Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle." Ja niin tapahtui.
Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle, hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että niin oli hyvä.
Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä.
1 Ms 1:14-19
Luomiskertomuksessa aurinko, kuu ja tähdet antavat valoaan. Mutta ne ovat myös hyvän Jumalan asettamia merkkejä, jotka tulevat näyttämään kohta luotavalle ihmiselle - ja monille muillekin luoduille olennoille - määräaikoja, hetkiä ja vuosia.
[Jumala on] asettanut ne Taiwalliset walkeudet, Taiwan corkeudella
walistaman Maata, ja eroittaman aicoja, Päiwä Yöstä, Suwe Talwesta,
yhden Cuucauden ja Wijcon, ja yhden Hetken ja Minutin
toisesta.
Tamnmelinin almanakka
Päivän ja yön ero on tekstissä olennaisen tärkeä, Luomisen päivät erottaa toisistaan yö ja Luojan koko työ asetetaan Pappiskirjan kertomuksessa yhden viikon raameihin - kuusi päivää työtä, sitten Jumala lepää seitsemäntenä päivänä. (Sapatti sana tulee hepreankielessä שַׁבָּת šabbāt sanasta levätä.)
Hetket
Maasta katsoen aurinko näyttää nousevan taivaankannessa idästä ja se laskee länteen. Nykyään tiedämme, että näkemämme auringon päivän matka johtuukin siitä, että maa pyörii akselinsa ympäri. Pyörähdys vie auringon näkyvistä ja tuo taas näkyviin ja tästä merkistä ihmiset kaikkialla mittaavat aikaa.
Päivä alkaa luontevasti aamusta, auringon noususta, joka arjen
elämässä pyöristetään nykyajan kello kuuteen. Päivä päättyy ja tulee
ilta, kun rabbien mukaan Jerusalemissa (ja Babylonissa) näkyy kolme
tähteä. Tämä lasketaan sekunnin tarkkuudella nykyajan menetelmin, koska silloin alkaa myös sapatti.
Raamattu käyttää ilmausta "päivän hetki", jota suomalaiset kutsuvat nykyään sanalla "tunti", aikaisemmin ilmeisesti "tiima". Auringon noususta iltaan on kaksitoista hetkeä vanhan babylonialaisen laskutavan mukaan.
Näin Herramme Jeesus lyötiin ristille kuudentena hetkenä eli kello 12.00 ja Hän antoi henkensä yhdeksäntenä hetkenä eli kello 15.00.
Jumalan aurinko nousee kehoituksena meille
Jeesus kutsuu aurinkoa Vuorisaarnassa hienosti Jumalan omaksi auringoksi "..joka antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoille" (ei vain neutraalisti "auringon")
"Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen."
Matt 5:43-48
Aurinkokello
Päivän kulkua voitiin mitata seuraamalla auringon heittämää varjoa. Ensimmäinen maininta "kellosta" ovat Jerusalemin palatsin portaat, joissa auringon heittämä varjo ihmeellisesti palaa takaisinpäin.
Silloin Jesajalle tuli tämä Herran sana: "Mene ja sano Hiskialle: Näin sanoo Herra, isäsi Daavidin Jumala: 'Minä olen kuullut rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Minä lisään sinun elinpäiviisi vielä viisitoista vuotta. Minä pelastan sinut ja tämän kaupungin Assyrian kuninkaan käsistä, minä suojelen tätä kaupunkia.' 7 [i] Herra antaa sinulle tällaisen merkin todisteeksi siitä, että hän toteuttaa minkä on luvannut: 8 Katso, Ahasin yläsalin portaikkoon lankeaa varjo, joka auringon mukana laskeutuu alas portaita. Minä palautan sitä taaksepäin kymmenen askelman matkan."
Ja varjo siirtyi portaikossa taaksepäin, kymmenen askelman päähän siitä, mihin se oli ehtinyt laskeutua.
Jes 38:4-9
Kuin vartijat aamua
Yön hetket olivat "yövartion hetkiä", muun porukan pääasiassa nukkuessa. Ehkä joku Nikodemus yöllisillä kaduilla kenenkään huomaamatta liikkui, tai joku naapurin ovella kolkuttamassa leipää pyytäen. Varmaan katuvalojen, sähkön ja kaasun
puuttuessa tavallinen kansa vietti yön paljolti nukkuen, jotkut ehkä
sulhasta ja hääsaattoa nuokkuen odottaen.
Yövartion hetket saattoivat käydä pitkiksi, kukon laulua odotettiin ilolla jo ennen aamun sarastusta.
Minä odotan sinua, Herra,
odotan sinua koko sielustani
ja panen toivoni sinun sanaasi.
Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua,
hartaammin kuin vartijat aamua.
Ps 130:5-6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti