Kristityn vapaus - Tranvik

Kardinaali Cajetan ja Martti Luther
Taiteilijan näkemys

avaan nimimerkki mamalle tämän palstan raamattupiiriin.

mielestäni on todella hienoa, että saamme nettiruukussa yhdessä tutustua Mark D. Tranvikin syvällisen opetuksen kautta erääseen uskonpuhdistuksen pääteokseen, Martti Lutherin kirjaan Kristityn Vapaus.

siunatkoon Herra Jeesus armollaan ja läsnäolollaan nämä opiskelumme ja keskustelumme.
Amen


Kirjoittanut: mama

Aamen!


Sain käsiini Mark D. Tranvikin englanniksi kääntämän ja esittelemän teoksen Kristityn vapaus
The Freedom of a Christian, Martin Luther
Translated and introduced by Mark D. Tranvik

Pohdiskellaan yhdessä kristityn vapautta Tranvikin esittelyn pohjalta. Koetan siitä nostaa noita ajatuksia yhteiseksi iloksemme.


Luther kirjoittaa Vähäkatekismuksessa:

Hän on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut omakseen ja voitollaan vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään ja kuolemallaan.

Tämä on Vähä-katekismuksen kaikkein keskeisin lause.

Jos voimme ymmärtää, mitä ihmettä Luther tarkoittaa sanoessaan, että Jeesus on meidät vapauttanut ”kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta” saamme ehkäpä konkreettisemmin kiinni tuosta Lutherin yhdestä pääteoksesta, Kristityn vapaudesta.


Lutherin aikaan elämää hallitsi vahvasti kuolemanpelko. Kulkutaudit pyyhkivät Euroopan yli, Lutherin aikaankin ruttoepidemia. Lapsikuolleisuus oli korkea. Äidit kuolivat synnytykseen. Tulehdukset tappoivat. Kuolema vaani monin tavoin nurkan takana. Sodat, rosvojoukot, feodaalinen yhteiskunta, missä yksittäisen varsinkaan alempisäätyisen ihmisen henki ei paljon painanut. Keskimääräinen elinikäodote lie ollut 40 vuoden kieppeillä.

Kuoleman pelko hallitsi elämää aivan eri tavoin kuin nykyihmistä, jonka silmistä on kuolema piilotettu kaikin mahdollisin keinoin.

Nykyihmistä pitää oikein muistuttaa, että tiedätkös, että saattaa auto ajaa ylitsesi kotimatkalla, oletkos ajatellut iankaikkisuuttasi.

Ja harva siltikään ajattelee kuolevansa ennen kuin joskus sitten vanhana ja ehkä sitten voi hieman pohtia vakavampia.

Eräs tuttavani jopa koettaa saada oikeuskäsittelyyn yli 80-vuotiaan isänsä kuoleman. Lääkäri syytteeseen kuolemantuottamuksesta ja ensihoitofirma heitteillejätöstä. Ihmisen, jonka tiedettiin olevan kuolemaisillaan hetkellä millä hyvänsä.

Kuolemaa ei ole ja jos onkin, yhteiskuntamme kuuluu se hallita.




Silloinen hurskauselämä ja kirkon opetus korostivat kostonhimoista ja rankaisevaa jumalakuvaa.

Kristus kuvattiin aikojen loputtua, tilinteon päivänä, saapuvana jakamaan oikeutta tekojemme mukaisesti kuten Matteus kuvaa:

Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.

Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.

Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.


Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.

Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'

Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?

Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?
Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'



Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.

Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.

Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.'

Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?'

Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle'.

Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."
Matt 25:31-46



Ihmisten piti siis kaikin tavoin varmistaa, että he ovat tehneet niitä tekoja, joita hyväksemme lasketaan sinä päivänä, kun Tuomari tulee oikeutta jakamaan keskellemme.

Eipä tietenkään kirkko jättänyt ihmisiä avuttomina pelkäämäänkuolemaa ja tuomiota julistavaa Jeesusta. Jumalan armon sai ripin sakramentin kautta. Vähintään kerran vuodessa tuli ripittäytyä ja toivottavaa oli tehdä sitä säännöllisesti.

Ripittäytymiseen liittyi kolme asiaa:

1. Piti tunnustaa syntinsä. Siinä pappi avusti oman käsikirjansa mukaisesti, ettei mitään syntiä jäisi piiloon ja tunnustamatta. Ripittäytyminen saattoi saada varsin raskaita ja jopa perverssejä piirteitä.

2. Ripittäytymistä seurasi synninpäästö, jonka pappi julisti

3. Ja vielä piti tehdä jokin ”vahingonkorvaus”, joka oli suurin piirtein suhteessa tehtyyn syntiin. Kun sitten oli katumusharjoituskin suoritettuna, saattoi kristitty hyvillä mielin ja puhtaalla omallatunnolla mennä Herran Pyhälle Ehtoolliselle.



Rippi ja katumusharjoitukset olivat se kohta, missä kirkko taisi eniten vaikuttaa ihmisten elämään. Teoriassa sen olisi pitänyt vapauttaa ihmiset syntien taakasta ja kuolemanpelosta, mutta se ei toiminut niin.

Saattoi käydä niin, että yksityiskohtaisella syntien tutkiminen ja luetteleminen hukutti alleen papin julistaman synninpäästön.

Katumusharjoituksiin liittyi myös aneiden myynti. Aneita ostamalla saattoi korvata tuon kolmannen kohdan.

Alunperin aneilla oli tarkoitus kattaa tehtyjen syntien ajallinen rangaistus, mutta monet sielut johdatettiin uskomaan, että he voivat ostaa itselleen synninpäästön. Aneet saattoivat olla hyvinkin kalliita. Erityisen kallista oli ostaa itselleen tila, joka vastasi kastamisen jälkeistä viatrtomuuden tilaa.



Kuolemanpelko ja synnin kauhistus olivat paholaisen ilmenemiä. Moderni ihminen ajattelee helposti paholaisen joksikia juttuja, mutta in taruolennoksi, joka eli keskiajan ihmisten mielikuvissa.

Lutheria on mahdoton käsittää ellei ymmärrä hänen käsitystään persoonallisesta paholaisesta, joka on kristityn päävastustaja.

Kuolema ja synti ovat pelottavia pelottavia juttuja, mutta ne ovat vain paholaisen ilmenemiä. Paholainen itsessään on musta voima, ovela, juonikas, joka kaiken aikaa pyrkii saamaan sielun eroon Jumalasta.

Lutherille Kristus ja paholainen ovat aivan yhtälailla todellisia persoonia (Heiko Oberman).



Lutherin taistelut saatanan kanssa olivat hyvin todellisia ja henkilökohtaisia. Saatanan pyrki saamaan narutettua Lutherin omantunnon, kuten seuraava Lutherin tarina kertoo:

"Kun heräsin edellisiltana, tuli Saatana ja halusi väitellä kanssani; hän soimasi ja nuhteli minua sanoen, että olen synnintekijä.

Tähän vastasin: Kerro jotain uutta, Saatana! Tuon tiedän jo varsin hyvin; olen tehnyt monia todellisia ja isoja syntejä.

Todellakin siellä on ihan rehellisiä syntejä - ei siis keksittyjä - Jumalalle anteeksiannettavaksi rakkaan Poikansa tähden, joka otti kaikki syntini päälleen. Siispä nuo synnit eivät enää ole minun vaan kuuluvat Kristukselle. Tätä ihanaa Jumalan lahjaa en kiellä (vastauksessani Saatanalle) mutta myönnän ja tunnustan."

Eli sanoessaan Vähä-Katekismuksessa "vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta” Luther ei puhu jostain pölyttyneistä teologisista käsitteistä.

Synti, kuolema ja paholainen edustavat Lutherille pirullista kolmiyhteyttä, joka vaani keskiaikaisen elämän joka nurkalla.



Emme varmasti kykene nykypäivänä käsittämään, miten päivittäinen oli tuo kuoleman kauhu keskiaikaisen ihmisen ajatusmaailmassa.

Kuolema ei myöskään ollut sattuma, tai tahaton, vaan se oli seurausta synnistä, synnin hedelmä.

Tästä hengellisestä ja fyysisestä tuhosta on vastuussa paholainen.