avaan maman toivomuksesta raamattupiiriin palstan mielenkiintoisesta ja ajankohtaisesta aiheesta.
aikoinaan keskustelimme Daavidin ja Joonatanin rakkaussuhteesta, josta kertoo valituslaulu Saulin ja Joonatanin kuolemasta Gilboan kukkuloilla.
Voi, sankarit ovat kaatuneet taistelussa!
Jonatan viruu surmattuna kukkuloillasi!
Raskas on suruni sinun tähtesi, veljeni Jonatan.
Sinä olit minulle rakas.
Minulle oli sinun ystävyytesi
naisen rakkautta ihanampi.
Voi, sankarit ovat kaatuneet ja aseet joutuneet hukkaan!
2 Sam 1:25-27 KR 1992
Kirjoittanut: mama
Jup, osui silmiini seuraava wikipedian artikkeli:
Ystävyysliitto
Ystävyysliitto oli kahden miehen välinen liitto, jonka kirkko siunasi keskiajalla. Aamun Koitto -lehden mukaan liitot olivat käytössä bysanttilaisessa idässä ja myöhemmin ortodoksisessa kirkossa. Tapa lienee periytynyt antiikin Roomasta. Siitä on dokumentteja 700-luvulta.
Vapaa Ajattelija -lehden mukaan kirkko alkoi ohjailla avioliittoja merkittävämmin vasta 1100-luvulla, ja 1300-luvulla kirkko alkoi suhtautua kielteisesti homoseksuaalisuuteen, jolloin tapa viimeistään päättyi. Samanlaista tulkintaa on esittänyt historioitsija John Boswell, jonka tulkinnat ovat kuitenkin hyvin kyseenalaistettuja. Toisten tutkijoiden mukaan riitissä ikään kuin adoptoitiin veljeksi, "veriveljeksi".
Seuraavaa kaavaa on käytetty 1000-luvulla kreikan kielellä[1][2]:
"Oi Herra ja Valtias, joka olet armollinen ja ihmisiä rakastava, joka loit ihmissuvun kuvasi ja kaltaisuutesi mukaan ja joka katsoit sopivaksi pyhien apostoliesi Filippoksen ja Bartholomeoksen liiton ja yhdistit heidät toisiinsa ei luonnon vaan uskon ja hengen sitein.
Kuten katsoit pyhät marttyyrisi Sergioksen ja Bakkoksen arvollisiksi liittymään yhteen, siunaa nyt nämäkin palvelijasi N. ja N., jotka ovat yhdistyneet toisiinsa eivät luonnon kautta vaan uskossa ja hengessä, ja anna heille rauha, rakkaus ja yksimielisyys.
Puhdista heidän sydämensä kaikesta liasta ja epäpuhtaudesta ja suo heidän rakastaa toisiaan ilman vihaa ja pahennusta kaikkina heidän elämänsä päivinä Jumalansynnyttäjän ja kaikkien pyhiesi rukousten tähden, sillä Sinulle kuuluu kaikkinainen kunnia." (Grottaferrata, folio 86v/87v)
Tuo oli siis suomalaisen wikipedian sivulta
Elämme kummallista aikaa.
Omana opiskeluaikanani moni piti huutavana vääryytenä sitä, että jos tyttö ja poika jakoivat kimppakämpän, siis ilman että heillä oli seksisuhdetta, heidät tulkittiin parisyhteessa eläviksi, siis kun opintotukia harkittiin.
Silloin sai tytöt keskenään ja pojat keskenään kaikessa rauhassa yhteistä kämppää asuttaa ilman, että sitä tulkittiin parisuhteeksi. Nykyisin taitaa olla jo näissäkin tapauksissa selittelemistä Kelalle.
Jaahas, tutkaillaanpa siis, mitä John Boswell on pohdiskellut aiheen ympäriltä. Noukin joitain kohtia Artikkslista: "Ortodoksinen kirkko siunasi miestenvälisiä liittoja - Ystäviä vai rakastavaisia?" www.logosmedia.fi sivulla
Ortodoksisessa kirkossa oli pitkälle keskiajalle asti yleisessä käytössä sakramentaalinen toimitus, jolla liitettiin yhteen kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä. Uusin tutkimus on herättänyt kysymyksen, joka on ikään kuin koko ajan kulkenut näiden liittojen rinnalla - mistä oli kysymys, epäeroottisesta ystävyydestä vai homoeroottisesta rakkaudesta?
Eurooppalaisen kulttuurin historiassa homoseksuaalisuus on - varsinkin modernissa lännessä -kuulunut tabun piiriin. Homojen ja lesbojen kohtalo patriarkaalisessa yhteiskunnassa on ollut samantapainen kuin naisten, jotka viime vuosikymmeninä ovat alkaneet löytää ja tutkia omaa historiaansa. Tämä uusi sukupuolitutkimus on tuonut myös homoseksuaalisen kokemusmaailman ja käyttäytymisen "näkyväksi" ilmiöksi ja samalla myös legaaliksi tutkimuskohteeksi.
Osana tätä uutta keskustelua ilmestyi jokin aika sitten puheenvuoro, joka on maailmalla herättänyt kiivastakin keskustelua (varsinkin internetissä). Tunnettu amerikkalainen historioitsija John Boswell on koonnut kirjaansa Same-Sex Unions in Premodern Europe kahdentoista vuoden tutkimustyön hedelmät.
Mitä Boswell löysi tutkiessaan luostareiden arkistoista ja kirjastojen uumenista löytämiään jumalanpalvelustekstejä? Minkälaiseen valoon hänen tutkimuksensa asettaa käsityksemme samaa sukupuolta olevien kirkollisista liitoista?
Heteroseksuaalisen avioliiton ja romanttisen rakkauden yhteys, jolle oma aikamme antaa niin suuren merkityksen, on itse asiassa aika uusi, vasta 1800-luvulla nykyiseen hahmoonsa kehittynyt ilmiö.
Kirkkokaan ei kehittänyt erityistä avioliiton teologiaa tai sakramenttia ennen kuin vähitellen 1100-luvulta lähtien. Ihmisiä toki vihittiin jo ennen sitä, mutta avioliiton solmivat lähinnä ylimystön jäsenet keskenään. Avioliitto olikin ensimmäisen tuhatluvun ajan ennen kaikkea omaisuusjärjestely. Romanttinen rakkaus ei ollut sen edellytys vaan korkeintaan joissain tapauksissa yhteiselämän onnekas lopputulos.
Avioliiton sakramentin kivuliaan alkutaipaleen takana oli varhaisen kirkon pidättyvä suhtautuminen seksuaalisuuteen sinänsä. Ihanne avioliitossakin oli pidättyväisyys -- sitä heijastavat mm. tarinat selibaatissa eläneistä pyhistä aviopareista.
Nykyisenkaltaisia romanttiseen rakkauteen perustuvia heteroseksuaalisia liittoja on ollut vasta varsin vähän aikaa, vasta 1800-luvulta lähtien on alkanut nykyisenlaisen aviosuhteen merkitys kehittyä. Tasaveroisia suhteita haettiin aiemmin samaa sukupuolta olevien joukoista.
Itse asiassa olisikohan tuo niin vieläkin joidenkin "perinteisten" parien kohdalla, joissa avioparin hierarkia on jotenkin valtasuhteinen, missä mies määrää ja vaimo noudattaa. Ja tällöin vertaiset ystävyyssuhteet tarvitseekin hakea omasta sukupuolesta? (tämä siis omaa pohdintaani tekstistä)
Kirkossa avioliiton teologia ja sakramentti alkoi kehittyä vasta 1100-luvulta lähtien. Varsinaisesti avioliittoon vihkiminen koski lähinnä ylimystöä sitä ennen. Avioliitto onkin aika pitkään ollut lähinnä omaisuusjärjestely ja mitään romanttista rakkautta ei pareilta odotettu eikä oletettu.
Pidättyvä suhtautuminen seksuaalisuuteen ja avioliiton sisälläkin pidättäytyminen oli suositeltavaa ja ihanteellista oli seksitön yhteiselämä. Mihin ihanteeseen eivät kaikki toki yltäneet. Osuipa joskus silmiini jopa ohjeistusta naisille siitä, miten voidaan pidättäytyä seksistä ja aikaa myöten siitä kokonaan eroon päästä avioliitossakin. (en tähän hätään löytänyt... :-)
Kopsaan tähän taas pätkän suoraan tekstistä. Välissä oli tarinaa kreikkalaisten ja roomalaisten kulttuurin perinteestä.
"Pyhimysparien suosio
Kun kristillinen kulttuuri alkoi hiljalleen muotoutua ja kehittyi vallitsevaksi, vanhemmat kulttuuriset ilmiöt ja tapakulttuuri eivät suinkaan äkisti muuttuneet.
Samansukupuolisten ystävyysliittojenkin vetovoima säilyi; se sai vain uusia muotoja.
Hyvänä esimerkkinä tästä on se, että kirkon pyhien joukkoon luettiin useita miespareja (ja joitakin naisparejakin). Eräät näistä saavuttivat vanhalla ajalla valtaisan suosion, joka heijastui voimakkaana kulttina. Tällaisille pareille pyhitettiin myös paljon kirkkoja."
"Vanhin esimerkki tällaisista pareista ovat Vanhan testamentin Daavid ja Joonatan (1. Sam. 18--20). Samanlaisen ystävyyden mallin yhteydessä voi tarkastella myös evankeliumien kuvausta Jeesuksen ja Johanneksen rakkaudesta. Apostolien Pietarin ja Paavalin yhteenliittäminen on sekin kenties tapahtunut tämän mallin mukaan, vaikka heidän elämäkertansa eivät suoraan tarjoakaan edellytyksiä sille. Toisen samalla tavalla yhteenliitetyn apostoliparin muodostavat Filippus ja Bartolomeos.
Muista pyhistä pareista varhaisin tunnettu on Perpetua ja Felicitas, kristitty aatelisnainen ja naisorja, jotka kärsivät marttyyrikuoleman Karthagossa vuonna 203.
Heitä seurasivat puolta vuosisataa myöhemmin pyhät Polyeuktos ja Nearkhos, jotka elämäkerran kirjoittajan mukaan olivat "veljiä, eivät syntyjään vaan kiintymyksensä kautta". Samoihin aikoihin elivät myös palkatta parantajat Kosmas ja Damianos."
"Sergioksen ja Bakkoksen rakkaus
Samaa sukupuolta olevista pyhimyspareista kuuluisimman muodostivat kuitenkin pyhät Sergios ja Bakkos (k. n. 290, muistopäivä 7.10.). Juuri heidän esimerkkinsä tuodaan muisteltavaksi ja esikuvaksi lähes kaikissa säilyneissä samansukupuolisten liiton teksteissä.
Sergios ja Bakkos olivat korkea-arvoisia roomalaisia sotilaita, jotka joutuivat vaikeuksiin vankkumattoman kristillisen uskonsa tähden. Heidän elämäkerrassaan sanotaan: "Ollen kuin yksi rakkaudessaan Kristukseen he olivat erottamattomat myös maailman armeijassa. He olivat yhdistyneet toisiinsa eivät luonnon mukaan vaan uskossa, aina laulaen ja sanoen: 'Miten hyvä ja kaunis onkaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä' (Ps. 133:1)".
Bakkos lopulta kärsi marttyyrikuoleman uskonsa tähden, ja Sergios suljettiin vankilaan. Hän oli epätoivoinen ja masentunut ystävänsä kuoleman takia. Hänen vaikertaessaan eroaan Bakkos yhtäkkiä ilmestyi hänelle upseerin univormussa ja lohdutti "veljeään" vakuuttaen, että heidän yhteytensä ei suinkaan ole katkennut vaan että hän odottaa häntä taivaan valtakunnassa. Seuraavana päivänä Sergios kutsuttiinkin ystävänsä luo.
"Olennaista ei ole, elivätkö Sergios ja Bakkos mahdollisesti jonkinlaisessa kiinteässä eroottissävyisessä liitossa keskenään, vaikka sellainenkin tulkinta on elämäkertojen perusteella mahdollinen. Kiintoisa on sen sijaan se kulttuurinen konteksti, joka muodosti legendan heidän ystävyydestään ja kohotti heidät myyttiseen ulottuvuuteen.
Sergioksen ja Bakkoksen tarina ankkuroitui näin eräänlaiseksi arkkityypiksi vanhan kirkon ihannoimien samansukupuolisten pyhimysparien joukkoon.
Heidän läheinen ystävyytensä on saanut kiintoisan kuvan ikonografiassa. Heidän kuvataan aina yhdessä ja usein hevosen selässä, jolloin heidän hevosensa koskettavat hellästi toisiaan turvallaan. Elämäkerroissa Sergeistä käytetään myös ilmaisua "Bakkoksen suloinen toveri" ja "rakastaja" (o glikís etéros ja erastís)"
Nämä siis logosmedia sivustolta
Kirjoittanut: MikkoL
olet löytänyt tärkeän ja ajankohtaisen aiheen. Minulle tämä JB on uusi tuttavuus jotein kysyin ja vastasivat:
John Boswell (1947-1994) oli merkittävä historian tutkija ja toimi professorina Yalen yliopistossa. Monien hänen tutkimustensa kohteena oli homoseksuaalisuus ja uskonto ja erityisesti homoseksuaalisuus ja kristinusko.
Bostonissa syntyneen Boswellin isä palveli armeijassa ja perhe oli episkopaalinen. 16 vuotiaana John kääntyi roomalaiskatolisuuteen. Hän oli etevä keskiajan kielten tuntija ja osasi Catalan kieltä, vanhaa kirkkoslaavia, klassista kreikkaa, arabiaa ja latinaa.
Hänestä tuli professori 1982. Vuonna 1987 hän oli mukana perustamassa Yalen yliopistoon homoseksuaalisten ja lesbojen tutkimuskeskuksen.
John Boswell oli harras katolinen mutta vastusti kirkon tuomitsevaa suhtautumista hänen kaltaisiinsa homoseksuaalisiin tai lesboihin.
Boswellin monet kirjat edustavat yritystä yhdistää homoseksuaalinen suuntautuminen ja kristillinen usko.
John Boswell julkaisi 1980 vallankumouksellisen kirjan "Christianity, Social Tolerance and Homosexuality" (1980)
ilmeisesti maman kuvaus edellä nojaa paljon tässä kirjassa esitettyihin asioihin kirkon suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen ja avioliiton historiaan.
Samaa teemaa käsitteli myös
The Marriage of Likeness: Same-Sex Unions in Pre-Modern Europe (New York 1994)
..............
John Boswell kuoli AIDS taudin aiheuttamiin ongelmiin Yalen sairaalassa New Havenissa jouluaattonar 24.12. 1994 vain 47 vuoden ikäisenä.
Kirjoittanut: Nosce te
Ihmisillä voi syntyä todella syvällinen (ystävyyssuhde) vaikka koiraan,hevoseen ym.Ystävyys ja rakkaus ovat elementteinä vahvoja.
Miksi.Eihän elämä muuten säilyisi.
Mutta ei ne aina ole pitkäaikaisia.Suhde se on muuten vihasuhdekin.
Kirjoittanut: mama
Jep, jäi kesken tuo tarina, kun tulikin kiire...
Teksti on:
© Tapani Kärkkäinen
Julkaistu Aamun Koitto –lehdessä 4/1997
Lähteenä on käytetty John Boswellin kirjaa Same-Sex Unions in Premodern Europe. Villard Books, New York 1994.
Laitanpa lisää:
"Veljiä vai rakastavaisia?
Nimitys, jota käsikirjat käyttävät tällaisesta liitosta, on herättänyt paljon eri tulkintoja.
Kreikankielisen "evhí is adelfopíisin" tai slaavinkielisen "molitva na bratotvorenie" voi suomentaa "veljeksitekemisen toimitukseksi", mutta näkökulmasta riippuen sen voi tulkita myös olevan heteroseksuaalisten vihkitoimitusten samansukupuolinen vastine.
Juuri tätä vaihtoehtoa Boswell kirjassaan tarkastelee. Edellä esitellystä kulttuurikontekstista käsin tarkasteltuna olisikin ihme, jos liittoihin ei olisi yleisesti sisältynyt myös romanttinen, homoeroottinen mahdollisuus.
Tulkinnalle antaa perusteita myös sanan "veli" yleinen käyttö homoeroottisissa konteksteissa. Raamatun maailmassa sukulaisuussuhteista käytettäviä termejä (veli, sisar) käytettiin hyvin usein eroottisissa yhteyksissä -- tunnetuimpia esimerkkejä lienevät Vanhan testamentin Laulujen laulu tai Tobitin kirja sekä Daavidin valituslaulu Joonatanin kuoltua.
Varhaisemman tutkimuksen suosima käännös "veljeysliitto" johtaa Boswellin mielestä modernia tulkitsijaa harhaan myös toisella tavalla. Siinä missä käsite 'veli' implikoi läntiselle nykyihmiselle epämateriaalista ja joskus emotionaalisestikin etäistä ihmissuhdetta, se merkitsi aikaisemmin paljon kiinteämpää ja läheisempää kontaktia. Yhteiskunta perustui esimodernina aikana paljolti perhesiteille, ja veljekset ovat taloudellisesti ja usein emotionaalisestikin riippuvaisia toisistaan toisin kuin esimoderneissa yhteiskunnissa. Usein he asuivat saman katon alla.
Veljeksi tulemiseen näin sisältyi merkityksiä jotka meidän aikanamme hahmotettaisiin lähinnä parisuhteeseen liittyviksi.
"Yhtymäkohtia avioliiton sakramentin kanssa
Itse asiassa heteroseksuaalisen avioliiton siunaus ja samaa sukupuolta olevien vastaava toimitus muistuttavat paljon toisiaan.
Vanhoissa käsikirjoissa ne on usein sijoitettu myös toistensa yhteyteen. Vanhin säilynyt kreikkalainen liturginen käsikirja (ns. Barberini), joka on kirjoitettu todennäköisesti 700-luvulla Italiassa, mainitsee neljä erilaista sakramentaalista unionia: heteroseksuaalinen kihlaus (mnistía), kaksi eri heteroseksuaalista avioliittoseremoniaa (evhí is gámus) ja yhden vastaavanlaisen seremonian kahden miehen liitolle ("evhí is adelfopíisin").
