Seitsemän luomispäivää ja luonnonhistorian massatuhot

Asteroidin isku. Taiteilijan näkemys
kuva Serpo.org

Ensimmäisenä luonnontieteen tutkimuksissa pantiin merkille dinosaurusten yllättävän nopea katoaminen fossiilien joukosta. Dinojen massiivinen kuolema on niin merkittävä, että sitä käytetään elämän historian jaksottelun virstanpylväänä, siirtymisenä mesotsoisesta eli keskielämän ajasta kenotsoiseen eli uuden elämän aikaan. Dinojen valtakausi päättyi ja meidän nisäkkäiden aika alkoi. Tämä tapahtui noin 65 miljoonaa vuotta sitten.

Monenlaisia syitä dinosaurusten massatuholle on tieteessä pohdittu, mutta tällä hetkellä tutkimuksen konsensus on, että Jukattanin niemimaan tuntumaan Meksikon lahteen iski suurehko asteroidi. Iskupaikan löytäminen on ollut hidasta hommaa, koska valtava kraateri on meren alla paksujen myöhempien kerrostumien kätkössä. Öljynetsinnän vaatimat laitteet ovat sen paljastaneet.

Asteroidin isku ei sinänsä olisi vielä vakuuttava selitys, mutta kun meso-keno rajalta (K/T boundary) löydetään eri puolilta maailmaa ohut geologinen kerrostuma, jossa on taivaallista iridiumia, maapallolla harvinaista mineraalia, niin teoria on saanut tärkeää vahvistusta. Ajatellaan, että asteroidin isku nostatti niin valtavan tomupilven, että aurinko peittyi moneksi vuodeksi ja seurasi lyhyt mutta kohtalokas vuosia kestänyt yö, jota dinosaurukset ja monet muut mesotsoiset eläinlajit eivät kestäneet. (Havainto johti tutkijat erittäin käytännölliseen ja pelottavaan johtopäätökseen, totaalinen ydinsota nostaisi samalla tavalla tomua ilmaan ja tuhoaisi elämän maapallolta, nuclear winter).

Havaintojen lisääntyessä ja tietomäärän kasvaessa luonnontieteessä on käynyt ilmi, että kaikki merkittävät elämänhistorian kaudet päättyvät massatuhoon. Näitä lasketaan tällä hetkellä kaikkiaan kuusi, ja esimerkiksi paleoliittisen ajan tuho oli elämälle lähes totaalisen katastrofaalinen permikauden lopulla.

Massiiviset tuhot eivät kaikki suinkaan näytä johtuvan avaruudesta maapalloon iskeytyneistä kiven järkäleistä. Huomiota on kiinnitetty avaruudesta tulevaan kosmiseen säteilyyn, joka voi olla tappavaa, jos sen lähde on liian lähellä aurinkokuntaa. Hetken kestävä supernovan välähdys voisi laittaa melkoiset gammat myös planeettamme elämälle.


Massatuhojen teologiaa
On niitä, jotka viittaavat näihin suuriin elämän massatuhoihin ja sanovat, että eihän tämä sovi yhteen jumalauskon kanssa. Miten Jumala näin hutiloiden ja verisesti maailmaa ohjaisi? Parempi unohtaa koko Jumala ja pitää luontoa, elämän nousua ja tuhoa, puhtaan sattuman leikkinä. Siinä ohessa sitten tietenkin oma elämämme on pelkkää sattuman leikkiä, onnellisten mutaatioiden kasautumista, päälle ajavan auton väistämistä viime hetkessä hyvällä onnella.

Kun tarkastelemme tieteen tuloksia tarkemmin, näemme merkillisen tosiasian. Elämän historian massatuhojen rytmissä elämä kehittyy maapallolla vaiheesta toiseen. Ikäänkuin elämänmuodot antaisivat tilaa uusille olosuhteiden muutenkin muuttuessa. Trilobiitit ovat Jumalan luomistekojen sitkeimpiä ja ihmeellisimpiä otuksia, jotka vallitsivat vesissä koko paleotsoisen ajan. Ne eivät kestäneet permikauden massiivista tuhoa, mutta kalat kestivät. Mene tiedä! Haastetta riittää nuorille biologeille.

Kyse ei siis ole mielettömästä tuhosta, jonka jälkeen on täysi kaaos. Elämän historiasta tunnetut massatuhot ovat itseasiassa rajapintoja, eräänlaisia portaita elämän kehityskulun ihmeellisessä rakennelmassa.


Luomisen illat ja aamut
Kun olen näitä pohtinut mieleeni on tullut ensimmäisen luomisketomuksen jykevä rytmi aivan uudella tavalla.

Genesis 1 jaksottaa kaiken luomisen vaiheisiin ja asettaa kaiken seitsemän päivän viikon runkoon, joka huipentuu suureen sapattiin, kun Jumala lepää teoistaan. Lähes runoelman tapaan kertomusta rytmittävät toistuvat sanat Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.

Katselen massiivisia elämän tuhoja tämän kauniin ilmaisun tavoin - näille Jumalan luomille eläville olennoille tuli ilta. Mutta sitä seurasi aamu ja Jumala loi uutta.

Elämme tätä viikkoa tänään uskossa odottaen pelottavaa illan tuloa Raamatun apokalyptisen sanoman mukaan, ihmiskunnan massatuhoa.

Elämme näitä 70 tai 90 elinvuotta, jotka Herra meille suo, uskossa odottaen pelottavaa illan tuloa, jolloin Jumala vaatii meiltä antamansa hengen, ihmisen kuolemaa.

Mutta sitten tulee aamu. Uuden luomisen aamu, ylösnousemuksen aamu.

Raamattu ei sen yli sitten paljon kerrokaan - mutta sanoo, että massatuhoa seuraava aamu on kiva.