Kertomuksen perusteissa on yllättävä rakenne, jota ei ole helppo huomata hurskaassa ja perinteisessä opillisessa lukemisessa. Nämä vaaleanpunaiset silmälasit peittävät Raamatun Sanan näkyvistä ja sen alkuperäinen räjähtävä voima jää käyttämättä. Omat käsitykset jylläävät, Raamatun murskaava sanoma jää huomaamatta.
Seuraavalla vertauksella olen koettanut tuoda esiin Edenin puutarhan kertomuksessa olevan perustavan ja aivan kauhean rakenteen.
Asia ei ole paljon herätätnyt keskustelua, niin oudolta tarina tuntuu, ja on helppo sivuttaa vieras tapa katsella niin rakasta ja tuttua pyhän Raamatun alkukertomusta.
Perheen isä sisustaa kahdelle lapselleen leikkihuoneen. Siellä on kaikenlaisia alle kouluikäiselle sopivia tavaroita, leluja, askartelutöitä, pehmonalleja ja suloisia nukkeja vaatteineen. On polkuautoa, on kanihäkki ja koiranpentu ja häkissä puhuva papukaija. Suurista ikkunoista tulee valoa pehmeille matoille, joiden päällä on hyppytyyynyjä.
Keittiönurkassa on jääkaapissa kaikkea terveellistä ja maukasta ja jättskipuikkojakin, onpa pöydällä sen vieressä makeisiakin ja hedelmiä, mehua. Mitään ei todellakaan puutu, isä on kaikesta huolehtinut parhaansa mukaan.
Huoneessa on seinän luona kaunis pieni pöytä, jolla on pieni lasillinen herkulliselta tuoksuvaa ja houkuttelevasti kimaltelevaa juomaa. Siihen isä on sekottanut pahinta mahdollista ihmisen nopeasti tappavaa myrkkyä.
"No hei, lapset, isän täytyy nyt lähteä, mutta leikkikää te täällä kaikessa rauhassa, kunnes palaan. Muistattehan, että kaikkea saatte kyllä syödä ja juoda mutta tuosta pienellä pöydällä olevasta lasista ei saa juoda. Siinä on tappavaa myrkkyä."
Näin sanoen isä iloisesti vilkuttaa ja lähtee, jääden sitten oven taakse siinä olevasta ikkunasta seuraamaan, mitä tapahtuman pitää.
Edenin puutarhan kertomusta lukiessamme näemme saman perusrakenteen kuin lastenhuoneessa, tosin tietenkin paljon rikkaammin ja runollisemmin kuvattuna, onhan se Pyhän Hengen inspiroimaa tekstiä.
Miksi ihmeessä kertomuksemme isä tekisi moisen täysin edesvastuuttoman teon omille lapsilleen, johtaen heidän kuolemaansa?
Miksi ihmeessä meidän Luojamme, Taivaallinen Isämme, antaa meille vapauden langeta rikkomaan Hänen pyhää tahtoaan, josta rangaistus on kuolema.
Tämä jännite johtaa meidät ihmisenä olemisen ja jumalasuhteemma perustaviin kysymyksiin, ja siksi kertomus Paratiisista on nimenomaan kristityille niin olennainen.
Juutalaisille se ei ole yhtä merkittävä, koska siellä ei ole oppia perisynnistä tai hyvin kielteistä näkemystä ihmisen mahdollisuuksista.
Jumalan kansa tahtoo elää Jumalaa miellyttäen Mooseksen antamien neuvojen ja ohjeiden mukaan - vaan eipä ole siihen kyennyt, sanoo apostoli Paavali.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti