Martti Luther:
Pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä.
Gal. 6:14
Olisipa tosiaankin suuri taito osata siinä määrin pakottaa, hillitä ja keskittää sydämensä, ettei tahtoisi tietää, ajatella eikä kuulla mitään muuta kuin vain Kristusta ja hänen ristiään.
Tämän oppiminen ja siinä kokemuksessa harjaantuminen on kuitenkin vaikea taito ja jatkuvasti vaikeaa.
Perkele näet pakottamalla ajaa meitä kauhistuttavasti päinvastaiseen suuntaan. Kaikin voimin hän käy kimppuumme temmatakseen meidät harhateille irti Kristuksesta.
Turmeltunut luontommekin on taipuvainen toimimaan omin neuvoin Jumalan kanssa.
Kun silloin katseeni kääntyy Kristuksesta itseeni, ajattelen heti näin: Voi minua, olen syntinen ja siksi Jumala on vihastunut minuun ja tahtoo tuomita minut. - Perkele johdattaa minua silloin heti sovittamaan itse syntini.
Näin hän pettää minut kaksinkertaisesti, sekä opettamalla minua katsomaan itseeni että sovittamaan Jumala omin neuvoin.
Näin unohdetaan kerrassaan Kristus ja hänen ristinsä.
Sen sijaan minun pitäisi päinvastoin totuttautua alinomaa olemaan katsomatta itseäni ja Jumalaa muutoin kun Herrani Jeesuksen Kristuksen kautta, sillä hän on Jumalan antama sovittaja.
Martti Luther
Mannaa Jumalan lapsille
Kirjoittanut: mama
Eipä oo tottakaan! Luit ton otsikkosi kanssa ajatukseni, mikko, kun luin tämän mannan aamulla...
"Näin hän pettää minut kaksinkertaisesti, sekä opettamalla minua katsomaan itseeni että sovittamaan Jumala omin neuvoin."
GP:n juhannussaarnassa unohtuu Kristus ja nostetaan ihminen tilalleen.
"Näin hän pettää minut kaksinkertaisesti, sekä opettamalla minua katsomaan itseeni että sovittamaan Jumala omin neuvoin.
Näin unohdetaan kerrassaan Kristus ja hänen ristinsä."
Teoriassa Kristus on siellä takana, mutta kuitenkin pois häivytettynä.
Luther puhuu noista samoista teemoista parissa saarnassaan, josta ohessa otteita.
Martti Lutherin kirkkopostillasta, 19. Kolminaisuuden jälkeinen sunnuntai Matteus 9:1-8, ensimmäinen evankeliumisaarna, loppuosa.
Ensimmäinen pääsiäisen jälkeinen sunnuntai Johannes 20:19-31, ensimmäinen evankeliumisaarna, loppuosa.
Syntien anteeksiantamisesta
"Synti on anteeksiannettavissa kahdella tavalla.
Ensiksikin siten, että synti ajetaan ulos sydämestä ja sinne vuodatetaan armo, ja sen tekee ainoastaan Jumala.
Toiseksi siten, että julistetaan syntien anteeksiantamus; tämän tekee ihminenkin toiselle ihmiselle.
Kristus kuitenkin tässä tekee kummankin: sydämeen hän antaa Hengen ja ulkonaisesti hän sen julistaa sanalla; tämä tietää sanalla anteeksiantamista ja julkista saarnaa sisäisestä anteeksiantamuksesta.
Tämä valta on kaikilla ihmisillä, jotka ovat kristittyjä ja jotka ovat kastetut.
Tällä he, näet, ylistävät Kristusta.
Heidän suussansa on sana "syntien anteeksiantamus": he voivat sanoa ja sanokootkin, milloin tahtovat ja niin usein kuin tarve vaatii: »Katso, ihminen, Jumala tarjoaa sinulle armonsa, hän antaa sinulle kaikki anteeksi: 'Ole turvallisella mielellä, sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut'. Usko se vain, niin se on varma», — tai mitä sanoja kukin haluaa käyttää.
Tämä ääni ei saa kristittyjen keskuudessa vaieta ennen kuin tuomiopäivänä: »Sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut, ole iloinen ja turvallisella mielin!» Kristityn suussa on aina tällaista, ja hän käyttelee julkisesti sitä sanaa, jossa synnit anteeksiannetaan. Kristityllä on näin ja tällä tavalla valta antaa syntejä anteeksi.
Jos siis minä sanon sinulle: "Sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut", niin pidä se yhtä varmana kuin jos sen Jumala itse sinulle sanoisi!
Kukapa tekisi niin, ellei Kristus itse olisi astunut tänne alas, pannut sitä minun suuhuni ja sanonut, että meidän pitää toinen toisellemme antaa syntejä anteeksi? Hänhän sanoo esimerkiksi Johanneksen Evankeliumissa (20:22. ja s.): "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksiannetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt" ja eräässä toisessa paikassa (Matt. 18:19. ja s.): "Jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa; sillä missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä». Sana selvittää kaiken täydellensä.
Ihmisen osasta
Mutta nyt on alkanut kultainen vuosi, kun Jumala niin täyttää jokaisen suun, että hän voi sanoa toiselle: »Sinulle olkoot syntisi anteeksiannetut, olet missä olet!» Tähän rohkeasti luottakaamme vastoin syntiä! Näin minä sitten voin synninhädässä ja -tuskassa olevalle veljelleni sanoa: »Ole iloisella ja turvallisella mielellä, sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut! Vaikkakaan minä en voi sinulle antaa Pyhää Henkeä ja uskoa, minä kuitenkin voin tämän sinulle julistaa. Uskoessasi sen se sinulla myöskin on.» Ne, joille hän sen lahjoittaa, kiittävät ja ylistävät Jumalaa, niinkuin evankeliumissamme tekivät. Toisin sanoen: Jumala on antanut ihmisille vallan antaa syntejä anteeksi, ja se tietää Kristuksen valtakunnan enentämistä ja omantunnon kohentamista ja lohduttamista.
Siksipä hän sanookin: Te olette nyt saaneet nähdä, minkälaista tehtävää minä Isän lähettämänä olen toteuttanut täällä maailmassa: minun oli määrä panna alulle hengellinen valtakunta perkeleen, synnin ja kuoleman vallan vastustamiseksi, ja saattaa ne, jotka uskovat minuun, iankaikkiseen elämään. Tämän minä olen suorittanutkin ja täyttänyt oman persoonani kohdalta, ensinkään omaksumatta maallisluontoista järjestystä ja hallitusta, jopa maailma on minut juuri tämänluontoisen palvelustehtäväni tähden surmannut, joten minä olen joutunut siitä eroon. Ylösnousemisellani minä olen käynyt kirkkauteen, jossa minä, Isän oikealla puolella ollen, iankaikkisesti olen hallitseva kaikkea luotua. Sen tähden minä lähetän teidätkin samalla tavalla: teidän on oltava minun lähettiläinäni. Älköön teillä olko tekemistä maallisluontoisten asioiden kanssa, vaan hoitakaa ja toteuttakaa te samaa tehtävää, jota minä tähän asti olen hoitanut: saarnatkaa sitä sanaa, jonka te olette minulta kuulleet ja saaneet. Ja tämä tehtävä on sellainen, että siten autetaan synnistä ja kuolemasta ne ihmiset, jotka tuntevat syntiä ja kuolemaa, ja sallivat itseänsä autettavan.
Täten apostolitkin ja heidän seuraajansa, hamaan maailman loppuun, ovat asetetut herroiksi, ja heille on annettu yhtä suuri valta ja voima — tehtävään katsoen — kuin on itse Kristuksella, Jumalan Pojalla; sen rinnalla koko maailman voima ja valtius on arvoton, vaikka se maailman silmissä ei loistele eikä kanna valtiuden nimeä.
Eikä se kuitenkaan saa eikä voi mennä edemmä, kuin siihen, mikä Jumalan edessä on syntiä: mistä synti siis alkaa ja mihin se päättyy,
siitä on myöskin heidän hallituksensa alkava ja siihen päättyvä. Tämän hallituksen alaiseksi olkoon alistettuna kaikki, mikä maailmassa elää ja ihmisen nimeä kantaa, olkoot keisareita, kuninkaita, suuria tai pieniä — ketään erikseen erottamatta. Juuri siksipä hän sanoo: "Joiden synnit te anteeksi annatte".
Tuo "joiden" tarkoittaa yksinkertaisesti "kaikkien": juutalaisten, pakanoiden, korkeiden ja alhaisten, viisaiden ja älyttömien, pyhien ja epäpyhien: kukaan ei ole pääsevä taivaaseen, iankaikkiseen elämään, saamatta sitä teiltä, toisin sanoen, teidän virkanne välityksellä.
Heidän pitää näet tietää, ettei tämä virka ja tehtävä ole lähtöisin heidän omasta voimastaan, vaan hänen voimastansa, Pyhän Hengen kautta, joka tahtoo vaikuttaa heidän virkansa ja sanansa kautta. Se on siis sekä olemukseltaan että nimitykseltään Pyhän Hengen virka. Ja Kristus antaa Pyhän Hengen sitä varten, että vaikka saarna tuntuu heikolta, ainoastaan vähäiseltä hengähdykseltä, joka käypi ihmisen suusta, sen mukana ja siinä kaikesta huolimatta on sellainen voima, että sen tieltä täytyy väistyä synnin, Jumalan vihan, kuoleman ja helvetin.
Synninpäästö suoraan Kristukselta, ei ihmiseltä
Tällä kohdalla on kuitenkin tehtävä oikea erotus, josta paavilaiset ja muut lahkolaiset eivät mitään tiedä, ja jota he eivät osaa tehdä: on erotettava toisistaan se, minkä ihmiset tekevät omasta aloitteestaan ja omaan arvollisuuteensa luottaen, ja se, minkä Kristus käskee nimessänsä tehdä, se, missä hän voimallansa vaikuttaa.
Varsin tyhjän veroista näet on, että paljaspäinen avojalka omasta päästään rohkenee ryhtyä lausumaan omatunto-raukalle synninpäästöä ja anteeksiantamusta sen oman katumuksen ja ripittäytymisen tähden ja pyhien ansion ja hänen munkkikuntansa ansiosta - niinhän heidän synninpäästönsä kuuluu, ja sen todistavat heidän kirjeensä, joita he veljeskuntiensa nimissä ihmisille myyvät: "Kristuksen kärsimisen ja Marian, autuaan neitsyen, ja kaikkien pyhien ansio, tämän ankaran ja vaativan munkkikunnan ansio, ripittäytymisesi nöyryys, sydämesi katumus ja kaikki hyvät teot, joita olet tehnyt tai joita olet tekevä, olkoon lahjanasi syntiesi anteeksiantamukseksi ja iankaikkiseksi elämäksi —." Tuohan on kerrassaan kauheaa Kristuksen pilkkaamista ja oikean synninpäästön vääristelemistä; sillä vaikka he myöskin muistavat hänen kärsimistänsä, eivät he sitä ota vakavalta kannalta eivätkä pidä sitä kelpaavana ja tarpeeksi tehokkaana syntien anteeksiantamuksen saamiseksi, vaan heidän täytyy vielä sen lisäksi tuoda Marian ja kaikkien muiden pyhimysten, ennen kaikkea oman munkkikuntansa ja munkkilaisuutensa ansiot, ja pitää niitä Kristuksen veroisina. Näin he menettelevät ilman minkäänlaista Kristuksen käskyä, jopa hänen sanansa ja käskynsä vastaisesti, eivät Pyhästä Hengestä,vaan omasta hengestään, perkeleestä, joka on moisen valheopin isä ja alkuunpanija.
Jos synninpäästön sen sijaan on oltava oikea ja tehokas, täytyy sen perustua Kristuksen käskyyn ja kuulua näin: Minä julistan sinut vapaaksi synneistäsi, en omassa enkä kenenkään pyhimyksenkään nimessä tai kenenkään ihmisen ansion tähden, vaan Kristuksen nimessä ja hänen käskynsä nojalla, joka on käskenyt minun sinulle sanoa, että synnit ovat sinulle anteeksiannetut. Syntisi antaa siis sinulle anteeksi — minun suuni kautta — hän itse, en minä, ja sinun on omaksuttava se ja vahvasti uskottava se, ei ihmisen sanana, vaan aivan kuin olisit kuullut sen hänen, Herran Kristuksen, omasta suusta.
"Synti on anteeksiannettavissa kahdella tavalla.
Ensiksikin siten, että synti ajetaan ulos sydämestä ja sinne vuodatetaan armo, ja sen tekee ainoastaan Jumala.
Toiseksi siten, että julistetaan syntien anteeksiantamus; tämän tekee ihminenkin toiselle ihmiselle.
Kristus kuitenkin tässä tekee kummankin: sydämeen hän antaa Hengen ja ulkonaisesti hän sen julistaa sanalla; tämä tietää sanalla anteeksiantamista ja julkista saarnaa sisäisestä anteeksiantamuksesta.
Tämä valta on kaikilla ihmisillä, jotka ovat kristittyjä ja jotka ovat kastetut.
Tällä he, näet, ylistävät Kristusta.
Heidän suussansa on sana "syntien anteeksiantamus": he voivat sanoa ja sanokootkin, milloin tahtovat ja niin usein kuin tarve vaatii: »Katso, ihminen, Jumala tarjoaa sinulle armonsa, hän antaa sinulle kaikki anteeksi: 'Ole turvallisella mielellä, sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut'. Usko se vain, niin se on varma», — tai mitä sanoja kukin haluaa käyttää.
Tämä ääni ei saa kristittyjen keskuudessa vaieta ennen kuin tuomiopäivänä: »Sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut, ole iloinen ja turvallisella mielin!» Kristityn suussa on aina tällaista, ja hän käyttelee julkisesti sitä sanaa, jossa synnit anteeksiannetaan. Kristityllä on näin ja tällä tavalla valta antaa syntejä anteeksi.
Jos siis minä sanon sinulle: "Sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut", niin pidä se yhtä varmana kuin jos sen Jumala itse sinulle sanoisi!
Kukapa tekisi niin, ellei Kristus itse olisi astunut tänne alas, pannut sitä minun suuhuni ja sanonut, että meidän pitää toinen toisellemme antaa syntejä anteeksi? Hänhän sanoo esimerkiksi Johanneksen Evankeliumissa (20:22. ja s.): "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksiannetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt" ja eräässä toisessa paikassa (Matt. 18:19. ja s.): "Jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa; sillä missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä». Sana selvittää kaiken täydellensä.
Ihmisen osasta
Mutta nyt on alkanut kultainen vuosi, kun Jumala niin täyttää jokaisen suun, että hän voi sanoa toiselle: »Sinulle olkoot syntisi anteeksiannetut, olet missä olet!» Tähän rohkeasti luottakaamme vastoin syntiä! Näin minä sitten voin synninhädässä ja -tuskassa olevalle veljelleni sanoa: »Ole iloisella ja turvallisella mielellä, sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut! Vaikkakaan minä en voi sinulle antaa Pyhää Henkeä ja uskoa, minä kuitenkin voin tämän sinulle julistaa. Uskoessasi sen se sinulla myöskin on.» Ne, joille hän sen lahjoittaa, kiittävät ja ylistävät Jumalaa, niinkuin evankeliumissamme tekivät. Toisin sanoen: Jumala on antanut ihmisille vallan antaa syntejä anteeksi, ja se tietää Kristuksen valtakunnan enentämistä ja omantunnon kohentamista ja lohduttamista.
Siksipä hän sanookin: Te olette nyt saaneet nähdä, minkälaista tehtävää minä Isän lähettämänä olen toteuttanut täällä maailmassa: minun oli määrä panna alulle hengellinen valtakunta perkeleen, synnin ja kuoleman vallan vastustamiseksi, ja saattaa ne, jotka uskovat minuun, iankaikkiseen elämään. Tämän minä olen suorittanutkin ja täyttänyt oman persoonani kohdalta, ensinkään omaksumatta maallisluontoista järjestystä ja hallitusta, jopa maailma on minut juuri tämänluontoisen palvelustehtäväni tähden surmannut, joten minä olen joutunut siitä eroon. Ylösnousemisellani minä olen käynyt kirkkauteen, jossa minä, Isän oikealla puolella ollen, iankaikkisesti olen hallitseva kaikkea luotua. Sen tähden minä lähetän teidätkin samalla tavalla: teidän on oltava minun lähettiläinäni. Älköön teillä olko tekemistä maallisluontoisten asioiden kanssa, vaan hoitakaa ja toteuttakaa te samaa tehtävää, jota minä tähän asti olen hoitanut: saarnatkaa sitä sanaa, jonka te olette minulta kuulleet ja saaneet. Ja tämä tehtävä on sellainen, että siten autetaan synnistä ja kuolemasta ne ihmiset, jotka tuntevat syntiä ja kuolemaa, ja sallivat itseänsä autettavan.
Täten apostolitkin ja heidän seuraajansa, hamaan maailman loppuun, ovat asetetut herroiksi, ja heille on annettu yhtä suuri valta ja voima — tehtävään katsoen — kuin on itse Kristuksella, Jumalan Pojalla; sen rinnalla koko maailman voima ja valtius on arvoton, vaikka se maailman silmissä ei loistele eikä kanna valtiuden nimeä.
Eikä se kuitenkaan saa eikä voi mennä edemmä, kuin siihen, mikä Jumalan edessä on syntiä: mistä synti siis alkaa ja mihin se päättyy,
siitä on myöskin heidän hallituksensa alkava ja siihen päättyvä. Tämän hallituksen alaiseksi olkoon alistettuna kaikki, mikä maailmassa elää ja ihmisen nimeä kantaa, olkoot keisareita, kuninkaita, suuria tai pieniä — ketään erikseen erottamatta. Juuri siksipä hän sanoo: "Joiden synnit te anteeksi annatte".
Tuo "joiden" tarkoittaa yksinkertaisesti "kaikkien": juutalaisten, pakanoiden, korkeiden ja alhaisten, viisaiden ja älyttömien, pyhien ja epäpyhien: kukaan ei ole pääsevä taivaaseen, iankaikkiseen elämään, saamatta sitä teiltä, toisin sanoen, teidän virkanne välityksellä.
Heidän pitää näet tietää, ettei tämä virka ja tehtävä ole lähtöisin heidän omasta voimastaan, vaan hänen voimastansa, Pyhän Hengen kautta, joka tahtoo vaikuttaa heidän virkansa ja sanansa kautta. Se on siis sekä olemukseltaan että nimitykseltään Pyhän Hengen virka. Ja Kristus antaa Pyhän Hengen sitä varten, että vaikka saarna tuntuu heikolta, ainoastaan vähäiseltä hengähdykseltä, joka käypi ihmisen suusta, sen mukana ja siinä kaikesta huolimatta on sellainen voima, että sen tieltä täytyy väistyä synnin, Jumalan vihan, kuoleman ja helvetin.
Synninpäästö suoraan Kristukselta, ei ihmiseltä
Tällä kohdalla on kuitenkin tehtävä oikea erotus, josta paavilaiset ja muut lahkolaiset eivät mitään tiedä, ja jota he eivät osaa tehdä: on erotettava toisistaan se, minkä ihmiset tekevät omasta aloitteestaan ja omaan arvollisuuteensa luottaen, ja se, minkä Kristus käskee nimessänsä tehdä, se, missä hän voimallansa vaikuttaa.
Varsin tyhjän veroista näet on, että paljaspäinen avojalka omasta päästään rohkenee ryhtyä lausumaan omatunto-raukalle synninpäästöä ja anteeksiantamusta sen oman katumuksen ja ripittäytymisen tähden ja pyhien ansion ja hänen munkkikuntansa ansiosta - niinhän heidän synninpäästönsä kuuluu, ja sen todistavat heidän kirjeensä, joita he veljeskuntiensa nimissä ihmisille myyvät: "Kristuksen kärsimisen ja Marian, autuaan neitsyen, ja kaikkien pyhien ansio, tämän ankaran ja vaativan munkkikunnan ansio, ripittäytymisesi nöyryys, sydämesi katumus ja kaikki hyvät teot, joita olet tehnyt tai joita olet tekevä, olkoon lahjanasi syntiesi anteeksiantamukseksi ja iankaikkiseksi elämäksi —." Tuohan on kerrassaan kauheaa Kristuksen pilkkaamista ja oikean synninpäästön vääristelemistä; sillä vaikka he myöskin muistavat hänen kärsimistänsä, eivät he sitä ota vakavalta kannalta eivätkä pidä sitä kelpaavana ja tarpeeksi tehokkaana syntien anteeksiantamuksen saamiseksi, vaan heidän täytyy vielä sen lisäksi tuoda Marian ja kaikkien muiden pyhimysten, ennen kaikkea oman munkkikuntansa ja munkkilaisuutensa ansiot, ja pitää niitä Kristuksen veroisina. Näin he menettelevät ilman minkäänlaista Kristuksen käskyä, jopa hänen sanansa ja käskynsä vastaisesti, eivät Pyhästä Hengestä,vaan omasta hengestään, perkeleestä, joka on moisen valheopin isä ja alkuunpanija.
Jos synninpäästön sen sijaan on oltava oikea ja tehokas, täytyy sen perustua Kristuksen käskyyn ja kuulua näin: Minä julistan sinut vapaaksi synneistäsi, en omassa enkä kenenkään pyhimyksenkään nimessä tai kenenkään ihmisen ansion tähden, vaan Kristuksen nimessä ja hänen käskynsä nojalla, joka on käskenyt minun sinulle sanoa, että synnit ovat sinulle anteeksiannetut. Syntisi antaa siis sinulle anteeksi — minun suuni kautta — hän itse, en minä, ja sinun on omaksuttava se ja vahvasti uskottava se, ei ihmisen sanana, vaan aivan kuin olisit kuullut sen hänen, Herran Kristuksen, omasta suusta.
Kirjoittanut: MikkoL
no jopa on hienoja lainauksia Lutherukselta!
näitä tutkien saisivat esikoisten saarnaajat laivansa kurssia korjattua piirun verran kohti Kristusta - ja sielunhoito muuttuisi hiljaalleen taas sellaiseksi, kuin se oli ennen hengellisesti hyvinä aikoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti