Jumalan suuruus - alkukesä Suomessa

Kiuru
image by Daniel Pettersson (under creative commons license)

LEIVO

Miks leivo lennät Suomehen
Sä varhain kevähällä,
Et viihdy, lintu riemuinen,
Sä maalla lämpimällä?

Miks äänes soreasti soi
Vaan Suomen taivaan alla,
Ja vaikka puut ne vihannoi,
Sä lennät korkealla?

»Sen tähden Suomeen kiiruhdan
Ja lennän korkealla,
Kun tahdon nähdä kauneimman
Mä rannan taivaan alla.

Ja senpä vuoksi laulan ma,
Kun kannel täällä soipi;
Ei missään voi niin riemuita,
Kuin Suomessa vaan voipi.»


KÄEN KUKUNTA

Käki kukkuilee,
Riemahuttelee
Oman kultans' mieltä;
Vanhus, neitonen
Istuu, kuunnellen
Käen riemukieltä.

»Kuku kauvemmin
Lintu ihanin,
Ikäin aikaa soita»,
Näinpä vanhus vaan
Lausuu lukeissaan
Käen kukunnoita.

Neito lempens' kanss',
Ollen toivoissans',
Kuiskaa vanhan luona:
»Kuku kerta vaan,
Niin mä kultain saan
Omaks tänä vuonna».

Kun se monesti
Kukkuu sulosti,
Vanhus riemuu sille;
Mutta neitonen
Lausuu huoaten:
»Terve kyöpelille!»

Kerran kukahtaa,
Silloin neito saa
Riemun rintahansa;
Mutta harmaapää
Polvens' nöyristää,
Oottaa hautoansa.


KEVÄTLAULU

Niitty jälleen vihannoipi,
Nurmi kukkii tuoksuen,
Peipon riemusävel soipi,
Leivo lentää laulellen,
Metsä muuttuu ihanaksi,
Lemmen ääni kaikuvi,
Paimen yltyy rohkeemmaksi,
Neitonen on hellempi.

Kevät kukkaa verhoileepi
Lehtisillä hienoilla,
Vuokon terän valkaiseepi
Hopealla kirkkaalla,
Lehdistänsä kohouupi
Kielokainen tuoksuen,
Koristeeksi valmistuupi
Viattoman rinnallen.

Nuokkuileepi varrellansa
Esikoinen kultainen,
Kuusain kiertää oksiansa
Suojaa suoden rakkaallen.
Lämmin ilma kuiskuttaapi
Meille lemmen äänellä,
Kevään sulo vaikuttaapi
Tuntehia syömmessä!


Suomen luontoa ylistävät runot on kirjoittanut karjalainen - kuinkas muuten - Aleksanteri Rahkonen.

Hän syntyi myllärin poikana Viipurin pitäjässä 26/6 1841, pääsi 1862 ylioppilaaksi ja oli jonkun aikaa kansakoulun-opettajana. Hän kuoli 1/6 1877.

Aleksanteri Rahkonen julkaisi runoelmansa koottuina kahdessa vihossa nimellä "Sääskiä" vuosina 1865 ja 1867 kun kotimaamme oli tsaarin vallan alla ja isänmaallisuus oli nousemassa.


Gutenberg projektissa löydät Rahkosen ja muiden 1800-luvun runoilijoidemme töitä.


Miks leivo lennät Suomehen? on tullut kuuluisaksi kauniin melodiansa ansiosta, jonka on säveltänyt Heikki Klemetti.


Aleksanteri ja Heikki ylistävät Jumalan suuruutta näin sydämiin käyvällä tavalla - ehkä jopa hieman haikeasti, olihan Russia maamme valloittanut ja kenraali-kuvernöörit jöötä pitivät, kasakat ratsastelivat Helsingin kaduilla ja Aleksanteri II patsas ja Nevskin kalaravintola kauppatorin kulmassa.

Senaatintori nousi Engelsmannin johdolla, valmiina tulevaan Suomen itsenäisyyden aikaan, jonka Jumala armostaan antoi kansallemme 1917 kuohujen keskellä.

Jumala, joka tuon äärettömän herkän vihreän ja lintujen laulun ja käen kukunnan kesän on Suomen kansalle väikkyvien järvien ja koivuallergian kanssa meille suonut!


