Kuolinilmoitus

Jeesus sai ilmoituksen vakavasta sairaudesta ja sitten ilmoituksen kuolemantapauksesta.


Ja kuin hän näitä sanonut oli, meni hän pois ja kutsui sisarensa Marian salaa, sanoen: Mestari on tullut ja kutsuu sinua.

Kuin hän sen kuuli, nousi hän kohta ja tuli hänen tykönsä.

(Sillä ei Jesus ollut vielä kylään tullut, vaan oli siinä paikassa, jossa Martta oli hänen kohdannut.)

Kuin siis Juudalaiset, jotka hänen kanssansa huoneessa olivat lohduttamassa häntä, näkivät Marian nousevan ja menevän ulos, seurasivat he häntä, sanoen: hän menee haudalle itkemään.

Kuin Maria sinne tuli, kussa Jesus oli, ja näki hänen, lankesi hän hänen jalkainsa juureen ja sanoi hänelle: Herra, jos olisit täällä ollut, ei olisi minun veljeni kuollut.

Kuin Jesus näki hänen itkevän ja Juudalaiset, jotka hänen kanssansa tulleet olivat, itkevän, kauhistui hän hengessä ja tuli sangen murheelliseksi,

Ja sanoi: kuhunka te hänen panitte? He sanoivat hänelle: Herra, tule ja katso.

Ja Jesus itki.

Joh 11:28-37 Biblia 1776



Ainakin Lahden suunnalta on kuulunut, että joku saarnaaja ilmoittaessaan, kun kuolee joku, jonka taivaspaikasta ei ole vakuuttunut, ilmoittaa tämmöisen kuolleen ja sanoo, että "on hänet varmaan joku seuroissa nähnyt"


Samaan tapaan varmaan seuraväki mielessään koettaa muistella, onko tätä nyt elämästä poiskutsuttua henkilöä seuroissa nähty.



esikoisten parissa elää vakaumus, että tarvitaan "kolmen todistus" ollakseen pelastunut, henki, vesi ja veri.

Ensimmäinen todistus, Henki, lienee sama kuin esikoislestadiolaisuuden (=seurakunnan) antama todistus, että on omassa porukassa. saarnaajan ilmoittaessaan kuolleesta kuittaa näistä kolmesta seurakunnan todistuksen, että edesmenneen asiat ovat kohdallaan.

Toinen todistus, Veri on puhdistanut omantunnon, joka todistaa että asiat ovat kohdallaan.

mikä se kolmas on, sitä en lumiukkona tiedä.

Tuskin kaste kuitenkaan.

jotenkin ilmeisesti ihmiset pystyvät nämä todisteet tunnistamaan.

tästä tulee saarnaajallekin kiusaus avata taivaan portit tai esittää huolestunut kysymys, mitenkähän nyt oikein on.



Kuolinilmoitus, johon liittyy tällainen arvio on kahdella tavalla erityisen räikeä ja törkeä:

1. Vainajan omaiset ja sukulaiset ovat läsnä, ja heitä on kohdannut kuoleman tuottama suuri suru ja kaipaus. Sen sijaan että oma herätysliike kerääntyisi ympärille lohduttamaan surevia ja Jeesuksen neuvomalla tavalla itkemään itkevien kanssa, kuuluukin rivien välistä ihmisen rankka ja täysin asiaton ja todennäköisesti täysin väärä tuomio.

Ei yhdellekään ihmiselle ole annettu päätäntävaltaa siitä, meneekö tämä vainaja autuuteen vai kadotukseen. Onneksi se ei ole meidän käsissämme, sillä teemme virheitä.

Sielunhoidollisesti siis saarnaajan vihjailut ovat mitä törkeintä ja halveksittavinta ala-arvoista käytöstä ihmiseltä, joka on kutsuttu Jumalan Sanaa julistamaan ja hoitamaan Jumalan karitsoita.



2. Miksi vihjaistaan, että ei ehkä ollut seuroissa ahkerasti?

Koska taustalla on tämä helvetillinen lahkolainen opetus, että vain muka esikoislestadiolaisten seuroissa käymällä pääsee taivaaseen.


Jeesusta Kristusta tässä myös tarvittaisiin.

Pelkkä seurakuntalaiva ilman Kapteenia ei vie perille.

muistathan tämän.

Ilman Kristusta kuolemaan nukkuneena olet sekä sinä, että isäsi ja isoisäsi hukassa.

vaikka ihmisten joukko mitä uskoisi ja höpottäisi ohi Jumalan selvän Sanan.



Näin kuolinilmoituksista kertovien saarnaajien on julkisesti pyydettävä anteeksi tällaisia tuomioita seuraväeltä ja tehtävä pikaisesti parannus Herran Jeesuksen edessä.

Sen sijaan on uskossa ja luottavaisesti - ja ilman pelastavaa tai tuomitsevaa sanaa - jätettävä poisnukkunut Jumalan hyvään haltuun ja rukoiltava surevien omaisten ja ystävien puolesta, että Herra heitä lohduttaisi iankaikkisen elämän toivolla.


Virsi 631
Oi Herra, jos mä matkamies maan
lopulla matkaa nähdä sun saan!
Oi, jos mä kerran
näkisin Herran
kunniassaan!

Sinua kaipaa sydämeni,
sun puolees huutaa mun henkeni.
On yksin tästä
sen ikävästä
kyyneleni.

Muut kaikki hylkää, vaan sinä et.
Autuuden särkyneet sydämet
sinulta saavat,
sä luet haavat
ja kyynelet.

Mua auta, Herra, mä toivon vaan,
vaikkei ois toivoa ollenkaan.
En päästä sua,
ennen kuin mua
käyt siunaamaan.

Oi Herra, suothan sä minulle
sun armos voimaksi matkalle.
Anteeksi anna,
mua nosta, kanna,
vie perille!

Oi saanhan joukkoon autuaitten
kanss' ystäväini ja omaisten
mä päästä kerran
luo armon Herran.
Oi saanhan sen!

Wilhelmi Malmivaara 1903. Virsikirjaan 1938.



myös kuoleman kovalla hetkellä ja kuolemasta ilmoitettaessa

Herran omat, katse Kristukseen päin!