maanantai 30. maaliskuuta 2015

Uskontunnustus ja uudestisyntyminen

Suomi24 lestadiolaisuus forumilla Apostolisen uskontunnustuksen palstalla on kommentti, jossa tulee näkyviin hyvin merkittävä asia, joka kuvannee hyvin esikoislestadiolaisen heränneen kansan tuntoja ja käsityksiä.

paljon on viisautta mutta missä on uudestisyntymä?


Olenko uudestisyntynyt?
Eikö olekin totta, että heränneen kansan sieluissa uudestisyntyminen on noussut tärkeämmäksi asiaksi kuin kaste, merkittävämmäksi kuin puhdas apostolinen oppi, keskeisemmäksi kuin Jeesuksen seuraaminen?

Jokaisen essun historiassa on vaihe - näin uskon - jolloin hän on tutkinut itseään saarnoja kuunnellessaan ja kysynyt, miten tullaan Jumalan lapseksi? Olenko minä uudestisyntynyt "elävään uskoon" vai ovatko asiat vielä kesken. Vuosien mittaan sitten on totuttu siihen tosiasiaan, että yhtälailla minä olen uudestisyntynyt kuin tuo vierelläni rahilla istuva toinen sanankuulija, ehkä vähän enemmänkin.

Epäilys haihtuu porukan seurassa ja käsite "olen uudestisynynyt Jumalan lapsi" laskeutuu uskon perusteisiini. "Minulla on asiat hyvin ja taivaan päärlyportit ovat minulle selkosellaan, olenhan syntynyt uudesti".


Saarnaajien opetus
Uudestisyntymisen korostamisen tähden kaikki sellainen kristillinen puhe, joka ei tähtää parannukseen ja syntien anteeksi todistamiseen tuntuu kevytmieliseltä ja turhaltakin: tyhjät tynnyrit kolisevat... Moni kirkon papin saarna saa tämän arvion - pääntietoa, usko peruukissa, ei henkilökohtaista uskoa eikä uudestisyntymisen kokemusta. Eikö niin?

Saarnaajat pitävät huolen seuroissa, että peruskurssi kohti synnintuntoa, armonikävää ja henkilökohtaista pelastusta uudestisyntymisen kautta on näkyvillä. Muuten seuraväki ei ole tyytyväinen, että sana tuli kokonaisesti saarnattua. Aitoa pietismiä siis (sanasta pietas, hurskaus, henkilökohtainen hurskaus)

Uudestisyntymisen ylikorostamisesta seuraa teologinen anemia, kuten kaikki esikoisuutta tuntevat tietävät. Toisaalta vahva henkilökohtainen sitoutuminen, valmius luopumaan tämän maaimlan koreilusta ja menosta ja rakkaiden uskon veljien ja sisarten kanssa koetut juhlahetket uudestisyntyneiden joulussa Jällivaarassa tai uudesityntyneiden Juhannusseuroissa Lahdessa.

"Meillä kaikilla oli niin mukavaa"

Ja jos Jumala tahtoo jonkun lähettää tähän jaloon uudestisyntyneiden joukkoon, rukoushuoneen ovet ovat auki - senkun tulee sisään kuulemaan elävää Jumalan Sanan julistusta.


Uskontunnustukset eivät mainitse uudestisyntymistä
Kuten kommentoija huomaa, kolme suurta kristillisen uskon peruspilaria, Apostolinen uskontunnustus, Nikealais-konstaninopolilainen uskontunnustus, Athanasiuksen uskontunnustus eivät mainitse uudelleensyntymistä ollenkaan.

Augsburgin tunnustus on kaikkien luterilaisten kirkkojen erityistunnustus, joka annettiin keisari Kaarle V kesäkuun 26. 1530. Tämä on tuhat vuotta nuorempi kuin ekumeeniset uskontunnustukset. Roomalaiskatoliset ja ortodoksit eivät siihen liity, eivät myöskään kalvinistit,

Eivätkä esikoislestadiolaiset.


Augsburgin tunnustuksen opetus uudestisyntymisestä
Augsburgin tunnustuksen II pääkappale koskee peristyntiä. Siellä opetetaan uudestisyntymisestä

"Opetetaan kaikkien Aadamin lankeemuksen jälkeen syntyneiden olevan luonnostaan syntisiä, eikä heillä voi luonnostaan olla jumalanpelkoa eikä todellista uskoa häneen. Ainoa keino päästä perisynnin aiheuttamasta tuomiosta on uudestisyntyminen kasteesta ja Pyhästä Hengestä. Ne, jotka eivät pidä perisyntiä syntinä, hylätään."

Esikoiselle voi olla ylivoimaista ymmärtää, että hänelle lapsesta asti opetettu käsitys uudestisyntymisestä painottuu väärin ja on sisällöltään virheellinen, kuten Risto Blom osoitti kirjassaan Miten tullaan Jumalan lapseksi.


Uudestisyntyminen ei keskeinen Raamatussa
Normi-esikoinen ei itse tutki Raamattua, vaan kuuliaisesti kuin pieni lapsi luottaa saarnaajiin. Pois se, että sitä itse peukaloisi tai tutustuisi Isoon Katekismukseen saati Augsburgiin, hienostelua, jota tässä kristillisyydessä vieroksutaan.

Siksi hän ei tiedä, että uudestisyntyminen EI OLE keskeinen käsite Uudessa testamentissa.

Esikoisten käsitys uudestisyntymisestä perustuu yksinomaan Johanneksen evankeliumissa olevaan yölliseen keskusteluun Jeesuksen ja Nikodemuksen välillä.

Sana uudestisyntyminen esiintyy Matteuksen evankeliumissa aivan toisessa merkityksessä ja Paavalin kirjeissä se liitetään kasteeseen, mikä on "uudestistyntyneelle esikoiselle" kauhistus.
Apostolisen ajan kristityt eivät puhu uudestisyntymisestä, vaan kahdesta asiasta - vedellä kastamisesta ja uskosta Ylösnousseeseen, joka ilmenee tunnustuksena.


Raamatullinen opetus pelastumisesta
Varhaisin uskontunnustus on Jeesus on Herra.  Paavali sanoo korinttilaiskirjeessä, että näin voi sanoa ainoastaan Pyhässä Hengessä.

Apostolinen uskontunnustus on varhainen roomalainen KASTETUNNUSTUS, joka lausuttiin kasteen toimittamisen aikaan.

Nykyään apostolinen uskontunnustus lausutaan kasteen toimittamisen aikaan, kuten apostoliseen aikaan, kasteen vahvistamisessa eli konfirmaatiossa sekä sunnuntain jumalanpalveluksessa.

Esikoiset eivät tietääkseni lausu sitä koskaan omissa tilanteissaan, sen enempää kuin muitakaan uskontunnustuksia. Tämä on hoitunut kirkossa, mutta jos kirkosta erotaan, asia on hoidettava sitten omissa kokoontumisissa.

Älä siis höpoötä omasta suorituksestasi "uudestisyntymisenä" vaan usko sydämessäsi pääsiäisen sanoma, että Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista ja tunnusta suullasi ääneen, että Jeesus on Herra.

Silloin sinä pelastut.


Usko Paavalin opetusta
Älä missään tapauksessa usko minua. Tosi hutera pohja!

Usko sen sijaan Herran valittua asetta, pakanoiden apostolia, Paavalia, joka kirjoittaa pääkirjeessään roomalaisille
Sillä, jos sinä suullas tunnustat Herran Jesuksen* ja uskot sydämessäs, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä tulet autuaaksi; Sillä sydämen uskolla me vanhurskaaksi tulemme, ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme.
apostoli Paavali
Room 10:9-10
Sillä ei meidän pelastuksemme riipu jostain ominaisuudestamme ("uudestisyntynyt"), tunteistamme (millä ajatellaan esikoisuudessa lähinnä synnintuntoa ja armon iloa) tai muista omista suorituksistamme.

Minä, minä, minä.... mites sinä, häh?

Meidän pelastuksemme riippuu Vapahtajasta, Jeesuksesta Kristuksesta, joka tuli alas taivaasta meidän ja meidän pelastuksemme tähden, ja joka yksin voi meidät Isän luokse rakkaina Jumalan lapsina viedä.



6 kommenttia:

  1. Luin puheenvuorojasi Areiopagi sivustolla. Ne olisivat osuvampia jos lukisit ko. kirjan. Tässä kirja sinulle : http://bookos-z1.org/book/907595/5d7f54

    VastaaPoista
  2. En halua parannella Mikon ansiokasta artikkelia ja blogia.
    Mietin vain tarvetta sanalle regeneraatio/uusi syntyminen.
    On joku tarve tuoda esiin se, että armosta langennut, Jumalasta piittaamaton ja luopunut ihminen palaa Jumalan luo. Miksi sitä kutsutaan? Ihan hyvin uusi syntyminen, joka esim. rukoilevaisten käsityksen mukaan tapahtuu joka kerta palatessa. Ainakin siihen pitkä artikkeli heidän lehdessään viittasi 2014.
    Pyhän Hengen vaikutuksesta ihmisessä tapahtuu jotain, hän alkaa etsiä Jumalan läheisyyttä - vaikka ennen sanoi Herralle pitkät... tai eli sen paremmin katumatta
    mielihalujensa mukaan.
    On siis muutos.
    Jos vuorovesi ei vetäydy, eivät simpukat paljastu rannalla näkyviin. Ei se vesi itse omasta voimastaan vetäydy, kuu sen saa aikaan, samoin planeetat ja aurinko.
    Muutos kuitenkin on ilmeinen... Ihminen aktivoituu, alkaa kiinnostua Raamatusta ja Jeesuksesta - sitä hän ei ennen tehnyt...
    Miksi tätä kutsumme, aivan sama miksi kutsumme, mutta emmekö voi olla yhtä mieltä siitä, että jotain Jumala loi uudeksi tässä ihmisessä, hän virkosi eloon.
    Paavali sanoo galatalaisille... jotta Kristus jonkun muodon saisi teissä...
    Eikö siinäkin ole regeneraatio?

    En tullut viisastelemaan, vaan kysymään.

    VastaaPoista
  3. Nikodemus keskustelu säilyy Raamatussa vaikka taivas ja maa katoaisivat, ei se mihinkään lähde. Samoin monet muut kohdat, joissa puhutaan syntymisestä vedestä ja Hengestä, uskoon tulemisesta, elämän täydestä muutoksesta. Ilman muuta.

    Monet tämän blogin kirjoitukset kuten tämäkin tulevat esikoislestadiolaisten keskusteluformilta. Tällä pienellä, eksoottisella ja arvokkaalla herätysliikkeellä on monia omia painotuksia. Tartun tässä niistä yhteen, eikä analyysi siten suoranaisesti koske esimerkiksi helluntailaisten tai viidesläisten tai rukoilevaisten opetusta uudestisyntymisestä omine painotuksineen.

    VastaaPoista
  4. Mikko, tekisitkö vielä vertailun siitä, kummasta Raamatussa puhutaan enemmän, uudestisyntymisestä vai Jumalan kolminaisuudesta? Saman vertailun voi tehdä sitten myös uskontunnustusten osalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet varmaan tietoinen, että monet kristillisen opin keskeisimmät kappaleet on lausuttu sanoiksi noin kaksisataa vuotta Uuden testamentin kirjojen kirjoittamisen jälkeen.

      Kolminaisuusoppi on hyvä esimerkki opinkappaleesta, jota ei sellaisenaan esiinny Raamatussa. Lähimmäksi sitä tulee Ylösnousseen Herran Jeesuksen lähetyskäsky, jossa käsketään kastamaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

      Samoin todennäköisesti sinun käsityksesi uudestisyntymisestä on paljon myöhempää perua, Suomessa ehkä esikoislestadiolaista tai vannhoillista käsitystä, muromalaista viidettä herätystä tai helluntaikirkkojen opetusta.

      Uudessa testamentissa ilmauksella "syntyä uudelleen" käännetään useita eri alkukielen ilmauksia. Opetus uudestisyntymisestä on noussut hyvin keskeiseksi shibboletiksi, joiden avulla eri suuntien heränneet tunnsitavat toisensa ja osaavat erottaa ulkopuoliset.

      Pelkkä tilastointi ei siis tässä auta valitettavasti, vaan asiaa tulee tutkia huolellisesti sekä pyhän Raamatun että kristillisen opin valossa.

      Poista