maanantai 3. tammikuuta 2011

Elävä usko / uskosta elävä

"Elävä usko" ei esiinny Raamatussa, vaikka siellä Jaakob, ehkä Herran veli, kirjoittaa Tuohikirjeessään kyllä "kuolleesta uskosta" joka on ilman tekoja. Kuollut usko on Jaakobille ilmeisesti sellaista, joka ei lainkaan näy elämän arjessa, teoissa, vaan on pelkkää puhetta.

"Uskosta elävä" ilmaus esiintyy monessakin kohdassa.

--------------
Tämän jauhaminen ei nyt todellakaan ole hiusten halkomista, vaan tällä kohtaa on kristillisyydessä erinomaisen merkittävä ja suuri ero riippuen siitä, kummalle suunnalle kallistumme.

Jos korostuksemme on "elävässä uskossa" katseemme kääntyy - ja on jo kääntynyt - tutkimaan uskomme laatua.

Saarnaajat kuvailevat, millaista ominaisuutta kristityssä elävä usko on, miten se eroaa kuolleen uskon kristillisyydestä, ja seuraväki kääntää katseensa saamiinsa vanhurskauden pukuihin, että ovatko nämä nyt varmasti kunnossa.

"Elävä usko" koetaan siis ihmisessä olevaksi ominaisuudeksi, joka on pelastuksen kannalta ratkaiseva ja johon liitetään monenlaista itse keksittyä uskomusta Pyhän Hengen asumisesta, anteeksiantamisen rajoittamisesta sanoihin Jeesuksen nimessä ja veressä, pyhien seurakuntaan ja "me ja muut" ajatuksiin, koska siellä ei ole elävää uskoa.

Ihminen, jolle on opetettu tällainen "elävä usko" kykenee myös melko helposti sanomaan, missä kulkee elävän ja kuolleen uskon raja.

Hän sen rajan myös mielellään ilmoittaa, kehoitukseksi ja varoitukseksi toisille,

ehkä myös omaksi turvallisuudekseen, minua eivät kuolleen uskon papin sanat häiritse! (puhuipa totta tai valetta, valetta se on kumminkin lopulta)

ehkä myös hieman omaa asemaansa korostaakseen, minulla on elävä usko, teillä ei.

"oletkos uskossa niinkuin mä, häh?"


mutta onhan kastettuja pakanoita maailma täynnään?

eikö herätysliikettä sitten tarvita ravistelemaan katumattomia, suruttomia, epäuskoisia lapsikasteen saaneita suomalaisia, ruotsalaisia, lappalaisia?

no jo toki!

armossaan Herra lähetti Lapin pasuunan, Laestadiuksen, ja syttyi liekkinsä pimeään Pohjolaan.

moni koti raitistui

moni avioliitto pelastui

moni syntisäkki sai omantunnon rauhan

moni sai kokea - ja yhä saa kokea - Jumalan suunnatonta rakkautta Kristuksessa Jeesuksessa

kyllä herättäjiä ja herätystä Suomen kansa tarvitsee tänään

...
mutta ei "elävän uskon" vaan "uskosta elämisen" opilla.


jos katsomme asioita Raamatun valossa ja ihminen joko on tai ei ole "uskosta elävä" - sillä joka ei usko, se tuomitaan - niin emme keskity niinkään lahjaksi saamamme vanhurskauden puvun saumojen ja tahrojen tarkasteluun.

hengellinen elämämme ei keskity oman itsemme hoitamiseen ja taivaspaikkamme varmistamiseen.

sillä kristillinen usko kääntää katseet Jumalan salaisuuteen, Jumalan lahjaan, siihen sanomattomaan ihmeelliseen ja ihanaan aarteeseen, joka on Jumalan ainoa Poika.

usko katselee lahjan antajaa, lahjaa - ei niinkään huolehdi lahjan saamisesta ja paketoinnin avaamisesta ja sen testaamisesta, onko lahja oikea vai ei.

uskosta elävä kristitty on luonteeltaan jotenkin nöyrä ja jokseenkin kiitollinen.