Itse seremoniat ovat todennäköisesti käsikirjaa huomattavasti vanhempia."
"Boswell on löytänyt useita muitakin toimitukseen liittyviä tekstejä. Suurin osa niistä on kirjoitettu kreikaksi, muutamat kirkkoslaaviksi. Toimitus on kuitenkin todennäköisesti ollut tunnettu myös latinan ja arabian kielillä, ja sitä tiedetään toimitetun esimerkiksi Irlannissa.
Yhteisiä elementtejä on itse toimituksissa on lukuisia, ne tosin vaihtelevat eri käsikirjoituksissa. Useimmiten vihittävät pitävät käsissään kynttilöitä ja panevat kätensä Raamatulle, molemmissa pappi liittää vihittävien oikeat kädet yhteen epitrakiilillaan.
Myös yhteinen ehtoollinen tai malja, suudelma ja analogin ympäri kiertäminen kuuluvat molempiin toimituksiin.
Kruunaaminen sen sijaan usein puuttuu samansukupuolisesta vihkimyksestä. Boswell selittää sen viittaavan ehkä liian läheisesti hedelmällisyyteen, mistä samansukupuolisessa liitossa ei luonnollisestikaan voi olla kysymys.
"Myöskään sormuksia ei mainita - toisaalta heteroseksuaalisissakin liitoissa ne liittyivät alunperin kihlauslupaukseen. Samoin puuttuu osapuolten juhlallinen vakuutus, mutta sekin ilmaantui avioliiton toimitukseen vasta 1100-luvulla.
Toimituksessa luettavat evankeliumiluvut ovat myös erilaisia. Samansukupuolisten liitossa luettiin useimmiten Joh. 15:17, 17:1 ja 18-26 (rakkaudesta ja sopusoinnusta) sekä 1 Kor. 13:4-8 (kuuluisa kappale rakkaudesta).
Vastaavuutta avioliiton toimituksen kanssa painottaa sen sijaan -- em. samankaltaisuuksien lisäksi -- se, että seremonian avaava litania on kummassakin lähes yhtäläinen."
"Kirkko kielsi mutta käytäntö jatkui
Samansukupuoliset liitot ovat olleet ilmeisesti sangen yleisiä Bysantissa ja varsinkin ylimystön keskuudessa.
Tiedetään, että pyhittäjä Theodoros Sykeolainen solmi ystävyysliiton patriarkka Tuomaan kanssa. Samoin mainitaan keisari Basileos I:n (867--886) eläneen liitossa toisen miehen kanssa.
Vähitellen, 1300-luvulta lähtien samansukupuolisiin liittoihin alettiin suhtautua kielteisesti. Boswell näkee tässä yhtymäkohdan samaan aikaan yleistyneeseen homoseksuaalisuuden vainoihin. Vaikka bysanttilaisessa idässä homoseksuaaliseen käyttäytymiseen ei koskaan suhtauduttu niin ankarasti kuin lännessä, jossa siitä langetettiin kuolemanrangaistus, kehitys johti idässäkin siihen että virallinen kirkko alkoi suhtautua torjuvasti kahden miehen välisiin liittoihin."
"Toimitus jäi vähitellen pois liturgisista käsikirjoista. Käytäntö kuitenkin jatkui elävänä paljon pidempään. Samansukupuolisen liiton toimitus oli yleinen pitkään varsinkin Balkanilla -- Serbiassa, Albaniassa, Kreikassa ja Romaniassa. Siitä raportoivat vielä 1900-luvun alussa alueella matkustelleet saksalaiset antropologit.
Perinne eli pitkään myös itäslaavien keskuudessa. Vielä 1600-luvulla tiedetään vastikään pyhäksi julistetun Pietari Mogilan solmineen liiton kuuluisan sotilasjohtajan Stefan Zólkiewskin kanssa."
"Uusia aineksia homoliittokeskusteluun?
Varhaisempaa samansukupuolisten liittojen traditiota vasten tarkasteltuna - samansukupuolisiin sotilaspyhäpareihin kohdistunut kunnioitus, miesten välisten ystävyysliittojen pitkä traditio ja toisaalta avioliittoon kohdistunut epäluulo - ei ole itse asiassa lainkaan yllättävää, että on ollut olemassa kristillinen toimitus, jolla siunataan kahden miehen tai naisen välinen liitto.
On mahdotonta saada selville, minkälaisia merkityssisältöjä liitoilla oli niihin osallistuneille ihmisille. Todennäköistä kuitenkin on, että joillekin pareille kirkollinen toimitus merkitsi siunausta syvälle mutta enimmäkseen epäeroottiselle ystävyyssiteelle. Ne, joiden oma romanttinen mielenkiinto kohdistui omaan sukupuoleen, ovat epäilemättä ymmärtäneet liiton merkityksen toisin.
Rajanveto ystävyyden ja romanttis-eroottisen rakkauden välillä on omassa yhteiskunnassamme tärkeämpää kuin esimoderneissa kulttuureissa. Niissä ei päässyt syntymään ristiriitaa, joka olisi asettanut avioliiton ja ystävyysliiton jotenkin vastakkain."
"Niinpä ei voi sanoa, että liiton eroottisesti mieltäneet olisivat jollain lailla "väärinkäyttäneet" kirkon luomaa mahdollisuutta.
Siunaus ei kirkon kannalta luonnollisestikaan merkinnyt "homoavioliittoa" käsitteen modernissa merkityksessä. Toisaalta kirkonmiehet eivät mieltäneet homoseksuaalista käyttäytymistääkään niin suureksi ongelmaksi kuin nykyaikana, jolloin jyrkimmät äänet homojen oikeuksia vastaan nousevat useimmiten juuri kristittyjen piiristä.
Juuri tähän keskusteluun tietoisuus vanhasta samansukupuolisten liiton perinteestä tuo mielenkiintoisen lisän."
© Tapani Kärkkäinen
Julkaistu Aamun Koitto –lehdessä 4/1997
Lähteenä on käytetty John Boswellin kirjaa Same-Sex Unions in Premodern Europe. Villard Books, New York 1994.
Kieltämättä mielenkiintoinen näkökulma tähän keskusteluun.
Enpä ollut koskaan aiemmin kuullutkaan tuollaisista ystävyysliitoista, joita kirkko olisi vihkinyt.
Tuo on myös hyvä huomata, että nykyisenkaltaisia avioliittoja on ollut vasta 1800-luvulta lähtien, siis länsimaisessa kulttuurissa. sinne asti oli kyse sukujen välisistä sopimisista ja omaisuuden siirtymisjärjestelyistä...
Tuo koko kysymys taitaa olla kokonaan ihan toisella tasolla kuin kuvittelemme.
"Olisi kiva tietää, mihin näillä kirjoituksilla pyritään? Pyritäänkö uskon vahvistamiseen, heikon rinnalla kulkemiseen ja lohduttamiseen, evankelioimiseen, Herran kasvojen etsimiseen, Pyhän Hengen läsnäoloon ja sielujen pelastumiseen, uskossa kasvamiseen ja vahvaan ruokaan siirtymiseen, Kaikkivaltiaan ylistämiseen, Kristus-ruumiin hoivaamiseen, "muurin aukossa seisomiseen, vai mihin kummaan? Mitä Jeesuksen oma näistä jutuista kostuu?
kyselee huuli pyöreänä yks tyhmä "
Jup, olet jälleen kerran oikeassa. Tällä pyritään "uskon vahvistamiseen, heikon rinnalla kulkemiseen ja lohduttamiseen, evankelioimiseen, Herran kasvojen etsimiseen, Pyhän Hengen läsnäoloon ja sielujen pelastumiseen, uskossa kasvamiseen ja vahvaan ruokaan siirtymiseen, Kaikkivaltiaan ylistämiseen, Kristus-ruumiin hoivaamiseen,..." muurin aukoissa seisoskeluista en tiedä.
Jeesuksen oma kostuu näistä jutuista sen, että voi muodostaa asioista käsityksiä ja pohtia niitä erilaisten näkökulmien valossa. Mitä enempi on näkökulmia käytettävissäsi, sen paremmin pystyt asettumaan lähimmäisesi rinnallakulkijaksi ja edes hitusen ymmärtämään siitä maailmasta, missä hän kulkee.
Jokainen meistä ei joudu olemaan missään tekemisissä homoseksuaalien kanssa eikä joudu kohtaamaan itseään ja mielikuviaan sellaisessa tilanteessa, jossa tarvitsee olla lähimmäinen lähimmäiselle. Silloin riittää kategorinen iso EI!
Eikä silloin tarvitse tämmöisistä jutuista mitään piitata.
Monille on oma itse paljon tärkeämpi. Ja tieto siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Ja sen julistaminen kaikille. Ilman että tarvitsisi toista kohdata.
Eikös vain?
Vaan täällä voimme yhdessä pohtia asioita monilta nurkilta. Ja ehkä jopa joku ahdistunut sielu joskus näkee jonkin valon pilkahduksen.
Heti pitää pyytää anteeksi huolimattomia sanojani. Kyse ei ole mistään joutumisesta.
Itsensä kohtaamisen kanssa voi olla olla siitä kyse, mutta ei homoseksuaalien kohtaamisessa ole sen enempää joutumista kuin heteroseksuaalienkaan kohtaamisessa.
Kirjoittanut: Patu
Jumalan Sana sanoi "tulkoon valkeus ja valkeus tuli." Jumalan sanan on jalkaini lamppu ja valkeus meidän teillämme. Mama yrittää pimentää tätä Jumalan sanan valoa tuomalla sellaista valoa ja sisältöä Jumalan sanaan, mitä siinä ei ole.
"Jeesuksen oma kostuu näistä jutuista sen, että voi muodostaa asioista käsityksiä ja pohtia niitä erilaisten näkökulmien valossa. Mitä enempi on näkökulmia käytettävissäsi, sen paremmin pystyt asettumaan lähimmäisesi rinnallakulkijaksi ja edes hitusen ymmärtämään siitä maailmasta, missä hän kulkee." mama
Maman Raamattupiiriin tuomissa teksteissä annetaan ymmärtää Raamatussa kerrotuista suhteista esim. Daavid- Jonatan , Jeesus- Johannes, että ne olisivat olleet seksuaalisia suhteita. Näitä homoeroottisia suhteita puolustetaan myös näissä maman tuomissa kirjoituksissa hämärtämällä avioliiton merkitystä Jumalan säätämyksenä ja tuomalla rinnalle kirkon eksytystä historia eri vaiheissa.
Luterilaisen kirkon käsitys Raamatusta on se, että se on kirkasta ja selvää Jumalan sanaa. Valitettavasti kirkko instituutiona, myös luterilainen, on monasti langennut tästä valkeudesta. Raamattuun on luettu sisälle omia mieltymyksiä ja niillä puolustettu syntiä.
Pimeyden ruhtinaan tuohusvalkea ei ole sellaista näkökulmien valoa, jota kannattaa markkinoida ja pimentää selvää Raamatun sanaa. " Kristus valo valkeuden..."
"jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät."
Kirjoittanut: MikkoL
kyllä tämä on Suomen kirkossa nyt aivan ajankohtaista asiaa ja tärkeää pohdittavaa ohi iskulauseiden.
.....
Helsingin piispa Irja Askolasta tulee ensi viikonloppuna tiettävästi ensimmäinen luterilaisen kirkon piispa, joka saarnaa Suomessa sateenkaarimessussa, kertoo Kotimaa24 -verkkosivusto.
Seksuaalivähemmistöille suunnattu messu järjestetään Helsingin Kallion seurakunnan Alppilan kirkossa.
Myös Piispa Wille Riekkinen on aiemmin saarnannut sateenkaarimessussa, mutta ulkomailla.
Sateenkaaritoimintaa on järjestetty Kallion seurakunnassa jo yli kymmenen vuotta. Seurakunnan kappalainen Riitta Männistö katsoo, että Askolan saarnaaminen messussa osoittaa, että sateenkaaritoiminta on osa kirkon toimintaa ja että sateenkaarivähemmistö on piispan sydäntä lähellä.
Lähde: Kotimaa24
Kirjoittanut: mama
"Maman Raamattupiiriin tuomissa teksteissä annetaan ymmärtää Raamatussa kerrotuista suhteista esim. Daavid- Jonatan , Jeesus- Johannes, että ne olisivat olleet seksuaalisia suhteita. Näitä homoeroottisia suhteita puolustetaan myös näissä maman tuomissa kirjoituksissa hämärtämällä avioliiton merkitystä Jumalan säätämyksenä ja tuomalla rinnalle kirkon eksytystä historia eri vaiheissa." patu
Sun Patu kannattaa lukea tuo teksti uudelleen, ettei tarvitsisi valhetella. Missään kohtaa tekstissä ei anneta ymmärtää noiden suhteiden olleen seksuaalisia.
Eikä tuossa tekstissä oteta sen kummemmin asiaan kanstaa puolesta eikä vastaan, vaan referoidaan Boswellin kirjan pohdintoja.
Olen kuvitellut, että nettiruukun lukijoilla ja kirjoittajilla on ihan selkeä käsitys avioliiton merkityksestä, taisin olla väärässä jälleen kerran, kun sinusta tuntuu, että tällainen teksti sen merkitystä hämärtää. Vaan siinä tapauksessa onkin erityisen hyvä sen merkitystä itselleen kirkastaa ja siihenkin varmasti auttaa se havainto, että avioliiton merkitys on aikojen kuluessa paljonkin vaihdellut.
Annat patu hyvän esimerkin tuosta, mitä tarkoitan kirjoittaessani:
"Jeesuksen oma kostuu näistä jutuista sen, että voi muodostaa asioista käsityksiä ja pohtia niitä erilaisten näkökulmien valossa. Mitä enempi on näkökulmia käytettävissäsi, sen paremmin pystyt asettumaan lähimmäisesi rinnallakulkijaksi ja edes hitusen ymmärtämään siitä maailmasta, missä hän kulkee.
Jokainen meistä ei joudu olemaan missään tekemisissä homoseksuaalien kanssa eikä joudu kohtaamaan itseään ja mielikuviaan sellaisessa tilanteessa, jossa tarvitsee olla lähimmäinen lähimmäiselle. Silloin riittää kategorinen iso EI!
Eikä silloin tarvitse tämmöisistä jutuista mitään piitata.
Monille on oma itse paljon tärkeämpi. Ja tieto siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Ja sen julistaminen kaikille. Ilman että tarvitsisi toista kohdata. " mama
Veit tosin tuon kategorisen EIn paljon pidemmälle kuin olisin suomalaisessa luterilaisuudessa edes voinut kuvitella kenenkään menevän, tappotuomioon, kun nostaa edes keskusteluun asioita, joista jollain on jo kovin vankka käsitys, niin vankka, että tekstikin värittyy sen mukaiseksi:
"jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät." patu
Kirjoittanut: MikkoL
nettiruukussa taas kielletyt aiheet, kielletyt mielipiteet...
mutta kyllä elävässä elämässä, Suomen ev.lut. kirkon helmikuussa 2011 asia on ihan tärkeä.
kuolemanrangaistuksen uhallakin (se on kaiketi itsenäisessä Suomessa voimassa ainoastaan poikkeusaikana, sota-ajan ankarassa laissa)
professori John Boswell kuvasi kirjassaan "Revolutions, Universals, and Sexual Categories" (1982) kolmea tapaa suhtautua ihmisen seksuaaliseen suuntautumiseen:
1. suurin osa ihmisistä on seksuaalisesti kiinnostuneita sekä vastakkaisesta että omasta sukupuolestaan. Erilaiset ulkoiset tekijät, yhteiskunnan ja kulttuurin paine, lainsäädäntö, uskonnolliset näkemykset, historialliset tai henkilökohtaiset olosuhteet ratkaisevat, miten yksilö ilmaisee seksuaaliset tunteensa.
2. Kaksi tai useampia seksuaalista kategoriaa, jotka eivät aina perustu yksilön omaan ratkaisuun
3. Vain yksi seksuaalisuuden muoto on normaalia, kaikki muut vaihtoehdot ovat epänormaaleja.
...
minusta tämä Boswellin taksonomia on yksi tapa katsella meidän ihmisten suhtautumista hetero, homo- ja biseksuaalisuuteen.
sen laatija ilmiselvästi ei ole hetero, jolle kaikki muu sateenkaari on epänormaalia.
aikamme maallistunut suomalainen yhteiskunta on tainnut lainsäädäntöä myöten ottaa reippaasti etäisyyttä vielä eilen niin hallitsevaan malliin kolme.
John Boswell kuoli traagisesti AIDS:in aiheuttamiin komplikaatioihin vain 47 vuotiaana.
avoimesti homoseksuaalinen rock-tähti Freddie "Queen" Mercury (1946-1991) kuoli myös AIDS;in seurauksiin.
ja moni muu, niin että uskovien parissa alkoi herätä ajatus, että tämä pelottava tauti on Jumalan rangaistus homosuhteessa eläville.
Ecce homo - nuo hurjat ruotsalaisen Elisabeth Ohlson Wallinin valokuvat sateenkaari-Jeesuksesta olivat hänen reaktionsa siihen, että kristityt sanoivat näin hänen ystävänsä kuolemasta - Jumala rankaisi. (etenkin Pieta, jossa Jeesus kuolee Marian sylissä AIDS tautiin)
Kirjoittanut: Patu
"Raamatun maailmassa sukulaisuussuhteista käytettäviä termejä (veli, sisar) käytettiin hyvin usein eroottisissa yhteyksissä -- tunnetuimpia esimerkkejä lienevät Vanhan testamentin Laulujen laulu tai Tobitin kirja sekä Daavidin valituslaulu Joonatanin kuoltua." mama
"Sun Patu kannattaa lukea tuo teksti uudelleen, ettei tarvitsisi valhetella. Missään kohtaa tekstissä ei anneta ymmärtää noiden suhteiden olleen seksuaalisia." mama
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti