Suomalaisen wikipedian lyhyt artikkeli aiheesta totalitarismi:
Totalitarismi on poliittinen järjestelmä, jossa valtion valta ulottuu yhteiskunnan kaikille aloille. Varsinkin toisen maailmansodan jälkeen käsitettä totalitarismi on käytetty kuvaamaan Stalinin aikaista Neuvostoliittoa, Mussolinin fasistista Italiaa ja Adolf Hitlerin johtamaa natsi-Saksaa.
Käsitteitä totalitarismi ja totalitaarinen järjestelmä alettiin satunnaisesti käyttää 1930-luvulla sellaisista diktatorisista valtioista, joille on ominaista tietyn poliittisen aatteen ehdoton valta, muun poliittisen toiminnan tukahduttaminen sekä yhteiskunta- ja talouselämän valjastaminen palvelemaan tämän poliittisen suuntauksen tavoitteita.
Myös Italian diktaattori Benito Mussolini puhui totalitaarisesta valtiosta (ital. lo stato totalitario).
Toisen maailmansodan jälkeen käsite totalitarismi levisi tutkijoiden käytöstä nopeasti yleiseen käyttöön sekä tiedotusvälineissä että poliitikkojen puheissa.
Totalitaristiset valtiot ovat käyttäneet hallintakeinoinaan terroritekoja, vangitsemisia ja laajamittaista propagandaa.
Saksassa, Italiassa ja Neuvostoliitossa valtion johto sai laajan kansansuosion muun muassa rakentamansa henkilöpalvonnan ansiosta.
Saksalais-amerikkalainen politiikan tutkija Hannah Arendt julkaisi vuonna 1951 tutkimuksen The origins of totalitarianism (totalitarismin juuret). Hänen mukaansa 1900-luvun alkupuolella nousseet totalitaariset järjestelmät erosivat aikaisemmista diktatorisista järjestelmistä muun muassa siinä, että
poliittiset laitokset toimivat ainoastaan todellista valtaa pitävän ryhmän lavasteina ja että
aate oli vallanpitäjille pelkkä väline kansan hallitsemiseen.
maanantai 28. joulukuuta 2009
Jällivaara ja Getsemane
heti kättelyssä tahdon sanoa, että en ole varma onko eilisen päiväsaarnan sisältö tältä osin oikein ymmärretty. olisi siis hyvä, jos joku muukin joko vahvistaisi tämän tai kumoaisi ja sanoisi, että olen taas käsittänyt väärin.
toiseksi tahdon tähän alkuun sanoa, että kirjoitan tätä rakkaudellisesti ja ilman vihastumisen häivääkään, aidosti ymmälläni ja kysellen.
kolmanneksi tahdon tähän heti sanoa, että olen sydämestäni iloinen että Herra Jeesus mainittiin päiväsaarnassa ja Hänen syvä kärsimyksensä Getsemanessa tuotiin esiin.
ajatus jonka saarnasta ymmärsin oli seuraava:
kun lapsuuden uskossa rikomme ja teemme syntiä niin omatuntomme nuhtelee meitä ja synti polttelee sisimmässämme.
tämä synnin tuska on samanlaista kuin Jeesus joutui kokemaan Getsemanessa, kun Hän kärsi meidän puolestamme.
toki paljon suurempi oli Hänen kärsimyksensä kuin voimme ymmärtää.
tämä on ajatus, jonka tavoitin ja kuten alussa sanoin, ehkä olen ymmärtänyt saarnaajan sanoman, olisiko ollut Minde?
ajatus siitä - siis mahdollisesti sellaista ei esitetty eilisessä päiväsaarnassa Jällivaarassa - että Jeesus tunsi omantunnon poltetta synnistä samalla tavalla kuin me Aatamin ja Eevan lapset, on kiehtova - kuinka Hän kaikessa tuli meidän kaltaiseksemme.
ajatus ei ole nähdäkseni kuitenkaan lainkaan raamatullinen.
saamme sen kuvan, että Getsemanen ankarassa rukoustaiselussa, johon Hänen lähimmät ystävänsäkään eivät öisen uneliaisuutensa tähden jaksaneet liittyä, kyse oli jostasin muusta.
koska siellä ei ollut paikalla ketään muuta kuin Jeesus ja Häntä vahvistava enkeli, tiedämme tästä rukoustaistelusta Jeesuksen itsensä kertomana.
ehkä näitä käytiin Jeesuksen kanssa yhdessä läpi sitten myöhemmin, kun taas tavattiin ja lopulta evankelista sai asiasta kuulla?
Petari sanoi henelle. Ja waicka minu' pideis sinun cansas coleman/ en kielle mine sinua. Samallamodholla sanoit mös caiki Opetuslapset.
Silloin tuli Jesus heiden cansans ychten Kylen/ ioca cutzutan Gethsemane/ ia sanoi Opetuslapsillens/ Istucat tesse/ nincauuan quin mine menen too'na ia rucolen.
Ja hen otti Petarin cansans/ ia caxi Zebedeusen poica/ ia rupeisi murechtiman ia wapitzeman.
Nin sanoi Jesus heille/ Minun sielun ombi murehisans haman coleman asti. Olcat tesse/ ia waluocat minun cansan/
Ja hen keui wähe taamma heiste/ langesi Caswoillens/ rucoellen ia sanoden/ Minun Isen/ ios mahdolinen on/ nin mengen minulda teme Calki. Ei quitengan ninquin mine tahdon/ mutta ninquin sine.
Ja hen tuli Opetuslastens tyge/ ia leusi heiden macamast/ ia sanoi Petarille/ Ningö? Ettekö te woineet ychte hetke waluo minun cansan?
Waluocat ia rucolcat/ ettei te kiusauxen langeisi/ Hengi tosin on walmis/ mutta Liha ombi heicko.
Taas hen meni toisen kerdan/ ia rucoeli sanoden/ Minun Isen/ ellei teme Calki woi minulda poismenne/ mutoin ettei mine site ioo/ nin olcoon sinun tachtos.
Ja hen tuli/ ia leusi heidhet taas macamast/ sille heiden silmens olit raskat.
Ja hen iättein heite/ meni iellens pois/ ia rucoeli colmanen kerdhan/ ia puhui ne samat sanat.
Nin hen tuli Opetuslastens tyge/ ia sanoi heille/ Oij tahdottaco nyt maata ia leuäte? Catzo se hetki on lähestynyt/ ia Inhimisen Poica pite ylenannettaman synnisten käsijn.
Noskat ia kieukem/ Catzo/ se lähesty ioca minun pette.
Wiele henen puhuesans/ catzo Judas yxi nijste cahdesttoistakymenest tuli/ ia henen cansans palio weki mieckain ia Seiwesten cansa/ wlgoslehetetydh Pappein pämiehilde ia Canssan wanhimilda.
Matteus 26:35-47 Agricola 1548
saamme tästä evankeliumin kertomuksesta sen kuvan, että opetuslapset ovat Jeesuksen luona mielestään vahvana muurina valmiina suojelemaan Opettajaansa.
ymmärrämme että kohtalon hetki lähestyy, mutta vain Jeesus tietää sen - "vahva vartio" nukahtaa vartiopaikalle eikä jaksa edes Isää rukoilla Pojan pyytämällä tavalla.
kolme kertaa Jeesus rukoilee - tiedämme että niin suuressa ahdistuksessa että ihonsa verisuonet särkyivät ja Hän hikoili kylmää hikeä ja verta.
Getsemane tarkoittaa hepreassa Gat Shemen, öljynpuristin, jossa iso raskas kivi pyörii oliivin yli ja murskaa sen, puristaen öljyn marjan lihasta.
äärimmäisen psyykkisen ahdingon vertauskuva, tuo koliseva ylettömän painava kivi, joka murskaa ihmisen.
Jeesus ei koe tässä synnin poltetta ja syyllisyyttä.
Hän tiesi tarkoin, että oli koko elämänsä lapsesta asti elänyt täydellisesti Jumalan tahdon mukaan.
ehkä ei ihmisten mielestä.
mutta Hänen omatuntonsa oli täysin puhdas. Ei syytöksen syytöstä mistään, mitä Hän olisi tehnyt tai mitä ihmiskunta on tehnyt.
viaton.
lumivalkea.
puhdas.
sellainen, joksi Jumala ihmisen tarkoittaa.
mikä Getsemanessa sitten mätti?
saamme evankelistan tekstistä sen kuvan, että Jeesus paini Isänsä kanssa lunastuksen tiestä.
onko Pojan todellakin käytävä julmaan kuolemaan?
olisiko mahdollista, Isä, että tämä katkera vihan ja rangaistuksen ja tuomion malja otettaisiin minulta pois -
eikö olisi joku toinen tie, jolla tämä ihmisen asia voitaisiin hoitaa?
Jaakobin paini oli pientä tuohon verrattuna.
rukouksen aikana Jeesusta vahvistettiin, ja vaieten kuin uhrikaritsa siitä, mitä tulisi tapahtumaan, Hän viittansa kooten kävelee omiensa luo ja hellästi nuhtelee ja opettaa heitä lihan heikkoudesta ja hengen alttiudesta.
loppuun asti Mestari ja Opettaja.
Heprealaiskirje sanoo vakavasti, että tässä elämän koulussa ja viimein Getsemanessa Poika oppi jotain - Hän oppi kuuliaisuuden.
Heprealaiskirje käyttää tästä valtavaa kieltä, kuinka Hän on Ylimmäinen Pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan.
Sillä jokainen ylimmäinen pappi, otettu ihmisistä, pannaan ihmisten edestä niissä asioissa, jotka Jumalalle tulevat, uhraamaan lahjoja ja uhreja syntein edestä,
Joka niitä armahtaisi, jotka taitamattomat ja eksyväiset ovat, että hän itsekin heikkoudella ympärikääritty on,
Ja tämän tähden tulee hänen niinkuin kansan edestä, niin itsensäkin edestä uhrata syntein edestä.
Ja ei yksikään omista itsellensä sitä kunniaa, vaan se, joka Jumalalta kutsutaan, niinkuin myös Aaron.
Niin myös Kristus ei ole itsiänsä kunnioittanut, että hän ylimmäiseksi Papiksi oli tuleva, mutta se, joka hänelle sanoi: sinä olet minun Poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.
Niinkuin hän sanoo toisessa paikassa: sinä olet Pappi ijankaikkisesti, Melkisedekin säädyn jälkeen.
Joka lihansa päivinä on uhrannut rukoukset ja nöyrät anomiset, väkevällä huudolla ja kyyneleillä sen tykö, joka hänen voi kuolemasta pelastaa, ja on myös kuultu, että hän Jumalaa kunnioitti.
Ja vaikka hän (Jumalan) Poika oli, on hän kuitenkin niistä, joita hän kärsi, kuuliaisuuden oppinut.
Ja kuin hän täydelliseksi tuli, on hän kaikille niille, jotka hänelle kuuliaiset ovat, syy ijankaikkiseen autuuteen,
Ja on Jumalalta ylimmäiseksi Papiksi nimitetty, Melkisedekin säädyn jälkeen,
Josta meillä on paljo sanomista, ja se on työläs selittää; sillä te olette kovakorvaisiksi tulleet.
Sillä te, joiden piti alkaa opettajat oleman, tarvitsette taas, että me teille ensimäiset puustavit Jumalan sanan opista opettaisimme, ja olette tulleet niiksi, jotka tarvitsevat rieskaa ja ei vahvaa ruokaa.
Sillä jolle vielä rieskaa pitää annettaman, se on harjoittamatoin vanhurskauden sanaan; (sillä hän on lapsi;)
Mutta täydellisten sopii vahva ruoka, joilla ovat tottumisen kautta harjoitetut mielet hyvää ja pahaa eroittamaan.
Hep 5 Biblia 1776
Getsemanessa Herra Jeesus taisteli valtavaa Jaakobin painia, tahtojen taistelua, Isänsä kanssa.
se päättyi kohtalokkaasti sanoihin "tapahtukoon Sinun tahtosi, ei minun"
Jeesus uskoi asiansa Jumalan käsiin, joka näytti niin epäoikeudenmukaiselta.
ja olikin.
olen varma, että Isän sydän murtui kun rakas Poikansa Golgatalta huusi "Abba, lama sabaktani"
"Isä, miksi hylkäsit minut"
Jumala todella hylkäsi Poikansa, joka ristillä kantoi ihmisen synnin.
täysin syyttömänä.
näin Poika, Ylimmäinen Pappi, uhrasi itsensä syntien sovitukseksi ja viaton kärsi syyllisen rangaistuksen.
tiedämme nyt, että ei Jeesus turhaan Isäänsä luottanut!
Virsi 63
Oi rakkain Jeesukseni,
piinattu, verinen,
jo särkyy sydämeni,
kun tuskaas muistelen.
Sua taivaan kunnialla
ylhäällä palveltiin,
nyt orjantappuralla
pää pyhä kruunattiin.
Ah kuinka, Herra taivaan,
säikähtyy sieluni,
kun kärsimääsi vaivaan
on syynä syntini.
Kuoleman, synnin orja
vain vihan ansaitsin.
Ristisi tähden kurja
sain armon kuitenkin.
Vie minut, Paimen hyvä,
taas omaan laumaasi.
Suo, armolähde syvä,
kuin ennen lahjasi.
Suloista taivaan mannaa
soi Henkes sanastas.
Vieläkin voimaa anna,
oi Herra laupias.
Nyt kiitos haavoistasi,
syntisten ystävä!
On ristinkuolemasi
minulle elämä.
Suo voimaa loppuun asti
sinua seuraamaan,
sinussa luottavasti
myös kerran kuolemaan.
Kun joutuu viime retki,
oi Jeesus, vahvista.
Tuo kova lähdön hetki
armollas huojenna.
Ja sieluni kun aivan
jo nääntyy tuskassa,
kirvoita alta vaivan
vaivasi voimalla.
Suo ristinuhrin loistaa
lohtuna pelkooni.
Se ahdistuksen poistaa,
tuo rauhan sieluuni.
Vain katson kasvojasi,
jään, Jeesus, turviisi.
Näin sinun kuolemasi
on minun voittoni.
Paul Gerhardt Arnulf Louvainilaisen tekstin (1200-l.) pohjalta 1656.
Suom. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.
kuten sanottu - olen ehkä väärin ymmärtänyt eilisen saarnan sanoman tältäosin.
pyydänkin korjaamaan, jos olen tässä Jällivaarna Getsemanen kohdalla erehtynyt.
tai vahvistamaan, että näin todella saarnattiin.
kyseessä ei ole suinkaan riidan tai vihastumisen asia, vaan keskustelua Jumalan Sanan äärellä sen sisällöstä ja tekstien merkityksestä, josta saimme kuulla yhden sinänsä kauniilta kuullostavan tulkinnan eilen.
mutta kyseessä on syvällisesti omaa kristillisyyttämme koskettava asia.
sekä eilinen päiväsaarna että Raimon iltasaarna sisälsivät vahvasti tuon omantunnon asian, lain nuhtelun, synnintunnon, katumuksen ja synninpäästön Jeesuksen kalliissa nimessä ja sovintoveressä.
mutta kristillisyyden kärki ei ole siinä, että olemme kuuliaisia kristillisyyden neuvoille ja pyrimme elämässämme noudattamaan Jumalan tahtoa.
Heprealaiskirje opettaa, että Jeesus oppi siinä mitä kärsi yhden asian - vaikka oli Jumalan Poika - ja se on kuuliasuus Isälle.
Ja kirjoittaja jatkaa -
meidän tulee olla kuuliaisia Pojalle.
ei lainalaisia orjia, joita piiskataan parannukseen pinnallisista tai syvemmistä tekosynneistä.
vaan Jumalan lapsia, jotka emme huuda kauhuissamme "Abba, lama sabaktani" - tai jos huudamme, saamme pian avun,
koska Jumala ei meitä koskaan hylkää ja petä omaa Poikaansa, jolle me olemme kuuliaisia.
Jumala ei valehtele.
kristillisyys ei ole vain seuratuvassa julistetun lain kuuntelemista, katumista ja alituista parannuksen tekoa kuolleista teoista ja maailmanrakkaudesta.
kristillisyys on kuuliaisuutta ylösnousseelle Jeesukselle Kristukselle, joka elää ja hallitsee tänään 28.12. 2009
ihan oikeesti.
toiseksi tahdon tähän alkuun sanoa, että kirjoitan tätä rakkaudellisesti ja ilman vihastumisen häivääkään, aidosti ymmälläni ja kysellen.
kolmanneksi tahdon tähän heti sanoa, että olen sydämestäni iloinen että Herra Jeesus mainittiin päiväsaarnassa ja Hänen syvä kärsimyksensä Getsemanessa tuotiin esiin.
ajatus jonka saarnasta ymmärsin oli seuraava:
kun lapsuuden uskossa rikomme ja teemme syntiä niin omatuntomme nuhtelee meitä ja synti polttelee sisimmässämme.
tämä synnin tuska on samanlaista kuin Jeesus joutui kokemaan Getsemanessa, kun Hän kärsi meidän puolestamme.
toki paljon suurempi oli Hänen kärsimyksensä kuin voimme ymmärtää.
tämä on ajatus, jonka tavoitin ja kuten alussa sanoin, ehkä olen ymmärtänyt saarnaajan sanoman, olisiko ollut Minde?
ajatus siitä - siis mahdollisesti sellaista ei esitetty eilisessä päiväsaarnassa Jällivaarassa - että Jeesus tunsi omantunnon poltetta synnistä samalla tavalla kuin me Aatamin ja Eevan lapset, on kiehtova - kuinka Hän kaikessa tuli meidän kaltaiseksemme.
ajatus ei ole nähdäkseni kuitenkaan lainkaan raamatullinen.
saamme sen kuvan, että Getsemanen ankarassa rukoustaiselussa, johon Hänen lähimmät ystävänsäkään eivät öisen uneliaisuutensa tähden jaksaneet liittyä, kyse oli jostasin muusta.
koska siellä ei ollut paikalla ketään muuta kuin Jeesus ja Häntä vahvistava enkeli, tiedämme tästä rukoustaistelusta Jeesuksen itsensä kertomana.
ehkä näitä käytiin Jeesuksen kanssa yhdessä läpi sitten myöhemmin, kun taas tavattiin ja lopulta evankelista sai asiasta kuulla?
Petari sanoi henelle. Ja waicka minu' pideis sinun cansas coleman/ en kielle mine sinua. Samallamodholla sanoit mös caiki Opetuslapset.
Silloin tuli Jesus heiden cansans ychten Kylen/ ioca cutzutan Gethsemane/ ia sanoi Opetuslapsillens/ Istucat tesse/ nincauuan quin mine menen too'na ia rucolen.
Ja hen otti Petarin cansans/ ia caxi Zebedeusen poica/ ia rupeisi murechtiman ia wapitzeman.
Nin sanoi Jesus heille/ Minun sielun ombi murehisans haman coleman asti. Olcat tesse/ ia waluocat minun cansan/
Ja hen keui wähe taamma heiste/ langesi Caswoillens/ rucoellen ia sanoden/ Minun Isen/ ios mahdolinen on/ nin mengen minulda teme Calki. Ei quitengan ninquin mine tahdon/ mutta ninquin sine.
Ja hen tuli Opetuslastens tyge/ ia leusi heiden macamast/ ia sanoi Petarille/ Ningö? Ettekö te woineet ychte hetke waluo minun cansan?
Waluocat ia rucolcat/ ettei te kiusauxen langeisi/ Hengi tosin on walmis/ mutta Liha ombi heicko.
Taas hen meni toisen kerdan/ ia rucoeli sanoden/ Minun Isen/ ellei teme Calki woi minulda poismenne/ mutoin ettei mine site ioo/ nin olcoon sinun tachtos.
Ja hen tuli/ ia leusi heidhet taas macamast/ sille heiden silmens olit raskat.
Ja hen iättein heite/ meni iellens pois/ ia rucoeli colmanen kerdhan/ ia puhui ne samat sanat.
Nin hen tuli Opetuslastens tyge/ ia sanoi heille/ Oij tahdottaco nyt maata ia leuäte? Catzo se hetki on lähestynyt/ ia Inhimisen Poica pite ylenannettaman synnisten käsijn.
Noskat ia kieukem/ Catzo/ se lähesty ioca minun pette.
Wiele henen puhuesans/ catzo Judas yxi nijste cahdesttoistakymenest tuli/ ia henen cansans palio weki mieckain ia Seiwesten cansa/ wlgoslehetetydh Pappein pämiehilde ia Canssan wanhimilda.
Matteus 26:35-47 Agricola 1548
saamme tästä evankeliumin kertomuksesta sen kuvan, että opetuslapset ovat Jeesuksen luona mielestään vahvana muurina valmiina suojelemaan Opettajaansa.
ymmärrämme että kohtalon hetki lähestyy, mutta vain Jeesus tietää sen - "vahva vartio" nukahtaa vartiopaikalle eikä jaksa edes Isää rukoilla Pojan pyytämällä tavalla.
kolme kertaa Jeesus rukoilee - tiedämme että niin suuressa ahdistuksessa että ihonsa verisuonet särkyivät ja Hän hikoili kylmää hikeä ja verta.
Getsemane tarkoittaa hepreassa Gat Shemen, öljynpuristin, jossa iso raskas kivi pyörii oliivin yli ja murskaa sen, puristaen öljyn marjan lihasta.
äärimmäisen psyykkisen ahdingon vertauskuva, tuo koliseva ylettömän painava kivi, joka murskaa ihmisen.
Jeesus ei koe tässä synnin poltetta ja syyllisyyttä.
Hän tiesi tarkoin, että oli koko elämänsä lapsesta asti elänyt täydellisesti Jumalan tahdon mukaan.
ehkä ei ihmisten mielestä.
mutta Hänen omatuntonsa oli täysin puhdas. Ei syytöksen syytöstä mistään, mitä Hän olisi tehnyt tai mitä ihmiskunta on tehnyt.
viaton.
lumivalkea.
puhdas.
sellainen, joksi Jumala ihmisen tarkoittaa.
mikä Getsemanessa sitten mätti?
saamme evankelistan tekstistä sen kuvan, että Jeesus paini Isänsä kanssa lunastuksen tiestä.
onko Pojan todellakin käytävä julmaan kuolemaan?
olisiko mahdollista, Isä, että tämä katkera vihan ja rangaistuksen ja tuomion malja otettaisiin minulta pois -
eikö olisi joku toinen tie, jolla tämä ihmisen asia voitaisiin hoitaa?
Jaakobin paini oli pientä tuohon verrattuna.
rukouksen aikana Jeesusta vahvistettiin, ja vaieten kuin uhrikaritsa siitä, mitä tulisi tapahtumaan, Hän viittansa kooten kävelee omiensa luo ja hellästi nuhtelee ja opettaa heitä lihan heikkoudesta ja hengen alttiudesta.
loppuun asti Mestari ja Opettaja.
Heprealaiskirje sanoo vakavasti, että tässä elämän koulussa ja viimein Getsemanessa Poika oppi jotain - Hän oppi kuuliaisuuden.
Heprealaiskirje käyttää tästä valtavaa kieltä, kuinka Hän on Ylimmäinen Pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan.
Sillä jokainen ylimmäinen pappi, otettu ihmisistä, pannaan ihmisten edestä niissä asioissa, jotka Jumalalle tulevat, uhraamaan lahjoja ja uhreja syntein edestä,
Joka niitä armahtaisi, jotka taitamattomat ja eksyväiset ovat, että hän itsekin heikkoudella ympärikääritty on,
Ja tämän tähden tulee hänen niinkuin kansan edestä, niin itsensäkin edestä uhrata syntein edestä.
Ja ei yksikään omista itsellensä sitä kunniaa, vaan se, joka Jumalalta kutsutaan, niinkuin myös Aaron.
Niin myös Kristus ei ole itsiänsä kunnioittanut, että hän ylimmäiseksi Papiksi oli tuleva, mutta se, joka hänelle sanoi: sinä olet minun Poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.
Niinkuin hän sanoo toisessa paikassa: sinä olet Pappi ijankaikkisesti, Melkisedekin säädyn jälkeen.
Joka lihansa päivinä on uhrannut rukoukset ja nöyrät anomiset, väkevällä huudolla ja kyyneleillä sen tykö, joka hänen voi kuolemasta pelastaa, ja on myös kuultu, että hän Jumalaa kunnioitti.
Ja vaikka hän (Jumalan) Poika oli, on hän kuitenkin niistä, joita hän kärsi, kuuliaisuuden oppinut.
Ja kuin hän täydelliseksi tuli, on hän kaikille niille, jotka hänelle kuuliaiset ovat, syy ijankaikkiseen autuuteen,
Ja on Jumalalta ylimmäiseksi Papiksi nimitetty, Melkisedekin säädyn jälkeen,
Josta meillä on paljo sanomista, ja se on työläs selittää; sillä te olette kovakorvaisiksi tulleet.
Sillä te, joiden piti alkaa opettajat oleman, tarvitsette taas, että me teille ensimäiset puustavit Jumalan sanan opista opettaisimme, ja olette tulleet niiksi, jotka tarvitsevat rieskaa ja ei vahvaa ruokaa.
Sillä jolle vielä rieskaa pitää annettaman, se on harjoittamatoin vanhurskauden sanaan; (sillä hän on lapsi;)
Mutta täydellisten sopii vahva ruoka, joilla ovat tottumisen kautta harjoitetut mielet hyvää ja pahaa eroittamaan.
Hep 5 Biblia 1776
Getsemanessa Herra Jeesus taisteli valtavaa Jaakobin painia, tahtojen taistelua, Isänsä kanssa.
se päättyi kohtalokkaasti sanoihin "tapahtukoon Sinun tahtosi, ei minun"
Jeesus uskoi asiansa Jumalan käsiin, joka näytti niin epäoikeudenmukaiselta.
ja olikin.
olen varma, että Isän sydän murtui kun rakas Poikansa Golgatalta huusi "Abba, lama sabaktani"
"Isä, miksi hylkäsit minut"
Jumala todella hylkäsi Poikansa, joka ristillä kantoi ihmisen synnin.
täysin syyttömänä.
näin Poika, Ylimmäinen Pappi, uhrasi itsensä syntien sovitukseksi ja viaton kärsi syyllisen rangaistuksen.
tiedämme nyt, että ei Jeesus turhaan Isäänsä luottanut!
Virsi 63
Oi rakkain Jeesukseni,
piinattu, verinen,
jo särkyy sydämeni,
kun tuskaas muistelen.
Sua taivaan kunnialla
ylhäällä palveltiin,
nyt orjantappuralla
pää pyhä kruunattiin.
Ah kuinka, Herra taivaan,
säikähtyy sieluni,
kun kärsimääsi vaivaan
on syynä syntini.
Kuoleman, synnin orja
vain vihan ansaitsin.
Ristisi tähden kurja
sain armon kuitenkin.
Vie minut, Paimen hyvä,
taas omaan laumaasi.
Suo, armolähde syvä,
kuin ennen lahjasi.
Suloista taivaan mannaa
soi Henkes sanastas.
Vieläkin voimaa anna,
oi Herra laupias.
Nyt kiitos haavoistasi,
syntisten ystävä!
On ristinkuolemasi
minulle elämä.
Suo voimaa loppuun asti
sinua seuraamaan,
sinussa luottavasti
myös kerran kuolemaan.
Kun joutuu viime retki,
oi Jeesus, vahvista.
Tuo kova lähdön hetki
armollas huojenna.
Ja sieluni kun aivan
jo nääntyy tuskassa,
kirvoita alta vaivan
vaivasi voimalla.
Suo ristinuhrin loistaa
lohtuna pelkooni.
Se ahdistuksen poistaa,
tuo rauhan sieluuni.
Vain katson kasvojasi,
jään, Jeesus, turviisi.
Näin sinun kuolemasi
on minun voittoni.
Paul Gerhardt Arnulf Louvainilaisen tekstin (1200-l.) pohjalta 1656.
Suom. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.
kuten sanottu - olen ehkä väärin ymmärtänyt eilisen saarnan sanoman tältäosin.
pyydänkin korjaamaan, jos olen tässä Jällivaarna Getsemanen kohdalla erehtynyt.
tai vahvistamaan, että näin todella saarnattiin.
kyseessä ei ole suinkaan riidan tai vihastumisen asia, vaan keskustelua Jumalan Sanan äärellä sen sisällöstä ja tekstien merkityksestä, josta saimme kuulla yhden sinänsä kauniilta kuullostavan tulkinnan eilen.
mutta kyseessä on syvällisesti omaa kristillisyyttämme koskettava asia.
sekä eilinen päiväsaarna että Raimon iltasaarna sisälsivät vahvasti tuon omantunnon asian, lain nuhtelun, synnintunnon, katumuksen ja synninpäästön Jeesuksen kalliissa nimessä ja sovintoveressä.
mutta kristillisyyden kärki ei ole siinä, että olemme kuuliaisia kristillisyyden neuvoille ja pyrimme elämässämme noudattamaan Jumalan tahtoa.
Heprealaiskirje opettaa, että Jeesus oppi siinä mitä kärsi yhden asian - vaikka oli Jumalan Poika - ja se on kuuliasuus Isälle.
Ja kirjoittaja jatkaa -
meidän tulee olla kuuliaisia Pojalle.
ei lainalaisia orjia, joita piiskataan parannukseen pinnallisista tai syvemmistä tekosynneistä.
vaan Jumalan lapsia, jotka emme huuda kauhuissamme "Abba, lama sabaktani" - tai jos huudamme, saamme pian avun,
koska Jumala ei meitä koskaan hylkää ja petä omaa Poikaansa, jolle me olemme kuuliaisia.
Jumala ei valehtele.
kristillisyys ei ole vain seuratuvassa julistetun lain kuuntelemista, katumista ja alituista parannuksen tekoa kuolleista teoista ja maailmanrakkaudesta.
kristillisyys on kuuliaisuutta ylösnousseelle Jeesukselle Kristukselle, joka elää ja hallitsee tänään 28.12. 2009
ihan oikeesti.
lauantai 26. joulukuuta 2009
Tätä ei järki käsitä - vaikka luuleekin käsittävänsä
Martti Luther
Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.
Joh. 1:14
Sanot: Mutta sehän on mahdotonta.
Vastaamme: Niin on todella. Sitähän juuri sanonkin. Ei ole järjen, ei ihmisviisauden eikä omien ajatuksiesi mukaista, että Sana, joka oli Jumala, tuli lihaksi.
Uskon ja Jumalan sanan mukaista se kuitenkin varmasti on.
Olethan kuullut rakkaiden enkelien laulavan: Teille on tänään syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.
Näin he eivät sanoisi, elleivät pitäisi häntä Herrana ja itseään hänen palvelijoinaan. Koska he sanovat häntä Herraksi, hän on epäilemättä heitä korkeampi, siis itse Jumala. Meitä ihmisiähän enkelit eivät sano Herraksi.
Usko tämä sana ja pysy siinä, koska se ei ole meidän keksimämme, vaan
taivaasta tullut.
Älä koeta ymmärtää, kuinka se olisi sopusoinnussa järkesi kanssa. Usko se todeksi.
Ymmärrystämme ylempänä on se, että Jumala on yhdistänyt nämä kaksi asiaa: Tämä ihminen, Jumalan teko, on samalla suuri mestari, iankaikkisuudesta samaa jumaluuden olemusta kuin Isä.
Hän itse sanoo Filippukselle: Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isäni; - - Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa?
Martti Luther
Mannaa Jumalan lapsille
Esikoislestadiolaiset olisivat välttyneet niin monelta opilliselta eksytykseltä, harhalta ja ihmisen järjen kuvitelmalta, jos saarnaajat olisivat uskoneet nämä Martti Lutherin sanat.
on uskon salaisuuksia, joita järki ei käsitä.
Joulun ihme - Sana tulee lihaksi
uuudestisyntymisen ihme - Isä ja Poika asettuvat asumaan ihmiseen
parannuksen ihme - Jumalan Sana koskettaa omaatuntoa, ei järkevä ihmisen muotoon laadittu perinnesaarna
Pyhän Hengen läsnäolon ihme - ei järkeilyä kristillisydyen hierarkiasta, joka on aivan itse tyhjästä keksitty ja hirveää Jumalan pilkkaa
iankaikkisen elämän ihme - ei mikään automaatio kun kuuluu rekisteröityyn yhdistykseen vaan järjelle käsittämätön armon ihme
paljon on meillä ihmettelyn aihetta
paljon on lapsella aihetta kiittää - vaikkei kaikkea ymmärrä
Virsi 386
Salattu Herra, valtakunnassasi
ei kuolevainen kestä valoasi,
niin syvä meidät peittää pimeys.
Me kasvojasi, Herra, tunne emme,
se valo, jolla kohtaat sydämemme,
on salattu.
Salattu armopäätös meitä ohjaa.
Sen avaruutta, laupeuden pohjaa
me emme koskaan pysty mittaamaan.
Se, kuinka Isä antoi ainoansa,
Poikansa meille armohelmastansa,
on salaisuus.
Salattu turvakätkö syntiselle
ja pelon painamalle sydämelle,
salattu, horjumaton kallio:
myös minut Jeesus Isän syliin kantaa,
anteeksi synnin juurinensa antaa.
Oi salaisuus.
Salattu ihme uuden syntymämme
päivästä päivään, halki elämämme.
Salattu sisällinen kristitty.
Vaan maailma ei tunne armon lasta,
kun sille uusi luonto Jumalasta
on salattu.
Salattu voima uskonelämässä,
rakkaudessa kaiken kärsivässä,
rukouksessa, joka avun tuo.
Rakkaus, joka katkeruuden voittaa
ja kaunan murtaa, riidan raunioittaa,
on salattu.
Salattu tie, ei viisas siitä tiedä,
se perille voi neuvottoman viedä
ja ontuvaakin ohjaa eteenpäin.
Se taito, joka taidotonta käyttää
ja omat aikeet harhateiksi näyttää,
on salattu.
Salattu suoja, johon Herra peittää,
kun lapsensa hän ahdistuksiin heittää
ja vainon alle, vaaran pimentoon.
Kun sielu yksin jää ja pelkoon nääntyy,
se hoiva, jossa tuska riemuun kääntyy,
on salattu.
Salattu suuri päivä, jolloin kerran
kasvoista kasvoihin saan nähdä Herran,
käyn juhlajoukkoon häntä kiittämään.
On kiire uuteen toivoon nostetulla,
jo tänä päivänä voi Ylkä tulla.
Oi salaisuus.
Johann Eusebius Schmidt 1714.
Suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790.
Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893,
Anna-Maija Raittila 1979.
Virsikirjaan 1986.
Tauno Väinölä
Katekismuksemme opettaa: "Järkemme ei voi käsittää Jumalaa. Hänen olemuksensa syvyydet jäävät myös uskovalle salatuiksi."
Saksalainen pappi Johann Eusebius Schmidt kirjoitti kolmesataa vuotta sitten virren Salattu Herra, valtakunnassasi, joka hiljentää lukijansa ja veisaajansa ihmetellen pysähtymään elämää suurempien asioiden ääreen. "Salattu armopäätös meitä ohjaa. / Sen avaruutta, laupeuden pohjaa / me emme koskaan pysty mittaamaan." Ilmaisun ehdottomuus mykistää.
Salatun armopäätöksensä mukaisesti Jumala siis ohjaa lapsiaan, niin että nämä voivat myös tuntea omikseen nämä virren paljon puhuvat sanat: "Salattu suoja, johon Herra peittää, / kun lapsensa hän ahdistuksiin heittää / ja vainon alle, vaaran pimentoon. / Kun sielu yksin jää ja pelkoon nääntyy, / se hoiva, jossa tuska riemuun kääntyy, / on salattu."
Näin kirkko opettaa Jumalasta, jossa on "salattu turvakätkö syntiselle ja pelon painamalle sydämelle".
Virren kirjoittaja Johann Eusebius Schmidt (1670-1745) liittyi opiskeluaikanaan saamiensa vaikutteiden johdosta pietisteihin. Hän toimi usean vuosikymmenen ajan pappina Sieblebenissä (Gotha). Virsiä Schmidt kirjoitti oman ilmoituksensa mukaan 42. Itse hän ei niitä julkaissut, vaan antoi ne J. A. Freylinghausenille, joka otti niitä kuuluisaan pietistiseen virsikirjaansa Geistreiches Gesangbuch. Virren Salattu Herra suomennos ilmestyi ensi kerran virsivihkosessa Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Siitä Wilhelmi Malmivaara muokkasi sen Siionin virsiin 1893. Niissä yhteyksissä virsi on tullut tutuksi erityisesti maamme heränneille ja rukoilevaisille. Virsikirjaan tekstin on meitä kaikkia varten uudistanut Anna-Maija Raittila.
Virren herännäissävelmä on peräisin Mikkelistä.
Tauno Väinölä
www.evl.fi/virsikirja
Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.
Joh. 1:14
Sanot: Mutta sehän on mahdotonta.
Vastaamme: Niin on todella. Sitähän juuri sanonkin. Ei ole järjen, ei ihmisviisauden eikä omien ajatuksiesi mukaista, että Sana, joka oli Jumala, tuli lihaksi.
Uskon ja Jumalan sanan mukaista se kuitenkin varmasti on.
Olethan kuullut rakkaiden enkelien laulavan: Teille on tänään syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.
Näin he eivät sanoisi, elleivät pitäisi häntä Herrana ja itseään hänen palvelijoinaan. Koska he sanovat häntä Herraksi, hän on epäilemättä heitä korkeampi, siis itse Jumala. Meitä ihmisiähän enkelit eivät sano Herraksi.
Usko tämä sana ja pysy siinä, koska se ei ole meidän keksimämme, vaan
taivaasta tullut.
Älä koeta ymmärtää, kuinka se olisi sopusoinnussa järkesi kanssa. Usko se todeksi.
Ymmärrystämme ylempänä on se, että Jumala on yhdistänyt nämä kaksi asiaa: Tämä ihminen, Jumalan teko, on samalla suuri mestari, iankaikkisuudesta samaa jumaluuden olemusta kuin Isä.
Hän itse sanoo Filippukselle: Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isäni; - - Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa?
Martti Luther
Mannaa Jumalan lapsille
Esikoislestadiolaiset olisivat välttyneet niin monelta opilliselta eksytykseltä, harhalta ja ihmisen järjen kuvitelmalta, jos saarnaajat olisivat uskoneet nämä Martti Lutherin sanat.
on uskon salaisuuksia, joita järki ei käsitä.
Joulun ihme - Sana tulee lihaksi
uuudestisyntymisen ihme - Isä ja Poika asettuvat asumaan ihmiseen
parannuksen ihme - Jumalan Sana koskettaa omaatuntoa, ei järkevä ihmisen muotoon laadittu perinnesaarna
Pyhän Hengen läsnäolon ihme - ei järkeilyä kristillisydyen hierarkiasta, joka on aivan itse tyhjästä keksitty ja hirveää Jumalan pilkkaa
iankaikkisen elämän ihme - ei mikään automaatio kun kuuluu rekisteröityyn yhdistykseen vaan järjelle käsittämätön armon ihme
paljon on meillä ihmettelyn aihetta
paljon on lapsella aihetta kiittää - vaikkei kaikkea ymmärrä
Virsi 386
Salattu Herra, valtakunnassasi
ei kuolevainen kestä valoasi,
niin syvä meidät peittää pimeys.
Me kasvojasi, Herra, tunne emme,
se valo, jolla kohtaat sydämemme,
on salattu.
Salattu armopäätös meitä ohjaa.
Sen avaruutta, laupeuden pohjaa
me emme koskaan pysty mittaamaan.
Se, kuinka Isä antoi ainoansa,
Poikansa meille armohelmastansa,
on salaisuus.
Salattu turvakätkö syntiselle
ja pelon painamalle sydämelle,
salattu, horjumaton kallio:
myös minut Jeesus Isän syliin kantaa,
anteeksi synnin juurinensa antaa.
Oi salaisuus.
Salattu ihme uuden syntymämme
päivästä päivään, halki elämämme.
Salattu sisällinen kristitty.
Vaan maailma ei tunne armon lasta,
kun sille uusi luonto Jumalasta
on salattu.
Salattu voima uskonelämässä,
rakkaudessa kaiken kärsivässä,
rukouksessa, joka avun tuo.
Rakkaus, joka katkeruuden voittaa
ja kaunan murtaa, riidan raunioittaa,
on salattu.
Salattu tie, ei viisas siitä tiedä,
se perille voi neuvottoman viedä
ja ontuvaakin ohjaa eteenpäin.
Se taito, joka taidotonta käyttää
ja omat aikeet harhateiksi näyttää,
on salattu.
Salattu suoja, johon Herra peittää,
kun lapsensa hän ahdistuksiin heittää
ja vainon alle, vaaran pimentoon.
Kun sielu yksin jää ja pelkoon nääntyy,
se hoiva, jossa tuska riemuun kääntyy,
on salattu.
Salattu suuri päivä, jolloin kerran
kasvoista kasvoihin saan nähdä Herran,
käyn juhlajoukkoon häntä kiittämään.
On kiire uuteen toivoon nostetulla,
jo tänä päivänä voi Ylkä tulla.
Oi salaisuus.
Johann Eusebius Schmidt 1714.
Suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790.
Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893,
Anna-Maija Raittila 1979.
Virsikirjaan 1986.
Tauno Väinölä
Katekismuksemme opettaa: "Järkemme ei voi käsittää Jumalaa. Hänen olemuksensa syvyydet jäävät myös uskovalle salatuiksi."
Saksalainen pappi Johann Eusebius Schmidt kirjoitti kolmesataa vuotta sitten virren Salattu Herra, valtakunnassasi, joka hiljentää lukijansa ja veisaajansa ihmetellen pysähtymään elämää suurempien asioiden ääreen. "Salattu armopäätös meitä ohjaa. / Sen avaruutta, laupeuden pohjaa / me emme koskaan pysty mittaamaan." Ilmaisun ehdottomuus mykistää.
Salatun armopäätöksensä mukaisesti Jumala siis ohjaa lapsiaan, niin että nämä voivat myös tuntea omikseen nämä virren paljon puhuvat sanat: "Salattu suoja, johon Herra peittää, / kun lapsensa hän ahdistuksiin heittää / ja vainon alle, vaaran pimentoon. / Kun sielu yksin jää ja pelkoon nääntyy, / se hoiva, jossa tuska riemuun kääntyy, / on salattu."
Näin kirkko opettaa Jumalasta, jossa on "salattu turvakätkö syntiselle ja pelon painamalle sydämelle".
Virren kirjoittaja Johann Eusebius Schmidt (1670-1745) liittyi opiskeluaikanaan saamiensa vaikutteiden johdosta pietisteihin. Hän toimi usean vuosikymmenen ajan pappina Sieblebenissä (Gotha). Virsiä Schmidt kirjoitti oman ilmoituksensa mukaan 42. Itse hän ei niitä julkaissut, vaan antoi ne J. A. Freylinghausenille, joka otti niitä kuuluisaan pietistiseen virsikirjaansa Geistreiches Gesangbuch. Virren Salattu Herra suomennos ilmestyi ensi kerran virsivihkosessa Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Siitä Wilhelmi Malmivaara muokkasi sen Siionin virsiin 1893. Niissä yhteyksissä virsi on tullut tutuksi erityisesti maamme heränneille ja rukoilevaisille. Virsikirjaan tekstin on meitä kaikkia varten uudistanut Anna-Maija Raittila.
Virren herännäissävelmä on peräisin Mikkelistä.
Tauno Väinölä
www.evl.fi/virsikirja
Jeesus kunnioittaa Tapania
Katso, minä näen taivaat avoinna, ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikialla kädelläStephanus. Apt 7:56
Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämestä ja korvista! te olette aina Pyhää Henkeä vastaan, niinkuin teidän isänne, niin myös tekin.
Ketä prophetaista ei teidän isänne vainonneet? Ja he tappoivat ne, jotka vanhurskaan tulemista ennustivat, jonka pettäjät ja murhaajat te nyt olitte,
Jotka saitte lain enkelien asetuksen kautta, jota ette pitäneet.
Mutta kuin he nämät kuulivat, kävi se läpi heidän sydämensä, ja kiristelivät hampaitansa hänen päällensä.
Mutta että hän oli täynnä Pyhää Henkeä, katsahti hän ylös taivaasen, näki Jumalan kunnian ja Jesuksen seisovan Jumalan oikialla kädellä,
Ja sanoi: katso, minä näen taivaat avoinna, ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikialla kädellä.
Niin he huusivat suurella äänellä, ja tukitsivat korviansa, ja karkasivat kaikki yksimielisesti hänen päällensä,
Ja ajoivat hänen ulos kaupungista, ja kivittivät. Ja todistajat panivat vaatteensa nuorukaisen jalkain juureen, joka kutsuttiin Saulus.
Ja he kivittivät Stephanin, joka rukoili ja sanoi: Herra Jesus, ota minun henkeni.
Niin hän pani polvillensa, ja huusi suurella äänellä: Herra, älä lue heille tätä syntiä. Ja kuin hän tämän sanonut oli, niin hän nukkui.
Apt 7:51-60. Biblia 1776
Tapanin päivän tekstissä on hyvin erikoinen ilmaus, jota ei tietääkseni ole missään muualla pyhässä Raamatussa:
"Mutta että hän oli täynnä Pyhää Henkeä, katsahti hän ylös taivaasen, näki Jumalan kunnian ja Jesuksen seisovan Jumalan oikialla kädellä,
Ja sanoi: katso, minä näen taivaat avoinna, ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikialla kädellä."
Apt 7:56-57 Biblia 1776
Sanomme uskontunnustuksessa, "istuu Isän oikealla puolella"
mutta ensimmäinen marttyyri on menossa kuolemaan.
Jeesus ei varmaan ole utelias, kestääkö Tapani.
Kunnioituksesta veritodistajaansa kohtaan Herra Jeesus nousee valtaistuimeltaan seisomaan.
sanotaan, että marttyyrien veri on ollut se kylvö, joka sai Kristuksen kirkon kasvamaan Rooman imperiumissa.
tässä korkean aseman saavuttaneet Jumalan kansan hallitusmiehet kiristelevät raivosta hampaitaan eikä liene aivan varma, miten Mooseksen lain mukaan tämä teloitus meni.
kertomus kiinnittää huomiota erääseen luotettuun todistajaan, jonka jalkojen juureen raskaat viitat laskettiin niin että kädet saivat vapaasti heilua kivittämisessä.
Jeesus seisoi avoimen taivaan keskellä,
Saulus Tarsolainen seisoi Jerusalemin kaupunkimuurien ulkopuolella seuraten jumalanpilkkaajan kivittämistä.
nämä kaksi kohtasivat myöhemmin.
sen seurauksena sinä ja minä olemme kristittyjä.
emme me pakanat vanhurskaudesta Jeesuksen nimessä ja veressä mitään tietäisi, ellei apostoli Paavali olisi asiasta jotain kirjoittanut.
kuulemme todistuksia kuolinvuoteen ääreltä, että nukkuvan kasvoille tulee kaunis rauhallinen ilme.
kuulemme ehkä hänen kutsuvan edesmenneitä lähiomaisiaan tai ehkä ikäänkuin näkevän jotain.
epäuskoinen aikamme on löytänyt tähän mielestään hyvän selityksen.
Jumala on näet tehnyt sellaisen armotyön, että kuoleman kovalla hetkellä aivoissa saattaa tapahtua jonkinlaista rauhoittavan ja hyvänolon antavaa kemiaa.
ikäänkuin erityinen kuolemanhetkeä lievittävä lääke leviää ihmisen olemukseen.
no, eihän tässä mitään tuonpuoleisia tai valoja tai tunneleita ja jeesuksia tai kuollutta äitiä tarvita.
aivot kuolevat, perustavia muistikuvia tulee mieleen, valoja välähtelee, hormonit antavat hyvänolon tunnetta tuohon kovaan hetkeen kun ihmisen elämä päättyy.
todellakin, Jumala on meidät savesta tehnyt ja puhaltanut meihin elämän hengen - mitä kaikkea tuo sitten tarkoittaakin.
ihminen elää ruumiillisessa todellisuudessa, ja kun kuolema tulee, hän kuolee.
emme ajattele antiikin kreikkalaisten tapaan, että ruumis on sielun vankila, josta se pyrkii vapauteen.
Raamattu opettaa, että myös ylösnousemuksessa, tuolla puolen sillattoman joen, Jumala antaa meille ruumiin. ei enää savimajaa vaan kuolemattoman iankaikkisesti elävän ylösnousemusruumiin.
Stefanus ei ollut aivokuoleman kierteissä, henkeään heittämässä, vaan täysissä hengen ja ruumiin voimissa - ehkä väkevimmillään tuossa elämän ja kuoleman ratkaisutilanteessa.
sen sijaan että olisi uitetun koiran tavoin anellut armoa hän hyökkää Jumalan Sanan täydellä voimalla tuomitsijoitaan vastaan, jotka eivät voi kestää hänen pyhää, kirkastettua, Pyhää Henkeä täynnä olevaa olemustaan ja miekan tavoin sydämeen iskeviä kovia sanoja.
Hengessä Stefanus näkee Herran Jeesuksen, täysissä sielun ja ruumiin voimissa.
tätä Henkeä maailma ei tunne niinkuin se ei tunne eikä tunnista taivaassa Jumalan oikealla puolella tavallisesti istuvaa Jeesustammekaan.
kyse on uskosta näkymättömään pelkän Sanan varassa, mutta tässä se Stefanuksen kohdalla muuttui näkemiseksi - vähän ennen kuolemaa.
meidän ei myöskään tarvitse epäillä, näkikö hän Jeesuksen vai oliko se joku hormonijuttu.
kaikki meissä on hormonijuttua, kemikaaleja, vettä, lyijyä, aminohappoja, sokereita ja glukooseja ja aivojen sähköisiä hermoratoja.
me olemme ruumis-sielu-henki kokonaisuuksia ja ihmeellisesti Jumala on meidät rakentanut.
sielutieteestä puhumme ja aivojamme sähköllä ärsyttelemme aistimuksia aiheuttaen, tai LSD huumeilla hallusinaatioita luoden.
vaan ei tämän päivän tiede oikeastaan tiedä höykäsen pöläystä ihmisen kokonaisuudesta, ruumis-sielu-henki, ja aivot ovat yhä suuri tuntematon.
uskovina uskomme - miltei tiedämme - että taivas on ja pyhät enkelit ovat kiireisiä kun Jumalan lapsen lähdönhetki koittaa.
ei taida yksikään ihminen kuolla, etteikö Jumala sitä tietäisi.
jokainen ihminen on näet Isän Jumalan luoma ja Hänen rakkaan ainoan Poikansa lunastama.
mennään - kerrotaan se heille! vaikka oman veremme hinnalla, jos se on Jumalan tahto.
Jeesus kunnioittaa Tapania.
Virsi 141
Ne jotka täällä uskossa
tunnusti Herraa Kristusta,
luopuivat tiestä maailman
hyljäten vallan, kunnian.
He valtakuntaa tulevaa
tahtoivat täällä odottaa.
Ei heitä saanut pelkokaan
maan valtiaita palvomaan.
Ei heitä saatu milloinkaan
kuvia kunnioittamaan.
Uskossa aina pysyen
he tunnustivat Kristuksen.
He saivat sietää kovuutta
ja sortajainsa julmuutta,
joutuivat pilkkaan, häpeään,
maanpaon kauhut kestämään,
kärsivät vainot maailman
ja kidutukset, kuoleman.
Nyt kunniassa suuressa
he ovat taivaan riemussa.
He ovat saaneet autuuden,
perintöön päässeet pyhien,
kiittävät Herraa Kristusta
Jumalan lasten juhlassa.
Suo, Jeesus, kanssa pyhien
myös meidän kiittää riemuiten,
tunnustaa täällä sinua
ja kilvoitella uskossa.
Kunnia olkoon iäinen
Jumalan kolmiyhteisen.
Säk. 1–4 Hemminki Maskulainen
virsikirjaan 1605.
Uud. ja säk. 5 komitea 1937.
perjantai 25. joulukuuta 2009
Joulun iloa
Martti Luther:
Katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.
Luuk. 2:10,11
Kristittynä uskot, että nämä sanat on sanottu sinulle itsellesi, turvaudut niihin ja epäilyksettä uskot, että sinulle tapahtuu näiden sanojen mukaan.
Älä pidä ylpeilemisenä sitä, että katsot olevasi pyhien vertainen.
Tässä epäilet ennen muuta ja nimenomaan itseäsi, mutta et Jumalan armoa.
Jumala kysyy iankaikkisen autuuden menettämisen uhalla tällaista rohkeaa ja luottavaista uskoa siihen armoon, jonka hän tarjoaa.
Kuinka siis aiot kestää, ellet tahdo olla pyhien vertainen ja siis itsekin pyhä?
Se ylpeilyä olisi, jos pyrkisit pyhäksi ja autuaaksi itsesi ja omien tekojesi perusteella.
Näin juuri tekopyhät tekevät.
He sanovat uskoa ylvästelemiseksi ja ylvästelemistä uskoksi.
Sen sijaan annat Jumalalle hänelle kuuluvan kunnian ja kiitoksen, kun rohkenet uskoa, että olet pyhä Kristuksessa ja hänen ihmiseksi tulemisensa perusteella.
Näin tunnustat Jumalan armotyön sinussa itsessäsi.
Rakastat ja ylistät häntä ja samalla hylkäät ja tuomitset itsesi ja omat tekosi sekä olet epätoivoinen itsestäsi.
Tämä on kristittynä elämistä.
Martti Luther
Mannaa Jumalan lapsille
Kirjoittanut: mama, 24.12.2009 20:48
"Se ylpeilyä olisi, jos pyrkisit pyhäksi ja autuaaksi itsesi ja omien tekojesi perusteella."
Vaan kuinkas tämä nyt sitten meidän kohdalla meneekään?
Eihän vaan tässä käy niin, että niissä kohdin, missä koemme, ettemme ole pystyneet lakia täyttämään, anomme anteeksiantoa?
Taitaa olla niin, että tuollainen normi "lakisaarna", mitä olemme seuroissa tottuneet kuulemaan, vetoaa ihmisessa pohjimmiltaan siihen, että ihminen pystyy sen täyttämään. Siihen, mikä meissä on oikein ja hyvää.
Sitten se loppuosa, jota emme pysty täyttämään, annetaan anteeksi. Jeesusta tarvitaan sitten vain siihen osaan, missä olemme "langenneet", ehkä maksimissaan 5%... Kun ei nyt sentään mitään ryöttäsyntisiä olla.
Pyhä Henkihän tämän ajattelun mukaan vuodatetaan sen takia, että voisimme kilvoitella ja taistella syntiä vastaan eli silloin ollaan varsin lähellä Pelagiusta ja roomalais-katolisuutta. Syntyväthän lapsetkin taivasvalmiina!
Eli tässä korostuu ihmisen oma mahdollisuus tehdä hyviä ratkaisuja, taistella ja kilvoitella ...
Omantunnon tuska syntyy siitä, mitä ei olla pystytty täyttämään.
Tähän ajatteluun ei sovi ollenkaan Lutherin Raamatunmukainen opetus, että parhaintakin yritystämme varjostaa itsekkyys ja epäusko ja muut raskaat synnit.
Hyviä tekoja, Jumalan tahtoa, toteuttava ihmisparka ei sellaista halua kuulla.
"Sen sijaan annat Jumalalle hänelle kuuluvan kunnian ja kiitoksen, kun rohkenet uskoa, että olet pyhä Kristuksessa ja hänen ihmiseksi tulemisensa perusteella.
Näin tunnustat Jumalan armotyön sinussa itsessäsi."
"On lapsi syntynyt meille
ja poika annettu on.
Hänessä elämän löysin,
Jumalan suosion.
Hän on sen ylhäisen koitto,
mi maailmaa valaisevi,
vaan ehkä hänen soittons
maan ympär' kajahtavi."
Kirjoittanut: MikkoL, 25.12.2009 06:32
tuossa edellä mama on varmasti aidon joulun ilon lähteillä - katsomassa mitä ilmaisia lahjoja Suuri Kuningas jakaa!
joulupäivän manna annos syventää tätä asiaa - koko pelastumisemme, koko elämämme Jumalan yhteydessä, niin koko elämämme ja iankaikkisuutemme on joulun lapsen varassa.
Martti Luther
Sinun kuninkaasi tulee sinulle.
Sak. 9:9
Varmasti hän tulee. Sinä et mene häntä noutamaan. Hän on liian korkealla ja kaukana.
Sinä et pääse hänen luokseen vaivalloisilla ponnistuksillasikaan, sillä muutoin voisit kerskua tällä saavutuksellasi noutaneesi hänet luoksesi.
Hyvä ystävä, mitätön on ansiosi.
Jumalan on pantava ensimmäinen kivi ja aloitettava, että sinä etsisit ja rukoilisit häntä.
Kun ryhdyt etsimään, Jumala on jo paikalla.
Mutta jos hän ei ole saapuvilla, kaikki aloittamisesi on syntiä ja sitä suurempi synti, mitä suurempiin ja pyhempiin tekoihin ryhdyt.
Näin sinusta tulisi paatunut ulkokultainen.
Kysyt, mitä olisi tehtävä, että Jumala aloittaisi minussa?
Vastaan: Etkö jo kuullut, että hurskaaksi tullaksesi sinusta ei lähde yhtään mitään aloittamista ja tekemistä eikä liioin kasvamista täydellisyyteen.
Kaikki aloittamisesi on syntiä ja sellaiseksi se jää, häikäisköön minkä häikäisee.
Tee mitä tahdot, kaikki se on syntiä.
Opi siis evankeliumista, miten Jumala alkaa tehdä meistä hurskaita ja mikä on hurskaaksi tulemisen alku.
Muuta alkua ei ole kuin se, että sinun kuninkaasi tulee sinulle.
Hän aloittaa sinussa. Silloin annat omien tekojesi mennä menojaan ja olet epätoivossa omasta itsestäsi, kun kuulet ja näet kaiken sinussa synniksi ja mitättömäksi.
Silloin ryhdyt ottamaan vastaan kuninkaasi, pitäydyt häneen, huudat avuksi hänen armoaan ja lohduttaudut vain hänen hyvyydellään.
Martti Luther
Mannaa Jumalan lapsille
jos olet kulkenut tuota maman kartoittamaa polkua, jossa itse hoidat synnin tunnustuksen, parannuksen niistä synneistä, joista Lapin neuvojen mukaan on parannusta tehtävä, ja kannat sitten Jeesukselle sen 5% mikä ei täysin onnistunut.
olet Lutherin sanojen mukaan saavuttanut jo tuon hengellisen tilan "paatunut ulkokultainen"
paatunut, sillä Jumalan laki ei pääse sydäntäsi säikäyttämään, koska olet tekopyhä etkä kestä itsekään totuutta itsestäsi.
ulkokultainen, sillä tiedät syvällä omassatunnossasi totuuden ja syytät muita siitä, mitä sydämesi halajaisi tehdä jos ihmisiltä uskaltaisi.
on niin mukava kulkea tuhahdellen ihimisten parissa - en minä tämmöiseen paikkaan sovi, tämä ei ole minun pyhyydelleni sopivaa seuraa, nämä ihmiset ovat selvästi syntisiä, eivätkä kaikki niin selvästi vaan jotkut vielä - Jumala varjele - humalassa.
jos olet paatunut ulkokultainen sinulta puuttuu muutama asia
rakkaus
ilo
rauha
muuten ovat asiasi hyvin, ainakin ihmisten silmissä.
voi olla tosin, että tuossa hengellisessä tilassa et koskaan pääse perille taivaaseen.
mutta väliäkö hällä, onhan minulla hurskaan maine täällä ajassa.
todellinen joulun ilo kumpuaa siellä, missä tehdään täysi vararikko kaikesta omasta hurskaudesta ja yrittämisestä kelvata Jumalalle.
missä sydän kauhistuneena huokaa - ei minusta ole tähän, en pysty lakia täyttämään, en pysty koreutta karttamaan.
kun toisia kultaristin koreilusta nuhtelevat paatuneet ulkkokultaiset havahtuvat huomaamaan, että käsissään ovat tosi koreat rannekellot - oikein maulla valitut hintaan katsomatta.
täysi vararikko Jumalan totuuden edessä - ja silloin tulevat eläviksi Lutherin syvälliset opetukset, joihin viitataan mutta joita ei oikeasti sisäistetä:
"Vastaan: Etkö jo kuullut, että hurskaaksi tullaksesi sinusta ei lähde yhtään mitään aloittamista ja tekemistä eikä liioin kasvamista täydellisyyteen."
pyydän toistaa vielä kaksi kertaa nämä avaimet joulun iloon:
Vastaan: Etkö jo kuullut, että hurskaaksi tullaksesi sinusta ei lähde yhtään mitään aloittamista ja tekemistä eikä liioin kasvamista täydellisyyteen.
Vastaan: Etkö jo kuullut, että hurskaaksi tullaksesi sinusta ei lähde yhtään mitään aloittamista ja tekemistä eikä liioin kasvamista täydellisyyteen.
no mitä Lutherista, ihminenhän hän vain on, siinä missä sinä ja minä.
joten katsotaan ilon tulemista pyhästä Raamatusta!
Katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka ON TULEVA kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.
Lk 2:10-11 KR 1938
todellakin, saamme tänä jouluna iloiten juhlia siitä, että SUURI ILO ON TULLUT!
tämä suuri ilo on siinä, että meidän kuninkaamme TULEE meille!
Jumalan Sana TULI lihaksi ja asui meidän keskellämme
ystävät ja viholliset, emme me tehneet yhtään mitään sen hyväksi, että profeetat ennustivat Messiaan tulon ja että Messias tuli.
emme me tehneet yhtään mitään sen hyväksi, että Jeesus kuoli ristillä sovittaen maailman synnin.
meidän kristillisyytemme alkaa, kasvaa ja tulee täydelliseksi siinä, että Jeesus Kristus tulee meidän elämäämme.
Virsi 9
Kristus tulee, kuningas!
Riemuviesti kertoo siitä.
Saapuu rauhanruhtinas,
sydämeni nöyrry, kiitä!
Annan valtiaalleni
elämäni, kaikkeni.
Kristus, tule! Olenhan
kastettu jo omaksesi.
Anna sanan siunaavan
kirkastaa sun autuutesi,
että portit avaisin,
vastaan sinut ottaisin.
Kristus, tule perkaamaan
synnin saasta sielustani.
Itse en voi milloinkaan
pestä omaatuntoani.
Sen vain veri puhdistaa,
armo sielun kaunistaa.
Kristus, ehtoollisessa
saavu, täytä lahjoillasi.
Täällä jo, kuin taivaassa,
anna elää seurassasi.
Saavu, asu minussa,
riemuita suo sinussa.
Kristus, tule, lahjoita
Henki Pyhä sydämeeni
kirkastamaan sinua,
johdattamaan askeleeni.
Kuule harras pyyntöni:
Jeesus, tule luokseni!
Philipp Friedrich Hiller 1762.
Suom. Elias Lönnrot 1874.
Virsikirjaan 1886.
torstai 24. joulukuuta 2009
Onesimus
Kreikankielinen nimi Onesimus Ὀνήσιμος tarkoittaa "hyödyllinen".
Hän on orja.
Isäntänsä on Filemon Kolossalainen, joka on kääntynyt kristityksi apostoli Paavalin kautta.
Ajatellaan, että Filemon olisi asunut Fryygian Kolossan kaupungissa, koska Paavali mainitsee Onesimuksen tervehydksessään sinne
(Tykikos) "Hänen mukanaan tulee uskollinen ja rakas veljemme Onesimos, joka on teikäläisiä. He kertovat teille kaikesta, mitä tänne kuuluu."
Kol 4:9 KR 1992
Näyttäisi siltä, että Onesimus on varastanut jotain isännältään ja paennut tämän luota.
karannut orja oli henkipatto, jonka elämä päättyi usein julmasti viranomaisten toimesta, jotka pitivät orjuutta yllä Roomassa.
Jumala johdatti orjan pakomatkan niin, että Onesimus päätyi kaupunkiin, jossa Paavali oli vankilassa - joko Roomaan tai Efesoon.
Miehet tapaavat, ja Onesimus kääntyy kristityksi.
"Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen."
Gal 5:1 KR 1992
Paavali julistaa vapautusta orjille!
Onesimus on syntynyt uudelleen, saanut kasteen, Pyhän Hengen ja on nyt Jumalan lapsi - ei enää lain orja.
Hänen elämässään on kuitenkin suuri ongelma.
Onesimus on tehnyt rikkomuksen omistajaansa vastaan ja karannut orja yhteiskunnan lakinen mukaan.
Paavali ei tyydy "hengelliseen hoitoon" synnit anteeksi, vaan tarttuu myös Onesimuksen elämäntilanteeseen, joka on vääristynyt.
Hän puhuu Onesimuksen kanssa, joka tottelee ja lupaa lähteä takaisin isäntänsä luo - Kolossaan - vaikka se ehkä merkitsee ankaraa rangaistusta.
ei mukava tilanne ollenkaan. ruoskiminenkin on jo tosi paha juttu. ja se oli niitä lievemmästä päästä rangaistuksia - sen verran paha että sitä ei saanut Rooman kansalaiselle antaa.
Vaan matkaansa takaisin isäntänsä Filemonin luo hän saa Paavalin vankilssa kirjoittaman pienen kirjeen, joka kuuluu suomeksi näin.
Tämä on aitoa alkuperäinen kirje Paavalilta, jonka hän on itse kirjoituttanut. Niin että lippis pois päästä, kun tätä luet!
Kirje Filemonille
Minä Paavali, joka olen Kristuksen Jeesuksen tähden vankina, ja veli Timoteus tervehdimme rakasta ystäväämme ja työtoveriamme Filemonia sekä sisartamme Apfiaa, taistelutoveriamme Arkipposta ja sinun talossasi kokoontuvaa seurakuntaa. Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.
Minä kiitän Jumalaani aina, kun muistan sinua rukouksissani.
Olenhan kuullut sinun uskostasi Herraan Jeesukseen ja rakkaudestasi häntä ja kaikkia pyhiä kohtaan.
Rukoilen, että yhteinen uskomme auttaisi sinua käsittämään kaiken sen hyvän, minkä Kristus on meille antanut.
Sinun rakkautesi, veljeni, on ilahduttanut ja rohkaissut minua suuresti, sillä sinä olet virkistänyt pyhien mielet.
Vaikka minulla on Kristuksen antama valta määrätä, mitä sinun tulee tehdä, niin minä rakkauden nimessä mieluummin vain vetoan sinuun tällaisena kuin olen.
Minä Paavali, jo vanha mies, nyt lisäksi Kristuksen Jeesuksen tähden vankina, vetoan sinuun poikani Onesimoksen puolesta, jonka isäksi olen vankina ollessani tullut.
Ennen hän oli sinulle hyödytön, nyt hänestä on hyötyä sekä sinulle että minulle.
(huom. nimi Onesimus tarkoittaa hyödyllinen)
Lähetän hänet takaisin luoksesi -- hänet, oman sydämeni.
Pitäisin hänet kyllä mielelläni täällä, niin että hän palvelisi minua sinun puolestasi, kun olen evankeliumin vuoksi vankina.
En kuitenkaan halua tehdä mitään ilman sinun suostumustasi, jotta et tekisi sitä hyvää, minkä teet, pakosta vaan vapaaehtoisesti.
Ehkä hän sen vuoksi joutuikin sinusta hetkeksi eroon, että saisit pitää hänet luonasi ikuisesti, ei enää orjana vaan orjaa arvokkaampana, rakkaana veljenä.
Kovin rakas hän on minulle -- kuinka paljon rakkaampi sinulle, sekä ihmisenä että Herran omana!
Jos siis pidät minua kumppaninasi, ota hänet vastaan niin kuin minut.
Jos hän on aiheuttanut sinulle vahinkoa tai on sinulle jotakin velkaa, pane se minun laskuuni.
(huom. ehkä varastanut)
Minä Paavali kirjoitan tämän omakätisesti: minä maksan sen.
(huom. lausetta ei kirjuri vaan vanha Paavali raapusti kirjaimet omakätisesti, varmuudeksi)
Voisin tosin sanoa, että sinä puolestasi olet minulle velkaa oman itsesikin.
Niin, veljeni, kunpa tekisit minulle tämän palveluksen Herramme takia. Ilahduta minun mieltäni Kristuksen tähden!
Kirjoitan tämän luottaen siihen, että täytät pyyntöni, ja tiedän, että teet enemmänkin kuin pyydän.
Järjestä samalla minulle majapaikka, sillä toivon, että rukoustenne tähden saatte minut luoksenne.
(huom. vapaus koittaa ehkä esirukousten kautta)
Sinulle lähettävät tervehdyksensä Epafras, joka hänkin on Kristuksen Jeesuksen tähden vankina, sekä työtoverini Markus, Aristarkos, Demas ja Luukas.
Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa.
Paavalin kirje Filemonille KR 1992
kuinka kaunis ja kohtelias lähetekirje Onesimuksella oli mukanaan, kun hän - ehkä polvet hieman tutisten - saapui takaisin isäntänsä taloon.
kirkon perinne kertoo, että Filemon otti Onesimuksen hyvin vastaan, ei mitään ruoskimista vaan vapautti orjansa.
Onesimus mainitaan myöhemmin Efeson piispana Timoteuksen jälkeen.
kirkossa kerrotaan edelleen, että Domitianuksen ja Trajanuksen vainoissa Onesimus olisi kivitetty kuoliaaksi Roomassa.
Onesimus - hyödyllinen orja, Kristuksen rakkauden kautta vapautettu kansalainen, Kristuksen kirkon palvelijaksi tehty.
Erityisen kaunis pieni kuvaus apostoli Paavalin olemuksesta ja siitä hedelmästä, jota hän kantoi Jeesuksen valitsemana todistajana.
Joulutervehdys siis Vapahtajan syntymäjuhlaa viettävälle esikoisten seuraväelle!
älköön kukaan ihminen saako sitoa teitä lain orjuuteen, ruoskia teitä Mooseksen lailla ja ihmisten perinnäissäännöillä synnin orjina ikäänkuin olisitte yhä tämän maailman alkeisvoimien alaisia perisynnin turmelemia kadotuksen uhkaamia.
lapsi on meille annettu, jonka hartioilla on Herraus!
Hän julistaa riemuvuotta, orjien vapautusta, täyttä taivaan kansalaisuutta!
ei kukaan ihminen sinua ole orjuudestasi vapauttanut, et sinä itse eikä kukaan muu, vaan ainoastaan sinun Herrasi.
Hänelle olet kiitollisuuden velassa enemmän kuin Filemon Paavalille!
miten joutuisit taas orjaksi, sinä Jeesuksen vapauttama lapsi, joka sanot luottavaisesti Abba, Isä?
vaikkapa näin!
Saarnatekstinä on Gal 5:13
"Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa."
Ups!
minne ilo livahti, minne vapaus kaikkosi, minne riemu joulun lapsesta, taivasten kansalaisuudesta?
ruoska viuhuu "lihan vapauksia" karsimaan nyt äkkiä elämästä, itseä parantelemaan, itse oikaisemaan parannuksessa omaa tietä niin että se miellyttäisi enemmän Jumalaa, sitä suurta orjapiiskuria, joka heittää helvettiin pienestäkin koreudesta.
(kultaristi kristityn naisen kaulalla riittää kadottamaan iankaikkiseen tuleen, Odde Mind)
Riemullista joulujuhlaa toivotan kaikille Kristuksen vapauttamille orjille, synnin, kuoleman, perkeleen ja oman lihan ja ankaran lain suomimille ihmisille.
Lapsi on meille annettu, jonka hartioilla on herraus!
arvoisat joulun saarnaajat,
täyttäkää seuratuvassa olijoiden taskut ihanilla Filemonin kirjeillä!
velka on maksettu.
pakomatkaa ei tarvitse jatkaa.
Jumala johdattaa kaikessa, myös kärsimysten, vankeuden ja vaivojen kautta.
ja me kaikki tavallinen kansa
annetaan tänä jouluna Jeesuksellemme lahja.
tehdään Hänet iloiseksi!
tiedät kyllä miten - yllätä lähimmäisesi rakkaudellasi
tai ota vastaan suutarin kotiisi jouluvieras kylmästä yöstä
lainaan tähän Muukkosen Juhan kirjeestä vielä Herran palvelijan vinkkejä sinulle, Herran palvelija.
PALVELIJAN MIELENLAATU
Herramme ja Luojamme ei tullut tänne maailmaan toisten palveltavaksi, vaan itse palvelemaan. Jeesus sanoi: - Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. 26. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, 27. ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. 28. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta. (Matt. 20:25-28)
Palvelijaksi suostumisen koulussa saamme olla koko ajallisen elämän ajan. Langennut lihallinen luontomme haluaa aina valtaa, kiitosta ja kunniaa itselleen. Mutta Jeesuksen mieli on toinen. Hän haluaa kunniaa ja korkeita sijoja toisille - ei itselleen! - uhraamalla oman kunniansa ja korkeutensa, koko elämänsä.
Jeesus sanoo: - Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä Minun tähteni, hän löytää sen. (Matt. 10:39)
Oletko sinä valmis palvelemaan? Oletko valmis tekemään työtä ja näkemään vaivaa, asettamaan oma ajallinen kunniasi, menestyksesi ja hyvinvointisi alttiiksi? Haluatko auttaa hätää kärsiviä ja antaa täydet kymmenykset, jotta rakkaan Jeesuksemme nimi tulisi tunnetuksi, Jumalan kokonainen sana julistetuksi ja Herramme asettamat armonvälineet apostolisen uskon mukaisesti hoidetuksi niin Suomessa kuin kaikkialla maailmassa?
Itse joudun tässäkin tekemään parannusta joka päivä. Ja mahtaneeko sinunkaan omatuntosi olla puhdas? Tee siis parannus! Parannus tarkoittaa synnin, itsekkyyden ja rakkaudettomuuden suremista sekä rikkomusten tunnustamista. Ja ennen kaikkea parannus tarkoittaa lahjana saatavan anteeksiantamuksen uskomista Jeesuksen veren tähden. Parannukseen kuuluu syntien ja oman pahuuden jättäminen Golgatan keskimmäiselle ristille kiinni naulittavaksi. Sinä, jolla on pelästynyt ja kauhistunut omatunto syntiesi tähden tulevasta Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, saat uskoa evankeliumin: - Poikani, tyttäreni, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi Jeesuksen rakkaassa nimessä ja kalliissa sovitusveressä.
Aamen.
Tuo armon valkokyyhky
nyt viestin maailmaan.
Jo laantuu tuskan nyyhky,
käy toive versomaan.
On pyhä jouluyö,
on juhla jumalainen,
Messiaan synnyinyö.
Jumala ainokaisen
poikansa meille soi.
Näin ottain muodon maisen
hän auttaa meitä voi.
On pyhä jouluyö,
on juhla jumalainen,
Messiaan synnyinyö.
Hän autuusvalaistusta
luo tuskaan tuonelan:
nyt varjo väistyy musta
kasvoilta kuoleman.
On pyhä jouluyö,
on juhla jumalainen,
Messiaan synnyinyö.
Michael Praetorius (1571-1621)
suom. Huugo Jalkanen
Hän on orja.
Isäntänsä on Filemon Kolossalainen, joka on kääntynyt kristityksi apostoli Paavalin kautta.
Ajatellaan, että Filemon olisi asunut Fryygian Kolossan kaupungissa, koska Paavali mainitsee Onesimuksen tervehydksessään sinne
(Tykikos) "Hänen mukanaan tulee uskollinen ja rakas veljemme Onesimos, joka on teikäläisiä. He kertovat teille kaikesta, mitä tänne kuuluu."
Kol 4:9 KR 1992
Näyttäisi siltä, että Onesimus on varastanut jotain isännältään ja paennut tämän luota.
karannut orja oli henkipatto, jonka elämä päättyi usein julmasti viranomaisten toimesta, jotka pitivät orjuutta yllä Roomassa.
Jumala johdatti orjan pakomatkan niin, että Onesimus päätyi kaupunkiin, jossa Paavali oli vankilassa - joko Roomaan tai Efesoon.
Miehet tapaavat, ja Onesimus kääntyy kristityksi.
"Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen."
Gal 5:1 KR 1992
Paavali julistaa vapautusta orjille!
Onesimus on syntynyt uudelleen, saanut kasteen, Pyhän Hengen ja on nyt Jumalan lapsi - ei enää lain orja.
Hänen elämässään on kuitenkin suuri ongelma.
Onesimus on tehnyt rikkomuksen omistajaansa vastaan ja karannut orja yhteiskunnan lakinen mukaan.
Paavali ei tyydy "hengelliseen hoitoon" synnit anteeksi, vaan tarttuu myös Onesimuksen elämäntilanteeseen, joka on vääristynyt.
Hän puhuu Onesimuksen kanssa, joka tottelee ja lupaa lähteä takaisin isäntänsä luo - Kolossaan - vaikka se ehkä merkitsee ankaraa rangaistusta.
ei mukava tilanne ollenkaan. ruoskiminenkin on jo tosi paha juttu. ja se oli niitä lievemmästä päästä rangaistuksia - sen verran paha että sitä ei saanut Rooman kansalaiselle antaa.
Vaan matkaansa takaisin isäntänsä Filemonin luo hän saa Paavalin vankilssa kirjoittaman pienen kirjeen, joka kuuluu suomeksi näin.
Tämä on aitoa alkuperäinen kirje Paavalilta, jonka hän on itse kirjoituttanut. Niin että lippis pois päästä, kun tätä luet!
Kirje Filemonille
Minä Paavali, joka olen Kristuksen Jeesuksen tähden vankina, ja veli Timoteus tervehdimme rakasta ystäväämme ja työtoveriamme Filemonia sekä sisartamme Apfiaa, taistelutoveriamme Arkipposta ja sinun talossasi kokoontuvaa seurakuntaa. Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.
Minä kiitän Jumalaani aina, kun muistan sinua rukouksissani.
Olenhan kuullut sinun uskostasi Herraan Jeesukseen ja rakkaudestasi häntä ja kaikkia pyhiä kohtaan.
Rukoilen, että yhteinen uskomme auttaisi sinua käsittämään kaiken sen hyvän, minkä Kristus on meille antanut.
Sinun rakkautesi, veljeni, on ilahduttanut ja rohkaissut minua suuresti, sillä sinä olet virkistänyt pyhien mielet.
Vaikka minulla on Kristuksen antama valta määrätä, mitä sinun tulee tehdä, niin minä rakkauden nimessä mieluummin vain vetoan sinuun tällaisena kuin olen.
Minä Paavali, jo vanha mies, nyt lisäksi Kristuksen Jeesuksen tähden vankina, vetoan sinuun poikani Onesimoksen puolesta, jonka isäksi olen vankina ollessani tullut.
Ennen hän oli sinulle hyödytön, nyt hänestä on hyötyä sekä sinulle että minulle.
(huom. nimi Onesimus tarkoittaa hyödyllinen)
Lähetän hänet takaisin luoksesi -- hänet, oman sydämeni.
Pitäisin hänet kyllä mielelläni täällä, niin että hän palvelisi minua sinun puolestasi, kun olen evankeliumin vuoksi vankina.
En kuitenkaan halua tehdä mitään ilman sinun suostumustasi, jotta et tekisi sitä hyvää, minkä teet, pakosta vaan vapaaehtoisesti.
Ehkä hän sen vuoksi joutuikin sinusta hetkeksi eroon, että saisit pitää hänet luonasi ikuisesti, ei enää orjana vaan orjaa arvokkaampana, rakkaana veljenä.
Kovin rakas hän on minulle -- kuinka paljon rakkaampi sinulle, sekä ihmisenä että Herran omana!
Jos siis pidät minua kumppaninasi, ota hänet vastaan niin kuin minut.
Jos hän on aiheuttanut sinulle vahinkoa tai on sinulle jotakin velkaa, pane se minun laskuuni.
(huom. ehkä varastanut)
Minä Paavali kirjoitan tämän omakätisesti: minä maksan sen.
(huom. lausetta ei kirjuri vaan vanha Paavali raapusti kirjaimet omakätisesti, varmuudeksi)
Voisin tosin sanoa, että sinä puolestasi olet minulle velkaa oman itsesikin.
Niin, veljeni, kunpa tekisit minulle tämän palveluksen Herramme takia. Ilahduta minun mieltäni Kristuksen tähden!
Kirjoitan tämän luottaen siihen, että täytät pyyntöni, ja tiedän, että teet enemmänkin kuin pyydän.
Järjestä samalla minulle majapaikka, sillä toivon, että rukoustenne tähden saatte minut luoksenne.
(huom. vapaus koittaa ehkä esirukousten kautta)
Sinulle lähettävät tervehdyksensä Epafras, joka hänkin on Kristuksen Jeesuksen tähden vankina, sekä työtoverini Markus, Aristarkos, Demas ja Luukas.
Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa.
Paavalin kirje Filemonille KR 1992
kuinka kaunis ja kohtelias lähetekirje Onesimuksella oli mukanaan, kun hän - ehkä polvet hieman tutisten - saapui takaisin isäntänsä taloon.
kirkon perinne kertoo, että Filemon otti Onesimuksen hyvin vastaan, ei mitään ruoskimista vaan vapautti orjansa.
Onesimus mainitaan myöhemmin Efeson piispana Timoteuksen jälkeen.
kirkossa kerrotaan edelleen, että Domitianuksen ja Trajanuksen vainoissa Onesimus olisi kivitetty kuoliaaksi Roomassa.
Onesimus - hyödyllinen orja, Kristuksen rakkauden kautta vapautettu kansalainen, Kristuksen kirkon palvelijaksi tehty.
Erityisen kaunis pieni kuvaus apostoli Paavalin olemuksesta ja siitä hedelmästä, jota hän kantoi Jeesuksen valitsemana todistajana.
Joulutervehdys siis Vapahtajan syntymäjuhlaa viettävälle esikoisten seuraväelle!
älköön kukaan ihminen saako sitoa teitä lain orjuuteen, ruoskia teitä Mooseksen lailla ja ihmisten perinnäissäännöillä synnin orjina ikäänkuin olisitte yhä tämän maailman alkeisvoimien alaisia perisynnin turmelemia kadotuksen uhkaamia.
lapsi on meille annettu, jonka hartioilla on Herraus!
Hän julistaa riemuvuotta, orjien vapautusta, täyttä taivaan kansalaisuutta!
ei kukaan ihminen sinua ole orjuudestasi vapauttanut, et sinä itse eikä kukaan muu, vaan ainoastaan sinun Herrasi.
Hänelle olet kiitollisuuden velassa enemmän kuin Filemon Paavalille!
miten joutuisit taas orjaksi, sinä Jeesuksen vapauttama lapsi, joka sanot luottavaisesti Abba, Isä?
vaikkapa näin!
Saarnatekstinä on Gal 5:13
"Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa."
Ups!
minne ilo livahti, minne vapaus kaikkosi, minne riemu joulun lapsesta, taivasten kansalaisuudesta?
ruoska viuhuu "lihan vapauksia" karsimaan nyt äkkiä elämästä, itseä parantelemaan, itse oikaisemaan parannuksessa omaa tietä niin että se miellyttäisi enemmän Jumalaa, sitä suurta orjapiiskuria, joka heittää helvettiin pienestäkin koreudesta.
(kultaristi kristityn naisen kaulalla riittää kadottamaan iankaikkiseen tuleen, Odde Mind)
Riemullista joulujuhlaa toivotan kaikille Kristuksen vapauttamille orjille, synnin, kuoleman, perkeleen ja oman lihan ja ankaran lain suomimille ihmisille.
Lapsi on meille annettu, jonka hartioilla on herraus!
arvoisat joulun saarnaajat,
täyttäkää seuratuvassa olijoiden taskut ihanilla Filemonin kirjeillä!
velka on maksettu.
pakomatkaa ei tarvitse jatkaa.
Jumala johdattaa kaikessa, myös kärsimysten, vankeuden ja vaivojen kautta.
ja me kaikki tavallinen kansa
annetaan tänä jouluna Jeesuksellemme lahja.
tehdään Hänet iloiseksi!
tiedät kyllä miten - yllätä lähimmäisesi rakkaudellasi
tai ota vastaan suutarin kotiisi jouluvieras kylmästä yöstä
lainaan tähän Muukkosen Juhan kirjeestä vielä Herran palvelijan vinkkejä sinulle, Herran palvelija.
PALVELIJAN MIELENLAATU
Herramme ja Luojamme ei tullut tänne maailmaan toisten palveltavaksi, vaan itse palvelemaan. Jeesus sanoi: - Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. 26. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, 27. ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. 28. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta. (Matt. 20:25-28)
Palvelijaksi suostumisen koulussa saamme olla koko ajallisen elämän ajan. Langennut lihallinen luontomme haluaa aina valtaa, kiitosta ja kunniaa itselleen. Mutta Jeesuksen mieli on toinen. Hän haluaa kunniaa ja korkeita sijoja toisille - ei itselleen! - uhraamalla oman kunniansa ja korkeutensa, koko elämänsä.
Jeesus sanoo: - Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä Minun tähteni, hän löytää sen. (Matt. 10:39)
Oletko sinä valmis palvelemaan? Oletko valmis tekemään työtä ja näkemään vaivaa, asettamaan oma ajallinen kunniasi, menestyksesi ja hyvinvointisi alttiiksi? Haluatko auttaa hätää kärsiviä ja antaa täydet kymmenykset, jotta rakkaan Jeesuksemme nimi tulisi tunnetuksi, Jumalan kokonainen sana julistetuksi ja Herramme asettamat armonvälineet apostolisen uskon mukaisesti hoidetuksi niin Suomessa kuin kaikkialla maailmassa?
Itse joudun tässäkin tekemään parannusta joka päivä. Ja mahtaneeko sinunkaan omatuntosi olla puhdas? Tee siis parannus! Parannus tarkoittaa synnin, itsekkyyden ja rakkaudettomuuden suremista sekä rikkomusten tunnustamista. Ja ennen kaikkea parannus tarkoittaa lahjana saatavan anteeksiantamuksen uskomista Jeesuksen veren tähden. Parannukseen kuuluu syntien ja oman pahuuden jättäminen Golgatan keskimmäiselle ristille kiinni naulittavaksi. Sinä, jolla on pelästynyt ja kauhistunut omatunto syntiesi tähden tulevasta Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, saat uskoa evankeliumin: - Poikani, tyttäreni, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi Jeesuksen rakkaassa nimessä ja kalliissa sovitusveressä.
Aamen.
Tuo armon valkokyyhky
nyt viestin maailmaan.
Jo laantuu tuskan nyyhky,
käy toive versomaan.
On pyhä jouluyö,
on juhla jumalainen,
Messiaan synnyinyö.
Jumala ainokaisen
poikansa meille soi.
Näin ottain muodon maisen
hän auttaa meitä voi.
On pyhä jouluyö,
on juhla jumalainen,
Messiaan synnyinyö.
Hän autuusvalaistusta
luo tuskaan tuonelan:
nyt varjo väistyy musta
kasvoilta kuoleman.
On pyhä jouluyö,
on juhla jumalainen,
Messiaan synnyinyö.
Michael Praetorius (1571-1621)
suom. Huugo Jalkanen
maanantai 21. joulukuuta 2009
Pieni tulitikkutyttö
Oli kauhean kylmä.
Satoi lunta ja alkoi hämärtää; olikin vuoden viimeinen ilta, uudenvuoden aatto.
Pimeässä ja kylmässä kulki kadulla pieni tyttö, avopäin ja paljain jaloin.
Hänellä oli kyllä ollut tohvelit jalassa kotoa lähtiessään, mutta niistä ei ollut pitkään iloa. Ne olivat näet hyvin isot tohvelit, hänen äitinsä oli viimeksi pitänyt niitä, niin isot ne olivat, ja lapsi pudotti ne rientäessään kadun
yli kahden kiiltävän vaunun tieltä.
Toista tohvelia ei löytynyt mistään, toisen sieppasi muuan poika, joka sanoi käyttävänsä sitä kehtona sitten kun itse saisi lapsia.
Tyttönen kulki nyt pikkuiset jalat paljaina, ja ne olivat kylmästä sinipunaiset.
Vanhassa esiliinassa hänellä oli kasa tulitikkuja ja yhtä nippua hän piteli kädessään. kukaan ei ollut ostanut häneltä koko päivänä, kukaan ei ollut antanut hänelle ainoatakaan lanttia.
Nälkäisenä ja viluissaan hän kulki, tyttörukka, ja hyvin allapäin.
Lumihiutaleet putoilivat hänen keltaisille hiuksilleen, jotka kihartuivat somasti niskassa, mutta niiden kauneutta hän ei kyennyt ajattelemaan.
Kaikista ikkunoista loistivat kynttilät ja kadulle asti tunkeutui hanhenpaistin herkullinen tuoksu, olihan uudenvuoden aatto - sitä tyttö vain ajatteli.
Hän kyyristyi istumaan nurkkaukseen kahden talon rajaan, joista toinen ulottui kauemmas kadulle kuin toinen. Pienet jalkansa hän koukisti alleen, mutta silti häntä palelsi entistä enemmän.
Kotiinkaan hän ei uskaltanut mennä, sillä isä löisi häntä, kun hän ei ollut myynyt yhtään tulitikkua, eikä saanut ainuttakaan killinkiä.
Ja kylmä oli kotonakin, pään päällä vain harva ulkokatto, jonka läpi tuuli puhalsi, vaikka pahimmat lävet oli tukittu oljilla ja rievuilla.
Tytön pienet kädet olivat kohmettuneet miltei jääksi.
Voi, miten tulitikku tekisi nyt hyvää! Kunpa uskaltaisi ottaa nipusta edes yhden tikun, raapaista siihen seinästä tulen ja lämmitellä käsiään!
Hän raapaisi yhden -rits!
Kuinka se sähähtikään palamaan!
Siinä oli lämmin ja kirkas liekki kuin pienessä kynttilässä, kun hän piteli kättään sen ympärillä. Se oli ihmeellinen pieni liekki.
Tyttönen oli istuvinaan ison rautakamiinan edessä, jossa oli kiiltävät messinkijalat ja messinkinen luukku. Valkea paloi iloisesti ja lämmitti. Oli oikein suloista.
Tyttö ojensi jo jalkansa lämmittääkseen niitäkin, mutta samassa liekki sammui. Uuni hävisi - hänen kädessään oli palanut tulitikunpätkä.
Hän raapaisi uuden tikun.
Se paloi ja loisti, ja se kohta muurista, johon valo lankesi, muuttui läpikuultavaksi kuin harso.
Hän näki suoraan huoneeseen, jossa oli katettu pöytä. Sillä oli hohtavan valkoinen liina ja hienot posliinit, ja herkullisen näköisenä höyrysi paistettu hanhi, joka oli täytetty luumuilla ja omenoilla.
Ja kaiken kukkuraksi hyppäsi hanhi alas vadilta ja lyllersi lattian poikki haarukka ja veitsi selässään ja tuli suoraan köyhän tytön luo.
Samassa tulitikku sammui ja näkyvissä oli vain paksu, kylmä muuri.
Tyttö sytytti uuden tulitikun.
Nyt hän istui kauniin joulukuusen alla; se oli vielä suurempi ja runsaammin koristeltu kuin se, jonka hän oli nähnyt rikkaan kauppiaan lasioven takaa viime jouluna. Tuhansia kynttilöitä loisti sen vihreillä oksilla ja häntä katselivat kiiltokuvat, samanlaiset kuin ne, jotka koristivat kauppojen ikkunoita.
Pikkuinen ojensi molemmat kätensä - samassa tulitikku sammui.
Joulukynttilät kohosivat yhä korkeammalle, ja hän näki että ne olivat nyt kirkkaita tähtiä, ja yksi niistä putosi ja piirsi pitkän tulikaaren taivaalle.
- Nyt joku kuolee, sanoi pieni tyttö, sillä vanha isoäiti, nyt jo vainaja ja ainoa joka oli ollut hänelle hyvä, oli sanonut, että silloin kun tähti putoaa, kohoaa joku sielu Jumalan luo.
Tyttö raapaisi taas muuriin tulitikulla; se loisti kirkkaasti, ja keskellä valokehää seisoi vanha isoäiti säteilevänä, lempeänä ja ihmeellisenä.
-Isoäiti! Voi, ota minut mukaasi! huusi tyttönen.
- Minä tiedän, että sinä olet poissa, kun tulitikku sammuu, poissa kuten lämmin uuni, herkullinen hanhenpaisti ja iso, kaunis joulukuusi.
Ja tyttö raapaisi nopeasti palamaan kaikki tulitikut, jotka olivat vielä nipussa jäljellä, sillä hän halusi pitää isoäidin luonaan.
Ja tulitikut loistivat kirkkaammin kuin kirkas päivä.
Isoäiti ei ollut ikinä näyttänyt niin suurelta ja kauniilta; hän nosti pienen tytön käsivarsilleen, ja loistossa ja riemussa he lensivät korkealle, korkealle.
Eikä siellä ollut enää kylmää, nälkää eikä tuskaa - he olivat Jumalan luona.
Mutta aamulla istui nurkassa talon seinustalla pieni, punaposkinen tyttö hymy huulillaan - hän oli paleltunut kuoliaaksi vuoden viimeisenä iltana.
Uudenvuoden aamu valkeni pienelle vainajalle, ja hänellä oli helmassaan tulitikkuja, joista yksi nippu oli miltei loppuun poltettu.
Ihmiset sanoivat hänen yrittäneen lämmitellä, mutta kukaan ei tiennyt, kuinka kauniita näkyjä hänellä oli ollut ja missä loistossa hän ja vanha isoäiti olivat astuneet uudenvuoden iloon.
Hans Christian Andersen
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
:,: vaan ihana enkeli vierellä käy. :,:
On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois,
:,: jos käsi ei enkelin kädessä ois. :,:
Ja syntikin mustia verkkoja vaan
on laajalle laskenut korpehen maan.
Niin pianhan niihinkin tarttua vois,
:,: jos käsi ei enkelin kädessä ois. :,:
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaakaan vois
:,: sä kättäsi enkelin kädestä pois. :,:
Immi Hellén (1861–1937)
mehän emme koskaan kävele pienen tulitikkutytön ohi!
vaikka hän asuisi Darfurissa
Kirjoittanut: mama
Voih! Niin usein.
:-(
Kirjoittanut: MikkoL
Tulitikkutytön kertomuksella lienee aivan oikea taustansakin: vuonna 1841 H.C. Andersen vieraili Bratislavassa ja näki sen lähellä olevan Devinin kaupungin tulipalon, äitejä, jotka epätoivoisesti etsivät lapsiaan, ja vanhempansa menettäneitä lapsia.
Me käymme joulun viettohon
taas kuusin, kynttilöin.
Puun vihreen oksat kiedomme
me hopein, kultavöin,
vaan muistammeko lapsen sen,
mi taivaisen tuo kirkkauden?
Me käymme joulun viettohon
niin maisin miettehin,
nuo rikkaan täyttää aatokset,
ja mielen köyhänkin:
Suun ruoka, juoma, meno muu.
Laps’ hankeen hukkuu, unhoittuu.
Turhuuden turhuus kaikki on,
niin turhaa touhu tää;
me kylmin käymme sydämin,
laps’ sivuun vain jos jää.
Me lahjat jaamme runsahat,
Laps’- tyhjät kätes ihanat.
Oi ystävät, jos myöskin me
kuin tietäjämme nuo veisimme kullan,
mirhamin tuon rakkaan lapsen luo,
niin meille joulu maallinen
ois alku joulun taivaisen.
Mauno Isola
Andersenin upea satu kertoo elämän realiteeteista
"Me käymme joulun viettohon
taas kuusin, kynttilöin.
Puun vihreen oksat kiedomme
me hopein, kultavöin,
vaan muistammeko lapsen sen,
mi taivaisen tuo kirkkauden?"
todellakin, Jeesuksen synttärit ovat iso juttu - etenkin täällä Bethlehemissä. Odotetaan kymmeniätuhansia juhlijoita ja kirkonkellot kumajavat juhlallisesti ja iloisesti keskiyöllä joulumessun aikana.
on siellä patriarkkaa, prelaattia, poliitikkoa ja tärkeää väkeä kirkon täydeltä.
myös kotosalla on juhla.
vaan samanlainen kahtiajako, näkyvä ajallinen, maallinen, salattu taivaallinen, kuin Andersenin kertomuksessa on myös joulun kertomuksessa.
kylmä oli se maailma, johon Jeesus vauva syntyi.
ei ollut hotellissa tilaa, eläinten parissa synnytys tapahtui ja juhtien turvalliseen seimeen vastasyntynyt Jumalan Poika laskettiin.
Kuninkaan miehet alkoivat jo pian etsiä tappaakseen.
ei tiennyt Jerusalem mitä Bethlehemin yössä hiljaisuudessa tapahtui.
paimenetkin - temppelin uhrilampaiden paimenia, teurastettavien karitsoiden hoitajia.
kerääntyivät ihmeissään tämän lapsen luo.
"Ja neitsyt pikkupoijuttansa povellansa vie, ja äidillä on kyynelissä silmä.
Oi, piltti pieni, eihän vain sun liian kylmä lie?
Tää maailma on niin kylmä, niin kylmä.
Niin lämpimästi lempinyt on poika maailmaa, ja äidillä on kyynelissä silmä.
Oi poikaseni, ristinkö ne sulle rakentaa?
Tää maailma on niin kylmä, niin kylmä."
mutta näin alas kylmään tulemalla Jeesus on sitä mitä Hän on.
Jeesuksen prioriteetti ovat kadonneet lampaat, tuhlaajapojat ja tytöt, langenneet, syntiset, sairaat, kuolevat, vangit...
kun terveet ja hurskaat juhlivat saleissaan ja iloitsevat Jumalan armosta ja lahjoista - joita he ovat itselleen niin runsain määrin saaneet!
ja kyltymättöminä odottavat lisää, kunnes taivaan portit aukenevat.
tulitikku tyttö
köyhä Jeesus Aleksanterin joulukadun kulmassa, hattu kourassa
Pelastusarmeijan pata
... vaan yksi on joukosta poissa
yhtään essua ei siellä kylmässä näy hakemassa tulitikkutytttöä kodin lämpöön.
jos Jumala tahtoo pelastaa, niin seuratuvan ovi on auki. tulkoon siitä sisään.
"tää maailma on niin kylmä"
Nu så föll den vita snö,
vita snö,
föll på björk och lindar,
frusen är den klara sjö
klara sjö,
väntar vårens vindar.
Liten sparv,
fattig sparv,
ätit upp sitt sommararv.
Frusen är den klara sjö,
klara sjö,
väntar vårens vindar.
Vid den röda stugans dörr,
stugans dörr,
stod en liten flicka.
–Sparvelilla, kom som förr,
kom som förr,
kom ett korn att picka!
Nu är jul
i vart skjul,
sparvelilla, grå och ful,
sparvelilla, kom som förr,
kom som förr,
kom ett korn att picka.
Sparven flög till flickans fot,
flickans fot,
flög på glada vingar:
– Gärna tar jag kornet mot,
kornet mot,
kornet som du bringar.
Gud skall än
löna den,
som är här de armas vän.
Gärna tar jag kornet mot,
kornet mot,
kornet, som du bringar.
Jag är icke den du tror,
ty ditt öga tåras.
Jag är ju din lillebror,
som dog bort i våras.
När du bjöd glad ditt bröd
åt den fattige i nöd,
bjöd du åt din lilla bror
som dog bort i våras.
Topeliuksen kuolematon jouluruno, "Sparven om julmorgonen" vuodelta 1857.
Sakari Topeliuksen oma poika oli kuollut vuotta aikaisemmin.
Laestadiuksen poika Levi kuoli tuhkarokkoon 4-vuotiaana 1839.
wikipedia kertoo rauhallisesti "Tämä tapaus sai Laestadiuksen miettimään kuolemaa entistä syvemmin."
todellisuudessa Lars ei meinannut selvitä poikansa kuolemasta, surun murtama isä nähtiin öisin kiertämässä kirkkomaata.
"tää maailma on niin kylmä"
hiljainen oli tuo Beetlehemin yö.
paimenet vain jotain näkivät ja kuulivat.
vaan tänäkin jouluna koko maailma ratkeaa riemulliseen lauluun parhaiden säveltäjien ja etevimpien ja lahjakkaimpien muusikoiden, laulajien ja soittajien,
lukemattomien äänentoistolaitteiden kaiuttaessa jouluyöhön ensimmäisen joulun riemullista sanomaa Betlhemin kedolla
"Kunnia Jumalalle korkeudessa
ja maassa rauha ihmisille, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto"
glooriiaaaaa.....
kuuluu kyllä!
mikä on sen lämpimämpi aika kuin joulu!
toki Turusta joulurauha julistetaan, vaan isompi rauhanjulistus kaikuu Beetlehemistä, itse Jumalan luota, jolla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan.
Enkelit ensin
paimenille lauloi,
sielusta sieluhun kaiku soi:
Kunnia Herran,
maassa nyt rauha,
kun Jeesus meille armon toi!
Heinillä härkien kaukalon
nukkuu lapsi viaton:
Enkelparven tie kohta luokse vie
rakkautta suurinta katsomaan.
Helmassa äitinsä armahan
nukkuu Poika Jumalan;
Enkelparven tie kohta luokse vie
rakkautta suurinta katsomaan.
Keskellä liljain ja ruusujen
nukkuu Herra ihmisten:
Enkelparven tie kohta luokse vie
rakkautta suurinta katsomaan.
Ristillä rinnalla ryövärin
nukkuu uhri puhtahin:
Enkelparven tie kohta luokse vie
rakkautta suurinta katsomaan.
Satoi lunta ja alkoi hämärtää; olikin vuoden viimeinen ilta, uudenvuoden aatto.
Pimeässä ja kylmässä kulki kadulla pieni tyttö, avopäin ja paljain jaloin.
Hänellä oli kyllä ollut tohvelit jalassa kotoa lähtiessään, mutta niistä ei ollut pitkään iloa. Ne olivat näet hyvin isot tohvelit, hänen äitinsä oli viimeksi pitänyt niitä, niin isot ne olivat, ja lapsi pudotti ne rientäessään kadun
yli kahden kiiltävän vaunun tieltä.
Toista tohvelia ei löytynyt mistään, toisen sieppasi muuan poika, joka sanoi käyttävänsä sitä kehtona sitten kun itse saisi lapsia.
Tyttönen kulki nyt pikkuiset jalat paljaina, ja ne olivat kylmästä sinipunaiset.
Vanhassa esiliinassa hänellä oli kasa tulitikkuja ja yhtä nippua hän piteli kädessään. kukaan ei ollut ostanut häneltä koko päivänä, kukaan ei ollut antanut hänelle ainoatakaan lanttia.
Nälkäisenä ja viluissaan hän kulki, tyttörukka, ja hyvin allapäin.
Lumihiutaleet putoilivat hänen keltaisille hiuksilleen, jotka kihartuivat somasti niskassa, mutta niiden kauneutta hän ei kyennyt ajattelemaan.
Kaikista ikkunoista loistivat kynttilät ja kadulle asti tunkeutui hanhenpaistin herkullinen tuoksu, olihan uudenvuoden aatto - sitä tyttö vain ajatteli.
Hän kyyristyi istumaan nurkkaukseen kahden talon rajaan, joista toinen ulottui kauemmas kadulle kuin toinen. Pienet jalkansa hän koukisti alleen, mutta silti häntä palelsi entistä enemmän.
Kotiinkaan hän ei uskaltanut mennä, sillä isä löisi häntä, kun hän ei ollut myynyt yhtään tulitikkua, eikä saanut ainuttakaan killinkiä.
Ja kylmä oli kotonakin, pään päällä vain harva ulkokatto, jonka läpi tuuli puhalsi, vaikka pahimmat lävet oli tukittu oljilla ja rievuilla.
Tytön pienet kädet olivat kohmettuneet miltei jääksi.
Voi, miten tulitikku tekisi nyt hyvää! Kunpa uskaltaisi ottaa nipusta edes yhden tikun, raapaista siihen seinästä tulen ja lämmitellä käsiään!
Hän raapaisi yhden -rits!
Kuinka se sähähtikään palamaan!
Siinä oli lämmin ja kirkas liekki kuin pienessä kynttilässä, kun hän piteli kättään sen ympärillä. Se oli ihmeellinen pieni liekki.
Tyttönen oli istuvinaan ison rautakamiinan edessä, jossa oli kiiltävät messinkijalat ja messinkinen luukku. Valkea paloi iloisesti ja lämmitti. Oli oikein suloista.
Tyttö ojensi jo jalkansa lämmittääkseen niitäkin, mutta samassa liekki sammui. Uuni hävisi - hänen kädessään oli palanut tulitikunpätkä.
Hän raapaisi uuden tikun.
Se paloi ja loisti, ja se kohta muurista, johon valo lankesi, muuttui läpikuultavaksi kuin harso.
Hän näki suoraan huoneeseen, jossa oli katettu pöytä. Sillä oli hohtavan valkoinen liina ja hienot posliinit, ja herkullisen näköisenä höyrysi paistettu hanhi, joka oli täytetty luumuilla ja omenoilla.
Ja kaiken kukkuraksi hyppäsi hanhi alas vadilta ja lyllersi lattian poikki haarukka ja veitsi selässään ja tuli suoraan köyhän tytön luo.
Samassa tulitikku sammui ja näkyvissä oli vain paksu, kylmä muuri.
Tyttö sytytti uuden tulitikun.
Nyt hän istui kauniin joulukuusen alla; se oli vielä suurempi ja runsaammin koristeltu kuin se, jonka hän oli nähnyt rikkaan kauppiaan lasioven takaa viime jouluna. Tuhansia kynttilöitä loisti sen vihreillä oksilla ja häntä katselivat kiiltokuvat, samanlaiset kuin ne, jotka koristivat kauppojen ikkunoita.
Pikkuinen ojensi molemmat kätensä - samassa tulitikku sammui.
Joulukynttilät kohosivat yhä korkeammalle, ja hän näki että ne olivat nyt kirkkaita tähtiä, ja yksi niistä putosi ja piirsi pitkän tulikaaren taivaalle.
- Nyt joku kuolee, sanoi pieni tyttö, sillä vanha isoäiti, nyt jo vainaja ja ainoa joka oli ollut hänelle hyvä, oli sanonut, että silloin kun tähti putoaa, kohoaa joku sielu Jumalan luo.
Tyttö raapaisi taas muuriin tulitikulla; se loisti kirkkaasti, ja keskellä valokehää seisoi vanha isoäiti säteilevänä, lempeänä ja ihmeellisenä.
-Isoäiti! Voi, ota minut mukaasi! huusi tyttönen.
- Minä tiedän, että sinä olet poissa, kun tulitikku sammuu, poissa kuten lämmin uuni, herkullinen hanhenpaisti ja iso, kaunis joulukuusi.
Ja tyttö raapaisi nopeasti palamaan kaikki tulitikut, jotka olivat vielä nipussa jäljellä, sillä hän halusi pitää isoäidin luonaan.
Ja tulitikut loistivat kirkkaammin kuin kirkas päivä.
Isoäiti ei ollut ikinä näyttänyt niin suurelta ja kauniilta; hän nosti pienen tytön käsivarsilleen, ja loistossa ja riemussa he lensivät korkealle, korkealle.
Eikä siellä ollut enää kylmää, nälkää eikä tuskaa - he olivat Jumalan luona.
Mutta aamulla istui nurkassa talon seinustalla pieni, punaposkinen tyttö hymy huulillaan - hän oli paleltunut kuoliaaksi vuoden viimeisenä iltana.
Uudenvuoden aamu valkeni pienelle vainajalle, ja hänellä oli helmassaan tulitikkuja, joista yksi nippu oli miltei loppuun poltettu.
Ihmiset sanoivat hänen yrittäneen lämmitellä, mutta kukaan ei tiennyt, kuinka kauniita näkyjä hänellä oli ollut ja missä loistossa hän ja vanha isoäiti olivat astuneet uudenvuoden iloon.
Hans Christian Andersen
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
:,: vaan ihana enkeli vierellä käy. :,:
On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois,
:,: jos käsi ei enkelin kädessä ois. :,:
Ja syntikin mustia verkkoja vaan
on laajalle laskenut korpehen maan.
Niin pianhan niihinkin tarttua vois,
:,: jos käsi ei enkelin kädessä ois. :,:
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaakaan vois
:,: sä kättäsi enkelin kädestä pois. :,:
Immi Hellén (1861–1937)
mehän emme koskaan kävele pienen tulitikkutytön ohi!
vaikka hän asuisi Darfurissa
Kirjoittanut: mama
Voih! Niin usein.
:-(
Kirjoittanut: MikkoL
Tulitikkutytön kertomuksella lienee aivan oikea taustansakin: vuonna 1841 H.C. Andersen vieraili Bratislavassa ja näki sen lähellä olevan Devinin kaupungin tulipalon, äitejä, jotka epätoivoisesti etsivät lapsiaan, ja vanhempansa menettäneitä lapsia.
Me käymme joulun viettohon
taas kuusin, kynttilöin.
Puun vihreen oksat kiedomme
me hopein, kultavöin,
vaan muistammeko lapsen sen,
mi taivaisen tuo kirkkauden?
Me käymme joulun viettohon
niin maisin miettehin,
nuo rikkaan täyttää aatokset,
ja mielen köyhänkin:
Suun ruoka, juoma, meno muu.
Laps’ hankeen hukkuu, unhoittuu.
Turhuuden turhuus kaikki on,
niin turhaa touhu tää;
me kylmin käymme sydämin,
laps’ sivuun vain jos jää.
Me lahjat jaamme runsahat,
Laps’- tyhjät kätes ihanat.
Oi ystävät, jos myöskin me
kuin tietäjämme nuo veisimme kullan,
mirhamin tuon rakkaan lapsen luo,
niin meille joulu maallinen
ois alku joulun taivaisen.
Mauno Isola
Andersenin upea satu kertoo elämän realiteeteista
"Me käymme joulun viettohon
taas kuusin, kynttilöin.
Puun vihreen oksat kiedomme
me hopein, kultavöin,
vaan muistammeko lapsen sen,
mi taivaisen tuo kirkkauden?"
todellakin, Jeesuksen synttärit ovat iso juttu - etenkin täällä Bethlehemissä. Odotetaan kymmeniätuhansia juhlijoita ja kirkonkellot kumajavat juhlallisesti ja iloisesti keskiyöllä joulumessun aikana.
on siellä patriarkkaa, prelaattia, poliitikkoa ja tärkeää väkeä kirkon täydeltä.
myös kotosalla on juhla.
vaan samanlainen kahtiajako, näkyvä ajallinen, maallinen, salattu taivaallinen, kuin Andersenin kertomuksessa on myös joulun kertomuksessa.
kylmä oli se maailma, johon Jeesus vauva syntyi.
ei ollut hotellissa tilaa, eläinten parissa synnytys tapahtui ja juhtien turvalliseen seimeen vastasyntynyt Jumalan Poika laskettiin.
Kuninkaan miehet alkoivat jo pian etsiä tappaakseen.
ei tiennyt Jerusalem mitä Bethlehemin yössä hiljaisuudessa tapahtui.
paimenetkin - temppelin uhrilampaiden paimenia, teurastettavien karitsoiden hoitajia.
kerääntyivät ihmeissään tämän lapsen luo.
"Ja neitsyt pikkupoijuttansa povellansa vie, ja äidillä on kyynelissä silmä.
Oi, piltti pieni, eihän vain sun liian kylmä lie?
Tää maailma on niin kylmä, niin kylmä.
Niin lämpimästi lempinyt on poika maailmaa, ja äidillä on kyynelissä silmä.
Oi poikaseni, ristinkö ne sulle rakentaa?
Tää maailma on niin kylmä, niin kylmä."
mutta näin alas kylmään tulemalla Jeesus on sitä mitä Hän on.
Jeesuksen prioriteetti ovat kadonneet lampaat, tuhlaajapojat ja tytöt, langenneet, syntiset, sairaat, kuolevat, vangit...
kun terveet ja hurskaat juhlivat saleissaan ja iloitsevat Jumalan armosta ja lahjoista - joita he ovat itselleen niin runsain määrin saaneet!
ja kyltymättöminä odottavat lisää, kunnes taivaan portit aukenevat.
tulitikku tyttö
köyhä Jeesus Aleksanterin joulukadun kulmassa, hattu kourassa
Pelastusarmeijan pata
... vaan yksi on joukosta poissa
yhtään essua ei siellä kylmässä näy hakemassa tulitikkutytttöä kodin lämpöön.
jos Jumala tahtoo pelastaa, niin seuratuvan ovi on auki. tulkoon siitä sisään.
"tää maailma on niin kylmä"
Nu så föll den vita snö,
vita snö,
föll på björk och lindar,
frusen är den klara sjö
klara sjö,
väntar vårens vindar.
Liten sparv,
fattig sparv,
ätit upp sitt sommararv.
Frusen är den klara sjö,
klara sjö,
väntar vårens vindar.
Vid den röda stugans dörr,
stugans dörr,
stod en liten flicka.
–Sparvelilla, kom som förr,
kom som förr,
kom ett korn att picka!
Nu är jul
i vart skjul,
sparvelilla, grå och ful,
sparvelilla, kom som förr,
kom som förr,
kom ett korn att picka.
Sparven flög till flickans fot,
flickans fot,
flög på glada vingar:
– Gärna tar jag kornet mot,
kornet mot,
kornet som du bringar.
Gud skall än
löna den,
som är här de armas vän.
Gärna tar jag kornet mot,
kornet mot,
kornet, som du bringar.
Jag är icke den du tror,
ty ditt öga tåras.
Jag är ju din lillebror,
som dog bort i våras.
När du bjöd glad ditt bröd
åt den fattige i nöd,
bjöd du åt din lilla bror
som dog bort i våras.
Topeliuksen kuolematon jouluruno, "Sparven om julmorgonen" vuodelta 1857.
Sakari Topeliuksen oma poika oli kuollut vuotta aikaisemmin.
Laestadiuksen poika Levi kuoli tuhkarokkoon 4-vuotiaana 1839.
wikipedia kertoo rauhallisesti "Tämä tapaus sai Laestadiuksen miettimään kuolemaa entistä syvemmin."
todellisuudessa Lars ei meinannut selvitä poikansa kuolemasta, surun murtama isä nähtiin öisin kiertämässä kirkkomaata.
"tää maailma on niin kylmä"
hiljainen oli tuo Beetlehemin yö.
paimenet vain jotain näkivät ja kuulivat.
vaan tänäkin jouluna koko maailma ratkeaa riemulliseen lauluun parhaiden säveltäjien ja etevimpien ja lahjakkaimpien muusikoiden, laulajien ja soittajien,
lukemattomien äänentoistolaitteiden kaiuttaessa jouluyöhön ensimmäisen joulun riemullista sanomaa Betlhemin kedolla
"Kunnia Jumalalle korkeudessa
ja maassa rauha ihmisille, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto"
glooriiaaaaa.....
kuuluu kyllä!
mikä on sen lämpimämpi aika kuin joulu!
toki Turusta joulurauha julistetaan, vaan isompi rauhanjulistus kaikuu Beetlehemistä, itse Jumalan luota, jolla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan.
Enkelit ensin
paimenille lauloi,
sielusta sieluhun kaiku soi:
Kunnia Herran,
maassa nyt rauha,
kun Jeesus meille armon toi!
Heinillä härkien kaukalon
nukkuu lapsi viaton:
Enkelparven tie kohta luokse vie
rakkautta suurinta katsomaan.
Helmassa äitinsä armahan
nukkuu Poika Jumalan;
Enkelparven tie kohta luokse vie
rakkautta suurinta katsomaan.
Keskellä liljain ja ruusujen
nukkuu Herra ihmisten:
Enkelparven tie kohta luokse vie
rakkautta suurinta katsomaan.
Ristillä rinnalla ryövärin
nukkuu uhri puhtahin:
Enkelparven tie kohta luokse vie
rakkautta suurinta katsomaan.
torstai 17. joulukuuta 2009
Kolmosen katekismus
Alkusanat
Tällä palstalla on tarkoitus koettaa hahmottaa yhdessä keskustellen oman aikamme esikoislestadiolaisuuden aidointa omaa opetusta kristillisyydestä.
Tarkoitus on koettaa esittää keskeinen uskon sisältö sellaisena, kuin se todellisuudessa näkyy seuroissa, saarnoissa, lähetyskirjeissä ja keskusteluissa.
Joukkoon mahtuu varmasti sekä yhteistä kristillistä perinnettä että esikoisten omia erityispainotuksia.
Palstan nimi viittaa nettiruukun kirjoittajaan, joka on rehellisesti, rohkeasti ja ahkerasti tahtonut puolustaa kristillisyyttä kaikkia sen vihollisia vastaan.
Hän - ja kaikki muutkin asiasta kiinnostuneet nettiruukkulaiset - ovat tervetulleita sekä kirjoittamaan uskonkappaleita että kommentoimaan niitä keskustelussa.
Kirjoittanut: mama
Kaste.
Lapset kastetaan, koska Jeesuskin kutsui lapsia luokseen siunattaviksi. Kasteessa siis noudatetaan tätä Jeesuksen opettamaa hyvää tapaa. Kaste on tapa liittää lapset seurakuntaan. Lapset saavat myös nimensä kasteessa. Onhan Jeesus nimeltä jokaista kutsunut.
Ehtoollinen
Käymme ehtoollisella, koska Jeesus asetti ehtoollisen. Ehtoollisella käydessä muistelemme Jeesuksen ristinkuolemaa. On tärkeää, että ehtoolliselle mennessä ei omallatunnolla ole mitään syntiä, siksi on hyvä käydä pyytämässä anteeksi kaikkia syntejään ennen ehtoolliselle menemistä. Ehtoollinen on myös yhteysateria, eli sinne on hyvä mennä uskonystävien kanssa. Luther sanoo vakavasti siitä, että seurakunta on siellä, missä sana ja sakramentit oikein annetaan. Siksi onkin niin tärkeää, että käytetään juuri oikeita sanoja ehtoollista asetettaessa.
Rippi
Ripittäytyminen on tärkeää, koska muutoin voi jäädä jotain tunnustamattomia syntejä omalletunnolle ja sellainen estää taivaaseen pääsemisen. Rippi on mieluusti tehtävä saarnaajille tai muutoin tosi luotettaville seurakuntalaisille. Ripittäytyminen edellyttää tietynlaista nöyrtymistä ja se on tärkeä kristityn ominaisuus. Sitä on hyvä harjoittaa ripittäytymällä. Ripissä tunnustetaan kaikki mielen päällä olevat synnit rippi-isälle mahdollisimman rehellisesti. Sitten, kun on ne tunnustanut, rippi-isä todistaa kaikki ne synnit anteeksi. Sitten niitä ei saa enää muistella. Ripittäytyjän on ymmärrettävä, että ne on silloin pois pyyhkäisty iankaikkisella unhotuksella.
Parannus
Parannuksen tekoa on monenlaista. Tärkein parannuksenteko on tietenkin se, kun huomataan olevamme syntisiä ja halutaan saada syntien anteeksi todistus sellaiselta, jonka tiedämme olevan uskomassa. Eli tullaan seurakunnan hyvään hoitoon. Tuon parannuksen myötä jää pois syntielämä, joka vierottaa niin helposti juuri alkaneesta uskosta. On hyvä ottaa etäisyyttä synnintekotovereihin ja keiden kanssa on tullut syntiä tehtyä, niiltä on hyvä käydä anteeksianomassa, ettei jää omalle tunnolle mitään sieltä menneestä syntielämästä. Onhan monesti nähty, että se on sen hyvän siemenen kylvänyt niiden entisten syntikumppaneidenkin mieleen.
Uskomassa oleva ihminen vaeltaa jatkuvassa parannuksenteossa. On hyvä pitää omatunto herkkänä ja mennä heti laittamaan syntiä pois, kun jotain tulee tunnon päälle. Hyvä parannuksentekokäytäntö on pyhäseurojen saarnan jälkeen. Silloin on hyvä myös ripittäytyä seurojen jälkeen. Parannus siis tarkoittaa sitä, että sillä mielellä parannusta tehdään, ettei tuohon syntiin enää jouduta.
Laki
Laki on Jumalan kymmenen käskyä. Uskova ihminen ei ole enää lain alla. Laki ei siis siinä mielessä enää koske uskovia. Uskova ihminen noudattaa kymmentä käskyä, koska Pyhä Henki auttaa sitä noudattamaan. Uskovien yhteydessä, seurakunnassa, vallitsee rakkaus, joka onkin uskovien tärkein tuntomerkki.
Synti
Synti on kaikki sellainen, joka vie pois uskoamme. Luther sanookin sen niin hienosti, että synti on se, joka erottaa Jumalasta. Jumalasta meitä erottaa kaikki sellainen, joka on maailmallista. Raskain synti on tottelemattomuus, koska se on noituuden synti. Syntiä on musiikki, teatteri, elokuvat, (kilpa)urheilu, verovilppi, kiroileminen, tanssiminen, muutamia mainitakseni. Saarnoissa kuulee tärkeitä neuvoja tällä alueella.
Kirjoittanut: Patu
Pyhä Henki
Pyhä Henki esiintyy kahdessa muodossa: vaikuttavaisena ja asuvaisena. Vaikuttavaisessa muodossa se toimii kaikkialla, vaikka tanssilattialla.
Asuvaisena Pyhä Henki on vain tässä siunatussa kristillisyydessä, joka tänä viimeisenä etsikkoaikana on ensiksi syntynyt Ruotsin Lapin maalle köyhien poropaimenten keskuuteen. Etsikkoaikojen välissä Pyhä Henki ei ole ollut seurakunnallisessa muodossa vaan pyhä siemen on kulkenut yksittäisten kristittyjen sydämissä.
Ensimmäinen ja paras työntekijä tänä etsikkoaikana rovasti Laestadius oli esikoinen Lapin vanhimpien ketjussa, jotka vanhimmat edelleen hoitavat koko kristillisyyttä yli koko maailman Pyhän Hengen voimalla ja joilta edelleen saadaan Pyhän Hengen neuvot ja opetukset kaikkiin kristillisyyden asioihin. Pyhä Henki asuu maailman loppuun asti Ruotsin Lapin maalla ja vaikka kristillisyys näyttäisi palaneen siellä tuhkaksi, niin sieltä tuhkasta pitää pyhä tuli noudettaman.
Vain tässä kristillisyydessä syntinsä anteeksi saaneilla uskovaisilla on asuvainen Pyhä Henki ja siten Pyhän Hengen valta saarnata syntiä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, joka on avainten valta ja joka uudestisynnyttää ihmisen kristillisyyten.
Seurakunta
On vain yksi seurakunta, esikoisten seurakunta, joka koostuu kaikista maailman viattomista lapsista ja tämän kristillisyyden hengellisen hallituksen alle suostuneista asuvaisen Pyhän Hengen saaneista kristityistä. Seurakunta, Jumalan valtakunta maan päällä on lasten valtakunta ja on esiintynyt eri etsikkoaikoina seurakunnallisessa muodossa apostolisena aikana, Hussin aikana, Lutherin aikana ja näinä viimeisinä aikoina Ruotsin Lapissa syntyneenä yli sataviisikymmentä vuotta.
Vain tässä esikoisten seurakunnassa kristillinen rakkaus on täydessä voimassaan ja ne muut lampaat, jotka eivät Jeesuksen sanojen mukaan ole tästä lammashuoneesta on tähän yhteen seurakuntaan saatettava.
Esikoisten seurakunta on yksimielinen opissa, elämässa ja esikuvassa. Jos oppiin tulee vika, niin tulee vika myös elämään ja esikuvaan. Siten elämää ja esikuvaa tarkkaamalla voi päätellä, missä löytyy oikea seurakunta.
Ne jotka eivät suostu tämän kristillisyyden hengelliseen hallitukseen ovat itsensä irti reväisseet kristittyin rakkaudesta ja seurakunnan yhteydestä.
KESKUSTELUA
Kirjoittanut: elizza
Mikä tekee kolmosesta joillekin ja joita onkin monta, kiven kenkään, kannon kaskeen, kyyn kynnökselle ? Jo wanha suomalainen sananlaskukin sanoo: kierrä, älä kiroo, sano kivi kyntäjää.
Rienattavaa saatte jouluksi lisää.
Kirjoittanut: mama
Elizza, olisi kiva jos kertoisit, missä kohtaa tässä rienataan.
Eikös tämä aika tarkkaan edusta esikoislestadiolaista valtalinjan opetusta. Ja näitä asioita on kolmonen vakaasti pitänyt täällä esillä.
Miksi sanot rienaukseksi?
Eli jos jokin yllä oleva kohta ei ole paikallaan, tartu mieluummin asiaan ja kerro, miten se pitäisi kirjoittaa, että se olisi kohdallaan.
Kirjoittanut: elizza
Asenteestahan nyt on kysymys eikä ainoastaan tässä ketjussa.
Kirjoittanut: mama
Elizza, asiasta on kysymys.
Jollekin usko on harrastustoimintaa, juuri tuollaista postimerkkeilyä, mistä mikko puhuu tuolla keskustelujen puolella.
Silloin on kysymys asenteista.
Usko on kokonaisvaltaisesti elämään liittyvä asia. Se on uskon elämistä todeksi.
Silloin ei näihin "asennoiduta" siten, että asenteesta on kysymys.
Nämä ovat iankaikkisen tärkeitä asioita.
Kirjoittanut: immata
Usko on kokonaisvaltaisesti elämään liittyvä asia. Se on uskon elämistä todeksi.
Silloin ei näihin "asennoiduta" siten, että asenteesta on kysymys.
Nämä ovat iankaikkisen tärkeitä asioita.
- mama -
Aamen!
Tällä palstalla on tarkoitus koettaa hahmottaa yhdessä keskustellen oman aikamme esikoislestadiolaisuuden aidointa omaa opetusta kristillisyydestä.
Tarkoitus on koettaa esittää keskeinen uskon sisältö sellaisena, kuin se todellisuudessa näkyy seuroissa, saarnoissa, lähetyskirjeissä ja keskusteluissa.
Joukkoon mahtuu varmasti sekä yhteistä kristillistä perinnettä että esikoisten omia erityispainotuksia.
Palstan nimi viittaa nettiruukun kirjoittajaan, joka on rehellisesti, rohkeasti ja ahkerasti tahtonut puolustaa kristillisyyttä kaikkia sen vihollisia vastaan.
Hän - ja kaikki muutkin asiasta kiinnostuneet nettiruukkulaiset - ovat tervetulleita sekä kirjoittamaan uskonkappaleita että kommentoimaan niitä keskustelussa.
Kirjoittanut: mama
Kaste.
Lapset kastetaan, koska Jeesuskin kutsui lapsia luokseen siunattaviksi. Kasteessa siis noudatetaan tätä Jeesuksen opettamaa hyvää tapaa. Kaste on tapa liittää lapset seurakuntaan. Lapset saavat myös nimensä kasteessa. Onhan Jeesus nimeltä jokaista kutsunut.
Ehtoollinen
Käymme ehtoollisella, koska Jeesus asetti ehtoollisen. Ehtoollisella käydessä muistelemme Jeesuksen ristinkuolemaa. On tärkeää, että ehtoolliselle mennessä ei omallatunnolla ole mitään syntiä, siksi on hyvä käydä pyytämässä anteeksi kaikkia syntejään ennen ehtoolliselle menemistä. Ehtoollinen on myös yhteysateria, eli sinne on hyvä mennä uskonystävien kanssa. Luther sanoo vakavasti siitä, että seurakunta on siellä, missä sana ja sakramentit oikein annetaan. Siksi onkin niin tärkeää, että käytetään juuri oikeita sanoja ehtoollista asetettaessa.
Rippi
Ripittäytyminen on tärkeää, koska muutoin voi jäädä jotain tunnustamattomia syntejä omalletunnolle ja sellainen estää taivaaseen pääsemisen. Rippi on mieluusti tehtävä saarnaajille tai muutoin tosi luotettaville seurakuntalaisille. Ripittäytyminen edellyttää tietynlaista nöyrtymistä ja se on tärkeä kristityn ominaisuus. Sitä on hyvä harjoittaa ripittäytymällä. Ripissä tunnustetaan kaikki mielen päällä olevat synnit rippi-isälle mahdollisimman rehellisesti. Sitten, kun on ne tunnustanut, rippi-isä todistaa kaikki ne synnit anteeksi. Sitten niitä ei saa enää muistella. Ripittäytyjän on ymmärrettävä, että ne on silloin pois pyyhkäisty iankaikkisella unhotuksella.
Parannus
Parannuksen tekoa on monenlaista. Tärkein parannuksenteko on tietenkin se, kun huomataan olevamme syntisiä ja halutaan saada syntien anteeksi todistus sellaiselta, jonka tiedämme olevan uskomassa. Eli tullaan seurakunnan hyvään hoitoon. Tuon parannuksen myötä jää pois syntielämä, joka vierottaa niin helposti juuri alkaneesta uskosta. On hyvä ottaa etäisyyttä synnintekotovereihin ja keiden kanssa on tullut syntiä tehtyä, niiltä on hyvä käydä anteeksianomassa, ettei jää omalle tunnolle mitään sieltä menneestä syntielämästä. Onhan monesti nähty, että se on sen hyvän siemenen kylvänyt niiden entisten syntikumppaneidenkin mieleen.
Uskomassa oleva ihminen vaeltaa jatkuvassa parannuksenteossa. On hyvä pitää omatunto herkkänä ja mennä heti laittamaan syntiä pois, kun jotain tulee tunnon päälle. Hyvä parannuksentekokäytäntö on pyhäseurojen saarnan jälkeen. Silloin on hyvä myös ripittäytyä seurojen jälkeen. Parannus siis tarkoittaa sitä, että sillä mielellä parannusta tehdään, ettei tuohon syntiin enää jouduta.
Laki
Laki on Jumalan kymmenen käskyä. Uskova ihminen ei ole enää lain alla. Laki ei siis siinä mielessä enää koske uskovia. Uskova ihminen noudattaa kymmentä käskyä, koska Pyhä Henki auttaa sitä noudattamaan. Uskovien yhteydessä, seurakunnassa, vallitsee rakkaus, joka onkin uskovien tärkein tuntomerkki.
Synti
Synti on kaikki sellainen, joka vie pois uskoamme. Luther sanookin sen niin hienosti, että synti on se, joka erottaa Jumalasta. Jumalasta meitä erottaa kaikki sellainen, joka on maailmallista. Raskain synti on tottelemattomuus, koska se on noituuden synti. Syntiä on musiikki, teatteri, elokuvat, (kilpa)urheilu, verovilppi, kiroileminen, tanssiminen, muutamia mainitakseni. Saarnoissa kuulee tärkeitä neuvoja tällä alueella.
Kirjoittanut: Patu
Pyhä Henki
Pyhä Henki esiintyy kahdessa muodossa: vaikuttavaisena ja asuvaisena. Vaikuttavaisessa muodossa se toimii kaikkialla, vaikka tanssilattialla.
Asuvaisena Pyhä Henki on vain tässä siunatussa kristillisyydessä, joka tänä viimeisenä etsikkoaikana on ensiksi syntynyt Ruotsin Lapin maalle köyhien poropaimenten keskuuteen. Etsikkoaikojen välissä Pyhä Henki ei ole ollut seurakunnallisessa muodossa vaan pyhä siemen on kulkenut yksittäisten kristittyjen sydämissä.
Ensimmäinen ja paras työntekijä tänä etsikkoaikana rovasti Laestadius oli esikoinen Lapin vanhimpien ketjussa, jotka vanhimmat edelleen hoitavat koko kristillisyyttä yli koko maailman Pyhän Hengen voimalla ja joilta edelleen saadaan Pyhän Hengen neuvot ja opetukset kaikkiin kristillisyyden asioihin. Pyhä Henki asuu maailman loppuun asti Ruotsin Lapin maalla ja vaikka kristillisyys näyttäisi palaneen siellä tuhkaksi, niin sieltä tuhkasta pitää pyhä tuli noudettaman.
Vain tässä kristillisyydessä syntinsä anteeksi saaneilla uskovaisilla on asuvainen Pyhä Henki ja siten Pyhän Hengen valta saarnata syntiä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, joka on avainten valta ja joka uudestisynnyttää ihmisen kristillisyyten.
Seurakunta
On vain yksi seurakunta, esikoisten seurakunta, joka koostuu kaikista maailman viattomista lapsista ja tämän kristillisyyden hengellisen hallituksen alle suostuneista asuvaisen Pyhän Hengen saaneista kristityistä. Seurakunta, Jumalan valtakunta maan päällä on lasten valtakunta ja on esiintynyt eri etsikkoaikoina seurakunnallisessa muodossa apostolisena aikana, Hussin aikana, Lutherin aikana ja näinä viimeisinä aikoina Ruotsin Lapissa syntyneenä yli sataviisikymmentä vuotta.
Vain tässä esikoisten seurakunnassa kristillinen rakkaus on täydessä voimassaan ja ne muut lampaat, jotka eivät Jeesuksen sanojen mukaan ole tästä lammashuoneesta on tähän yhteen seurakuntaan saatettava.
Esikoisten seurakunta on yksimielinen opissa, elämässa ja esikuvassa. Jos oppiin tulee vika, niin tulee vika myös elämään ja esikuvaan. Siten elämää ja esikuvaa tarkkaamalla voi päätellä, missä löytyy oikea seurakunta.
Ne jotka eivät suostu tämän kristillisyyden hengelliseen hallitukseen ovat itsensä irti reväisseet kristittyin rakkaudesta ja seurakunnan yhteydestä.
KESKUSTELUA
Kirjoittanut: elizza
Mikä tekee kolmosesta joillekin ja joita onkin monta, kiven kenkään, kannon kaskeen, kyyn kynnökselle ? Jo wanha suomalainen sananlaskukin sanoo: kierrä, älä kiroo, sano kivi kyntäjää.
Rienattavaa saatte jouluksi lisää.
Kirjoittanut: mama
Elizza, olisi kiva jos kertoisit, missä kohtaa tässä rienataan.
Eikös tämä aika tarkkaan edusta esikoislestadiolaista valtalinjan opetusta. Ja näitä asioita on kolmonen vakaasti pitänyt täällä esillä.
Miksi sanot rienaukseksi?
Eli jos jokin yllä oleva kohta ei ole paikallaan, tartu mieluummin asiaan ja kerro, miten se pitäisi kirjoittaa, että se olisi kohdallaan.
Kirjoittanut: elizza
Asenteestahan nyt on kysymys eikä ainoastaan tässä ketjussa.
Kirjoittanut: mama
Elizza, asiasta on kysymys.
Jollekin usko on harrastustoimintaa, juuri tuollaista postimerkkeilyä, mistä mikko puhuu tuolla keskustelujen puolella.
Silloin on kysymys asenteista.
Usko on kokonaisvaltaisesti elämään liittyvä asia. Se on uskon elämistä todeksi.
Silloin ei näihin "asennoiduta" siten, että asenteesta on kysymys.
Nämä ovat iankaikkisen tärkeitä asioita.
Kirjoittanut: immata
Usko on kokonaisvaltaisesti elämään liittyvä asia. Se on uskon elämistä todeksi.
Silloin ei näihin "asennoiduta" siten, että asenteesta on kysymys.
Nämä ovat iankaikkisen tärkeitä asioita.
- mama -
Aamen!
tiistai 15. joulukuuta 2009
Ehdoton kuuliaisuus esivallalle?
Martti Luther:
Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä - hän ei voi olla minun opetuslapseni.
Luuk. 14:26
Älköön kukaan ottako näistä sanoista aihetta hylätä isäänsä ja äitiään tai halveksia heitä, sillä vanhemmilleen on oltava kuuliainen.
Itse kukin suhtautukoon kunnioittavasti ja nöyrästi esivaltaan sekä rakkaasti ja ystävällisesti omaisiinsa.
Mutta kun Jumala määrää jotakin muuta ja vaatii kuuliaisuutta häntä kohtaan siinä, mikä koskee hänen sanaansa, kaiken muun on jäätävä sikseen.
Kun häntä on palveltava, kaikki muu jääköön.
Olkoon siis kirottu helvetin syvyyteen kaikki kuuliaisuus esivaltaa, isää ja äitiä ja lisäksi jopa kirkkoakin kohtaan, mikäli se kumoaa Jumalaa kohtaan osoitettavan kuuliaisuuden.
Onhan kristillinen kirkkokin vain Jumalan palvelija, joka ei kuule eikä tee mitään muuta, kuin minkä tietää hänen sanakseen ja käskykseen.
Miltähän sinusta tuntuisi, jos käskiessäsi alaistasi toimittamaan jotakin tämä ensin kysyisi työtoverinsa mielipidettä siitä!
Niin ikään jos vaimosi tai miehesi tahtovat estää sinua evankeliumista, sano sinäkin näin: Kirottu olkoon kaikki sellainen rakkaus, joka erottaa minut Jumalan sanasta.
Oppikaamme siis: kun meillä on Jumalan sana, heittäkäämme sivuun kaikki, mikä siitä estää.
Martti Luther
Mannaa Jumalan lapsille
täällä nettiruukussakin on annettu paljon nuhteita siitä, että Lapin vanhimpien saarnoja ja opetuksia arvostellaan Raamatun ja luterilaisen kirkon tunnustusten valossa.
monet eivät tahdo näitä kirjoituksia edes lukea sen tähden, että niissä esivaltaa arvostellaan.
unohtuu varmaan joiltain näistä ihmisistä, että olisivat kiltisti edelleen paavin aneiden ostajia, jos Luther olisi noin toiminut ja kunnioittanut esivaltaa.
unohtuu varmaan joltain näistä ihmisistä, että ei olisi mitään lestadiolaista herätystä eikä Lapin vanhimpia lännessä eikä SRK idässä, jos Laestadius olisi noin toiminut ja kunnioittanut esivaltaa.
ei kaikki arvostelu osu kohdalleen.
ei kaikki arvostelu ole asiallista.
mutta arvostelun kieltäminen on vastoin sekä Lutherin että Laestadiuksen tapaa toimia kristillisyydessä.
minusta veli Martti sanoo tuossa tärkeää Jeesuksen merkillisestä sanasta.
"vihata isää ja äitiä"
siis kyse on Jeesuksen oman puheen ymmärtämisestä, jossa Martti sedällä on paljon Herran hänelle sitä varten antamia lahjoja.
niille tässä on tietenkin ristiriita, joiden mielestä esivaltaa ei saa vastustaa vaan pitää joko sopeutua tai lähteä pois.
maassa maan tavalla.
näemme tässä asian eri tavoin, kuten on ilmeistä näistä nettiruukun keskusteluistakin.
....
Room 13:
Kuuliaisuus esivaltaa kohtaan
1. Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa.
2. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa.
3. Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta.
4. Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen.
5. Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta.
Tiit 3:
Kristittynä maailmassa
1. Muistuta heitä kaikkia, että heidän on toteltava esivaltaa ja viranomaisia ja oltava näille kuuliaisia ja valmiita tekemään kaikkea hyvää.
2. He eivät saa parjata ketään eivätkä haastaa riitaa, vaan heidän on oltava ystävällisiä ja osoitettava lempeyttä kaikille ihmisille.
...
aivan oikein huomautettu, Paavali todellakin opettaa näin.
Luther opettaa myös esivallan kunnioittamista ja pohtii sekä tuomarin että pyövelinkin tehtävää.
muistuttaisin vain mieliimme, että tämän Paavalin esivalta virallisesti tuomitsi kuolemaan ja iski miekalla niskasta päänsä pois Roomassa 63 tai 64 jKr.
ei ollut tarpeeksi kuuliainen kuitenkaan, eikä kumartanut keisari-jumalaa.
Kirjoittanut: immata
Lapin wanhimmat eivät ole esivalta tuossa mielessä ollenkaan. Suomalaisilla on oma maallinen esivalta, heille kristityn tulee olla kuuliainen.
Maallisissa asioissa kuuliainen.
-- viesti poistettu kirjoittajan toivomuksesta --
Kirjoittanut: mama
eipä olisi maailmassa marttyyrin marttyyriä, jos tuolla tavoin Raamattunsa lukisivat Jeesukseen uskovat.
X mielestä on varmaan edelleenkin ihan typerää porukkaa ne onnettomat intialaiset, joita tapetaan ja vainotaan, kun eivät suostu esivaltansa alaisiksi ja luopumaan uskostaan.
Ihan pimeää porukkaa Venäjällä, Kiinassa ja Iranissa.
Pitäisi X:n mennä heille opettamaan, että Paavali kyllä opettaa esivaltaa tottelemaan! Ihan turhaan Jeesuksen tähden kuolette.
Samoin ihan turhaan kukaan antaa esikoissaarnaajille palautetta siitä, ettei ole saarnansa Kristuksen opin mukaisia. Ihan turhaan menettää maineensa ja saa pahoja puheita osakseen Jeesuksen tähden.
Aika moni tuon kaltaisen opetuksen on nielaissutkin. Helpompaahan elämä on jos vain sulkee silmänsä, eikä kuule väärää opetusta, eikä näe sitä ahdistusta, mitä se aiheuttaa. Eikä näe sitä pitkää jonoa pillipiiparin perässä, joka vaeltaa kohti tuhoa.
Kirjoittanut: MikkoL
minulta on kysytty:
"Pidätkö totena, että lapinwanhimmat hamuilevat miekka kädessä "oikeamielisten" kristittyjen kauloja?"
vastaan:
en ajattele näin, vaan he tekevät jotain paljon julmempaa.
Rooman kansalaisena Paavalin pää lyötiin miekalla pois. Se on tuon ajan esivallan miekka, armollinen ja nopea.
Samassa tilanteessa keisarin käskystä galilealainen Simon Pietari, joka ei ollut Rooman kansalainen, ristiinnaulittiin orjien ja kapinallisten tapaan. (ilmeisesti omasta pyynnöstään pää alaspäin)
ruumiit annettiin omaisille haudattavaksi. Roomassa on molemmille haudoille rakennettu sitten kirkot, Pietarille "vähän" isompi.
Lapin vanhimmat sen sijaan tuomitsevat ne, jotka uskaltautuvat heitä arvostelemaan, tämän kristillisyyden ulkopuolelle ja ikuisesti elävältä poltettaviksi perkeleen ja hänen enkeleidensä kanssa.
aina ja iankaikkisesti.
ja eksytetty lammaslauma sanoo "Aamen, sinne meidän johtajiemme arvostelijat omasta syystään joutuvat"
eikä vain arvostelijat, vaan kaikki ne satatuhatta itä-lestadiolaista ja muu ihmiskunta, joka ei heidän valtaansa yli kaiken Kristuksen hallituksen tunnusta.
-- viesti poistettu sen lähettäjän toivomuksesta --
Kirjoittanut: mama
Valittaminen tilanteesta on ihan turhaa. Jumalan sanan julistaminen ei ole, siihen on meitä kaikkia kristittyjä kutsuttu.
Voisit siis X siirtyä valittamismoodista julistamaan Jumalan sanaa, Kristusta.
Kuten X yllä näet, Paavali ei opettanut tuota, miltä pyrit saamaan Paavalin opetuksen näyttämään.
Tuolta se varmaan näyttää, kun hengellisiä katsoo lihallisin silmin.
Uskon asioissa on silloin kysymys jonkun ihmisen tottelemisesta ja jonkun ihmisen vallan alla olemisesta.
Sinun opetuksesi mukaan
-koko kristikunnan marttyyrihistoria on ollut täysin turha.
-Lutherin työ on aikanaan ollut väärää.
-Paavalin oma toiminta on ollut täysin väärää.
-- viesti poistettu sen lähettäjän toivomuksesta --
Kirjoittanut: mama
Just joo. Ei siis Paavalin teloitus johtunutkaan uskostaan Jeesukseen vaan uskonveljistä johtui..?
Ja Pietarin tuhoutuminen ja kaikkien muiden Rooman vallan aikana marttyyrikuoleman saaneiden... huh!
Kuule X. Ihan ystävällisenä vinkkinä kerron sulle, että Lutherilla on tuota hengellistä viisautta, neroutta suorastaan, enemmän kuin varmaan kaikilla tuntemillani ihmisillä yhteensä.
Voisit oppia aika paljon, kun lukisit Lutheria hieman nöyremmällä sydämellä.
Kuulostat kyllä tällä hetkellä siltä, ettei sinussa ole tilaa millekään hengelliselle, olet ehkä täytetty juuri nyt jollain muulla.
Eli opetuksesi mukaan Paavalin olisi kannattanut alistua uskonveljiensä vallan alle, ettei olisi vielä tuolloin Neron vainoissa kuollut.
-- viesti poistettu sen lähettäjän toivomuksesta --
-- viesti poistettu sen lähettäjän toivomuksesta --
Kirjoittanut: mama
"Olkoon siis kirottu helvetin syvyyteen kaikki kuuliaisuus esivaltaa, isää ja äitiä ja lisäksi jopa kirkkoakin kohtaan, mikäli se kumoaa Jumalaa kohtaan osoitettavan kuuliaisuuden. "
"Miltähän sinusta tuntuisi, jos käskiessäsi alaistasi toimittamaan jotakin tämä ensin kysyisi työtoverinsa mielipidettä siitä!"
Lutherin manna-annoksessa ei ole kyse X:n uskosta.
Vaan X tuo esiin niin mainiolla tavalla juuri tuota samaa, mikä tätä herätysliikettä vie harhaan.
X on tämän niin syvästi sisäistänyt, että koettaa saada Raamatunkin näyttämään siltä, että se ajatustaan tukisi.
Samaan vetoaa moni esikoissaarnaajakin: Koska puhumme PH johdatuksella ei meidän puheita saa arvioida Raamatun valossa.
Onkin ensisijaisen tärkeää, että tuon tyyppiseen opetukseen, joka estää puuttumasta väärään opetukseen ikäänkuin synniksi se leimaamalla pitää puuttua.
X itse asettaa opetuksensa arvioitavaksi nettiruukkuun.
X opetus tulee myöskin arvioida Raamatun valossa kuten meidän kaikkien, jotka täällä kirjoitamme. Ei ole yhtään poikkeusta.
- viesti poistettu sen lähettäjän toivomuksesta --
Matt 12:25. Jeesus tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, eikä myöskään kaupunki tai perhe kestä, jos sitä repivät riidat.
- viesti poistettu sen lähettäjän toivomuksesta --
Kirjoittanut: mama
tunnet varmasti C.S. Lewis nimisen kirjailijan ja hänen ystävänsä J.R. Tolkien, jonka "Tarina sormusten herrasta" on valloittanut maailmaa myös elokuvana.
C.S. Lewis kirjoitti lapsille tarkoitetun kirjasarjan "Narnian tarinoita", joissa lapset siirtyvät taianomaisesti vaikkapa vaatekaapin läpi Narniaan. Siellä lapset ovat mukana leijona Aslanin taisteluissa pahaa vastaan.
C.S. Lewis, kuten Tolkien, oli uskova mies ja leijona Aslan on Kristuksen vertauskuva. Lapset ovat mukana huikeissa taisteluissa pahaa vastaan, eivätkä alistu noitien ja paholaisten yrityksiin vallata ja tuhota Aslanin valtakunta.
Kertomukset ovat huikeita ja täynnä seikkailua, sankaruutta, hyvän ja pahan huipentumaa, mahtavia sotakohtauksia.
Ne on käännetty 42 kielelle ja yli 170 miljoonaa kirjaa on myyty kautta maailman, elokuvia, televisiosarjoja.
Ei Kristus leijona tosiaankaan kutsu meitä pakenemaan ja luikkimaan pahaa karkuun, vaan kuten C.S Lewis niin upeasti kuvaa, taisteluun Juudan jalopeuran joukoissa uljaasti, pelkäämättä tällaisessa aseistuksessa:
Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan.
Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.
Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina!
Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia.
Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet.
Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.
Ef 6:10-17
Paavali oli näin taistellut, ja esivalta ei sitä hyvällä katsellut
Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta.
Rukoilkaa myös minun puolestani, että minulle annettaisiin oikeat sanat suuhun, kun ryhdyn puhumaan, ja että voisin rohkeasti julistaa evankeliumin salaisuutta, jonka vuoksi olen lähettiläänä, nyt vankilassa. Rukoilkaa, että voisin puhua rohkeasti, niin kuin minun tulee.
Ef 6:18-20
- viesti poistettu sen lähettäjän toivomuksesta --
Kirjoittanut: MikkoL
kyllä hengellinen sota on osa nettiruukunkin todellisuutta, onhan tässä kysymyksessä nimenomaan se että tultaisiin lähelle Kristusta.
silloin kun tullaan lähelle Kristusta tullaan myös lähelle toisiamme, herätysliikkeiden rajojen ja myös kristillisten kirkkojen rajojen yli, koetaan pyhäin yhteyttä.
kauempana Kristuksesta sen sijaan ihmiset alkavat määräillä toisiaan ja tulee riitaa ja eriseuraa ja lahkolaisuutta ja hajaannusta, lihan hedelmää.
vaan eipä se vanha vihollinen tahtoisi esikoisten tulevan lähelle Kristusta.
Siionin virsi 89 on Matti Paavolalta ja se kertoo tästä omituisesta sodasta, jota käydään kovin omituisin asein.
Jo joudu, mun sieluni, heräämähän
ja Jumalan Karitsaa kiittämähän.
Hän pelastusarmonsa sullekin suo,
ja tien avas elävän Jumalan luo.
Miks vaivaat sä itseäs orjuudellas
ja aina vaan katselet puutoksias,
kun Jumalan Karitsaa katsella saa,
myös sinua verellään puhdistavaa.
Ah, usko ja luota jo Jeesuksehen
ja käy Herran eteen kuin kerjäläinen
ja heittäy helmaansa puutoksines
ja anna sun sydämes Jeesukselles.
Et itsessäs olekaan mahdollinen,
vaan Jeesus on laupias, voimallinen.
Kun puutteines kiirehdit Jeesuksen luo,
hän haavoistaan lääkettä tunnolle suo.
Sä itseäs miks yhä piilottelet
ja Herrasi kasvoja vain pakenet?
Sua hän verellään tuli puhdistamaan
ja Jumalan kaupunkiin johdattamaan.
Oi armoa suurta, oi autuutta sen,
ken uskossa yhdistyy Jeesuksehen,
saa vaatteeksi hältä vanhurskauden
ja ikuisen armon ja ystävyyden.
Tääll' on sota, kilvoitus, vaiva ja työ,
vaan siellä on päiväksi muuttunut yö,
kun nähdä saan kirkkaita kasvojasi
ja veisata iäti kiitostasi.
- viesti poistettu sen lähettäjän toivomuksesta --
- viesti poistettu sen lähettäjän toivomuksesta --
Kirjoittanut: MikkoL
Luther sanoo tuossa:
"Niin ikään jos vaimosi tai miehesi tahtovat estää sinua evankeliumista, sano sinäkin näin: Kirottu olkoon kaikki sellainen rakkaus, joka erottaa minut Jumalan sanasta.
Oppikaamme siis: kun meillä on Jumalan sana, heittäkäämme sivuun kaikki, mikä siitä estää."
tämä on aidointa esikoislestadiolaisuutta, Jumalan Sana ja Lutherin oppi - näinhän yhdistyksen säännöissäkin sanotaan.
Raamattu tuo meitä lähelle Kristusta, aivan lähelle, koska Ihmisen Poika on lihaksi tullut Jumalan Sana.
on aivan sama, estääkö Jumalan Sanaa vikaan mennyt perinne-opetus, vaikka olisi kuinka hengellinen ja kuinka tuttua tavaraa isoisän ajoilta, Kiirunassa asuva ihminen, joka opettaa vastoin Jumalan Sanaa, paikallinen saarnaaja, joka puhuu omiaan ja keksii uusia jakeita Raamattuun.
nämä kaikki ovat sellaista kuonaa, joka tästä liikkeestä tulee karsia pois, heittää pihalle ja sulkea ovet.
esikoisten uskonpuhdistuksen tulee alkaa Lapista, sieltä tarvitaan lähetyskirjeitä, jotka kehottavat Jeesuksen luokse!
Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä - hän ei voi olla minun opetuslapseni.
Luuk. 14:26
Älköön kukaan ottako näistä sanoista aihetta hylätä isäänsä ja äitiään tai halveksia heitä, sillä vanhemmilleen on oltava kuuliainen.
Itse kukin suhtautukoon kunnioittavasti ja nöyrästi esivaltaan sekä rakkaasti ja ystävällisesti omaisiinsa.
Mutta kun Jumala määrää jotakin muuta ja vaatii kuuliaisuutta häntä kohtaan siinä, mikä koskee hänen sanaansa, kaiken muun on jäätävä sikseen.
Kun häntä on palveltava, kaikki muu jääköön.
Olkoon siis kirottu helvetin syvyyteen kaikki kuuliaisuus esivaltaa, isää ja äitiä ja lisäksi jopa kirkkoakin kohtaan, mikäli se kumoaa Jumalaa kohtaan osoitettavan kuuliaisuuden.
Onhan kristillinen kirkkokin vain Jumalan palvelija, joka ei kuule eikä tee mitään muuta, kuin minkä tietää hänen sanakseen ja käskykseen.
Miltähän sinusta tuntuisi, jos käskiessäsi alaistasi toimittamaan jotakin tämä ensin kysyisi työtoverinsa mielipidettä siitä!
Niin ikään jos vaimosi tai miehesi tahtovat estää sinua evankeliumista, sano sinäkin näin: Kirottu olkoon kaikki sellainen rakkaus, joka erottaa minut Jumalan sanasta.
Oppikaamme siis: kun meillä on Jumalan sana, heittäkäämme sivuun kaikki, mikä siitä estää.
Martti Luther
Mannaa Jumalan lapsille
täällä nettiruukussakin on annettu paljon nuhteita siitä, että Lapin vanhimpien saarnoja ja opetuksia arvostellaan Raamatun ja luterilaisen kirkon tunnustusten valossa.
monet eivät tahdo näitä kirjoituksia edes lukea sen tähden, että niissä esivaltaa arvostellaan.
unohtuu varmaan joiltain näistä ihmisistä, että olisivat kiltisti edelleen paavin aneiden ostajia, jos Luther olisi noin toiminut ja kunnioittanut esivaltaa.
unohtuu varmaan joltain näistä ihmisistä, että ei olisi mitään lestadiolaista herätystä eikä Lapin vanhimpia lännessä eikä SRK idässä, jos Laestadius olisi noin toiminut ja kunnioittanut esivaltaa.
ei kaikki arvostelu osu kohdalleen.
ei kaikki arvostelu ole asiallista.
mutta arvostelun kieltäminen on vastoin sekä Lutherin että Laestadiuksen tapaa toimia kristillisyydessä.
minusta veli Martti sanoo tuossa tärkeää Jeesuksen merkillisestä sanasta.
"vihata isää ja äitiä"
siis kyse on Jeesuksen oman puheen ymmärtämisestä, jossa Martti sedällä on paljon Herran hänelle sitä varten antamia lahjoja.
niille tässä on tietenkin ristiriita, joiden mielestä esivaltaa ei saa vastustaa vaan pitää joko sopeutua tai lähteä pois.
maassa maan tavalla.
näemme tässä asian eri tavoin, kuten on ilmeistä näistä nettiruukun keskusteluistakin.
....
Room 13:
Kuuliaisuus esivaltaa kohtaan
1. Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa.
2. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa.
3. Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta.
4. Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen.
5. Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta.
Tiit 3:
Kristittynä maailmassa
1. Muistuta heitä kaikkia, että heidän on toteltava esivaltaa ja viranomaisia ja oltava näille kuuliaisia ja valmiita tekemään kaikkea hyvää.
2. He eivät saa parjata ketään eivätkä haastaa riitaa, vaan heidän on oltava ystävällisiä ja osoitettava lempeyttä kaikille ihmisille.
...
aivan oikein huomautettu, Paavali todellakin opettaa näin.
Luther opettaa myös esivallan kunnioittamista ja pohtii sekä tuomarin että pyövelinkin tehtävää.
muistuttaisin vain mieliimme, että tämän Paavalin esivalta virallisesti tuomitsi kuolemaan ja iski miekalla niskasta päänsä pois Roomassa 63 tai 64 jKr.
ei ollut tarpeeksi kuuliainen kuitenkaan, eikä kumartanut keisari-jumalaa.
Kirjoittanut: immata
Lapin wanhimmat eivät ole esivalta tuossa mielessä ollenkaan. Suomalaisilla on oma maallinen esivalta, heille kristityn tulee olla kuuliainen.
Maallisissa asioissa kuuliainen.
-- viesti poistettu kirjoittajan toivomuksesta --
Kirjoittanut: mama
eipä olisi maailmassa marttyyrin marttyyriä, jos tuolla tavoin Raamattunsa lukisivat Jeesukseen uskovat.
X mielestä on varmaan edelleenkin ihan typerää porukkaa ne onnettomat intialaiset, joita tapetaan ja vainotaan, kun eivät suostu esivaltansa alaisiksi ja luopumaan uskostaan.
Ihan pimeää porukkaa Venäjällä, Kiinassa ja Iranissa.
Pitäisi X:n mennä heille opettamaan, että Paavali kyllä opettaa esivaltaa tottelemaan! Ihan turhaan Jeesuksen tähden kuolette.
Samoin ihan turhaan kukaan antaa esikoissaarnaajille palautetta siitä, ettei ole saarnansa Kristuksen opin mukaisia. Ihan turhaan menettää maineensa ja saa pahoja puheita osakseen Jeesuksen tähden.
Aika moni tuon kaltaisen opetuksen on nielaissutkin. Helpompaahan elämä on jos vain sulkee silmänsä, eikä kuule väärää opetusta, eikä näe sitä ahdistusta, mitä se aiheuttaa. Eikä näe sitä pitkää jonoa pillipiiparin perässä, joka vaeltaa kohti tuhoa.
Kirjoittanut: MikkoL
minulta on kysytty:
"Pidätkö totena, että lapinwanhimmat hamuilevat miekka kädessä "oikeamielisten" kristittyjen kauloja?"
vastaan:
en ajattele näin, vaan he tekevät jotain paljon julmempaa.
Rooman kansalaisena Paavalin pää lyötiin miekalla pois. Se on tuon ajan esivallan miekka, armollinen ja nopea.
Samassa tilanteessa keisarin käskystä galilealainen Simon Pietari, joka ei ollut Rooman kansalainen, ristiinnaulittiin orjien ja kapinallisten tapaan. (ilmeisesti omasta pyynnöstään pää alaspäin)
ruumiit annettiin omaisille haudattavaksi. Roomassa on molemmille haudoille rakennettu sitten kirkot, Pietarille "vähän" isompi.
Lapin vanhimmat sen sijaan tuomitsevat ne, jotka uskaltautuvat heitä arvostelemaan, tämän kristillisyyden ulkopuolelle ja ikuisesti elävältä poltettaviksi perkeleen ja hänen enkeleidensä kanssa.
aina ja iankaikkisesti.
ja eksytetty lammaslauma sanoo "Aamen, sinne meidän johtajiemme arvostelijat omasta syystään joutuvat"
eikä vain arvostelijat, vaan kaikki ne satatuhatta itä-lestadiolaista ja muu ihmiskunta, joka ei heidän valtaansa yli kaiken Kristuksen hallituksen tunnusta.
-- viesti poistettu sen lähettäjän toivomuksesta --
Kirjoittanut: mama
Valittaminen tilanteesta on ihan turhaa. Jumalan sanan julistaminen ei ole, siihen on meitä kaikkia kristittyjä kutsuttu.
Voisit siis X siirtyä valittamismoodista julistamaan Jumalan sanaa, Kristusta.
Kuten X yllä näet, Paavali ei opettanut tuota, miltä pyrit saamaan Paavalin opetuksen näyttämään.
Tuolta se varmaan näyttää, kun hengellisiä katsoo lihallisin silmin.
Uskon asioissa on silloin kysymys jonkun ihmisen tottelemisesta ja jonkun ihmisen vallan alla olemisesta.
Sinun opetuksesi mukaan
-koko kristikunnan marttyyrihistoria on ollut täysin turha.
-Lutherin työ on aikanaan ollut väärää.
-Paavalin oma toiminta on ollut täysin väärää.
-- viesti poistettu sen lähettäjän toivomuksesta --
Kirjoittanut: mama
Just joo. Ei siis Paavalin teloitus johtunutkaan uskostaan Jeesukseen vaan uskonveljistä johtui..?
Ja Pietarin tuhoutuminen ja kaikkien muiden Rooman vallan aikana marttyyrikuoleman saaneiden... huh!
Kuule X. Ihan ystävällisenä vinkkinä kerron sulle, että Lutherilla on tuota hengellistä viisautta, neroutta suorastaan, enemmän kuin varmaan kaikilla tuntemillani ihmisillä yhteensä.
Voisit oppia aika paljon, kun lukisit Lutheria hieman nöyremmällä sydämellä.
Kuulostat kyllä tällä hetkellä siltä, ettei sinussa ole tilaa millekään hengelliselle, olet ehkä täytetty juuri nyt jollain muulla.
Eli opetuksesi mukaan Paavalin olisi kannattanut alistua uskonveljiensä vallan alle, ettei olisi vielä tuolloin Neron vainoissa kuollut.
-- viesti poistettu sen lähettäjän toivomuksesta --
-- viesti poistettu sen lähettäjän toivomuksesta --
Kirjoittanut: mama
"Olkoon siis kirottu helvetin syvyyteen kaikki kuuliaisuus esivaltaa, isää ja äitiä ja lisäksi jopa kirkkoakin kohtaan, mikäli se kumoaa Jumalaa kohtaan osoitettavan kuuliaisuuden. "
"Miltähän sinusta tuntuisi, jos käskiessäsi alaistasi toimittamaan jotakin tämä ensin kysyisi työtoverinsa mielipidettä siitä!"
Lutherin manna-annoksessa ei ole kyse X:n uskosta.
Vaan X tuo esiin niin mainiolla tavalla juuri tuota samaa, mikä tätä herätysliikettä vie harhaan.
X on tämän niin syvästi sisäistänyt, että koettaa saada Raamatunkin näyttämään siltä, että se ajatustaan tukisi.
Samaan vetoaa moni esikoissaarnaajakin: Koska puhumme PH johdatuksella ei meidän puheita saa arvioida Raamatun valossa.
Onkin ensisijaisen tärkeää, että tuon tyyppiseen opetukseen, joka estää puuttumasta väärään opetukseen ikäänkuin synniksi se leimaamalla pitää puuttua.
X itse asettaa opetuksensa arvioitavaksi nettiruukkuun.
X opetus tulee myöskin arvioida Raamatun valossa kuten meidän kaikkien, jotka täällä kirjoitamme. Ei ole yhtään poikkeusta.
- viesti poistettu sen lähettäjän toivomuksesta --
Matt 12:25. Jeesus tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, eikä myöskään kaupunki tai perhe kestä, jos sitä repivät riidat.
- viesti poistettu sen lähettäjän toivomuksesta --
Kirjoittanut: mama
tunnet varmasti C.S. Lewis nimisen kirjailijan ja hänen ystävänsä J.R. Tolkien, jonka "Tarina sormusten herrasta" on valloittanut maailmaa myös elokuvana.
C.S. Lewis kirjoitti lapsille tarkoitetun kirjasarjan "Narnian tarinoita", joissa lapset siirtyvät taianomaisesti vaikkapa vaatekaapin läpi Narniaan. Siellä lapset ovat mukana leijona Aslanin taisteluissa pahaa vastaan.
C.S. Lewis, kuten Tolkien, oli uskova mies ja leijona Aslan on Kristuksen vertauskuva. Lapset ovat mukana huikeissa taisteluissa pahaa vastaan, eivätkä alistu noitien ja paholaisten yrityksiin vallata ja tuhota Aslanin valtakunta.
Kertomukset ovat huikeita ja täynnä seikkailua, sankaruutta, hyvän ja pahan huipentumaa, mahtavia sotakohtauksia.
Ne on käännetty 42 kielelle ja yli 170 miljoonaa kirjaa on myyty kautta maailman, elokuvia, televisiosarjoja.
Ei Kristus leijona tosiaankaan kutsu meitä pakenemaan ja luikkimaan pahaa karkuun, vaan kuten C.S Lewis niin upeasti kuvaa, taisteluun Juudan jalopeuran joukoissa uljaasti, pelkäämättä tällaisessa aseistuksessa:
Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan.
Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.
Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina!
Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia.
Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet.
Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.
Ef 6:10-17
Paavali oli näin taistellut, ja esivalta ei sitä hyvällä katsellut
Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta.
Rukoilkaa myös minun puolestani, että minulle annettaisiin oikeat sanat suuhun, kun ryhdyn puhumaan, ja että voisin rohkeasti julistaa evankeliumin salaisuutta, jonka vuoksi olen lähettiläänä, nyt vankilassa. Rukoilkaa, että voisin puhua rohkeasti, niin kuin minun tulee.
Ef 6:18-20
- viesti poistettu sen lähettäjän toivomuksesta --
Kirjoittanut: MikkoL
kyllä hengellinen sota on osa nettiruukunkin todellisuutta, onhan tässä kysymyksessä nimenomaan se että tultaisiin lähelle Kristusta.
silloin kun tullaan lähelle Kristusta tullaan myös lähelle toisiamme, herätysliikkeiden rajojen ja myös kristillisten kirkkojen rajojen yli, koetaan pyhäin yhteyttä.
kauempana Kristuksesta sen sijaan ihmiset alkavat määräillä toisiaan ja tulee riitaa ja eriseuraa ja lahkolaisuutta ja hajaannusta, lihan hedelmää.
vaan eipä se vanha vihollinen tahtoisi esikoisten tulevan lähelle Kristusta.
Siionin virsi 89 on Matti Paavolalta ja se kertoo tästä omituisesta sodasta, jota käydään kovin omituisin asein.
Jo joudu, mun sieluni, heräämähän
ja Jumalan Karitsaa kiittämähän.
Hän pelastusarmonsa sullekin suo,
ja tien avas elävän Jumalan luo.
Miks vaivaat sä itseäs orjuudellas
ja aina vaan katselet puutoksias,
kun Jumalan Karitsaa katsella saa,
myös sinua verellään puhdistavaa.
Ah, usko ja luota jo Jeesuksehen
ja käy Herran eteen kuin kerjäläinen
ja heittäy helmaansa puutoksines
ja anna sun sydämes Jeesukselles.
Et itsessäs olekaan mahdollinen,
vaan Jeesus on laupias, voimallinen.
Kun puutteines kiirehdit Jeesuksen luo,
hän haavoistaan lääkettä tunnolle suo.
Sä itseäs miks yhä piilottelet
ja Herrasi kasvoja vain pakenet?
Sua hän verellään tuli puhdistamaan
ja Jumalan kaupunkiin johdattamaan.
Oi armoa suurta, oi autuutta sen,
ken uskossa yhdistyy Jeesuksehen,
saa vaatteeksi hältä vanhurskauden
ja ikuisen armon ja ystävyyden.
Tääll' on sota, kilvoitus, vaiva ja työ,
vaan siellä on päiväksi muuttunut yö,
kun nähdä saan kirkkaita kasvojasi
ja veisata iäti kiitostasi.
- viesti poistettu sen lähettäjän toivomuksesta --
- viesti poistettu sen lähettäjän toivomuksesta --
Kirjoittanut: MikkoL
Luther sanoo tuossa:
"Niin ikään jos vaimosi tai miehesi tahtovat estää sinua evankeliumista, sano sinäkin näin: Kirottu olkoon kaikki sellainen rakkaus, joka erottaa minut Jumalan sanasta.
Oppikaamme siis: kun meillä on Jumalan sana, heittäkäämme sivuun kaikki, mikä siitä estää."
tämä on aidointa esikoislestadiolaisuutta, Jumalan Sana ja Lutherin oppi - näinhän yhdistyksen säännöissäkin sanotaan.
Raamattu tuo meitä lähelle Kristusta, aivan lähelle, koska Ihmisen Poika on lihaksi tullut Jumalan Sana.
on aivan sama, estääkö Jumalan Sanaa vikaan mennyt perinne-opetus, vaikka olisi kuinka hengellinen ja kuinka tuttua tavaraa isoisän ajoilta, Kiirunassa asuva ihminen, joka opettaa vastoin Jumalan Sanaa, paikallinen saarnaaja, joka puhuu omiaan ja keksii uusia jakeita Raamattuun.
nämä kaikki ovat sellaista kuonaa, joka tästä liikkeestä tulee karsia pois, heittää pihalle ja sulkea ovet.
esikoisten uskonpuhdistuksen tulee alkaa Lapista, sieltä tarvitaan lähetyskirjeitä, jotka kehottavat Jeesuksen luokse!
Näky puu-sorsasta
kyllä se puinen sorsa oli sitten taitavasti tehty!
vaikka paikoin aika oli jo lakkausta kuluttanut pois, niin alta näkyi vaalea puu kauniisti.
sille oli maalattu siivet ja vihreä pää, jossa siniset silmät ja kellertävät nokka.
neljä punaista pyörää sen alla antoivat sen liikkua.
puusta tehty sorsa kierteli huoneen lattialla muiden lelujen joukossa ja herätti kaikkien ihailua ja kunnioitusta.
se nimittäin osasi sanoa "kvaak kvaak"
no, eihän se sorsan ääni mikään lauluääni ole, mutta siinä "kvaak" äänessä oli jotain niin aitoa ja puhuttelevaa, että muut lelut, nuket ja paloautot ja nallet ja pallot ja kisut olivat sille välillä ihan oikeasti vähän kateellisia!
kyllähän ne muutkin osasivat puhua, mutta tämän sorsan äänessä oli jotain tosi vakuuttavaa.
mutta sitten näin jotain kovin outoa.
huoneen ovi aukeni ja sisään tuli ensin airut, joka komeasti nosti torvensa ylös ja puhalsi raikuvan fanfaarin.
lelut katsoivat ovelle päin hieman yllättyneinä, mutta panin merkille, että puinen sorsa vaan kiersi lattialla punaisilla pyörillään ja oli niin tärkeänä "kvaak kvaak".
airut oli kuin jostain vanhan satukirjan kuvituksesta, rullasi auki komean viestinsä ja sanoi "kuulkaa, mitä Herra sanoo!"
ja usko tai älä, sisään astui Ihmisen Poika!
muiden lelujen tavoin näin vain nuo sandaalit, jossa paljaat varpaat kipristelivät, mutta millainen läsnäolon tuntu siinä olikaan.
huoneessa alkoi kuin tuuli puhaltaa ja kumiseva Herran ääni puhui.
ihan silkkaa Jumalan Sanaa!
lelut olivat kääntyneitä Hänen suuntaansa ja koettivat hiljaa kuunnella Ihmisen Pojan sanoja, sillä harvoin sellaisia armon sanoja ja totuuden sanoja saivat kuulla!
yleensä saivat kuulla ihmisten poikien ja tyttärien sanoja.
tilanne oli jotenkin niin vaikuttava.
mutta voi ihmettä!
se kaunis puinen sorsa kiersi vaan ympyrää punaisilla pyörillään ja sanoi "kvaak kvaak"
ikäänkuin se ei olisi edes huomannut, että joku oli tullut huoneeseen.
sain sen vaikutelman, ettei tuo sorsa edes kuullut Ihmisen Pojan ääntä vaan sanoi vaan "kvaak kvaak" ja luuli, että kaikki muut lelut sitä kuuntelivat.
sitten katsoin tarkemmin tuon puulelun silmiä.
puisen sorsan siniset silmät oli kyllä kauniisti tehty, mutta pupillien kohdalta oli pudonnut niihin laitetut helmet.
tuo sorsa ei kyennyt näkemään Mestaria, koska sillä ei ollut silmiä Häntä nähdä!
ja niin se tyytyväisenä kiersi ja sanoi niin vakaalla äänellä
"kvaak kvaak"
ortodoksi.net sivulta:
Sokeana syntyneen sunnuntai (viides sunnuntai pääsiäisestä)
Sunnuntaina luettavassa evankeliumissa sanotaan (Joh.9:1-38):
Jeesus parantaa sokeana syntyneen
Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?" Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo." Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: "Mene Siloan altaalle ja peseydy." -- Altaan nimi merkitsee: lähetetty. -- Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.
Miehen naapurit ja muutkin, jotka ennen olivat nähneet hänet ja tiesivät hänet kerjäläiseksi, ihmettelivät: "Eikö tämä ole se, joka istui kerjäämässä?" Toiset sanoivat: "Sama mies", toiset taas sanoivat: "Ei ole, samannäköinen vain." Mutta hän sanoi itse: "Kyllä se olen minä." He kysyivät häneltä: "Kuinka olet saanut näkösi?" Hän vastasi: "Se mies, jonka nimi on Jeesus, teki tahnaa, siveli sitä silmiini ja sanoi: 'Mene Siloan altaalle ja peseydy.' Minä menin ja peseydyin, ja silloin sain näköni." "Missä se mies on?" he kysyivät häneltä, mutta hän vastasi: "En tiedä."
Joh 9:1-12 KR 1992
...
Pääsiäisajan keskijuhlan (Joh.7:14) jälkeen Jeesus Kristus tuli taas temppeliin ja opetti kansalle, jota kerääntyi hänen luokseen (Joh.8:2). Lähdettyään temppelistä, Hän avasi silmät eräältä mieheltä, joka oli syntymästään saakka ollut sokea (Joh.9:1).
Tämä nykyäänkin evankeliumiin luettavaksemme kirjattu ja tämän tekstin alussa luettu ihme on huomattavampi, kuin mitä se alkuun näyttäisi olevan. Pyhä Basileios Suuri ja muut pyhät isät kertovat meille, ettei kyseessä ollut suinkaan vain näön palauttaminen sokealle miehelle, joka ei voinut nähdä silmien toimimattomuuden tai huononäköisyyden vuoksi. Kyseessä oli näön palauttaminen jollekin, jolla ei ollut silmiä ollenkaan! Tämän sunnuntai toisessa eksapostilariossa sanotaan: ”Vapahtajamme kohtasi kulkiessaan sokean, Hän sylki maahan, teki tahnaa ja voiteli hänet sillä ja lähetti hänet Sikoaan peseytymään. Peseydyttyään mies sai nähädä sinun valkeutesi, minun Kristukseni.”
Evankeliumissa sanotaan (Joh.9:32): “Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät.” Vanhassa Testamentissa (Septuagintan mukaisessa Tobitin kirjassa 3:17) ja Uudessa Testamentissa (Mark.8:22-26) on esimerkkejä sokean parantamisesta, mutta tämä on täysin ennen kokematonta.
Vapahtaja laittoi savea (tahnaa) miehen tyhjiin silmäkuoppiin ja käski hänen peseytyä Siloan altaassa.. Kun hän totteli näitä ohjeita, savisista silmistä tuli näkevät, elävät silmät.
Mineassaan, pyhä Dimitri Rostovilainen kutsuu sokeaa miestä pyhäksi Celidonioksi (kts. hänen selostustaan pyhästä Lasaruksesta 70 apostolin muistopäivän synakrarionissa).
HAP
Kirjoittanut: Patu
Hauskoja satuja ;=)
Kirjoittanut: mama
Hmm.
Taitaa olla elävää elämää.
Sillon pari tuhatta vuotta sittenkään eivät kaikki tunnistaneet Jeesusta Jumalan Pojaksi.
Isoin este sille lienee oma hyvyys ja pyhyys, silloin ei edes ole tarvetta Jeesukselle.
Kirjoittanut: Mikko
on totta tosiaan, että kun Jeesus Nasaretilainen kulki täällä sandaaleissaan, monet ihmiset eivät lainkaan tajunneet kenestä on kyse.
Beetlehemin yössä syntyi pieni lapsi, piltti pieni, jolle ei ollut sijaa edes paikallisessa hotellissa.
oma väki tuli Galileassa noutamaan kotiin seonnutta poikaa, joka oli häpeäksi.
useamman kerran poimittiin jo maasta kiviä jumalanpilkkaajan kurittamiseksi.
pahaa puhetta leviteltiin ehkä aviottomasta lapsesta, juomarien ja syntisten seurassa viihtyvästä Mooseksen lain rikkojasta.
ei mikään pyhä mies!
taitaa tosiaan olla tilanne yhä sama.
antakoon pyhä Jumala meille silmät nähdä ja korvat kuulla, että emme kulkisi Jeesuksen ohi Häntä näkemättä ja että emme olisi kuuroja Hänen Sanalleen!
on seuratilanteita joissa itsekin olen saanut nähdä Jeesuksen kulkevan penkkirivien välissä siunaten rukoukseen painuneita ihmisiä.
näitä kokemuksia on lestadiolaisilla kertoa etenkin herätyksen alkuajoilta. Jeesus oli niin väkevästi läsnä, että siitä oli oksat pois.
onko mahdollista, että Herra Jeesus joutuu tänään istumaan essujen seuroissa kuulijan penkissä, kun ihmiset julistavat pöntöstä ihmisten opetuksia?
sen sijaan että Häntä katseltaisiin, kuunneltaisiin, palvottaisiin, Hänestä on tehty kumileimasin
"joo siitä vaan, valta on minulle annettu, Jeesuksen nimessä ja veressä"
onko mahdollista, että Jeesus tulee omiensa tykö tänään seuratupaan tai keskustelufoorumeille, ja käy samoin kuin silloin?
Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen,
oli tulossa maailmaan.
Maailmassa hän oli,
ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä,
mutta se ei tuntenut häntä.
Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi,
kaikille, jotka uskovat häneen.
He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
Joh 1:9-13 KR 1992
Ei ole mahdollista, että uudestisyntynyt ihminen ei tunnistaisi Herran Jeesuksen hahmoa ja ääntä.
joten - jos Jeesuksen ohi mennään seuratuvassa, siellä istuu uudestisyntymättömiä ihmisiä, joille on vain uskoteltu, että koska olette täällä, olette myös uudestisyntyneitä.
syntyminen Jumalan lapseksi on silloin kytketty kuulumiseen skandinaaviseen 1850-luvulla syntyneeseen kristilliseen herätysliikkeeseen.
voi niitä, jotka näin Jeesuksen kalliilla verellä lunastettuja ja Kristuksen kasteella kastettuja näin opettavat ja Herralle kuuluvaa laumaa näin harhaan vievät, sokeat taluttajat ja Jumalan Sanalle kuurot saarnaajat!
Sana tänään
tiistaina, 15.12.2009
Langetkaamme häveten maahan,
häväistys meidät peittäköön!
Olemme rikkoneet Herraa, Jumalaamme, vastaan.
Nuoruudestamme asti tähän päivään saakka
olemme tehneet syntiä,
niin me itse kuin meidän isämmekin.
Me emme ole kuunnelleet Herran, Jumalamme, ääntä.
Jer. 3:25 KR 1992
Kirjoittanut: mama
Joh. 5:6-15
Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: "Tahdotko tulla terveeksi?"
Sairas vastasi: "Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua."
Jeesus sanoi hänelle: "Nouse, ota vuoteesi ja kävele."
Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli. Mutta se päivä oli sapatti.
Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: "Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi."
Mies vastasi heille: "Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: 'Ota vuoteesi ja kävele.'"
Silloin juutalaiset kysyivät: "Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?"
Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon.
Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: "Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin."
Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut.
Tämä kaveri ei ollenkaan tiennyt, kuka Jeesus oli. Silti Jeesus paransi hänet. Myöhemmin temppelissä Jeesus tapasi hänet uudelleen ja vasta silloin miehelle paljastui, kuka parantaja oli.
Samoin tuo yksityiskohta on mielenkiintoinen, missä mies valittaa, ettei ehdi veden kuohuihin, kun on rampa. On selvät sävelet siitä, miten häntä pitäisi auttaa.
Vaan Jeesuspa kehottaa: "Nouse, ota vuoteesi ja kävele."
Ei aina meinaa rukousvastausta tunnistaa rukousvastaukseksi, kun se onkin annettu niin toisella tapaa kuin mitä odotin.
Matt 9:20-22
Silloin Jeesusta lähestyi muuan nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto. Hän tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittansa tupsua.
Hän näet ajatteli: "Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, minä paranen."
Jeesus kääntyi, näki naisen ja sanoi: "Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut."* Siitä hetkestä nainen oli terve.
Tämä nainen oli hävettävästä sairaudestaan huolimatta hakeutunut Jeesuksen luo ja uskoi paranevansa, jos vaan saa koskettaa Jeesuksen viittaa.
Ja Jeesus vastaakin: "Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut.
Matt 8:5-13
Ja kun hän saapui Kapernaumiin, tuli hänen tykönsä sadanpäämies ja rukoili häntä ja sanoi: "Herra, minun palvelijani makaa kotona halvattuna ja on kovissa vaivoissa".
Hän sanoi hänelle: "Minä tulen ja parannan hänet".
Mutta sadanpäämies vastasi ja sanoi: "Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee.
Sillä minä itsekin olen toisen vallan alainen, ja minulla on sotamiehiä käskyni alaisina, ja minä sanon tälle: 'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee."
Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: "Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa.
Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa; mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."
Ja Jeesus sanoi sadanpäämiehelle: "Mene. Niinkuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon." Ja palvelija parani sillä hetkellä.
Tokko edes palvelija tiesi isäntänsä menosta Jeesuksen luo pyytämään palvelijansa paranemista.
Ja silti palvelija parani!
Kolme ihan erilaista parantumistarinaa.
-Yksi paranee, kun Jeesus hänet valitsi parantaa. Kaikkien niiden joukosta, jotka olivat Betesdan lähteellä sinä päivänä. Eikä kaveri edes pyytänyt parantua.
-Verenvuototautinen nainen on vakuuttunut parantuvansa, kunhan saa koskettaa Jeesuksen viittaa. Tulee siis itse paikalle halusta parantua.
-Sadanpäämiehen palvelija paranee, kun sadanpäämies pyytää Jeesusta hänet parantamaan - etänä. Jeesus ei siis edes mene lähelle!
Kaikki on kiinni Jeesuksesta! Ei meistä!
Rakas Jeesus, anna meidän olla osallisia Sinun uskostasi.
Aamen.
Kirjoittanut: immata
Aamen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)