ei tämä mulle oikeastaan kuuluisi, en minä Jumalan Poikaa oikein ansaitsisi elämääni, tämä lahja on niin valtava että olen sen aivan arvoton ottamaan vastaan.

vaan otanpa vastaan - uskolla, ja yksin uskolla ilman lain tekoja ja ilman omaa kelpaamistani.



toki on epäuskostaan kärsiviä "uskosta eläviä" kristittyjä

toki on uskon sankareita, uljaita marttyyreita, jotka ovat eläviä uskosta

ja kaikkea siltä väliltä

mutta Herra odottaa uskoa, koska siinä annetaan kunnia yksin Hänelle.

"minä en voi itseäni pelastaa, mutta minä uskon, että Jumalan Poika minut pelastaa"

ja mikä ihmeellisintä

Herra Jeesus tarjoaa uskon myös lahjaksi.

et sinä enkä minä itse itseämme uskoon ja parannukseen ja elämään saata - vaan Hän Sanallaan ja Sakramenteillaan luo meihin mös tämän, mitä vaatii - uskon lahjan antajaan.



monien kuulemieni esikoisten saarnojen perussävel on "elävän uskon" hoitaminen.

neuvoja ja ohjeita, kehotuksia ja varotuksia annetaan

Lähetysmies Seppo Parviainen selosti koko sydämestään, kuinka sitä uskon lampun lasia pidetään puhtaana ja kertoi miltei kyynelet silmissään, miten se uskon lampun lasi helposti kuitenkin nokeentuu.

tämmä on jokseenkin saarnan sisältö keskimäärin esikoisten seuroissa.

"sinulla on elävä usko, pidä siitä huolta, tai joudut hukkaan"

ja pidät siitä huolta pysymällä porukassa ja nöyrästi olemalla kuuliainen porukan tahdolle.



vaan uskosta elävä esikoislestadiolainen kristitty nääntyy tällaisen opetuksen keskellä

eihän tästä ole kysymys, enhän minä tähän pysty vaikka kaikkeni tekisin

uskosta elävä kristitty näet tahtoo kuulla uskonsa kohteesta, ei omasta uskostaan joka on yleensä jokseenkin surkea tapaus

siitä, että vaikka uskosi on heikko niin kätesi on tarttunut vahvaan kouraan!

siitä, että kun sinä olet heikko, Hän on väkevä!

siitä, että kun tunnet syntisi ja puutteesi, Hänen armossaan on sinulle kyllin.

eikä uskosta elävä kristitty väsy kuulemasta evankeliumin kertomuksia, Jeesuksen ominta opetusta, apostolin kirjeitä ja Vanhan testamentin aarteita

hän kaipaa Jumalan Sanaa

ei ihmisoppeja miten "hengellisten harjoitusten" avulla säilytään tässä pahassa ajassa ettei maailma saastuta



voimme tietenkin ajatella, että Jumala tykkäsi Abrahamista, koska ukkelilla oli "elävä usko".

tämä on homman ydin

näin tosiaan ajatellaan esikoisuudessa, me olemme Jumalan lempilapsia, koska meillä on "elävä usko" ja muilla ei.

voi joku luterilainen ajatella myös, että me olemme Jumalan lempilapsia koska meillä on oikea puhdas evankeliumin ja lain käsitys.

voi joku katolinen ajatella myös, että me olemme Jumalan lempilapsia koska me olemme Pietarin kalliolla

jne

meissä ja porukassamme on "elävä usko" syystä tai toisesta, ominaisuuksia, joiden tähden olemme Isän Jumalan lemppareita tässä maailmassa.


apostoli Paavali katsoi tarkoin tuota isä Aabrahamia ja mitä hänestä on kirjoitettu.

uskonpuhdistajamme Martti Luther katsoi tarkoin isä Aabrahamai ja mitä hänestä on kirjoitettu.

katso sinäkin

miksi Aabraham oli Jumalan ystävä ja sai semmottet lupaukset?

koska hänessä oli "ominaisuus" nimeltä elävä usko ... ehkä, vaan ei Raamattu niin sano

Raamattu sanoo yksinkertaisesti, että Aabraham uskoi, mitä Jumala lupasi

siitä Jumala tykkäsi. lupasi ihan mahdottomia, ja ukkeli meni ja uskoi!

vaimoaankin mokomat lupaukset naurattivat, ja Aabrahamiakin



Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri."

Mutta Abram sanoi: "Oi Herra, Herra, mitä sinä minulle annat? Minä lähden täältä lapsetonna, ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies, Elieser."

Ja Abram sanoi vielä: "Sinä et ole antanut minulle jälkeläistä; katso, talossani syntynyt palvelija on minut perivä".

Mutta katso, hänelle tuli tämä Herran sana: "Hän ei ole sinua perivä, vaan joka lähtee sinun omasta ruumiistasi, hän on sinut perivä".

Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea". Ja hän sanoi hänelle: "Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä".

Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.

1 Ms 15:1-6 KR 1933



Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta".
Rom 1:17

Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska "vanhurskas on elävä uskosta".
Gal 3:11

Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: "Joka ne täyttää, on niistä elävä".
Gal 3:12

mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen.
Heb 10:38



tämä on Martti Lutherin raamatullisen opetuksen aivan keskeisimpiä kohtia.

keskiajan kirkossa kaste oli jäänyt "pikkusakramentin" tilaan - se tehtiin kerran ja se siitä.

messut keskittyivät Kristuksen ruumiin ja veren sakramenttiin, joka oli toistuva tapahtuma.

..........
aikamme esikoisille ei ymmärtääkseni kaste oikeasti merkitse mitään - kastetaan kun kerran on käsketty ja se siitä. Näin he ovat kasteen halveksijoita.

todellinen sakramentti on tuo puolisakramentti rippi. tässä he muistuttavat viidesläisen herätyksen vasenta siipeä, Kansanlähetystä.



koska kastetta ei ymmärretä oikein, sitä ei osata arvostaa.

luullaan, että kaste vaikuttaa "tehtynä tekona" ja että luterilainen kirkko muka näin opettaisi.

Jeesus käskee tekemään opetsulapsiksi "kastamalla ja opettamalla" (Mt 28:18-20)

ja sanoo "Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen"
Mk 16:16 KR 1992

kasteeseen on liityttävä opetus, mutta erityisesti kasteeseen on liityttävä usko.


helluntailaiset ovat koko-sakramentin herätys ja tahtovat uskovien kasteen.

tämä lähtee samasta väärinkäsityksestä kuin esikoisten kasteen halveksunta, tosin eri seurauksin. (helluntailaiset muodostavat oman kirkkokunna, essuille kaste ei merkitse yhtikäs mitään)

hellarit ajattelevat, että ihmiseen tulee jokin ominaisuus "elävä usko" uudestisyntymisen tapahtumana.

nyt hän on kelvollinen kasteelle, koska uskoo

"joka uskoo ja kastetaan"

vaan eihän se näin ole.



uskonnollisuus on varmaan ihmisen ominaisuus, ihan sielullinen sellainen.

jotkut ovat kylmiä älykköjä, tunteitakin viileästi arvioivia, ja heille uskonnollisuus on vierasta. asioiden pitää olla järkeviä, onhan Jumala antanut meille järjen.

jotkut ovat tunteellisia ja tuntevia ja mielellään viihtyvät uskonnollisessa ympäristössä.

usko ei ole kuitenkaan sama asia kuin uskonnollisuus

...
olen hokenut usein "uskonnollinen ihminen on Jumalan pahin vihollinen"



kaste ei pelkkänä tehtynä tekona merkitse mitään

"elävä usko" ei ole jokin ominaisuus joka tekee kelvolliseksi kasteelle (ja joka lapsilta siis puuttuu)

ei!

