Kristus ja kristitty

Kristus ja kristitty

Jeesus Kristus, poika Herran,
kulki metsätietä kerran
hymyhuulin, avojaloin
- linnunpoika kämmenellään.

Siitä kulki kristittykin
mustissansa, ilmein mykin,
paheksuvin mielialoin
- seudun synnit sydämellään.

Kohtasivat
ohi astuissaan
tuntematta toistaan kumpikaan.

Oiva Paloheimo

Kirkkotiellä

Oiva Paloheimo

Kirkkotiellä

Kuusivuotias poika ja äiti,
huntua kantain,
kirkosta kotihin käyvät,
kirkosta kotihin.
Päivä on pilvinen,
sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen.

Äitinsä kirjaa kantaa
poika ja omiaan miettii.
”Äiti”, hän äkkiä kysyy,
”onko se sama Jeesus?”
”Mitenkä?” – ”Jouluna, äiti,
muistatko, myös oli Jeesus,
sellainen pieni aivan,
eikä hän itkenyt yhtään,
seimessä heinillä nukkui
eikä itkenyt yhtään.
Onko se sama Jeesus,
joka on ristinpuulla
- tällä tavalla, äiti?”

”On, hän on se sama Jeesus.”

Päivä on pilvinen,
sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen.
Äitinsä kirjaa kantaa
poika ja omiaan miettii.
”Kirkossa sanottiin, äiti,
että se toinen Jeesus
yrttitarhassa itki.
Ja sitten ne sotamiehet
tulivat sinne, ja sitten
ne veivät hänet ja löivät
nauloilla ristinpuulle
- tällä tavalla, äiti.
Löivät. Varmaan se koski,
varmaan se kovin koski,
sillä hän huusi isää ja itki…
Äiti, hän itkee nytkin,
kuuletko, koko ajan?”

”Mitenkä,? Missä itkee?”

”Sinun kohdallas aivan
kuuluu se itku, äiti.”
”Minun?” Vavahdus puistaa
äitiä niin kuin lyönti.
”Minun? eikä se itku sitten
sinulle, sinussa itke?”
”Ei, se ei itke tässä.
Jeesus heinillä nukkuu
eikä hän itke yhtään.”

Päivä on pilvinen,
sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen.
Äitinsä kirjaa kantaa
syytön, huoleton poika
ja nauraa lintua, nauraa…
Varpunen hyppii tiellä,
hyppii… Oi, miten kevyt!

Jeesus äidissä itkee.


Oiva Paloheimo






Ja tämä runo on niin vattuttamaton että pittän ten tähän, onhan tiinä iltarukoutkin:

AUTTAMATON PEKKA

Tämä tarina, jonka nyt luet tästä,
on kuvaus Pekasta järkevästä.
Hän itsepäinen oli kuin pakana,
mutta pysyi aina sanansa takana:
sanat poikasen nelivuotiaan
näet myöskin tarkoin punnitaan.

Oli Pekka todella järkevä mies,
ihan kaiken hän ties:
politiikan, tyttöjen laitteet fiinit
ja leivosherkkujen vitamiinit.
Mutta ässä-kirjainta kuitenkaan
hän ei oppinut oikein lausumaan.
Tuli sokerista tokeri ja isästä itä.
Mutta Pekka ei voinut auttaa sitä.



Oli Pekka äitinsä mukana
nyt kirkolla Osuuskaupassa,
kun villakoiran näki hän siellä.
Ei sellaista näe kotikylän tiellä.
Ja Pekkakos huudahti: ”Jellona, hui!”
niin että myyjäkin kauhistui.

Pekan äiti nyt lailla äidin parhaan
selitti – laps olis joutunut harhaan:
”Se on koira, lapseni, eikä saa
noin jellonaks sanoa leijonaa”.
”Te on jellona”, tokaisi Pekka vain.
(Voi äitejä tottelemattomain”)

Kotimatkalla äiti siis ankarasti
tästä nuhteli Pekkaa portille asti.
Kun vihdoin päättyi se saarnan pito,
niin Pekka tuumasi: ”Aika ito
te jellona tentään olikin.”
(Voi äitejä, huokaat sinäkin.)



Kun Pekkaa pantiin nukkumaan,
niin äiti puheli murheissaan:
”Nyt taivaan isälle kerro se,
miten paha olit päivällä äidille.
Ei taivaan isäkään sallia vois,
että äidin poika noin ilkeä ois.
Kun anteeksi pyydät sä Jumalalta,
myös päästät äitisi murheen alta.”

Heti aamulla äiti siis Pekalta kysyi
(miten ihmeessä mielessäänkin pysyi
tuo pikkujuttu kaiken yötä,
vaikka äideillä on niin paljon työtä):
”No lapseni, mitä Jumala sanoi,
kun omani häneltä anteeksi anoi?”

Ylen kirkkaat silmät Pekalla on
ja ne kilpaa kanssa auringon
nyt loistivat, Pekka kun haukotteli
ja vastasi: ”Jumala kummatteli
titä kovatti. Näin hänen tanovan kuulin:
Kat hattumpaa, ei hattumpaa,
titä jellonakt minäkin entin luulin.”


Oiva Paloheimo
Auttamaton Pekka
Valeltava laulaja 1935

Kirjoittanut: MarttiF

Tuntemani kaveri sai kovat vihat päälleen kun piti saarnan Jeesuksesta tai ihmisten jeesuskuvasta.
Tuli arvostelleeksi sitä, että baby-Jeesus kelpaa, mutta ei se Jeesus, joka kehoittaa seuraamaan tai se Jeesus, joka puhuu Nikodemokselle ja fariseuksille.


Kirjoittanut: MikkoL

joo, nämä ovat suorastaan yllättävän syvällisiä runoja ja hahmot todellisia ihmisiä

Pan kuuntelee virttä

Pyhän Laurin kirkko talvella

Laitan tänne raamattupiiriin alustuksena vielä yhden Oiva Paloheimon runoista, Pan kuuntelee virttä.

Pan on pakanallinen hahmo, kreikkalaisten tarujen pukinsarvinen ilkikurinen veijari, joka metsissä nymfi-neitojen kanssa kirmaa ja soittaa pan-huilua.

Pan on antanut nimen myös Banias nimiselle paikalle Israelin ja Syyrian rajalla, jossa Hermon vuoren juurelta puhkeaa runsasvetinen lähde ja jossa on ollut kreikkalainen Panin temppeli aikoinaan.

Se on lähellä Filippuksen Kesareaa, joten paikkana varmasti tuttu myös Jeesukselle ja opetuslapsilleen.

Pan hahmo sorkkineen ja sarvineen on vaikuttanut kristillisen kirkon mielikuviin siitä, miltä perkele näyttää.

Pan. Frantz von Stuckin maalaus

Oivan runo - samoin kuin Saatana ja hänen poikansa ja nuo muut tänne lainaamani - kertoo hänestä itsestään suhteessa kristittyihin.

runo muistuttaa perusidealtaa runoa Ontuva Erikson, mutta on pitempi, vaikeatajuisempi ja rankempi ihmisen sisäisen elämän kuvaus.

kuten sanoin, Herra Jeesus ei koskaan Oivaa, lapsena äidiltä otettua ja 8 vuotiaana orvoksi jäänyttä herkkää suomalaista miestä unohtanut.


Pan kuuntelee virttä
Tapulin kelloissa viima soi.
Tuisku kinosta lapioi
ristien ylle, ja vaikeroi:
- Hautoja hautaa suntio jäinen.
Kirkossa jumalanpalvelus

Kirkon portaalla istuu mies
- pyryssä kaamean yksinäinen -
niin kuin jäätynyt kummitus,
synkkä ja sarvipäinen.
Laihan ja surkean ruumiin yllä
turkin repale kurja - ja siinä
melkein tympeä punerrus.
Tuuli, kulkuri, tuntee kyllä
vaellusveljensä karvaisen,
joka on kerran Olympolla
kulkenut edessä palvovan saaton
kiehtoen paimenet soitollaan.
Mies on Pan,
kulkuri kurja ja kotimaaton,
hylkäämä Olympon palvojasaaton,
köyhä ja yksin ja rappiolla.



Kirkossa jumalanpalvelus.

Tapulin kelloissa viima soi,
tuisku kinosta lapioi
Panin ylle, ja vaikeroi:
- Rauniot hautaa kauneus jäinen.



Äkkiä Pan havahtuu:
Risti! Ja Ristin huilu, urut,
kuorissa hulvahti siivilleen,
kiitosvirtenä korkeuteen
kantaen ihmissurut.
Kiihtynyt Pan
vallassa riemun ja kauhun
korvansa kirkon ovelle painaa
ja väristen kuuntelee,
virttä, virttä hän kuuntelee
ja voimaa uskomatonta
urkujen pauhun.
Mieletön, onneton Pan!
Hurjilla satyyrinkasvoillaan
autuas hurmio loistaa,
ja hän virren säveltä seuraa ja toistaa,
viheltää ...
Mutta havahtuu taas - ja häpeää.
Ja hän käsiinsä päänsä painaa,
nyyhkyttää.
"Oi Ristin huilu", hän voihkii.



Ja sitten onneton Pan
yli tuiskun ja urkujen pauhun
päin kirkon ovea huutaa
koko hätänsä pakahtuvan:
- "Kristus, Kristus!
Kaikkien huilujen Kristus,
myös minun huiluni ota
sinun urkujes ihmeeseen.
Jo aamun kasteessa liitettiin
se metsän ja ihmisten yhteyteen.
Vaan, Kristus, jos tarpeen on,
jos huiluni liian on jumalaton,
niin kasta se uudelleen.
Olen ovelta ovelle kirkkojen
läpi kulkenut kristityn maailman,
sillä virttäsi rakastan
ja urkujas palvelen.
Olen siinä ristisi vanki,
vaikka ristiäs ymmärrä en.
Oi, Kristus, puhalla kerran
läpi huiluni ruokojen.
Oi, kuuletko minua, Kristus,
kuuletko, Kristus?"


Pan vaikeni, odotti maltittomana.
Urut myös oli kirkossa hiljenneet.
Nyt jylisi siellä Jumalan sana,
iäks muuttumaton ja pyhä.
Pan odotti. Tuiskutti, tuiskutti yhä.
Ovi suljettu seisoi liikahtamatta.
Yhä tuiskutti, vihuri vei rukoustaan
lumen alle jo tarhassa ristien.
Pois kääntyi Pan, peto karvainen.
Pan, urkujen vanki ja kauneuden
alas hoippui kuusikon kätköön mustaan.
Lumi peitti jälkensä armahtaen.

Krusifiksi. Ruskon kirkko

Mutta seurakunnassa kerrotaan,
miten silloin, samana sunnuntaina,
lumimyrsky puisteli kirkkoa niin,
että alttariseinällä vääntelehti
kuva ristiinnaulitun, aivan kuin
se ois temponut nauloista käsiänsä.


Syvän korven kätkössä kurja Pan
koki ratkaista arvoitusta,
miten ristinkuolema vapahtais
hänet myös tästä harhailusta.
Että Ristin urkuihin mahdollinen
hänen huilunsa kerran oisi.
Sitä Kristus ei metsästä kuulla voi,
vaikka ihanintaan se soisi.

Meni talvi ja suvi sai suloinen.
Pan alistui. Alla puunsa
hän ymmärsi, että ei Ristin mies
ole tyytynyt kilvoitteluunsa.
Ja hän ymmärsi, että vain sadeöin
hän virsiä soittaa saisi,
sillä pilvien läpi ei varmaankaan
se taivasta pahoittaisi.



Mutta kerran hän lankesi kuitenkin
ja soitti nyt auringon nähden.
Sillä kaksi paimenta laulavaa
hän kohtas. Ja paimenten tähden
hänet maailmaan oli kutsuttukin.
Vähän soittaa heille hän tahtoi.
Mutta - huilusta virsi puhkesikin.
Mitä huilullensa hän mahtoi.

Ja ne paimenet sitten kertoivat,
että metsässä kummitteli.
Muka huilulla virsiä soitettiin.
(Sillä huilu kai oli se peli,
joka somasti lurittaa pensaassa.)
Pyhäaamuna soitti se varhain,
että "Enkeli taivaan lausui näin",
jok' on joululauluista parhain.

Pan parka. Miten hän häpesikään,
kun tästä hän sai nyt kuulla.
Mikä narri hän olikaan, virsiäkin
koki soittaa pakanan suulla.
Mitä ristin tiestä voi ymmärtää
mies, jolla on toinen taakka.
Pan häveten lymysi puitten taa
ja hän itki iltaan saakka.

Oiva Paloheimo
Runot 1955

Kirjoittanut: MarttiF

Me emme tiedä, mitä olentoja Kreikan vuorten metsiköissä on todella kirmannut sanotaan vaikka mykeneläisenä aikana.
Sieltähän kreikkalaiset tarut periytyvät ja kauempaakin.

Kun roomalainen sotapäällikkö ja valtiomies Sulla oli matkalla Kreikkaan, hän jossakin nykyisen Albanian kohdalla tapasi karvaisen olennon. Armeijassa oli monen kansan edustajia tulkkina, mutta kukaan ei pystynyt keskustelemaan tämän karvaisen miehen kanssa. Niin se päästettiin menemään. Lienee ollut isokokoinen apina tai sitten jonkunlainen viimeinen neandertalilainen. Näistä on helposti tullut aiheta satuihin ja taruihin.

MikkoL:
tuo on paljon mahdollista, että myös Pan hahmon takana on jokin antiikin Kreikan olento.



Matti Paloheimo kertoo isästään - otan joitain poimintoja:

"Oulunkylään varsinaisesti sijoitettua tekstiä on vaikea löytää. Hänhän oli sitä paitsi kirjailija, joka eli teksteissään sekä myös omissa sielunmaisemissaan läpi omaa lapsuuttaan ja nimenomaan lapsuutta, jonka hän koki maalla."

"Kolmas liitto oli sellainen strindbergiläinen avioliittohelvetti jossakin mielessä, mutta sitten ihan onnellinenkin toisessa mielessä, kuten aika useat avioliitot ovat. Välillä meni ihan hyvin ja välillä ei tahtonut mennä ollenkaan."

"Tällaista se kuitenkin oli ja johtui suuresti siitä, että alakerran kirjailija oli hyvin yksinäinen ja hyvin viluinen sekä henkisesti että fyysisesti. Hän ei oikein muulla tavalla osannut elää."



"Isä oli hyvin levoton luonne, joka ei voinut pysyä paikallaan. Jos kotona alkoi olla liian vaikeaa, hän pakeni jonnekin kavereiden luokse ja tietysti myös pullon ääreen. Se oli luultavasti hänen paras ja pysyvin ystävänsä kaikki vuosikymmenet. Monien taiteilijoiden tapaan pullo oli hänellekin tuttu ystävä ja tuttu vihollinen."

"Tekstiä, joka liittyisi suoraan Oulunkylään, on vaikea löytää. Jos haluaa mainita runon, joka häntä erityisesti kuvaa, se on vaikeaa. Hänessä on niin monta puolta: uskonnollinen, hyvin sentimentaalisen tunteellinen tai sitten hyvin pirullinen tai hyvin hauska. Valitaan ensimmäisestä kokoelmasta “Vaeltava laulaja” runo pirusta ja Johan Gutenbergista."


Matti Paloheimo
Tarinaa isästäni Oiva Paloheimosta

Saatana ja hänen poikansa

Oiva Paloheimo (1910-1973)

Hän kalastajan muodossa
on tullut huoneeseen,
hän kalastajan muodossa
on tullut vaimoineen,
ja poika musta seurassaan
on heillä huolenaan.

"Niin, runoniekka", hämillään
mies öinen jatkaa taas
(ja vaimo pyyhkii silmiään),
"tää poika, katsokaas,
on villitsemä urkujen.
Hän varjonmaassa ristien

käy öin ja päivin uneksuin.
Ja huuliharppuaan
hän soittaa lumottuna, kuin
ois tuuli povessaan.
Se tuuli ajaa edellään
- hän sanoo - pilvet pesistään.

"Hänt' aivan sääli nähdä on,
kun kirkonkellot soi.
- Oi, viekää minut kirkkohon!
hän pyytää. Emme voi.
Ei yli pyhän kynnyksen
saa käydä henget syvyytten.

"Siks, runoniekka, neuvo suo!
Sä uskot Jumalaan.
On lämmin myötätuntos tuo
myös ollut Saatanaan.
Et meitä ole häväissyt,
niin kuin nuo julmat kristityt.

"Suo neuvo, mihin elämään
nyt poika pantaisiin.
On tuskin lapsenkengistään
hän päässyt. Siksi niin
nyt hätäilemme puolestaan,
kun käy hän suureen maailmaan.

"Hän viel' ei tunne pahetta,
ei mit' on itsekkyys,
vain varjo hälle kiehtova
on himon hämäryys.
Ken viettelysten viedä sois
näin puhtaan, ainoisemme, pois.

"Niin, runoniekka, neuvo suo,
nyt mihin pantais poika tuo?"



Mä siihen: "Tänne jättäkää
jo poika yksin tein.
Saa jäädä, mielellään jos jää,
hän oppipojaksein.
Voi runovakkaa kantaa hän,
kun itse sitä häpeän.

"Maan runoilijat häädetyt
kas, tänne taivaast' on.
Ties miksi. Mutta täällä nyt
on sielu koditon;
vain syvyydestä itseään
saa runo mennä etsimään.

"Mut, kalastaja mustan veen,
jos poikas jäädä saa,
mä runoilijaks hänet teen,
jok' ylös himoaa.
Ja usko: Soihdut helvetin
lyö yöstä kerran taivaihin.

"Vien hänet kirkkoon vihittyyn.
Kas, pojan piilottaa
voin tänne, soppeen tuskan syyn,
joss' asuu — katsokaa
yölintu silmin puhkotuin
ja mykin, lauluttomin suin."

Mä sydämeni avasin
ja heille näytin sen.
He nyökkäsivät. Poikakin.
Mut aivan väristen
yölinnun pesän näki hän
ja linnunmunat näki hän.



Sai poika jäädä. Vaimoineen
pois kalastaja läks.
Vei poika harpun huulilleen
ja siirtyi lähemmäks,
ja aamuun asti soitollaan
hän kertoi valon kaipuustaan.

On kauan siitä, — tai kenties
vain yö tää vaikea,
kun mustain vetten kalamies
toi mulle poikansa.
Jäi minuun hän, mä häneen jäin
niin kiihkeästi, lähekkäin.

Nyt ylösnousemukseen hän,
ah, uskoo, Saatanaan,
ja vapahdukseen kärsivän
ja julman maailman.
"Oi, rakas poika pimennon,
sun uskos jumalaton on.

"Mut soita huuliharpullas
se virsi, kaunis niin,
kun maasi mustan ruhtinas
käy ihmissydämiin,
ja vasten rintaa Kristuksen
hän päänsä painaa itkien."

Vain hymy itkun lähteessä
niin kirkkaan puhdas on
kuin soittonsa, kun viestiä
yön mustan nuorison
toi rakkain poika Saatanan:
— "Käy tiemme loistoon Jumalan...!"



Hän soitti. Huuliharpustaan
niin puhkes virsi uus,
ja tuskaan kapinoitsevaan
jäi lämmin valoisuus.
Yölinnun siihen nosti hän
ja linnunmunat nosti hän.

Ja pääsiäinen koitti näin:
soi kellot vapahtain.
Mä astuin kirkkoon avopäin
se poika rinnallain.
Ja silloin tuuli ylhäinen
löi kieliin Herran urkujen.

Ja pilvet karkas pesistään,
kuin pauhu aallokon
ois vyöryttänyt edellään
ne taakse auringon.
Ja poika rinnalta nyt mun
nous' urkumetsään Raamatun.

Siell' ihmeellistä sanomaa,
oi kuulkaat kaikki, puhaltaa
nyt huuliharppu: — "Pimeimpään
lyö valon armahdus."
Ja Kristus nousee — sylissään
se suurin rikkomus.
Kuin eksynyttä karitsaa
hän kantaa mustaa jumalaa.

"Yö syttyy, palaa roihuten.
Ja taivas juurtuu tuhkaan sen."


Oiva Paloheimo
Runoja 1955



Saatana elää ja hallitsee valtakuntaansa täällä ihmiskunnan keskellä

ei hän ole kuollut

ei hän ole joku menneiden aikojen myytti

ei hän ole joku Lutherin keskiaikainen kuvitelma

Jeesus tunsi - ja tuntee saatanan varsin hyvin

ovat keskustelleet vakavasti hengellisistä asioista

molemmat käyttivät meille kuvatussa valtataistelussa Raamattua apunaan.



sinä tunnet ihmisiä, niinkuin minäkin, jotka ovat aivan kuin paholaisen riivaamia.

he todennäköisesti ovat.



mieleemme tulevat Raamatun riivaajakertomukset ja Hollywood elokuvien kuvaukset eksorkismista.

oi jospa olisikin kyse vain joistain mielipuolista, jotka suu vaahdossa hyppivät seinille ja saavat pahaa aikaan pelkällä mustalla katseellaan

mutta kun tämä pahan valtakunta on niin äärettömän paljon todellisempi ja lähempänä kuin joku ihmisten mielikuvituksen tuote


kysyn kristityltä

"miksi Jeesus Kristus tuli tänne, syntyi neitsyt Mariasta ihmiseksi Bethlehemin talliin"

useimmat vastaavat "että saisin pelastua ja pääsisin taivaaseen"

tai "että pääsisin sovintoon Jumalan kanssa"

tai "että saisin syntini anteeksi ja uuden elämän"

tai muuta minä juttua

tämä on luonnollista ja toki näin on - sinä olet tärkeä ja rakas Jumalalle

mutta Raamattu antaa myös toisen vastauksen - melkoisen vastauksen jota emme aina tule ajatelleeksi



Siteuarten ilmestyi Jumalan Poica/ ette henen piti Perkelen Töödh serkemen.

1 Joh 3:8 KR 1548

Kirjoittanut: MikkoL, 31.05.2010 12:55

[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle]

Oiva Paloheimo (1910-1973) - monien lasten rakastaman "Tirlittan" kirjan kirjoittaja - on raastava esimerkki saatanan todellisuudesta.

Oiva Paloheimo on myös esimerkki Jeesuksen Kristuksen voimallisesta toiminnasta perkelettä vastaan tässä ajassa.


Oivan poika on teologian maisteri Matti Paloheimo (s.1947), Espoossa asuva kirjailija ja valtion elokuvatarkastamon johtaja vuodesta 1999.

Matti Paloheimo on runoilija, mutta hän on julkaissut myös proosaa, esseitä, pamfletteja ja elämäkertateoksen isästään kirjailija Oiva Paloheimosta.

Matti on ollut aktiivinen Jumalan palvelija Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa:

Kirkon korkeakoulusihteeri 1974–1984 Kirkon tiedotuskeskuksen televisiotoimituksen päällikkö ja toimittaja 1984–1998

tämä kirkollinen ura on suuri kiitoksen aihe Jumalalle ja varmaan on ollut myös ilon ja ylpeyden aihe hänen vanhemmilleen!



Palstan otsikko ei siis toki tarkoita näitä kahta ihmistä, isää ja poikaa, vaan tuota alussa lainaamaani isä Oivan väkevää ja erikoista runoa, jossa on sekä ajallinen että hengellinen sisältö.

Julkiset tietokirjat kertovat, että Oivan isä oli liikemies Aukusti Pietilä (myöh. Paloheimo) ja äiti vain 16 vuotias tyttönen, kauppiaantytär Katri Salonen.

Tuon ajan tapaan lapsi otettiin heti äidiltään pois.

Mutta liikemiehenä Aukusti oli paljon menossa ja äiditön poika joutui asumaan tätiensä, isänsä sisarten luona pitkiä aikoja.

Kun Oiva täytti 8 vuotta hänen isänsä sairastui ja kuoli, ja isän veli Heikki Pietilä otti orvon kasvattilapsekseen.



siinä on sellainen startti elämälle, jota ei kenellekään toivoisi.

tällä tavoin saatana tuhoaa ihmiselämää käyttäen hyväkseen lihamme himoja ja haluja ja suomalaisen yhteiskunnan armotonta menoa.

Oiva purki näiden vuosien kokemuksiaan kirjoihin. Varmaan mielikuvituksen, tarinoiden ja näytelmien maailma toi hänen sisäiseen tuskaansa liennytystä, pakoa arjesta.

Ensimmäisen näytelmänsä "Kauppakirja" hän laati jo 9 vuotiaana ja kirjoitteli salanimellä Oiva Kaisla. Aamulehden sunnuntainumerossa julkaistiin 1926 hänen novellinsa Oiva Paloheimo nimellä.

Aikuisena Oiva Paloheimo kirjoitti näistä ajoista kirjan, jolla on paljon puhuva nimi "Levoton lapsuus" (1942).



Ilman omaa äitiään vauvasta asti kasvaneella Oiva Paloheimolla oli elämässään kolme avioliittoa.

1938–1945 Maila Ahvenaisen kanssa, ja he saivat kaksi lasta. Suomen miesten tavoin Oiva oli sodan aikana paljon poissa rintamalla, jossa toimi sotakirjeenvaihtajana. Rankka juominen ja uskottomuus omalle vaimolle johtivat eroon 7 vuoden liiton jälkeen.

Jo erovuonna solmittu avioliitto Sirkka-Liisa Kahiluodon kanssa 1945–1953 toi tähän maailmaan kolme lasta, mutta päättyi samoista syistä 8 vuoden jälkeen.

Kolmas avioliitto 1956–1969 Aune Sinikka Rädyn kanssa sitten kesti, vanhenevan Oivan sairauksien tuodessa ongelmia.

Kirjailijan elämä oli taloudellisesti tiukkaa. Suuri osa hänen tuloistaan meni lasten elatusmaksuihin, mikä on miehen kunniaksi sanottava. Elätti kaikkia viittä omaa lastaan.



Herra Jeesus ei koskaan unohtanut kärsivää lastaan, jonka elämän tien alku oli niin tavallinen tarina, ja vammautti hänet syvällisesti sisäisesti suhteessa ihmisiin.

Varmaan erityisesti tuo toinen avioliitto oli merkittävä hengellisten asioiden tähden, koska Jatkosodasta palannut Oiva asettui asumaan Sirkka-Liisansa kanssa Vesilahden pappilan piharakennukseen. Vaimon isä, Kalle Kahiluoto, oli Vesilahden kirkkoherrana 1936-1953.

Heidän kolme lasta syntyivät siellä asumisen aikaan 1946-1952.

Vesilahden pappilassa kävijöille kerrotaan tänään, että kirjailija Oiva Paloheimo on siellä asunut.



minua on jotenkin puhutellut aina Tapsa Rautavaaran laulama "Ontuva Erikson".

Sanat ovat Oiva Paloheimon runo - niissä näkyy sama jännite Oivan oman Jeesuksen ja hänen kokemansa uskovien Jeesuksen välillä kuin nimimerkki maman toisella palstalla lainaamassa Oivan runossa "Kristus ja kristitty".


Ontuva Erikson
On kuollut ontuva Eriksson ja moni on hyvillään,
Ei enää puistojen porteille hän laahusta kerjäämään.
Monet kyllä itkulla saatetaan alas rauhaan kalmiston,
Vaan sua ei itkenyt ainutkaan... Vai itkikö, Eriksson?

Ja nyt hän on puistonsa jättänyt, hän on saapunut taivaaseen.
Ei sisälle aivan, mut portille hän jäänyt on hattuineen.
Mene hiukan lähemmäs portteja, niin näät mitä luvattu on.
Voit itsekin mukaan toivoa... Vai voisitko, Eriksson?

Ei moista juhlaa nähnyt hän ole koskaan päällä maan,
Ja ihme - kerjäläiselle nyt almuja ojennetaan.
He nyt Luojan edessä näyttävät, miten hyviä hurskaat on,
Ja hattusi neuvoilla täyttävät... Se riittääkö, Eriksson?

Tuli ilta vihdoin taivaaseen ja portteja suljettiin
Ihan edessä miehen ontuvan ja avainta kierrettiin.
Maan päällä tämän jo kokea sait, se osasi ollut on,
Ja osasi myöskin on olla vait'... Vai onkohan, Eriksson?

Mies ontuu ääneti muurin taa ja nuttunsa turviin käy.
Tänä yönä sada ei ainakaan ja poliiseja ei näy.
Paras takana taivaan porttien sinun varmaan olla on.
Olis liikaa musiikki harppujen... Vai oiskohan, Eriksson?



varmaan tässä on Oivan omia tuntemuksia

minä, orpo, äidiltä riistetty, alkoholin orja, usein köyhyyden partaalla, usein ylenkatsottu runoilija ja kirjailija

ja koko tämä siivo kristitty moraalinen ja ulkopuolelta niin kaunis väki, jonka kirjailijan ja paljon kärsineen syvin silmin katselen.

ilmassa on kysymyksiä

Jeesusta ei näy mailla halmeilla, mutta ehkä laulu onkin vertaus meille mietittäväksi

miten me kohtaamme Ontuvan Eriksonimme?



toinen aiheellisesti kuuluisa Oiva Paloheimon runo kuvaa sisäistä tilaa

kahden avioeron mies tietää, miltä tuntuu kun vuosien liitto särkyy

olipa itse syyllinen tai toinen tai molemmat

eräänlainen kuolema

laivan lähtö



Lähtevien laivojen satama

Minä olen vain satama pieni
joka laivoja rakastaa
jossa aina öisin palaa
pari lyhtyä kalpeaa.
Minun luonani laivat ei viihdy,
olen pieni ja maineeton.
Pois suuria purjeita aina
meri kaunis kutsunut on.

Minä nytkin merelle katson.
Sydän itkeä melkein vois,
sillä syksyllä luotani lähti
tuo laiva ihana pois,
joka suurempi muita oli,
ja jota mä rakastin,
kun saapui se korkein keuloin
ja purjein ylpeilevin.

Sekin laiturit harmaat jätti.
Jäi veteen jäljet vain.
Minä kauan ja ikävöiden
sen valoja mereltä hain.
Tuli laivoja muita kyllä,
tuli soitossa musiikin
ja tuoksuvin hedelmälastein...
Minä niitäkin rakastin.

Mutta niitten lähtöä koskaan
en itkenyt niin kuin sen,
jonka jälkiä vieläkin öisin
sydän vavisten hyväilen,
kun lyhtyni himmeinä palaa
ja mereltä tulevat
vain lokit ja tuulten leyhkät
ja laineet sieluttomat.


Oiva Paloheimo

Kirjoittanut: MarttiF

Aikoinaan kerrottiin, että Nokian myyntijohdon lempibiisi on juuri tämä Tapsan Ontuva Eriksson.

Eniten O.P. on tehnyt itseään tunnetuksi lapsen sanalla "Jellona" ja näytelmällä "Tirlittan", jonka minun paikkakuntani kaikki lapset näkivät koulussa ainakin 3 kertaa.

Sitten on äitini muistolahjana jäänyt mieleen syvähenkinen ja ymmärtävä romaani "Punainen Lintu" (1945), joka näyttää jääneen vähemmälle huomiolle runoihin verrattuna.

Tila-kristillisyys tai Tie

Maantie Hämeessä (Helteinen kesäpäivä)
Werner Holmberg 1860

Rovastin saarnoissa ja tämän perinteen mukaisissa saarnoissa tänään on perusasetelma, josta voimme käyttää ilmausta "tila-kristillisyys".

Saarnassa tarkastellaan kristityn sieluntilaa ja hänen asemaansa, paikkaansa leirissä tai ulkopuolella leirin.

Raamatussa on vahva "tila-kristillisyyden" sanoma. Esimerkiksi tämä Vanhan testamentin profeetan sanaan perustuva kohta:

Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;

te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut."

1 Piet 2:9-10 Biblia 1776



Apostoli Paavali kehottaa tutkimaan sielumme tilaa, olemmeko uskossa, onko Jeesus Kristus meissä:

Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne.

Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

2 Kor 13:5 KR 1938


Tila-kristillisyyteen kuuluu sellaisia perustavia asioita kuin

olenko kastettu vai kastamaton?

onko minulle todistettu synnit anteeksi henkilön taholta, jolla on asuvaisen Pyhän Hengen siihen antamat valtuudet?

Puhuuko Abelin veri minulle parempaa kuin Kainin veri vai olenko vielä ulkopuolella Siionin muurien?

onko tunnollani tunnustamattomia syntejä vai onko kaikki tunnustettu ja pantu pois?

olenko käynyt siitä ahtaasta portista sisälle synnit pois pannen ja uskossa Jeesuksen nimen ja veren voimaan?

läpsyttääkö sydämessäni maailman turhuuden ja lihan viettelykset vai onko Jumalan Poika saanut verellään pestä minut puhtaaksi ja vapaaksi tämän maailman saastasta?



tällaisia asioita, ja monia muita, nousee esiin rovastin saarnoista ja esikoisten julistuksesta rukoushuoneilla.

mikä on sielun tila?

mihin joukkoon kuulun, pelastettuihin tai niihin, jotka joutuvat kadotukseen?

on sielun tila.

satus, asema, suhteessa herätysliikkeeseen, suhteessa tähän kristillisyyteen ja sen kalliisiin neuvoihin.

tätä tilaa tarkkaillaan.

on tietty sielun lepo tässä tilassa, kun ne kolme todistavat, että asiat ovat kunnossa

mitä ne nyt olivatkaan

Pyhä Henki
omatunto
seurakunta



tila-kristillisyydessä kiinnitetään huomiota siihen että

1. tila on oikein tunnistettu

2. tila on kunnossa

3. tilassa pysytään kuolemaan asti horjahtamatta kaidalta tieltä oikealle tai vasemmalle

se kirveen terä on tarkkaan hiottu ja osoittaa sielun tilan

on erinäisiä tekijöitä, jotka voivat tämän tilan horjauttaa, viedä uskon ja johtaa väärään tilaan, maailmaan ja sen koreuteen ja lihan himoihin.

tätäkin tapahtuu - tilan menettämistä.



kuten sanottu, tila-kristillisyydellä on vankka perustansa Raamatussa ja uskonpuhdistuksessakin ja Laestadiuksen julistuksessa.

näen esikoisuudessa kolme ongelmaa tämän suhteen

1. julistus on olennaisesti "tila-kristillisyyttä" - oman sieluntilan tarkastelua ja oman aseman tutkimista ja varmistamista viikosta toiseen, että tila on hyvä

2. aidon Raamatun julistuksen vaihtuessa ihmisten perinnäissääntöihin ja tämän kristillisyyden neuvoihin, sielun tilaa osoittava peili on mennyt sumeaksi. Jumalan lain terveellinen julistus on latistunut lakihenkiseksi näperöinniksi ihmisen sieluntilan nipukoiden kanssa.

3. tila tässä kristillisyydessä on vienyt etusijan ja tila Jumalan edessä mitataan sillä, kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat.



jos ja kun näin on, ihminen muuttuu sielunsa rakenteelta helposti kovin musta-valkoiseksi, joka-tai, juu-ei tyypiksi.

jos olen oikeassa tilassa, kaikki on kohdallani hyvin ja saan rauhassa odottaa seuraavia seuroja, joissa viat ja heikkoudet taas hoidetaan kuntoon.

jos minä olen ulkopuolinen, niin mikään ei kohdallani ole hyvin ja on ihan sama mitä kirjoitan tai sanon, se ei ole oikeassa tilassa kirjoitettua ja siten merkityksetöntä.

identiteetti, kuuluminen tähän oikeassa tilassa olevaan Jumalan seurakuntaan, taivasten valtakuntaan, riittää.

kristityn sieluntilojen tavaton moninaisuus, tilojen vaihtelu ja herkkyys väistyy monoliittisen kivestä veistetyn joko-tai kristillisyyden tieltä.



John Bunyanin Kristityn vaellus ei ole "tila-kristillisyyttä" vaan Tie.

emme vain "joko-tai" ole oikeassa sieluntilassa, taivaan kaidalla tiellä tai siltä hukassa.

vaan kristitty on dynaaminen, liikkeessä oleva, jostain lähtenyt, jonnekin matkalla oleva ihminen.

hän kohtaa vaaroja, lepopaikkoja, ylämäkiä, synkkiä rotkoja, kuolettavia onkaloita, lempeitä niittyjä.

hän on itse monessa eri sieluntilassa vaelluksensa aikana, välillä ihan hukassa, välillä ihan turvassa, välillä yksin, välillä uskollisten ja toivorikkaiden sisarten ja veljien seurassa.

välillä hoidossa, välillä taistelussa.

mitä oli eilen on jäänyt taakse, sitä voidaan muistella, siitä oppia

mutta tänään on uusi matkan osa edessä, uusi armon päivä, uudet vastukset - tai ne samat vanhat - ja uudet ilon ja surun aiheet.

ei riitä, että on tiellä, "tilassa", vaan on kuljettava eteenpäin kunnes tullaan perille määränpäähän, taivaan kotiin.



tila ja tie ovat esillä vanhassa hengellisessä laulussa, jota usein esimerkiksi Helena Konttisen luona veisattiin:


Kuinka on sun sielus laita - minne kuljet matkamies?
Lavea on tie tai kaita, kumpi niistä sinun ties?
Kumpi on sä vastaa, oi, molemmat ei olla voi.


Kaita tie on vaivalloista, siksi harvat löytää sen,
Helpompaa on käydä toista, joukon kanssa nauraen,
kumpaan joukkoon kuulunet - molempiin et kuulu et.


Eri tiet ja eri määrä, minne kulkijan se vie. Kuolemaan
tie päättyy väärä, Elämään vie kaita tie. Mieti tarkoin
matkamies, minne päättyy sinun ties.



tämän laulun voi laulaa tila-kristittynä näin

"olen varma siitä, että olen kaidalla tiellä, vaivalloisella kilvoituksen tiellä, tämä tie päättyy kuoleman jälkeen elämään.

olen oikeassa tilassa ja kiitän siitä Jumalaa"

tässä varmasti on aimo annos totuutta ja tämä on olennainen osa uskon luottamusta Jumalan Sanaan.

laulun sanoille annetaan omasta viitekehyksestä sitten sisältö, mikä on se kaita tie ja mitä sillä kulkeminen tarkoittaa.

tila-kristitty tosin ei varsinaisesti kulje mihinkään vaan koettaa pysytellä kaidalla tiellä.

koska asiat ovat kunnossa niin muuta ei tarvita tässä pahassa maailmanajassa.


kun luemme Raamattua, näemme Jumalan valitun kansan, Israelin, pitkän tien halki historian.

kun luemme evankeliumeja, näemme opetuslasten tien kalastajista ja tullimiehistä ihmisten kalastajiksi, veritodistajiksi.

kun luemme Apostolien tekoja, näemme Jumalan Sanan tien Jerusalemista, Juudeasta ja Samariasta aina imperiumin sydämeen, Roomaan, asti.

todellakin, kristityn vaellus ei ole "tila-kristillisyyttä" jossa tyydytään oman tilan varmistamiseen ja hoitamiseen, vaan kulkemista sillä tiellä.

varmemmaksi vakuudeksi tästä käytämme sanaa "apostolin kyyti"

heillä sandaalit kuluivat käytössä.

Filippus joskus juoksi tosi nopeasti tällä tiellä.

Emmauksen tiellä tutkittiin Raamattuja ja kohdattiin Hänet, sitten tuli kiire kantapäihin ja äkkiä takaisin Jerusalemiin kertomaan Hän elää!

jos olet "tila-kristitty" ja tyytyväisesti paikallasi

tartu Galilean miestä kädestä ja lähde matkaan Hänen johdollaan.

Elämän tietä kulkemaan.


virsi 511
Tie valmis on, voin löytää sen
keskellä kysymyksien.
On koottu sirpaleenikin
kämmeneen Herran, pieninkin.

Tie valmis on, voin löytää sen,
sen teki Luoja ihmisten,
kun veljeksemme maailmaan
Jeesuksen antoi armossaan.

En pimeään jää yksin, en,
on Herra käynyt läpi sen.
Hän läsnä on, ja ristiltä
esteettä näkyy elämä.

Ei torju pois hän kysyvää,
ei hylkää yhtään etsijää,
kun itse hyljättynä hän
sai osan sijaiskärsijän.

Tie valmis on, voin löytää sen,
ja luona Isän sydämen
on paikka juuri minulla
Isäni lasten joukossa.

Tie valmis on, nyt tunnen sen
ja lähden matkaan palvellen.
Voin jakaa, minkä itse saan,
rohkaista muita kulkemaan.

Tie valmis on, ja päässä sen
vastaus löytyy ikuinen,
ja kerran ehjä ihminen
ylistää tietä Kristuksen.

Tytti Jäppinen 1981.
Virsikirjaan 1986.

Kolossalaiskirje 3:16

Kullattu harppu ja silkkiin pukeutunut soittajatar
The Parish of St Mary Virgin, Nunthrope-in-Cleveland

Nettiruukun keskustelujen puolella on noussut esille Kol 3:16. Se on tärkeä myös kehoituksena "runsaasti asukoon" teissä

Rinnakkaiskohta on Efesolaiskirjeessä, ja näemme siten että Pyhän Hengen ja Kristuksen asuminen ihmisessä ovat sama asia.

Kolossalaiskirjeen kohta:

Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.

Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.

Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.

Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.

Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

Kol 3:12-17 KR 1938


Efesolaiskirjeen vastaava kohta on:

Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha.

Älkää sentähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on.

Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa.

Ef 5:15-21 KR 1938



Nämä kaksi asetetaan rinnakkain:

"Täyttykää Hengellä" Ef 5:18

"Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana" Kol 3:16

nettiruukussa on korostettu toisaalta Hengen voimaa, toisaalta Jumalan Sanan asumista sydämissämme.

Näin ne kulkevatkin käsi kädessä Ef - Kol akselilla!




MikkoL: Pyhä Henki - Kristuksen Sana



ei ole kristillisyys tarkoitettu yksinäiseksi puuhasteluksi, ei myöskään Hengen täyteys ja asuvainen Kristuksen Sana:

"Puhuen keskenänne" Ef 5:19

"Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne" Kol 3:16


tämän apostolisen ohjeen toteuttamisessa auttaa nykytekniikka, kristilliset keskusteluforumit, nettiruukku.


tässä meitä sen sijaan auttaa vain Jumalan armo ja Hengen opastus:

"kaikessa viisaudessa"



"psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla" Ef 5:19

"psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla" Kol 3:16

sekä kirje Efesolaisille että Kolossalaisille kehottaa opettamaan toisiamme ja puhumaan keskenämme Raamatun psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin.

tämä on nettiruukussakin toteutunut siten, että yksi ja toinen laittaa virsiä ja hengellisiä lauluja jakeluun - iloitaan yhdessä tästäkin Jumalan lahjasta!



"veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle

kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä" Ef 5:19-20

"veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne" Kol 3:16


---
Paavali kehottaa krisittyjä Efesossa ja Kolossassa Hengen ja Kristuksen Sanan täyteydessä keskinäiseen yhteyteen, keskinäiseen opettamiseen


kuinka tämä viimeinen kohta sitten myksitäisi meidät suomalaisittain sulkemaan suumme suppuun ja vain "laulamaan sydämissämme" eli hyräilemään äänettömästi itseksemme.

kuinka veli tai sisar voisi liittyä kiitokseen tai oppia jotain ihanista runoista ja psalmeista ja hengellisistä lauluista, jos emme suutamme avaa?

omituisesti jotkut hurskaudessaan vääntelevät Jumalan Sanaa omien järkeilyjensä mukaan.


Nämä rinnakkaiskohdat ovat ennenkaikkea iloisia

Pyhän Hengen täyteys, parempi kuin kunnon humala

Kristuksen Sanan asuminen meissä, sama kuin Hengen täyteys

(ei Paavali todellakaan tarkoita kuollutta kirjainta...)


ja tämän keskellä keskinäinen yhteys, toinen toisemme opettaminen ja neuvominen, ja ennenkaikkea keskinäinen Jumalan ja Karitsan ylistäminen psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin

ihan sydämen pohjasta lähtevällä veisuulla, joka raikuu Kajaaniin asti


-------
itse kiitän Herraa Jeesusta sydämestäni tästä saamastani opetuksesta, jonka laitoin näin jakeluun

- en ole ikinä ennen huomannut näitä yhteyksiä, Efeson ja Kolossan, keskinäisen opettamisen ja veisuun välillä näissä apostoli Paavalin sisällöltään niin rikkaissa kirjeissä.


Kiitä mun sieluni ain Jumalaa
Hänelle lauluni nyt kajahtaa
Kiitä Herraa Jumalaa!

Petollista profetiaa

lainaus alkaa ------------------

JEESUS TULEE PIAN (YHTÄKKIÄ)

Eräs 90-vuotias nainen Norjan Valdres'issa sai näyn Jumalalta vuonna 1968. Evankelista Emanuel Minos'illa oli kokouksia siellä, missä hän asui. Minos'illa oli tilaisuus tavata hänet ja nainen kertoi hänelle, mitä oli nähnyt. Hän kirjoitti sen ylös, mutta ajatteli sen olevan niin älytöntä,
että pani sen lipastoon. Nyt lähes 30 vuotta myöhemmin hän ymmärtää, että hänen on jaettava näky toisten kanssa.

Nainen Valdres'ista oli hyvin pirteä, uskottava, valvova ja luotettava kristitty, jolla oli hyvä maine kaikkien hänet tunteneiden keskuudessa. Tässä on, mitä hän näki:

"Näin ajan juuri ennen Jeesuksen tulemusta ja kolmannen maailmansodan puhkeamisen. Näin tapahtumat luonnollisilla silmilläni. Näin maailman pallon kaltaisena ja näin Euroopan maa maalta. Näin Skandinavian. Näin Norjan. Näin määrättyjä asioita, jotka tapahtuisivat juuri ennen Jeesuksen paluuta ja juuri ennenkuin viimeinen suuri onnettomuus tapahtuu, onnettomuus, jonka kaltaista emme koskaan ennen ole kokeneet."



Hän mainitsi neljä aaltoa:

1. "Ensiksi ennenkuin Jeesus tulee ja ennenkuin kolmas maailmansota puhkeaa on oleva 'liennytys', jonka kaltaista meillä ei ole ollut koskaan ennen. Supervaltojen välillä on oleva rauha idässä ja lännessä ja se on oleva pitkä rauha. (Muista, että tämä sanottiin vuonna 1968, kun kylmä sota oli "kuumimmillaan". E. Minos.) Tänä rauhan aikana on oleva aseistariisunta monissa maissa, myös Norjassa, emmekä ole valmistautuneet, kun se (sota) tulee. Kolmas maailmansota alkaa tavalla, jota kukaan ei olisi osannut odottaa – ja odottamattomasta paikasta.


2. "Penseys vailla vertaa on valtaava kristityt, luopuminen aidosta, elävästä kristinuskosta. Kristityt eivät ole avoimia läpitunkevalle saarnaamiselle. He eivät enää, kuten ennen, halua kuulla synnistä ja armosta, laista ja evankeliumista, katumuksesta ja parannuksesta. Tilalle on tuleva korvike: menestyksen (onnellisuuden) kristinusko.

"Tärkeä asia on oleva saada menestystä, olla jotakin; omistaa aineellisia asioita, asioita, joita Jumala ei koskaan ole luvannut meille tällä tavalla. Kirkot ja rukoushuoneet käyvät tyhjemmiksi ja tyhjemmiksi. Saarnaamisen asemesta, johon olemme tottuneet sukupolvien ajan - kuten esimerkiksi, että ota ristisi ja seuraa Jeesusta - huvitus, taide ja kulttuuri valtaavat kirkot, joissa olisi pitänyt kokoontua katumuksen ja herätyksen vuoksi. Tämä tulee lisääntymään merkillepantavasti juuri ennen Jeesuksen tulemusta.



3. "On oleva moraalin romahdus, jonka kaltaista vanha Norja ei ole koskaan kokenut. Ihmiset elävät yhdessä kuin naimisissa olematta avioliitossa. (En usko, että käsitettä 'avo-liitto' oli olemassa vuonna 1968 - E. Minos.) Epäpuhtaus ennen avioliittoa ja uskottomuus avioliitossa tulee luonnolliseksi (yleiseksi) ja sitä pidetään oikeutettuna kaikkien kannalta. Se tulee jopa kristillisiin piireihin ja hellimme sitä – jopa luonnonvastaista syntiä. Juuri ennen Jeesuksen tulemusta on oleva
TV-ohjelmia, joiden kaltaisia emme ole koskaan kokeneet. (TV oli juuri tullut Norjaan vuonna 1968. E. Minos.)

"TV on oleva täynnä sellaista kauheata väkivaltaa, joka opettaa ihmisiä murhaamaan ja tuhoamaan toisiaan ja kaduillamme on oleva turvatonta. Ihmisetmatkivat näkemäänsä. TV:ssä ei ole vain yksi 'asema', vaan se on oleva täynnä 'asemia.' (Hän ei tuntenut sanaa 'kanava' , jota nykyisin käytämme. Siksi hän kutsui niitä 'asemiksi. E. Minos.) TV on oleva aivan kuin radio, jossa meillä on monia 'asemia' ja se on oleva täynnä väkivaltaa. Ihmiset käyttävät sitä huvituksena.



Tulemme näkemään kauhistuttavia murhaamisen ja toinen toisensa tuhoamisen näytöksiä ja tämä tulee leviämään yhteiskunnassa. Seksikohtauksia tullaan myös näyttämään ruudussa, kaikkein intiimein asia, joka tapahtuu avioliitossa." (Minä protestoin ja sanoin, että meillä on pykälä, joka kieltää tällaisen asian. E. Minos.) Siihen vanha nainen sanoi: "Se tulee tapahtumaan ja tulet näkemään sen. Kaikki, mitä meillä on ennen ollut, murskataan ja kaikkein rivoimmat asiat tapahtuvat silmiemme edessä."


4. "Ihmisiä köyhistä maista tulee virtaamaan Eurooppaan. (Vuonna 1968 ei ollut sellaista asiaa kuin maahanmuutto. E. Minos.) Heitä on oleva niin paljon, että ihmiset alkavat vihata heitä ja tulevat koviksi heitä kohtaan. Heitä käsitellään kuin juutalaisia ennen toista maailmansotaa. Sitten syntiemme mitta tulee täyteen (Minä protestoin maahanmuuttoasiassa. En tuohon aikaan ymmärtänyt sitä. E. Minos.)

Kyyneleet virtasivat vanhan naisen poskilla. "Minä en tule näkemään sitä, mutta sinä tulet. Sitten yhtäkkiä Jeesus tulee ja kolmas maailmansota puhkeaa. Se on oleva lyhyt sota." (Hän näki sen näyssä.)


"Kaikki, mitä aikaisemmin olen nähnyt sodasta, on vain lasten leikkiä verrattuna tähän ja se tullaan lopettamaan atomipommilla. Ilma on oleva niin saastunutta, että ei voi vetää henkeään. Se tulee kattamaan useita mantereita, Amerikan, Japanin, Australian ja rikkaat maat. Vesi tulee turmeltumaan (saastumaan?). Emme voi enää viljellä maata. Seuraus on oleva, että vain jäännös jää jäljelle. Jäännös rikkaissa maissa yrittää paeta köyhiin maihin, mutta he ovat meitä kohtaan yhtä kovia, kuin me olimme heitä kohtaan.

"Olen niin iloinen, etten tule näkemään sitä, mutta kun tuo aika lähestyy, niin sinun täytyy olla rohkea ja kertoa tämä. Olen saanut sen Jumalalta, eikä siinä ole mitään Raamatun vastaista.

"Se, joka on saanut syntinsä anteeksi ja jolla on Jeesus Vapahtajana, on turvassa."





KUN ÖLJY VIRTAA

Martin Andersen, Moss'in helluntaiseurakunnan vanhimmistoveli Norjassa, kuuli seuraavan profetian vuonna 1937 Moss'issa:

'Kun öljyä tulee Pohjanmerestä ja Norjan rannikolla, niin asiat alkavat tapahtua ja Jeesuksen paluu lähestyy.'

Kun nämä sanat oli lausuttu, niin seurakuntalaiset nousivat seisomaan ja pyysivät miestä istumaan ja eikä puhumaan moista mielettömyyttä. Vuonna 1937 oli todellakin mielettömyyttä puhua, että öljyä pumpattaisiin Norjan rannikolla.

Nykyisin Norja on maailman kolmanneksi suurin öljyn viejä – Saudi-Arabian jälkeen.

Summa summarum: Jeesus tulee pian (yhtäkkiä).



Toimittajan huomautus:

Omissa tutkimuksissani olen havainnut, että ensimmäisen selostuksen julkaisi Christian Information Service Saksassa. Tri. Emanuel Minos'illa on toimivat verkkosivut tänä päivänä profetian tarkistamiseksi. Vaikka kieli näillä sivuilla on Norja, siellä on hyvin yhdenmukainen kertomus naisesta ja hänen näystään englanniksi. Ragna otti sen itselleen tarkistaakseen em. informaatiosta, niin paljon kuin pystyi.

Lainaus päättyy -------------


Nämä kaksi - ja toimittajan huomautus - kiertävät tällä hetkellä tietoverkoissa kautta maailman, ilmeisesti etupäässä englanninkielisenä versiona.

koetelkaa kaikki - pitäkää se mikä hyvä on!

neuvoo terveellisesti apostoli Paavali


oheinen käännös on verkossa olevalta sivulta Cutting Edge, Finland

se tarjoaa täsmäpalvelua:

"Oletko uskossa? Testaa tästä kuulutko pelastettujen joukkoon."

Kirjoittanut: MarttiF

Klo 2228.

"En usko että käsitettä avoliitto oli olemassa v. 1968".
Ei ole Norjassa vieläkään, eikä Ruotsissa.
Mutta, toisenlaista nimeä käytettiin jo silloin, esim sambo.


Kirjoittanut: MikkoL

"Norjalaisen hurskaan kristityn vanhuksen profetia" on mielestäni hoax, keksitty juttu, seuraavista syistä:

1. alkuperä
tarkemmin kun alkuperäistä "vanhaa arvokasta kristittyä naista" etsii, joutuu Israel ja muiden lopunaikojen profetioiden hieman epämääräisille vesille ja amerikkalaisten ja jonkin oudon saksalais-englantilaisen porukan pariin.

mitään selkeää alkuperää ei ole, vaan pinnalle nousee "luotettava evankelista" jonka joku on Israelin Norjan suurlähetystön avulla paikantanut oikeaksi henkilöksi...

tämä "evankelista" on tähän nettiruukkuun otetussa versiossa "tutkinut" ja "arvioi" oletettu alkuperäistä profetiaa. näitä lisäyksiä ei ole useimmissa versioissa mukana.

saamme kuulla (valheellisen) tarinan, kuinka tämä "evankelista" on 30 vuotta sitten kuullut tämän "ennustuksen" ja pitänyt sitä pöytälaatikossaan - 1968 - 1998 ja sitten vasta havahtunut unohdetun "Pyhän Hengen innoittaman" viestin suhteen.

todellisuudessa tämä lienee jonkun 2000 luvulla tekstiä väsänneen hieman henegllisesti vinksahtaneen ja epärehellisen kirjoittajan mielikuvituksen tuote.


2. sisältö
koko viestin sisältö on tyypillistä tällaiselle petolliselle profetialle, joka jäljittelee aitoa.

kirjoittaja katselee aikansa maailmaa ankaran tuomitsevin silmin. meidän televisioistamme tulee sangen avoimesti seksuaalista ohjelmaa ja pornokanavaiakin (asemia) löytyy kun etsii. tämä on sinänsä totta ja murheellinen asia.

vakavampi asia on Hollywood viihteen mieletön väkivalta, joka jättää kohta Rooman gladiaattorit jälkeen - kansa kaipaa verta kentälle ja myriadein eri tavoin kekseliäät kirjoittajat surmaavat ihmisiä etenkin amerikkalaisessa viihteessä. tämä väkivaltaisuus on totta ja murheellinen asia.

kirkot ovat muka muuttuneet "kulttuurikeskuksiksi" ja tyhjentyvät ihmisistä. tämä osoittaa että kirjoittaja on ns vapaakirkollinen, eikä tiedä mitä kirkoissa julistetaan tänään.

kirkkojen tyhjentyminen on toki totta ja murheellista.


viesin varsinainen kärki vain lietsoo pelkoa ja ahdistusta, eikä sisällä mitään aitoa hengellistä sanomaa.

syttyy yllättäen ydinsota, joka on tietenkin kurja juttu.

näin paha maailma saa palkkansa.

mutta kas, ne jotka uskovat Jeesukseen ovat ihan turvassa Jumalan kämmenellä.


tämä on niin kaukana Raamatun opetuksesta lopunajoista kuin maa on taivaasta.

hyödytöntä, valheellista, petollista, hurskastelevaa, kristityn itsekkyydestä ja uskonnollisesta tuomiomielestä kertovaa potaskaa.

näin asian näen.

Opetuslapseus ja Oberth

Herra, Herra on minulle antanut opetuslasten kielen, niin että minä taidan sanalla virvoittaa väsynyttä; hän herättää aamu aamulta, herättää minun korvani kuulemaan opetuslasten tavalla.
Jes 50:4



katsotaan ensin tämä lähimaisema.

esikoislestadiolaisen herätyksen piirissä on syvää epäluuloa ja huolta oppimisesta.

tästä ovat monet kertoneet.

erityisesti jumaluusoppi on lähes kielletty oppimisen ala - jonka kyllä sitten saamme huomata saarnaajien Raamatun ja katekismuksen ymmärtämistä ja opettamisen taitoja punnittaessa. (mitä ei tietenkään saisi tehdä)



nettiruukussa on monenlaista suhtautumista opin asioihin:

on opettajia, jotka työkseen opettavat muille sitä, mitä ovat itse oppineet. tällainen on AnttiL joka ei ole paljon viime aikoina kerinnyt nettiruukussa meitä opettamaan.



on oppineita, jotka opettavat muita, mutta ovat vähemmän innostuneita oppimaan muilta.

kuten Winston Churchill sanoi:

"olen henkilökohtaisesti aina valmis oppimaan, mutta en aina pidä siitä, että minua opetetaan."


Personally, I'm always ready to learn, although I do not always like being taught.



on opetuslapsia, jotka eivät lainkaan pyri opettamaan muita, ovat yleisesti kuulolla ja silloin tällöin ehkä ilmaisevat olevansa samaa mieltä jostain.



on opettajia, jotka tahtovat myös oppia muilta.

näitä kutsuttaneen keskustelijoiksi, joilla on omia mielipiteitä ja jotka ovat valmiit altistamaan ne toisten arvostelulle.



on opettajia, joille nettiruukku on näytön paikka.

itse sain alkuaikoina usein tällaista arvostelua - mikko tahtoo vaan näyttää oppineisuuttaan ja kerätä irtopisteitä heikolle itsetunnolleen tms.

kun näiden "irtopisteiden" todellinen luonne on käynyt ilmeisemmäksi, tämä arvostelu on sen myötä laimentunut...

mutta kertoo tästä esikoisten parissa vallitsevasta lojaalisuuden ja tasapäisyyden edellytyksestä.

kuka tuokin luulee olevansa, kun meitä yrittää opettaa?

tuokin tahtoi saarnaajaksi, ja kun ei päässyt purkaa katkeruuttaan nettiruukussa...

siis tämä peruvire oppimista ja opettamista vastaan, joka on täysin epäraamatullista.



Raamatussa nimittäin lähdetään liikkeelle sellaisesta valtavasta tosiasta, että Jumala itse opettaa ihmistä.

Jumala opettaa.

Jeesus on Suuri Opettaja

Pyhä Henki on Opettaja


... huomenta kaikki te opettajat siellä, jotka tätä luette - lastentarhan opettajista yliopiston professoreihin - olette jumalallisessa ammatissa ja Herra teitä siunatkoon ja varjelkoon!

etenkin pyhäkoulujen opettajia, Herra teitä oikein runsaasti runsaasti siunatkoon



Psalmeissa kohtaamme opetuslapsen, joka odottaa Jumalan antamaa opetusta - liitytään kaikki hengessä seuraansa rukouksin!



Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi.
Ps 25:4


Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää.
Ps 25:5


Hän johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä.
Ps 25:9


Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee.
Psa 32:8


Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.
Ps 39:5


Jumala, sinä olet opettanut minua hamasta nuoruudestani, ja yhä vielä minä sinun ihmeitäsi julistan.
Psa 71:17


Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.
Ps 90:12

Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?
Ps 94:10


Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi
Ps 94:12


Kiitetty ole sinä, Herra, opeta minulle käskysi.
Ps 119:12

Minä kerron vaellukseni, ja sinä vastaat minulle; opeta minulle käskysi.
Ps 119:26



Opeta minulle hyvä ymmärrys ja tieto, sillä sinun käskyihisi minä panen uskallukseni.
Ps 119:66


Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen sinun todistuksiasi.
Ps 119:99


Tee palvelijallesi armosi jälkeen ja opeta minulle käskysi.
Ps 119:124


Kirkasta kasvosi palvelijallesi ja opeta minulle käskysi.
Ps 119:135


Vuodattakoot minun huuleni ylistystä, sillä sinä opetat minulle käskysi.
Ps 119:171



Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti.
Ps 132:12


Opeta minut tekemään sitä, mikä sinulle kelpaa, sillä sinä olet minun Jumalani. Sinun hyvä Henkesi johdattakoon minua tasaista maata.
Ps 143:10


Daavidin virsi. Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni, joka opettaa minun käteni taistelemaan, minun sormeni sotimaan
Ps 144:1



niin, Herra Sebaot on myös sotakorkeakoulun luennoitsija!

näistä Psalmin kohdista - emmekä ole edes koskeneet viisauskirjallisuuteen, sananlaskuihin, Saarnaajaan, Jobiin - käy ilmi aivan kirkkaasti ja selkeästi, että Jumala opettaa.

ajatelkaas, kaikki esikoislestadiolaisten ystävät, jos joku saarnaaja olisi niin rohkea että ei puhuisi vain tämän kristillisyyden neuvoista.

vaan sanoisi seuraväelle rukoushuoneen penkissä "Jumala itse opettaa teitä, kysykää Häneltä!"

mikä kohahdus salissa kävisi

mikä basunan puhallus Kiirunasta kuuluisi

kehtaako joku asettaa näin vastakkain Jumalan opetuksen ja meidän viisautemme?


vaan olisihan se riemunpäivä, kun Tapparakadulla kuultaisiin saarnaajan suusta kultaiset sanat:

"rakkaat kristityt, me saarnaajat ja vanhimmatkin olemme vajavaisia syntisiä ihmisiä ja myös tämän kristillisyyden neuvot ja ohjeet ovat sentähden puuttellisia ja joskus Raamatun vastaisiakin. Koetelkaa te, Jeesuksen kalliisti lunastamat sielut, kaikki opetus ja pitäkää vain se mikä hyvä on.

Ja rakkaat veljet ja sisaret, antakaa minullekin anteeksi se että olen monasti ihmisen oppeja opettanut Jumalan Sanan sijasta. Tästä tahdon tehdä julkiseseti parannusta.

Lohdullista on, ja niin terveellistä uskoa vahvistavaa, rukoilla Psalmin kirjoittajan kanssa, että emme ihmisten neuvoihin tyytyisi vaan Isää Jumalaa, Korkeinta, Taivaan vanhinta rukoilisimme:

"Opeta minut tekemään sitä, mikä sinulle kelpaa, sillä sinä olet minun Jumalani.

Sinun hyvä Henkesi johdattakoon minua tasaista maata.
Ps 143:10

että emme omassa neuvossa ja omassa voimassa kulkisi, vaan Jumalan opettamina ja Pyhässä Hengessä."

olishan se ilon päivä Lahdessa ja enkelit heläyttäisivät iloisen soinnun Jumalan kitharasta.


sanot ehkä

Täysin oppineista opetuslapseksi tosiaan - hyvä näin ja Raamatun sanoin

mutta mitä helkkaria tällä on tekemistä Hitlerin armeijan vaarallisen tiedemiehen Hermann Oberthin (1894-1989) kanssa, joka oli itsekin natsi?

kärsivällisyyttä, niin päsemme kyllä vielä Uranuksen katekismukseen.



esikoisuudessa on toki myös huomattu Raamatun todistus siitä, että Jumala opettaa.

tavallinen kansa saa kuulla "te olette Jumalan opettamia, teillä on Pyhä Henki joka johdattaa kaikkeen totuuteen"

no eikös siitä rinta röyhentynyt!

mitä nuo papit ja prelaatit ja kirjanoppineet, kuolleen uskon kantajat muka viisauksineen tietävät!

pyh, tyhjää höpinää ja kuollutta järjen viisastelua

onhan kirjoitettu:



Ja, rakkaat veljet, kuin minä teidän tykönne tulin, en minä tullut korkeilla sanoilla enkä syvällä viisaudella ilmoittamaan teille Jumalan todistusta.

Sillä en minä itsiäni pitänyt teidän seassanne mitäkään tietämäni, vaan ainoasti Jesuksen Kristuksen ja sen ristiinnaulitun.

Ja minä olin teidän kanssanne heikkoudessa, ja pelvossa, ja suuressa vapistuksessa.

Ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kaunistetuissa sanoissa ihmisten viisauden jälkeen, mutta hengen ja voiman osoituksessa,

Ettei teidän uskonne olisi ihmisten viisaudessa, vaan Jumalan voimassa.

Mutta me puhumme siitä viisaudesta, joka on täydellisten tykönä, ei tämän maailman viisaudesta, eikä tämän maailman päämiesten, jotka hukkuvat.



Vaan me puhumme siitä salatusta Jumalan viisaudesta, jonka Jumala on ennen maailman alkua säätänyt meidän kunniaksemme,

Jota ei yksikään tämän maailman päämiehistä tuntenut; sillä jos he olisivat tunteneet, niin ei he olisi kunnian Herraa ristiinnaulinneet.

Vaan niinkuin kirjoitettu on: joita ei silmä ole nähnyt, eikä korva ole kuullut, ja ei ihmisen sydämeen ole astunut, joita Jumala on niille valmistanut, jotka häntä rakastavat.

Mutta meille on Jumala sen ilmoittanut Henkensä kautta; sillä Henki kaikki tutkistelee, Jumalan syvyydetkin.



ei yksikään tiedä, mitä Jumalassa on, vaan Jumalan Henki.

Mutta emme ole saaneet tämän maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka Jumalasta on, että me tietäisimme, mitä meille Jumalalta annettu on,

Jota me myös puhumme, ei niillä sanoilla, joita inhimillinen viisaus opettaa, vaan niillä, joita Pyhä Henki opettaa, ja me tuomitsemme hengelliset asiat hengellisesti.

Mutta ei luonnollinen ihminen ymmärrä niitä, mitkä Jumalan Hengen ovat; sillä ne ovat hänelle hulluus, ja ei taida käsittää, sillä ne hengellisesti tuomitaan.

Mutta hengellinen tuomitsee tosin kaikkia, vaan ei hän keltäkään tuomita.

Sillä kuka on tietänyt Herran mielen, joka tahtoo hänelle neuvoa antaa? Mutta meillä on Kristuksen mieli.


1 Kor 2 Biblia 1776



esikoisilla on luja luottamus siihen, että heillä on Kristuksen mieli ja Jumala on ilmoittanut heille salaisuuden, jota maailma ei tunne eikä voi ymmärtää.

jos sinulle ei ole annettu Pyhää Henkeä, sitä Henkeä joka puhallettiin suljettujen ovien takana Ruotsin Lapissa, sinä et yksinkertaisesti voi ymmärtää näitä hengellisiä asioita.

puheesi on tämän maailman viisautta ja oppineisuutta eikä sitä viisautta, joka ylhäältä tulee.



moni rovasti on tämän varmaan saanut esikoisilta kuulla, jos ei ole kävellyt varovasti.

tähän liittyy esikoisuuden historiassa tietynlainen herraviha ja aito maalaisjärjen vakaumuksellisuus ja tasa-arvoisuus oikeauskoisten kesken.


sillän onhan kirjoitettu:

"Te näette, rakkaat veljet, teidän kutsumisenne, ettei monta lihallista viisasta, ei monta voimallista, ei myös monta suuresta suvusta,

Vaan ne, jotka maailman edessä hullut ovat, on Jumala valinnut, että hän viisaat häpiään saattais; ja ne, jotka heikot ovat maailman edessä, on Jumala valinnut, että hän väkevät häpiään saattais;"
1 Kor 1:26-27 Biblia 1776



ja hiljaa myhäillen maalaistalon esikoislestadiolainen isäntä nyökkää Paavalin sanoille

"että viisaat häpeään saattais"

ei tosiaan meidänkään pojan tartte lukioon mennä - menköön töihin elantonsa ansaitsemaan!

ja rinta röhöllä kulkee yliopiston ja herrain kabinettien ohi, jossa ei Jumalan viisautta tunneta!

näin uskovista tulee tietämättömyyden, taantumuksellisuuden ja suoranaisia tieteen ja tutkimuksen vastustajia.



kuten Raamattu oikein sanoo, viimeisinä aikoina on tuleva vaikeita aikoja, sillä ihmiset ovat silloin tomppeleita.

auvon isännältä kun jää lukematta koko kohta - riittää hänelle, että viisaat ja lukeneet ja oppineet saatetaan jumalallisesti häpeään ja lahjakkaan oman esikoisen opintie pannaan tukkoon, Jumalan antamat leiviskänsä haudataan kaikki - ei vain yksi vaan kaikki viisi - perunakellariin.

tomppeli, sillä on kirjoitettu:


Ja ne alimmaisesta suvusta ja ylönkatsotut maailmassa on Jumala valinnut, ja ne, jotka ei mitään ole, että hän ne, jotka jotakin ovat, turhaksi tekis;

Ettei hänen edessänsä yksikään liha kerskaisi.
1 Kor 1:28-29 Biblia 1776


tomppelin esikoislestadiolaisen isäntämme vyötärön ympärillä on kyllä lihaa, ja kyllä hänen sydämessään on kerskaus.

"minä olen itse oppinut, ja mitä puuttuu sen on Pyhä Henki armollisesti opettanut Jumalan valtakunnassa, ja näin olen viisaampi kuin kaikki maailman viisaat ja prohvessorit ja maisterit yhteensä"

liha kerskaa että lotina kuuluu!

missä on ylpeämpää väkeä, kuin esikoisten keskuudessa - tämän kristillisyyden aatelissuku pikkuserkkuineen?

Kirjoittanut: norppa

Jokaisella asialla on mnelkein asialliset juurensa. Jos Mikko olet tutustunut lestadiolaisuuden leviämiseen aikojen alussa, niin tiedät myös sen vastarinnan, jota papisto harjoitti monilla paikkakunnilla.

Lestadiolaiset ovat anteeksiantavia ja pitkävihaisia. Kukaan myöhempien aikojen pyhistä papeista ei ole kyennyt murtamaan sitä käsitystä, ettei pappilan poikain kanssa kannata västätä.



Kirjoittanut: MikkoL
vaan eivät vain tämän kristillisyyden kärkimiehet.

maailman ihmisille on muodostunut kuva, että kristityt ovat tietoa ja oppimista vastaan ja taantumuksellisia, omituisista vanhoista opeista ja käsityksistä kiinni pitäviä.

tämä kuva on syntynyt kokemuksesta, sillä nimenomaan kristityt ovat olleet valtansa aikoina taistelemassa totuutta vastaan.

Galileo Galileista Charles Darwiniin ja Karl Marxiin

taitaa sinunkin mielessäsi vilahtaa jokin tähän liittyvä teema

no eikö tämän maailman viisaus sitten olekaan sama asia kuin se totuus todellisuduesta, jota tiede etsii?




Korinttilaiskirjeessä Paavali puhuu aikansa viisaimmille - Kreikan kansalaisille.

yhä tänään ihmettelemme heidän viisauttaan.

ja pöhköltä näytti näiden viisaiden silmissä saarna rististä.

aivan pöhköltä

niinkuin se näyttää tänään tämän maailman viisaiden silmissä, jotka ateismin tai vapaa-ajattelun tai jonkun muun lipun alla käyvät järjellään pohtimaan Raamatun ilmoitusta.

Jumalan salaisuudet ilmoitetaan.

niitä ei järjellä keksitä eikä löydetä eikä ymmärretä.

siinä on herra professori ja herra esikoinen maajussi saunan lauteilla aivan samassa pisteessä.

Jumalan viisautta voi maajussilla olla enemmän kuin herralla professorilla, joka tietää paljon mutta ymmärtää vähän.



mutta koska tuo essu maajussi on Jumalan opettama, hän ei röyhtäile eikä ylpeile eikä halveksi herran professorin tietoja.

rukoilee hiljaa sydämessään, että Jumala opettaisi myös tälle viisaalle saunakaverille salaisuuksiaan.

ehkä saa jonkun sanan murastua siinä kiukaan kihistessä, jotka jäävät herran professorin mieleen ja sydämeen ja jonain päivänä avaavat tien Jumalan itse antamille jatko-opinnoille.



mainion esimerkin siitä tämän maailman viisaudesta, josta apostoli puhuu, saamme hieman myöhemmältä ajalta.

300-luvun alussa oli Jeesus valloittanut äiti Helenan ja auringon kautta Konstantinuksen sydämen ja voittanut Rooman keisarin.

Milvan sillalla kenraali näki palvomassaan auringossa Kristuksen merkin ja kuuli äänen "tässä merkissä voitat" - ja voitti kilpailevan keisariehdokkaan, pakanajumaliin turvaavan Liciniuksen ylivoimaisen armeijan.

mutta hiukka myöhemmin tuli vastaisku.

Julianus Luopio oli saanut kototaan sellaisen kristillisen kasvatuksen, että oli oppinut inhoamaan koko uskontoa.

Hän palautti Konstantinuksenkin aikanaan palvoman auringon jumalan Roomaan ja yritti ajaa kristillisen uskon maantasalle, haukkuen ja pilkaten heidän älyttömyyksiään.


Herra on viisaudessaan niin järjestänyt, että meille on säilynyt Julianus Luopion (332-363 jKr) omia kirjoituksia jälkipolvelle.

yhdessä niistä hän pistää matalaksi koko kristinuskon ja kertoo, mitä kaikkea typerää ja pahaa se saa aikaan.

toinen kirjoitus on oratio Auringolle

siinä tämä lahjakas, atleettinen ja rohkea nuori mies ylistää pakanuuden ajan aurinkojumalan viisautta ja merkitystä.

saamme ihan itse verrata tämän maailman viisautta ja Kristuksen valoa.

nykyajan ihmisen voi olla vaikea uskoa, että Julianuksen tasoinen henkilö voisi tuollaista potaskaa suoltaa.

se on niin älytöntä taikauskoista sekasotkua, ettei siinä ole päätä eikä häntää.

lue itse jos et usko mikon lukeneen ja tietävän mistä puhuu:



virsikirjassamme kuvattu Jumalan opetus rajoittuu koko lailla hengelliseen opetukseen.

ilmoitukseen Jumalasta, Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä.

rukouksiin että Henki opettaisi tuntemaan Jumalan ja Jeesuksen.

sieltä puuttuu koko lailla tyystin tuo globaalinen, valtava

"Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?"
Ps 94:10

taitaa olla tuo laajempi ajatus vain siinä Ruuneperkin virressä Totuuden Henki ... "tietomme siunaa"

mutta totuus on, että Jumala opettaa ihmistä.

Kirjoittanut: norppa

Maa on siis pannukakku ja taivas juustokupu siinä päällä ja maa on maailmankaikkeuden keskus ja Jerusalem pannukakun keskus.

Uskon kautta me ymmärrämme...

Että Jumala antoi ihmiselle aistit joilla tarkkailla ympäristöään ja nämä havainnot riittävät pelastuksen lisätiedoksi.

Kun maapallosta ruvettiin pyöreää sorvaamaan, avattiin pandoranlipas, joka vie rahaa ja romua avaruuteen. rahaa, jolla piti ruokkia nälkäisiä. Köyhille sanotaan: Anteeksi, teidän puurorahanne menevät nasalle ja esalle.

Kirjoittanut: MikkoL
ehkä tässä on selitys tähän syvälliseen kuiluun tieteen ja tutkimuksen ja kristillisen uskon välillä.

niin moni ihminen on sen tähden menettänyt uskonsa ja joutunut harhaan.

siis missä?

siinä, että emme ymmärrä että Jumala opettaa ihmistä. Totuus luomakunnasta ei ole tämän maailman viisautta.

Julianus Luopion Auringon ylistys on.


otetaan nyt ihan ajankohtainen esimerkki tästä.

eilen kerrottiin, että Yhdysvalloissa on onnistuttu tekemään keinotekoinen solu.

no - silleen keinotekoinen, että ihminen on ohjelmoinut solun toimintaa ohjaavan DNA geenin bakteerissa.

mahdolliset seuraamukset tästä huikeasta biologian ja geenitutkimuksen läpimurrosta ovat tuntemattomat.

kukaan ei tällä hetkellä pysty ennakoimaan, mitä tämä uusi solutekniikka merkitsee - parempaa flunssalääkettä vai sotilaan ampullissa olevaa tappavaa orgaanista ainetta. vai molempia.


Prometheus sanoo, että ehei mikkoseni, ei jumalilla ole mitään tämän kanssa tekemisetä

Ihminen se on joka järjellään ja henkensä syvyydellä on onnistunut selvittämään dioksiribonukleiinihapon rakenteen ja nyt sitä soveltaa käytäntöön niinkuin tahtoo!


tässä taitaa olla se ongelman ydin.

Jumala opettaa ihmistä.

kristityt heittävät - tuon Prometheuksen tavoin - tämän oppimisen ulos taivasten valtakunnasta.

ja omalla järjellään pyrkivät ohjaamaan, estämään, torjumaan totuuden.

ei ole Jumala opettanut aborttia tekemään tai atomeita halkomaan - pahan ihmisen pahaa viisautta se on, josta kristityn tulee varoittaa.



Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?
Ps 94:10

Jumalan suuruus - alkukesä Suomessa

Kiuru
image by Daniel Pettersson (under creative commons license)

LEIVO

Miks leivo lennät Suomehen
Sä varhain kevähällä,
Et viihdy, lintu riemuinen,
Sä maalla lämpimällä?

Miks äänes soreasti soi
Vaan Suomen taivaan alla,
Ja vaikka puut ne vihannoi,
Sä lennät korkealla?

»Sen tähden Suomeen kiiruhdan
Ja lennän korkealla,
Kun tahdon nähdä kauneimman
Mä rannan taivaan alla.

Ja senpä vuoksi laulan ma,
Kun kannel täällä soipi;
Ei missään voi niin riemuita,
Kuin Suomessa vaan voipi.»


KÄEN KUKUNTA

Käki kukkuilee,
Riemahuttelee
Oman kultans' mieltä;
Vanhus, neitonen
Istuu, kuunnellen
Käen riemukieltä.

»Kuku kauvemmin
Lintu ihanin,
Ikäin aikaa soita»,
Näinpä vanhus vaan
Lausuu lukeissaan
Käen kukunnoita.

Neito lempens' kanss',
Ollen toivoissans',
Kuiskaa vanhan luona:
»Kuku kerta vaan,
Niin mä kultain saan
Omaks tänä vuonna».

Kun se monesti
Kukkuu sulosti,
Vanhus riemuu sille;
Mutta neitonen
Lausuu huoaten:
»Terve kyöpelille!»

Kerran kukahtaa,
Silloin neito saa
Riemun rintahansa;
Mutta harmaapää
Polvens' nöyristää,
Oottaa hautoansa.


KEVÄTLAULU

Niitty jälleen vihannoipi,
Nurmi kukkii tuoksuen,
Peipon riemusävel soipi,
Leivo lentää laulellen,
Metsä muuttuu ihanaksi,
Lemmen ääni kaikuvi,
Paimen yltyy rohkeemmaksi,
Neitonen on hellempi.

Kevät kukkaa verhoileepi
Lehtisillä hienoilla,
Vuokon terän valkaiseepi
Hopealla kirkkaalla,
Lehdistänsä kohouupi
Kielokainen tuoksuen,
Koristeeksi valmistuupi
Viattoman rinnallen.

Nuokkuileepi varrellansa
Esikoinen kultainen,
Kuusain kiertää oksiansa
Suojaa suoden rakkaallen.
Lämmin ilma kuiskuttaapi
Meille lemmen äänellä,
Kevään sulo vaikuttaapi
Tuntehia syömmessä!


Suomen luontoa ylistävät runot on kirjoittanut karjalainen - kuinkas muuten - Aleksanteri Rahkonen.

Hän syntyi myllärin poikana Viipurin pitäjässä 26/6 1841, pääsi 1862 ylioppilaaksi ja oli jonkun aikaa kansakoulun-opettajana. Hän kuoli 1/6 1877.

Aleksanteri Rahkonen julkaisi runoelmansa koottuina kahdessa vihossa nimellä "Sääskiä" vuosina 1865 ja 1867 kun kotimaamme oli tsaarin vallan alla ja isänmaallisuus oli nousemassa.


Gutenberg projektissa löydät Rahkosen ja muiden 1800-luvun runoilijoidemme töitä.


Miks leivo lennät Suomehen? on tullut kuuluisaksi kauniin melodiansa ansiosta, jonka on säveltänyt Heikki Klemetti.


Aleksanteri ja Heikki ylistävät Jumalan suuruutta näin sydämiin käyvällä tavalla - ehkä jopa hieman haikeasti, olihan Russia maamme valloittanut ja kenraali-kuvernöörit jöötä pitivät, kasakat ratsastelivat Helsingin kaduilla ja Aleksanteri II patsas ja Nevskin kalaravintola kauppatorin kulmassa.

Senaatintori nousi Engelsmannin johdolla, valmiina tulevaan Suomen itsenäisyyden aikaan, jonka Jumala armostaan antoi kansallemme 1917 kuohujen keskellä.

Jumala, joka tuon äärettömän herkän vihreän ja lintujen laulun ja käen kukunnan kesän on Suomen kansalle väikkyvien järvien ja koivuallergian kanssa meille suonut!


Virsi 571
Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks' luopi,
sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs', Jumala,
ihmeitäs' julistaapi
se vuosi vuodelta.

Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti,
myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes' kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.

Oi Jeesus Kristus jalo
ja kirkas paisteemme,
sä sydäntemme valo,
ain asu luonamme.
Sun rakkautes liekki
sytytä rintaamme,
luo meihin uusi mieli,
pois poista murheemme.

Ei vertaistasi sulle,
sä lilja Saaronin.
Suo armos lahjat mulle
ja kaste Siionin.
Kun Henkes virvoituksen
vain sielu saanut on,
keväisen kaunistuksen
se saa kuin Libanon.

Maan, meren anna kantaa
runsaasti lahjojas,
tarpeemme meille antaa
sun siunauksestas.
Suo suloisuutta maistaa
myös sielun sanassas,
ain armos sille paistaa,
niin on se autuas.

Mahd. Israel Kolmodin 1694.
Suom. 1700.
Virsikirjaan 1701.
Uud. Alfred Brynolf Roos 1867, komitea 1937.



no

mites Suomen kansa tähän ihanaan alkukesään sitten suhtautuu.

Kouluhallitus on päättänyt aikoinaan, että ei sovi ylistää meidän rakasta Jeesustamme tässä yhteydessä

se voi häiritä joitain oppilaita.

joten kouluissa veisattiin vain kolme ensimmäistä säkeistöä.

mitä sitä nyt Jumalan Poikaa, Saaronin liljaa, suomalaiset kiittäisivät.

nyt on tainnut Opetusministeriö kieltää myös Isän Jumalan ylistämisen kouluissa.


joku on vesittänyt Suvivirrestä Suvilaulun, jossa ei Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä näy.



että näin




sinä Jumalan lapsi

veisaa suvivirttä niin että kosket pauhaa!

ylistä sydämessäsi hiljaa Jumalaa, niinkuin hopeapisarat valuisivat riippakoivun kasteisilta oksilta tyynen lammen pintaan.

laula riemulaulu Jeesuksesta, joka on luvannut sen suuren Suven tulevan

ja maksanut siitä kalliin hinnan


ja lausu esirukous tämän paatuneen, avionrikkojan, syntiin ja maailmaan mielistyneen mammonaa palvovan pakanuuden yötä haikailevan Suomen kansan puolesta.

jonka kivisydämistä on unohtunut Vapahtajan rakkaus ja suloinen taivaallisen Yljän lempeys ja totuuden valo.

luullessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet.

Herra armahda,
Kristus armahda,
Herra armahda


virsi 504
Ah vuodata, Herra, jo Henkesi
ja herätä nuoriso Suomen.
Se johdata armossa tiellesi,
suo maahamme kaivattu huomen.

Me pyydämme Henkesi kastetta
ja parannusarmoa uutta.
Me varromme kevättä tuoretta,
me pelkäämme suruttomuutta.

Et, Herramme, kuoleman valtojen
nyt salline kansaamme voittaa,
kun ennenkin virvoitusaikojen
soit tulla ja armosi koittaa.

Siis sytytä taas pyhä liekkisi
nyt sydämeen nukkuvan nuoren,
niin että hän synnistä nousisi
ja näkisi Siionin vuoren.

Me uskomme Henkesi nostavan
näin kansamme kuoleman yöstä,
sen nuorison kiitosta laulavan
taas Poikasi lunastustyöstä.

Oi Kristus, nyt kanssamme rukoile,
ja Isäsi sinua kuulee.
Niin saapuvat herätysaikamme
ja taivaasta maan yli tuulee.

Väinö Malmivaara 1933.
Virsikirjan lisävihkoon 1963.



Jumalan suuruus - alkukesä Suomessa


Kristuksen suuruus - hengellinen kevät Suomessa


suokoon Isä Jumala kansallemme vielä kerran taivaallisen tulen ja tuulen!

että Hänen ainoa Poikansa saisi kuulla suomenkielellä oikein valtaisan ylistyskuoron veisuuta harpuin ja kantelein ja Jumalan basunalla !

Pedofilia ja uskovat

Pedofilia vahingoittaa lasta pysyvästi

Lainaus alkaa -------------------------

SRK:n johtokunta ei ottanut kuuleviin korviinsa, kun vanhoillislestadiolaiset lastensuojelun asiantuntijat ottivat siihen yhteyttä yli kaksi vuotta sitten, tarjotakseen ammattiapua ja tukea lasten hyväksikäytön torjumiseksi ja tiedon levittämiseksi asiasta herätysliikkeen sisällä. Asiantuntijat olivat “kehottaneet purkamaan räjähteen ennen kuin se laukeaa vl-herätysliikkeen kylkeen”, kirjoitti anonyymi nimimerkki Mopin palstalla 16.5.2010.

SRK:n johto torjui avuntarjouksen törkeän loukkaavana. Se turvautui myös painostukseen. Johtokunta leimasi asiaa esittäneet jumalanvaltakuntaa vikoviksi, katkeroituneiksi eriseuran lietsojiksi, joiden oma sieluntila on epäilyttävä. Tiettävästi johtokunta vaati myös asiaa koskevien dokumenttien tuhoamista.

Johtokunnan menettely perustuu herätysliikkeessä omaksuttuun vaikenemisen kluttuuriin, jossa mistään liikeeseen liittyvästä kielteisestä asiasta ei ole lupa puhua julkisesti, eikä varsinkaan ulospäin. Kaikkien liikkeen jäsenten tulee ensi sijassa olla lojaaleja kollektiiville, koska “yhteistä rakkautta ei saa rikkoa”.

Tämä korutont’ on kertomaa A.D. 2010, ja sitä säestää Helsingin Sanomien pääkirjoituksen tiukka, mutta asiallinen kannanotto.



Tiettävästi eräät liikkeen sisällä olevat lastensuojelun asiantuntijat ovatkin olleet jo vuosia sitten yhteydessä SRK:n johtoon, tarjoten ammattiapua uhreille sekä ehdottaen koulutuksen järjestämistä SRK:n vapaaehtoisille lapsi- ja nuorisotyöntekijöille. Asiantuntemusta tarjottiin myös aihetta koskevien kirjoitusten julkaisemiseen SRK:n omissa lehdissä (Päivämies, Siionin Lähetyslehti, Siionin Kevät).

SRK:n johtokunta on kuitenkin tyrmännyt ehdotukset.

Tapaukseen liittyy lisäksi painostamista SRK:n “veljien” taholta.

Asian esille nostaneiden henkilökohtainen uskonvakaumus, sielun tila, oli asetettu kyseenalaiseksi, perustellen että he ovat ryhtymässä arvostelemaan Jumalan valtakuntaa.



Tässä nousee esiin tuttu kuvio. Kävi samoin kuin lukuisissa muissakin keskustelualoitteissa herätysliikkeen sisällä.

Avoin keskustelu ja parannusehdotukset törmäävät SRK:n johtoon.

Ongelmien esiin nostaja syyllistetään ja hänen uskonsa asetetaan kyseenalaiseksi.

Keskustelua rakentavalla mielellä avanneen motiivit joutuvat halpamaisesti leimatuksi “elämässään epäsonnistuneen” toiminnaksi.

Hänestä voidaan jopa levittää ilkeämielisiä huhuja, mikä on helppoa sisäänpäinkääntyneessä yhteisössä.

Häntä voidaan uhata taivaspaikan menetyksellä, ja paikka “Jumalanvaltakunnassa” on vaakalaudalla.


nimimerkki Jaffa kirjoitti Mopin palstalla:


Yli kahden vuoden ajan ovat muutamat vl-kristityt olleet yhteydessä SRK:hon tämän pf-ongelman vuoksi. He ovat tarjonneet ammattiapua, esittäneet kirjoituksia Päivämieheen ja Siionin Lähetyslehteen, pyytäneet puhujainkokouksiin alustuksia pf-aiheesta, ja vaatineet leirityöntekijöille koulutusta lastensuojelurikosten välttämiseksi. Ovat kehottaneet purkamaan räjähteen ennen kuin se laukeaa vl-herätysliikkeen kylkeen.

Mutta mitä tekivät SRK:n veljet? Kokivat asian henkilökohtaisena loukkauksena, hyökkäsivät vastaan, vaikka heitä pyydettiin yhteiseen rintamaan. Huolestuivat pedofiilejä arvostelleiden vl-kristittyjen sieluntilasta. Puhuivat törkeistä yhteydenotoista, vikovasta mielestä, väärästä asenteesta, lihavaisista lampaista ja eriseuran lietsomisesta. Syyttivät SRK-urallaan epäonnistuneiksi ja siten katkeroituneiksi ihmishylkiöiksi. Vaativat vaikenemaan ja tuhoamaan kaiken aineiston. Eivät puhuneet lapsiuhreista ja heidän kärsimyksistään, eivät pedofiileistäkään.



Vaan pedofiilien arvostelijoita eivät unohtaneet tuomita, asettelivat myllynkiviä heidän kaulaansa. Tämän kaiken ovat kertoneet todisteiden kera ne, jotka SRK:n veljiä ovat puhutelleet. Jopa se ensimmäinenkin s-posti liitteineen taitanee olla tallessa, se josta kaikki alkoi.” (16.5.2010.)


Vanhoillislestadiolaisuuden sisäinen kulttuuri, johon myös Helsingin Sanomien pääkirjoitus 16.5.2010 viittasi, ei nykyisellään rohkaise rivijäseniä toimimaan aktiivisesti lastensuojelukysymyksissä, vaan kyseinen kulttuuri toimii päinvastoin tehokkaana pelotteena ja uhkana asioiden vapaalle käsittelylle. Myös rikosten ilmoittamatta jättäminen ja uhrien vaientaminen ovat tuloksia tästä samasta yhteisökulttuurista.

Kyse on eräänlaisesta Italian mafian omertàan verrattavasta kurinpidosta, oman yhteisön suojelusta. Kauniin ja puhtaan, täydellisen kuvan ylläpidosta, johon kaikki liikkeen jäsenet on sitoutettu. He myös itse sitoutuvat tähän, koska lojaalisuuden palkinto on turvallisuus taivaspaikan säilymisestä ja paikka maallisessa sosiaalisessa verkostossa omassa yhteisössä. Nämä ovat voimakkaita emotionaalisia motiiveja vaieta.

Vaikenemisen laki vaatii, että oman yhteisön sisällä tapahtuneista pahoista asioista, jopa rikoksista, ei ole luvallista laverrella ulospäin.

--- Lainaus päättyy -----------------------



mitä isot edellä, sitä pienet perässä

tässä SRK Taivasten valtakunnan johtokunta Oulussa.

siellä näiden myöhempien aikojen pyhien apostolisten vanhinten kokous Jällivaarassa.

vakavia seksuaalisia väärinkäytöksiä on toki varmaan haudattu ei vain johdon toimesta, vaan uhrien toimesta.

ei yksinkertaisesti ole mitään tahoa, mihin kääntyä

hinta isän tai sedän tai äitipuolen ilmianttamisesta on kallis.



pedofiilia toki on pientä lasta erittäin vakavasti eliniäksi vammauttava outo himo.

tai teinitytön raiskaus tai heikomman veljen suostuttelu seurakentän vessassa homoiluun


mutta vielä hirveämpää on se, että seuraväen parissa ja rukoushuoneilla sallitaan Jumalan Sanan vääristely, syrjäyttäminen, petolliset ihmisopit ja harhat.

ja jotka käyvät niiden kimppuun leimataan perkeleen enkeleiksi ja kielletään heitä kuulemasta tai asiaa ottamasta esiin.

omerta

omerta2

mafia

mafia2


vaan Jeesuksen tulisilmät näkevät läpi tämän meidän sekasotkumme

Jumalan rakastavat silmät näkevät sinne paratiisin pusikkoon, jossa alastomat langenneet pelosta tärisevät

Hänellä on suunnitelma


minkä valo paljastaa sen veri puhdistaa

voi niitä, jotka sen valon alta karkaavat pimeyteen


kenellä on varaa tuomita?

kuka on synnitön ja heittää ensimmäisen kiven?


ei siitä ole kysymys - hyvänen aika!

sekä uhri että rikollinen on saatava oikeuden piiriin

ehkä isä on jo kuollut mutta tytär yhä näkee painajaisia eikä voi nauttia avioelämästä?

ehkä äiti on jo kuollut ja kuopattu, mutta poika yhä vihaa naisia koko olemuksellaan

tarvitaan ammattitaitoista apua saarnaajien omassa joukossa

näitä luotettavia hengellisiä isiä, jotka eivät heittele puudutuspiikkejä

vaan käyvät totuudellisesti asiaan antavat uhrin puhua mitä tahansa ja johtavat hellästi kohti apua ja suojaa ja turvaa



lainaus alkaa: -----------------------------

Vaikenemisen laki vaatii, että oman yhteisön sisällä tapahtuneista pahoista asioista, jopa rikoksista, ei ole luvallista laverrella ulospäin.

Tähän kulttuuriin perustui myös vanhoillislestadiolaisen tutkijan asiantuntemuksen ja avuntarjouksen torjuminen SRK:ssa. Silloinhan olisi pitänyt myöntää että lapset saattavat olla vaarassaJumalan valtakunnassakin. Olisi pitänyt myös ryhtyä käsittelemään liikkeen sisällä tapahtuneita rikoksia, joista oli siihen saakka vaiettu. Olisi pitänyt ehkä alkaa puhua ääneen myös tästä vaikenemisen kulttuurista!



Vaikenemisen lakia perustellaan keskinäisellä rakkaudella, eikä yhteisön rakkautta saa rikkoa. Juho Kalliokoski kirjoittaa blogissaan:

“Tämä Raamatun jaekin lienee tässä yhteydessä monelle meikäläiselle tuttu: ”Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä “rakkaus peittää paljotkin synnit”.” (1.Piet.4:8). Keskinäinen rakkaus, armo ja anteeksianto yleensä ottaen lienevät niitä käsitteitä, jotka nostetaan esiin perusteltaessa, miksi synninpäästön rikoksestaan saanutta rikollista ei tule ilmiantaa viranomaisille eikä yleensäkään puhua asiasta kenellekään.”



Keskinäinen rakkaus on SRK-lestadiolaisuudessa niin hauras, että se rikkoutuu jo pieniltäkin tuntuvista syistä. Jo pelkästään meikkaaminen tai korvakorut murtaisivat tämän rakkauden, ja siitä syystä ne ovat kiellettyjä.

Jos liikkeen jäsen aloitteellisesti haluaa nostaa lestadiolaisvanhempien ja kaikkien liikkeen jäsenten tietoisuutta ja kykyä tunnistaa pedofiilien toiminta jotta uudeet rikokset voitaisiin estää, tämä merkitsee SRK:n johtokunnan näkökulmasta valtavaa uhkaa yhteisön sisäisen rakkauden rakennelmalle.

Silloinhan väistämättä alettaisin puhua myös jo tapahtuneista rikoksista. Ei ei ei ei ei, sillä silloin rakkaus murtuisi! Ei saa muistella! Ei saa puhua pahaa kenestäkään meikäläisestä! Upotettu armonmereen!!

Vanhoillislestadiolaisuuden kollektiivin valta perustuu juuri tähän vaikenemisen kulttuuriin. Siitä ovat nousseet myös liikkeen ihmisoikeuksiin liittyvät vääristymät ja suoranaiset laittomuudet.

Juha Kalliokoski
----------------------------------



Kirjoittanut: MarttiF

Miten nämä asiat on hoidettu essujen piirissä?



Kirjoittanut: MikkoL

puudutuspiikillä

Jeesuksen nimessä ja veressä



Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"

Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:

"Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.

Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.

Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.

Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

Matteus 18:1-6 KR 1992



oman lapsen raiskaaminen on harvinaista.

useimmille aikuisille pedofilia on vieras tunne, ja omien lasten suojaaminen puiston "namusediltä" on todellinen huoli.

miten varottaa, miten neuvoa.

myllynkivi kaulaan vaan ja järven pohjaan!


mutta entä jos sinulla tai minulla on omakohtaista kokemusta tästä oudosta häiriöstä ihmisen rakenteissa.

mikä lapsessa kiehtoo muu kuin hänen viattomuutensa?

neitsyt on niin haluttu koska hän on seksuaalisesti puhdas ja lapsen kaltainen.

nunnakin voi sillä tavoin olla kiihottava jollekin, koska hän on viaton ja seksuaalisesti kokematon.

tällaiseksi Jumala on miehen luonut - kovin "käytetty nainen" ei vaan herätä samoja voimakkaita tunteita.

mitä tehdä, jos oma lapsi on joutunut uhriksi?

kenen puoleen kääntyä - vai ladata kone täyteen lapsipornoa - siinä voi käydä huonosti kun viranomaiset ovat tähän kiinnittäneet huomiota.


ammattiapua on tarjolla, mutta viranomaisten kanssa homma on hankala.

voi mennä maine, lapset ja avioliitto ja kaikki sen siliän tien...

kirkolla on papisto joka on ollut vaitiolovelvollinen.

tässä lainatussa tekstissä esitetään että vanhoillisten sielunhoitajien tulee paljastaa pedofiili.

täysin älytön ajatus

silloin voi tästä kärsivä tai uhri valita meneekö poliisin puheille vai saarnaajan puheille

sama tulos


samanlaista meininkiä on valtion suunnalta ilmassa.

poistetaan mahdollisuus puhua asiasta luottamuksellisesti.

"Rippisalaisuuden ongelma on, ettei pappi voi kertoa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, koska ilmoitusvelvollisuus koskee vain törkeitä tekoja.

Ministeriö on valmis poistamaan nyt lastensuojelulaista kohdan, jonka mukaan ilmoitusvelvollisuus ei koske papin tai lehtorin toimittamaa rippiä tai sielunhoitoa."



suomen tietotoimisto kertoo myös että kokoomuksen peruspalveluministeri Paula Risikon mukaan lastensuojelulain laatijat olettivat vuoden 2008 neuvotteluissa kirkon itse älyävän murtaa rippisalaisuuden.

hän on sitä mieltä, että valtio puuttuu tässä kirkon sisäisiin asioihin ja jos kirkko ei suostu niin lastensuojelulaki muutetaan siten, että myös papilla olisi aina ilmoitusvelvollisuus esimerkiksi lapsen seksuaalisen hyväksikäytön paljastuessa.



tässä menee nyt lapsi pesuveden kanssa

pedofiilillä on hyvin vähän mahdollisuuksia saada luottamuksellista apua

ja sekin mitä on viedään pois

mikä on seuraus?

ei pedofilia siitä mihinkään katoa

asiat pysyvät salassa

ehkä henkirikostenkin hinnalla



Kirjoittanut: norppa

Viimeaikoina on lainsäädännössä tullut sellainen hengen kiivaus välillä, että järkevä asioiden hoito vaarantuu.

Yksilönsuoja on niin aukoton, että viranomaiset eivät saa kaikissa tapauksissa edes välttämätöntä tietoa hankittua.

Esimerkkinä voidaan käyttää myös maita joissa on murhasta kuolemantuomio, se ei kuitenkaan ole lopettanut murhia.

Joskus rippisalaisuuden murtaminen koski vain valtiopetosta, nykyistä lakia en tunne.


Kirjoittanut: Rami

Kamala asia hyväksikäytetyn kannalta, mutta myös syytetyn kannalta. On ollut tilanne, jossa olisi pitänyt kuulopuheiden perusteella ottaa tuomitseva kanta erästä uskon veljeä kohtaan.

Jutut kertoivat henkilön "hyväilleen" muutamaa tyttöä, mutta syytetty kielsi siinä olleen mitään sopimatonta.
(tämäkin kuulopuheita)

Oliko tytöt itse "keksineet" siinä olleen jotain sopimatonta ja mikä mahtaa olla se raja milloin ylitetään luonnollinen hyvänä pitäminen.

On tapauksia, että äiti tai isä tai joku muu on heittänyt toisen päälle varjon, kun on mennyt sukset ristiin, eikä ole mitään häijympää keksinyt toisen mustaamiseksi.

En toisten painostuksesta suostunut hylkäämään veljeä, kun ei parempaa tietoa ollut.

On sekin kamala oikeusmurha, jos joutuu syyttömästi syytetyksi, eikä ole mitään mahdollisuutta puolustaa itseään.

Kirjoittanut: MikkoL

erittäin tärkeä näkökohta tämä joka tulisi eduskunnan tasolla ottaa huomioon