Pyhän Raamatun alussa olevat luomiskertomukset on kirjoitettu sellaisena aikana, jolloin yleisen käsityksen mukaan maa on maailmankaikkeuden keskus.
Maakeskeinen käsitys on hienolta nimeltään "geosentrinen maailmankuva" - geo ja senter.
Muinaisen Lähi-idän ihmiset perustivat käsityksensä siihen, mitä he havaitsivat aisteillaan ja mitä järjellään siitä päättelivät.
Näin asiat käsittäviä geosentrisen maailmankuvan edustajia olivat Raamatun ajan heprealaisten lisäksi esimerkiksi kanaanilaiset, assyrialaiset ja babylonialaiset, meedialaiset, egyptiläiset, kreikkalaiset, etruskit ja roomalaiset, intialaiset ja kiinalaiset.
Geosentrisen käsityksen mukaan maa on tämä maankamara, jonka päällä kansakunnat elävät.
Sen yllä on kaikkien näkemä kupoli, taivaankansi, joka jollain tavalla pysyy yllämme esimerkiksi jonkin tuen avulla, kuten esimerkiksi teltta.
Tässä taivaankannessa liikkuvat sitten aurinko, kuu, planeetat ja taivaan tähdet. Lähi-idän kirkkaassa yössä näitä liikkeitä opittiin hyvin tuntemaan ja kirkkaille nopeasti liikkuville planeetoille annettiin kullekkin omat nimensä.
Maata, sen vuoria, laaksoja, jokia ja suuria vesiä, ympäröi suuri tuntematon meri ja maan alla ovat syvyyden asiat, joista oli erilaisia käsityksiä.
Tässä on siis koko paketti - maa, sitä ympäröivät ja sen alla olevat suuret tuntemattomat ja sen yllä oleva kupu, jossa taivaankappaleet liikkuvat.
Kun ymmärrämme tämän perustavan muinaisen ajan ihmisen havaintoihin perustuvan maailmankuvan, ymmärrämme myös Raamatun luomiskertomuksen tältä osin sen omista lähtökohdista käsin:
1. Alussa Jumala loi taivaan ja maan.
- on eräänlainen alkukaaos, heprean tohu vebohu, Jumalan Henki liihottelee vetten päällä.
1. Jumala sanoi: "Tulkoon valo!"
2. Jumala sanoi: "Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan."
- Jumala erottaa alkuvedet, taivaankannen yläpuolella ja alapuolella olevat alkuvedet.
3. Jumala sanoi: "Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin."
- Jumala jatkaa luomistyötään erottamalla taivaankannen alla olevat alkuvedet kuivasta maasta.
näin tehdään ikäänkuin perusrakenne, puitteet, joka on tuo geosentrinen maailmankuva
maa, sitä ympäröivät (ja ehkä alla olevat) vedet, taivaankansi ja sen yläpuolella olevat vedet (mitä ne sitten ovatkin, tulee Vedenpaisumus mieleemme)
3. Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä."
- maa on nyt esillä, kuiva maa paljastunut alkuvesien alta. Elämä siellä alkaa kasvikunnasta, koppisiemenisistä hedelmäpuista.
4. Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia."
- maan yllä olevaan taivaankanteen asetetaan nyt aurinko ja kuu näyttämään aikaa ja toimimaan kalenterina.
Geosentrisen maailmankuvan avain on tämä, että maa on kaiken keskus ja aurinko, kuu ja tähdet ovat sen yllä taivaankannessa.
Tämä on hyvin ymmärrettävä tulkinta siitä, mitä ihminen paljain silmin päivällä ja yöllä näkee ja havaitsee.
5. Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla."
- Jumala luo nyt vedessä vilisevät elävät olennot ja taivaankannen alle lentelevät linnut.
6. Jumala sanoi: "Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit."
- Jumala luo maalla olevan elämän, josta annetaan esimerkkeinä karjaeläimet, pikkueläimet ja villieläimet.
6. Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu."
- Jumala luo ihmisen vallitsemaan luomaansa elämää vesissä, ilmassa, maankamaralla.
7. Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on. Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään.
- suuren luomistyön tehtyään Jumala lepää seitsemäntenä päivänä, pyhittää suuren Sapatin.
Koko ensimmäinen luomiskertomus 1 Ms 1:1 - 2:3 sopii täysin maakeskeiseen eli geosentriseen maailmankuvaan.
Geosentrinen maailmankuva säilyi ilmeisesti koko ihmiskunnan mielessä aina Lutherin ajoille asti.
En ainakaan itse tunne mistään päin maailmaa toisenlaista maailmankuvaa.
Se perustuu havaintoihin.
Tässä on maa, tässä sen ääret. Roomalaisille esimerkiksi maailman reuna oli Espanjan länsiranta ja sinne maailman ääriin Paavali halasi päästä kertomaan Jeesuksesta.
Tässä on maa, tässä taivaankansi. Erityisesti kreikkalainen Ptolemaios niminen mies tarkkaili auringon, kuun, planeettojen liikkeitä taivaankannessa ja kirjoitti niistä kirjan, joka hallitsi sekä kristillisen että islamilaisen maailman maailmankuvaa yli tuhat vuotta.
Intiassa tehtiin erinomaiset tähtikartat myös, samoin Kiinassa, koska ne olivat merenkulkijalle niin tärkeitä aavalla merellä.
Heliosentrinen maailmankuva, että aurinko on koko luomakunnan keskus, on myös havaintojen seurausta.
Kristofer Kolumbus purjehti "maailman äären" yli etsien meritietä Intiaan. Toisin kuin monet merimiehet pelkäsivät, he eivät pudonneet maailman äären yli suureen tuntemattomaan vaan maa olikin pallo, jonka ympäri voidaan mennä.
Tyko Brahe ja Nikolaus Kopernikus katselivat entistä tarkemmin taivaankannelle ja totesivat, että maa kiertää aurinkoa.
1500-luvun alussa Kopernikuksen ajatukset olivat aivan uusia, oli menossa "kopernikaaninen käänne" joka mullisti maailmankuvamme.
Martti Luther piti Kopernikusta typeränä narrina - eikö tämä nyt ole Raamatusta lukenut, kuinka Aijjalonin laaksossa Joosuan pyyntö pysäytti auringon ja kuun?
Eihän se olisi mahdollista, jos maa kiertäisi aurinkoa.
Opimme tästä, että geosentrinen maailmankuva on hallinnut ihmiskunnan käsitystä maailmankaikkeudesta 1500-luvulle asti.
Raamatussa ei ole mitään, joka olisi johtanut ihmiset ymmärtämään maailmankaikkeuden todellista rakennetta.
Päin vastoin, Luther ja erityisesti paavin kirkon oppineet käyttivät Raamattua perusteluna sille, että Kopernikus on väärässä.
Heliosentrinen ali aurinkokeskeinen maailmankuva pysyi voimassa joitain satoja vuosia ja antoi selityksen monelle outoudelle geosentriselle Ptolemaioksen kartoitukselle.
Mutta ihmisen kyky havainnoida ympäristöään parani nopeasti, kun hollantilaiset keksivät linssin hionnan ja silmän avuksi saatiin silmälasit, kaukoputket ja mikroskoopit.
Ensin heliosentrinen maailmankuva vahvistui ja todettiin, että kuu pyörii maan ympäri ja maa auringon ympäri ja planeetat myös.
yhä tarkempia tähtitaivaan karttoja tehtiin uusien havaintovälineiden avulla.
Heliosentrinen eli aurinkokeskeinen maailmankuva sai sitten väistyä, kun havaittiin ja oivallettiin tähtitaivaan suuri rakennelma - Linnunrata.
Aurinko - ja sitä kiertävä maa - ei olekaan maailmankaikkeuden keskus, vaan aurinkomme on yksi keskikokoinen tähti miljoonien joukossa, jotka Linnunradassa kulkevat polkujaan.
Linnunrata keskeinen maailmankuva ei kestänyt sataa vuotta, kun yhä isommalla kaukoputkella - tietenkin amerikkalaisten tekemällä - havaittiin, että linnunratoja eli galakseja, suurempia ja pienempiä ja eri muotoisia on miljoonia avaruudessa.
ja että on punasiirtymä, joka kertoo näiden yhä kiihtyvällä nopeudella kiitävän poispäin ikäänkuin alkuräjähdyksen sinkoamina.
Tässä ihmiskunta on tänään, hahmottaen jotenkin maailmankaikkeuden galaksien muodostamia super-duper galakseja, pimeää ainetta ja mitä kaikkea...
Huomenna avaruuteen häiritsevän ilmakehän ylle lähettämämme havaintovälineet kertovat taas jotain uutta, ja tapahtuu taas kopernikaaninen käänne.
Jumala on antanut meille kyvyn havaita ja ymmärtää havaitsemaamme. Pystymme tutkimaan Jumalan matematiikkaa luonnossa ja maailmankaikkeuden salaisuuksia.
Chicagon julistus 1978 on vaarallinen eksytys nimenomaan uskoville kristityille.
Raamattu on Jumalan Hengen inspiroima kirja, ja juuri sellainen, miksi Jumala sen haluaa.
Todellisten ihmisten todellisena aikana ja todellisessa paikassa kirjoittama juutalaisten kirjoitusten kokoelma, joka on täynnä virheitä ja erehdyksiä.
Sen maailmankuva on geosentrinen.
Sen kuvaukset ristin tapahtumista, sn kertomukset Jeesuksen ylösnousemuksen aamun tapahtumista ovat omituisen huteria ja ristiriitaisia.
varsin helppo on heittää Raamattu ivallisesti olkansa yli lattialle.
vaan niille, jotka sen äärelle totuudessa ja rukoillen tulevat nöyrästi kuuntelemaan, pyhä Raamattu on melkoinen silmien avaaja ja jumalallinen oppikirja, joka sekä synnyttää uskon että pitää sen yllä.
Virsi 484
Totuuden Henki, johda sinä meitä
etsiessämme valkeuden teitä.
Työtämme ohjaa, meitä älä heitä,
tietomme siunaa.
Kaikessa näytä käsiala Luojan,
mahtavan, viisaan, kaiken hyvän suojan.
Kristuksen luokse, rakkauden tuojan,
johdata meidät.
Kristus on tiemme, valo sydäntemme,
toivomme ainut, pyhä totuutemme.
Armosi, Jeesus, anna voimaksemme,
uudista meidät.
Anna nyt, Kristus, valos meille hohtaa,
anna sen meitä Isän kotiin johtaa.
Jos mikä murhe meitä täällä kohtaa,
voittamaan auta.
Zachris Topelius 1869.
Suom. Martti Ruuth 1902.
Virsikirjaan 1938.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti