Uskontunnustus ja uudestisyntyminen

Suomi24 lestadiolaisuus forumilla Apostolisen uskontunnustuksen palstalla on kommentti, jossa tulee näkyviin hyvin merkittävä asia, joka kuvannee hyvin esikoislestadiolaisen heränneen kansan tuntoja ja käsityksiä.

paljon on viisautta mutta missä on uudestisyntymä?


Olenko uudestisyntynyt?
Eikö olekin totta, että heränneen kansan sieluissa uudestisyntyminen on noussut tärkeämmäksi asiaksi kuin kaste, merkittävämmäksi kuin puhdas apostolinen oppi, keskeisemmäksi kuin Jeesuksen seuraaminen?

Jokaisen essun historiassa on vaihe - näin uskon - jolloin hän on tutkinut itseään saarnoja kuunnellessaan ja kysynyt, miten tullaan Jumalan lapseksi? Olenko minä uudestisyntynyt "elävään uskoon" vai ovatko asiat vielä kesken. Vuosien mittaan sitten on totuttu siihen tosiasiaan, että yhtälailla minä olen uudestisyntynyt kuin tuo vierelläni rahilla istuva toinen sanankuulija, ehkä vähän enemmänkin.

Epäilys haihtuu porukan seurassa ja käsite "olen uudestisynynyt Jumalan lapsi" laskeutuu uskon perusteisiini. "Minulla on asiat hyvin ja taivaan päärlyportit ovat minulle selkosellaan, olenhan syntynyt uudesti".


Saarnaajien opetus
Uudestisyntymisen korostamisen tähden kaikki sellainen kristillinen puhe, joka ei tähtää parannukseen ja syntien anteeksi todistamiseen tuntuu kevytmieliseltä ja turhaltakin: tyhjät tynnyrit kolisevat... Moni kirkon papin saarna saa tämän arvion - pääntietoa, usko peruukissa, ei henkilökohtaista uskoa eikä uudestisyntymisen kokemusta. Eikö niin?

Saarnaajat pitävät huolen seuroissa, että peruskurssi kohti synnintuntoa, armonikävää ja henkilökohtaista pelastusta uudestisyntymisen kautta on näkyvillä. Muuten seuraväki ei ole tyytyväinen, että sana tuli kokonaisesti saarnattua. Aitoa pietismiä siis (sanasta pietas, hurskaus, henkilökohtainen hurskaus)

Uudestisyntymisen ylikorostamisesta seuraa teologinen anemia, kuten kaikki esikoisuutta tuntevat tietävät. Toisaalta vahva henkilökohtainen sitoutuminen, valmius luopumaan tämän maaimlan koreilusta ja menosta ja rakkaiden uskon veljien ja sisarten kanssa koetut juhlahetket uudestisyntyneiden joulussa Jällivaarassa tai uudesityntyneiden Juhannusseuroissa Lahdessa.

"Meillä kaikilla oli niin mukavaa"

Ja jos Jumala tahtoo jonkun lähettää tähän jaloon uudestisyntyneiden joukkoon, rukoushuoneen ovet ovat auki - senkun tulee sisään kuulemaan elävää Jumalan Sanan julistusta.


Uskontunnustukset eivät mainitse uudestisyntymistä
Kuten kommentoija huomaa, kolme suurta kristillisen uskon peruspilaria, Apostolinen uskontunnustus, Nikealais-konstaninopolilainen uskontunnustus, Athanasiuksen uskontunnustus eivät mainitse uudelleensyntymistä ollenkaan.

Augsburgin tunnustus on kaikkien luterilaisten kirkkojen erityistunnustus, joka annettiin keisari Kaarle V kesäkuun 26. 1530. Tämä on tuhat vuotta nuorempi kuin ekumeeniset uskontunnustukset. Roomalaiskatoliset ja ortodoksit eivät siihen liity, eivät myöskään kalvinistit,

Eivätkä esikoislestadiolaiset.


Augsburgin tunnustuksen opetus uudestisyntymisestä
Augsburgin tunnustuksen II pääkappale koskee peristyntiä. Siellä opetetaan uudestisyntymisestä

"Opetetaan kaikkien Aadamin lankeemuksen jälkeen syntyneiden olevan luonnostaan syntisiä, eikä heillä voi luonnostaan olla jumalanpelkoa eikä todellista uskoa häneen. Ainoa keino päästä perisynnin aiheuttamasta tuomiosta on uudestisyntyminen kasteesta ja Pyhästä Hengestä. Ne, jotka eivät pidä perisyntiä syntinä, hylätään."

Esikoiselle voi olla ylivoimaista ymmärtää, että hänelle lapsesta asti opetettu käsitys uudestisyntymisestä painottuu väärin ja on sisällöltään virheellinen, kuten Risto Blom osoitti kirjassaan Miten tullaan Jumalan lapseksi.


Uudestisyntyminen ei keskeinen Raamatussa
Normi-esikoinen ei itse tutki Raamattua, vaan kuuliaisesti kuin pieni lapsi luottaa saarnaajiin. Pois se, että sitä itse peukaloisi tai tutustuisi Isoon Katekismukseen saati Augsburgiin, hienostelua, jota tässä kristillisyydessä vieroksutaan.

Siksi hän ei tiedä, että uudestisyntyminen EI OLE keskeinen käsite Uudessa testamentissa.

Esikoisten käsitys uudestisyntymisestä perustuu yksinomaan Johanneksen evankeliumissa olevaan yölliseen keskusteluun Jeesuksen ja Nikodemuksen välillä.

Sana uudestisyntyminen esiintyy Matteuksen evankeliumissa aivan toisessa merkityksessä ja Paavalin kirjeissä se liitetään kasteeseen, mikä on "uudestistyntyneelle esikoiselle" kauhistus.
Apostolisen ajan kristityt eivät puhu uudestisyntymisestä, vaan kahdesta asiasta - vedellä kastamisesta ja uskosta Ylösnousseeseen, joka ilmenee tunnustuksena.


Raamatullinen opetus pelastumisesta
Varhaisin uskontunnustus on Jeesus on Herra.  Paavali sanoo korinttilaiskirjeessä, että näin voi sanoa ainoastaan Pyhässä Hengessä.

Apostolinen uskontunnustus on varhainen roomalainen KASTETUNNUSTUS, joka lausuttiin kasteen toimittamisen aikaan.

Nykyään apostolinen uskontunnustus lausutaan kasteen toimittamisen aikaan, kuten apostoliseen aikaan, kasteen vahvistamisessa eli konfirmaatiossa sekä sunnuntain jumalanpalveluksessa.

Esikoiset eivät tietääkseni lausu sitä koskaan omissa tilanteissaan, sen enempää kuin muitakaan uskontunnustuksia. Tämä on hoitunut kirkossa, mutta jos kirkosta erotaan, asia on hoidettava sitten omissa kokoontumisissa.

Älä siis höpoötä omasta suorituksestasi "uudestisyntymisenä" vaan usko sydämessäsi pääsiäisen sanoma, että Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista ja tunnusta suullasi ääneen, että Jeesus on Herra.

Silloin sinä pelastut.


Usko Paavalin opetusta
Älä missään tapauksessa usko minua. Tosi hutera pohja!

Usko sen sijaan Herran valittua asetta, pakanoiden apostolia, Paavalia, joka kirjoittaa pääkirjeessään roomalaisille

Sillä, jos sinä suullas tunnustat Herran Jesuksen* ja uskot sydämessäs, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä tulet autuaaksi; Sillä sydämen uskolla me vanhurskaaksi tulemme, ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme.
apostoli Paavali
Room 10:9-10

Sillä ei meidän pelastuksemme riipu jostain ominaisuudestamme ("uudestisyntynyt"), tunteistamme (millä ajatellaan esikoisuudessa lähinnä synnintuntoa ja armon iloa) tai muista omista suorituksistamme.

Minä, minä, minä.... mites sinä, häh?

Meidän pelastuksemme riippuu Vapahtajasta, Jeesuksesta Kristuksesta, joka tuli alas taivaasta meidän ja meidän pelastuksemme tähden, ja joka yksin voi meidät Isän luokse rakkaina Jumalan lapsina viedä.