lauantai 22. tammikuuta 2011

Tyrannosaurus rex - MOR 1125 (B-rex)

Nuoren maan kreationistien (Young earth creationists) keskusteluihin on tullut mukaan Mary Higby Schweitzerin vuonna 2005 havaitsema pehmeä orgaaninen aines Tyrannosauruksen luussa.

Kolmen lapsen äiti, Jeesukseen uskova Mary toimii North Caroline State University tutkijana ja on erikoistunut molekyyli-paleontologiaan.

Tällä hetkellä hän on mukana NASA:n astrobiologian tutkimuksessa, jossa tutkitaan elämän esiintymistä sekä auringokunnassamme että ulkoavaruudessa.

avaan maman pyynnöstä tämän palstan, jossa voimme yhdessä tämän havainnollisen esimerkin avulla keskustella kristillisestä uskosta ja luonnontieteestä.


Kirjoittanut: mama

Muutama vuosi sitten Mary Schweitzer tutkaili mikroskooppinsa läpi laboratoriossaan North Carolina State Universityssä ja näki elävän näköistä kudosta, jollaista ei voinut olla fossiloituneessa dinosauruksen luurangossa: syistä ainetta, joka oli joustavaa, joka vaikutti olevan ehjiä luusoluja ja läpikuultavia verisuonia jotka näyttivät siltä kuin olisivat tulleet suoraan eläintarhan strutsilta.

Kaikkien paleontologian sääntöjen mukaan tuollaisten elämän jäännösten olisi pitänyt aikaa sitten kadota luista. On yleinen uskomus tutkijoiden keskuudessa, että sellaiset voivat säilyä enimmillään joitain kymmeniä tuhansia vuosia ei 65 Miljoonaa vuotta, jolloin kyseinen T.Rex on vaellellut Montanan Hell Creekissä.



Vaan Schweitzer on kiinnostuneempi totuudesta kuin tuolllaisista tieteen dogmista. But Schweitzer tends to ignore such dogma. Hän katsoo ja ihmettelee, tökkii ja sörkkii seuraten tieteellistä uteliaisuuttaan. Sen vuoksi hän on saanut nähdä asioita, joita monet paleontologit eivät ole nähneet ja murskaa olettamuksia, miten paljon voimmekaan oppia menneisyydestä.

Jos biologinen kudos voi säilyä näin kauan, avaa se varsinaisen aikaikkunan katsella ei pelkästään miten sukupuuttoon kuolleet otukset ovat kehittyneet vaan myös miten ne ovat eläneet.


Schweitzerin epätavallinen löytö perustuu hänen loppumattomaan ihmettelyynsä. Jo pienestä pitäen hän oli kiinnostunut dinosauruksista, mutta lopulta opiskeli ihan muita aloja, kunnes sitten palasi alkuperäisen innostuksensa, paleontologian pariin.

Schweitzerin ensimmäiset työt paleontologian alueella koukuttivat täysin. Hän ei ollut pelkästään ihastunut tieteestä, mutta hänelle kaivautuminen muinaisiin maakerrostumiin oli kuin lukisi Jumalan kätten töiden historiaa.


Schweitzer on tunnustava evankelinen kristitty. "Jumala on monidimensioinen. Näen huumorintajua. Näen hänen laupeutensa ympäröivässä maailmassa. Se tekee minut uteliaaksi koska luoja tulee ilmi luodussaan."

Toisin kuin monet luomiseen uskovat hän näkee käsityksen maailman luomisesta miljardien vuosien aikana teologisesti innostavana.

"Se tekee Jumalasta huomattavasti suuremman kuin ajatella Hänet taikurina, joka nykäisi kaiken esiin yhdellä kertaa.


Tämä juttu onkin paljon monipiippuisempi ja hurjempi kuin kuvittelin. Upposin noihin artikkeleihin tyystin.

Palaan asiaan.


Montanan Hell Creekissä, jossa on varsin paljon dinosaurusten fossiileja, oltiin kiikuttanmassa Tyrannosaurus rexin reisiluuta tutkittavksi. Se onneton vaan painaa niin paljon, ettei sitä saada helikopterilla sieltä pois.

Tutkijat siis joutuvat laittamaan luun kahtia ja kuskaamaan osat erikseen.

Vaan sieltä luun sisältä alkaakin paljastua jännittäviä juttuja.

Sieltä löytyi punaisia verisoluja
Sieltä löytyi pehmeää kudosta, joka ei ollut täysin hajonnut
Sieltä löytyi luusoluja
Sieltä löytyi sellaista luuta, johon naaraslinnut varastoivat kalsiumia, josta se tulee munankuoriin, eli kyseinen T.Rex olis iis naaras.

Ekan kerran voitiin fossiilista päätellä sukupuoli tuolloin.

Meinasi näytteetkin mennä roskikseen muutamaan kertaan pilalle menneinä, kun niistä löytyi juttuja, joita ei voi fossiilin reisiluussa olla.


Vaan laboratoriohenkilökunta noudatti tiukkoja suojatoimia, ettei mitään ylimääräistä päässyt näytteisiin mukaan.

Alkuun oli vaikea saada tiedemaailma uskomaan, että tutkimustulokset olivat todellisia. Vaan asia tuli osoitettua.

Mary oli sellainen kristitty, joka oli rakastunut totuuteen. Hänessä uudet ja oudot löydökset herättivät uteliaisuuden, että mistä ihmeestä tässä on kysymys. Aidon, rehellisen, tutkijan ominaisuus!

Mary tuli toiselta tieteenalalta paleontologiaan. Hänellä oli tuore näkökulma. Hän ei ollut fakkiutunut tieteenalan perustotuuksiin, vaan uskalsi katsoa asioita laajemmin.


Tiede toimii tavallaan ja metodiensa varassa. Kun jokin käsitys osoittautuu vääräksi, aletaan pohtia, mitä se tarkoittaa.

Maryn löydökset loivat kokonaan uuden tutkimuslinjan paleontologian pariin.

Itse asiassa hän oli jo 90-luvulla törmännyt elävien solujen poikkeuksellisen hyvään säilymiseen, kun kollegansa oli kehitellyt jotain teknistä juttua, mikroskooppipreparaattien tekemiseen fossiilinäytteistä.

Jossain konferenssissa oli sitten näyttänyt niitä alan gurulle, joka oli pöllämystyneenä näytteistä kehoittanut osoittamaan, että nuo mitä näytteessä näkyy, eivät ole punasoluja...

No koettivat osoittaa ettei ne olisi punasoluja, vaan eivät kyenneet sitä osoittamaan...


Upea uusi löydös tieteen kentässä, joka laittaa ajattelun uusiksi kudosten säilymisen suhteen.

Ja upea löydös, koska nyt voidaan käyttää dinosaurustutkimuksessa myös biologian ttukimuksen keinoja. Ja saamme aina vaan totuudellisempaa tietoa noista jylhistä otuksista, niiden kehittymisestä ja niiden elintavoista.

Aivan huikeaa!


Vaan sitten se kertakaikkisen oksettava puoli tässä tarinassa.

Kreationistit ovat ottaneet omaan käyttöönsä omalla tavallaan Maryn tutkimustulokset.

Totuudellisuudesta mitään piittaamattomina, heittävät hiekkaa hurskaiden uskovien silmille, opettamalla, että:

kaikkihan me tiedämme, ettei elävä kudos voi säilyä hajoamatta 68 miljoonaa vuotta. Joten noiden luiden täytyy olla korkeintaan joku tuhat vuotta vanhoja. Tämänhän voi jokainen meistä päätellä ihan tässä keittiön pöydän äärellä.

Ja Nämä tutkimustulokset siis osoittavat, että maailma on luotu vain jokunen tuhat vuotta takaperin.

Piste.


Tai siis ei mikään piste, vaan nyt nämä kreationistit epäilevät kaiken kaikkiaan Maryn kristillisyyttä ja evankelisuutta!

"Artikkelissa [discovery: http://discovermagazine.com/2006/apr/dinosaur-dna] kirjoitettiin, että Schweitzer on ”evankelinen kristitty”. Artikkelin kirjoittaja on yksi monista ei-kristityistä, joka turvautuu tunnustautuvaan kristittyyn ”hyödyllisenä typeryksenä” ja horjuttaakseen kristinuskoa."

"On tärkeää ymmärtää, että sanoilla ”evankelinen” ja ”kristitty” on tarkasti määritellyt merkitykset, mutta on harvinaista, että ateistit käyttävät niitä rehellisesti. Esimerkiksi suuri 1900-luvun fyysikosta saarnamieheksi siirtynyt Dr D. Martyn Lloyd-Jones sanoi, että evankelisen täytyy (määritelmän mukaan) hyväksyä ”luominen, ei evoluutiota”, ”tosiasia ensimmäisen ihmisen historiallisesta lankeemuksesta, ja että se tapahtui niin kuin se on Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kolmannessa luvussa kuvattu” ja ”pitää kiinni vedenpaisumuksen todellisuudesta”. Tämä on itse asiassa luonnollinen seuraus määritelmästä, jonka mukaan evankeliset hyväksyvät Raamatun erehtymättömyyden ja riittävyyden."



"Schweitzerin asenne Sanaa kohtaan heijastelee itse asiassa liberaalia, ennemmin kuin evankelista suhtautumista Raamattuun.

Sen sijaan, että Schweitzer hyväksyisi Raamatullisen kuvauksen nopeasta luomisesta, hän uskoo yhä miljooniin vuosiin: ”Se tekee Jumalasta paljon suuremman kuin jos ajattelisin Hänen taikurinomaisesti vain vetäisseen kaiken hihastaan kertaheitolla.” Schweitzer sanoi myös, että hänen ”uskonsa” (mihin, sitä meille ei ole kerrottu) oli syventynyt. ”Jumalani on tullut paljon suuremmaksi sen jälkeen kun minusta tuli tutkija. Jumala ei pysy laatikoissa.”

Kuitenkin tuollaiset kuluneet iskulauseet ovat merkityksettömiä. Tärkeää on se, mitä Jumala sanoi tehneensä, ei se, mitä joku kuvittelee ”heidän jumalansa” saattaneen tehdä! Modernin tieteen perustajat, jotka uskoivat ”ajattelevansa Jumalan ajatuksia Hänen jäljessänsä”, eivät kieltäneet Hänen kirjattuja ajatuksiaan."


"Vaikka Schweitzer sanoo: ”Näen myötätuntoa ympärilläni olevassa maailmassa”, me näemme myös syntiinlankeemuksen seuraukset – mukaan luettuna T. rexien luurangot! Tämä on kristinuskon ja pitkien ajanjaksojen yhteensovittamiselle ylitsepääsemätön este. (Huomaa, ettemme väitä, ettei ihminen voi olla sekä kristitty että uskoa pitkiin ajanjaksoihin. Monet ovat pelastuneita, ”siunatusta epäjohdonmukaisuudestaan” huolimatta – Raamatussa ei ole yhtään viittausta siihen, että vaikka saman kallon sisällä olisi ristiriitaisia ajatuksia, se olisi anteeksiantamaton synti. Katso myös englanninkieliset artikkelit (Nimet käännöksiäni):

-Onko mahdollista olla kristitty ja evolutionisti? Johtava kreationisti vastaa usein kysyttyyn kysymykseen.

-Kokonaiskuva: Väärässä oleminen kuuden päivän luomisesta ei välttämättä tarkoita automaattisesti sitä, että joku ei olisi kristitty. Mutta jos ajattelet sen olevan merkityuksetöntä, ajattele uudelleen...

-Onko pakko uskoa sananmukaisesti luomiseen ollakseen kristitty?



"Artikkelissa väitetään myös, että Schweitzer on kärsinyt ”uskonnollisista hyökkäyksistä” Raamatulliseen luomiseen uskovien taholta, vaikkei tietenkään anna mitään todisteita tällaisista ”hyökkäyksistä”. Tämä ei itse asiassa ole ensimmäinen kerta, kun Discover-lehti on vedonnut tunteisiin todisteiden sijaan – katso Feduccia v Creationists.

Schweitzer sanoo, että ”se repii sisintäni”. [Tällä tarkoitetaan ilmeisesti: ”Väitteenne loukkaa minua, siitä syystä sen täytyy olla perätön”.]

”Nämä ihmiset väittävät edustavansa Kristusta, jota minä rakastan” [vaikkakaan Schweitzer ei rakasta Häntä niin paljon, että uskoisi, mitä Hän sanoi äskettäisestä luomisesta (Mark. 10:4–9) ja maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta (Luuk. 17:26–27) sekä Raamatun erehtymättömyydestä (Joh. 10:35)]."


”Ei ole mikään ihme, että monet kollegoistani ovat ateisteja” [ehkäpä siitä syystä, että Raamattuun uskomiseen ei ole kannustinta, koska tunnustautuvat kristitytkään eivät usko siihen?].

”Jos ainoa kuvani Kristuksesta olisi asenteenne minua kohtaan, juoksisin karkuun” [vaikkakin olemme pahoillamme kristittyjen suunnalta tulleista ”vihaviesteistä” (jos niitä oli tässä tapauksessa), on hyvä huomata, että Raamatullinen Kristus ei ollut mikään vaaraton nynny, jollaiseksi Hänet usein kuvataan. Huomaa esim. Hänen käyttämänsä haaste–vastaisku -menetelmä [suom. huom. suulliseen hyökkäykseen ei vastata vain puolustautumalla vaan myös suullisella vastahyökkäyksellä] – muutenhan kukaan ei olisi edes vaivautunut ristiinnaulitsemaan Häntä].

On sääli, että Dr Schweitzer on niin kiinni miljardien vuosien paradigmassa [tieteessä jotain tutkimuksen aluetta hallitseva perusnäkemys], että hän on haluton hylkäämään sen edes suunnattomien vaikeuksien edessä, sekä Raamatullisten että tieteellisten."



Viestistä 22.01.2011 11:16 tänne asti on kopsattu loppupää sivun http://www.luominen.fi/sivut/schweitzerin-vaarallinen-loyto

artikkelista, joka taas referoi discoveryn artikkelia




Tämän tyyppinen kristillisyys on yksi tuon Chikagon julistuksen hedelmä.

Totuudella ei ole mitään merkitystä. Ainoa, mikä merkitsee on omat uskomukset ja oma uskomus siitä, millainen on Jumala.

Semmonen taskuun sopiva, määriteltävissä oleva.

Pelkoon perustuva.



Tuo kreationistien artikkeli, mihin viittaan, on sivustolta luominen.fi, joka sisältää amerikkalaista käännösmateriaalia.

Ainoat nimet, jotka sivustolla esiintyvät, ovat:


Mikko Tuuliranta, kirurgi
Pekka Reinikainen, lääkäri
Teemu Rönnberg

--- tähän asti siis nimimerkki maman teksti -----------------




Kirjoittanut: MikkoL

[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]

kiitos mama tästä selvityksestä.

kun pyhä Martti ajoi perkeleitä ulos, niistä lähti joskus tosi paha lemu.

juuri tällainen, jota kuvaat

yök!

1 kommentti:

  1. "Tosi pahan lemun" olemassaolosta voinemme olla samaa mieltä; sen lähdettä koskevaan jatkokysymykseen tultaessa tiemme eronnevat.

    Jos nyt katsotaan ihan vain ylläolevasta tekstistä ilmeneviä tosiseikkoja, niin huomataan, että "normaalitiede" on ollut niin sokeasti lukkoonlyötyjen ajanmääritystensä lumoissa, että pehmytkudoksia ei dinolöydöistä ole edes etsitty, ja jos niitä sitten kuitenkin on löytynyt, ne on tarkemmitta tutkimuksitta kuitattu "kontaminaatioksi", siis muualta kuin itse fossiilista peräisin olevaksi ainekseksi. Kaikkihan "jo tiesivät" nämä löydöt niin vanhoiksi, että kaikki pehmytkudos on niistä jo aikaa sitten hajonnut.

    Kun sitten "pahaksi onneksi" joku erikoisen taustan omaava tutkija tulikin löytäneeksi verisolumaista pehmytkudosta, jota käytetyn huolellisen käsittelytavan perusteella ei oikein käynyt päinsä leimata kontaminaatioksikaan, hän sai tehtäväkseen - ei tokikaan tutkia, oliko kyse verisoluista, vaan - todistaa, ettei siinä ole ainakaan verisoluja (tämähän siis jo valmiiksi "tiedettiin", vrt. matemaattisten todistustehtävien tulokset). Kun kyseinen tutkija ei tässä tehtävässään onnistunut, koetetaan asia kuitata ihmettelemällä, että voipa tämä pehmytkudos näköjään säilyäkin kymmeniä miljoonia vuosia. Eikö pikemminkin olisi ollut syytä kysyä, millä perusteilla tällaista säilyvyyttä oli siihen asti pidetty täysin mahdottomana - ja mitä johtopäätöksiä dinofossiilien iän suhteen olisi nyt tuoreen todistusaineiston valossa tehtävä?

    Tieteenfilosofisesti asiassa on sitten vielä sekin puoli, että kilpailevien koulukuntien keskinäinen paremmuus pitäisi empiirisessä tieteessä ratkaista nimenomaan havaintojen perusteella: se teoria, joka osasi ennustaa tulevan havainnon oikein, voittaa väärin ennustaneen teorian. Mistä kummasta tähän asian käsittelyyn siis putkahtaa päättely, että kreationistit, jotka nimenomaan olivat ennustaneet tällaisen löydön mahdollisuuden oikein, olisivat jotenkin epäoikeutettuja kiinnittämään huomiota koko asiaan?

    VastaaPoista