jota te siis tietämättä palvelette, sen minä teille ilmoitan.

Jumala, joka maailman teki ja kaikki mitä siinä on, joka on taivaan ja maan Herra, ei hän asu käsillä rakennetuissa templeissä, Eikä häntä ihmisten käsillä palvella, niinkuin hän jotakin tarvitsis; sillä hän itse antaa jokaiselle elämän ja hengen sekä kaikki.

Ja hän on tehnyt kaiken ihmisten sukukunnan yhdestä verestä kaiken maan piirin päälle asumaan, ja määräsi aivotut ajat ja heidän asumisensa rajat: Että heidän piti Jumalaa etsimän, jos he hänen taitaisivat tuta ja löytää; vaikka ei hän tosin ole kaukana yhdestäkään meistä. Sillä hänessä me elämme, ja liikumme, ja olemme: niinkuin muutamat teidän runoilijoistanne sanoneet ovat: sillä me olemme myös hänen sukunsa.

Koska me siis Jumalan sukua olemme, niin ei meidän pidä luuleman, että Jumala on kullan eli hopian eli kiven kaltaisen kuvan kaltainen, joka ihmisen taidon ja ajatuksen jälkeen on kaivettu.

Nämät eksytyksen ajat on tosin Jumala sallinut, ja ilmoittaa nyt kaikille ihmisille joka paikassa, että he parannuksen tekisivät.Sillä hän on päivän säätänyt, jona hän on maan piirin tuomitseva vanhurskaudessa, sen miehen kautta, jonka hän on säätänyt*, ja jokaiselle ilmoittaa uskon, siinä että hän hänen kuolleista herätti.

Apt 17:22-31

Jumalkeisarien palvonta
Rooman imperiumissa kristityt väistivät asuinseutujensa jumaluuksia ja temppeleitä ja saivat siitä "ateistin" maineen - eivät uskoneet esi-isien tapoihin ja uskontoon.

Monia jumalia ja palvontamenoja paljon suurempi ongelma kristityille oli valtavan imperiumin sisäiseksi koossapitämiseksi ylläpitämä keisarikultti. Makedonian mahtava Aleksanteri Suuri (356 - 323 eKr) oli käsittänyt keskellä autiomaata Siwan keitaalla olevass Amon-jumalan temppelissä, että hänkin on jumala. Roomalaiset keisarit omaksuivat ajatuksen, ja niin esimerkiksi Julius Caesar kuin augustus Diocletianus samaistivat itsensä Jupiteriin (kreikan Zeus) ja Heliobalus auringonjumala Heliokseen (lat. Sol).

Olympoksen jumalten ja Välimeren maiden lukemattomien muiden jumaluuksien maailman rinnalla oli näin virallinen ihmisen palvonta, joka tosin sai muodon "uhraa keisarin hyväksi osoittaaksesi olevasi kunnon kansalainen". Keisarin symbolina uhripaikoilla oli tavallisesti Rooman kotka.

Palestiinan marttyyreistä - ja monista muista veritodistajista - kuulemme, että Pyhä Henki puhutteli heidän kauttaan moniin jumaliin uskovia paikalla olevia pakanoita sanoen apostoli Paavalin tavoin, että on Kaikkivaltias Luoja, joka on tehnyt taivaan ja maan. Kaikki muut jumaluudet, mitä ovatkin, ovat epäjumalia ja pahoja henkiä.

Kuolemantuomio johtui kuulumisesta kristittyjen kiellettyyn uskontoon. Tuomarin edessä oli mahdollista pelastua uhraamalla keisarin hyväksi ja kiroamalla Jeesus. Maaherra Plinius Nuorempi (61 - 112 AD) oli näet huomannut, että kristityt eivät voineet Kristusta kirota, ja näin heidät oli helppo tunnistaa joukosta.

Plinius kävi kirjeenvaihtoa keisari Trajanuksen kanssa kertoen kristityistä ja kysyen kuinka heitä tulisi kohdella. Kirjeenvaihto on muutenkin erittäin tärkeä autenttinen roomalaisen hallinnon ja käytännön kuvaus.

Sentähden teen minä teille tiettäväksi, ettei yksikään, joka Jumalan Hengen kautta puhuu, Jesusta kiroile: ja ei yksikään taida Jesusta kutsua Herraksi, vaan Pyhän Hengen kautta
1 Kor 12:3

Marttyyrien tunnustama usko yhteen Herraan Jumalaan - kuten niin moni muukin kristillinen uskonkappale - tulee juutalaisuudesta, jonka pyhät kirjat ovat pyhiä myös Kristuksen kirkolle (Vanha testamentti).

Monoteismin ainutlaatuisuus
Tähdennän, kuinka poikkeuksellinen tämä usko oli luonnollisen monijumalisuuden rinnalla. Roomalaiset arvostivat juutalaisuutta vanhana uskontona, eivätkä vaatineet heitä uhraamaan keisarille ja jumalille. Uusi uskonto Jeesukseen ei sellaista vapautta saanut. Juutalaisten usko yhteen Jumalaan on monoteismia, ja sen alkuperä ja kehitys ovat oma tarinansa, johon emme tässä puutu.

Opetus, että on vain yksi Luoja ja Jumala ei synny luonnostaan eikä esiinny ihmiskunnan uskontojen parissa misään päin maailmaa itsestään. Ei Jumalan valittu kansakaan sitä alusta asti lainkaan tuntenut vaan he palvelivat aluksi isien Jumalaa ymmärtäen, että on muitakin jumaluuksia (monolatria, yhden Jumalan palvonta). Vasta assyro-babylonialaisessa kansallisessa hätätilassa 700-500 luvuilla eKr profeettojen opetus alkoi mennä perille, ja muiden jumaluuksien ja alttarien rakentaminen päättyi juutalaisten parissa.

Jeesuksen tulo mullistaa käsityksen Jumalasta - tänäänkin
"Jeesus tapahtuma" räjäytti juutalaisen jumalakuvan monilta osin ja pisti kaiken uusiksi. Kristityt uskoivat, että Jeesus on Herra, Kyrios, ja profeettojen lupaama Messias. Ihmisen Poika, mutta myös Jumalan Poika, jonka ainoa Jumala oli siittänyt ja jonka Isä herätti kuolleista Jerusalemin suuren pääsiäisen aamuna.

Kuka tämä Jeesus oikein on. Jos Hän on Jumalan Poika, onko sitten kaksi Jumalaa, tai kolme jos Pyhä Henki lasketaan mukaan? Vai onko Jumala ja Jeesus sama niin että Isä kärsi ristillä ja kuoli? Vai onko Jeesus vain ihminen, profeetta, kuten islam Hänestä opettaa varjellen uskoa yhteen Jumalaan kuin silmäteräänsä?

"Jeesus tapahtuman" jälkeen seurakunnissa alkaa satoja vuosia kestänyt työstäminen, jossa eri opettajat vastasivat tähän kysymykseen eri tavoin "kuka on Jeesus".

Työstäminen jatkuu edelleen ja itse asiassa jokainen ihminen joutuu henkilökohtaisesti ottamaan kantaa siihen, kuka Jeesus on.

Tarkastelemme jatkossa Areius Alexandrialaisen antamaa vastauasta kysymykseen, onko monta jumalaa vai yksi eli kuka on Jeesus?