Ariuksen elämästä

Berberi?
Historian lähteiden mukaan Ariuksen isä on Libyasta kotoisin ollut Ammonius, joka oli mahdollisesti pohjois-Afrikan berberi kansaa (nykyään heitä on paljon Algeriassa ja Marokossa sekä Tunisiassa ja Libyassa). Isän nimessä kaikuu mahtavan erään Egyptin pakanallisen pääjumaluuden Ammonin nimi (Jordanian pääkaupunki Amman samasta juuresta).

Antiokian kouluun 
Nuorena miehenä Arius matkusti Syyrian Antiokiaan, jossa hän meni kuuluisan Lucianuksen raamattukouluun. Kirstuksen kirkko muistaa tämän askeettista elämäntapaa viettäneen ja syvällisesti Kirjoituksiin ja teologiaan perehtyneen opettajan kunnianimillä pyhä marttyyri Lucianus (240 - 312). Hänet vangittiin Ison vihan alkaessa 303 Maximinus Daian Syyriassa johtamissa vainoissa ja kidutettiin. Sen jälkeen Lucianus heitettiin yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen Nicomediassa ja teloitettiin siellä 7. tammikuuta 312.

Koska nuori Arius oli pyhän Lucianuksen oppilas aikojen kuluessa on esitetty epäilys, että tämä olisi sieltä saanut käsityksensä Isästä Jumalasta ja Jeesuksesta. Emme tiedä kuitenkaan juuri mitään Lucianuksen omasta opetuksesta, kirjoituksia ei ole säilynyt, ja koska häntä pidetään Origeneksen hengenheimolaisena syyte lienee väärä.

Arius kävi siis hyvää koulua ja varmaankin arvostetun opettajansa hillitty elämän nautinnoista kieltäytyvät kristillinen asketismi vaikutti häneen niin, että hän itsekin omaksui askeettisen hurskauselämän. Mikään huikentelija Arius ei siis ollut!

Lycopoliksen diakoni
Kun Arius palasi Antiokian kolusta Alexandrian kaupunkiin hän kohtasi siellä Kristuksen kirkkoa sisältä repivän riidan - kuinka suhtautua niihin, jotka kidutusten, omaisuuden menettämisen ja kuoleman pelosta olivat luopuneet uskosta ja uhranneet keisraille?

Lycopolis on nykyinen Asyut kaupunki Niilin varrella Keski-Egyptissä. Sen piispa Meletius (k.325) oli tiukan linjan mies, joka kieltäytyi jakamasta ehtoollista luopioille eikä sallinut heidän palata kirkon yhteyteen.

Alexandrian pääkaupungin piispalla oli erityinen asema, ja piispa Pietari (k. 311) tuomitsi Lycopoliksen piispan toiminnan. Parannuksen mahdollisuus täytyy antaa luopioille, kuten on tehty aina Deciuksen vainoista lähtien 250 AD. Tässä kiistassa 28 Egyptin piispaa asettui Meletiuksen tiukan linjan kannalle ja alkoi kutsua itseään "Marttyyrien kirkoksi" erotuksen lepsuista musita kristityistä.

Piispa Meletius asetti Syyrian Antiokiasta palanneen Ariuksen diakonin virkaan (mahdollisesti papiksi, mutta tästä ei ole varmuutta). Alexandrian piispa Pietari erotti vuonna 311 Ariuksen kirkon yhteydestä, julisti pannaan, koska tämä asettui tukemaan Meletiusta.

Baucaliksen presbyteeri Aleksandriassa
Mutta piispa Pietari, Egyptin koptikristittyjen pyhimyksenä ja heidän 17. Markuksen istuimella istuvana paavina kunnioitaama mies, kuoli Diocletianuksen vainossa marttyyrinä saman vuoden marraskuussa.

Koptien paavi Pietarin seuraaja, piispa Achillas (k. 313), vapautti Ariuksen pannasta ja asetti tämän 313 Aleksandrian Baucaliksen kaupunginosan kirkon presbyteeriksi. Tämä ei ollut mikään sivukappeli. Kirkko oli mahdollisesti rakennettu Serapis-jumalan temppelin paikalle.

Baucaliksen kirkko oli arvostettu, koska kerrottiin, että evankelista Markus saarnasi siellä pääsiäissunnuntaina 68 AD, kun pakanallinen kansanjoukko raastoi hänet ulos ja surmasi kadulle. Pyhä evankelista Markus oli haudattu sinne ja ruumis oli perimätiedon mukaan siellä vielä 311, kun paavi Pietari surmattiin miekalla samalla paikalla. Markuksen hjäännökset varastettiin Alexandriasta fatimidi-dynastian aikana 828 ja ne löysivät lopulta tiensä Venetsiaan, jossa pyhän Markuksen leijona tervehtii ohikulkijoita.

Ariuksen luonnehdintaa
Arius oli siis ilmeisen lahjakas mies, Lycopoliksen piispan tukema ja koptien paavin tärkeään Baucaliksen seurakunnan presbyteerin virkaan asettama.

Eräs Kristuksen kirkon kuuluisimmista harhaoppineista on siis hyvän raamattukoulun käynyt teologian ja filosofian tuntija, jonka henkilökohtaisesta hurskaudesta ei kenelläkään ollut moitteen sanaa. Häntä on kuvattu näin

"pitkä ja hoikka, arvokkaan oloinen ja käytökseltään hienostunut. Naiset ihailivat häntä, hänen hyvän käytöklsensä lumoamina ja hänen askeettisuutensa koskettamina. Miehiin teki suuren vaikutuksen hänen olemuksestaan huokuva älyllinen ylivoimaisuus"
Warren H. Carroll, A. History of Christendom, Volume II. 1987 s. 10.