keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Autuus ja leiviskät - J. Bäck (2)

Silloin on käyvä näin:

Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa.

Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.

Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia.

Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi.

Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.

Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset.

Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.'

Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!'

Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.'

Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!'

Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: 'Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.'

Isäntä vastasi hänelle: 'Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut.

Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen.

-- Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia.

Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.

Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.'


Mt. 25:14-30 KR 1992



kun luemme Jeesuksen vertauksen niinkuin se on tuossa selvälle suomenkielle käännetty, mieleemme muodostuu unohtumaton pieni jännitysnäytelmä.

ensinnäkin innostumme - hei, tässähän puhutaan isosta rahasta!

KR 1992 kertoo että talentti on 6000 denaria. Denari oli työmiehen päiväpalkka.

Eli yhdellä leiviskällä (talentilla) olisi voinut palkata 6000 miestä päiväksi tai miehen yli 16 vuodeksi töihin.

uteliaana kyselemme, mitähän tässä tapahtuu?

ja kertomus etenee napakasti. Palvelijoilleen isot rahat antanut isäntä lähtee matkoille. Tulee takaisin ja kysyy, mites on talentit käytetty.

miten on uskotuille palvelijoille tehdyt sijoitukset kantaneet hedelmää kovassa talouselämässä?


aikansa taloutta Jeesus tunsi hyvin.

ei Hänellä itsellään tosin ollut paljon fyrkkaa - vastatessaan kysymykseen veroista Hänen piti vipata joltain denari "kenen kuva tässä on"

ei löytyny omasta taskustaan

Juudas Iskariot hoiteli koko porukan talouden omalla tyylillään, eikä Jeesus siitä koskaan maininnut eikä moittinut edes.

koitui ahneus tosin Juudaksen kohtaloksi...



mutta ymmärsi Jeesus raha-asioita

palvelija, joka oli sijoittanut viisi talenttia - 30.000 denaria - kauppaan, oli kaksinkertaistanut isännän omaisuuden.

antoi tälle takaisin 10 talenttia pitämättä itsellään yhtään.


myös kahden talentin mies oli kaksinkertaistanut omaisuuden ja antoi isännälle sievoisen 100% voiton (jos laskupääni toimii oikein)

yhden talentin mies sen sijaan vain palautti pitkän ajan päästä saman yhden talentin

ei ollut tehnyt saamalleen pääomalle mitään.

sai siitä ankaran rangaistuksen.



Jeesuksen vertauksessa ei ole mitään erityisesti kristillistä.

Tässä ei ole mitään puhetta anteeksiantamisesta, kuten toisessa vertauksessa palvelijasta, joka sai valtavan suuren kymmenen tuhannen talentin velan anteeksi!

ja oli sitten armoton toiselle, joka oli hänelle velkaa vaivaset sata denaria.

Toistan. Kaukomaille reissaavan isännän vertauksessa ei ole mitään erityisen kristillistä.

päin vastoin oikeastaan.

tämä vertaus kertoo tuimasta isännästä, joka vaatii palvelijansa vakavasti tilille antamistaan talenteista ja heittää pimeyteen laiskurin.

vertausta seuraakin Matteuksella heti Jeesuksen vertaus viimeisestä tuomiosta.

Palvelijat saivat ansionsa jälkeen joko ylennyksen ja taputukset selkään tai pahanmoiset potkut takamuksiinsa.


Jeesuksen vertaus ei lainkaan sovi kirkkoherra Johannes Bäckin kristillisyyteen.

evankelisuudessa erityisesti korostetaan evankeliumia, ilosanomaa Jeesuksesta, joka on tullut ja ottanut pois maailman synnin.

tämä suloinen herätysliike on täyttänyt kirkot ja seurakuntakodit ja nuorten illat ja pyhäkoulut iloisilla kiitoslauluilla Karitsalle ja rientänyt maitten ääriin kertomaan ilosanomaa Jeesuksesta.

evankelisen herätyksen ydin on evankelisuus, Lutherin uudelleen löytämä kristillisen kirkon helmi - usko Jeesukseen niin sinä pelastut, ilman lain töitä.

kuis sitten Jeesus puhuu viimeisestä tuomiosta niin, että kukin saa ansionsa mukaan?

"minun oli jano" linjalla.


kirkkoherra Bäck suorittaa kristillisen akrobaatti tempun, joka on ominaista monille oppia korostaville Raamatun lukijoille.

siis systemaattisen teologian painottaminen yli eksegetiikan.

Martti Luther on itse tästä yksi esimerkki, ja hänen Galatalaiskirjeen selityksensä kuuluukin dogmatiikan eikä niinkään eksegetiikan pariin.

vaikka Luther oivalsikin täsmälleen oikein kirjoitusten keskeisen sisällön ja palautti siten Roomalaiskirjeen ja Galatalaiskirjeen oiken ymmärryksen.

(ota tuosta nyt selvä...)



miten kirkkoherra Bäck kääntää Jeesuksen vertauksen ahkion ylösalaisin Lapin kaamoksen yössä poroja ajaessaan?

ei kun Tyrväältähän hän oli, Vammalasta, ei siellä poroilla ajettu.

voimme sanoa, että Johannes Bäck väärentää Jeesuksen vertauksen leivisköistä, kristillistää sen luterilaisen evankelisen opin näkökulmasta:

hurskaasti



Bäckin kirjoitus, josta Concordia-lehti niin lämpeni että se siellä julkaistiin, on niin hurskas ja niin täynnä pyhiä sanoja, että tuntuu suorastaan pyhäinhäväisykseltä sitä revitellä ja rellestää sen äärellä.

voimme ajatella, että tässä jotenkin arvostelu tulee oudolta sivustalta.

eikö meidän kaikkien vain tulisi nyökätä että "Bäck ymmärsi evankeliumin opin" ja antaa näin oikean selityksen mitä Jeesus todella tahtoi sanoa?

jumalatontahan on tuollaista suorastaan pyhää tekstiä mennä arvostelemaan?

no kun ei!

meidän on nimenomaan arvosteltava kaikkea uskonnollisuutta, joka nostetaan Jeesuksen tuntemista ja Jumalan Sanan puhdasta opetusta vastaan.

vaikka se tulisi "opillisuuden" valepuvussa, kuten tässä Bäckin tapauksessa.



miten akrobatia toimii, että rabbi Jeesuksen ankarista ja lakihenkisistä - saat mitä ansaitset - puheesta päästäisiin suloisen evankeliumin lempeään syliin?

no.

hengellistetään ensin nämä leiviskät!

sitten homma alkaa luistaa jo paljon helpommin



Bäck huomaa siis ongelman, ja aloittaa näin:

"Kun sen tähden mies Vapahtajan vertauksessa erilailla jakoi tavaransa, niin ei tätä saa siten selittää, että Herra Kristuskin antaa iankaikkisen elämän aarteista enemmän toiselle kuin toiselle, ja että ihmisten uskollisuus sitten oikeuttaa yhä suurempaan osallisuuteen niistä.

Sellainen selittäminen muuttaisi evankeliumin opin teko-opiksi ja vapaan armon töitten ansioksi."

niin juuri!

Jeesuksen vertaus antaa tällaisen merkityksen, ja kuinka me tästä pinteestä pääsemme opillamme, jota vastaan tuo sotii?

huomaa nuo leiviskät, joita mies - Bäckin tulkinnassa itse Kristus - jakaa - "iankaikkisen elämän aarteita"

ne on jo hengellistetty.



no jos ne hengellistetään ja siirretään Jeesuksen ajasta - juutalaisuuden ajasta - tänne kristillisen kirkon puolelle kirkkoherran kotikentälle, niin mitä tarkoittaa 5 2 ja 1 leiviskää?

Arvon kirkkoherra Bäck vastaa:

"Kuten jo olen huomauttanut, on erilaisuus jakamisessa olemassa vain niiden lahjojen suhteen, jotka kirkon jäsenille ovat tarpeen vaatimat, voidaksensa suorittaa ne erityiset tehtävät, jotka Herra heille on antanut.

Niinpä esim. tarvitsee opettaja suuremman Jumalan sanan taidon kuin hänen kuulijansa. Hänen täytyy myöskin tulla puetetuksi erityisillä lahjoilla ja voimilla, voidaksensa siten suorittaa sen erityisen tehtävän, jonka hän on osaksensa saanut.

Perheen isä ja isäntä tarvitsee toisenlaisia ominaisuuksia ja lahjoja kuin esim. palvelija."

Bäck sanoo, että kukin saa leivisköitä kykyjensä mukaan.

(tätä ajatusta ei Jeesuksen vertauksessa tosin ole suoraan - "jolla on sille annetaan" tosin on)


hengellistäminen ei ole 100% ja myös luonnolliset Jumalan antamat lahjat ovat kirkkoherramme mielessä.

mukavasti tyytyväisyyteen ja ahkeruuteen kehoittaen Bäck sanoo:

No niin, yhdellä on tarpeen viisi leiviskää, kun toinen tulee toimeen kahdella ja kolmas ainoastaan yhdellä.

Ja mitä me näin tarvitsemme sekä täyttääksemme maallisen kutsumuksemme että ennen kaikkea velvollisuutemme Jumalan palvelijoina, kukin erityisessä asemassaan, sen kaikki me saamme Herralta.

Jo syntymisessä panee Hän luontoomme monta jaloa lahjaa, jotka sitten suureksi osaksi määräävät asemamme elämässä.



Mutta sitä paitsi saamme me myöskin Hengen armolahjoja, uskon, toivon, rakkauden, viisauden, taidon, kärsivällisyyden ja muuta senkaltaista, mikä meille on tarpeen sekä Jumalan valtakunnan että kansalaisyhteiskunnan jäseninä.

Se olisi totuuden loukkaamista, jos sanottaisiin, että kaikki ovat varustetut yhtäläisillä lahjoilla; mutta samoin olisi laita, jos joku sanoisi, ettei hän ole saanut mitään lahjaa Herralta.

Ellet olekaan saanut paljoa, niin on sinulle kuitenkin lahjoitettu ainakin yksi leiviskä. Pidä vaan huolta siitä, että käytät sen oikein.



Näin siis rovasti, kun ei ajanut varovasti.

Jeesuksen vertauksen leiviskät ovat toisaalta Jumalan meille antamia lahjoja, syntymästä saamiamme taitoja ja kykyjä, joita jokaisella on - jollakin enempi, jollakin vähempi, mutta kaikilla jotain.

ja toisaalta nämä leiviskät ovat - ja tässä tullaan siihen hurskaaseen kohtaan, jossa pulkka kaatuu - ei kun kirkkoherran rattaat - hengellisiä lahjoja.

Kirjoittanut: MikkoL, 12.05.2010 13:51

[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle]

tämä kristillisen opin kannalta kriittinen kohta ja sarana, josta ratkaisu löytyy, on Bäckin tekstissä siis näin

"... saamme me myöskin Hengen armolahjoja, uskon, toivon, rakkauden, viisauden, taidon, kärsivällisyyden ja muuta senkaltaista, mikä meille on tarpeen sekä Jumalan valtakunnan että kansalaisyhteiskunnan jäseninä."


Leivistät ovat Hengen armolahjoja, joita annetaan Jumalan valtakunnassa.

eivät vain ajallisen elämän lahjoja


nyt Tyrvään kirkkoherra löytää sitten sävelen, josta tämä rabbi Jeesuksen ja munkki Lutherin välinen ristiriita näyttäisi ratkeavan sopuisasti.

muistakaamme, ettei Jeesuksen vertauksessa sanota mitään siitä, mitä nämä vertauksen isot rahat tarkoittavat.

Bäck antaa oman käsityksensä, ja se on ihan hyvä ja kaunis - ja hurskas - mutta ei millään tavalla meitä sitova.


pääsemme nyt ongelman ratkaisussa eteenpäin

"sillä Jumalan lahjoja, sekä hengellisiä että ruumiillisia, voidaan käyttää kahdella tavalla, joko oikein tai väärin. Samoin on tietysti myöskin iankaikkisen elämän aarteiden laita."

Näitä ajallisia ja iankaikkisia lahjoja, joita Jumala meille antaa, voimme käyttää joko hyvin tai huonosti.

totta puhelee ukko bäkki.



Paavalin kirjeistä poimittujen raamatunkohtien avulla rakas kirkkoherramme pääsee nyt rabbi Jeesuksen maailmasta kristillisen kirkon maailmaan.

pienellä leivisköiden voitelulla, jonka olemme edellä panneet merkille.

nyt näistä leivisköistä alkaa tullakin jotain aivan muuta;

"Näiden sanojen mukaan piti uskovaisten Efesossa käyttämän Jumalan pelastusarmoa Kristuksessa niin, että he aina muistaisivat, mitä he ennen olivat olleet ja mitä he Jumalan armon kautta nyt olivat."


leiviskät ovatkin nyt Jumalan pelastusarmoa Kristuksessa!



koska sanat ovat niin hurskaita ja opillisesti puhtaita, me nyökyttelemme hartaasti päitämme, emmekä huomaa, kuinka rovasti ajoi mutkasta metsään, kun ei ajanut varovasti.

me hänen mukanaan -- kun emme mieti ja tutki Jumalan Sanan valossa, mitä evankelisten kakkosmies sanoo.

täytyyhän hänen puhua totta, kun Sanan äärellä ollaan ja vielä kristillinen oppikin on ukolla koko lailla kohdallaan!

(arvelen että hakkaisi J. Bäck laten, patun, marttiF ja mikon millon vaan oppikeskusteluissa)



ja niin on taikatemppu tehty!

kirkkoherra selvisi vuolaasta virrasta kuiville, pääsi ojasta allikkoon, ja rattaat taas kulkevat - ja kansa huokaa sydämessä aamenta:


"Kaikkien näiden sanojen mukaan tulee meidän käyttää Herran Kristuksen ansaitsemaa ja kasteessa meille lahjoitettua autuutta niin, että sen uskolla vastaanotamme ja uskossa säilytämme ja käytämme sitä.

Mutta tehdä tämä ei ole muuta kuin Kristuksen tähden uskoa synteinsä anteeksiantamuksen ja autuutensa.

Tässä on kristinuskon olemus."


nettiruukussa usein ympäri käydään ja kasteeseen tullaan.

evankelisten parissa vielä paljon ennemmin päästään kasteen armosta iloitsemaan.

ja näin Bäck puolestaan on tehnyt kiepauksen Jeesuksen vertauksesta Augsburgiin, ja kaikki on hyvin.

kristinuskon olemus on pelastettu, vertaus viidestä leiviskästä ei häiritse opillisen rauhaa eikä yöunta oudolla sisällöllään.

oppi ajoi Jumalan Sanan ohitse ja jätti sen taakseen pölyyn.



näin arvon kyrkherdemme ylittää voittajan viivan, katkaisee maalinauhan, hikinen hevonen saa levätä - perille päästiin juutalaisuuden maailmasta, Jeesuksen kovasta vertauksesta, hurskaaseen Tyrvään pappilaan jossa ukot ja akat ja nuoremmatkin iloisesti kuuntelevat - täysin metsään mennyttä Raamatun selitystä, mutta opillisesti puhdasta.


Bäckin selityksessä yhden leiviskän maahan kuopannut palvelija onkin jotain aivan muuta kuin nuo enempi talentteja saaneet.

he uskovat oikein evankeliumin

tämä ei sitä usko vaan tallaa maahan

"Joka ei usko synteinsä anteeksiantamusta ja autuuttansa Kristuksessa, hän ei käytä oikein Jumalan armoa eikä myös vielä ole oikea kristitty.

Se, mitä Kristus on tehnyt ja kärsinyt hänen pelastukseksensa, ei ole hänelle mistään arvosta.

Samoin hän suhtautuu Jumalan Hengen todistukseen Kristuksesta sanassa ja sakramenteissa.

Hän tekee tämän todistuksen valheeksi ja tallaa siten kalliit armonvälikappaleet jalkojensa alle."



ja näin rovasti saa saarnata kotikentällä tutusta asiasta, Kristuksen armosta.

aivan totta hän saarnaa ja kauniisti - sillä vain ei ole juuri mitään tekemistä Jeesuksen vertauksen kanssa, josta hän aasin siltaa rakentaen akrobatioi itsensä trapetsein Agusburgiin ja Vähän katekimuksen luo.

"Jos siis tahdomme viimeisenä päivänä seisoa nuhteettomina ja puhtaina Herran Jeesuksen edessä, niin tulee meidän ahkeroida, että käymme ahtaasta portista sisälle, s.o. uskossa vastaanotamme pelastuksen armon.

Omien töittemme ja ponnistustemme kautta emme koskaan voi tulla nuhteettomiksi Herran edessä.

Herra sanoo Jeremian kautta: “Vaikka pesisit itsesi saippualla ja käyttäisit paljon lipeätä, saastaiseksi jää sittenkin sinun syntisi minun edessäni, sanoo Herra, Herra” (Jer. 2:22).

Oma vanhurskautemme ei koskaan voi peittää hengellistä alastomuuttamme."

Kirjoittanut: norppa, 12.05.2010 14:07



Minulle tulee mieleen, että evenkeelisuuden synnyssä on yksi ongelma.

Sehän syntyi herännäisyyden piirissä ja astui askeleen eteen siitä uskovan jatkuvasta epävarmuudesta ja armon kerjäämisestä

Sitähän ei tarvitse kerjätä, koska sitä on kuin sahrassa hiekkaa.

Varmasti niille mukaanlähteneille se oli iso asia, mutta siinä on ongelman siemen.

Nykyisiltä evankeelisilta puuttuu herännäisyyden ala-aste varsinaisesti.

Kirjoittanut: MikkoL

Kirkkoherra ottaa sitten vielä samasta leiviskän vertauksesta, jonka hän on näin hengellistänyt, opetuksen leivisköiden oikeasta käytöstä

muistamme, että talentit ovat nyt Jumalan pelastava armo yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden:


"Jos nyt armon vastaanottaminen ja siitä jatkuvasti eläminen on ainoa elinehto autuudellemme, niin seuraa siitä, että meidän mitä huolellisimmin tulee ahkeroida kasvamista armon oikeassa tuntemisessa, kun uskon kautta Kristukseen olemme siihen tulleet.

Jumala joka on antanut meille autuuden tunnon meidän synteimme anteeksi antamiseksi, tahtoo, että siinä kasvamme.

Paikallaan pysyminen tässä suhteessa on taantumista, ja taantuminen päättyy viimein sillä, että meillä kalliista leiviskästä on jäljellä korkeintaan ainoastansa tyhjä järjentieto."


yhden leiviskän saanut on nyt ihminen, joka ei kasva armossa, ei pistä käyttöön mitä on saanut ja uskonsa jää kuolleeksi.



tämän ymmärryksen perusteella rovasti sitten kehottaa:

"Mitä nyt olemme sanoneet Jumalan sanan ja armon elävästä tuntemisesta, koskee muitakin leivisköitä, jotka Herra on meille antanut.

Kaikesta mitä olemme Jumalalta saaneet, olemme velvolliset Hänelle tiliä tekemään, sen tähden on meidän oikealla tavalla käytävä kauppaa saamillamme leivisköillä.

Tavarat, terveys ja voimat, ruumiin ja sielun avut sekä Hengen armolahjat tulee meidän käyttää Herran kunniaksi sekä omaksi ja lähimmäisemme tosihyväksi.

Jos olemme saaneet jonkun viran hoidettavaksemme, tulee meidän sitä uskollisesti hoitaa, olkoon se sitten kuinka halpa tahansa.

Etenkin on sananpalvelijoiden pitäminen tarkkaa huolta siitä, että koettavat edistää omaa ja sanankuulijoidensa vaurastumista Jumalan totisessa tuntemisessa."



katsotaan nyt vielä varmuudeksi, olemmeko ymmärtäneet kirkkoherran Raamatun opetuksen sillä tavoin, kuin kirkkoherra on sen esittänyt.

käytyään vierailulla Luukkaan evankeliumissa olevan Jeesuksen vertauksen luona, joka on hieman erilainen, rovasti antaa sitten tulkintansa näistä viiden, kahden ja yhden leiviskän saaneesta.

että he ovat kristittyjä, hedelmää kantaneet oikean opin ymmärtäneitä uskovia, yhden leiviskän mies väärässä uskon käsityksessä ja omassa vanhurskaudessa kelpaamaan pyrkivä

ei ole oppia ymmärtänyt eikä kestä tuomiolla



"Tällaisia uskollisia huoneenhaltijoita olivat tekstissämme ne molemmat palvelijat, jotka olivat saaneet viisi ja kaksi leiviskää.

He ajattelivat aina herransa takaisin tuloa ja odottivat sitä. Tämä valppaus teki heidät uskollisiksi.

Mutta sekä uskollisuuteen että valppauteen oli syynä heidän rakkautensa isäntään.

Samoin on myöskin Kristuksen omien laita. Koska he uskossa rakastavat Herraansa, odottavat he toivolla Hänen tulemistansa ja ovat valmiina sitä varten.

Sama rakkaus tekee heidät myös uskollisiksi ja toimeliaiksi Hänen palveluksessaan. He eivät kaiva leivisköitänsä maahan, vaan hoitavat niitä niin, kuin Herra aina olisi näkyvästi heidän luonaan.

Ne sitä vastoin, jotka eivät usko Häneen eivätkä siis myöskään rakasta Häntä, kaivavat kuopan maahan ja kätkevät siihen herransa rahan. Mutta sen tähden eivät he myös voi seisoa tilinteon päivänä."


näemme, että olemme oikein seuranneet rovastin ajatuksen kulkua ja näin hän todellakin hengellistää ja muuttaa ihan nurinkuriseksi Jeesuksen vertauksen.

hengellisenä puheena ja Raamatun tutkimisena Bäckin teksti on todellakin lukemisen arvoista.

mutta se on myös malliesimerkki siitä, miten oikea oppi ojaan kaataa.

Jumalan Sana

ei mikään ihan yksinkertainen juttu

Kristuksen oppi

ei myöskään...



no, tämän palstani lukija voi mielessään ajatella

"no nyt se louhivuori repii kappaleiksi evankelisten arvostaman julistajan ja opettajan tekstin, paljon itseään paremman papin kirjoituksen.

mutta mitä se meihin esikoisiin koskee?"

no

sen verran, että samalla tavalla esikoisten saarnaajat oppinsa silmälasein ajavat ahkioillaan päin tervaskantoa.

eivät lue mitä on kirjoitettu vaan lukevat kirjoituksiin mitä mielessään on.

tästä on paljon esimerkkejä.

seuraavissa rukoushuoneen seuroissa voit panna merkille, miten kaikki mitä Jeesus on sanonut tai tehnyt alkaa näyttää esikoisten hengelliseltä elämältä.

samalla tavalla kuin khr Bäck vetää rabbi Jeesuksen vertauksen evankelisen herätysliikkeen sydämeen.

rakkaudella!

opillisesti!

hurskaasti1

mutta ei totuudellisesti


---------------------------------------------------------
talentti ei ole roomalainen rahayksikkö, vaan paino

suurin piirtein roomalaisen viiniastian, amforan, paino eli 32.3 kg.

Israelissa oli roomalaisaikana ilmeisesti vieläkin isompia ruukkuja, sanovat että Uuden testamentin aikana talentti olisi ollut jopa 58.9 kg

tämän päivän 12.5. 2010 hopean arvona New Yorkin pörssi antaa noin 19 dollaria unssi

58.9 kg = 2 077.63636 oz

2 078 x 19.00 = 4136812$

eli oman aikamme rahassa tuo "köyhä" vain yhden leiviskän saanut oli saanut

yli neljä miljoonaa dollaria 4.136,812,00 $

eikä saanut sillä mitään aikaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti