Isä Jumala - Nikea 325

Nikea 325
Keisari Konstantinus I Suuri kutsui kaikki 1800 piispaa suureen ekumeeniseen, idän ja lännen kristityt, käsittävään kirkolliskokoukseen Nikean kaupunkiin toukokuussa 325. Kutsun takana oli hänen neuvonantajansa uskonnon asioissa, Hosius Cordubalainen, ja sitä ehdotti myös Rooman piispa, paavi Sylvester I.

Kokouksen tarkoituksena oli löytää kristittyjen välille yhteinen usko, opillinen perusta, johon kaikki voisivat tunnustautua. Yksi keisari, yksi valtakunta, yksi uskonto oli hienoa teoriaa, mutta valitettavasti uusi suosittu uskonto, kristinusko, oli sisäisesti pahasti hajallaan.

Paikalle Nikeaan saapui kuitenkin vain noin 400 piispaa, monet heistä Diocletianuksen ja Maximinuksen käynnistämien vainojen runtelemia, kantaen ruumiissaan kidutuksen aiheuttamia arpia ja vammoja.

Jännitysnäytelmän keskuksessa oli Aleksandrian presbyteeri Arius, jolla oli laajaa kannatusta ja tukea keisarin hovissa ja idän kirkoissa, mm pääkaupungin piispa Eusebius Nicomedialainen sekä meille ennestään tuttu piispa Eusebius Kesarealainen, Palestiinan marttyyrien historian kirjoittaja.

Uskontunnustus (credo)
Käymme nyt läpi Nikean uskontunnustuksen sen kolmijaon perusteella, Isä, Poika, Pyhä Henki ja koetamme selkeyttää joitain siinä esiintuotuja asioita.

Kyseessä on koko Kristuksen kirkon olennaisen tärkeä opillinen peruspilari - huolimatta siitä, että eräät s24 forumilaiset eivät sitä purematta niele! (Olisi mielenkiintoista tietää itse asiassa, kuinka laajaa on Nikean vastustus esikoislestadiolaisuudessa - onhan se aika "koreaa" teologista kieltä verrattuna Apostoliseen uskontunnustukseen.)

Nikean uskontunnustus
Me uskomme yhteen Jumalaan,
Kaikkivaltiaaseen Isään,
taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.

käytän Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virallista käännöstä, joka löytyy kappelista

Apostolinen uskontunnustus, joka rippikoulussa viimeistään ulkoa opetellaan, on minä muodossa eikä siinä viitata näkvyiin ja näkymättömiin

Apostolinen uskontunnustus
Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,

Tästä uskonkohdasta ei ollut Nikeassa riitaa. Olemme nähneet, kuinka Kristuksen veritodistajat julistivat Pyhässä Hengessä tätä oppia Jumalasta, kaiken Luojasta, kuolemantuomiota seuraavalle kansalle.


Me versus Minä
Nikean "Me uskomme" on yhteisön tunnustus, lausumme yhdessä yhteisen uskomme. Ethän toki voi tietää, mitä vierustoverisi uskoo, joten "me" on laajemmassa merkityksessä koko kristikunta.

Apostolisen "Minä uskon" on henkilökohtainen, tämän uskon säännön mukaan ojennan oman uskoni tunnustukselliseksi enkä suosi sen vastaisia oppeja.

Kirkkomme katekismus perustaa uskon opetuksen apostoliseen ja sitä katekeetat rovasti Laestadiuksen aikana Lapin kansalle opettivat.


Katekismukset kasteopetusta
Lutherin Vähä Katekismus on oppilaille tarkoitettu kristinuskon keskeisen sisällön esittelevä ytimekäs helmi. Siellä apostolista on selitetty ymmärrettävästi ja elämänläheisesti (katekismus).

Ison Katekismuksen Luther tarkoitti opettajille.

Laestadiuksen ajan kirkossa Ruotsissa ja tsaarin autonomisessa Suomessa laajalti käytetty Svebiliuksen katekismus (1689) on jo oppilaalle täyttä työtä!

Näkyvät ja näkymättömät
Nikean (tai Nikaian) "kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan" tulee Heprealaiskirjeestä

Mutta usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, ja ei näkymättömistä epäile.
Sen kautta ovat vanhat todistuksen saaneet.
Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on Jumalan sanalla valmistettu, ja että kaikki, mitä me näemme, ne ovat tyhjästä tehdyt.
Hep 11:1-3 Biblia

Vuoden 1992 kirkkoraamatun parhaita käännöksiä on juuri Heprealaiskirje, jossa jakeet kuuluvat

Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut.
Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.
Hep 11:1-3

Usko yhteen Jumalaan
Uskon Isään Jumalaan kristityt perivät juutalaisilta, joka on kristinuskon äitiuskonto ja jotka myös kutsuvat Jumalaa henkilökohtaisesti Abba, Isä.

Myös muslimit ovat perineet tämän uskon juutalaisilta, joka oli tunnettu Arabian niemimaalla Muhammedin elinaikana (k. 632).

Näissä kahdessa muussa uskonnoissa uskontunnustus korostaa Jumalan ykseyttä - joka esiintyy Nikaian sanamuodosta mutta ei Apostolisessa.

juutalainen uskontunnustus: "Kuule Israel, Herra sinun Jumalasi, Herra on yksi"

islamin uskontunnustus: "Ei ole muuta Jumalaa kuin Allah, ja Muhammed on hänen profeettansa"

(Allah on arabiankielen sana Jumala, "ei ole muuta Jumalaa kuin Jumala")

Edellä sanotun valossa voimme perustellust todeta, että suuri enemmistö ihmiskunnasta kuuluu kolmen uskonnon vaikutuspiiriin, joissa uskotaan Isään Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan

• Juutalaiset 13.9 miljoonaa (0.2% ihmisistä)
• Muslimit 2008 miljoonaa (28.26% ihmisistä)
• Kristityt 2184 miljoonaa ( 32% ihmisistä)

Abba, Isä! huutaa siis 4205.9 miljoonaa ihmistä 6900 miljoonan ihimiskunnasta eli noin 61%.



[On tietysti muistettava, että tässä kristillisyydessä näistä lasketaan oikeiksi Jumalan lapsiksi, joita voi tervehtiä Jumalan rauhalla, noin 15.000 ihmistä. Eli pieneksi on heille käynyt Kristuksen kuningaskunta, varsinainen mini-valtakunta!]



Augsburgin tunnustus

I Jumala

Meidän seurakuntamme opettavat suuren yksimielisyyden vallitessa, että Nikaian kirkolliskokouksen päätös 1 jumalallisen olemuksen ja kolmen persoonan ykseydestä on tosi ja että siihen on epäilyksettä uskottava; nimittäin että on olemassa yksi ainoa jumalallinen olemus, jota kutsutaan Jumalaksi ja joka on Jumala, ikuinen, näkymätön, jakamaton, ääretön voimassaan, viisaudessaan ja hyvyydessään, kaiken näkyvän ja näkymättömän luoja ja ylläpitäjä. Kuitenkin on olemassa kolme persoonaa, joilla on sama olemus ja valta ja jotka ovat yhtä ikuisia, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Käytämme tässä sanaa persoona samassa merkityksessä kuin vanhan kirkon opettajat; se tarkoittaa sellaista, mikä ei ole toisen osa eikä ominaisuus, vaan on olemassa itsenäisesti.

Seurakuntamme tuomitsevat kaikki harhaopit, jotka ovat tämän kohdan kanssa ristiriidassa, kuten manikealaisen, joiden käsityksen mukaan on olemassa kaksi alkuperustetta, hyvä ja paha, valentinolaisen, Areiolaisen, eunomiolaisen, muhamettilaisen ja muut näiden kaltaiset. Ne tuomitsevat myös samosatalaiset, vanhat ja uudet jotka väittävät, että on olemassa vain yksi persoona, ja tämän johdosta juonikkaasti ja herjaavasti viisastelevat Sanasta ja Pyhästä Hengestä, etteivät ne ole erillisiä persoonia, vaan että Sana merkitsee ääneen lausuttua sanaa ja Henki luonnossa aikaan saatua liikettä.

Augsburgin tunnustus