Ystäväliitto

avaan maman toivomuksesta raamattupiiriin palstan mielenkiintoisesta ja ajankohtaisesta aiheesta.

aikoinaan keskustelimme Daavidin ja Joonatanin rakkaussuhteesta, josta kertoo valituslaulu Saulin ja Joonatanin kuolemasta Gilboan kukkuloilla.


Voi, sankarit ovat kaatuneet taistelussa!
Jonatan viruu surmattuna kukkuloillasi!

Raskas on suruni sinun tähtesi, veljeni Jonatan.
Sinä olit minulle rakas.
Minulle oli sinun ystävyytesi
naisen rakkautta ihanampi.

Voi, sankarit ovat kaatuneet ja aseet joutuneet hukkaan!

2 Sam 1:25-27 KR 1992


Kirjoittanut: mama

Jup, osui silmiini seuraava wikipedian artikkeli:

Ystävyysliitto

Ystävyysliitto oli kahden miehen välinen liitto, jonka kirkko siunasi keskiajalla. Aamun Koitto -lehden mukaan liitot olivat käytössä bysanttilaisessa idässä ja myöhemmin ortodoksisessa kirkossa. Tapa lienee periytynyt antiikin Roomasta. Siitä on dokumentteja 700-luvulta.

Vapaa Ajattelija -lehden mukaan kirkko alkoi ohjailla avioliittoja merkittävämmin vasta 1100-luvulla, ja 1300-luvulla kirkko alkoi suhtautua kielteisesti homoseksuaalisuuteen, jolloin tapa viimeistään päättyi. Samanlaista tulkintaa on esittänyt historioitsija John Boswell, jonka tulkinnat ovat kuitenkin hyvin kyseenalaistettuja. Toisten tutkijoiden mukaan riitissä ikään kuin adoptoitiin veljeksi, "veriveljeksi".


Seuraavaa kaavaa on käytetty 1000-luvulla kreikan kielellä[1][2]:

"Oi Herra ja Valtias, joka olet armollinen ja ihmisiä rakastava, joka loit ihmissuvun kuvasi ja kaltaisuutesi mukaan ja joka katsoit sopivaksi pyhien apostoliesi Filippoksen ja Bartholomeoksen liiton ja yhdistit heidät toisiinsa ei luonnon vaan uskon ja hengen sitein.

Kuten katsoit pyhät marttyyrisi Sergioksen ja Bakkoksen arvollisiksi liittymään yhteen, siunaa nyt nämäkin palvelijasi N. ja N., jotka ovat yhdistyneet toisiinsa eivät luonnon kautta vaan uskossa ja hengessä, ja anna heille rauha, rakkaus ja yksimielisyys.

Puhdista heidän sydämensä kaikesta liasta ja epäpuhtaudesta ja suo heidän rakastaa toisiaan ilman vihaa ja pahennusta kaikkina heidän elämänsä päivinä Jumalansynnyttäjän ja kaikkien pyhiesi rukousten tähden, sillä Sinulle kuuluu kaikkinainen kunnia." (Grottaferrata, folio 86v/87v)


Tuo oli siis suomalaisen wikipedian sivulta

Elämme kummallista aikaa.

Omana opiskeluaikanani moni piti huutavana vääryytenä sitä, että jos tyttö ja poika jakoivat kimppakämpän, siis ilman että heillä oli seksisuhdetta, heidät tulkittiin parisyhteessa eläviksi, siis kun opintotukia harkittiin.

Silloin sai tytöt keskenään ja pojat keskenään kaikessa rauhassa yhteistä kämppää asuttaa ilman, että sitä tulkittiin parisuhteeksi. Nykyisin taitaa olla jo näissäkin tapauksissa selittelemistä Kelalle.



Jaahas, tutkaillaanpa siis, mitä John Boswell on pohdiskellut aiheen ympäriltä. Noukin joitain kohtia Artikkslista: "Ortodoksinen kirkko siunasi miestenvälisiä liittoja - Ystäviä vai rakastavaisia?" www.logosmedia.fi sivulla



Ortodoksisessa kirkossa oli pitkälle keskiajalle asti yleisessä käytössä sakramentaalinen toimitus, jolla liitettiin yhteen kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä. Uusin tutkimus on herättänyt kysymyksen, joka on ikään kuin koko ajan kulkenut näiden ­liittojen rinnalla - mistä oli kysymys, epäeroottisesta ystävyydestä vai homoeroottisesta rakkaudesta?


Eu­roopp­alaisen kulttuurin historiassa homoseksuaali­suus on - varsinkin modernissa lännessä -kuu­lunut tabun pii­riin. Homojen ja lesbojen kohtalo patriar­kaa­lisessa yh­teis­kun­nassa on ollut samantapainen kuin naisten, jotka viime vuo­si­kym­meninä ovat alka­neet löytää ja tutkia omaa historiaansa. Tämä uusi su­ku­puo­litut­kimus on tuo­nut myös ho­moseksuaalisen ko­ke­mus­maailman ja käyttäyty­mi­sen "näky­väksi" ilmiöksi ja samalla myös legaaliksi tutki­mus­kohteeksi.


Osana tätä uutta keskustelua ilmestyi jokin aika sitten pu­heenvuoro, joka on maailmalla herättänyt kiivastakin keskuste­lua (varsinkin internetissä). Tunnettu ame­rikkalainen histori­oitsija John Boswell on koonnut kirjaansa Same-Sex Unions in Premodern Europe kahden­toista vuoden tutki­mustyön hedelmät.

Mitä Boswell löysi tutkies­saan luostareiden arkistoista ja kir­jastojen uumenista löytämi­ään jumalanpalvelustekstejä? Minkälaiseen valoon hänen tutkimuksensa asettaa käsityksemme samaa sukupuolta olevien kirkollisista liitoista?



Heteroseksuaalisen avioliiton ja romanttisen rakkauden yhteys, jolle oma aikamme antaa niin suu­ren merkityksen, on itse asiassa aika uusi, vasta 1800-luvul­la nykyiseen hahmoonsa kehit­tynyt ilmiö.



Kirkkokaan ei kehittänyt erityistä avioliiton teologiaa tai sakramenttia ennen kuin vähitellen 1100-luvulta lähtien. Ihmisiä toki vihittiin jo ennen sitä, mutta avioliiton solmivat lähinnä ylimystön jäse­net kes­kenään. Avio­liitto olikin ensimmäi­sen tuhatluvun ajan ennen kaik­kea omaisuusjärjes­tely. Ro­mant­tinen rakkaus ei ollut sen edel­lytys vaan korkeintaan jois­sain tapauk­sissa yh­teiselämän onnekas lop­putulos.



Avioliiton sakramentin kivuliaan alkutaipaleen takana oli varhaisen kirkon pidättyvä suhtautuminen seksuaalisuuteen sinänsä. Ihanne avioliitossakin oli pidättyväisyys -- sitä hei­jastavat mm. tarinat selibaatissa eläneistä pyhistä aviopareis­ta.



Nykyisenkaltaisia romanttiseen rakkauteen perustuvia heteroseksuaalisia liittoja on ollut vasta varsin vähän aikaa, vasta 1800-luvulta lähtien on alkanut nykyisenlaisen aviosuhteen merkitys kehittyä. Tasaveroisia suhteita haettiin aiemmin samaa sukupuolta olevien joukoista.

Itse asiassa olisikohan tuo niin vieläkin joidenkin "perinteisten" parien kohdalla, joissa avioparin hierarkia on jotenkin valtasuhteinen, missä mies määrää ja vaimo noudattaa. Ja tällöin vertaiset ystävyyssuhteet tarvitseekin hakea omasta sukupuolesta? (tämä siis omaa pohdintaani tekstistä)

Kirkossa avioliiton teologia ja sakramentti alkoi kehittyä vasta 1100-luvulta lähtien. Varsinaisesti avioliittoon vihkiminen koski lähinnä ylimystöä sitä ennen. Avio­liitto onkin aika pitkään ollut lähinnä omaisuusjärjestely ja mitään romanttista rakkautta ei pareilta odotettu eikä oletettu.



Pidättyvä suhtautuminen seksuaalisuuteen ja avioliiton sisälläkin pidättäytyminen oli suositeltavaa ja ihanteellista oli seksitön yhteiselämä. Mihin ihanteeseen eivät kaikki toki yltäneet. Osuipa joskus silmiini jopa ohjeistusta naisille siitä, miten voidaan pidättäytyä seksistä ja aikaa myöten siitä kokonaan eroon päästä avioliitossakin. (en tähän hätään löytänyt... :-)


Kopsaan tähän taas pätkän suoraan tekstistä. Välissä oli tarinaa kreikkalaisten ja roomalaisten kulttuurin perinteestä.


"Pyhimysparien suosio

Kun kristillinen kulttuuri alkoi hiljalleen muotoutua ja kehit­tyi vallitsevaksi, vanhemmat kulttuu­riset ilmiöt ja tapakulttuu­ri eivät suinkaan äkisti muuttuneet.

Saman­suku­puolis­ten ystä­vyys­liit­tojenkin ve­tovoi­ma säi­lyi; se sai vain uusia muotoja.

Hyvänä esimerkkinä tästä on se, että kirkon pyhien joukkoon luettiin useita miespareja (ja joi­takin naispa­rejakin). Eräät näistä saavut­tivat vanhalla ajalla valtaisan suosion, joka heijastui voimakkaana kulttina. Tällaisille pareille pyhitettiin myös paljon kirkkoja."



"Vanhin esimerkki tällaisista pareista ovat Van­han tes­ta­mentin Daavid ja Joo­natan (1. Sam. 18--20). Saman­laisen ystä­vyy­den mallin yh­teydessä voi tarkastella myös evanke­liumien ku­vausta Jeesuksen ja Johan­neksen rakkaudesta. Apostolien Pietarin ja Paavalin yhteenliittäminen on sekin kenties tapahtunut tämän mallin mukaan, vaikka heidän elämäkertansa eivät suoraan tarjoa­kaan edellytyksiä sille. Toisen samalla tavalla yhteenliitetyn apostoliparin muodostavat Filippus ja Bartolomeos.

Muista pyhistä pareista varhaisin tunnettu on Per­pe­tua ja Felicitas, kristitty aatelisnainen ja naisorja, jot­ka kärsi­vät marttyyrikuoleman Karthagossa vuonna 203.

Heitä seura­sivat puolta vuosisataa myöhemmin pyhät Po­lyeuktos ja Nearkhos, jotka elämäkerran kirjoittajan mukaan oli­vat "veljiä, eivät syn­tyjään vaan kiintymyksensä kautta". Samoi­hin aikoihin elivät myös palkatta parantajat Kosmas ja Damianos."



"Sergioksen ja Bakkoksen rakkaus

Samaa sukupuolta olevista pyhimyspareista kuuluisimman muodosti­vat kuitenkin pyhät Sergios ja Bakkos (k. n. 290, muis­topäivä 7.10.). Juuri heidän esimerkkinsä tuodaan muisteltavaksi ja esi­kuvaksi lähes kaikis­sa säilyneissä samansukupuolisten liiton teksteis­sä.

Sergios ja Bakkos olivat korkea-arvoisia roomalaisia sotilaita, jotka joutuivat vaikeuksiin vankkumattoman kristilli­sen uskonsa tähden. Heidän elämäkerrassaan sanotaan: "Ollen kuin yksi rakkaudessaan Kristukseen he olivat erottamattomat myös maailman armeijassa. He olivat yhdistyneet toisiinsa eivät luon­non mukaan vaan uskossa, aina laulaen ja sanoen: 'Miten hyvä ja kaunis on­kaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä' (Ps. 133:1)".

Bakkos lopulta kärsi marttyyrikuoleman uskonsa tähden, ja Sergios suljettiin vankilaan. Hän oli epätoivoinen ja masen­tunut ystävänsä kuoleman takia. Hänen vaikertaessaan eroaan Bak­kos yhtäkkiä ilmestyi hä­nelle upseerin univormussa ja lohdutti "veljeään" va­kuuttaen, että hei­dän yhtey­tensä ei suinkaan ole katkennut vaan että hän odottaa häntä tai­vaan val­takunnassa. Seuraavana päivänä Sergios kutsuttiinkin ystä­vänsä luo.



"Olennaista ei ole, elivätkö Sergios ja Bakkos mahdolli­sesti jonkinlaisessa kiinteässä eroottissävyisessä liitossa kes­kenään, vaik­ka sellainenkin tulkinta on elämäkertojen perusteel­la mahdollinen. Kiintoisa on sen si­jaan se kulttuurinen kon­teksti, joka muodosti legendan heidän ystä­vyydestään ja kohotti heidät myyttiseen ulottuvuu­teen.

Ser­giok­sen ja Bakkok­sen tarina ank­kuroi­tui näin erään­laisek­si arkki­tyy­piksi vanhan kirkon ihan­noimien saman­suku­puo­listen pyhimyspa­rien jouk­koon.

Heidän läheinen ystävyytensä on saa­nut kiin­toisan ku­van ikonog­rafiassa. Heidän kuva­taan aina yhdessä ja usein he­vosen se­lässä, jolloin heidän hevo­sensa kosket­tavat hellästi toi­siaan turval­laan. Elämä­kerroissa Sergeistä käytetään myös ilmai­sua "Bakkoksen su­loinen tove­ri" ja "rakasta­ja" (o glikís etéros ja erastís)"



Nämä siis logosmedia sivustolta



Kirjoittanut: MikkoL

olet löytänyt tärkeän ja ajankohtaisen aiheen. Minulle tämä JB on uusi tuttavuus jotein kysyin ja vastasivat:

John Boswell (1947-1994) oli merkittävä historian tutkija ja toimi professorina Yalen yliopistossa. Monien hänen tutkimustensa kohteena oli homoseksuaalisuus ja uskonto ja erityisesti homoseksuaalisuus ja kristinusko.

Bostonissa syntyneen Boswellin isä palveli armeijassa ja perhe oli episkopaalinen. 16 vuotiaana John kääntyi roomalaiskatolisuuteen. Hän oli etevä keskiajan kielten tuntija ja osasi Catalan kieltä, vanhaa kirkkoslaavia, klassista kreikkaa, arabiaa ja latinaa.

Hänestä tuli professori 1982. Vuonna 1987 hän oli mukana perustamassa Yalen yliopistoon homoseksuaalisten ja lesbojen tutkimuskeskuksen.

John Boswell oli harras katolinen mutta vastusti kirkon tuomitsevaa suhtautumista hänen kaltaisiinsa homoseksuaalisiin tai lesboihin.

Boswellin monet kirjat edustavat yritystä yhdistää homoseksuaalinen suuntautuminen ja kristillinen usko.



John Boswell julkaisi 1980 vallankumouksellisen kirjan "Christianity, Social Tolerance and Homosexuality" (1980)

ilmeisesti maman kuvaus edellä nojaa paljon tässä kirjassa esitettyihin asioihin kirkon suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen ja avioliiton historiaan.

Samaa teemaa käsitteli myös
The Marriage of Likeness: Same-Sex Unions in Pre-Modern Europe (New York 1994)

..............
John Boswell kuoli AIDS taudin aiheuttamiin ongelmiin Yalen sairaalassa New Havenissa jouluaattonar 24.12. 1994 vain 47 vuoden ikäisenä.


Kirjoittanut: Nosce te
Ihmisillä voi syntyä todella syvällinen (ystävyyssuhde) vaikka koiraan,hevoseen ym.Ystävyys ja rakkaus ovat elementteinä vahvoja.
Miksi.Eihän elämä muuten säilyisi.
Mutta ei ne aina ole pitkäaikaisia.Suhde se on muuten vihasuhdekin.


Kirjoittanut: mama

Jep, jäi kesken tuo tarina, kun tulikin kiire...

Teksti on:
© Tapani Kärkkäinen
Julkaistu Aamun Koitto –lehdessä 4/1997


Lähteenä on käytetty John Boswellin kirjaa Same-Sex Unions in Pre­modern Europe. Villard Books, New York 1994.


Laitanpa lisää:

"Veljiä vai rakastavaisia?

Nimitys, jota käsikirjat käyttävät tällaisesta liitos­ta, on he­rättänyt paljon eri tulkintoja.
Kreikankielisen "evhí is adelfopí­isin" tai slaavin­kie­li­sen "molitva na bratotvorenie" voi suo­mentaa "veljeksi­te­ke­misen toimi­tukseksi", mutta näkökulmasta riippuen sen voi tul­kita myös ole­van hete­rosek­su­aalisten vih­kitoimitus­ten samansu­kupuolinen vas­tine.

Juuri tätä vaihtoehtoa Bos­well kirjassaan tarkas­telee. Edellä esitellystä kulttuurikontekstista käsin tarkasteltuna olisikin ihme, jos liittoihin ei olisi yleisesti sisältynyt myös romanttinen, homoeroottinen mahdollisuus.

Tulkinnalle antaa perusteita myös sanan "veli" yleinen käyt­tö homoeroottisissa konteksteissa. Raamatun maail­massa suku­lai­suus­suhteista käytettäviä termejä (veli, sisar) käytettiin hyvin usein eroottisissa yhteyksissä -- tunnetuimpia esimerkkejä lie­nevät Vanhan testamentin Laulujen laulu tai Tobi­tin kirja sekä Daavidin valituslaulu Joonatanin kuoltua.


Varhaisemman tutkimuksen suosima käännös "veljeysliit­to" johtaa Boswellin mielestä moder­nia tulkitsijaa harhaan myös toisella tavalla. Siinä missä käsi­te 'veli' implikoi läntiselle nykyihmi­selle epämateriaalista ja joskus emotionaalisestikin etäistä ihmissuhdetta, se merkitsi aikaisemmin paljon kiinteäm­pää ja lä­hei­sempää kontaktia. Yhteis­kunta pe­rustui esimo­dernina aikana paljolti per­hesi­teil­le, ja veljek­set ovat talou­del­lisesti ja usein emo­tio­naali­sesti­kin riippuvaisia toi­sistaan toisin kuin esimoder­neissa yhteis­kun­nissa. Usein he asuivat sa­man katon al­la.

Veljeksi tulemiseen näin sisältyi mer­kityksiä jotka mei­dän aikanamme hahmotettaisiin lähinnä pa­risuh­teeseen liitty­vik­si.


"Yhtymäkohtia avioliiton sakramentin kanssa

Itse asiassa heteroseksuaalisen avioliiton siunaus ja samaa su­ku­puolta olevi­en vastaava toimitus muistuttavat paljon toisiaan.

Vanhoissa käsikirjoissa ne on usein sijoitettu myös toistensa yhteyteen. Vanhin säilynyt kreikkalainen liturginen käsikirja (ns. Barberi­ni), joka on kirjoitettu todennäköisesti 700-luvulla Italiassa, mainitsee neljä erilaista sakramentaalis­ta unionia: heteroseksu­aalinen kihlaus (mnistía), kaksi eri he­teroseksuaalista avio­liittoseremo­niaa (evhí is gámus) ja yh­den vastaavanlaisen seremonian kah­den miehen liitolle ("evhí is adelfopíi­sin").
Itse seremoniat ovat todennä­köisesti käsi­kirjaa huomat­tavasti vanhempia."


"Boswell on löytänyt useita muitakin toimitukseen liit­tyviä tekstejä. Suurin osa niistä on kirjoitet­tu krei­kaksi, muu­tamat kirkkoslaaviksi. Toimitus on kuitenkin todennä­köisesti ollut tunnettu myös latinan ja arabian kielillä, ja sitä tiede­tään toimitetun esimerkiksi Irlannissa.

Yhteisiä ele­menttejä on itse toimituksissa on lukuisia, ne tosin vaihtelevat eri käsi­kirjoituksis­sa. Useimmiten vihittä­vät pitävät käsissään kyntti­löitä ja pane­vat kätensä Raamatulle, molemmissa pappi liittää vihittävien oikeat kädet yhteen epitra­kiilillaan.

Myös yhteinen ehtoollinen tai malja, suudelma ja analo­gin ympäri kiertäminen kuuluvat molempiin toimituksiin.

Kruunaaminen sen sijaan usein puuttuu samansukupuoli­sesta vihki­myk­sestä. Boswell selittää sen viittaavan ehkä lii­an lä­heises­ti hedel­mällisyyteen, mistä samansukupuolisessa lii­tossa ei luon­nolli­sestikaan voi olla kysymys.


"Myöskään sormuksia ei mainita - toisaalta heteroseksu­aa­lisissakin liitoissa ne liittyivät alunperin kihlauslupauk­seen. Samoin puuttuu osapuolten juhlallinen vakuutus, mutta se­kin il­maantui avioliiton toimitukseen vasta 1100-luvulla.

Toimituksessa luettavat evankeliumiluvut ovat myös eri­laisia. Samansukupuolisten liitossa luettiin useimmiten Joh. 15:17, 17:1 ja 18-26 (rakkaudesta ja sopusoinnusta) sekä 1 Kor. 13:4-8 (kuuluisa kappale rakkaudesta).

Vastaavuutta avioliiton toimituksen kanssa painottaa sen sijaan -- em. samankaltaisuuksien lisäksi -- se, että sere­monian avaava litania on kummassakin lähes yhtäläinen."


"Kirkko kielsi mutta käytäntö jatkui

Samansukupuoliset liitot ovat olleet ilmeisesti sangen yleisiä Bysantissa ja varsinkin ylimystön keskuudessa.

Tiede­tään, että pyhittäjä Theodoros Sykeolainen solmi ystävyys­liiton patriarkka Tuomaan kanssa. Samoin mainitaan kei­sari Ba­sileos I:n (867--886) eläneen lii­tossa toi­sen miehen kanssa.

Vähitellen, 1300-luvulta lähtien samansukupuolisiin liittoihin alettiin suhtautua kielteisesti. Boswell näkee tässä yhty­mäkohdan samaan aikaan yleistyneeseen homoseksuaalisuuden vainoihin. Vaikka bysanttilaisessa idässä homoseksuaaliseen käyt­täytymiseen ei koskaan suhtauduttu niin ankarasti kuin län­nessä, jossa siitä langetettiin kuolemanrangaistus, kehitys joh­ti idäs­säkin siihen että virallinen kirkko alkoi suhtautua tor­juvasti kahden miehen välisiin liittoihin."


"Toimitus jäi vähitellen pois liturgisista käsikirjois­ta. Käytäntö kuitenkin jatkui elävänä paljon pidempään. Samansukupuolisen lii­ton toi­mitus oli yleinen pitkään varsinkin Balka­nilla -- Serbiassa, Albaniassa, Kreikassa ja Romaniassa. Siitä raportoivat vielä 1900-luvun alussa alueella matkustelleet saksalaiset antropologit.

Perinne eli pitkään myös itäslaavien keskuudessa. Vielä 1600-luvul­la tie­detään vastikään pyhäksi juliste­tun Pieta­ri Mo­gilan solmi­neen liiton kuuluisan sotilasjohtajan Stefan Zólkiew­skin kanssa."


"Uusia aineksia homoliittokeskusteluun?

Varhaisempaa samansukupuolisten liittojen traditiota vasten tar­kasteltuna - samansukupuolisiin soti­laspyhäparei­hin koh­distunut kunnioitus, miesten välisten ystävyysliitto­jen pit­kä traditio ja toisaalta avioliit­toon koh­distunut epä­luu­lo - ei ole itse asi­assa lainkaan yllät­tävää, että on ollut ole­mas­sa kristil­linen toimi­tus, jolla siunataan kahden miehen tai naisen väli­nen liit­to.

On mahdotonta saada selville, minkälaisia merkityssi­sältöjä liitoilla oli niihin osallistuneille ihmisille. Todennä­köistä kuitenkin on, että joillekin pareille kirkollinen toimi­tus merkitsi siunausta syvälle mut­ta enim­mäk­seen epä­eroottiselle ystä­vyyssi­teelle. Ne, joiden oma romanttinen mielen­kiinto koh­dis­tui omaan sukupuoleen, ovat epäilemättä ymmärtä­neet lii­ton merkityksen toisin.

Ra­janve­to ystävyyden ja romanttis-eroottisen rakkauden välillä on omassa yhteiskunnas­samme tär­keämpää kuin esi­mo­der­neissa kulttuureissa. Niissä ei päässyt syntymään risti­rii­taa, joka olisi aset­ta­nut aviolii­ton ja ystä­vyysliiton joten­kin vas­tak­kain."


"Niinpä ei voi sanoa, että liiton eroottisesti mieltä­neet olisi­vat jollain lailla "väärinkäyttäneet" kirkon luomaa mahdolli­suutta.

Siunaus ei kir­kon kan­nalta luonnollisestikaan mer­kinnyt "homoavioliittoa" käsitteen moder­nis­sa mer­kityk­sessä. Toisaalta kirkonmiehet eivät mieltäneet homoseksuaali­sta käyttäytymistää­kään niin suu­reksi on­gelmaksi kuin nykyaikana, jolloin jyr­kimmät ää­net homo­jen oikeuksia vastaan nousevat useimmiten juuri kris­tittyjen piiristä.

Juuri tähän keskusteluun tietoisuus vanhasta samansuku­puolisten liiton perinteestä tuo mielenkiintoisen lisän."

© Tapani Kärkkäinen
Julkaistu Aamun Koitto –lehdessä 4/1997


Lähteenä on käytetty John Boswellin kirjaa Same-Sex Unions in Pre­modern Europe. Villard Books, New York 1994.


Kieltämättä mielenkiintoinen näkökulma tähän keskusteluun.

Enpä ollut koskaan aiemmin kuullutkaan tuollaisista ystävyysliitoista, joita kirkko olisi vihkinyt.

Tuo on myös hyvä huomata, että nykyisenkaltaisia avioliittoja on ollut vasta 1800-luvulta lähtien, siis länsimaisessa kulttuurissa. sinne asti oli kyse sukujen välisistä sopimisista ja omaisuuden siirtymisjärjestelyistä...

Tuo koko kysymys taitaa olla kokonaan ihan toisella tasolla kuin kuvittelemme.


"Olisi kiva tietää, mihin näillä kirjoituksilla pyritään? Pyritäänkö uskon vahvistamiseen, heikon rinnalla kulkemiseen ja lohduttamiseen, evankelioimiseen, Herran kasvojen etsimiseen, Pyhän Hengen läsnäoloon ja sielujen pelastumiseen, uskossa kasvamiseen ja vahvaan ruokaan siirtymiseen, Kaikkivaltiaan ylistämiseen, Kristus-ruumiin hoivaamiseen, "muurin aukossa seisomiseen, vai mihin kummaan? Mitä Jeesuksen oma näistä jutuista kostuu?

kyselee huuli pyöreänä yks tyhmä "

Jup, olet jälleen kerran oikeassa. Tällä pyritään "uskon vahvistamiseen, heikon rinnalla kulkemiseen ja lohduttamiseen, evankelioimiseen, Herran kasvojen etsimiseen, Pyhän Hengen läsnäoloon ja sielujen pelastumiseen, uskossa kasvamiseen ja vahvaan ruokaan siirtymiseen, Kaikkivaltiaan ylistämiseen, Kristus-ruumiin hoivaamiseen,..." muurin aukoissa seisoskeluista en tiedä.

Jeesuksen oma kostuu näistä jutuista sen, että voi muodostaa asioista käsityksiä ja pohtia niitä erilaisten näkökulmien valossa. Mitä enempi on näkökulmia käytettävissäsi, sen paremmin pystyt asettumaan lähimmäisesi rinnallakulkijaksi ja edes hitusen ymmärtämään siitä maailmasta, missä hän kulkee.


Jokainen meistä ei joudu olemaan missään tekemisissä homoseksuaalien kanssa eikä joudu kohtaamaan itseään ja mielikuviaan sellaisessa tilanteessa, jossa tarvitsee olla lähimmäinen lähimmäiselle. Silloin riittää kategorinen iso EI!

Eikä silloin tarvitse tämmöisistä jutuista mitään piitata.

Monille on oma itse paljon tärkeämpi. Ja tieto siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Ja sen julistaminen kaikille. Ilman että tarvitsisi toista kohdata.

Eikös vain?

Vaan täällä voimme yhdessä pohtia asioita monilta nurkilta. Ja ehkä jopa joku ahdistunut sielu joskus näkee jonkin valon pilkahduksen.


Heti pitää pyytää anteeksi huolimattomia sanojani. Kyse ei ole mistään joutumisesta.

Itsensä kohtaamisen kanssa voi olla olla siitä kyse, mutta ei homoseksuaalien kohtaamisessa ole sen enempää joutumista kuin heteroseksuaalienkaan kohtaamisessa.

Kirjoittanut: Patu

Jumalan Sana sanoi "tulkoon valkeus ja valkeus tuli." Jumalan sanan on jalkaini lamppu ja valkeus meidän teillämme. Mama yrittää pimentää tätä Jumalan sanan valoa tuomalla sellaista valoa ja sisältöä Jumalan sanaan, mitä siinä ei ole.

"Jeesuksen oma kostuu näistä jutuista sen, että voi muodostaa asioista käsityksiä ja pohtia niitä erilaisten näkökulmien valossa. Mitä enempi on näkökulmia käytettävissäsi, sen paremmin pystyt asettumaan lähimmäisesi rinnallakulkijaksi ja edes hitusen ymmärtämään siitä maailmasta, missä hän kulkee." mama

Maman Raamattupiiriin tuomissa teksteissä annetaan ymmärtää Raamatussa kerrotuista suhteista esim. Daavid- Jonatan , Jeesus- Johannes, että ne olisivat olleet seksuaalisia suhteita. Näitä homoeroottisia suhteita puolustetaan myös näissä maman tuomissa kirjoituksissa hämärtämällä avioliiton merkitystä Jumalan säätämyksenä ja tuomalla rinnalle kirkon eksytystä historia eri vaiheissa.

Luterilaisen kirkon käsitys Raamatusta on se, että se on kirkasta ja selvää Jumalan sanaa. Valitettavasti kirkko instituutiona, myös luterilainen, on monasti langennut tästä valkeudesta. Raamattuun on luettu sisälle omia mieltymyksiä ja niillä puolustettu syntiä.

Pimeyden ruhtinaan tuohusvalkea ei ole sellaista näkökulmien valoa, jota kannattaa markkinoida ja pimentää selvää Raamatun sanaa. " Kristus valo valkeuden..."

"jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät."


Kirjoittanut: MikkoL

kyllä tämä on Suomen kirkossa nyt aivan ajankohtaista asiaa ja tärkeää pohdittavaa ohi iskulauseiden.

.....
Helsingin piispa Irja Askolasta tulee ensi viikonloppuna tiettävästi ensimmäinen luterilaisen kirkon piispa, joka saarnaa Suomessa sateenkaarimessussa, kertoo Kotimaa24 -verkkosivusto.

Seksuaalivähemmistöille suunnattu messu järjestetään Helsingin Kallion seurakunnan Alppilan kirkossa.

Myös Piispa Wille Riekkinen on aiemmin saarnannut sateenkaarimessussa, mutta ulkomailla.

Sateenkaaritoimintaa on järjestetty Kallion seurakunnassa jo yli kymmenen vuotta. Seurakunnan kappalainen Riitta Männistö katsoo, että Askolan saarnaaminen messussa osoittaa, että sateenkaaritoiminta on osa kirkon toimintaa ja että sateenkaarivähemmistö on piispan sydäntä lähellä.

Lähde: Kotimaa24

Kirjoittanut: mama

"Maman Raamattupiiriin tuomissa teksteissä annetaan ymmärtää Raamatussa kerrotuista suhteista esim. Daavid- Jonatan , Jeesus- Johannes, että ne olisivat olleet seksuaalisia suhteita. Näitä homoeroottisia suhteita puolustetaan myös näissä maman tuomissa kirjoituksissa hämärtämällä avioliiton merkitystä Jumalan säätämyksenä ja tuomalla rinnalle kirkon eksytystä historia eri vaiheissa." patu

Sun Patu kannattaa lukea tuo teksti uudelleen, ettei tarvitsisi valhetella. Missään kohtaa tekstissä ei anneta ymmärtää noiden suhteiden olleen seksuaalisia.

Eikä tuossa tekstissä oteta sen kummemmin asiaan kanstaa puolesta eikä vastaan, vaan referoidaan Boswellin kirjan pohdintoja.

Olen kuvitellut, että nettiruukun lukijoilla ja kirjoittajilla on ihan selkeä käsitys avioliiton merkityksestä, taisin olla väärässä jälleen kerran, kun sinusta tuntuu, että tällainen teksti sen merkitystä hämärtää. Vaan siinä tapauksessa onkin erityisen hyvä sen merkitystä itselleen kirkastaa ja siihenkin varmasti auttaa se havainto, että avioliiton merkitys on aikojen kuluessa paljonkin vaihdellut.


Annat patu hyvän esimerkin tuosta, mitä tarkoitan kirjoittaessani:

"Jeesuksen oma kostuu näistä jutuista sen, että voi muodostaa asioista käsityksiä ja pohtia niitä erilaisten näkökulmien valossa. Mitä enempi on näkökulmia käytettävissäsi, sen paremmin pystyt asettumaan lähimmäisesi rinnallakulkijaksi ja edes hitusen ymmärtämään siitä maailmasta, missä hän kulkee.

Jokainen meistä ei joudu olemaan missään tekemisissä homoseksuaalien kanssa eikä joudu kohtaamaan itseään ja mielikuviaan sellaisessa tilanteessa, jossa tarvitsee olla lähimmäinen lähimmäiselle. Silloin riittää kategorinen iso EI!

Eikä silloin tarvitse tämmöisistä jutuista mitään piitata.

Monille on oma itse paljon tärkeämpi. Ja tieto siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Ja sen julistaminen kaikille. Ilman että tarvitsisi toista kohdata. " mama


Veit tosin tuon kategorisen EIn paljon pidemmälle kuin olisin suomalaisessa luterilaisuudessa edes voinut kuvitella kenenkään menevän, tappotuomioon, kun nostaa edes keskusteluun asioita, joista jollain on jo kovin vankka käsitys, niin vankka, että tekstikin värittyy sen mukaiseksi:

"jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät." patu


Kirjoittanut: MikkoL

nettiruukussa taas kielletyt aiheet, kielletyt mielipiteet...

mutta kyllä elävässä elämässä, Suomen ev.lut. kirkon helmikuussa 2011 asia on ihan tärkeä.

kuolemanrangaistuksen uhallakin (se on kaiketi itsenäisessä Suomessa voimassa ainoastaan poikkeusaikana, sota-ajan ankarassa laissa)

professori John Boswell kuvasi kirjassaan "Revolutions, Universals, and Sexual Categories" (1982) kolmea tapaa suhtautua ihmisen seksuaaliseen suuntautumiseen:

1. suurin osa ihmisistä on seksuaalisesti kiinnostuneita sekä vastakkaisesta että omasta sukupuolestaan. Erilaiset ulkoiset tekijät, yhteiskunnan ja kulttuurin paine, lainsäädäntö, uskonnolliset näkemykset, historialliset tai henkilökohtaiset olosuhteet ratkaisevat, miten yksilö ilmaisee seksuaaliset tunteensa.

2. Kaksi tai useampia seksuaalista kategoriaa, jotka eivät aina perustu yksilön omaan ratkaisuun

3. Vain yksi seksuaalisuuden muoto on normaalia, kaikki muut vaihtoehdot ovat epänormaaleja.

...
minusta tämä Boswellin taksonomia on yksi tapa katsella meidän ihmisten suhtautumista hetero, homo- ja biseksuaalisuuteen.

sen laatija ilmiselvästi ei ole hetero, jolle kaikki muu sateenkaari on epänormaalia.

aikamme maallistunut suomalainen yhteiskunta on tainnut lainsäädäntöä myöten ottaa reippaasti etäisyyttä vielä eilen niin hallitsevaan malliin kolme.

John Boswell kuoli traagisesti AIDS:in aiheuttamiin komplikaatioihin vain 47 vuotiaana.

avoimesti homoseksuaalinen rock-tähti Freddie "Queen" Mercury (1946-1991) kuoli myös AIDS;in seurauksiin.

ja moni muu, niin että uskovien parissa alkoi herätä ajatus, että tämä pelottava tauti on Jumalan rangaistus homosuhteessa eläville.

Ecce homo - nuo hurjat ruotsalaisen Elisabeth Ohlson Wallinin valokuvat sateenkaari-Jeesuksesta olivat hänen reaktionsa siihen, että kristityt sanoivat näin hänen ystävänsä kuolemasta - Jumala rankaisi. (etenkin Pieta, jossa Jeesus kuolee Marian sylissä AIDS tautiin)


Kirjoittanut: Patu

"Raamatun maail­massa suku­lai­suus­suhteista käytettäviä termejä (veli, sisar) käytettiin hyvin usein eroottisissa yhteyksissä -- tunnetuimpia esimerkkejä lie­nevät Vanhan testamentin Laulujen laulu tai Tobi­tin kirja sekä Daavidin valituslaulu Joonatanin kuoltua." mama

"Sun Patu kannattaa lukea tuo teksti uudelleen, ettei tarvitsisi valhetella. Missään kohtaa tekstissä ei anneta ymmärtää noiden suhteiden olleen seksuaalisia." mama