Virsi 571
Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks' luopi,
sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs', Jumala,
ihmeitäs' julistaapi
se vuosi vuodelta.

Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti,
myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes' kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.

Oi Jeesus Kristus jalo
ja kirkas paisteemme,
sä sydäntemme valo,
ain asu luonamme.
Sun rakkautes liekki
sytytä rintaamme,
luo meihin uusi mieli,
pois poista murheemme.

Ei vertaistasi sulle,
sä lilja Saaronin.
Suo armos lahjat mulle
ja kaste Siionin.
Kun Henkes virvoituksen
vain sielu saanut on,
keväisen kaunistuksen
se saa kuin Libanon.

Maan, meren anna kantaa
runsaasti lahjojas,
tarpeemme meille antaa
sun siunauksestas.
Suo suloisuutta maistaa
myös sielun sanassas,
ain armos sille paistaa,
niin on se autuas.

Mahd. Israel Kolmodin 1694.
Suom. 1700.
Virsikirjaan 1701.
Uud. Alfred Brynolf Roos 1867, komitea 1937.



no

mites Suomen kansa tähän ihanaan alkukesään sitten suhtautuu.

Kouluhallitus on päättänyt aikoinaan, että ei sovi ylistää meidän rakasta Jeesustamme tässä yhteydessä

se voi häiritä joitain oppilaita.

joten kouluissa veisattiin vain kolme ensimmäistä säkeistöä.

mitä sitä nyt Jumalan Poikaa, Saaronin liljaa, suomalaiset kiittäisivät.

nyt on tainnut Opetusministeriö kieltää myös Isän Jumalan ylistämisen kouluissa.


joku on vesittänyt Suvivirrestä Suvilaulun, jossa ei Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä näy.



että näin




sinä Jumalan lapsi

veisaa suvivirttä niin että kosket pauhaa!

ylistä sydämessäsi hiljaa Jumalaa, niinkuin hopeapisarat valuisivat riippakoivun kasteisilta oksilta tyynen lammen pintaan.

laula riemulaulu Jeesuksesta, joka on luvannut sen suuren Suven tulevan

ja maksanut siitä kalliin hinnan


ja lausu esirukous tämän paatuneen, avionrikkojan, syntiin ja maailmaan mielistyneen mammonaa palvovan pakanuuden yötä haikailevan Suomen kansan puolesta.

jonka kivisydämistä on unohtunut Vapahtajan rakkaus ja suloinen taivaallisen Yljän lempeys ja totuuden valo.

luullessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet.

Herra armahda,
Kristus armahda,
Herra armahda


virsi 504
Ah vuodata, Herra, jo Henkesi
ja herätä nuoriso Suomen.
Se johdata armossa tiellesi,
suo maahamme kaivattu huomen.

Me pyydämme Henkesi kastetta
ja parannusarmoa uutta.
Me varromme kevättä tuoretta,
me pelkäämme suruttomuutta.

Et, Herramme, kuoleman valtojen
nyt salline kansaamme voittaa,
kun ennenkin virvoitusaikojen
soit tulla ja armosi koittaa.

Siis sytytä taas pyhä liekkisi
nyt sydämeen nukkuvan nuoren,
niin että hän synnistä nousisi
ja näkisi Siionin vuoren.

Me uskomme Henkesi nostavan
näin kansamme kuoleman yöstä,
sen nuorison kiitosta laulavan
taas Poikasi lunastustyöstä.

Oi Kristus, nyt kanssamme rukoile,
ja Isäsi sinua kuulee.
Niin saapuvat herätysaikamme
ja taivaasta maan yli tuulee.

Väinö Malmivaara 1933.
Virsikirjan lisävihkoon 1963.



Jumalan suuruus - alkukesä Suomessa


Kristuksen suuruus - hengellinen kevät Suomessa


suokoon Isä Jumala kansallemme vielä kerran taivaallisen tulen ja tuulen!

että Hänen ainoa Poikansa saisi kuulla suomenkielellä oikein valtaisan ylistyskuoron veisuuta harpuin ja kantelein ja Jumalan basunalla !