Lapsi on meille annettu

Kansa, joka pimeydessä vaelsi, näki suuren valkeuden, ja jotka asuivat kuoleman varjon maassa, niiden ylitse se kirkkaasti paistaa.

Sinä lisäät kansaa, ja lisäät hänelle iloa; sinun edessäs iloitaan, niinkuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliin jaossa iloitaan:

Sillä sinä olet heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan, ja heidän vaatiansa sauvan särkenyt, niinkuin Midianin aikana.

Sillä kaikki sota ja meteli, ja veriset vaatteet pitää poltettaman ja tulella kulutettaman.

Sillä meille on lapsi syntynyt, ja poika on meille annettu, jonka hartioilla herraus on; ja hänen nimensä kutsutaan Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Ijankaikkinen Isä, Rauhan päämies:

Että hänen herrautensa pitää suureksi tuleman, ja ei rauhalla loppua, Davidin istuimelle ja hänen valtakunnallensa, valmistamaan sitä ja vahvistamaan tuomiolla ja vanhurskaudella: hamasta nyt niin ijankaikkiseen on Herran Jumalan Zebaotin kiivaus tämän tekevä.


Jesaja 9:1-6 Biblia 1776



Profeettojen kuninkaan, Jesajan, julistusta.

Vanhan testamentin majesteettisinta tekstiä!

Sillä meille on lapsi syntynyt, ja poika on meille annettu.

Meille Hän on syntynyt.

Meille Hänet on annettu.

Jubilate Deo!


Kiitospsalmi.

Iloitse, maa!

Kohottakaa riemuhuuto Herralle!

Palvelkaa häntä iloiten,
tulkaa hänen eteensä riemuiten.

Tietäkää, että Herra on Jumala.
Hän on meidät luonut,
ja hänen me olemme,
hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat.

Tulkaa hänen porteilleen kiittäen,
hänen esipihoilleen ylistystä laulaen.

Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään.

Hyvä on Herra!

Iäti kestää hänen armonsa, hänen uskollisuutensa polvesta polveen.

Psalmi 100 KR 1992


Maa on niin kaunis,
kirkas Luojan taivas,
ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta
kuljemme laulain,
taivasta kohti matka vie.

Kiitävi aika,
vierähtävät vuodet,
miespolvet vaipuvat unholaan.
Kirkasna aina
sielujen laulun
taivainen sointu säilyy vaan.

Enkelit ensin
paimenille lauloi,
sielusta sieluhun kaiku soi:
Kunnia Herran,
maassa nyt rauha,
kun Jeesus meille armon toi.

Virsi 30
Bernhard Severin Ingemann 1850.
Suom. 1887, Hilja Haahti 1903.
Virsikirjaan 1986.



Kirjoittanut: mama

Miten onkaan riemullisia nämä joulunajan tekstit!

Vielä lisäksi Jouluevankeliumi Luukkaan toisesta luvusta.

Näiden tekstien pohjalta voi julistaa sitä oikeaa evankeliumia, ilosanomaa!




"Sana tuli lihaksi" on Raamatun perusta

Kun Jeesuksesta sanotaan Joh. 1:14:ssä "Sana tuli lihaksi", niin tämä on juuri se suuri perusta, jolla me voimme ymmärtää Raamatun olemuksen. Siis Jeesus on Sana ja Hän ilmoittaa meille (eksegeomai) elävän Jumalan. Joh. 1:18: "Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on Hänet ilmoittanut. "

Tämä ilmoitus ei tullut korkeana aatteena tai abstraktiona keskellemme, vaan lihana. Siis Sana tuli lihaksi, ihmisen nahkoihin ja ihmisluihin. Ja Hän käveli ihmisruumiissa meidän kaltaisenamme eläen juutalaisessa käsityöläisperheessä. Jeesus kasvoi aikansa tapoihin ja sen kulttuuriin. Hän puhui hepreankieltä käyttäen aikansa ilmaisuja. Kristus otti inhimillisen muodon voidakseen ilmoittaa meille Jumalan todellisen olemuksen. Samoin Raamatun kirjoitukset ovat annetut meille inhimillisessä muodossa voidaksemme vastaanottaa Jumalan ilmoituksen luonnollisessa ja kielellisessä asussa ja voidaksemme harjoittaa eksegetiikkaa luonnollisin ja kielellisin menetelmin. Tässä kaikessa voimme odottaa Pyhän Hengen johdatusta ja apua.



Näin iankaikkinen ja jumalallinen, pukeutui ajalliseen ja inhimilliseen. Tässä on koko kristinuskon olemus. Se on Kristuksen olemus: totinen Jumala ja tosi ihminen samassa persoonassa. Samalla tavalla Raamattu on jumalallinen ja ikuinen ilmoitus joka on annettu inhimillisessä ja ajallisessa asussa. Se sisältää sekä ikuista ilmoitusta että ilmoitusta, joka koskee vain tiettyä rajallista aikaa. Ja sellaisena kokonaisuutena Raamattu kaikkineen on Jumalan iankaikkista Sanaa.



1.1.2 Eksegeesi ja eisegeesi



Etuliite "ek" eksegeesi-sanassa merkitsee tulla ulos jostakin (ek = -sta, -stä). Ammentaa ulos jotakin tekstistä. Ja meidän tarkoituksemme on löytää, mitä Raamatussa on todella sanottuna.

Eisegeesi-sanassa taas etuliite "eis" merkitsee mennä sisälle johonkin, panna jotakin tekstiin. Lisätä tekstin sekaan jotakin, jolla on vieraita merkityksiä. Tässä törmäämme ensimmäiseen ja tyypillisimpään pahaan tapaan, joka ihmisillä on Raamatun äärellä. Liian usein me teemme tällaista eisegeesiä Raamattua lukiessamme. Tämä johtuu omasta esiymmärryksestämme, joka vaihtelee yksilöllisesti meillä jokaisella.

Eisegeesissä siis viemme omat ennakkoon omaksutut käsityksemme tekstiin ikään kuin valmiiksi. Kun sitten luemme tekstiä, luemmekin nuo omat käsityksemme tekstistä. Tällaista tapahtuu erittäin helposti ja salakavalasti:

Eksegeesi kieroutuukin eisegeesiksi

Edelläoleva teksti on sivulta http://www.nic.fi/~jlindell/raamluku.htm



Kun kuulen puhujan sanovan sanat "... ja tämän hengellinen merkitys on..." poistan varmistimen.

Suomeksi käännettynä tuo tarkoittaa juuri tuota Jumalan Sanan vääristämistä omien (tai jonkun "vanhan saarnaajan") ajatusten mukaiseksi, eisegeesiä.

Ei lueta, mitä tekstissä kerrotaan, vaan luetaan tekstiin jotain, mitä puhuja haluaa kertoa.




Pari puhe-esimerkkiä ihan viime ajoilta:

Honkalan Petri taannoin puheessan käytti tekstinä jouluevankeliumia selitti koko jouluevankeliumin hengellisen eli "todellisen" merkityksen. Siinä jokaisesta yksityiskohdasta tuli jokin kristityn kilvoituksen osa.

Mitä siitä jää käteen? Kaunis tarina, ehkä? Mitä tarkoittaa käytännössä, että Marian pitkä, vaivalloinen matka Nasaretista Betlehemiin kuvaa hengellisesti pitkää matkaamme Jeesuksen luo? Mikä on pitkä matkamme Jeesuksen luo? Mitä kaikkea vaivaa siis meidän täytyy nähdä, jotta Jeesus syntyisi sydämeemme? Sydämeemme, jota tietysti kuvaa saastainen talli, johon Jeesus-lapsi on syntynyt, näinhän olemme oppineet jouluevankeliumia selitettävän.

Alkaa jo kaikesta tuosta vaivasta ja murheesta ja kärsimisestä tulla aikamoinen suru puseroon, että on se vaan aikamoisen surullinen juttu koko joulun sanoma...



Puolakan Olli selitti riemullista Jesajan kirjan kohtaa eilisiltana myöskin jo koko kehonsa kielellä suurena synkeänä suruna. (sorry, Olli, mutta siltä se sieltä penkistä näytti).

Ei ollut jälkeäkään tekstin "Sinä teet runsaaksi riemun,* annat suuren ilon. He iloitsevat sinun edessäsi niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan, niin kuin saaliinjaossa riemuitaan." riemukkaasta sanomasta.

Seuraavassa jakeessa kuvataan, miten hartioita painavat ikeet, olkapäitä painavat valjaat ja vaatijan sauva murskataan.

Ja tämän Olli selitti siten, että kun nuo taakan kantamis ja vetämisavut poistetaan niin oikeasti saamme tuntea koko syntitaakkamme painon!

Jos olisi tarkistanut edes nuo pikkuiset viitteet tuossa jakeessa, olisi voinut päätyä siihen, että siinä kuvataan juuri tuota, miten Hän vie nuo kaikki taakat kirpoavat harteiltamme. Hän otti ne kantaakseen. Voimme täysillä riemuita siitä, että nuo taakat eivät rasita!


Matt 11:28-30

"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.

Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."


Rakkaat puhujat, käyttäkää Raamattua sillä kunnioituksella, minkä Jumalan Sana ansaitsee. Älkää lukeko sinne sisään asioita, joita siellä ei ole.

Tuon tyyppinen Raamatun "selittäminen" vielä sen lisäksi, että se voi pahastikin vääristää Raanatun sanomaa, luo mielikuvaa siitä, että Raamattu on sellainen kirja, ettei sitä voi tavallinen uskova ymmärtää.

Kirjoittanut: Haamul

Ajatelkaapa, tämän meille annetun pienokaisen harteilla on kaikki herruus!

Huomattava on, että tuo herruus ei ole esim. lestadiolaisten hartioilla, vaikka toisinaan kuullaankin sensuuntaista opetusta.


Lutherin Kirkkopostillasta:

"... mikä suloisuus ja lohtu on tuossa sanassa jonka Jesaja sanoo: »Hänen hartioillansa on herraus». Hän ei sano: »Hänen herrautensa on Jerusalemissa, Syyriassa, Aasiassa, Intiassa tai jollakin muulla maailman kulmalla». Missä hän on, siellä on hänen herrautensakin, vapaana, olematta sidottu mihinkään paikkaan, aikaan tai henkilöön, sidottuna ainoastaan häneen itsehensä."


Ja
"Ja lisäksi: hän kantaa heitä kaikkine heidän vajavaisuuksineen, niin kuin isä lapsiansa, niin kuin paimen karitsaisiansa; hän ei työnnä heitä luotaan heidän syntiensä tähden, vaan parantaa ja auttaa heitä. Hänen valtakuntansa on nimittäin armon valtakunta, avun valtakunta, lohdutuksen valtakunta kaikille kurjille syntisille. Tottakin on ihmeellistä puhetta tuo: hän kantaa valtakuntaansa hartioillansa siitä huolimatta että se on oleva kaikkialla maailmassa; hänen pitää evankeliumin kautta hallitseman kaikissa seuduissa, mutta kuitenkin hän kantaa valtakuntaansa hartioillansa kaikkialla! Maalliset kuninkaat kyllä suovat että heitä valtakuntansa avulla korotetaan, kannatetaan, johdetaan ja ohjataan; tämä kuningas sitä vastoin nostaa, kantaa, johdattaa, rauhoittaa ja ohjaa omiansa."


"Tämä tapahtuu aina seuraavasti. Ristillä hän kerta kaikkiaan kantoi meitä kaikkia; nyt hän kantaa meitä evankeliumilla, toisin sanoen, nyt saarnataan, että hän meitä kaikkia silloin kantoi ansaiten anteeksiantamuksen kaikista niistä synneistä, joita olimme tehneet, joita nyt tai vasta teemme. Oi, mikä ihana tehtävä! Mikä lohdullinen Kristusta koskeva lausuma: hänen valtakuntansa on hänen hartioillansa!"