Kristillisen uskon olemukseen kuuluu aineellinen todellisuus.
Tämä tulee uskomme juutalaisesta taustasta, Vanhasta testamentista, joka on yllättävän tämänpuoleinen uskonto.
Aikamme ihminen ajattelee usein, että uskonto on niitä "henkimaailman asioita" ja rajoittuu tuonpuoleiseen, näkymättömään, uskonasioihin, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Meillä on tämä kosketeltava todellisuus, arki, käytännön elämä, jota elämme parhaamme mukaan.
Hengen ja aineen eroaminen voi tapahtua myös uskovan kristityn mielessä sillä tavoin, että on nämä uskonasiat ja sitten ollaan toisaalta realisteja tässä maailmassa.
Vanhan testamentin Jumalan kansa eli hyvin aineellista todellisuutta.
Abrahamista alkaen heillä oli mielessä Luvattu maa, jonka Jumala lupasi heille perinnöksi.
Maa, jolla on maantieteellinen sijainti, koko, rakenne, vuorensa ja laaksonsa, jokensa ja järvensä ja lähteensä ja aavikkonsa, eläimistönsä, kasvustonsa ja jossa asuu muitakin kuin Abrahamin lapsia.
Suurinpiiretin nykyinen Israel ja Palestiinan autonomia ja jossain vaiheessa myös nykyisen Jordanian länsiosat ja Syyrian kulma Golan.
Luvattu maa on ainetta, kalkkikiveä, multaa, soraa, ja siellä on ainetta, vettä ja ilmaa, sadetta ja kuivaa.
Se on edelleen olemassa ja juutalainen kansa on nyt palannut sinne takaisin suuresta hajaannuksesta, jossa he pitkin maailmaa sanoivat pääsiäisenä "tänä vuonna täällä, ensi vuonna Jerusalemissa"
Vanhan testamentin kansan liitonmerkki on aineellinen, poikien esinahka leikataan pois seitsemän päivän ikäisenä.
Siitä lähtien jokaisella juutalaisella miehellä on varsin intiimi aineellinen merkki kehossaan siitä, että on Abrahamin lapsi, kuuluu Jumalan valittuun kansaan.
Juutalainen pääsiäisateria on aineellinen. Siinä on tarkoin määritellyt ruokalajit ja siunauksen maljat muistona aineelliselle tapahtumalle, lähdölle Egyptistä.
Jumalan kansan temppelissä Jerusalemissa uhrattiin aineellisia eläimiä Jumalalle lain käskyjen mukaan ja tuotiin aineellisia lahjoja pelloilta, karjalaumasta, lampaiden ja vuohien parista ja ihan selvää kilisevää hopearahaa, kun raha oli keksitty.
Mooseksen laki on varsin aineellinen ja ulottuu elämän kaikille alueille. Sen noudattaminen on arkista elämää, ei mitään varsinaista hengellisyyttä.
Tämän päivän juutalaisuudelle on ominaista käytännöllisyys, kirjoitetun ja suullisen Tooran noudattaminen elämässä, praksis.
Jos keskustelet heidän kanssaan, voit kyllä kuulla todella syvällistä ja laajaa hengen lentoa, hienoa Raamatun tulkintaa ja monia asioita.
mutta runko on aineellinen, ruumiillinen, ei niinkään mitä päässäsi pyörii vaan sytytätkö sapattina kynttilät vai ei, noudatatko ruoan puhtaussääntöjä vai et.
Saksan holokaustin aikana rabbit sanoivat erikoisella tavalla - nyt on oikeus puolustautua, sillä natsit eivät ole sieluamme etsimässä vaan tahtovat tuhota ruumiimme.
Varsovan ghettosta se alkoi ja voit päivän uutisista seurata miten se puolustautuminen jatkuu.
on kristittyjä, jotka ovat verranneet itseään juutalaisuuteen ja pitävät itseään paljon korkeamman henkisen uskonnon edustajina.
no jaa...
heiltä on ehkä hukassa että myös meidän uskontomme on aineellinen.
Jumalan Sana tuli lihaksi.
pelkästään tämän tajuaminen vaatii elämän iän eikä se sittenkään mene kalloon.
Jumalan Sana tuli lihaksi, syntyi neitsyt Mariasta ensimmäisenä jouluna Beetlehemin seimeen.
miksi ihmeessä?
koska aineellinen todellisuus, luotu todellisuus, on se, mistä tässä on kyse.
ei jotkut hengen kiehkurat.
Jumala tosissaan aikoo antaa meille ylösnousemusruumiin.
ei meistä tule enkelien tapaisia henkiolentoja, vaan ruumiillisia uusia aatameita ja eevoja.
Jumala tosissaan meinaa luoda uudet taivaat ja maan.
aineellinen todellisuus on todellisuutta.
Jeesus on käskenyt kastamaan.
Vesi on ainetta, ominaisuuksiltaan mitä ihmeellisin molekyyli, kaksi vetyä ja yksi happi atomi H20, jota ilman ei ole elämää.
Sanomme, että Jumalan Sana ja vesi yhdessä ovat sakramentti, kaste, uuden liiton merkki.
sydämen ympärileikkaus, henkisellä tasolla jees, mutta vettä on käytettävä.
samoin sanomme, että Jumalan Sana ja viini ja leipä yhdessä ovat sakramentti, ehtoollinen, uuden liiton ateria.
Jeesuksen muistamista hengessä jees, mutta leipää ja viiniä on käytettävä. Ne ovat Jeesuksen ruumis ja veri.
olen ymmärtänyt että esikoislestadiolaisuudessa nämä aineen ja Hengen asiat ovat jotenkin hukassa.
syytä ei tarvitse kaukaa etsiä.
nämä eivät mene nimittäin järkeen.
ja perus-essu on järkevä, hyvin käyttäytyvät, moraalinen ja siisti ihminen, Jumalan armosta mitä on.
armonjärjestys kohdistuu pietistisen herätyksen tavoin yksilöön, joka poimitaan rovastin aikana Lapin kastettujen joukosta.
kaikki ovat vedellä kastettuja ja osallistuvat (pakosta) ehtoolliselle, mutta eivät kaikki ole heränneellä tunnolla ja elävässä uskossa.
on näitä kuolleen uskon pappeja ja seurakuntalaisia, joilla ei ole asuvaista Pyhää Henkeä.
mutta todellisuudessa huomio keskittyy sen ymmärtämiseen, mitä saarna sanoo. että hyi hyi, varo varo, synti synti, tee parannus, älä koske, älä maista, älä katso, karta maailman saastaa ja pahuutta, älä koreile sillä se on huoruutta ja tule kuulemaan kun kaikki tämä todistetaan anteeksi.
ei tuossa ole juuri sakramenteille tilaa, vesi on saarna ja elävä usko on veri.
Raamatullinen kristinusko on kuitenkin ainetta ja Henkeä.
pieni lapsi kastetaan - ja se on oikea kaste.
kuoleva tai vakavasti sairas saa Herran pyhän ehtoollisen - ja se on oikea ehtoollinen.
nämä TOIMIVAT Jumalan tarkoittamalla tavalla, vaikka ihminen ei siitä kovin paljon yli katekismuksen ymmärtäisi.
kun syntinen saa ehtoollisessa Jeesuksen ruumiin ja veren, se on Jeesuksen ruumis ja veri ja synnit annetaan anteeksi.
sorry vaan, saarnaajien vallanhimo ei tänne asti riitä. tällä alttarilla ei ihminen ole päällepäsmäri eikä avainten vallan omistaja.
Kristuksen ristin juurella toimii Herra Jeesus itse sakramentissa, joka on enemmän, paljon enemmän kuin järki voi käsittää.
se tekee sen mitä lupaa.
Kirjoittanut: Patu
Joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen lihaan tulleeksi. 1Joh.4:2
Hänen tulee ensin puhua ja kutsua minua sanallaan. Ei kenenkään pidä tulla Jumalan luo ilman välittäjää, vaan hänen tulee ilmaantua lihaan tulleen Kristuksen eteen, hänen joka on sovittaja. Filippus tahtoi etsiä sellaista, joka kulkee ylitse auringon: "Näytä meille Isä, niin me tyydymme." Edellä mainitut henget hohtavat niin kirkkaina, että se viettelee koko maailman, niin kuin Muntser teki. Pysykäämme siis hänen kanssaan, joka tuli lihaan ja joka etsii kadonnutta lammasta. Me emme ole paimenta etsimässä eikä kadonnut hopearaha etsi itseään.
Sakramentin vihollisilla on toinen henki. Hehän kieltävät karkeasti sen, että Kristus on tullut lihaan, koska muka"liha ei mitään hyödytä" (Joh.6:63) Se on yhtä karkea kuin lahkolaisten apostoli Johanneksen aikana. Ja koska ulkonainen sana ei mitään merkitse ja sakramentit ovat vain ulkonaisia merkkejä, he saman tien heittävät Kristuksen lihan menemään.
Martti Luther: Luentoja Johanneksen ensimmäisestä kirjeestä
Kirjoittanut: MikkoL
Virsi 224
Oi Jeesus, leipä elämän,
nyt olet läsnä tässä
ja näet köyhän, nääntyvän
armoa pyytämässä.
Rukoilen, Herra, hartaasti:
Valmista armopöytääsi
myös minut vieraaksesi.
Vie vihreälle niitylle
nälkäinen pöydässäsi,
elävän veden lähteelle
saattele äänelläsi.
Sieluni anna nauttia
pyhästä ehtoollisesta
suloista virvoitusta.
Suo minun uskollisesti
pysyä ristin tiellä
ja tue palvelijaasi,
armoas älä kiellä.
Vahvista heikko uskoni,
tee sydän asunnoksesi
ja ruoki mannallasi.
Vihasta, kateudesta
puhdista sydämeni.
Suo, että tunnen murhetta
nyt vuoksi syntieni.
Vain kuolemasi kautta on
tie auki alta tuomion,
sen uskon, Herra Jeesus.
En ole, Herra, ansainnut
laisinkaan lahjojasi.
On minut synti kietonut,
murehdin pahuuttani.
Kuitenkin, Jeesus, lohdutat
ja rikkonutta armahdat.
Jo kannoit rangaistuksen.
Mä olen synnin haavoissa,
paranna kädelläsi,
eksynyt olen, sokea,
valaise Hengelläsi.
Heikolle armon voimaa suo,
kadonnut lammas kotiin tuo,
nimesi tähden auta.
Oi Jeesus, jälleen itsesi
minulle tahdot antaa.
Suo lahjaa rakkautesi
kiitollisena kantaa.
Ainoa olet lohdutus,
myös kuolemassa virvoitus,
sinussa kiinni riipun.
Oikea juhlavieraasi
suo minun, Jeesus, olla,
iloiten käydä pöytääsi
ja autetuksi tulla.
Herrani, asu minussa,
suo, että pysyn sinussa.
Vie viimein taivaan juhlaan.
Johann Rist 1654.
Ruots. Jakob Arrhenius 1691.
Suom. virsikirjaan 1701.
Uud. Elias Lönnrot 1867, komitea 1937.
Elävässä uskossa oleva esikoisten saarnaaja kehottaa "menkää usein Herran pöytään"
hän ei tunge sielun ja Jeesuksen väliin päällepäsmärinä, vaan kun näkee kuinka Herra hoitaa omaansa, tippa tulee silmäkulmaansa.
saattaapi siinä asettua vierelleen ja pyytää saada itsekin polvistua Herran aterialle, yhtä syntisenä, yhtä heikkona ja vajavaisena, yhtä vailla elävää uskoa ja Hengen hedelmiä kuin tuo seuravieras.
teeskentelemättä.
alkukirkon aikana ehtoollista usein kutsuttiin nimellä
"kuolemattomuuden lääke"
sitä se on.
korvillamme kuulemme Sanan, sydämessämme sen uskomme.
hyvä niin!
vaan Herramme asettaman ehtollisen leivän nielaisemme ja viinin kulautamme alas ---- ruumiillisesti.
ja se toimii!
Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka uskoo minun päälleni, hänellä on ijankaikkinen elämä.
Minä olen elämän leipä.
Teidän isänne söivät mannaa korvessa ja kuolivat.
Tämä on se leipä, joka taivaasta tuli alas, ja joka siitä syö, ei hänen pidä kuoleman.
Minä olen elävä leipä, joka taivaasta tuli alas: se joka tästä leivästä syö, hän elää ijankaikkisesti.
Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, jonka minun pitää antaman maailman elämän edestä.
Joh 6:47-51 Biblia 1776
Oi Jeesus, leipä elämän!
kuolemattomuuden lääke.
miten näin valtavaa lahjaa voidaan niin halveksia ja tehdä se toissijaiseksi ihmisten menoille?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti