Sanat kulkevat kautta historian ja kansakuntien vaiheiden, liikkuvat kaupan, sotaretkien, väestönsiirtojen mukana pitkiä matkoja. Uuteen kieliympäristöön tullessaan sanat voivat pysyä selvästi havaittavina lainasanoina tai sulautua täysin toisen kielen sanastoon. Sulautuessaan sanat voivat säilyttää tai menettää alkuperäisen merkityksen.
Suomen kirkossa esimerkiksi puhutaan öylätistä ja kalkista, tasavallan hallinto määrittelee äyrejä ja torstai on Thor-jumalan päivä thorsdag.
Hyvin hyvin kaukaa ihmiskunnan historiasta moniin eri kieliin ja kulttuureihin - kaukaista Pohjolaa myöten - tulee sana Dyeus.
Itse asiassa tätä sanaa ei ole löydetty sellaisenaan mistään kielestä, vaan se on kielitieteilijöiden rakentama muoto proto-indo- eurooppalaiselta ajalta esihistorian maailmasta. Dyeus rekonstruktio on mahdollista, koska sana esiintyy niin monessa eri indo-eurooppalaisessa kielessä paikallisissa muodoissa.
Tieteellisessä muodossa *Dyēus ph2ter on Isä Jumalan esihistoriallinen nimi. Kivikaudella jo Jumala siis tunnettiin, mutta ei kovin tarkoin ilman Sanan ilmoitusta. Pater sana siellä pilkottaa.
Hänen puolisonsa on Pltwih2 Mh2ter Äiti Maa, Mater sana siellä pilkottaa.
Dyeus on taivaan Jumala, Isä. Sana on tärkeä monessa kielessä
Kreikan mytologiassa pääjumala Zeus
Roomalaisten Jupiter, Dis pater.
Intian Veda kirjallisuudessa Dyauṣ Pitār
Dionysos jumaluus traakialaisten ja sabinilaisten parissa.
deiwos muodosta;
Rooman deus.nimi, jonka kristityt ottivat latinan sanaksi Jumala.
Latinan deus on englannin "divine" jumalallinen "deity", jumaluus
(englannin sana God saksan Gott ruotsin Gud on eri perua),
Indo-arjalainen deva, Veda kirjallisuuden muoto deva, buddhalaisten sana jumaluudesta deva
Iranin daeva, daiva, diw
Skandinaavien Tiwaz, Tisdag, Tiistai. vanhan Norjan tyr
Balttien dievas
Slaavien div "ihme"
Baltian dievas muotoon pohjautuu mahdollisesti
Eestin taevas, Liettuan tovaz
Suomen taivas on mahdollisesti samasta juuresta, mutta kielitieteilijöiden mukaan proto-suomen taivas saattaa pikemmin tulla indo-iranilaisesta muodosta daivas
Samasta juuresta tulee suomen sana toivo, joka alunperin tarkoitti rukoilla jumalilta.
Taivaan toivo!
Mahdollisesti yli 4000 vuotta vanhoja sanoja kaukaa Iranista ja Intiasta.
Jumala
Teoksessa Suomen sanojen alkuperä 1 todetaan, että sanaa jumala on erheellisesti arveltu vanhaksi arjalaiseksi lainaksi. Samassa teoksessa kerrotaan myös, että vanhin kirjallinen tieto tästä itämerensuomalaisesta sanasta on muinaisnorjalaisessa matkakuvauksessa vuodelta 1026. Siinä mainitaan, että bjarmien eli karjalaisten maassa oli pyhässä lehdossa Jómalin kuvapatsas. Jumala-sanan rinnakkaismuotoina suomessa esiintyvät joma ja jomala.
Teoksessa Iso Raamatun tietosanakirja 2 todetaan, että suomen kielen Jumala-sanan alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Alkuperästä on useampia selityksiä. Yhden mukaan Jumala-sana on johdannainen sanasta, joka merkitsi ’valoisa, kirkas’. Toisen mukaan kantasanalla juma on ollut merkitys taivas ja kolmannen mukaan taustalla olisi eestin sana jume.
Kirjastot.fi Mistä Jumala-sana on peräisin
Sana jumala on ilmeisestikin jo kunnioitettavan ikäinen suomalaisugrilainen sana, jolla on vastineita ainakin marissa eli tšeremississä (jumə, jumo ’taivas, ylijumala’), ja myös mordvassa esiintyvää ’salama’-merkityksistä sanaa jondol on alkuosaltaan pidetty mahdollisena suomen jumala-sanan vastineena (tol-sanan merkitys on ’tuli’). (SKES.) Joka tapauksessa sana on useita tuhansia vuosia vanha, ja sillä on aikaisemmin tarkoitettu pakanallisia jumalia.
Kielikello Miksi suomalaiset kiroilivat ennen kristinuskoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti