 |
| Rukoilevat kädet Albrecht Dürer 1508 kuva wikimedia commons |
Jaakobin kirjeessä - josta saarnaaja RH sormuksensa löysi - lukee esimerkiksi näin hartaasta uskon rukouksesta, joka voi paljon.
"Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan. Elia oli samanlainen ihminen kuin me. Hän rukoili hellittämättä, ettei sataisi, eikä maa saanut sadetta kolmeen ja puoleen vuoteen. Ja kun hän taas rukoili, taivas antoi sateen ja maa tuotti jälleen hedelmää."
Jaakob 513-18
Paula ja Timo
Minulla on lupa kertoa tässä avauksessa oleva esimerkki rukouksen voimasta, joka on totta - näin asiasta on kertonut kyseinen henkilö itse, ja sen pitemmälle emme pääse totuuden arvioimisessa. Olen ainoastaan muuttanut sisarusten nimet.
Paula oli mukana rukoushetkessä, jossa pieni joukko ystäviä toi yhdessä asioitaan esiin Herralle. Silloin hänen mieleensä tuli hyvin voimakkaasti yksi nimi "Timo".
Tämä oli yllättävää, Paula kertoo, sillä hän ei ollut aikoihin ajatellut pikkuveljeään. Muisto oli liian raskas. Vaikea syöpä oli iskenyt Timoon ja turmellut hänen kasvonsa kauhean näköisiksi. Vain seitsemänvuotiaana hän oli menehtynyt vaikeaan sairauteen, ja veljen kelmeä ruumis ammottavine taudinjälkineen tämän kasvoissa oli liian paljon.
Paula oli aktiivisesti unohtanut nuo tapahtumat suojatakseen omaa tasapainoaan ja mielenrauhaansa. Etenkin Paulaa suretti, että pieni Timo oli kuollut kastamattomana.
Kesken yhteisen rukouksen Timon nimi tulvi hänen mieleensä, ja samalla hyvin voimakas tietoisuus: "sinä olet arvollinen Jumalalta pyytämään, rukoile veljesi puolesta".
"Arvollinen pyytämään". Ei kuka tahansa voinut Jumallta mitä vain pyytää, näin Paula oli käsittänyt, ja nyt hänelle tietystä syystä sanottiin, että hänellä on lupa anoa suuria. Kehotus oli aivan selvä, vaikka kukaan muu rukouspiirissä ei sitä kuullutkaan. "Pyydä, niin paljon saat".
Timon nimen myötä Paulan mieleen nousi koko tuo kuolemantaistelun aika, pikkuveljen kärsimykset ja kuolema aivan liian nuorena. Välittömästi Paula aloitti rukoustaistelun edesmenneen rakkaan veljensä puolesta, aivan itkien ja huutaen Jumalan puoleen.
Paula kertoo, että Herra puhutteli häntä öisissä näyissä, unissa. Mutta millainen kauhea uni hänelle annettiinkaan seuraavana yönä! Lohdutuksen tai rohkaisun sijasta, oli kuin kirurgin veitsellä olisi leikattu tulehtuneeseen haavaan ilman puudutusta. Kaikki tuska ja mätä puserrettiin sieltä ulos.
Unessa Paula näki pienen veljensä kelmeänä ja kalpeana, kasvot täysin runneltuina pahassa paikassa, jossa oli muita ihmisiä tämän kanssa. Timo oli aivan nääntynyt janoon, pukeutunut räsyisiin vaatteisiin ja onnettoman näköinen. Hänen lähellään oli vesiallas, mutta altaan reunat olivat niin korkealla, ettei pikkumies ylettänyt sieltä juomaan.
Paula kertoi, että hänen ja kuolleen veljen välillä oli sellainen etäisyys, etteivät he voineet lähestyä toisiaan.
kun hän aamulla sitten heräsi, onneton uni ja tietoisuus siitä, että Timo on nyt kuoleman rajan takana pahassa paikassa ja kärsii kävivät häneen valtavalla voimalla.
Useiden päivien ja öiden ajan Paula taisteli rukouksessa Herran edessä ja kyynelin pyysi apua veljelleen. Mutta mitään ei tapahtunut, ja rukoustaistelu jatkui toivottaman tuntuisena.
Varmaan näin kului ainakin viikko. Sitten Paula näki toisen unen
Se ankea paikka, jossa Timo oli edellisessä unessa ollut, oli nyt kirkas ja valoisa. Pikkuveli oli puettu siististi, hiukset kammattu, ja kasvojen ammottavan haavan paikalla, jota oli kauhea katsella, oli nyt vain arpi.
Vesiallas oli taas siellä, mutta sen reuna ulottui vain Timon vyötärölle ja sen luona oli juoma-astia. Pikkupoika ammensi sieltä janoonsa vettä niin paljon kuin tahtoi, eikä juoma-astia tyhjentynyt. Sitten hän lähti sieltä lasten tavoin iloisesti hyppien ja leikkien ja Paula heräsi unestaan.
Sisar ymmärsi nyt, että Timon oli nyt hyvä olla, ja hän sai tästä suunnattomasti rohkeutta ja lohdutusta elämäänsä - jota ei tosin montaa päivää näiden tapahtumien jälkeen jatkunut..
Paula oli näet näiden uniensa kanssa itsekin eräänlaisessa rajatilassa hyvin lähellä jo kuolemaa.
Mietteitä
Paulan kertomus on totta siinä mielessä, että näin suurinpiirtein hän sen kertoi. Eihän meistä kukaan voi mennä tarkistamaan, mitä siellä kuoleman rajan tuolla puolen on tapahtunut.
Mielestäni on äärimmäisen tärkeä havaita tässä, miten aktiivisesti Herra Jeesus toimii hänen ja meidän elämässämme.
Mekin voimme saada tuollaisen sisäisen väkevän kutsun ryhtyä rukoukseen.
Voimme pyyhkiä sen mielestämme ja sanoa, mitäpä tuo hyödyttää, ja näin sulkea korvamme Pyhän Hengen kuiskaukselta.
Tai sitten voimme kuuliaisesti - ehkä täysin salassa omassa kammiossamme kenenkään tietämättä - käydä Jaakobin painiin Jumalan kanssa.
Jos olemme arvollisia, jos rukouksemme on vilpitöntä uskon rukousta, joka nousee Paulan tavoin syvästä rakkaudesta esirukouksen kohdetta kohtaan, jos emme hellitä vaikka tilanne näyttää pahenevan, kuka tietää - ehkä saamme vastauksen!
Tämä on hyvin tärkeä asia - selkeä kutsu esirukoukseen ja usko siihen, että Herra voi ja tahtoo auttaa. Saamme toki pyytää myös muita mukaan rukoustaisteluun kanssamme, vaikka Lapin vanhimmat ja saarnaajat sen kieltäisivätkin. Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä.
Tietenkin Paulalle sanotaan "että muka esirukouksen voimalla edesmennyt voisi siirtyä kuolemasta elämään? Kyllä se täällä armon ajassa ratkaistaan"
Vaan eipä Timolla ollut mitään ratkaisun paikkaa, tilanteensa oli toinen.
Ja eipä Paula omasta neuvostaan ryhtynyt rukoilemaan, vaan Herran kehoituksesta. Näin Jeesus sitoi sisraen veljeensä rukouksen sitein, jotka kantavat yli kuoleman rajan. Kuka tietää, ehkä Jeesus ja pyhät siellä kantavat meitä esirukouksin juuri nyt!
Mitä me lopulta tiedämme siitä elämän ja kuoleman Herrasta, joka meidät on kutsunut ihmeelliseen valtakuntaansa. Raamatusta sen tiedämme, että Hän itse saarnasi tuonelassa sieluille, jotka hukkuivat Nooan aikana 1 Piet 3:17-20.
Sen tiedämme, että apostoli Paavali tiesi kristityistä, jotka ovat antaneet kastaa itsensä kuolleiden puolesta. 1 Kor 15:29
Tärkeintä on kuuliaisuus Hyvälle Paimenelle, kun Hän kohdalle tulee ja jotain käskee tai pyytää. Se ei totisesti ole helppo paikka, voi koko elämä mennä uusiksi.
Kädet heikot kun ristiinsä liittäin
riennät heikkona voimakkaan luo.
Kaikkivaltiaan Auttajan turviin,
kuulee pyyntösi vastauksen suo.
On jo enkelit matkalla airueinaan
tuoden viestinsä lapsille maan.
Lupas Herrani suuri ja uskollinen
että pyyntööni vastauksen saan.
Sinä taistelet rakkaittes tähden,
vuosi vuodelta rukouksin.
Jos et uupuen kesken vain heitä,
on myös vastaus ihmeellisin.
Nimeen Jeesuksen pyydä nyt paljon.
Nimi yksin se kelvollinen.
Kerran taistelun päättyissä luonaan
näet kirkkaana vastauksen.
Det er makt i de foldene hender
Sanat: Bjerkheim Trygve
Sävel: Tonnesen Oivind
Suom. Marja-Terttu Tolamo
Kutsu hellittämättömään rukoukseen
Isät, äidit, veljet ja sisaret
olipa rakkaanne alkoholin orja, sairauden runtelema, synnin yössä maailmassa, olipa hän ehkä jo haudassa
kun se vaikutus tulee, nostakaa päänne ja kätenne taivasta kohti, naiset seurakuntakokouksessa pää peitettyinä enkelten tähden, ja huutakaa herkeämättä Taivaan Jumalaa avuksi. Vastauksensa voi olla erilainen kuin odotat, mutta ihmeellinen on taivaasta vuotava siunausten virta!
eräs rukoilevan äitini lempijakeista Raamatussa oli
Mutta hänelle, joka kaikki ylönpalttisesti voi tehdä, kaiken senkin ylitse, kuin me rukoilemme taikka ymmärrämme, sen voiman jälkeen, joka meissä vaikuttaa,
Hänelle olkoon kunnia seurakunnassa, joka on Kristuksessa Jesuksessa, kaikkiin aikoihin ijankaikkisesta niin ijankaikkiseen, amen!
Ef :20-21
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti