Armoistuin

Norsunluinen kerubi Samariasta

Tutkitaan edelleen yhdessä liitonarkkia ja armoistuinta, mitä Raamattu meille antaa tämän asian kautta. Ei vain temppelin ajan juutalaisille tai Heprealaiskirjeen kirjoittajalle, vaan meille tänään torstaina 22.7. 2010.

onko kyseessä vain vielä yksi kaanaan kielen ilmaus, fraasi, joka tarkoittaa sitä samaa mitä kaikki muukin ja jonka jo läpikotaisin lapsesta asti tunnemme ja josta saarnaajat seurakunnalle saarnaavat?

vai voisiko vanhalla Raamatulla olla jotain uutta annettavaa? jotain jota ei ole ainakaan omalla kohdallamme vielä tuhat ja yksi kertaa puitu aivan kyllästyksiin asti?

voisiko Raamattu olla tuore, mielenkiintoinen

vai annammeko sen olla hyllyssä luettuna kirjana, josta jo kaiken tarpeellisen tiedämme

olisiko sitä jopa syytä varoa, ja pyrkiä lukemaan sitä vain ortodoksisen papin tai diakonin ollessa mukana, ettei tule mieleen villejä ajatuksia

jotain joka voisi rauhan sidettä heikentää rakkaiden veljien ja sisarten välillä?

no katsotaan.

usein on tapana ennen saarnan alkua tai raamattupiirin alussa lausua lyhyt rukous, että itse Jumalan Henki armollisesti avaisi Sanaa ja ravitsisi meitä.

tämä on pyyntö saada tuoretta mannaa, ei vanhaa ja kuivaa toissapäivän mannaa, jossa jo madot ja toukat ovat alkaneet työnsä

joten rukoilemme "Herra, siunaa Jumalan Sanan tutkimisemme ja avaa korvamme kulemaan, mitä Sinä tahdot Sanassa meille tänään puhua. Kiitos että olet luvannut olla siellä itse paikalla, missä kaksi tai kolme kokoontuu Sinun nimessäsi. Aamen"

Sfinksi Nimrod

edellisellä palstallani otin esille, oi Teofilus, Vanhan testamentin temppelin rakenteen ja luimme yhdessä Mooseksen kirjojen kuvauksen liitonarkista - tämän "radiovastaanottimen" rakenteen - ja miten se oli temppelin ytimessä, Kaikkeinpyhimmässä.

Sisällä olivat Mooseksen Jumalalta saamat kiviset laintaulut ja Aaronin sauva, joka oli herännyt eloon ja kasvanut lehtiä. Kuollut keppi...

kuinka kahden toisiaan kohti katsovan kultaisen siivekkään kerubin välistä Jumala ilmoitti tahtonsa Israelin kansalle.

kuinka vain ylipappi sai sinne kerran vuodessa mennä Suurena Sovintopäivänä, kun Jumalan pyhä nimi kansan yli lausuttiin.

Kuinka profeetta Jesajan aikana temppeli ihmeellisesti pelastui assyrialaisten hyökkäyksestä, mutta kuinka Salomon temppeli tuhoutui Baabelin kuninkaan hyökkäyksessä. Ja kuinka profeetta Jeremia kätki liitonarkin luolaan odottamaan viimeisiä aikoja.


Puhuimme siitä, kuinka Jeesuksen ajan upeassa, kuningas Herodeksen rakentamassa ja kautta koko Rooman kuuluisassa temppelissä Kaikkeinpyhin oli tyhjä. Siellä oli vain litteä kivi muistuttamassa liitonarkista.

kuinka tämä temppeli tuhoutui vuonna 70 Av kuun yhdeksäntenä, jota juutalaiset ovat taas paastolla muistaneet ja Itkumuurilla surreet.


Apostoli Paavalin elinaikana temppeli oli yhä pystyssä, ja hän liikkui siellä usein - tosin henkensä uhalla, koska oli liittynyt näihin nasaraealaisiin.

Heprealaiskirje on myös kirjoitettu ilmeisesti aikana, jolloin temppeli on yhä pystyssä ja sen kirjoittaja tutkii temppelin Aaronin pappeutta, Melkisedekin pappeutta, joka on toinen järjestys, sekä temppelin uhreja ja Kristuksen kuolemaa.

varsin syvällinen kirje.

tunnetuin viittaus liitonarkkiin Uudessa testamentissa löytyy juuri Heprealaiskirjeestä ja laitan sen taas tähän meille muistutuksena


Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa.

Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin.

Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.

Hep 4:14-16 KR 1992



Armon valtaistuin

eihän sen noin pitänyt mennä, vaan armoistuin

"Sentähden käykäämme edes uskalluksella armoistuimen tykö, että me laupiuden saisimme ja löytäisimme silloin armon, kuin me apua tarvitsemme."
Hep 4:16 KR 1776


Jerusalemin temppeli, kuten koko Israelin kansan vaellus, on esikuva, typos.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja katselee nyt näitä Jerusalemin temppelin tapahtumia ja esineitä esikuvina ja kertoo, mitä ne meidän Herrassamme Kristuksessa Jeesuksessa merkitsevät.

Painopiste ei tässä ole ajatuksessa, että meillä on armoistuin tai armon valtaistuin (mikä on aika valtava ilmaus).

Painopiste on ylipapissa.



Se liitonarkin kansi ja kerubit on kyllä siellä, tuo kohtauspaikka.

mutta ei sinne kuka tahansa fenni saanut mennä, joka ei edes siellä maailman pohjoisilla äärillä edes taloja rakentanut eikä osannut sotia käydä.

kukaan pakana ei saanut sinne lähellekään tulla, ei juutalainen.

oli pakanain eli kansojen esipiha, jossa saivat turistit uteliaina katsella menoa, ja ihmetellä kauempaa Jerusalemin auringossa kimaltelevaa marmorista ja kultaista temppeliä.

mutta tämän aidan porttien yllä luki selvästi latinaksi ja kreikaksi, että jokainen pakana joka tästä portista menee ja löydetään, on syypää omaan kuolemaansa.


mutta ne naiset

eivät Israelin naiset saaneet edetä Israelin miesten esipihalle, ei luontainen pyhyys siihen riittänyt ja olisivat voineet kauniit kasvot sekottaa hurskaiden mieliä.

näin oli Jumala Mooseksen kautta säätänyt.

vaan sitten piti miestenkin jo jäädä portin taakse, kauemmas, ja ainoastaan leeviläistä sukua olevat ja Aaronin järjestyksen mukaiseen papistoon kuuluvat virheettömät miehet, ei rammat, sokeat, kuurot tai muuten rujot, saivat tulla polttouhrialttarin ja suitustusalttarien luo.


siellä oltiin jo lähellä Jumalan kohtauspaikkaa, ja tuli käyttäytyä nätisti.

kirjoitusten antamien tarkkojen ohjeiden mukaan uhrata Jumalalle kiitosuhreja ja sovitusuhreja ja syntiuhreja ja esikoisuhreja.

vaan sitten piti myös valitun pyhän papiston ja Aaronin järjestyksen mukaan virheettöminä valittujen miesten jäädä kauemmaksi, paksun esiripun taakse.

vain se, joka oli Mooseksen lain mukaan valittu ylimmäiseksi papiksi, sai astua Kaikkeinpyhimpään.

ei milloin vaan - vaan ainoastaan kerran vuodessa, kun Jumalan pyhä nimi kansan yli luettiin ja kansa oli polvillaan maassa Suurena Sovintopäivänä.

varmaan aika vapisevin polvin ylipappi sinne pimeyteen astui ja jalassaan oli naru, että jos Jumala sinne surmaa niin saadaan vetää ruumis pois.

kun Jeesuksen Kristuksen, juutalaisten kuninkaan, uhraamisen aika tuli, ylipappina oli mies nimeltä Kaifas.



Tämän Kaifaan luuarkku on ilmeisesti löydetty Jerusalemin eteläpuolelta Pahanneuvon vuoren rinteellä olevasta saddukeusten sukuhaudasta.

Kauniiseen arkkuun on kirjoitettu nimi Kaifas ja sisällä oli noin 60 vuotiaan miehen luut ja pääkallo.

Sekä Pontius Pilatus tunnetaan siis arkeologian löydöistä, kiveen on piirretty hänen nimensä ja kuparirahoja on löydetty. että Kaifas, koko ukkeli on taidettu löytää ja hurskaan juutalaisen tavan mukaan luunsa on haudattu uudelleen.


Heprealaiskirjeen kirjoittaja katsoo Melkisedekin järjestyksen mukaista ylipappia, joka ei ole Aaronin järjestyksen mukainan Hannan ja Kaifaan kilpailija, vaan toista järjestystä.

Hän kuvaa, kuinka Kirjoitukset tästä ylipapista kertovat ja kuinka Isä Jumala itse on vahvistanut taivaasta tulevalla äänellä (bat qol) rakkaan Poikansa. Tässä kohdassa Heprealaiskirje viittaa siis aineistoon, jota löytyy myös neljästä evankeliumista.

Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa Häntä.

Jeesuksen kaste Jordanilla
ihmeellinen Kirkastusvuori


koko kirje alkaa niin upealla kuvauksella tästä ylimmäisestä papistamme, että laitan sen tähän KR 1992 käännöksen mukaan.

tämän käännöksen tekijöiden joukossa on ollut professori Jukka Thuren, joka on heprealaiskirjeen erikoistuntija. pidän henk. koht. KR 1992 käännöstä varsin tutkimisen arvoisena.

Jukka Thurén, Heprealaiskirje 1992
Israelin usko 1977

poikansa Lauri on nyt Joensuussa eksegetiikan professorina. Tyttärensä Anni Maria on teologian tohtori erikoistunut Bysantin aikaan ja erään Antin puoliso.


Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat.

Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla.

Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle.

Näin hänestä on tullut enkeleitä suurempi, yhtä lailla kuin hänen saamansa nimi on enkelien nimiä ylhäisempi.



Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut:

-- Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

Ei myöskään näin:

-- Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani.

Kun Jumala jälleen tuo Esikoisensa maailmaan, hän sanoo:

-- Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä.

Enkeleistä hän sanoo näin:

-- Hän tekee enkelinsä tuuliksi, palvelijansa tulenliekeiksi.

Mutta Pojastaan hän sanoo:

-- Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy
ajasta aikaan,
ja sinun kuninkaanvaltikkasi
on oikeudenmukaisuuden valtikka.

Sinä rakastit oikeutta ja vihasit vääryyttä. Sen tähden Jumala, sinun Jumalasi, on voidellut sinut riemun öljyllä, sinut, ei kumppaneitasi.



Ja myös näin:

-- Sinä, Herra, laskit alussa maan perustukset,
sinun kättesi työtä ovat taivaat.
Ne katoavat, mutta sinä pysyt.
Ne kaikki kuluvat kuin vaate,
sinä käärit ne kokoon kuin päällysviitan, ne vaihdetaan niin kuin vaate. Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu.

Yhdellekään enkelille ei Jumala milloinkaan ole sanonut:

-- Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät korokkeeksi jalkojesi alle.

Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden.

Hep 1 KR 1992



"Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle."
Hep 1:3

Istuutunut Majesteetin oikealle puolelle, kunniapaikalle Isänsä viereen. Kuningasten Kuningas.

mutta Heprealaiskirjeen kirjoittaja ei ajattele niinkään kuninkuutta, vaan kuinka Poika on enkeleitä suurempi.

"Toimitettuaan puhdistuksen synneistä"

viittaa ylimmäispapillisiin tehtäviin, joista Jerusalemin temppeli on esikuva, typos.

muistamme, kuinka Heprealaiskirje sanoo että puhdistus synneistä oli kertakaikkinen ja kuinka se tapahtui Hänen omalla verellään, ei sonnien ja pässien ja lampaiden verellä.

kuten Johannes Kastaja todisti

joka pois ottaa maailman synnin.


Heprealaiskirje kohdistaa kaiken huomionsa tähän Ylimmäiseen pappiin.

ajatelkaamme taustana Kaifaksen työpäivää Jom Kippurina, joka yleensä osuu syys-lokakuuhun lehtimajanjuhlien tuntumaan.

herättyään aamulla temppelin lähellä hän ei saa syödä mitään, on tarkka paastopäivä, juutalaisen vuoden suurin paasto.

tarkkojen menojen mukaan hän peseytyy ja pukeutuu ylimmäisen papin asuun.

hän kulkee pakanain esipihan kautta ja tuon varoittavan erottavan portin läpi, saapuu Israelin miesten pihalle, pappien pihalle pyhäkköön ja lopulta tuo pelottava hetki kun ylipappi Kaifas astuu Kaikkeinpyhimpään lausumaan rukouksia ja suitsuttamaan.

Kohtaamispaikalle.



Ylipapin tie kulki siis profaanista, sekulaarista, pyhään ja kaikkein pyhimpään läpi ihmisiä erottavien aitausten ja porttien.

kunnes hän oli pyhyyden huipulla, liitonarkin muistokiven luona pimeässä Kaikkeinpyhimmässä.

paikka on niin pyhä, että tänä päivänä uskonnolliset juutalaiset eivät rabbien kiellon tähden saa mennä temppelialueelle. Kaikkeinpyhimmän tarkkaa sijaintia ei tiedetä, joten he voivat vahingossa astua sen paikalle ja tehdä suuren synnin.

Pyhyys on siis näin erottumista yhä enemmän muusta ihmiskunnasta kun tullaan lähemmäs palavaa pensasta ja otetaan kengät pois.



mutta tämä ihmisten pyhyys ei ole kovin kestävää laatua.

Kaifas oli mukana tappamassa Jumalansa.

sotilaiden kasarmin punkkaan on joku kirjoittanut, "ota pois kengät jalastasi, sillä paikka jolla seisot on pyhä"

Heprealaiskirjeen Ylipapin pyhyys on hieman toisenlainen.



"Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa."

Matkallaan sinne Majesteetin luokse meidän ylipappimme on kulkenut läpi taivaiden.

Ei vain joidenkin Jerusalemin kaupungin itälaidalla olevien ihmisten tekemien rakennusten.

Jotka rakennutti Herodes Suuri, pahamaineinen Bethlehemin lasten murhaaja.

Läpi taivasten on Jeesus noussut ylös!

ei kolmanteen, ei seitsemänteen, vaan aivan sinne kaiken olevaisen ytimeen, kaiken pyhyyden pyhimpään, kaiken Elämän luo.

sinne, missä on Majesteetti.

Rakkaus.

sillä Jumala on rakkaus.



vaan mitä tämä meitä lohduttaa? Eikö tämä paina meitä epäpyhiä vaan alemmas sinne pakankansojen pihan pimeimpään nurkkaan, että tuskin uskallamme temppeliin päin katsoa.

toki!

vaan kirje jatkuu


"Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin."

että semmonen noususuhdanne meidän ylipapillamme.

Heprealaiskirje puhuu vakavia sanoja "ruumiin sinä minulle valmistit" sanoo Poika ja "Poika oppi siitä mitä kärsi, kuuliaisuuden"

ja tämän ylimmäisen papin tie kaikkein pyhimpään on kärsimysten tie, Via Dolorosa, jossa Hän kaiken synnin kiusauksen ja ihmisen todellisuuden kohdattuaan joutuu ristillä rikollisena surmattavaksi.

vaan oi ihmettä.

kun Jumalan Poika kituu ja kuolee Golgatalla, maa järisee ja temppelin esirippu ratkeaa ylhäältä alas - Pyhän ja Kaikkeinpyhimmän välinen erottava väliseinä aukeaa.

ja kohta koko temppeli uhreineen hävitetään, kuin sen aika olisi ohi.


Meidän ylipappimme ei vain repinyt syytöskirjettä, ei vain ottanut pois maailman syntiä, ei vain sovittanut Isän Jumalan vihaa syntejämme ja syntisyyttämme kohtaan, vaan Hän repi myös maahan erottavat välimuurit, esipihat, ja kasvavan pyhyyden portit.

lunastus ja pyhitys...

ympäri käydään ja kasteeseen tullaan


Heprealaiskirje piirtää tämän taivasten läpi kulkemisen! ja alas tuonelaan laskeutumisen varsin muutamin sanoin.

ei hän piirtele sitä vain itselleen iloksi, ehkä kyseessä on Apollon, joka oli väkevä Raamatuissa,

"Niin tuli Ephesoon Juudalainen, Apollos nimeltä, Aleksandriasta sukuisin, puhelias mies ja taitava Raamatuissa."
Apt 18:24 KR 1776

vaan hän kirjoittaa jotain sinulle.



koska meillä on tällainen ylimmäinen pappi joka


a. on kulkenut pyhistä pyhimpiin taivasten halki

b. on kulkenut kärsimyksen tien alas tuonelaan

tällainen ylimmäinen pappi, eikä sellainen kuin Kaifas, joka oli syntinen ihminen kuten sinä ja minä

niin nyt on revitty verellä, sodalla maanjäristyksillä alas kaikki nuo aitakset, portit ja esipihat ja verhot, jotka liitonarkkua ovat erottaneet sekä juutalaisista että pakanoista, sekä miehistä että naisista, sekä vapaista että orjista.

tie on auki armoistuimelle, armon valtaistuimelle.



en sanoisi, että Heprealaiskirjeen mukaan armoistuin, hilasterion, armon valtistuin, olisi sama kuin Jeesus Kristus.

Heprealaiskirjeen kuva ei ole tämä.

Jeesus on Jumalan Karitsa.

Jeesus Kristus on Ilmestyskirjan teurastettu Karitsa.

Jeesus Kristus on ylimmäisenä pappina suorittanut täydellisen puhdistuksen kertakaikkiaan ja istunut Majesteetin oikealle puolelle.

Koska Hän on työnsä uskollisesti, nöyrästi, Isälle kuuliaisena tehnyt, tie armoistuimelle on avattu.

Armoistuimella olevien kultaisten kerubien välistä Jumala itse puhuu ja ilmoittaa tahtonsa.



Huomaathan vielä yhden asian.

Saatamme tehdä jonkin lehden kestotilauksen, vaikkapa tilata Ruukun ja se tupsahtaa sitten Rauhan Siteen kanssa postiluukusta.

Kestotilaus.

Voimme ajatella että tuo Kohtauspaikka on itsestään selvä kestotilaus, "tilan muutos" statuksen muutos, se vipu X on jossain väännetty ja nyt olemme tilassa Z.

mutta Heprealaiskirje puhuu elävästä elämästä, joka ei ole teoreettinen tila.

on aika.

on armon aika, on armottomuuden aika, on lain aika, on vapauden aika, on orjuuden aika, on Jumalan lapseuden aika.

on ahdistuksen aikoja, ikävä kyllä.

Heprealaiskirje puhuu "oikeasta ajasta" että saisimme armon avuksemme silloin, kun sitä tarvitsemme.

ei kestotilaus.

vaan elävää elämää, kristityn vaellusta.



Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.

virsi 322
Ajalla autuaalla me
sinua, Kristus, kiitämme,
sinulle ylistystä laulamme:
Pyhä, pyhä, pyhä on Herra taivaassa.

Kiittävät Herraa enkelit
ja kaikki taivaan sankarit,
laulavat kerubit ja serafit:
Pyhä, pyhä, pyhä on Herra taivaassa.

Näin iloitsee nyt kansasi,
riemuitsee kristikuntasi,
se laulaa autuudesta armosi:
Pyhä, pyhä, pyhä on Herra taivaassa.

Latinalainen Tibi laus salus sit Christe 1400-luvulta.
Tansk. 1528.
Suom. käsikirjoituksena 1580-luvulla.
Virsikirjaan suom. Hemminki Maskulainen 1605.
Uud. komitea 1984.

Liitonarkkia ei rakennettu sapattina

Sanotaan, että Jeremia olisi kätkenyt liitonarkin Nebon vuorelle,
jonne Jumala oli haudannut Mooseksen salaiseen paikkaan

Tee akasiapuusta arkku, joka on kaksi ja puoli kyynärää pitkä, puolitoista kyynärää leveä ja puolitoista kyynärää korkea.
(0.5241 cm)

Peitä sen pinnat puhtaalla kullalla sekä sisältä että ulkoa ja tee siihen ylälaitaa ympäröivä kultareunus.

Vala neljä kultarengasta ja kiinnitä ne arkun neljään jalkaan, kaksi rengasta sen kummallekin sivulle.

Tee kantotangot akasiapuusta, päällystä ne kullalla ja työnnä ne arkun sivuilla oleviin renkaisiin, niin että arkkua voi kantaa tankojen varassa. Tangot on pidettävä arkun renkaissa, eikä niitä saa koskaan poistaa.

Pane arkkuun se laki, jonka minä sinulle annan.


Tee puhtaasta kullasta kansilevy, kaksi ja puoli kyynärää pitkä ja puolitoista kyynärää leveä.

Tao kannen päälle kullasta kaksi kerubia, toinen kerubi kannen toiseen ja toinen toiseen päähän, niin että ne ovat kiinteästi kannen kummassakin päässä. Kerubien siivet olkoot kohollaan kannen yllä ja niiden kasvot vastakkain, kohti arkun kantta.

Aseta kansi arkun päälle pantuasi arkkuun ne liiton todistuskappaleet, jotka minä sinulle annan.

Sen luona sinä saat kohdata minut, ja minä puhun sinulle kannen päältä, niiden kahden kerubin välistä, jotka ovat liitonarkun päällä, ja ilmoitan sinulle kaikki ne käskyt, jotka minä israelilaisille annan.


Israelin Jumala antaa tässä eräänlaisen radiovastaanottimen tarkat rakennusohjeet.

Materiaali, mitat, yksityiskohdat, arkun sisältö sekä käyttöohjeet.

Kohtauspaikka.


Liitonarkku oli ensin teltassa, joka "Ilmestysmajana" tunnettiin ja sijaitsi Sikemissä.

Se oli mukana kohtalokkaassa sotaretkellä filistealaisia vastaan, ja kuningas Daavid toi sen sieltä takaisin suurella riemulla.

Kohtauspaikan.

Koska kätensä olivat verssä, kuningas Daavid, Iisain poika, ei saanut rakentaa arkulle rakennusta, vaan sen teki poikansa, kuningas Salomo, Batseban poika.

Jerusalemin temppelissä oli useampia pihoja, pyhäkkö ja ytimenä "kaikkien pyhin" johon liitonarkku asetettiin täydelliseen pimeyteen verhon, esiripun, erottaessa sen pyhästä.



vain Jom Kippur päivänä, Suurena Sovintopäivänä, kansan ylipappi sai astua Kaikkeinpyhimpään liitonarkun luo toimittamaan suitsutusta ja menoja ja rukouksia.

sanotaan että silloin hänen jalkaansa sidottiin naru, että jos Herra surmaa hänet sinne niin ruumis voidaan vetää pois.

Suurena Sovintopäivänä ylipappi lausui Jumalan nimen kolme kertaa kansan ylle, joka oli temppelin esipihoilla polvillaan ja kasvot maata kohti.

vuoden pelottavin ja pyhin hetki.



vaan kuinkas kävi?


Assurin kuningas Sanherib ei onnistunut v 701 eKr muuta kuin verottamaan Salomon temppelin kulta-aarteet.

2 Kun 18 Jesaja 36

Babylonian kuningas Nebukadressar sen sijaan tuhosi koko temppelin 587 eKr ja liitonarkku katoaa historiasta. (598 597, 587 586...)
Jeremia 38

Makkabealaiskirjoissa kerrotaan 2 vs eKR. tietoa, että babylonialaisten ollessa lähellä, profeetta Jeremia antoi kantaa liitonarkin maanalaisia luolia myöten pois kaupungista ja piilotti sen Nebon vuorelle Kuolleen meren alueelle nykyisen Jordanian puolelle.



Pyhäin kaluin kätkemisestä, ja tämän kirjan laadusta.
Raamatuista myös löydetään, että Jeremia propheta käskenyt oli niiden, jotka vietiin pois, ottaa tulen myötänsä, niinkuin ennen sanottu on,

Ja antanut heille lain ja käskenyt, ettei he Herran käskyjä unhottaisi, eikä antaisi itsiänsä vietellä, kuin he kultaiset ja hopiaiset jumalat ja heidän kaunistuksensa näkevät.

Ja on senkaltaisia muita paljon heille käskenyt, ettei he lakia sydämestänsä unhottaisi.

Niin oli se myös siinä kirjoituksessa, että propheta Jumalan käskystä heille käskenyt oli, että he todistuksen majan ja arkin myötänsä ottaisivat.

Kuin he nyt vuoren tykö tulivat, jonka päällä Moses ollut oli, ja Herran perintömaan nähnyt, löysi Jeremia luolan, sinne hän pisti majan ja arkin ja savu-uhrin alttarin, ja peitti luolan.

Mutta muutamat, jotka kanssa menivät, tahtoivat sen luolan merkitä, mutta ei taitaneet
löytää.

Kuin Jeremia sen ymmärsi, nuhteli hän heitä, ja sanoi: tätä paikkaa ei pidä yhdenkään ihmisen tietämän, siihen asti kuin Herra kansansa kokoo ja heille leppyy, silloin Herra heille sen kyllä ilmoittaa.

Ja Herran kunnia nähdään pilvessä, niinkuin se Moseksen aikana näkyi, ja kuin Salomo rukoili, että hän sen paikan pyhittäisi.


2 Makkab 2:1-8 Biblia 1776
Makkabealaiskirjat ja muut ns. apokryfikirjat on äskettäin suomennettu uudelleen Suomen ev.lut. kirkon toimeksiantona.



Kun Herra Jeesus Kristus leppyy ja rakentaa Israelille valtakunnan ja Jumalan huoneen Jerusalemiin, löydetään Jeremian kätköluola ja liitonarkku.



Kolmannen temppelin kunnia tulee olemaan melkoinen!

nimittäin kun temppeli rakennettiin uudelleen Babylonian hävityksen jälkeen, Kaikkeinpyhin oli tyhjä pimeä huone, jossa vain litteä kivi oli muistona liitonarkusta.

Jeesuksen aikaa hieman ennen roomalainen kenraali Pompeius astui sinne Jerusalemin vallattuaan 63 eKr ja sanoi että tyhjää täynnä oli.

kun Maria ja Joosef tulivat temppeliin uhraamaan kaksi kyyhkystä, Kaikkeinpyhin oli tyhjä. Samoin kun esirippu sitten ratkesi ylhäältä alas ja rabbi ihmetteli, mitä temppeli suree

Lopunaikojen Jerusalemin temppelissä on koko uljaus - liitonarkku on siellä paikallaan.

kohtauspaikka.


Esikoislestadiolaisille taitaa olla tuttu käsite

armoistuin

kohtauspaikka

hilasterion tarkoittanee juuri liitonarkkua, jossa kultaisten kasvotusten olevien kerubien välistä Jumala puhui ja ilmoitti tahtonsa.


AnttiL on tästä paljon kirjoitellut eri tahoilla.


Sillä jos Josua olis heidät lepoon saattanut, niin ei hän olisi toisesta päivästä puhunut.

Sentähden on Jumalan kansalle yksi lepo vielä tarjona.

Sillä joka hänen lepoonsa jo tullut on, se lepää töistänsä, niinkuin Jumalakin lepää töistänsä.

Niin ahkeroitkaamme siis siihen lepoon tulla, ettei joku samaan epäuskon esikuvaan lankeaisi.

Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen, ja terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka, ja tunkee lävitse, siihenasti kuin se sielun ja hengen eroittaa, ja jäsenet ja ytimet, ja on ajatusten ja sydämen aivoitusten tuomari,

Ja ei ole yhtään luontokappaletta hänen edessänsä näkymättä, mutta kaikki ovat paljaat ja julki hänen silmäinsä edessä, josta me puhumme.



Että siis meillä suuri ylimmäinen Pappi on, Jesus Jumalan Poika. joka taivaisiin mennyt on, niin pysykäämme siinä tunnustuksessa;

Sillä ei meillä ole se ylimmäinen pappi, joka ei taida meidän heikkouttamme armahtaa, vaan se, joka kaikissa kiusattu on, niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.

Sentähden käykäämme edes uskalluksella armoistuimen tykö, että me laupiuden saisimme ja löytäisimme silloin armon, kuin me apua tarvitsemme.


Hep 4:8-16 Biblia 1776


minä pahoin pelkään, että esikoisille tämä "armoistuin" on samaistettu pönttöjonoon.

toivon tietysti että olen väärässä, mutta pelkään pahinta.

Aihetta keskusteluun?

Laila Heinonen profetoi Oulun raastuvanoikeudessa vuonna 1967.

Suomen Kuvalehti 19.8.1967.

1. Oulun profetia

Oulun profetia

Pertsa: Oulun profetiassa 1960 uhattiin Jumalan nimessä, että Neuvostoliitto miehittää verisesti Suomen, jos ei löydy 800000 Kristuksen verellä puhdistettua suomalaista.

"Jos tämä kansa ei tee parannusta ennen vuotta 1962, niin Minä annan tämän kansan vihollisen käsiin, ja kukaan ei pääse pakoon, sillä kaikkia kohtaa sama rangaistus, niin uskovia, kuin niitä, jotka eivät usko. Jos löytyy 800000 sellaista, jotka todella ovat puhdistaneet sydämensä Kristuksen, Minun Poikani, verellä, niin minä armahdan tätä kansaa. Mutta jos niitä ei löydy vuoteen 1962, niin se, mitä sanoin, toteutuu"

Suomi, sinun pelastuksesi on Minun Poikani veressä (1961)



Purtsi: Mahtoiko tuo kuitenkaan ollaJumalasta? Eihän noottikriisistä huolimatta tapahtunut mitään. Olikohan koko kriisi Kekkosen tilaus?


Pertsa: Miten niin ei tapahtunut mitään? Tapahtuihan aivan valtavasti: ei tapahtunut mitään!

Suomen valtiota ei Neuvostoliitto miehittänyt vuonna 1962.


Purtsi: tarkoitatko, että Suomesta löytyi nuo 800.000 rukoilijaa?


Pertsa: tarkoitan. 1960-luvun alussa oli hengissä ja täysissä voimissaan vielä paljon suomalaisia, jotka olivat itse kokeneet sekä talvisodan ihmeet että jatkosodan kauhut.

se oli jotenkin upea sukupolvi. Suomen sodan hävityksistä uudelleen rakentanut.



2. Rikas esikoinen

Pertsa: Rikkaan esikoisen on vaikea päästä taviasten valtakuntaan

Purtsi: miten niin?

Pertsa: Sanoohan Jeesus, että rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Kamelin on helpompi menneä neulansilmästä kuin rikkaan päästä taivasten valtakuntaan.

Purtsi: mutta eikö hän ole jo taivasten valtakunnassa kun on mukana esikoisten herätyksessä?


Pertsa: Ei.



3. Lapselle totuus


Lapsi: Äiti! kaverit kiusaa minua koulussa. Onko se synti, että olemme esikoisia?

Äiti: ei lapseni. Ei se ole synti, mutta on se suuri häppee.

----------------------

kuuluuko perus-essun tervaukseen todella lapsuudesta asti tietynlainen alemmuudentunne, häpeä suorastaan siitä, että on esikoislestadiolainen?

onko tämä asia, josta koulussa kiusataan kuten menneinä aikoina?

onko uskovan identiteetti sellainen, joka tahdotaan pitää omana tietona, salassa, jota ei työpaikalla toitoteta eikä vieraille ilmoiteta.

häpeäleima, joka odottaa iskuja, sylkemistä, ivailua ja haukkumista ulkopuolisilta?



johtaako tämä sisäiseen sisukkuuteen, uhmaan, jatkuvaan arvostelun torjuntaan silloinkin, kun se ehkä olisi paikallaan?

johtaako tämä perustervauksen "ristin kantaminen" "maailman pilkan kantaminen" tietynlaiseen alemmuuden vastakohtaan, sisäiseen ylemmyyteen niihin verrattuna, jotka eivät kuule syvälle tunkevaa saarnaa, joka paljastaa synnin ja armon?

johtaako tämä häpeän kokeminen eristäytymiseen, omassa porukassa kulkemiseen, viihtymiseen omien parissa ja vieraiden keskellä vaikenemiseen?

johtaako tämä eräänlaisen oman "salakielen" viljelyyn, jossa sanattomastikin ilmein ja elein mutta myös kaanaankielellä ja meän kielen kuvioin ilmaistaan yhteisesti koettuja sisälläolevan ajatuksia.

johtaako tämä myös Herran Jeesuksen nimen häpeämiseen?


johtaako sisäinen perustava vainottuna ja ahdistettuna ja häväistynä olemisen tunne siihen, että kaikki arvostelu tulee yläviistosta ja pitää torjua tavalla tai toisella?

etteivät arvostelijat ymmärrä eivätkä tiedä mistä puhuvat?

johtaako lapsesta asti peritty häpeän ja erilaisuuden tunne kovuuteen, lyön ennenkuin minua lyödään?

tuoko maailman pilkka ja häväistys ja naureskelu leikkokukista ja kaulakoruista mukanaan myös ilon siitä, että Pyhä Henki on yllämme kun meihin näin suhtaudutaan?

vai onko esikoisuus haalentunut ja menettänyt värinsä ja suolansa ja ihmiset suhtautuvat kuten muihinkin ihmisiin?

ettei mitään häpeää olekaan, kuten tarinamme äidillä vielä oli?

Olenko minä veljeni vartija?

Kain surmaa Abelin. Gustave Doré (1832-1883)

Ja Adam tunsi emäntänsä Hevan, ja hän tuli raskaaksi, ja synnytti Kainin, ja sanoi: minulla on mies Herra.

Ja taas hän synnytti hänen veljensä Habelin. Ja Habel tuli lampuriksi , mutta Kain peltomieheksi.

Ja tapahtui muutamain päiväin perästä, että Kain uhrasi Herralle lahjan maan hedelmistä.

Ja Habel myös uhrasi laumansa esikoisista, ja heidän lihavuudestansa. Ja Herra katsoi (leppyisesti) Habelin ja hänen uhrinsa puoleen. Mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen ei hän (leppyisesti) katsonut: silloin Kain vihastui sangen kovin, ja hänen hahmonsa muuttui.

Niin Herra sanoi Kainille:
miksis olet vihainen? Ja miksi hahmos muuttuu? Eikö se niin ole? jos hyvin teet niin syntis anteeksi annetaan; ja jolles hyvin tee, niin synti väijyy oven edessä, ja hänen himonsa on sinun tykös, vaan hallitse sinä häntä.

Ja Kain puhui veljensä Habelin kanssa. Ja tapahtui heidän kedolla ollessansa, että Kain karkasi veljensä Habelin päälle, ja tappoi hänen.

Niin Herra sanoi Kainille:
kussa on Habel sinun veljes?

hän vastasi:
en minä tiedä: olenko minä veljeni vartia?


1 Ms 4:1-9 Biblia 1776



kristillinen opetus perisynnistä juontaa osittain tästä kertomuksesta aivan ihmisen vaiheiden alusta.

ensimmäiset ihmiset, Aadam (heprean adama, punertava maa) ja Eeva (heprean havva, elämä) on karkoitettu onnelasta, koska he eivät sitä yhtäkään ainoaa Jumalan käskyä noudattaneet.

Avioparina he nyt makaavat yhdessä ja Eeva tulee raskaaksi ja yhdeksän kuukauden odotusajan jälkeen synnyttää pojan. ("viisaat kysyvät" oliko Aatamilla napa. Kainilla nyt ainakin oli...)



Nimenantamista ei suoraan mainita, mutta se tulee äidin tahdosta pikemmin kuin isän.

alkukielessä ajatuksena on että Kain nimi tulee heprean sanasta qana, saada.

Eeva sanoo nimittäin synnyttämästään pojasta qain

קניתי אישׁ את־יהוה
qaniti ish et adonai

lause on hyvin erikoinen.
alkutekstissä on lähempänä Biblian käännöstä: minulla on mies Herra.

mutta on sana sanalta käännettynä vielä sitäkin hurjempi:

synnytin miehen JHVH


Jumalan nimi herpeaksi, jhvh, tetragrammi joka Moosekselle vasta ilmoitettiin "minä olen"

Mannisen käännös ja KR 1992 sanovat sen näin leppoisasti etten sanoisi vesittäen:

Eeva sanoi: "Minä olen Herran avulla saanut poikalapsen."


ihmiskunnan esiäiti tulee raskaaksi (heprean sana, tulla raskaaksi) Jumalan luomasta ihmisestä, Aadamista.

Hän ei ole neitsyt, kuten Jeesuksen äiti, Maria, joka tuli raskaaksi Pyhästä Hengestä.

mutta Eeva sanoo "sain miehen, Herran" eli tarkasti "sain miehen, JHVH"

asia on aivan selvä mielestäni, sillä objektin merkkinä on tuo lyhyt heprean sana "et"

Eeva sanoo "sain miehen Jumalan"



Esikoispojan syntymän jälkeen Eeva synnyttää vielä paljon lapsia.

Kertomus jatkuu yksinkertaisesti

Ja taas hän synnytti hänen veljensä Habelin.

Ja Habel tuli lampuriksi, mutta Kain peltomieheksi.

ותסף ללדת את־אחיו את־הבל ויהי־הבל רעה צאן וקין היה עבד אדמה׃


omituinen nimi Abel

se on heprean hevel, habel joka tarkoittaa tyhjyys, tarkoituksettomuus, väliaikainen ja on usein adverbina

Israelilainen pop tähti Rita laulaa haikean ja suosituksi tulleen pettyneen rakkauden laulun, jossa suhde mieheen osoittautuu haval havalim - "turhuuksien turhuus", hukkaan heitetty aika.


alkutekstissä kieli on raikasta ja kivaa

Kainista (qain) tulee "oved adamah" eli maatyöläinen, maanviljelijä

se kuulostaa hieman myös "oved adamah" Aadamin työläinen, Aatamin orja.

Abel sen sijaan on "roe zon" eli "karjan katsoja", paimentolainen

muistamme että Israelin historian alkuvaiheissa Abraham ja hänen jälkeläisensä olivat paimentolaisia kun taas Kanaanilaiset olivat maanviljelijöitä.

olisiko kertomuksessa Kainin vaiheista vähän sitäkin maustetta, että näin ne kaupunkilaiset...


Ja tapahtui muutamain päiväin perästä, että Kain uhrasi Herralle lahjan maan hedelmistä.

ja näin se alkaa

uhraaminen!

ויהי מקץ ימים ויבא קין מפרי האדמה מנחה ליהוה׃



ja tapahtui "miqaz jamim" - "päivien lopulla, äärellä"

että Kain toi "maan hedelmistä" (mipere adamah) uhrilahjan JHVH

Tooran tutkijat erottavat kaksi tärkeää lähdettä 1 Mooseksen kirjan tauastalla kertomuksessa käytetyn Jumalan nimen perusteella, Elohim on ns Elohisti eli E lähde ja JHVH on ns Jahvisti eli J lähde.

näiden kahden suhteen tutkiminen on ollut aikanaan tieteellisen Raamatun tutkimuksen ensimmäisiä askelia 1800-luvun loppupuolelta alkaen.



Kain on ihan kiltti poika, uskonnollinen ihminen, ja ilman sen kummempia selityksiä hänen kerrotaan tuovan Herralle uhrilahjan

מנחה
minha - uhrilahja, lahja, vapaaehtoinen anti

maan hedelmät varmaat tarkoittavat maanviljelijän sadon ensimmäisiä pikemmin kuin puiden hedelmiä.

Myös Abel on kiltti poika ja tuo hänkin, pikkuveli, esikoispojan tavoin lahjan Herralle.

חלב
helev - karjan parasta rasvaa, parasta osaa lampaista ja vuohista (lehmät ja sonnit tulevat kuvaan varmaan myöhemmin, pikkukarjasta lienee kysymys)

sama minha, uhrilahja sana on käytössä myös lampurin tuomista rasvoista.



mutta mitä ihmettä

saman äidin ja isän pojat, veljekset, vanhempi ja nuorempi veli, toinen maanviljelijä, toinen karjanhoitaja.

ei pitäisi geeneissä olla mitään eroa! paratiisi siellä ihan nurkan takana, vaan ei ole sinne paluuta.

kuten isänsä Aadam, Kain otsansa hiessä viljelee maata, joka kasvaa ohdakkeita ja orjantappuroita.

Abel surmaa lampaan ja kaapii sen rasvaa.

molemmat uhrit ilmeisesti poltetaan kivistä kootulla alttarilla ja siirretään näin ihmisten maailmasta Herran luokse. (alttaria ja tulta ei mainita tosin)

samojen vanhempien lapset, esikoinen ja nuorempi veli, ja kuitenkin Herra on puolueellinen.


Ja Herra katsoi (leppyisesti) Habelin ja hänen uhrinsa puoleen.

Mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen ei hän (leppyisesti) katsonut

וישׁע יהוה אל־הבל ואל־מנחתו
vaijesha adonai al havel ve al minhato

sha'ah - katsoa, ottaa huomioon, tarkata

eli kirjaimellisesti "ja Herra katsoi Abeliin ja hänen uhriinsa"

"mutta Kainiin ja hänen uhriinsa Herra ei katsonut"

olisiko savun nousu kohti taivasta tai painuminen pitkin penkerettä tästä ollut merkkinä, kuten taiteessa usein kuvataan?


ויחר לקין מאד ויפלו פניו

vajjakhar leqain meod

khara - hehkua, kuumeta, tulistua, kiivastua, suuttua
meod - paljon, kovasti

nykysuomeksi
"Kain tosiaan veti herneen nenäänsä"

ja voimme nähdä kasvojensa punertuvan, hehkuvan suuttumuksesta.


vajjaflu panaiv

nafal pudota

"kasvonsa putosivat"


Kertomus ei mitenkään selitä, miksi maanviljelijän uhriin Herra ei katsonut.

mutta Kain tunsi sen ja ymmärsi ja esikoinen kerrassaan raivostui.

ja taas, ikäänkuin ei miehen sieluntilasta mitään tietäisi (paratiisissa ikäänkuin ei tietäisi missä olet ihminen)

"Herra sanoi Kainille: miksis olet vihainen? Ja miksi hahmos muuttuu?"

tyhmä kysymys?



Herra ei jää odottamaan vastausta vaan jatkaa merkillisin sanoin

"Eikö se niin ole? jos hyvin teet niin syntis anteeksi annetaan; ja jolles hyvin tee, niin synti väijyy oven edessä, ja hänen himonsa on sinun tykös, vaan hallitse sinä häntä."

varhaista lakia ja evankeliumia? Ei ihan, Biblian käännös koettaa auttaa, sillä hepreankieli on varsin ytimekästä, mutta tässä ei ole "syntis anteeksi annetaan":

הלוא אם־תיטיב שׂאת

seat - nostetaan, kohotetaan, arvostetaan

"Eikö, jos hyvää hyväksytään"

"Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi"
KR 1992



erikoinen on myös tuo jatko

ואם לא תיטיב לפתח חטאת רבץ
petah - ovi
hatta - synti
rabaz - väijyy, kuin eläin kaikki neljä jalkaa koukussa, vaanii

"jos et-hyvää ovella synti vaanii"

"mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa"
KR 1992

Ajatus on että jos teet hyvää niin okay, mutta jos et tee hyvää (ei sanota että teet pahaa) niin johan synti on väijymässä (sydämen) ovella.

kun jättää tekemättä hyvää, tulee synnin kiusaus



ואליך תשׁוקתו ואתה תמשׁל־בו׃

vealekha teshuqto
sinuun on sen kaipaus, tahto, halu

veatta temashel bo
ja sinä hallitse sitä


siellä ovella on joku kolkuttamassa, noita-akka tuomassa sadun prinsessalle omenaa.

tämä joku, synti, oikein haluaa ja suorastaan himoaa Kainia, joka ei hyvää tee.

Hallitse sinä sitä! pidä itsesi kurissa.



kuten laulussa lauletaan

"hillitse himosi, hallitse halusi, sillä hetken hurmio voi olla elämäsi turmio"
DJ Konnat 1992



Kain on vaiti ja jatkon tiedämme, miten se synnin ulkona pitäminen ja himojen ja halujen hillintä ihmisen pojalta onnistui.

"Ja Kain puhui veljensä Habelin kanssa. Ja tapahtui heidän kedolla ollessansa, että Kain karkasi veljensä Habelin päälle, ja tappoi hänen."

mitä lienevät keskustelleet, veljekset kuin ilvekset.

Kain sanoi veljelleen Abelille: "Lähde mukaani." Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet.
1 Ms 4:8 KR 1992



ja taas tietämätöntä esittäen Herra tekee tyhmän kysymyksen

"Niin Herra sanoi Kainille: kussa on Habel sinun veljes?"

olisiko tässä ollut vielä joku mahdollisuus?

mutta Kain, esikoinen, valehtelee Jumalalle härskisti päin naamaa

"hän vastasi: en minä tiedä: olenko minä veljeni vartia?"


ויאמר לא ידעתי השׁמר אחי אנכי
vaijomer lo jadati. hashamer akhi anoki

ja sanoi "en tiedä. vartija veljenikö minä?"

Am I my brother's keeper?

Olenko minä veljeni vartija?



Kain valehtelee Jumalalle härskisti päin naamaa "en tiedä" ja jatkaa sitten kylmästi

"olenko minä veljeni vartija?"

tämä voisi sisältää ajatuksen, että veljeni on aikuinen mies, katsokoon itse eteensä, tietää mitä tekee, ei kuulu minulle, en ole hänestä vastuussa kenellekään.

ja paljon muuta.

miksi kertomuksen Kain sanoo näin Jumalalle?

ajatuksella ehkä "mitä Sinä minua häiritset veljeni asioilla? ei kuulu minulle enkä tiedä hänestä mitään"


Esikoislestadiolaisuudessa on tärkeällä paikalla tämä kertomus, enkä oikein hyvin tunne koko tarinaa.

myös guest viittaa siihen huoltoaseman puolella, tai oikeastaan siihen, miten tämä kertomus on esillä heprealaiskirjeessä.

Heprealaiskirje tutkii temppeliä, uhreja, veren vuodatusta syntien anteeksiantamiseksi.

Kain kertomus jatkuu verestä puhuen



Ja hän sanoi:
mitäs tehnyt olet? veljes veren ääni huutaa minun tyköni maasta.

Ja nyt kirottu ole sinä: (kirottu) maan päältä, joka avasi suunsa ottamaan veljes verta sinun kädestäs. Koskas maata viljelet, niin ei pidä sen tästedes sinulle väkeänsä antaman; kulkian ja pakenevaisen pitää sinun oleman maan päällä.

1 Ms 4:10-12 Biblia 1776



ויאמר מה עשׂית קול דמי אחיך צעקים אלי מן־האדמה

vaijomar mah asita. qol dame akhika zoaqim elai min ha adamah

ja sanoi: "mitä teit? veljesi veren ääni huutaa minulle maasta"

ei vain joku vainajan sielu kuiskaa jostain hautausmaan varjosta, vaan veljen veri huutaa maasta Jumalalle


Oi verivelkojen kaupunkeja!

Veljessodan kauhut yhä muistamme Suomessa, Varkauden murhat, junaratojen vartijoiden surmat, suomalaiset vankileirit suomalaisille.

verivelka

se huutaa maasta Jumalan puoleen ja maksun aika tulee. kaikki nämä asiat on selvitettävä vaikka sadan vuodenkin jälkeen.

oi verivelkojen kaupunkeja!

oi sinua, veljesi murhaaja.



joka näin kylmäverisesti ja valheellisesti tappaa oman veljensä, äitinsä lapsen, surmaa melko helposti myös serkun tai pikkuserkun kaiman.

synti väijyy ja vaanii Aadamin ja Eevan lapsen sydämen ovella.

Ei esivalta turhaan miekkaa kanna.

päivälehdet taas tänään kertovat, kuinka poliisi on onnistunut selvittämään murhatapauksia Suomessa ja vanhojakin juttuja on saatu ratkaistua.

Israelissa on juuri poliisi ottanut kiinni juutalaisen terroristin 12 vuotta sitten tehtyjen murhien tähden.



Mutta Heprealaiskirje katsoo asiaa toisella tavoin

kirjoittaja kuulee Abelin maahan vuodatetun veren huudon.

mutta hänellä on mielessä eräs toinen Abel, veli, jonka oma kansa, sukulaiset, julmasti murhauttivat ja verensä vuodattivat maahan Golgatalla.


Niin hirmuinen sen näky oli, että Moseskin sanoi: minä olen hämmästyksissä ja vapisen.


Vaan te olette käyneet Zionin vuoren tykö, ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin, ja monen tuhannen enkelitten joukon tykö, Yhteisen kokouksen ja esikoisten seurakunnan tykö, jotka taivaissa kirjoitetut ovat, ja Jumalan, kaikkein tuomarin tykö ja täydellisten vanhurskasten henkein tykö, Ja uuden Testamentin välimiehen Jesuksen tykö, ja priiskotusveren tykö, joka parempia puhuu kuin Abelin (veri).


Hep 12:21-24 Biblia 1776



jos sinä sydämessäsi uskot ja olet vakuuttunut, että heprealaiskirje puhuu tässä esikoislestadiolaisesta herätysliikkeestä...

niin olen kerrankin sanaton...

etevä tuo sielunvihollinen

vaan Kainin kertomuksessa Raamattu ei syytä käärmettä

kyse on ihmisestä, Aatamin ja Eevan lapsesta.



Kun sielu huoleen havahtuu
ja kilvoitella pyytää,
maailma häntä kummeksuu
ja häväistystä syytää.
Ken Vapahtajan tunnustaa,
sen puhdas maine katoaa,
sen kunniaksi syödään.

Loukkaus hänen tiensä on
maailman oppineille
ja käytöksensä arvoton
sen tapaintuomareille.
Vaan Kristustakin moititaan
ja syytetään ja ruoskitaan
ja vasten suuta Iyödään.

Ei kukaan saata vaeltaa
rauhassa kaitaa tietä,
ei aikaa tyyntä, leppoisaa
hän häiriöttä vietä.
Kain iskee yhä vihassaan
ja Aabel yhä surmataan.
Ei vaino ole uutta.


Sauluskin, kirjanoppinut,
hengessään sokeana
Jeesusta vastaan taistellut,
vihansa vimmaamana
vangitsi Herran seuraajat,
surmaankin syöksi muutamat.
Voi mielen kataluutta!

Kun tahraa herjaajien suu
Jumalan valtakuntaa,
ja Herran kansaan kohdistuu
vain pilkkaa, halveksuntaa:
Jeesukseen silloin katsokaa,
muistakaa uutta maailmaa
ja iankaikkisuutta.

Arkkivirsi vuodelta 1827
Siionin virret 143

Pakanoiden täysi luku

Näkymä Jerusalemiin Dominus Flevit kappelista - Jeesus itkee

Sillä jos ei Jumala luonnollisia oksia armahtanut, katso, ei hän sinuakaan armahda.

Sentähden katso tässä Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: ankaruutta niissä, jotka lankesivat, mutta hyvyyttä itse sinussas, jos sinä ainoastaan hyvyydessä pysyt; muutoin sinäkin leikataan pois.

Ja ne jälleen istutetaan, ellei he epäuskossansa pysy; sillä Jumala on voimallinen heitä jälleen istuttamaan.

Sillä jos sinä olet luonnollisesta metsä-öljypuusta karsittu, ja olet vastoin luontoa hyvään öljypuuhun istutettu, kuinka paljon enemmin ne, jotka luonnolliset ovat, omaan öljypuuhunsa istutetaan?

Sillä en minä tahdo salata teiltä, rakkaat veljet, tätä salaisuutta, (ettette itsellänne ylpeilisi,) että paatumus on puolittain Israelille tullut, siihenasti kuin pakanain täydellisyys tulis.

Ja niin kaikki Israel pitää autuaaksi tuleman, niinkuin kirjoitettu on: se tulee Zionista, joka päästää ja jumalattoman menon Jakobista kääntää pois.

Ja tämä on minun liittoni heidän kanssansa, kuin minä otan pois heidän syntinsä.

Evankeliumin puolesta tosin ovat he viholliset teidän tähtenne; mutta valitsemisen puolesta rakastetaan heitä isäin tähden.

Sillä ei Jumala lahjojansa ja kutsumistansa kadu.


Room 11:21-29 Biblia 1776



Biblian käännös ei ole tässä kielellisesti aivan selkeä.

Otto Mannisen komitea käänsi tuon jakeen, jossa apostoli Paavali ilmoittaa salaisuuden:

Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut
Room 11:25 KR 1938



tässä käytetään sanaa "pakana" joka on kristillistä kielenkäyttöä

paganus tarkoittaa alunperin "sivukyläläinen" eli takamaiden asukas, jonne Konstantinus Suuren ajan jälkeen nopeasti leviävä kristinusko ollut vielä ennättänyt.

Vanhassa testamentissa käytetään ilmausta gojim kaikista muista kansoista, paitsi Israelista. gojim ovat siis eräässä mielessä "pakanoita", mutta siis ei-juutalaisia.



Kansa joka pimeydessä vaeltaa näkee suuren valon! Jesaja kuvaa sitä käyttäen gojim sanaa

Galil gojim, Pakanoiden Galilea:

"Mutta ei jää pimeään se, mikä nyt on vaivan alla. Entiseen aikaan hän saattoi halveksituksi Sebulonin maan ja Naftalin maan, mutta tulevaisuudessa hän saattaa kunniaan merentien, Jordanin tuonpuoleisen maan, pakanain alueen."
Jes 8:23 KR 1933


Uusimmassa Raamatun käännöksessä on pyritty selkeyttämään tuon merkityksellisesti hieman hankalan "pakana" sanan käyttöä koskemaan ei-kristittyjä.


Näin Jesaja on käännetty "muukalainen"

"Aikoinaan Herra vei kunnian Sebulonin ja Naftalin mailta. Mutta kerran hän taas palauttaa kunniaan Meren tien, Jordanin takaisen maan ja muukalaisten Galilean."
Jes 8:23 KR 1992


ja apostoli Paavalin salaisuus "muut kansat":

"Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen."
Room 11:25 KR 1992



Οὐ γὰρ θέλω ὑμᾶς ἀγνοεῖν, ἀδελφοί, τὸ μυστήριον τοῦτο, ἵνα μὴ ἦτε παρ᾿ ἑαυτοῖς φρόνιμοι, ὅτι πώρωσις ἀπὸ μέρους τῷ ᾿Ισραὴλ γέγονεν ἄχρις οὗ τὸ πλήρωμα τῶν ἐθνῶν εἰσέλθῃ



mysterio - salaisuus

pleroma - täyteys, määrä, mikä on täytettävä

ethnos - kansa (tästä tulee monia sivistyssanoja suomeenkin, etninen, etnografia, etno...)

Raamatun koinee kreikassa ja VT kreikassa ethnos sanaa käytetään kuitenkin juuri tuon heprean "gojim" mielessä, ei juutalaiset.

KR 1992 käännös turhaan hieman häivyttää tätä "rasistista" ilmausta, joka on aidosti juutalainen vastakkainasettelu - me, Jumalan kansa, he, gojim, pakanat.



Τοῦτο πρῶτον ποίει, ταχὺ ποίει, χώρα Ζαβουλων, ἡ γῆ Νεφθαλιμ ὁδὸν θαλάσσης καὶ οἱ λοιποὶ οἱ τὴν παραλίαν κατοικοῦντες καὶ πέραν τοῦ Ιορδάνου, Γαλιλαία τῶν ἐθνῶν, τὰ μέρη τῆς Ιουδαίας.


Näemme tuossa, miten LXX hellenistisen ajan Alexandrian juutalaisten laatima kreikannos kääntää Jes 8:23 pakanain Galilean

gojim galil

samalla ethnos sanalla, jota apostoli Paavali käyttää Roomalaiskirjeessään

Galilaia ton ethnon



Voimme siis hyvällä omallatunnolla ymmärtää apostolin salaisuuden Room 11:25 Biblian ja Mannisen käännöksen mukaan tarkoittamaan pakanakansoja, nätimmin "muita kansoja" kuin juutalaisia

"paatumus on puolittain Israelille tullut, siihenasti kuin pakanain täydellisyys tulis"

apostoli käyttää Ísraelista sanaa

πώρωσις porosis - sokeus, kovuus, paatumus


Herra sanoi Moosekselle:
"Kun nyt palaat Egyptiin, tee faraon edessä kaikki ne ihmeteot, joihin minä olen antanut sinulle vallan. Mutta minä kovetan hänen sydämensä, niin ettei hän päästä kansaa lähtemään.

Silloin sinun pitää sanoa faraolle: Näin sanoo Herra: 'Israel on minun esikoispoikani.

Minä käsken sinua päästämään poikani minua palvelemaan. Jos kieltäydyt päästämästä häntä, minä surmaan sinun esikoispoikasi.'"


2 Ms 4:21-23 KR 1992



1. Esikoislestaiodlaisten harhaopetus esikoisuudesta

Tutkiessamme apostoli Paavalin kautta ilmoitettua salaisuutta Nettiruuksusa, meidän on ensimmäiseksi huomattava esikoislestadiolaisten parissa vaalittu harhaoppi esikoisuudesta.

Tämä erehdys on monella tavoin vakava. Eräs seuraus siitä on kyvyttömyys ymmärtää erästä Jumalan Sanan kantavaa ajatusta oikein.

Juhani Raattamaa tahtoi puolustaa alkuperäistä ja oikeaa lestadiolaisen herätyksen sanomaa monia vaeltavia opettajia ja hajaannusta vastaan viittaamalla Heprealaiskirjeen Esikoisten seurakuntaan, tästä äitiseurakunta ajatus.

Mutta tämä lipsahtikin pelkästä kielikuvasta syvälliseksi teologiseksi ajatuksekis, että "näinä lopunaikoina Kiirunan Bethlehemissä on syttynyt valo"

lopunajan luopumuksen luppoajat ovat käsillä, Jumalan huomio koko ihmiskunnan keskellä on nyt vain esikoisten piskuisessa laumassa, jossa vielä totuus tiedetään.



tässä nostettiinkin lestadiolaisen herätyksen alukperäisen sanoman puolustaminen ja puhtaan opin viljely suorastaan eskatologiselle, lopunaikojen maailmaa koskevalle tasolle ja syntyy tämä "vain me" opetus.

olen vakuuttunut - vaikka en pysty sitä kirjallisesti todistamaan - että tämä adventisteille, Jehovan todistajille, Myöhempien Aikojen Jeesuksen Kristusken pyhille (mormoneille) ominainen teologia on saapunut kalottialueen kristillisyyteen 1870-luvun jälkeen Amerikoista.

se on niin tyypillisesti amerikkalainen kapea-alainen, sivistymätön, muusta maailmasta tietämätön ja piittaamaton harha.



Paavi teki saman tempun kuin Raattamaan seuraajat, mutta paljon suuremmassa mittakaavassa.

Paavin johtama kirkko opettaa, että Jeesuksen Kristuksen kirkko on Uusi Israel.

Vanhan Israelin aika on ohi, se on syrjäytetty, Jumalan huomio keskittyy nyt Jumalan Pojan valtakuntaan, jossa ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, orjaa eikä vapaata, miestä eikä naista vaan kaikki ovat yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.

Nuorempi veli on sysännyt vanhemman veljen sivuun isänsä perintötilalta.

Antti Laato on esimerkiksi kuvannut, miten ekumenisen kirkon historian alussa Bysantin aikana juutalais-kristittyjen, Jeesukseen uskovien messiaanisten kristittyjen, asema vaikeutui, heidät eristettiin, he lahkoutuivat ja käytännössä lakkasivat olemasta.

Suuri viha kohdistui nyt juutalaisia "Kristuksen tappajia" kohtaan maailman kansojen joukossa, sen sijaan että olisi osoitettu kiitollisuutta Jeesuksen omalle kansalle.


Jumala sanoo Mooseksen kautta faaraolle: esikoinen esikoisesta.

Israel, Abrahamin lapset Iisakin ja Jaakobin kautta, on minun esikoiseni.

jos et päästä heitä lähtemään Egyptin maasta, minä surmaan sinun esikoisesi.



2. Esikoislestadiolaisen harhaopetuksen merkitys

Koska esikoiset pitävät itseään (paaville nauraen) Jumalan esikoisina, he asettuvat maailmanhistorian ytimeen Jumalan oman esikoiskansan, Israelin, sijaan.

Sen mukana koko pelastushistorian käsittäminen vääristyy ja on mahdotonta ymmärtää apostoli Paavalin sanoja ja Jeesuksen opetusta lopunajoista oikein.

Professori Tuomo Manneramaa vertaa kristillistä oppia suureen katedraaliin. Se on kokonaisuus, josta ei saa ottaa yhtään kiveä pois, tai koko rakennus romahtaa.

Esikoisten virheellinen ja valheellinen seurakuntaoppi "me olemme Jumalan esikoiset" johtaa suoraan kristillisen opin romahtamiseen ja lahkoutumiseen.



Näin se menee

Jos Lars Levi Laestadiuksen kautta syntynyt - maailmanlaajasti katsoen mitättömän pieni - herätysliike Pohjan maalla olisi Jumalan esikoiset, mitä sitten?

koko puhe Jeesuksen paluusta kansansa luo, Israelin Messiaasta, viimeisten aikojen tapahtumista, Jerusalemista aikojen kellona...

kaikki tuo menettää merkityksensä, ja sen mukana suuri osa Jeesuksen opetuksista hylätään ja ne valuvat hiekkaan.

etkö usko?

osoita että olen väärässä, tai tee kiiruusti parannus harhaopista, hyvä veli - sisar.


sillä mitä merkitystä on Jumalan suurissa pelastussuunnitelmissa ja salaisuuksissa 30.000 esikoisella, Lahdessa, Heinolassa, Jällivaarassa, Calumetissa, tässä "kristillisyyden laveudessa" joka on aivan mitätön Jumalan luoman ihmiskunnan keskuudessa, ei edes pisara saviastian uurteessa.

eivät esikoiset itse koe itsellään olevan mitään pelastushistoriallista merkitystä

kunhan olemme, iloitsemme siitä valosta, jota Jumala armossaan Kiirunasta vanhinten ja saarnaajien kautta jakaa

lämmittelemme armon valossa, kilvoittelemme tehdäksemme kutsumuksemme vakaaksi, kuolemme pois ja pääsemme perille sinne sillattoman virran taakse jonne isämme ja äitimme ovat jo autuaina nukkuneet. Aamen.

ei pienintäkään huolta pimeydessä olevista pakanakansoista, hukkuvasta maailmasta, tai mitään roolia sen suhteen.

ei edes lähetystyötä tahdota tehdä, vaikka Jeesus on siitä selvän käskyn antanut.



Seurauksena on näin vaihteen kytkeminen pois vapaalle maailmanhistorian autosta.

Jumalalla ei todellisuudessa ole muuta huolta, kuin yhä uudestaan varmistaa minulle, että syntini kyllä annetaan anteeksi, vaikka olen näin heikko ja voimaton ja lankean lihan synteihin (olen mies tai nainen tai jotain siltä väliltä)

maailma ei ole mistään tulossa eikä mihinkään menossa, se on saavuttanut huippunsa siinä, että minä pelastun.

tässä istun enkä muuta voi

jos jotain teen niin se on parhaimmillaankin omanvanhurskauden perkeleestä - niinkuin esimerkiksi nuo Isän Ääänen kuorolaiset tai Toksovaan pirun eksyttämät saarnaajat

tässä istun enkä muuta voi

luopunut pimeä maailma menee kohti helvettiä, minä pääsen kuoltuani taivaaseen, johon Jumala armostaan tuo sentään eri kansoista viattomat lapset.



Esikoislestadiolaisella kristityllä ei ole elämässä todellista eskatologista jännitettä, mielenkiintoa historiaa tai todellisuutta kohtaan, koska hän ei epäuskossaan näe Jumalan millään tavoin vaikuttavan maailman menoon.

tämän mätäpaiseen ytimessä on väärä opetus esikoisuudesta, joka juontaa juurensa Juhani Raattamaan vallasta taisteleviin seuraajiin ja 1900 luvun alun suuren hajaannuksen jälkeisiin ensimmäisiin vanhimpiin,

jotenkin täytyy tämä meidän valtamme perustella, kun nuo itälestadiolaiset ja uusheränneet ja muut narvalaiset eivät meinaa totella.



samalla tavoin kuin Italian paavit olivat valtansa pohjilla 1800-luvun puolivälin heikossa Vatikaanissa. mistä löytyisi apu?

apu löytyi valheellisesta teologiasta - paavi on erehtymätön kun puhuu virkansa puolesta, neitsyt Maria on siinnyt synnittömänä ja otettu taivaaseen...

paavit nostivat opillisesti asemansa ja sen seurauksena tosin oli vanha-katolisten "eriseura" mutta paavin asema alkoi nousta hengellisesti, vaikka Vatikaanin poliittinen ja sotilaallinen merkitys häipyikin.

teologian avulla esikositen ensimmäiset vanhimmat Purnun aikana ja jälkeen nostivat omaa auktoriteettiaan - me olemme Jumalan esikoiset.



3. Oikea oppi esikoislestadiolaisista

Esikoislestadiolaiset ovat Pohjolan kristillisen kirkon sisällä syntynyt ja vaikuttava herätysliike.

ei mikään vanha aito alkuperäinen apostolinen luterilainen lestadiolainen kirkko saatikka Raamatun tarkoittama Jumalan esikoiskansa.

Yhdysvalloissa he ovat muodostaneet useita keskenään riiteleviä "kirkkoja" USA:n tapaan, jotka ovat ymmärtääkseni Lapin uskollisia. Vanhinten käynnit ovat siellä todellista juhlaa ja mitä tiukempaa lakia he julistavat, sen parempi.

En tiedä onko Håkan siellä kieltänyt amerikkalaisen "Hey!" huudahduksen, mutta jos on, sitä ei kuulla in this Christianity.

Jos esikoiset muodostavat Ruotsissa ja Suomessa oman itsenäisen kirkon, siitä tulee nykyisen opetuksen perusteella aidosta luterilaisuudesta irronnut lahko. Adventistien tai Mormonien tapainen amerikkalaisvaikutteinen älyttömyyksien kasautuma, sillä kun he luulevat viisaita olevansa, he ovat tyhmiksi tulleet.

pysymällä luterilaisen kirkon herätysliikkeenä esikoisilla on vielä toivoa pysyä kaidalla tiellä.



Sekä Pohjolan pasuunan herättämät skandinaavit, joita on etelä-Suomen lihaville rintamaille junaratojen ja sahojen ja jenkkeihinkin kuparikaivosten myötä,

että Rooman piispan johtamat katoliset, jotka hamuavat vanhemman veljen, Esikoisen, osaa Isän Jumalan talossa

ovat molemmat pahan kerran väärässä.

sillä ei Jumala lupauksiaan ja liittojaan kadu.

Israel on Jumalan esikoiskansa, ja sitä on koittanut osaksi paatumus, kunnes pakanain täysi luku on tullut sisään.


4. Outo illallinen

Illallinen on outo kahdella tapaa.

Yksi vieraista on kuollut mies - tai siis oli kuollut - ja istuu siinä ja juttelee leppoisia, juo viiniä ja syö leipää ja kalaa tai mitä emännät ovat pöytään valmistaneet.

Toiseksi, puheenaihe on yliluonnollinen. Keskustelua käydään Jumalan omaisuuskansan tulevaisuudesta, mutta meillä ei ole siihen erityisemmin tarkkaa taustaa.

Opetuslapset nimittäin kysyvät ex-kuolleelta: "Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?"

Mistä moinen kysymys?

Evankeliumeissa ei nimittäin puhuta lainkaan siitä, että Jeesus rakentaisi Israelin valtakunnan uudelleen.



tämä kysymys toimii ainoastaan kahdella vaihtoehtoisella tavalla -

joko tulkitsemme kohdan väärin, ja sanomme, että ukkelit kysyivät seurakunnasta (saattoi siinä olla akkeleitakin mukana koolla, arvelisin että olisi ollut vaikea pitää heitä poissa kunniavierasta ajatellen)

Jeesus on juuri puhunut seurakunnasta, ja sanonut, että ihan kohta, ei montaa päivää, niin saatte Pyhän Hengen. odottakaa hetki.

Tähän kysymykseen Jeesus sen sijaan sanoo "ei kuulu teille tietää aikoja"



no mikäs se toinen tapa sitten on ymmärtää tämä Israelin rakentaminen, josta evankeliumit eivät juuri mitään kerro?

että Jeesus rakentaisi Israelille valtakunnan

(Hej, kaikki maailman juutalaiset, oletteko tulleet ajatelleeksi, että teidän hylätty Messiaanne todellakin on hommissa juuri nyt? Isä antoi Pojalle kaiken vallan - myös teidän ylitsenne. Vai omalla voimallanneko te sitä rakennatte, lihan käsivarrella?)

se toinen vaihtoehto on, että ylösnousemuksen jälkeen Herra Jeesus liikkui yli kuukauden ajan omiensa parissa.

Ei se jäänyt Emmauksen tien vilahdukseen tai suljettujen ovien taakse pelkäävien luo tuloon tai kala-ateriaan Galileassa.

"Menkää Galileaan, siellä te saatte Hänet nähdä"

yli 500 näki.



noiden neljänkymmenen päivän aikana Herra Jeesus puhui Pietarin, Andreaan, Johanneksen, Simonin, Juudan ... kanssa ja istui aterialla ja käveli ja tuli seinien läpi mihin halusi.

Tämän erityisen ajan keskusteluihin ennen Jeesuksen taivaaseenastumista on sisältynyt puhe Israelin valtkunnan jälleenrakentamisesta. (sehän oli pystyssä 34 jKr vielä sukupolven)



Edellisessä kirjassani, hyvä Teofilos, kerroin kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja mitä hän opetti, alusta alkaen aina siihen päivään saakka, jona hän Pyhän Hengen voimalla antoi valitsemilleen apostoleille käskynsä, ennen kuin hänet otettiin taivaaseen.

Heille hän myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa.

Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta.

Ollessaan heidän kanssaan aterialla Jeesus sanoi:
"Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää."


Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät häneltä:

"Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?"

Hän vastasi:
"Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut.

Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka."



Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään.

Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä.

Nämä sanoivat:
"Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän."



Silloin he lähtivät tuolta vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä.

He palasivat Jerusalemiin ja menivät siellä siihen taloon, jonka yläkerrasta oli tullut heidän kokoontumispaikkansa:

Pietari, Johannes ja Jaakob, Andreas, Filippus, Tuomas, Bartolomeus, Matteus ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon Kiivailija ja Juudas Jaakobin poika.

He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa.


Apt 1:1-14 KR 1992



Eikö olekin valtava avaus Apostolien teoille?!

mutta me immeiset olemme luonnostamme niin uteliaita, että vaikka se ei ole meidän asiamme, niin tahtoisimme tietää.

Teofilukselle laadittu kirja ei tässä kohtaa uteliaisuuttamme tyydytä, ja jäämme pimentoon.

Apostolit lähtivät ja apostolinen sanoma on ulottunut maan ääriin ja kansoista on tehty Jeesuksen opetuslapsia kastamalla ja opettamalla.

Mutta hiukka armollinen Pyhä Henki on verhoa sivuun vetänyt.

sen verran Raamattu kertoo Israelin tulevaisuudesta, että näemme Jumalan esikoiskansan roolin ja ymmärrämme, että auton vaihde on täysin ajokunnossa, nyt juuri meidän aikoinamme vaihdetta on vedetty pykälä isommalle.



Opetuksissaan lopunajoista evankeliumit käyttävät varsin väkevää eskatologista kieltä, kertovat hurjista maailmanlaajuisista tapahtumista.

mutta aivan kuin punaisena lankana, johtavana kompassina, kaiken tuon melsekeen, metelin, merkkien ja kauhujen keskellä on evankeliumin kello ja Jerusalemin kello.

harhaoppiset esikoiset ja katoliset eivät tätä kelloa katso, koska he luulevat olevansa maailman napa, Jumalan ainoa esikoinen Israelin kansan sijasta.

Raamattuansa lukevat esikoiset ja katoliset sen sijaan lukevat kiinnostuneina, mitä Raamattu opettaa ja tutkivat sitä Marian tavoin sydämessään.



1. Evankeliumin kello

Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, kaikille pakanoille todistukseksi; ja silloin tulee loppu.
Mt 24:14 Biblia 1776



2. Jerusalemin kello

Ja heidän pitää lankeeman miekan terään, ja he viedään vangiksi kaikkinaisen kansan sekaan. Ja Jerusalem pitää tallattaman pakanoilta, siihen asti kuin pakanain aika täytetään.
Lk 21:24 Biblia 1776


Apostolinen todistus:

Sillä en minä tahdo salata teiltä, rakkaat veljet, tätä salaisuutta, (ettette itsellänne ylpeilisi,) että paatumus on puolittain Israelille tullut, siihenasti kuin pakanain täydellisyys tulis.

Ja niin kaikki Israel pitää autuaaksi tuleman, niinkuin kirjoitettu on: se tulee Zionista, joka päästää ja jumalattoman menon Jakobista kääntää pois.

Ja tämä on minun liittoni heidän kanssansa, kuin minä otan pois heidän syntinsä.

Evankeliumin puolesta tosin ovat he viholliset teidän tähtenne; mutta valitsemisen puolesta rakastetaan heitä isäin tähden.

Sillä ei Jumala lahjojansa ja kutsumistansa kadu.


Jumalan esikoiset, Israelin kansa, juutalaiset

Jeesus rakentaa Israelin valtakunnan uudelleen, kuten Hän Hesekielin kirjassa kertoo kuolleista luista, ensin luut, jänteet, liha, iho...

ja lopulta Henki.

vaan silloin ovat meidän pakanoiden aikamme täyttyneet, eikä Raamattu mitään tarkkaa kuvaa meille utelialle piirrä, mitä sitten tapahtuu.

mitä nyt jotain kuvia... joiden ymmärtämisestä on kristillisen eskatologian miettimisessä ollut hommaa läpi koko kirkon historian!

Paavali hiukka vihjaa:


Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailman sovinto, mitäs heidän korjaamisensa muuta on kuin elämä kuolleista?


Room 11:15 Biblia 1776



vastoin kaikkien - myös Lutherin ja VT professori Antti Filemon Puukon - odotuksia, Jeesus antoi juutalaisille kansallisen kodin.

moderni Israelin valtio julistautui itsenäiseksi 14.5. 1948.

Vastaperustettu Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselma 11.5.1949 kutsui Israelin kansakuntien joukkoon Manhattanilla New Yorkissa.

Monet aikamme israelilaiset tahtoisivat unohtaa, että on "Palestiinan jakopäätös", jossa Välimeren ja Jordan joen välinen alue jaettiin juutalaisille ja palestiinalaisille arabeille.

Monet aikamme palestiinalaiset tahtoisivat unohtaa, että on "Palestiinan jakopäätös", jossa Välimeren ja Jordan joen välinen alue jaettiin juutalaisille ja palestiinalaisille arabeille.

koko maailma seuraa tapahtumia, aikamme maailmanpolitiikan kuuma piste - ja kaiken sydämessä Jumalan hitaasti käyvä kello, Jerusalem.



Kesäkuun seitsemäntenä 1967 Israelin armeija valloitti Länsirannan ja Gazan alueet ja Siinain niemimaan.

Koko Jerusalem tuli nyt juutalaisten valtaan, vaikka kansojen yhteisö ei hyväksy kiistanalaista Jerusalemia Israelin pääkaupunkina.

Tämänkin kesän päivälehtien etusivujen uutisten aihetta

Jerusalem, Jumalan kello maailman kansoille, kun pakanoiden ajat ovat nyt täyttymässä.

"pakanain tallattavana"... ei enää ikinä, jos se Israelin nykyisestä hallituksesta riippuu!


Harel prikaatin suunnitelmassa ei ollut Jerusalemin valtaus. Mutta kun Moshe Dayan kuuli että YK painostaa aselepoon, hän käski joukot ottamaan Jerusalemin Vanhan kaupungin odottamatta asiasta hallituksen päätöstä.


Herran käsi tarttui minuun, ja Herran henki vei minut kauas pois ja laski minut keskelle laaksoa, joka oli täynnä kuolleitten luita.'

Hän kuljetti minua yltympäri niiden ylitse, ja minä näin, että luita oli laaksossa hyvin paljon ja että ne olivat rutikuivia.

Herra sanoi minulle: "Ihminen, voivatko nämä luut herätä eloon?" Minä vastasin: "Herra, sinä sen tiedät."

Hän sanoi: "Sano profeetan sana näille luille, sano niille: Te kuivat luut, kuulkaa Herran sana!

Näin sanoo Herra Jumala näille luille: Minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon.

Minä panen teihin jänteet, kasvatan ympärillenne lihan ja peitän teidät nahalla, ja minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Silloin te tiedätte, että minä olen Herra."



Minä puhuin saamani käskyn mukaan, ja minun vielä puhuessani alkoi kuulua kovaa kalinaa, kun luut lähenivät toisiaan ja liittyivät yhteen nivel niveleltä.

Minä näin, että niiden päälle kasvoi jänteet ja liha ja että nämä saivat nahan ympärilleen, mutta elämää niissä ei ollut.

Herra sanoi minulle: "Ihminen, kutsu sanallasi henkeä ja sano sille: Näin sanoo Herra Jumala: Tule, henki, tule taivaan neljältä tuulelta ja mene näihin surmattuihin, niin että ne heräävät eloon."

Minä puhuin niin kuin Herra minua käski, ja luihin tuli henki. Ne heräsivät eloon ja nousivat maasta, ja siinä oli luvuton ihmisjoukko.


Herra sanoi minulle: "Ihminen, nämä luut ovat Israelin kansa. Kaikki israelilaiset sanovat: 'Luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyt, me olemme hukassa.'

Sen tähden julista heille:
Näin sanoo Herra Jumala: Minä aukaisen teidän hautanne, päästän teidät, oman kansani, haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan.

Te tiedätte silloin, että minä olen Herra, kun minä aukaisen hautanne ja päästän teidät, kansani, haudoistanne.

Minä panen teihin henkeni, niin että te heräätte eloon, ja vien teidät maahanne. Silloin te tiedätte, että minä, Herra, teen sen minkä olen luvannut tehdä. Näin sanoo Herra."

Hesekiel 37:1-14 KR 1992

Israel - katso Herraasi!


Herra Jeesus on ilmoittanut apostolinsa Paavalin kautta sitä samaa, mistä Hän varmaan jutteli Jerusalemissa vielä ollessaan Pietarin ja kumppaneiden kanssa.

Hän on myös puhunut Jumalan omaisuuskansalle Israelille.

ja nämä sanat ovat rajut.



Jerusalem, Jerusalem, sinä joka tapat prophetat ja kivillä surmaat ne, jotka sinun tykös lähetetyt ovat! kuinka usein minä tahdoin koota sinun lapses, niinkuin kana kokoo poikansa siipeinsä alle? ja ette tahtoneet.

Katso, teidän huoneenne pitää teille jäämän kylmille.

Sillä minä sanon teille: ette suinkaan minua tästedes näe, siihenasti kuin te sanotte: kiitetty olkoon se, joka tulee Herran nimeen!


Mt 23:37-39 Biblia 1776



Eikö ole aivan ihmeellinen tämä meidän Raamattumme sankari, Jeesus Kristus?!

aivan käsittämättömän suuri ja silti niin rakas.

Öljyvuorelta Hän katselee kaupunkiaan, Jerusalemia, Jumalan kelloa joka käy tosi hitaasti.

ankarat ovat Sanansa.

mutta kuten aina, Herra kurittaa, vaan ei hylkää.

tosin on Israelin huone jäävä kylmilleen, tosin on Jerusalem tuhottava ja jäävä pakanain tallattavaksi, tosin on temppeli palava ja uhrikultti loppuva. tosin on Jumalan kansa joutuva kaikkien kansojen vihattavaksi.

vaan ei hylkää Jeesus kansaansa.

kyllä te vielä minut näette, mutta sillä on ehtonsa.

tämä on niin syvällinen juttu, Jumalan ja Hänen kansansa välinen, että laitan tähän alustuksen lopuksi mietiskeltäväksemme sen psalmin, johon Herra Jeesus viittaa.


Psalmi 118
Kiittäkää Herraa!
Hän on hyvä,
iäti kestää hänen armonsa.
Julista, sinä Israelin kansa:
iäti kestää hänen armonsa.
Julista, sinä Aaronin suku:
iäti kestää hänen armonsa.
Julistakaa, te Herran palvelijat: iäti kestää hänen armonsa.

Ahdingossani minä huusin Herraa.
Hän kuuli ja avasi tien.
Kun Herra on minun kanssani,
en minä mitään pelkää.
Mitä voisivat ihmiset silloin?
Kun Herra on minun kanssani,
hän tuo minulle avun,
ja pelotta katson vihollisiani.
On parempi turvata Herraan
kuin luottaa ihmisten apuun.
On parempi turvata Herraan kuin luottaa mahtavien apuun.



Viholliset saartoivat minut,
mutta Herran nimessä minä nujerran heidät!
He piirittivät ja saartoivat minut,
mutta Herran nimessä minä nujerran heidät!
He piirittivät minua kuin mehiläisparvi,
mutta hetkessä he hävisivät
kuin palavat ohdakkeet.
Herran nimessä minä nujerran heidät!
He syöksivät minut lähes tuhoon,
mutta Herra tuli avukseni.
Herra on minun väkeni ja voimani. Hän pelasti minut.



Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa,
riemu raikuu pelastettujen majoilta:
Herran käsi on voimallinen!
Herran käsi on meidän yllämme. Herran käsi on voimallinen!


Minä en kuole, vaan elän
ja kerron Herran teoista.
Hän kyllä kuritti minua
mutta ei antanut kuoleman valtaan.
Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa.



Tämä on Herran portti,
josta vanhurskaat saavat käydä.
Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua
ja pelastit minut.
Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,
on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki,
Herra teki ihmeen silmiemme edessä.
Tämän päivän on Herra tehnyt,
iloitkaa ja riemuitkaa siitä!
Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys!


Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan.

Herra on Jumala! Hän antoi valonsa meille. Käykää kulkueena lehvät käsissä, ulottakaa piirinne alttarin sarviin.

Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän,
Jumala, sinua minä suuresti ylistän.
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa!


Psalmi 118 KR 1992



Virsi 324

Hyvä on Herra, hyvä on Herra,
riemuitkaamme siitä.
Lahjat on Herran, muista sielu niitä,
muista sielu niitä.
Hyvä on kiittää, sieluni, siis kiitä.
Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa!

Veisatkaa vuoroin, veisatkaa vuoroin
kanteleitten kanssa
nyt yhteen ääneen hänen kiitostansa,
hänen kiitostansa.
Hän viisas on ja suuri voimassansa.
Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa!

Pilvistä taivaan, pilvistä taivaan
poudan polttamille
pelloille virtaa vettä janoisille,
vettä janoisille,
taas ruoho nousee vuorilaitumille.
Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa!

Hän luoduillensa, hän luoduillensa
tarpeet aina tuottaa,
elävät kaikki syöttää hän ja juottaa,
syöttää hän ja juottaa,
kaarneenkin poika hoivaajaansa luottaa.
Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa!

Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa,
hän on yksin hyvä,
elämän lähde ihmeellisen syvä,
ihmeellisen syvä.
Hänestä vuotaa riemu enentyvä.
Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa!

Oi Jeesus Kristus, oi Jeesus Kristus,
rauha meille anna,
kaikille kaipaaville armo kanna,
kaipaaville kanna
yhdessä huutaaksemme: Hoosianna!
Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa!

Saksalainen 1565.
Ruots. 1611.
Suom. virsikirjaan 1701.
Uud. Julius Krohn 1880.



Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus:

paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen.

Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu:

-- Siionista on tuleva Pelastaja,
hän poistaa jumalattomuuden Jaakobin jälkeläisistä.
Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan: minä otan pois heidän syntinsä.


Room 11:25-27 KR 1992

Kristuksen herruus sydämessä

Kristuksen herruus elämässämme on todellinen taistelukenttä.

Kyllä me mielellämme otamme vastaan Jeesuksen ansaitseman vanhurskauden puvun - mikäs ettei!

jos kerran saamme ilmaiseksi uskoa ja ottaa vastaan kuolemattomuuden, vapauden syyllisyydestä itse Kaikkitietävän Isän Jumalan edessä, wow, kiitti vaan!

sen eteen jostain maailmallisista koreiluista ja iloista on ihminen valmis jopa luopumaankin - jotkut aika paljostakin.

mutta että joku toinen hallitsisi minua?

tämä kapina Jumalan tahtoa vastaan omassa sydämessämme on sukua lohikäärmeen taistelulle Jumalaa vastaan taivaassa.

lähtee samasta juuresta!

"ei muuta herraa jumalaa kuin kansa kaikkivaltias" oli kommunistisen ateismin ytimekäs motto, jonka moni suomalainen työmies mielellään omaksui.

tosin sen kaikkivaltiaan kansan hallitus ei sitten ollutkaan ihan sitä mitä luvattiin.

"ei muuta herraa jumalaa kuin minä itse"

sen sijaan ei ole vain ateistien ja muiden jumalankieltäjien prometheus motto - vaan jokaisen ihmisen motto.



esikoiset voivat sanoa, että emmehän me Kristuksen herruutta vastaan taistele - päinvastoin!

meillehän luetellaan syntilistoja ja kuvataan synninteko välineitä ja ilmoitetaan jumalallisen saarnan kautta mikä on Jumalan tahto tässä kristillisyydessä. mielellämme me näitä neuvoja ja ohjeita noudatamme.

Jumalan lain ja tahdon noudattaminen on hyvä asia, ja joka ne täyttää elää niistä.

kyseessä on kuitenkin olennaisesti ihmisen valinta.

liha, maailma, synti, perkele, kuolema ja helvetti kuitenkin vähän pelottaa.

sen verran että mielelläänkin luopuu sellaisesta, mitä Jumala ei tahdo eikä tee sellaista mikä on kielletty, ei katso, ei tartu, ei kosketa, ei maista

suojautuu pahalta maailmalta, ettei se saastuta.

motiivina ei välttämättä ole vain pelko vaan ihan rakkaus Jumalaan ja ilo siitä, että saa elää niinkuin on oikein eikä tarvitse rahojaan tuhlata tämän maailman menoihin ja korskeuteen.

että minä pelastuisin enkä joutuisi hylätyksi... minä minä minä



Saatana käytti tällaisia ihmisiä hyväkseen, ja juuri Jumalan tahdon ilmaisevan lain ja isien antamien neuvojen nimessä he tappoivat Jumalan Pojan.

"meillä on laki ja sen mukaan hänen on kuoltava..."

Luther kirjoittaa syvällisesti, kuinka nimenomaan epäusko on se suuri synti, koska tekee Jumalasta valehtelijan.

kuinka me olemuksemme puolesta perisynnin turmelemina taistelemme Jumalan hallintoa vastaan.

vaikka yritämme Jumalan tahtoa käyttää hyväksemme ja sen mukaan eläen olla Hänelle mieliksi.

mutta että joku toinen meidät vyöttäisi ja veisi minne emme tahdo?



Raamatun sota taivaassa ei syttynyt kristillisen kirkon perinteiden mukaan hyvän ja pahan välillä.

vaan hyvän ja hyvän välillä.

"Valonkantaja" Lucifer on tämän tarun mukaan enkeli. Hän oli niin kirkas ja kaunis ja väkevä, että tapahtui tämmöinen niksahdus

"minä haluan kalifiksi kalifin paikalle"
Ahmed Ahne

sitä on vaikea määritellä

ei se ole ahneutta, ei se ole kateutta, ei se ole helposti selitettävissä - tämä Perkeleen lankeaminen

Jobin kirja kertoo Syyttäjästä, jolla oli - ja taitaa yhä olla - pääsy Jumalan luokse syyttämään ihmistä

kyseessä on jonkinlainen persoonan (sillä Lucifer on persoona tosin ilman ruumista) syvä nousu sitä vastaan, että olisi ketään ylempää.

ei muuta herraa jumalaa kuin Minä

Saatana oli valmis antamaan kaiken mitä hänellä tässä maailmassa on - koko valtakuntansa - Jeesukselle yhdellä ehdolla.

kumarra minua

omituinen ehto

mitä hän siitä hyötyisi, että Jumalan Poika häntä kumartaisi?




Taas vei hänen perkele sangen korkialle vuorelle, ja osoitti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden kunnian, ja sanoi hänelle: nämät kaikki minä annan sinulle, jos sinä lankeat maahan ja rukoilet minua.

Niin sanoi Jesus hänelle: mene pois, saatana! Sillä kirjoitettu on: Herraa sinun Jumalaas pitää sinun kumartaman, ja häntä ainoaa palveleman.

Silloin jätti hänen perkele; ja katso, enkelit tulivat ja palvelivat häntä.


Mt 4:8-11 Biblia 1776


"Herraa sinun Jumalaas pitää sinun kumartaman, ja häntä ainoaa palveleman."

no kyllähän tuo periaatteessa, eiköhän jokainen kristitty suomalainen tuohon jotenkin ... Jumalaa yksin kumartaa ...

mutta kun epäilevän Tuomaan tunnustuksen tähän yhdistämme

"minun Herrani ja minun Jumalani"

ja sanomme

"Jeesusta Kristusta pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman"

minäkö antaisin jonkun minussa asuvan Jumalan minua komennella, miten elää?

minäkö palvelisin jotain Jeesusta?

pois se.

minä elän oman elämäni omilla ehdoillani itse, ja tässä ratkaisussa Jumala minua lahjoillaan siunaa, enkeleillään varjelee, Poikansa nimessä syntini antaa anteeksi ja kuoltuani saan periä taivasosuuteni.




sota sydämessä Kristuksen herruudesta voi olla aivan hirvittävä.

ihminen käy todellista taistelua Jumalan kanssa

ei teoriassa, vaan käytännössä.

Jumala sanoo "näin"

ihminen sanoo "ei vaan näin"

ja siinä sitten painitaan aamuun asti.


kristinuskon merkillinen sanoma on, että tämä Kristuksen herruus ei ole pakotettua.

totta kai paljon puhutaan ihmisen vapaasta tahdosta, sidotusta ratkaisuvallasta, ja asia on kovin syvällinen, Jumalan ratkaisujen pohdintaa, maailman Tuomarin roolin arviointia.

mutta Uusi testamentti itse näyttää Jeesuksen sellaisena, joka ei ketään pakota itseään seuraamaan.

pikemmin varottelee, että Hänen seuraamisensa ei ole ruusutarhassa kulkemista ja ei juokse rikkaan nuorukaisen jälkeen.



kyseessä on melkolailla ratkaisutaistelu sydämessä

mutta jokainen on erilainen, kulkee eri tietä, painii eri painit

lopputulos on kuitenkin Kristus kuningas Voittaja!

tai sitten minä voitan eli häviän ja kadotan Elämän.

pottumaisinta on, että häviäjätkin, jotka Saatanaa kumarsivat, joutuvat Hänen edessään kerran polvistumaan.



Kullakin olkoon se ajatus, joka Kristuksella Jesuksella oli,

Joka, vaikka hän oli Jumalan muodossa, ei lukenut saaliiksi Jumalan kaltainen olla, Vaan alensi itsensä, otti orjan muodon päällensä ja tuli muiden ihmisten vertaiseksi, Ja löydettiin menoissa niinkuin ihminen, nöyryytti itsensä ja oli kuolemaan saakka kuuliainen, ja ristin kuolemaan asti.

Sentähden on Jumala hänen myös korottanut ja antanut hänelle nimen, joka kaikkia nimiä suurin on: Että Jesuksen nimeen pitää kaikki polvet heitänsä kumartaman, jotka taivaassa ja maan päällä ja maan alla ovat,

Ja kaikki kielet pitää tunnustaman, että Jesus Kristus on Herra, Isän Jumalan kunniaksi.

Fil 2:5-11 Biblia 1776

Kristuksen kuningashuone

Ilmestyskirjan ratsastaja Taiteilijan näkemys

Ja minä näin istuimella istuvaisen oikiassa kädessä kirjan, sisältä ja ulkoa kirjoitetun, seitsemällä sinetillä lukitun.

Ja minä näin väkevän enkelin suurella äänellä saarnaavan: kuka on mahdollinen tätä kirjaa avaamaan ja hänen sinettiänsä päästämään?

Ja ei yksikään voinut, ei taivaassa, eikä maassa, eikä maan alla, kirjaa avata, eikä siihen katsoa.

Ja minä itkin kovin, ettei yksikään löydetty mahdolliseksi kirjaa avaamaan eikä sitä näkemään.

Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: älä itke! katso, Jalopeura voitti, joka on Juudan sukukunnasta, Davidin juuri, avaamaan sitä kirjaa ja päästämään sen seitsemää sinettiä.

Ja minä näin, ja katso, keskellä istuinta, ja neljän eläimen ja vanhimpien keskellä seisoi Karitsa, niinkuin tapettu * , jolla oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat seitsemän Jumalan henkeä kaikelle maalle lähetetyt:

Ja se tuli ja otti kirjan istuimella istuvaisen oikiasta kädestä.

Ja kuin hän kirjan ottanut oli, lankesivat ne neljä eläintä ja neljäkolmattakymmentä vanhinta Karitsan eteen, ja jokaisella oli kantele ja kultaiset maljat suitsutusta täynnä, jotka ovat pyhäin rukoukset,

Ja veisasivat uutta virttä, sanoen: sinä olet mahdollinen kirjaa ottamaan ja sen sineteitä avaamaan; sillä sinä olet tapettu ja verelläs meitä Jumalalle lunastit kaikkinaisista sukukunnista, ja kielistä, ja kansoista ja pakanoista,

Ja olet meidät tehnyt meidän Jumalallemme kuninkaiksi ja papeiksi, ja me saamme vallita maan päällä.

Ja minä näin ja kuulin monen enkelin äänen istuimen ja eläinten ja vanhimpien ympärillä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta, ja tuhannen kertaa tuhatta,

Ja sanoivat suurella äänellä: Karitsa, joka tapettu on, on mahdollinen ottamaan voiman, ja rikkauden, ja viisauden, ja kunnian, ja kiitoksen, ja siunauksen.

Ja kaikki luontokappaleet, jotka taivaassa ovat, ja maan päällä, ja maan alla, ja meressä, ja kaikki, jotka niissä ovat, kuulin minä sille sanovan, joka istuimella istui, ja Karitsalle: siunaus ja kunnia, ja ylistys ja voima, ijankaikkisesta ijankaikkiseen.

Ja ne neljä eläintä sanoivat: amen! Ja ne neljäkolmattakymmentä vanhinta lankesivat maahan, kumarsivat ja rukoilivat sitä, joka elää ijankaikkisesta ijankaikkiseen.

Ilm 5 Biblia 1776



Karitsa on arvollinen

Kristuksen kruunajaisista ja taivaallisesta ylistyksestä riittäisi kertomista ja ihmettelemistä. (Ehkä joskus toiste)

Kristuksen kuningashuone on varsin erikoislaatuinen, merkillinen ja ihmeellinen, siitä nyt hieman.

kirjoitan näitä, että voittaisin edes yhden lukijan Kristukselle.

en välttämättä siten, että joku kihlattaisiin Kristuksen morsiameksi, koska useimmat nettiruukun lukijat ovat kristittyjä.

en myöskään siten, että tuhlaajapoika tai tyttö palaisi kotia Isän luo - minun työnäni ei ole toimia evankelistana, toisille on annettu siihen lahjat.

vaan siten, että edes yhden ihmisen sydämessä vietettäisiin juhlalliset kruunajaiset, kun Kristus ottaa majesteettisen vallan hänen elämässään.

Jeesus on vuodattanut kalliin verensä hänen edestään. Nyt hän antaa Karitsalle omassa elämässään vallan, koska Karitsa on arvollinen.


Kristuksen kuningashuone on ihmeellinen niin monella tavalla.

Ilmestyskirja juhlii sitä, että voittanut Juudan Jalopeura (nykysuomen leijona) on Daavidin kuningashuonetta ja sukua.

"Kuningashuone" sana on vanhaa suomea ja tarkoittaa perhettä.

Ruotsin kuningashuonetta hallitsee buodesta 1973 kuningas Kaarle XVI Kustaa Bernadotten suvusta. Ruotsin kuningatar Silvia Renate Sommerlathin isä on saksalainen ja äiti Brasiliasta.

Heidän vanhin lapsensa, Viktoria, Länsi Göötanmaan herttua, on kruununprinsessa eli hänestä tulee Ruotsin kuningatar, jos Jumala suo.

Prinssi Philip on Värmlandin herttua ja prinsessa Madeleine on Hälsinglandin ja Gästriklandin herttuatar.



Daniel Westling (s, 1973) oli ihan tavallinen ruotsalainen, opiskellut sosiaalialaa ja harrastanut kuntoilua, piti yllä kuntosaleja Ruotsin kuninkaan kaupungissa Tukholmassa.

Suurella ilolla tänä kesänä vietettiin Danielin ja Viktorian kuninkaallisia häitä ja yllättäen Daniel poika on nyt Länsi-Götanmaan herttua, prinssi ja tulevaisuudessa Ruotsin kuningattaren puoliso, jos Jumala suo.

Tietynlainen nousu keskiluokan nuoresta miehestä Bernadotten aatelissukuun ja Ruotsin kuningashuoneen huipulle.

jos joku ei huomannut, häät pidettiin Tukholman suurkirkossa 19.6. 2010.


Ruotsi on perustuslaillinen kuningaskunta, jossa hallitsija on valtion keulakuva ja symboli, mutta todellista valtaa käyttää demokraattisilla vaaleilla valittu edustusto ja sen keskuudesta valittu hallitus, pääministeri ja muut.

Ruotsin kuningashuoneen historiaan liittyy myös aika, jolloin kuningas oli yksinvaltias, jonka tahtoa koko kansa totteli. Ja myös Suomen kansa, jonka venäläiset riistivät sodalla 1811 Ruotsin kuningashuoneen vallasta.

Kuningas Kustaa Vaasa käänsi koko Ruotsi-Suomen valtakunnan luterilaiseen uskoon mahtipäätöksellään, ja vai maan katolisilta kirkoilta katot kuten entinen aineenkirjoittaja muisteli.

Sinun kuninkaasi, Jeesus Kristus, ei ole perustuslaillinen valtakuntansa keulakuva - vaikka jotkut niin nykyään ehkä luulevat ja toimivat - vaan absoluuttista valtaa käyttävä taivaan ja maan hallitsija.



Kristus kuningas on kuitenkin hyvin ihmeellinen kuningas ihmeellisessä valtakunnassaan. Hän näet haluaa itse jakaa valtaansa toisille.

Itse koko maailmankaikkeuden Luoja on Hänelle vallan antanut, joten ei sitä kukaan Kristukselta vie.

Mutta Hän tahtoo jakaa.

omituinen tyyppi - kun saisi pitää kaiken ihan itellään...


Nämä nykyiset Lapin vanhimmat eivät oikein Kristusta tahdo kumartaa, vaan mieluummin hoitelevat Hänen hommiaan itse.

olen havainnut, että OM, GP ja muut vanhimmat ajattelevat, että Kristus istukoon kaikessa kunniassa siellä Isän oikealla puolella, ja he hoitavat tämän kristillisyyden asiat Pyhän Hengen kanssa täällä ajassa.

Sen sijaan taivaalliset 24 vanhinta
"...veisasivat uutta virttä, sanoen: sinä olet mahdollinen kirjaa ottamaan ja sen sineteitä avaamaan; sillä sinä olet tapettu ja verelläs meitä Jumalalle lunastit kaikkinaisista sukukunnista, ja kielistä, ja kansoista ja pakanoista,

Ja olet meidät tehnyt meidän Jumalallemme kuninkaiksi ja papeiksi, ja me saamme vallita maan päällä."


sinä olet siis Kristuksen kuningashuonetta.

sen lisäksi, että olet Jumalan kruunaama kuningas, olet myös pappi.

(Ilmestyskirja on hieman naisvastainen suurine Babylonin juoppoine porttoineen ja pyhine miehineen, jotka eivät ole naisen kanssa itseään saastuttaneet)

uskallammeko kuitenkin sanoa, että olet Jumalan kruunaama kuningatar ja ole myös pappi.


Ehkä olet omaa huonettasi aatelinen, säätyläinen, ehkä sukutauluissasi on jopa jotain vanhaa kuninkaallista perua.

Mutta sinut on oksastettu jaloon öljypuuhun, Daavidin huoneeseen ja sukuun, josta meidän Herramme on lihan puolesta, Daavidin kuningashuonetta.

Daniel Westling ei syntyjään ole aatelinen - eikä entisinä aikoina häntä olisi hyväksytty kruununprinsessan puolisoksi.

Ison Britannian ja Skotlannin kuningas, Windsorin herttua, Edward Albert Christian George Andrew Patrick David
eli kuningas Edward VIII (1894-1972) luopui kruunustaan 11.12. 1936 voidakseen ottaa vaimokseen tavallisen kansan tyttären, amerikkalaisen Wallis Simpson nimisen naisen. Ongelma tosin taisi olla, että Bessielle Edward oli jo kolmas aviomies... Spencerin ja Simpsonin jälkeen.

mutta joka tapauksessa, Daniel oli tavallinen mies ja on nyt aatelinen, Ruotsin kuningashuoneen arvostettu jäsen. Hänen pojastaan tai tyttärestään tulee Ruotsin seuraava hallitsija äiti Viktorian jälkeen, jos Jumala suo.



Kuningasten kuningas ja herrojen Herra, jonka ristiinnaulitun kuvan edessä Viktoria ja Daniel vihittiin juhlallisesti Jumalan edessä avioliittoon Tukholman suurkirkon alttarin luona arkkipiispan kantaessa Kristuksen ristin sauvaa...

tahtoo olla sinun ystäväsi.

Kuningas on antanut kuuluttaa, että sinä olet Hänelle rakas - niin rakas, että Hän on sinun pahuutesi ja rikkomustesi tähden astunut alas taivaan kunniasta, syntynyt neitsyt Mariasta, kärsinyt Pontius Pilatuksen aikana ja astunut alas tuonelaan, ja noussut sieltä kolmantena päivänä ja astunut ylös taivaisiin, josta on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Hän tahtoo kruunata sinut voiton seppeleellä - ole uskollinen!

Hän kutsuu sinua rakkaaksi veljekseen, rakkaaksi sisarekseen (sillä Jeesus ei ole lainkaan misogynistinen, äitinsä Poika)



Hei, sinä kruunattu!

"Ettäs pidit minun kärsivällisyyteni sanat, niin minä tahdon sinun varjella kiusauksen hetkestä, joka koko maan piirin päälle tuleva on, niitä kiusaamaan, jotka maan päällä asuvat.

Katso, minä tulen pian: pidä mitä sinulla on, ettei kenkään sinun kruunuas ottaisi.

Joka voittaa, hänen minä teen patsaaksi minun Jumalani templissä, ja ei hänen pidä silleen sieltä lähtemän ulos, ja tahdon kirjoittaa hänen päällensä minun Jumalani nimen ja minun kaupunkini, uuden Jerusalemin nimen, joka taivaasta minun Jumalaltani tuli alas, ja minun uuden nimeni."

Ilm 3:10-12 Biblia 1776



Kuningasten kuningas on koputellut sydämesi ovea, ja tahtoisi tulla sisään murkinalle kanssasi.

ei kysele mitä sinulla sattuu sydämesi jääkaapissa olemaan tarjottavaa. Hänelle riittää pari leipää ja kalaa, ahvenet ovat maukkaita, saattaa Hän pistää jotain omaakin evästään lisäksi...



Hei sinä kruununperillinen, valtaistuimelle nouseva!

"Katso, minä seison ovessa ja kolkutan: jos joku minun ääneni kuulee ja avaa oven, sen tykö minä tahdon mennä sisälle, ja pitää ehtoollista hänen kanssansa ja hän minun kanssani.

Joka voittaa, sen minä annan istua minun kanssani minun istuimellani, niinkuin minäkin voitin ja olen minun isäni kanssa hänen istuimellansa istunut."

Ilm 3:20-21 Biblia 1776


Kristuksen kuningashuone on sangen ihmeellinen, mutta mikään ei ole sen ihmeellisempi kuin tämä nöyrä ja hiljainen Isänsä rakastama Kuningas, Herra Jeesus!

ja Hän tahtoo olla ystäväsi, pukea sinut valkoisiin, kruunata sinut kunnialla, panna viholliset kumartamaan jalkaisi edessä, antaa sinun istua samalla penkillä kanssaan taivaan kunniassa...

Hän tahtoo antaa ja antaa ja antaa niin ylenpalttisesti, että sitä ei savimaja voi ymmärtää



kuningasten Kuningas ja herrojen Herra

- miksi sanot, että on lakihenkistä puhua Jeesuksesta Kristuksesta, joka asuu meissä?

onhan meidät jo kasteessa otettu Hänen ihmeelliseen valtakuntaansa ja kultainen kruunu painettu kosteille hiuksillemme, ristinsä piirretty otsaamme ja rintaamme

Jeesus on absoluuttinen hallitsija, jonka pienintä sormen napsautusta legioonat enkelietä tottelevat.

kun Jeesus sanoo, ei yksikään tämän maan ruhtinas pysty sanomaan mitään sitä vastaan, Hän on kaikkivaltias.

luimme eilen kuinka valkoisella hevosella ratsastava Kristus syöttää tämän maailman kuninkaat lintujen ruoaksi.

Herran kiivaus on sen tekevä.

Ja kuitenkaan - Hän ei jyrää sinua eikä kulje tahtosi yli, ainakaan ilman jotain varsin hyvää syytä.

Tämä absoluuttisen vallan omaava Kuningas kunnioittaa sinun persoonaasi, eikä sammuta suitsuavaa kynttilää eikä taita särkynyttä ruokoa.



Herran Jeesuksen kunnioittaminen, rakkaus Häntä kohtaan, Kristuksen kumartaminen, on ominaista Hänen kuningashuoneelleen.

mutta ei ole pakko.

saat mennä yöhön, jos se sinua kiehtoo enemmän kuin nämä harput ja kanteleet ja Jumalan basunat ja kruunut.

moni kastettu menee, sillä he rakastavat pimeyttä ja heidän tekonsa ovat pahat.

kuitenkin minulla olisi tällainen pieni ehdotus.

anna itsesi eläväksi uhriksi Kristukselle Jumalalle.

anna elämäsi Jeesukselle.

Hän on antanut sinulle kaiken mitä edellä on mainittu ja enemmän.

miksi et luottaisi uskossa sen verran että epäilevän Tuomaan tavoin polvistuisit Hänen eteensä ja sanoisit
"minun Herrani ja Jumalani"



on toki hyvä että kiität Jeesusta Hänen verestään, jolla kaikki syntisi pestään pois tänäkin aamuna niin että saat puhtaalla hyvällä omallatunnolla vaeltaa Jumalan lapsena.

on toki hyvä, että iloitset sinua odottavatsta suuresta ilosta ja kunniasta siellä Karitsan häissä, valkopukuisten joukossa.

on ihan mukava, ettet koskaan kuole ja saat elää iankaikkisesti, iankaikkisesta iankaikkiseen, elää. aamen.

mutta mites olis, jos antaisit kunkkusi hallita elämääsi tänään?

"Herra, olisko mitään keittiöapulaisen homaa, vessan putsausta tai paskaojan kaivamista, johon voisit minua käyttää, kun minusta ei varmaan ole tärkeämpiin hommiin valtkunnassasi"

ja eiköhän se oja löydy.


semmonen Kuningas, ja kuinka nöyrästi ja rakkaasti Hän kulkee jäljissäsi, huudellen ja huhuillen "pysähdy kuuntelemaan, avaa korvasi Sanalle, kanna asiasi rukouksissa Minulle, sillä Minä pidän sinusta huolen!"

ja sinä vaan painelet oman järkesi ja Jumalan sinulle antamien lahjojesi varassa halki elämäsi, unohtaen Lähetyskäskyn ja näkemättä janoista ja alastonta ja vangittua Jeesusta ja ...

tyhmää meininkiä, tosi tyhmää!

Oi sielu, vallita suo Herran!

sinulla on Kuningas ja olet itse sen kuningashuoneen jäsen.

anna kuninkaan hallita elämääsi.



Runeberg ei näin isottele

kuinka ihminen voisikaan olla mahdollinen kaikkeen siihen, mitä Herra Jeesus niin ylenpalttisesti tahtoo rakastamilleen ihmisille antaa?


Virsi 124
Käy köyhään sydämeeni
nyt, Henki totuuden.
On siitä kyyneleeni,
kun täyttää synti sen.
Ei itku, tuska pestä
voi sitä vääryydestä.
Sen teet sä, armoinen.

Tunnethan köyhyyteni,
näin olen avuton.
On kylmä sydämeni,
tyhjä ja valoton.
Vaan kylmyyteen ja vaivaan
nyt pyydän tulta taivaan,
toivoni siinä on.

En syntiturmelusta
pois sielustani saa.
En tuskaa, ahdistusta
voi itse karkottaa.
Tyhjäksi merta luoda
ja yöstä päivää tuoda
on yhtä vaikeaa.

Rukoilen, Herra, yhä:
Henkesi lahjoita.
Sytytä valo pyhä,
mieleni kirkasta.
Yön usvat aamu voittaa,
taas uusi päivä koittaa,
saan elää armosta.

Johan Ludvig Runeberg 1857.
Suom. Maria Joutsen 1900.
Virsikirjaan 1938.



eikä Kristus tullutkaan luoksesi majesteettina kultakruunu hiuksillaan

vaan nöyränä, pahoinpideltynä, syljettynä, halveksittuna, pilkattuna, lainrikkojana tuomittuna

piikkikruunu päänahkansa lävistämänä

kätensä jalkansa ja kylkensä haavoitettuna

ja mikä sydämesi mursi?

"sinun takiasi haavoitettu"



Minä näin, että valtaistuimella istuvan oikeassa kädessä oli kirjakäärö.

Se oli kirjoitettu täyteen molemmin puolin ja sinetöity seitsemällä sinetillä.

Ja minä näin mahtavan enkelin, joka kuulutti kovalla äänellä: "Kuka on arvollinen avaamaan kirjan ja murtamaan sen sinetit?"

Mutta ei ollut ketään, ei taivaassa, ei maan päällä eikä maan alla, joka olisi kyennyt avaamaan kirjan tai edes katsomaan siihen. Minä itkin katkerasti, kun ei löytynyt ketään, joka olisi ollut arvollinen avaamaan kirjan tai katsomaan siihen.

Mutta yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke. Juudan heimon leijona, Daavidin juuriverso, on saanut voiton! Hän avaa kirjan ja murtaa kaikki seitsemän sinettiä."



Ja minä näin, että valtaistuimen ja neljän olennon edessä vanhinten keskellä seisoi karitsa. Se oli kuin teurastettu, ja sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää -- ne Jumalan seitsemän henkeä, jotka on lähetetty kaikkialle maailmaan. Se astui lähemmäs ja otti kirjan valtaistuimella istuvan oikeasta kädestä.

Kun Karitsa otti kirjan, ne neljä olentoa ja kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyivät hänen eteensä. Vanhimmilla oli kaikilla harppu ja kultamalja täynnä uhrisavua, pyhien rukouksia.



He lauloivat uuden laulun:

-- Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan
ja avaamaan sen sinetit,
sillä sinut on teurastettu,
olet verelläsi ostanut Jumalalle
ihmisiä kaikista heimoista,
kaikista kielistä, kansoista ja maista.

Olet tehnyt heistä kuningassuvun, meidän Jumalamme pappeja; he tulevat hallitsemaan maan päällä.



Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympärillä näin suuren joukon enkeleitä ja kuulin heidän äänensä. Heitä oli lukemattomia, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he lausuivat kovalla äänellä:

-- Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen.

Ja minä kuulin, kuinka kaikki luodut taivaassa, maan päällä, maan alla ja meressä, kaikki mitä niissä on, lausuivat:

-- Hänen, joka istuu valtaistuimella, hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti.

Ne neljä olentoa sanoivat: "Aamen", ja vanhimmat heittäytyivät kasvoilleen ja osoittivat kunnioitustaan.

Ilm 5 KR 1992



jos taivaan juhlajoukoille ja kaikille Karitsan verellä lunastetuille kelpaa Jeesusta kumartaa, vanhimmillekin aivan luonnostaan,

miksi ei sitten essuille?

"no, mikkoL, kun olet olevinasi niin viisas, mistä siis kenkä puristaa, mistä aloitamme"

mites jos alkaisitte rukoushuoneille rukoilla?

mites jos sieltä alkaisi nousta uhrisavuna pyhien rukouksia kohti taivasta, jossa ne kultamaljoihin kootaan

ja kaadetaan taivaan sateena takaisin maanpäälle

aloittakaa rukoilemalla Herraa Jeesusta

ettekä pysty ettekä halua sen jälkeen enää ikinä rukoilemista lopettaa, ei ajassa eikä iankaikkisuudessa!

vetäkää taivaan siunaus kansamme ylle ja kaikkien kansojen ylle sillä hyväntuoksuisella uhrisavulla, joka on Jumalan kansan kiitos ja ylistys ja huuto

"Jeesus, mene pois luotani, sillä olen syntinen ihminen"

ja mikä vastaus!


Virsi 434

Kunnian Herraa palvelkaa
kaikille siunaukseksi
armoa vieden avaraa
ihmisten vapaudeksi.
Riemu on suuri taivaassa,
tuhlaajalasten kotona,
aina kun syntinen kääntyy.

Eloa kypsyy korjuuseen,
lyhyt on toiminnan hetki.
Turmion suureen synkkyyteen
rientävi ihmisten retki.
Kristusta jos ei tunneta,
kuljetaan ilman toivoa
kolkkoa kuolemaa kohti.

Sydämin, suin ja kätten töin
avuksi kiiruhtakaamme.
Rukous nouskoon päivin, öin,
Herralta Hengen me saamme.
Hätä ja tuska maailman
suurempi on kuin aavistan.
Ken tahtoo kärsivää auttaa?

Hopeat, kullat Herran on,
päiväni myös ovat Herran.
Aika kun saapuu tuomion,
lainaansa kysyy hän kerran.
Auta siis käymään tietäsi,
niin kuin sen kuljit, Herrani,
palvellen matkalla muita.

Hans Utbø 1870, pain. 1880.
Suom. Mikael Nyberg 1920.
Virsikirjan lisävihkoon 1963

jos tahdikkuus Norjan kuninkaalle niin mikä ettei sinullekin!

iloitkaa Herrassa, vieläkin sanon, iloitkaa!