Enkelit työssään

Hevosen kaviot ovat tappavat osuessaan voimalla ihmistä ohimoon

Luvan saatuani kopioin tähän keskustelujen puolelta nimimerkki maman valoisaa tekstiä:


Kerronpa torstaisesta tilanteesta, missä oli enkeleillä himppasen kiirettä, vaan upeasti hommansa hoitivat.

Olin ystäväni kanssa viemässä oria ja tammaa laitumelle. Kun olis kiva saada kesäksi varsa sinne kirmaanaan.

Mulla oli vanha arvokas tamma rimmussa ja kaverillani nuori kröh... kokematon ori, hirmu kiltti ja suorastaan flegmaattinen tapaus.

No, päästin ensin tamman menemään, ettei käy meille huonosti. Vaan tammapa innostui orista niin, että suoriltaan meni potkiskelemaan. Ujo oriparka ei oikein moista ymmärtänyt ja riehaantui kahdelle jalalle ja hirmusti potki etujaloillaan. Kaverini ei ehtinyt heti välistä pois.

Tilanne oli todella hurja.

Lopputuloksena oli kuitenkin:

Kaverini naarmuton, silmälasinsa rikki. Hevonen potkaisi ne rillit tohjoksi kaverini päästä.

Oli milleistä kiinni, ettei olisi pää samanlaisena tohjona.

Vaan meillä oli enkelivartio mukana. Tuona päivänä oikein moninkertaistettu vartio, uskon. Sinä päivänä oli paholaisella paljon syytä vihaan.




Taitaa enkelit hoitaa hommansa enimmäkseen niin, että emme heidän työstään mitään tiedä.

Aina silloin tällöin tulee tilanteita, missä ikäänkuin näytetään meille heidän työnsä tarkkuutta ja luonnetta.

On välillä tarpeen ihan konkreettisesti kokea, miten hyvin meistä pidetään huolta. Tuo huolenpito on ihan jokahetkistä. Nytkin, kun hengitän sisään ja seuraavassa hetkessä ulos...


Toinen tällainen hieno enkelihomma, joka monestakin syystä jäi mieleeni erityisesti, oli edellisenä kesänä, kun koirani kanssa ajelin Emäsalin mutkaista tietä kotiinpäin.

Tiellä oli 80 km/h rajoitus. Takanani ajoi auto. Vastaan tuli rekka-auto, jonka takana muös ajoi toinen auto. Oikealla puolen oli kallioleikkaus aivan tien reunassa.

Vastaan tuleva rekka-auto ajoi minun kaistaani. En voinut tehdä mitään. En voinut väistää oikealle kallioleikkauksen takia ja vasemmalle en voinut rekan takaa tulevan auton takia.

Oma kokemukseni tuossa oli ihana, jota mielelläni muistelen. Mielessäni oli täysi rauha, olin valmis kohtaamaan kuolemani ja Jeesuksen. Hieman ehkä kysyvin mielin, että etkö enempään minua tarvinnutkaan.

Viimeisen sekunnin murto-osan aikana rekka käänähti takaisin omalle kaistalleen.

Enkeleiden ajoitus oli taas täydellinen. Aikani ei siis ollut vielä lähteä.


Olisi mukava kuulla sinun enkelikokemuksista.

Nuo kaksi olivat tuommoisia aika hurjia,missä oli elämästä ja kuolemasta kysymys ja jotka olivat selviä ja kyseenalaistamattomia kohtia, missä enkelit tekivät työtään.

Monesti saatamme epäillä, että tjaa, sattumahan se tuossa oli.

Vaan tätä Tietä Totuudessa Elämme.


Virsi 136

Sinua enkeleistä
nyt kiitän, Herrani.
Yön valtoja en pelkää,
kun näytät voimasi.
Ja kiusaaja kun tahtoo
myös minut valloittaa,
voit hyökkäykset voittaa
ja minut pelastaa.

Sai Jaakob enkeleitä
turvakseen matkalla,
ja Daniel sai suojan
leijonain luolassa.
Pois Sodomasta johti
enkeli Lootinkin,
löi kahleet Pietarilta,
pelasti Paavalin.


Näin olet lapsiasi
ennenkin varjellut
ja pahan tulinuolet
pois heistä torjunut.
Myös tänään turvakseni
suo joukko enkelten,
varjelus matkalleni
keskellä vaarojen.

Varjele armollasi
myös lähtöhetkeni,
sielulle saattajaksi
lähetä enkeli.
Kun Jeesus saapuu kerran
seurassa enkelten,
myös minun anna olla
joukossa pyhien.


Gottfried Wilhelm Sacer Philipp Melanchthonin latinankielisen virren (1543) pohjalta 1665.
Ruots. Jesper Swedberg 1694.
Suom. Maria Joutsen 1903.
Uud. Lauri Pohjanpää 1923.
Virsikirjaan 1938.