Kysymyksesi koskee määrotelmiä, semantiikkaa. Mikä on lahko? Se että protestantti arvostelee katolisuudessa piileviä Raamatun ilmoituksesta poikkeavia opetuksia ei tee jäsenmäärältään maailman suurinta kristillistä kirkkoa lahkoksi. Lahko on tekninen termi, jolla on määrätty sisältö. Lähetyshiippakunta ei ole hereettinen, opista erehtyvä, vaan skismaattinen ryhmä. Esikoislestadiolainen herätysliike ei ole lahko, mutta se on lahkoutumassa.
Erikoinen ja joiltain osin kai jopa ainutlaatuinen lausunto Suomen ev. lut. kirkon historiassa. Aihekin on erikoinen. Kirkko on varautunut siihen, jos sen papisto ottaa pappeuden omiin käsiinsä. Mutta siihen, jos maallikot alkavat tehdä papistolle kuuluvia tehtäviä, kirkko ei näköjään voi oikein mitään. Raamattuun lausunnossa ei viitata kertaakaan. Augsburgin tunnustukseen löytyy viittaus, samoin Kirkkojärjestykseen pariinkin otteeseen.
Jo alku on erikoinen. Alkupuolella tekstiä todetaan: "Teologisesti katsoen muutos johtaa esikoislestadiolaiset yhteisöksi, jolla on eri käsitys kirkosta, sakramenteista ja jumalanpalveluksesta kuin Suomen ev. -lut kirkolla tai ylipäätään luterilaisilla kirkoilla." Mutta muutos ei koske käsitysten muutoksia. Jo NYT esikoislestadiolaisilla on eri käsitys kirkosta, sakramenteista ja jumalanpalveluksesta kuin Suomen ev. lut. kirkolla (jonka piispoistakaan kaikki eivät ilmeisesti jaa ev. lut. kirkon käsitystä samoista asioista, mutta se on toinen juttu).
Piispat kertovat nyt siitä, kuinka kirkon yhteydessä eläminen on ehtoollisyhteydessä pysymistä. Mieleen tulee parin piispan päinvastaiset jutut viime vuosilta, joissa on menty melkein sillä linjalla, että kerran kastettu on pelastettu, eikä muulla ole kirkon yhteydessä olemisen kannalta väliä. Mutta hienoa, että kaikki piispat ovat nyt sitä mieltä, että kirkon yhteydessä elämiseen kuuluu messuissa käyminen.
Yksi erikoisimmista virkkeistä lausunnossa on tämä: "Ehtoollinen, jota ei tahdota viettää yhdessä niiden kanssa, joilla on SAMA USKO, vääristää sakramentin luonnetta." jota seuraa päätelmä: "Erillinen ehtoollinen viestii, että usko on eri kuin kirkolla." Varmaan tuossa eri usko sitten onkin, mutta minkä takia piispat eri uskoa niin kirkkoa, sakramentteja kuin jumalanpalvelusta koskien useaan otteeseen esiin tuotuaan esittivät väitteen, että usko olisi sama, jonka nostivat esiin vain tyrmättäväksi?
PIISPOJEN UHKAUKSET ESIKOISLESTADIOLAISILLE
Piispojen uhkaukset omien kasteiden ja ehtoollisten seurauksia koskien vaikuttaisivat olevan seuraavat:
1. Yhteisten jumalanpalvelusten lakkaaminen seurakunnissa (eli kirkko aikoo siinä tapauksessa kieltää ehtoolliset näiltä jäseniltään kirkon tiloissa)
2. Kirkko aikoisi kieltää esikoislestadiolaisilta lapsilta rippikoulun käymisen ja konfirmaation saamisen mahdollisuuden liikkeen piirissä tai yhteistyössä paikallisten seurakuntien kanssa
3. Kirkkorakennusta tai muita tiloja ei luovutettaisi hengellisten tilaisuuksien järjestämistä varten niille seurakunnan jäsenille, jotka ovat esikoislestadiolaisia
4. Piispat esittävät kysymysmuotoisia vihjailuja, että esikoislestadiolaiset eivät kenties voisi jatkossa asettaa ehdokkaita tai äänestää seurakuntavaaleissa, ja että liikkeen edustajat tipahtaisivat pois Kirkolliskokouksesta ja Kirkkohallituksesta. Nämä vihjailut ovat aika erikoisia, ottaen huomioon että seurakuntavaaleissa ovat äänioikeutettuja Kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti kaikki 16 vuotta täyttäneet seurakunnan jäsenet, eikä seurakuntavaaleissa äänestämistä voisi kieltää edes piispojen päätöksin.
MITÄ NUO TARKOITTAVAT?
Käytännössä piispojen puuttumismahdollisuus koskee lähinnä kirkon tilojen käyttöä ja rippikouluja (ja ehkä kasteen tunnustamattomuutta, mutta siltä osin piispat eivät uskaltaneet väittää mitään muuta kuin, että asia vaatisi lisätutkintaa). Näistä nuorten lippulaivaansa, eli rippikouluihin, kirkko ei todennäköisesti uskaltaisi puuttua. Eli ainoa realistinen vaikutuskanava tuntuu olevan kirkon tilojen käytön rajoitukset.
Kirkko on rajannut keinovalikoimansa aika pieniksi. Entisaikaan kirkko saattoi vaikka erottaa hajaannusta aiheuttavat jäsenensä. Nykyään se ei pysty erottamaan ketään, eikä antamaan niillä paikkakunnilla, joilla Esikoislestadiolaisilla on omat toimitilansa, itse asiassa oikein mitään sanktioita. Mahdolliset sanktiot koskevat niitä paikkakuntia, joilla Esikoislestadiolaislla ei ole omia toimitiloja.
Tuo viimeksi mainittu huomio on mielestäni olennainen: "Mahdolliset sanktiot koskevat niitä paikkakuntia, joilla Esikoislestadiolaislla ei ole omia toimitiloja."
Nimittäin: vaikka osa esikoislestadiolaisista ei lähtisi maallikkosakramenttitoimintaan mukaan, sanktiot aiottaisiin kohdistaa kaikkiin esikoislestadiolaisiin. Eli vaikka esim. Helsingissä, jossa esikoislestadiolaisilla on oma rukoushuone, ja jossa kynnys aloittaa maallikkosakramentit on siksi alhaisempi, toimittaisiin osan esikoislestadiolaista osalta jollain tavalla, sanktiot kohdistettaisiin myös niiden paikkakuntien esikoislestadiolaisiin, jotka jatkossakin toimisivat kirkon piirissä. Maallikkoliikkeitä on hyvin vaikea rangaista ilman, että seuraa ongelmia siitä, että sanktiot koskevat muitakin kuin niitä, jotka ovat toimineet sanktiot aiheuttavalla tavalla. Sanktiot voisivat koskea moninkertaista ihmismäärää kuin mikä sanktiot aiheuttaa.
Esim. Luther-säätiön tapauksessa porttikieltoja luterilaisten kirkkojen tilaisuuksien järjestämiseen on annettu Luther-säätiön pastoreille, mutta ei messuyhteisöjen jäsenille. Esikoislestadiolaisuustapauksessa porttikieltoja kirkkotilojen käyttöön oltaisiin antamassa nimenomaan maallikoille. Aikana, jolloin kirkko toivoo maallikkojen aktivoituvan ja korostaa vapaaehtoisten roolia seurakuntien käsinä ja jalkoina...
Mielenkiintoisia pohdintoja tulevasta taistelusta, JOS sakramentit otetaan omiin käsiin. Piispojen selkeä väliintulo saattaa vaikuttaa suomalaisiin saarnaajiin, jotka todellakin elävät toisenlaisessa hengellisten herätysliikkeiden kontekstissa kuin ruotsalaiset ja norjalaiset. Siellähän valtionkirkko savusti nämä kansanherätykset ulos vapaiksi suunniksi 1800-luvulla. Suomessa sen sijaan niitä siedettiin, ja lestadiolaisuutta siedetään yhä sen opillisista ongelmista huolimatta, ja niistä on tullut ev.lut. kirkon tärkeä voimavara.
Mikko.onko mahdollista suurenkin kirkkokunnan eksyminen harhaoppiin ja siten muuttuminen tietämättään vääräoppiseksi lahkoksi.
VastaaPoistaKysymyksesi koskee määrotelmiä, semantiikkaa. Mikä on lahko?
VastaaPoistaSe että protestantti arvostelee katolisuudessa piileviä Raamatun ilmoituksesta poikkeavia opetuksia ei tee jäsenmäärältään maailman suurinta kristillistä kirkkoa lahkoksi.
Lahko on tekninen termi, jolla on määrätty sisältö. Lähetyshiippakunta ei ole hereettinen, opista erehtyvä, vaan skismaattinen ryhmä.
Esikoislestadiolainen herätysliike ei ole lahko, mutta se on lahkoutumassa.
Erikoinen ja joiltain osin kai jopa ainutlaatuinen lausunto Suomen ev. lut. kirkon historiassa. Aihekin on erikoinen. Kirkko on varautunut siihen, jos sen papisto ottaa pappeuden omiin käsiinsä. Mutta siihen, jos maallikot alkavat tehdä papistolle kuuluvia tehtäviä, kirkko ei näköjään voi oikein mitään. Raamattuun lausunnossa ei viitata kertaakaan. Augsburgin tunnustukseen löytyy viittaus, samoin Kirkkojärjestykseen pariinkin otteeseen.
VastaaPoistaJo alku on erikoinen. Alkupuolella tekstiä todetaan: "Teologisesti katsoen muutos johtaa esikoislestadiolaiset yhteisöksi, jolla on eri käsitys kirkosta, sakramenteista ja jumalanpalveluksesta kuin Suomen ev. -lut kirkolla tai ylipäätään luterilaisilla kirkoilla." Mutta muutos ei koske käsitysten muutoksia. Jo NYT esikoislestadiolaisilla on eri käsitys kirkosta, sakramenteista ja jumalanpalveluksesta kuin Suomen ev. lut. kirkolla (jonka piispoistakaan kaikki eivät ilmeisesti jaa ev. lut. kirkon käsitystä samoista asioista, mutta se on toinen juttu).
Piispat kertovat nyt siitä, kuinka kirkon yhteydessä eläminen on ehtoollisyhteydessä pysymistä. Mieleen tulee parin piispan päinvastaiset jutut viime vuosilta, joissa on menty melkein sillä linjalla, että kerran kastettu on pelastettu, eikä muulla ole kirkon yhteydessä olemisen kannalta väliä. Mutta hienoa, että kaikki piispat ovat nyt sitä mieltä, että kirkon yhteydessä elämiseen kuuluu messuissa käyminen.
Yksi erikoisimmista virkkeistä lausunnossa on tämä:
"Ehtoollinen, jota ei tahdota viettää yhdessä niiden kanssa, joilla on SAMA USKO, vääristää sakramentin luonnetta." jota seuraa päätelmä: "Erillinen ehtoollinen viestii, että usko on eri kuin kirkolla." Varmaan tuossa eri usko sitten onkin, mutta minkä takia piispat eri uskoa niin kirkkoa, sakramentteja kuin jumalanpalvelusta koskien useaan otteeseen esiin tuotuaan esittivät väitteen, että usko olisi sama, jonka nostivat esiin vain tyrmättäväksi?
PIISPOJEN UHKAUKSET ESIKOISLESTADIOLAISILLE
Piispojen uhkaukset omien kasteiden ja ehtoollisten seurauksia koskien vaikuttaisivat olevan seuraavat:
1. Yhteisten jumalanpalvelusten lakkaaminen seurakunnissa (eli kirkko aikoo siinä tapauksessa kieltää ehtoolliset näiltä jäseniltään kirkon tiloissa)
2. Kirkko aikoisi kieltää esikoislestadiolaisilta lapsilta rippikoulun käymisen ja konfirmaation saamisen mahdollisuuden liikkeen piirissä tai yhteistyössä paikallisten seurakuntien kanssa
3. Kirkkorakennusta tai muita tiloja ei luovutettaisi hengellisten tilaisuuksien järjestämistä varten niille seurakunnan jäsenille, jotka ovat esikoislestadiolaisia
4. Piispat esittävät kysymysmuotoisia vihjailuja, että esikoislestadiolaiset eivät kenties voisi jatkossa asettaa ehdokkaita tai äänestää seurakuntavaaleissa, ja että liikkeen edustajat tipahtaisivat pois Kirkolliskokouksesta ja Kirkkohallituksesta. Nämä vihjailut ovat aika erikoisia, ottaen huomioon että seurakuntavaaleissa ovat äänioikeutettuja Kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti kaikki 16 vuotta täyttäneet seurakunnan jäsenet, eikä seurakuntavaaleissa äänestämistä voisi kieltää edes piispojen päätöksin.
MITÄ NUO TARKOITTAVAT?
Käytännössä piispojen puuttumismahdollisuus koskee lähinnä kirkon tilojen käyttöä ja rippikouluja (ja ehkä kasteen tunnustamattomuutta, mutta siltä osin piispat eivät uskaltaneet väittää mitään muuta kuin, että asia vaatisi lisätutkintaa). Näistä nuorten lippulaivaansa, eli rippikouluihin, kirkko ei todennäköisesti uskaltaisi puuttua. Eli ainoa realistinen vaikutuskanava tuntuu olevan kirkon tilojen käytön rajoitukset.
Kirkko on rajannut keinovalikoimansa aika pieniksi. Entisaikaan kirkko saattoi vaikka erottaa hajaannusta aiheuttavat jäsenensä. Nykyään se ei pysty erottamaan ketään, eikä antamaan niillä paikkakunnilla, joilla Esikoislestadiolaisilla on omat toimitilansa, itse asiassa oikein mitään sanktioita. Mahdolliset sanktiot koskevat niitä paikkakuntia, joilla Esikoislestadiolaislla ei ole omia toimitiloja.
Tuo viimeksi mainittu huomio on mielestäni olennainen:
VastaaPoista"Mahdolliset sanktiot koskevat niitä paikkakuntia, joilla Esikoislestadiolaislla ei ole omia toimitiloja."
Nimittäin: vaikka osa esikoislestadiolaisista ei lähtisi maallikkosakramenttitoimintaan mukaan, sanktiot aiottaisiin kohdistaa kaikkiin esikoislestadiolaisiin. Eli vaikka esim. Helsingissä, jossa esikoislestadiolaisilla on oma rukoushuone, ja jossa kynnys aloittaa maallikkosakramentit on siksi alhaisempi, toimittaisiin osan esikoislestadiolaista osalta jollain tavalla, sanktiot kohdistettaisiin myös niiden paikkakuntien esikoislestadiolaisiin, jotka jatkossakin toimisivat kirkon piirissä. Maallikkoliikkeitä on hyvin vaikea rangaista ilman, että seuraa ongelmia siitä, että sanktiot koskevat muitakin kuin niitä, jotka ovat toimineet sanktiot aiheuttavalla tavalla. Sanktiot voisivat koskea moninkertaista ihmismäärää kuin mikä sanktiot aiheuttaa.
Esim. Luther-säätiön tapauksessa porttikieltoja luterilaisten kirkkojen tilaisuuksien järjestämiseen on annettu Luther-säätiön pastoreille, mutta ei messuyhteisöjen jäsenille. Esikoislestadiolaisuustapauksessa porttikieltoja kirkkotilojen käyttöön oltaisiin antamassa nimenomaan maallikoille. Aikana, jolloin kirkko toivoo maallikkojen aktivoituvan ja korostaa vapaaehtoisten roolia seurakuntien käsinä ja jalkoina...
Mielenkiintoisia pohdintoja tulevasta taistelusta, JOS sakramentit otetaan omiin käsiin. Piispojen selkeä väliintulo saattaa vaikuttaa suomalaisiin saarnaajiin, jotka todellakin elävät toisenlaisessa hengellisten herätysliikkeiden kontekstissa kuin ruotsalaiset ja norjalaiset.
VastaaPoistaSiellähän valtionkirkko savusti nämä kansanherätykset ulos vapaiksi suunniksi 1800-luvulla. Suomessa sen sijaan niitä siedettiin, ja lestadiolaisuutta siedetään yhä sen opillisista ongelmista huolimatta, ja niistä on tullut ev.lut. kirkon tärkeä voimavara.