Maantie Hämeessä (Helteinen kesäpäivä)Werner Holmberg 1860
Saarnassa tarkastellaan kristityn sieluntilaa ja hänen asemaansa, paikkaansa leirissä tai ulkopuolella leirin.
Raamatussa on vahva "tila-kristillisyyden" sanoma. Esimerkiksi tämä Vanhan testamentin profeetan sanaan perustuva kohta:
Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;
te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut."
1 Piet 2:9-10 Biblia 1776
Apostoli Paavali kehottaa tutkimaan sielumme tilaa, olemmeko uskossa, onko Jeesus Kristus meissä:
Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne.
Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
2 Kor 13:5 KR 1938
Tila-kristillisyyteen kuuluu sellaisia perustavia asioita kuin
olenko kastettu vai kastamaton?
onko minulle todistettu synnit anteeksi henkilön taholta, jolla on asuvaisen Pyhän Hengen siihen antamat valtuudet?
Puhuuko Abelin veri minulle parempaa kuin Kainin veri vai olenko vielä ulkopuolella Siionin muurien?
onko tunnollani tunnustamattomia syntejä vai onko kaikki tunnustettu ja pantu pois?
olenko käynyt siitä ahtaasta portista sisälle synnit pois pannen ja uskossa Jeesuksen nimen ja veren voimaan?
läpsyttääkö sydämessäni maailman turhuuden ja lihan viettelykset vai onko Jumalan Poika saanut verellään pestä minut puhtaaksi ja vapaaksi tämän maailman saastasta?
tällaisia asioita, ja monia muita, nousee esiin rovastin saarnoista ja esikoisten julistuksesta rukoushuoneilla.
mikä on sielun tila?
mihin joukkoon kuulun, pelastettuihin tai niihin, jotka joutuvat kadotukseen?
on sielun tila.
satus, asema, suhteessa herätysliikkeeseen, suhteessa tähän kristillisyyteen ja sen kalliisiin neuvoihin.
tätä tilaa tarkkaillaan.
on tietty sielun lepo tässä tilassa, kun ne kolme todistavat, että asiat ovat kunnossa
mitä ne nyt olivatkaan
Pyhä Henki
omatunto
seurakunta
tila-kristillisyydessä kiinnitetään huomiota siihen että
1. tila on oikein tunnistettu
2. tila on kunnossa
3. tilassa pysytään kuolemaan asti horjahtamatta kaidalta tieltä oikealle tai vasemmalle
se kirveen terä on tarkkaan hiottu ja osoittaa sielun tilan
on erinäisiä tekijöitä, jotka voivat tämän tilan horjauttaa, viedä uskon ja johtaa väärään tilaan, maailmaan ja sen koreuteen ja lihan himoihin.
tätäkin tapahtuu - tilan menettämistä.
kuten sanottu, tila-kristillisyydellä on vankka perustansa Raamatussa ja uskonpuhdistuksessakin ja Laestadiuksen julistuksessa.
näen esikoisuudessa kolme ongelmaa tämän suhteen
1. julistus on olennaisesti "tila-kristillisyyttä" - oman sieluntilan tarkastelua ja oman aseman tutkimista ja varmistamista viikosta toiseen, että tila on hyvä
2. aidon Raamatun julistuksen vaihtuessa ihmisten perinnäissääntöihin ja tämän kristillisyyden neuvoihin, sielun tilaa osoittava peili on mennyt sumeaksi. Jumalan lain terveellinen julistus on latistunut lakihenkiseksi näperöinniksi ihmisen sieluntilan nipukoiden kanssa.
3. tila tässä kristillisyydessä on vienyt etusijan ja tila Jumalan edessä mitataan sillä, kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat.
jos ja kun näin on, ihminen muuttuu sielunsa rakenteelta helposti kovin musta-valkoiseksi, joka-tai, juu-ei tyypiksi.
jos olen oikeassa tilassa, kaikki on kohdallani hyvin ja saan rauhassa odottaa seuraavia seuroja, joissa viat ja heikkoudet taas hoidetaan kuntoon.
jos minä olen ulkopuolinen, niin mikään ei kohdallani ole hyvin ja on ihan sama mitä kirjoitan tai sanon, se ei ole oikeassa tilassa kirjoitettua ja siten merkityksetöntä.
identiteetti, kuuluminen tähän oikeassa tilassa olevaan Jumalan seurakuntaan, taivasten valtakuntaan, riittää.
kristityn sieluntilojen tavaton moninaisuus, tilojen vaihtelu ja herkkyys väistyy monoliittisen kivestä veistetyn joko-tai kristillisyyden tieltä.
John Bunyanin Kristityn vaellus ei ole "tila-kristillisyyttä" vaan Tie.
emme vain "joko-tai" ole oikeassa sieluntilassa, taivaan kaidalla tiellä tai siltä hukassa.
vaan kristitty on dynaaminen, liikkeessä oleva, jostain lähtenyt, jonnekin matkalla oleva ihminen.
hän kohtaa vaaroja, lepopaikkoja, ylämäkiä, synkkiä rotkoja, kuolettavia onkaloita, lempeitä niittyjä.
hän on itse monessa eri sieluntilassa vaelluksensa aikana, välillä ihan hukassa, välillä ihan turvassa, välillä yksin, välillä uskollisten ja toivorikkaiden sisarten ja veljien seurassa.
välillä hoidossa, välillä taistelussa.
mitä oli eilen on jäänyt taakse, sitä voidaan muistella, siitä oppia
mutta tänään on uusi matkan osa edessä, uusi armon päivä, uudet vastukset - tai ne samat vanhat - ja uudet ilon ja surun aiheet.
ei riitä, että on tiellä, "tilassa", vaan on kuljettava eteenpäin kunnes tullaan perille määränpäähän, taivaan kotiin.
tila ja tie ovat esillä vanhassa hengellisessä laulussa, jota usein esimerkiksi Helena Konttisen luona veisattiin:
Kuinka on sun sielus laita - minne kuljet matkamies?
Lavea on tie tai kaita, kumpi niistä sinun ties?
Kumpi on sä vastaa, oi, molemmat ei olla voi.
Kaita tie on vaivalloista, siksi harvat löytää sen,
Helpompaa on käydä toista, joukon kanssa nauraen,
kumpaan joukkoon kuulunet - molempiin et kuulu et.
Eri tiet ja eri määrä, minne kulkijan se vie. Kuolemaan
tie päättyy väärä, Elämään vie kaita tie. Mieti tarkoin
matkamies, minne päättyy sinun ties.
tämän laulun voi laulaa tila-kristittynä näin
"olen varma siitä, että olen kaidalla tiellä, vaivalloisella kilvoituksen tiellä, tämä tie päättyy kuoleman jälkeen elämään.
olen oikeassa tilassa ja kiitän siitä Jumalaa"
tässä varmasti on aimo annos totuutta ja tämä on olennainen osa uskon luottamusta Jumalan Sanaan.
laulun sanoille annetaan omasta viitekehyksestä sitten sisältö, mikä on se kaita tie ja mitä sillä kulkeminen tarkoittaa.
tila-kristitty tosin ei varsinaisesti kulje mihinkään vaan koettaa pysytellä kaidalla tiellä.
koska asiat ovat kunnossa niin muuta ei tarvita tässä pahassa maailmanajassa.
kun luemme Raamattua, näemme Jumalan valitun kansan, Israelin, pitkän tien halki historian.
kun luemme evankeliumeja, näemme opetuslasten tien kalastajista ja tullimiehistä ihmisten kalastajiksi, veritodistajiksi.
kun luemme Apostolien tekoja, näemme Jumalan Sanan tien Jerusalemista, Juudeasta ja Samariasta aina imperiumin sydämeen, Roomaan, asti.
todellakin, kristityn vaellus ei ole "tila-kristillisyyttä" jossa tyydytään oman tilan varmistamiseen ja hoitamiseen, vaan kulkemista sillä tiellä.
varmemmaksi vakuudeksi tästä käytämme sanaa "apostolin kyyti"
heillä sandaalit kuluivat käytössä.
Filippus joskus juoksi tosi nopeasti tällä tiellä.
Emmauksen tiellä tutkittiin Raamattuja ja kohdattiin Hänet, sitten tuli kiire kantapäihin ja äkkiä takaisin Jerusalemiin kertomaan Hän elää!
jos olet "tila-kristitty" ja tyytyväisesti paikallasi
tartu Galilean miestä kädestä ja lähde matkaan Hänen johdollaan.
Elämän tietä kulkemaan.
virsi 511
Tie valmis on, voin löytää sen
keskellä kysymyksien.
On koottu sirpaleenikin
kämmeneen Herran, pieninkin.
Tie valmis on, voin löytää sen,
sen teki Luoja ihmisten,
kun veljeksemme maailmaan
Jeesuksen antoi armossaan.
En pimeään jää yksin, en,
on Herra käynyt läpi sen.
Hän läsnä on, ja ristiltä
esteettä näkyy elämä.
Ei torju pois hän kysyvää,
ei hylkää yhtään etsijää,
kun itse hyljättynä hän
sai osan sijaiskärsijän.
Tie valmis on, voin löytää sen,
ja luona Isän sydämen
on paikka juuri minulla
Isäni lasten joukossa.
Tie valmis on, nyt tunnen sen
ja lähden matkaan palvellen.
Voin jakaa, minkä itse saan,
rohkaista muita kulkemaan.
Tie valmis on, ja päässä sen
vastaus löytyy ikuinen,
ja kerran ehjä ihminen
ylistää tietä Kristuksen.
Tytti Jäppinen 1981.
Virsikirjaan 1986.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti