Keisari Konstantinus Suuri (272-337) tuli uskoon äitinsä Helenan vaikutuksesta. Hän kamppaili Rooman vallasta pakanallista keisari Maxentiusta vastaan, joka turvasi Jupiteriin. Konstantinus näki ennen vuoden 312 ratkaisutaistelua Milvian sillalla lähellä Milanoa auringossa jonkinlaisen valoisan merkin ja myös kuuli äänen "tässä merkissä voitat".
Konstantinus antoi maalata tuon merkin sotilaidensa kilpiin ja kypäriin. Näyssä oli labarum, jossa ovat kreikan Khi Rho kirjaimet yhdistettynä, Khristos. Kuvio on tuttu kristillisestä kirkkotaiteesta ja näkyy oheisen kuvan kolikossa kahden roomalaisen sotilaan välissä olevassa standardissa. Raha on Konstantinus Suuren pojan, Constansin hallintoajalta 337-350.Konstantinuksen oma lempijumala oli Aurinko, Solis Invictus. Julianus Luopio tahtoi palauttaa myös auringon palvonnan ja kirjoitti jälkipolville säilyneen oraation auringosta. Tästä puheesta näemme millaista "valoa" keisari Konstantinus vanhasta pakanuudesta oli saanut. Merkki näkyi juuri auringossa, Kristus tuli pakanallisen taivaankappaleen palvonnan sijalle Konstantinuksen elämään ja kaikkien Rooman valttakunnan kristittyjen elämä muuttui, veristen vainojen ja kuoleman ja marttyyriuden aika oli ohi.
En käsitä miksi kristityt itse puhuvat näistä tapahtumista usein niin halventavasti. Onhan kyseessä Nasaretin Jeesuksen mahtavasta voitosta, kun koko Rooman imperium polvistui Hänen eteensä. Maaherra Pontius Pilatus ja muutamat tavalliset sotilaat telottivat Jeesuksen julmasti Golgatalla. Koko ristille lyönti tehtiin kädet pesten ja kuin ohimennen eräänä pääsiäisjuhlien ajan kiireisenä viikonloppuna.
Mutta nyt itse koko Rooman keisari, mahtava Konstantinus Suuri tahtoi rakennuttaa Jeesukselle upeimmat mahdolliset muistomerkit, Beetlehemin Syntymäkirkon ja Pyhän haudan kirkon Jerusalemissa. Nämä kirkot ovat pystyssä yhä tänään ja ovat maailman vanhimmat kirkot, joissa on keskeytyksettä yli 1600 vuoden ajan palvottu Pyhää Kolminaisuutta.
Samainen keisari määräsi Lännen kirkon joulun ajankohdan, jolloin juhlitaan seimen lasta. Roomassa oli joulukuun 25. auringon juhla, koska tuo oli vuoden pimein aika ja aurinko tarvitsi palvojiensa apua heikkona hetkenään. Suomalaiset juhannuskokot ovat auringon väkevimmän ajan juhlaa, aikoinaan myös talvipäivän seisauksen aikaan kokkoja poltettiin ja kokko-linnusta puhuttiin.
Uskoon tullut keisari Konstantinus antoi entisen lempijumalansa suositun kansanjuhlan Jeesukselle joululahjaksi.
Mietitään mitä minä tai sinä olemme antaneet Jeesukselle?
Loistojuttu! Onnea ja siunausta blogillesi.
VastaaPoistaVoisimmepa antaa jäsenemme ja lahjamme Hänen käyttöönsä 24/7 periaatteella.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaParasta adventinajan viettoa lukea näitä ja reflektoida joulun ydinsanomaa.
VastaaPoistaTuli tästä niin vahvasti mieleen kesäkuinen tutustumisemme Konstantinopoliin ja siellä säilyneeseen bysanttilaiseen kirkkoon.
Kirkkohistorian alkuvuosisadat alkoivat elää siellä ja innostivat lukemaan Waltarin Ihmiskunnan viholliset, joka on tosi hieno ja jännä, mukaansatempaava (kirkko)historiallinen romaani kristikunnan alkuajoista.
Kiitos, Mikko, taustatiedoista.
VastaaPoistaTosi mukavaa, jos kerrot enemmänkin tällaisia taustoja.
Tänään, viattomien lasten päivänä, luin yhdestä blogista epäilyn siitä, ettei Beetlehemin lastensurma ehkä ollut sittenkään historiallinen tapaus. Onko sinulla sattumoisin tähän asiaan jotain taustoitusta?
Hyvää teksitiä, ja kiinnostavaakin, mutta tietoa JOULUSTA en saanut nytten ollenkaan.
VastaaPoista