Nettiruukun keskustelua
Kirjoittanut; Patu
MikkoL alusti varmasti tärkeän aiheen, josta murrosikäisten kanssa olisi hyvä puhua. Meistä jokainen jo sen iän ohittanut muistaa voimakkaat tunteet, jotka silloin jylläsivät.
Usko Kristukseen ja sen tuoma vapaus varmasti helpottaa kasvua niissä kasvukivuissa. Mutta miten sitä vapautta korostaa, ettei siitä tule lihallista vapautta. Siitä kannattaa jutella.
"jos olen oikein käsittänyt, miehenä ja naisena olemisesta ei juuri puhuta avoimesti ainakaan julkisuudessa ja ehkä kotonakin on tabuja, sopimattomia puheenaiheita.
estoja, sulkuja, paineita, huolia, epätoivoista rukousta, ahdistusta...
missä pitäisi olla terveesti kasvava iloinen Jumalan luoma nuori mies tai nainen, jolla myös seksiin liittyvät asiat ovat kivasti järjestyksessä ja happea riittää, kasvunvaraa." MikkoL
estoja, sulkuja, paineita, huolia, epätoivoista rukousta, ahdistusta... Ne minun käsittääkseni kyllä kuluvat myös terveesti kasvavan iloisen Jumalan luoman miehen ja naisen murrosikään. Tunne-elämän myrskyt ovat osa kasvuprosessia ja niissä tukeminen on tärkeä tehtävä seurakunnalla ja perheellä.
"iloinen Jumalan luoma nuori mies tai nainen, jolla myös seksiin liittyvät asiat ovat kivasti järjestyksessä ja happea riittää, kasvunvaraa." MikkoL
Hei MikkoL, luotko ehkä liian aurinkoisen kuvan tästä nuoren ihmisen kasvuvaiheesta? Ehkä juuri näissä kasvukivuissa nyt kamppailevat nuoret kaipaavat tätä iloa ja seksiasioiden järjestystä ja luulevat sen olevan normaali uskovan nuoren tila. Onko se edes normaali jo aikuistuneen miehen tai naisen tila?
Kai sen voi nuorille kertoa, että siitä alkaa lopun elämän aikainen kamppailu myös huoruuden perkelettä vastaan ja varmasti siinäkin asiasssa tulee jokaiselle tappioita. Jos joku kehuu pystyvänsä Pyhän Hengen ja rukouksen avulla olemaan lankeamatta tähän syntiin, niin voisi kerrata Jeesuksen opetusta vuorisaarnassa. Mutta missä synti on suureksi tullut, siellä armo on ylenpalttinen.
Teemme syntiä joka päivä ajatuksin, sanoin ja töin.
Kirjoittanut: raakkeli
Kiitos Mikolle ja muille mielenkiintoisista mielipiteistä.Kokemuksen kirkkaalla rintaäänellä voin sanoa etten itse ole Raamatun mukaan oikein (silloin nuorena tyttösenä),toiminut.No,ne asiat ovat jo meren syvyyteen upotettu.Olen miettinyt nykyaikaa,eroja todella paljon nuorilla kristityilläkin.Voisiko perustaa sellaisen seurustelevien parien (jo etukäteen)avioliittoon sitoutuneiden parisuhdekurssin.Tiedän aika monta nuorta paria jotka ovat jo ennen avioliittoon(kristilliseen),käyneet tällaisen avioliittoleirin,kihloissa ollessaan.Olisiko mitään pointtia?Lämmöllä kyselee peppiina(raakkeeli)
Kirjoittanut: MikkoL
Nuoret varmasti tarvitsevat nykyisenä aikana tukea pohtiessaan suhdettaan ja avioliittoaan.
Kristillinen etiikka ja avioliiton ainutlaatuisuuden korostaminen suojelee erityisesti liian aikaisen seksin ja avoliiton aiheuttamista syvistä vaurioista.
Monessa muodossa apua on tarjolla sekä maallisen yhteiskunnan että kirkon ja kristittyjen yhteisöjen taholta, koska on nähty miten koko avioliittoinsituutio horjuu, yhteiskunnan perusta.
Ehkä Raakkelin mainitsemat vakavien seurustelijoiden leirit olisi yksi mahdollisuus - ajokoulu avioliittoon...
Patun kommentti on aina tarpeellisen lihan vapaudesta varoittelun ja synnillisyyden uhan leimaamia, ja varmaan esikoislestadiolaiselle nuorisolle silleen tuttua ilmapiiriltään.
koetin tutun synti-syyllisyys, "älä katso, älä koske, älä tee", linjan sijasta asettaa alustuksessa nuorten seurustelun laajempiin puitteisiin, osana luonnollista nuoren miehen ja nuoren naisen matkaa yhteiseen kotiin.
siihen matkaan tulisi liittyä tuo nuorten harjoittelujakso, jossa opetellaan tuntemaan toista sukupuolta mutta ei vielä mennä liian syviin suhteisiin, jossa sydänsurut ja bänksit ovat asiaan kuuluva osa.
tämä turvallinen ja puhtaana pidetty kokeilu auttaa sitten kun ollaan vakavassa mielessä etsimässä elämänkumppania.
Rakkaus on ihmeellinen, niin on myös nuorten rakastavaisten elämä - ei sitä viisaskaan järjelllään ymmärrä loppuun asti!
Kolme minulle ovat ihmeelliset, ja neljää en minä tiedä:
Kotkan tiet taivaan alla,
käärmeen retket kalliolla,
haahden jäljet meren keskellä,
ja miehen jäljet piian tykö.
Snl 30:18-19 Biblia 1776
Kolme on, joita en käsitä,
neljä, jotka ylittävät ymmärrykseni:
kotkan tie taivaalla,
käärmeen tie kalliolla,
laivan tie ulapalla,
miehen tie nuoren neidon luo.
Snl 30:18-19 KR 1992
Kirjoittanut: mama
"...mieheksi ja naiseksi hän loi heidät."
Tuo on valtava koko ihmisiän kestävä lahja, ei suinkaan taakka.
Vaan taitaa olla paholainen tuosta niin kateellinen ihmisille, että laittaa koko kyvykkyytensä peliin pilatakseen tuonkin hienon asian, minkä Jumala on lapsilleen lahjoittanut.
Varmasti jokainen vanhempi rukoilee lapselleen juuri sitä oikeaa puolisoa ja mahdollisimman hyvin lapselleen sopivaa, juuri sitä Jumalan hänelle tarkoittamaa.
Ihmissuhteita ja itseen suhtautumista, omaan seksuaalisuuteen suhtautumista, toisten ihmisten huomisoon ottamista, toisten ihmisten seksuaalisuuden huomioon ottamista, kaikkea tätä opiskelemme jo kotoa lähtien.
Toki mitä terveemmällä pohjalla nämä asiat ovat kotona, sen helpompaa on lasten luoda kontakteja toisiin ihmisiin, samaa ja eri sukupuolta oleviin ja opetella tuntemaan siinä samalla itseään ja toisia ja löytää juuri se oikea sielunkumppani itselleen.
Ihmisessä oleva seksuaalisuus, mieheys ja naiseus, ei suinkaan ole mikään pelottava ja piiloteltava pommi, vaan koko elämän ajan iloa ja energiaa tuova asia. Myös yksin elävien elämässä, vaikkakin se silloin suuntautuu osittain eri tavoin kuin aviossa elävillä.
Tärkeä juttu on tuo, mistä mikko yllä varoittelee, että ei mennä liian pitkälle, ja väärällä tavalla sidota toista ja itseä.
Siinä tulee helposti rikottua niin itsensä kuin toinenkin.
Koskaan ei voi liikaa korostaa sitä, että pitää arvostaa ja kunnioittaa sekä itseään että tuota toista, ettei sido itseään loppuelämäksi väärään kumppaniin.
Rukouksin, lapset. Rukouksin.
Vaikkapa ne Gideonin villat asettaen.
Kirjoittanut: Patu
"koetin tutun synti-syyllisyys, "älä katso, älä koske, älä tee", linjan sijasta asettaa alustuksessa nuorten seurustelun laajempiin puitteisiin, osana luonnollista nuoren miehen ja nuoren naisen matkaa yhteiseen kotiin." MikkoL
Herätysliike voi parhaimmillaan olla juuri tällainen turvallinen nuorten yhteisö, jossa työt ja pojat tapaavat toisiaan isommissa porukoissa seuramatkoilla sekä omilla paikkakunnillaan urheillen, pelaillen ja laulaen keskenään tutussa porukassa.
Saarnaajien toppuutteluista huolimatta tällaista seurakuntalaisten aktiivisuutta on ollut eri paikakunnila ja on perustettu yhdistyksiä leiritoimintaan ja nuorten yhdessä olemiseen.
Valitettavasti esikoisten paimenet panevat kapuloita rattaisiin niiden vanhempien ja jo murrosiän ohittaneiden aikuisten rattaisiin, jotka yrittävät tukea nuoria. Saarnoista voi kuulla kovia moitteita Niilivaaran kirjeen hengessä lentopallon peluusta ja lasten ja nuorten leirit pidetään liikkeen saarnaajien ohjaamassa toiminnassa erikseen pojille ja tytöille.
Musisointi ja kuorolaulu on hieno tapa olla yhdessä ja oppia tuntemaan toisia. Lapin wanhinten ja heille uskollisten suomalaisten saarnamiehien asenne sellaiseen toimintaan kuultiin viime kesänä ja myös Gunnarin P:n Lahdessa pitämässä saarnassa: ei sopivaa! Jumala auta!
Kirjoittanut: MikkoL
nuo kristillisyyden ohjeet tuntuvat jotenkin niin kaavamaisilta, kuolleilta lain kirjaimilta ja etenkin nuoria ajatellen vahingollisilta.
varmasti tällainen kristillinen toiminta yhdessä on mitä parahin tapa nuorten terveen itsetunnon ja kasvun kannalta, kaikkein lievimmässä muodossa seurustelua.
näistä tutustumisista voi sitten kehittyä rakastumisia ja ihastumisia, kuten asiaan kuuluu.
onhan sellaisiakin ihmeitä, että jo kouluaikana tutustuneet ovat perustaneet onnellisen perheen.
vaan erikseen leirit pojille ja tytöille, yleisille uimarannoille ei saa mennä!
sairasta uskontoa, ei tervettä kristillisyyttä.
Kirjoittanut: Patu
"Vanhempien ahdistus lasten tulevaisuudesta siinä vaiheessa, kun on päästettävä irti, johtuu pohjimmiltaan rakkaudesta. Kun ei elämänkokemus riitä vastaanottamaan haasteita. Aina ei löydy sopivia neuvon sanoja eikä vastaanottokyky ole aina parhaimmillaan.
Silloin jää mieleen, että kaikki kiellettiin. Oli ahdistavaa ja lakihenkistä." norppa
Voi se vanhempien toiminta johtua muustakin kuin rakkaudesta. Lakihenkinen uskionnollisuus ei ole rakkaudellista eikä se ole ollenkaan harvinainen ilmiö.
Jos nuorelle on jäänyt mieleen, että kaikki kiellettiin ja oli ahdistavaa ja lakihenkistä, niin se on saattanut olla aivan totta. Se on totta tänäänkin. Valitettavasti.
Siksi sellaista toimintaa olisi syytä tukea, missä nuorten kasvua tuetaan ja järjestetään erilaista toimintaa heille. Ilman saarnaajien tiukkaa ja armotonta ohjausta.
Saarnaajien kuristusotteessa nuorten illatkin isojen seurojen yhteydessä ovat muuttuneet kaavamaisiksi seuratilaisuuksiksi, jossa istutaan rukoushuoneen penkeissä. Joku saarnamies yrittää neuvoa nuoria pöntössä puhuen. Ihan samanlaista "kristillisyyden opetuksen ja neuvon" sanoja, jota juuri pari tuntia on kuunneltu. "Opista, elämästä ja esikuvasta."
Jumala auta!
Kirjoittanut: mama
Taitaa alkaa mennä alkuperäisestä aiheesta jo hieman ohi tämä tarina... vaan palautettkoon raiteilleen (vaikka seuraavalla palstalla...)
Jos tuntuu ahdistavalta, silloin on ahdistavaa. Eihän sitä mikään selitys voi viedä pois.
"Mistä ahdistus tulee?" On ennemminkin se oikea kysymys tuossa kohtaa, eikä se, että mikä on minussa vialla, kun ahdistaa.
Noissa seurustelukysymyksissä vanhemmat siirtävät omat ahdistuksensa ja pelkonsa lapsiin aika näppärästi.
Takataskusta löytyy liuta tarinoita ihmisistä, joille kävi huonosti, kun eivät totelleet kristillisyyden neuvoja.
Siinä kohtaa taas päästään siihen, että aletaan seistä päällään, kun oli yksi kaveri, jolle ei käynyt huonosti, kun se usein seisoi päällään.
Taannoin lapinseurojen aikaan, (taisi olla edellinen kierros...) saarna oli semmoinen, että siitä ei voinut tulla muuhun päätelmään kuin siihen, että synnittömyys tässä mieheyden ja naiseuden asiassa saavutetaan, kun rakennetaan rukoushuoneille erikseen osastot miehille ja naisille ja tiiviit seinät väliin, ettei miehet näe naisia ja päin vastoin.
Tuo huoruuden syntihän taitaa nimenomaan tulla rukoushuoneella miehille erityisesti eteen, kun siitä siellä niin kovin varoitellaan naisia.
Ei oo tainnu tulla mieleen, mitä tuo ilmapiiri; tytöt ja pojat eri leireillä, varokaa olemasta samassa huoneessa kahden, älkää vain koskeko toisiinne, virsikirjan verran väliä vähintään, yms yms (vitsin tasolla näistä usein puhutaan, mikä kertoo asian tabuluonteesta varsin paljon)
Kirjoittanut: immata
Ilmeinen syy näihin ilmiöihin on luottamuksen puute Jumalan johdatukseen.
Juuri noin ajattelen. Jumalaan luottaminen on kateissa.
Tuo huoruuden syntihän taitaa nimenomaan tulla rukoushuoneella miehille erityisesti eteen, kun siitä siellä niin kovin varoitellaan naisia. - mama-
Näin se menee, mitä muuta siitä voisi ajatella! Aika moista sokeutta ja itsensä tuntemattomuutta.
Kirjoittanut: mama
Mistäs sitten oikeasti voi tietää, onko tuo toinen mulle se sopiva?
Heh. Tuhannen taalan kysymys. Lienee yhtä monta vastausta kuin on pariakin.
Monet aivan ihastuttavat kertomukset olen kuullut selkeistä rukousvastauksista. Niissä tarina sitten on jatkunut elävänä elämänä häiden jälkeenkin, eikä vain kuitattu kommentilla "He elivät elämänsä onnellisina loppuun asti", niinkuin saduissa - ja kovin ahtaasti raamitetussa uskonnollisuudessa tapahtuu...
Vaan elämä jatkuu Herran hyvässä huomassa ylä- ja alamäkineen.
Pari - ihan hyvää - neuvoa omilta vanhemmiltani voisin ehkä tässä julkaista.
Isäni opetti, että puolison valinnassa pitää olla hirmu itsekäs, ei pidä tyytyä melko sopivaan, vaan pitää olla just sopiva. Vaan sitten kun on valinta ja sopimus tehty, sen jälkeen pitää itsekkyys unohtaa.
Äitini opetus taas oli se, että itselleen lapset puolisonsa valitsee, ei vanhemmilleen. Tätä oli kuulemma jo äitinsäkin käyttänyt ohjenuoranaan.
Että siitä sitten vaan valitsemaan...
Itsensä arvostaminen. Tabuaihe sekin "piireissä", mutta kovin tärkeä juttu ja nimen omaan tuossa puolisovalinnassa.
Opetella tuntemaan itsensä ja arvostamaan itseään on hurjan tärkeää.
Helposti nuorisoporukoissa tulee verrattua itseään niihin kaikkein näkyvimpiin, ulospäin suuntautuvimpiin ja tietyin näkyvin tavoin lahjakkaisiin kavereihin.
Tuo vertailu ei ole välttämättä itselle ollenkaan reilua. Ja pahimmoillaan voi käydä niinkin, ettei sitten edes itse arvosta omaa persoonaansa ja omia ominaisuuksiaan.
Kuitenkin on niin, että kaikkein viehättävimpiä on sellaiset ihmiset, joilla on terve itsetunto, ymmärtävät oman arvonsa ja pystyvät siten toisiakin arvostamaan.
Ehkäpä tärkeimpiä avaimia hyvään avioliittoon onkin itsensä tunteminen.
Siis jo ennen kuin menee avioon menoa. Elinikäinen projektihan tuo itseensä tutustuminen on, mutta sen tulisi olla jo hyvällä alulla tuossa vaiheessa.
Miten sitten itseään oppii tuntemaan?
Ainakin yksi hyvä menetelmä on, että on mahdollisimman monenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä ja sitä kautta saa monenlaisia peilejä itselleen.
Joillekin on voinut käydä niin, että ei ole kotoaan saanut sellaista arvostusta ja rakkautta, mitä vanhempien tulisi lapsilleen osoittaa. Tällöin ei ole paljoa rakennusaineita terveelle itsetuntemuksellekaan. Ja sen joutuu tällöin myöhemmän elämänsä aikana rakentamaan.
Tuolloin voi olla hankalassa jamassa juuri perheenmuodostamisiässä. Tällöin ihastuu helposti jomman kumman vanhempansa tyyppiseen ihmiseen ja hakee revanssia henkiselle kasvulleen puolisosta.
Siinä voi käydä ihan hyvin ja usein käykin, mutta siinä voi käydä kovin huonostikin. Korvissa kuuluvaa varotuskellojen kilinää erehtyy luulemaan hääkellojen kilinäksi.
Tuolla mekanismilla selitetään esimerkiksi sitä, että alkoholistin lapsi nai alkoholistin tai ahtaan uskonnollisen kasvatuksen saanut tenava valitsee puolisokseen samanlaisen ahdasmielisyyden. Tai sitten ihan päinvastaisen, mikä ei sekään välttämättä ole paras vaihtoehto sille vielä nupuillaan olevalle omalle persoonalle, joka ei ole vielä saanut aueta täyteen loistoonsa.
"Tuttu tunkio tuoksuu turvalliselta." Ei ole kauhean romanttinen neuvo puolisoa hakevalle, mutta se on neuvo, jota kannattaa vakavasti pohtia valintavaiheessa.
No huh. Menipäs synkistelyksi tämä hieno ja herkkä asia.
Auts, toi viimenen kuulostaa kyllä kovin kyyniseltä.
Vaan taitaa olla täyttä totta tilanteissa, missä perheessä on joku persoonallisuushäiriöinen. Ei kauhean harvinaista semmoinenkaan.
"Se itseluottamus, jonka varassa uskallan iloisesti olla yhteisessä kudoksessa punainen lanka tai vihreä säie tai harmaa säie, syntyy yhä uudestaan siitä, että Isä rakastaa minuakin ja on luonut minut juuri tällaiseksi, sinut juuri tuollaiseksi."
Anna-Maija Raittila
Vesihelmiä pikarijäkälässä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti