Apostolinen uskontunnustus

Kommenteissa Nikean sarjaan suomi24 forumilla todettiin, että Apostolinen uskontunnustus riittää.

Tämä viittaus meille kaikkein tutuimpaan uskontunnustukseen on oivallinen ja tärkeä lisä keskusteluun Kristuksen kirkon opin varhaisista vaiheista. Useimmat meistä osaavat sen ulkoa, mutta vain harva muistaa Nikealais-konstantinopolilaisen vaikeat ilmaisut ulkoa (minä ainakaan en).

Tunnustus on yksinkertainen eikä puutu niihin moniin kiistoihin, joista Nikeassa väännettiin 325. Sen tähden niin areiolaiset kuin unitaristit kuin katoliset kuin protestanti, esikoiset ja heränneet, voivat sen hyvällä omallatunnolla lausua. Kukin sisällyttää siihen sitten oman käsityksensä, koska tunnustus asettaa perustan mutta ei rajaa erilaisia näkemyksiä.


Apostolinen uskontunnustus
Ensimmäiset maininnat apostolisesta 12 kohdan uskontunnustuksesta ovat Milanon synodista vuonna 390. Nimensä se saa siitä ajatuksesta, että Pyhän Hengen johtamina kukin 12 apostolista lisäsi siihen yhden lauseen

Credo in Deum Patrem omnipotentem, Creatorem caeli et terrae,
et in Iesum Christum, Filium Eius unicum, Dominum nostrum,
qui conceptus est de Spiritu Sancto, natus ex Maria Virgine,
passus sub Pontio Pilato, crucifixus, mortuus, et sepultus,
descendit ad inferos, tertia die resurrexit a mortuis,
ascendit ad caelos, sedet ad dexteram Patris omnipotentis,
inde venturus est iudicare vivos et mortuos.
Credo in Spiritum Sanctum,
sanctam Ecclesiam catholicam, sanctorum communionem,
remissionem peccatorum,
carnis resurrectionem,
vitam aeternam.
Amen

Vanha roomalainen tunnustus
Apostolisen uskontunnustuksen juuret menevät kuitenkin ajassa taaksepäin - ja tämä on se virhe, jonka kommentit paljastivat johdannostani Nikeaan. En maininnut siinä "vanharoomalaista uskontunnustusta", joka on saattanut olla tunnettu Kristuksen kirkossa kasteopetuksen yhteydessä jo 200-luvun alussa AD.

Credo in deum patrem omnipotentem;
et in Christum Iesum filium eius unicum, dominum nostrum,
qui natus est de Spiritu sancto ex Maria virgine,
qui sub Pontio Pilato crucifixus est et sepultus,
tertia die resurrexit a mortuis,
ascendit in caelos,
sedet ad dexteram patris, unde venturus est iudicare vivos et mortuos;
et in Spiritum sanctum,
sanctam ecclesiam,
remissionem peccatorum,
carnis resurrectionem,.

Tämän sanamuodon antaa kirkkoisien kirjoitusten kääntäjä, munkki Tyrannius Rufus (340-410).


Uskon sääntö
Vanharoomalaisen tunnustuksen takaa kuultaa varhaisin tunnettu kasteopetuksessa annettu "uskon sääntö", jonka pyhä marttyyri, Lyonin piispa Ireneus (130 - 202) tunsi latinaksi tässä muodossa (käännän englannista);

... tämä usko; yhteen Jumalaan, Isään Kaikkivaltiaaseen, joka teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on
ja yhteen Kristukseen Jeesukseen, Jumalan Poikaan, joka tehtiin lihaksi meidän pelastuksemme tähden
ja Pyhään Henkeen, joka profeettojen kautta teki tunnetuksi pelastuksen suunnitelman, ja tulemisen, ja neiteestäsyntymisen ja kärsimyksen ja rakastetun Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, nousemisen ylös kuolleista ja ruumiillisen astumisen taivaaseen ja hänen tulemisensa taivaasta Isän kunniassa saattamaan kaiken päätökseen ja herättämällä uudelleen koko ihmiskunnan lihan ...
englanninkielinen käännös http://en.wikipedia.org/wiki/Rule_of_Faith


Paavali ja uskon sääntö
Varhainen kirkko ei käyttänyt ilmausta "uskontunnustus" vaan sitä kutsuttiin "uskon säännöksi" (kr.kanon, lat. regula). Ilmaus tulee apostoli Paavalin kirjeistä

"Ja meillä ovat moninaiset lahjat siitä armosta, kuin meille annettu on. Jos jollakin on prophetia, niin olkoon uskon kanssa yhteinen."
Room 12:6 KR 1776

Biblian "niin olkoon uskon kanssa yhteinen" on hyvä suomennos kreikan κατὰ τὴν ἀναλογίαν τῆς πίστεως kata ten analogian tes pisteos

huomaa kuinka pienet erot vaikuttavat suuria, sillä Otto Mannisen komitean käännös 1938 johtaa aivan toisiin ajatuksiin edellyttäen profeetalta uskon rohkeutta:

"jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on"
Room 12:6 KR 1938

Nikolaisen komitean käännös on kielellisesti parannettua Mannista
"Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa"
Room 12:6 KR 1992

tästä siis "uskon sääntö" - regula fidei - tai "uskon analogia" - analogia fidei

Kanon
Apostoli Paavali käyttää ilmausta sääntö (kr. kanon) vain yhdessä kohdassa, Gal 6:14-16
Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin, vaan ainoastansa meidän Herran Jesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma minulle ristiinnaulittu on ja minä maailmalle.
Sillä Kristuksessa Jesuksessa ei ympärileikkaus eikä esinahka mitään kelpaa, vaan uusi luontokappale.
Ja niin monta, jotka tämän ojennusnuoran jälkeen vaeltavat, heidän päällänsä olkoon rauha ja laupius, ja Jumalan Israelin päällä!

Gal 6:16 alku
καὶ ὅσοι τῷ κανόνι τούτῳ στοιχήσουσιν kai osoi kanoni touto stoikheesousin

Biblian suomennos on taas osuva "jotka tämän ojennusnuoran jälkeen vaeltavat"

Mannisen komitea: "Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat"

KR 1992 "jotka vaeltavat tämän ohjeen mukaan"

"kanon" on siis eräänlainen uskon mittapuu, "uskon ojennusnuora" jonka mukaan kristitty henkilökohtaisesti tahtoo uskonsa ojentaa.

Tästä samasta sanasta tulee kirkon auktoriteetin saamien pyhien kirjoitusten kokoelma, Raamatun kaanon.

Kiitos palautteesta!
Kiitän saamistani kommenteista, jotka johtivat tällaiseen parannuksentekoon aiemmasta kirjoituksestani, jossa väitän ettei ennen Nikaian kirkolliskokousta ollut yhteisesti hyväksyttyä uskontunnusta.

Olisin välittömästi reputtanut yliopistolla dogmihistorian peruskurssin tentissä moisesta perättömästä väitteestä - parempi korjata virheensä myöhään kuin ei milloinkaan!