vaan kaste on Jumalan lupaus

aivan järjetön lupaus

Jumala itse siinä papin kautta lupailee kummia

"sinä ihminen, minä otan sinut nyt aivan omakseni, lahjoitan sinulle ikuisen elämän, kuolemattomuuden, annan sinulle anteeksi joka ainoan synnin ja rikkomuksen minua vastaan ja pesen sinut puhtaaksi ja olet minulle kirkas ja puhdas ja ihana ihminen, jonka tahdon aina pitää omanani ja luonani täällä taivaassa pistää vielä paremmaksi!"

ihan mahdottomia lupailee Jumala kasteessa

ihmiselle, joka on itsessään kaikkeen tähän kelvoton ja arvoton ja mieluummin vaikka surmaisi Jumalan.



usko tarttuu kasteessa annettuun Jumalan lupaukseen ja ryöstää sen omakseen.

okay, Jumala, mahdoitko tietää mitä teit. Mutta koska tämmöstä minulle lupaat, niin koska olet Jumala, sinä sen pystyt myös toteuttamaan.

minä julistan, että kastettuna olen kristitty ja minä todistan koko maailmalle, että Jumala rakastaa minua ainoan Poikansa, Jeesuksen Kristuksen tähden niin paljon, että on ihan vaan armosta antanut minulle pelastuksen ja iankaikkisen elämän ja kuolemattomuuden!

näin puhuu usko

kehuu lupauksen antajaa

eikä lakkaa ylistämästä Jeesusta Kristusta, joka on tehnyt tämän mahdolliseksi kärsimisellään, kuolemisellaan ja ylösnousemuksellaan!

kuinka yököttävää on "uskosta elävän" mielestä joidenkin kehmua "elävä usko", joka tekee heistä muka Jumalalle rakkaita.


Virsi 63

Oi rakkain Jeesukseni,
piinattu, verinen,
jo särkyy sydämeni,
kun tuskaas muistelen.
Sua taivaan kunnialla
ylhäällä palveltiin,
nyt orjantappuralla
pää pyhä kruunattiin.

Ah kuinka, Herra taivaan,
säikähtyy sieluni,
kun kärsimääsi vaivaan
on syynä syntini.
Kuoleman, synnin orja
vain vihan ansaitsin.
Ristisi tähden kurja
sain armon kuitenkin.

Vie minut, Paimen hyvä,
taas omaan laumaasi.
Suo, armolähde syvä,
kuin ennen lahjasi.
Suloista taivaan mannaa
soi Henkes sanastas.
Vieläkin voimaa anna,
oi Herra laupias.

Nyt kiitos haavoistasi,
syntisten ystävä!
On ristinkuolemasi
minulle elämä.
Suo voimaa loppuun asti
sinua seuraamaan,
sinussa luottavasti
myös kerran kuolemaan.

Kun joutuu viime retki,
oi Jeesus, vahvista.
Tuo kova lähdön hetki
armollas huojenna.
Ja sieluni kun aivan
jo nääntyy tuskassa,
kirvoita alta vaivan
vaivasi voimalla.

Suo ristinuhrin loistaa
lohtuna pelkooni.
Se ahdistuksen poistaa,
tuo rauhan sieluuni.
Vain katson kasvojasi,
jään, Jeesus, turviisi.
Näin sinun kuolemasi
on minun voittoni.

Paul Gerhardt Arnulf Louvainilaisen tekstin (1200-l.) pohjalta 1656.
Suom. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.



Paul Gerhardt on uskosta elävä

hän ei tässä kehu "elävää uskoaan"

vaan koko sydämensä pohjasta on kääntänyt katseensa Jeesukseen Kristukseen

ei hän toivo mitään hengellistä hyvää mistään muualta kuin Jeesukselta

- eikä tämä Jeesus ole joku hieltä haiseva ihmisporukka Ruotsin Lapissa tai Suomen Lahdessa

tämä on Ylösnoussut Herra Jeesus Kristus, joka on kukistanut helvetin portit ja kuoleman ja joka elää!

A ja O

alku ja loppu

kunpa mekin saisimme epäuskomme voittaa ja uskossa katsella Ylösnnousutta, Jumalan Karitsaa, joka pois ottaa maailman synnin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti