Pyhä Augustinus, donatolaiset ja Kyprianus - uudelleenkastaminen

Pyhä marttyyri Kyprianus Karthagolainen (194-251)
kuva catholic.org

Kiista donatolaisten kanssa käsitti suuren osan Augustinuksen elämää ja hän kirjoitti aiheesta paljon. Eräs merkittävä haara tässä laajassa keskustelussa oli donatolaisten vetoaminen kaikkien arvostamaan pyhään marttyyri Kyprianukseen (194-251) kysymyksessä uudelleen kastamisesta.

Onko harhaoppisen tai skismaatikon suorittama kaste pätevä, vai tuleeko se uusia?
Kyprianus tunnetusti oli uudelleenkastamisen kannalla, ja donatolaiset perustivat käytännön hänen esimerkkiinsä.

Augustinus kirjoitti vastoin Kyprianuksen opetusta, että koska kastaja on todellisuudessa kirkon Herra Jeesus Kristus itse, kastetta ei tarvitse eikä saa uusia, jos se on tehty kolmiyhteisen Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen..

Onko kirkko pyhien yhteisö, jonka tulee lähteä korruptoituneesta valtiokirkosta? 
Näin asetettuna kyseinen valtiokirkko voi olla Rooman imperiumin tukema ekumeninen kirkko Bysantin aikaan tai aikamme Ruotsin tai Suomen evankelis-luterilainen kirkko.

Augustinus korosti kirkon yhteyttä jopa kasteen yli. Donatolaiset ovat lähteneet ja rikkoneet yhteyden ja heidät tulee palauttaa oikealle tielle vaikka pakottamalla.


________

Donatolaisten ja Augustinuksen keskustelu Kyprianuksen opetuksesta on syvällinen ja koskee niin kirkon historiaa kuin nykypäivää, eikä tarkoitukseni ole tässä yhteydessä jatkaa tämän enempää näissä mahtavissa ja vaikeissa teologian maisemissa.

Suosittelen lämpimästi Darryl J. Pigeonin analyysiä Augustinuksen suhtautumisesta Kyprianuksen opetukseen kirkosta ja kasteesta Cyprian, Augustine and the Donatist Schism.

Pigeon nostaa esiin keskustelun olennaisia piirteitä, ja artikkelista käy ilmi, miten todella keskeisistä asioista tuolloin oli ja on kysymys.

Pyhä Augustinus ja donatolaiset - pakota heidät tulemaan!

Vertaus suurista pidoista Luukas 14
Maalaus Eugene Burnand (1900)
kuva adlibchristians

Tämän kuullessaan eräs pöytäkumppaneista sanoi hänelle: "Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa!"

Niin hän sanoi hänelle: "Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta. Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina'.

Mutta he rupesivat kaikki järjestään estelemään. Ensimmäinen sanoi hänelle: 'Minä ostin pellon, ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä'. Toinen sanoi: 'Minä ostin viisi paria härkiä ja menen niitä koettelemaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä'. Vielä toinen sanoi: 'Minä otin vaimon, ja sentähden en voi tulla'. Ja palvelija tuli takaisin ja ilmoitti herralleen tämän.

Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalleen: 'Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle'. Ja palvelija sanoi: 'Herra, on tehty, minkä käskit, ja vielä on tilaa'. Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi; sillä minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsutut, ole maistava minun illallisiani'."
Luukas 14:15-24 KR1938

Augustinus viittasi tähän vertaukseen, kun hänen vanha ystävänsä Vincentus kauhistui, kuinka tämä hyväksyy donatolaisiin kohdistuvan väkivallan ja vainon. Jeesuksen sanojen mukaan harhaantuneita donatolaisia pakotetaan tulemaan Jumalan valtakuntaan.

και ειπεν ο κυριος προς τον δουλον εξελθε εις τας οδους και φραγμους και αναγκασον εισελθειν ινα γεμισθη μου ο οικος μου

Nykyään tuo Luukkaan evankeliumin sana anagkazo ymmärretään toisenlaisena pakottamisena kuin Augustinus. Väkivallan sijasta kyseessä on estelevän ujon vieraan vakuuttamisena ja painostamisena tulla yllätysjuhliin mukaan. KR 1992 kääntääkin toisella suomenkielen sanalla kuin KR1938 "pakottaa"

"Silloin herra sanoi: 'Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi."

Luuk 14:23

Muita esimerkkejä
Kun donatolainen piispa Petilian valitti Augustinukselle, että katoliset käyvät heitä vastaan sotaa. Kuinka hän voi perustella donatolaisten surmaamisen, kun Jeesus ei koskaan tappanut ketään? Augustinus vastasi, että kristillinen rakkaus on kirkon yhteyttä. Miksei Kirkko voisi käyttää väkivaltaa ojentaakseen donatolaisia, kun nämä käyttävät väkivaltaa sen hajottamiseen (circumcellion)? Petilin sanoi, ettei rakkaus toimi näin, rankaisten ihmisiä, kiihota keisaria näitä vastaan, ryöstä heidän omaisuuttaan. Augustinus sanoi, että Kristus rankaisi ajaessaan rahanvaihtajat ruoskalla pois temppelin luota.

...
Näemme näistä esimerkeistä, että pyhä Augustinus on täydessä vauhdissa tukemassa valtiovallan oikeudenkäyttöä ja kurinpitoa. Kristityn ystävän ja donatiolaisten arvokkaan piispan vetoomukset menevät kuuroille korville, ja Augustinus lyö Raamatulla takaisin että pää kolisee!

On paljon mahdollista, että 400-luvun pohjois-Afrikan levottomat olot, kapinamieliala ja vandaalien saapuminen Italiaan kovensivat Augustinuksen sydäntä ja paksuntivat hänen nahkaansa ihmisten kärsimyksiä kohtaan. Hän oli nähnyt paljon, ja näki lisää Rooman pakolaisten virratessa Hippokseen ja Karthagoon.


Nuijanutukus donatolaisille - bye bye
Augustinuksen vaikutuksesta keisari Honorius lähetti vuonna 411 tehokkaan Marcellinuksen (k 413) hoitamaan Afrikan provinssin asioita. Miehet ystävystyivät ja sanotaan, että De Civitate Dei on osittain vastausta Marcelliuksen Augustinukselle esittämiin kysymyksiin. Kaksi ensimmäistä lukua on omistettu hänelle.

Katolist ja donatolaiset piispat kokoontuivat kerran vielä Karthagoon, jossa Marcellius sai kuulla molempia osapuolia ja asettui sitten täydellisesti katolisten puolelle.

Kokouksen jälkeen alkoi valtiovallan puolelta entistä tehokkaampi dontolaisten vaino.

Todellinen nuijanukutus tuli sitten vandaalien mukana 428 heidän ottaessaan suuria osia pohjois-Afrikkaa valtaansa. Vandaalit olivat kristittyjä, jotka noudattivat Areios Alexandrialaisen opetuksia. Heidän saapumisensa sitten käytännössä tuhosi berberien donatolaisen kirkon, jonka pieniä jäänteitä säilyi aina islamin saapumiseen asti.



...
Katolisen kirkon myöhempiä aikoja ajatellen on tärkeä pitää mielessä, että augustinolaismunkit eivät ole olleet uskonnollisen väkivallan kärjessä. Varhaisen keskiajan julma inkvisitio alkoi espanjalaisten dominikaanien keskuudesta, Saint Dominic de Guzmán (1170-1221).

Pyhä Augustinus ja donatolaiset - Gildo

Keisari Honorius (384-426) nousi valtaan 9 vuoden iässä
Maalaus Jean-Paul Laurens 1880
kuva wikimedia

Augustinuksen ajan elämää pohjois-Afrikassa
Donatolaisten määrä kasvoi pohjois-Afrikassa. Heidän suojelijjanaan oli Mauretanian provinssin vaikutusvaltainen berberisyntyinen kenraali Gildo (k. 398). Nimi tarkoittaa libyan-berberissä Hallitsija, nyky-berberin Agelid.

Keisari Valentinian I (321-375) aikana Gildon veli Firmus nousi epäonnistuneeseen kapinaan 372, mutta Gildo pysyi uskollisena keisarilleen. Keisari Theodosius I (347-395) palkitsi Gildon uskollisuuden edeltäjäleen siirtämällä veljen valtavat maaomaisuudet ja rikkaudet hänelle ja asettamalla hänet Afrikan provinssin hallitsijaksi,comes Africae, ja armeijan komentajaksi. Asemassaan hän osoittautui perinjuurin julmaksi tyranniksi. Donatolaisilla oli hänessä vankka tuki ja turva katolisia vastaan.

Viljakapina
Theodosius I:n poikien hallinnon aikana, Arcadiuksen (377-408) itä-Roomassa ja Honoriuksen (384-423) länsi-Roomassa, Gildon asema Afrikan hallitsijana vahvistui. Hänestä tuli Rooman kaupungin leipäviljan hoitaja, merkittävä tehtävä, joka ennen Rooman jakautumista itään ja länteen oli ollut Egyptillä.

Heikkotahtoinen nuori Arcadius peri isänsä hovista vaikutusvaltaisen eunukki Eutropiuksen (k.399), josta tuli hänen läheinen neuvonantajansa. Hunnit häiriköivät jo itä-Rooman rajoilla ja johdettuaan armeijan heistä voittoon 398 Eutropius sai seuraavana vuonna ensimmäisenä eunukkina koskaan konsulin arvonimen.

Hovijuonittelujen mestarina Eutropius oli huomannut, että ministeri Rufius koetti naittaa tyttärensä keisari Arcadiukselle. Hän onnistui kääntämään Arcadiuksen pään ja tämä otti vaimokseen Eutropiuksen ehdokkaan, Aelia Eudoxian. Hieman myöhemmin Rufius kaikessa hiljaisuudessa murhattiin. Tämä kuvio johti kuitenkin katastrofiin, sillä kuningatar Eudoxia antoi vangita Eutropiuksen ja tämä teloitettiin 399 AD itse Johannes Krysostomoksen (347-407) armon pyynnöistä huolimatta.

Valtansa päivinä Eutropius juonitteli kaikessa hiljaisuudessa Gildon kanssa, saadakseen länsi-Rooman vilja-aitan vartijan liittymään Arcadiuksen puolelle. Kyseessä oli erittäin suuri liike, joka olisi muuttanut itä- ja länsi-Rooman taloudellisia voimasuhteita ja strategista merkitystä. Kun Gildo lähti 397 hoviherran suunnitelmiin mukaan hän veti kanssaan heimonsa donatolaiset berberit, jotka joutuivat näin suurpolitiikan kuvioihin mukaan uudella tavalla.

Keisari Honorius ja Rooman senaatti saivat aikomuksista vihiä. Senaatti julisti vilja-aittoijen vartijan Gildon valtion viholliseksi ja aloittaen näin sodan Afrikan provinssissa.

Mascecel
Gildo oli itse tehnyt julman virheen omaa veljeänsä Mascecelia kohtaan, joka kostautui hänelle kalliisti. Riidan jälkeen Mascecel oli joutunut pakenemaan veljensä hallintoa keisari Honoriuksen turviin Roomaan. Raivostunut Gildo surmautti veljensä kaksi poikaa, siis omat veljenpoikansa.

Afrikan sodan syttyessä keisari Honoriuksen palveluksessa ollut nerokas kenraali Flavio Stilicho (359-408) ymmärsi maanpaossa olleen Mascecelin tilanteen hänen lastensa murhan jälkeen. Stilicho antoi Mauretaniaan lähtevän armeijan johdon Mascecelille, joka näin lähti kosto mielessä sotaan veljeään Gildoa vastaan. Hän sai komennettavakseen joukko-osaston kokeneita gallialaisia sotilaita.

Mascecel leiriytyi pienen gallialaisen armeijansa kanssa määrällisesti ylivoimaisten moorien leirin läheisyyteen. Kun taistelu sitten puhkesi, hyvin koulutetut ja kurinalaiset gallialaiset saivat noepasti berberien armeijan sekasortoon. Gildo itse pakeni merelle pienellä purjeveneellä, jonka tuuli painoi takaisin rantaan ja hän purjehti Tabracan satamaan (nyk. Tabarka länsi-Tunisiassa). Kaupunkilaiset halusivat osoittaa uskollisuuttaan keisari Honoriukselle ja heittivät Gildon vankilaan, jossa tämä hirttäytyi ennenkuin veljensä ennätti kostamaan hänelle lastensa kuoleman.

Mascecelin joukot surmasivat suuret joukot donatolaisia, jotka olivat nyt kapinallisia länsi-Rooman keisarin silmissä.


Augustinus fyysisesti vaarassa
Näissä levottomissa oloissa tiellä liikkujat olivat vaarassa joutua donatolaisten circumcellon nuijamiesten käsiin. Hänen seurueensa kimppuun hyökättiin Cataman tiellä, ja jotkut matkueesta haavoittuivat.

Augustinus oli jo tunnettu donatolaisten vastustaja, ja kerran häntä lähdettiin sieppaamaan vangiksi. Hanke epäonnistui, kun circumecellonien opas kääntyi tienhaarasta väärään suuntaan.

Donatolaisten vainot
Keisari Honorius suhtautui nyt entistä ankarammin kapinaan nousseisiin donatolaisiin. Heidän vastaisiaan lakeja astui voimaan vuonna 405. Papisto ajettiin maanpakoon, donatolaisten omaisuuksia takavarikoitiin, peintöjä mitätöitiin ja sopimuksia purettiin. Joitain donatolaisia ruoskittiin julkisesti kaupungeissa, kun he kieltäytyivät luopumasta uskostaan.


___
tietoja tähän tekstiin olen ottanut mm englantilaisen wikipedian artikkelista Gildo

Pyhä Augustinus ja donatolaiset - kirkon pyhyys

Kirkko on pyhä koska sen pää, Jeesus Kristus, on pyhä
Gentin alttarikaapin Jeesus
kuva answers

Arlesin kirkolliskokokuksen tuomittoa donatolaiset 314 keisari Konstantinus Suuri antoi viranomaisille käskyn tuoda heitä oikeuden eteen. Mutta donatolaiset kärsivät ilolla ja olivat valmiit marttyyriuteen kristitynkin keisarin aikana, Vaino vain vahvisti heitä, ja vuonna 316 heidän lukumääränsä oli kasvanut niin, että he perustivat omien piispojensa ja pappiensa hoitaman kirkkonsa eroten valtionkirkosta. Keisari perui turhaksi osoittautuneet valtion vastatoimenpiteet 321 jättäen heidän tuomitsemisensa "Jumalan käteen".

Donatolaisten määrä kasvoi nopeasti suhteessa valtionkirkkoon ja vuonna 350 he olivat jo enemmistönä pohjois-Afrikan kristittyjen keskuudessa. Kun keisari rakensi Cirtan suuren kirkon, donatolaiset ottivat sen käyttöönsä ja ekumeenisile kristityille piti rakentaa toinen kirkko. Pian kaikissa suurissa kaupungeissa oli kaksi rinnakkaista kirkkoa, donatolainen ja ekumeninen. Näin myös Hippon kaupungissa.

Kun piispa Maximin oli kastanut uudelleen katolisen diakonin, joka liittyi donatolaisiin, Augustinus koetti saada kastekiistan ratkaistua toimimalla välittäjänä. 390-luvun alussa hän koetti vielä välttää imperiumin oikeuslaitoksen tuomista kuvaan mukiaan ja varoi samalla, etteivät donatolaiset toisi paikalle hurjia circumcellion, raskaita puisia nuijia, "israeliittoja", kantavia berbereitä tappelemaan katolisten kanssa ja halkomaan heidän kallojaan.

40 vuotias Augustinus osallistui näitä asioita käsittelevään Karthagon kirkolliskokoukseen 393 AD. Tuohon aikaan hän oli toiminut kaksi vuotta vihittynä pappina. Hänet oli kastettu vain kuusi vuotta aiemmin.

Vuonna 400 Augustinus kirjoitti Seitsemän kirjaa kasteesta donatolaisten opetusta vastaan.

Kirjat on osoitettu donatolaisten johtavalle teologille, Cirtan piispa Petilianille 
(en ole varma latinalaisten nimien suomalaisista muodoista, onko Petilian Petilianus jne).

Näiden kirjoitusten merkitys on siinä, että Augustinus määrittelee Kristuksen kirkkoa hyvin tärkeällä tavalla kumoten donatolaisten opetuksen:

Nykyinen kirkko ja tuleva kirkko ovat eri asia, mutta eivät kaksi eri kirkkoa:
Pyhien kirkko ja syntisten kirkko eivät ole kaksi eri kirkkoa tässä ajassa, vaan saman kirkon kaksi eri vaihetta - nykyisessä ajassa syntien keskellä, tulevaisuudessa täysin pyhä.

Kirkko ei ole pyhä sen keskiverto jäsenten pyhyyden tason takia. Kirkon pyhyys johtuu seurakunnan pään, Jeesuksen Kristuksen, pyhyydestä. 

Kristuksen ruumiissa on nyt tässä ajassa pyhiä ja syntisiä. Se on kuin pelto, jossa vehnä ja luste kasvavat yhdessä ja pahoja on siedettävä hyvien suojelemiseksi. Erottelu tapahtuu vasta lopussa.

Pyhä Augustinus ja donatolaisuus (3)

Keisari Diocletianus (284-305 AD)

kuva wikimedia

Näin olemme aiemmissa blogeissa tuoneet esiin Augustinuksen monenlaisia kirjoituksia donatiolaisuudesta ja muistuttaneet mieliin, että hänen aikanaan ei ollut tunnustuskirkkoja, vaan Nikaian uskontunnustuksessa lausuttu yksi yhteinen apostolinen katolinen kirkko, eikoumenos, ekumeeninen Kristuksen kirkko..

Yhteisesti hyväksyttyä oppia kirkosta ja sakramenteista ei ollut
Augustinus ei siis lähesty donatolaisten opetuksia joidenkin valmiin yleisesti hyväksytyn kirkkoa ja sakramentteja koskevien oppilauseiden, dogmien suunnalta. Sellaisia ei yksinkertaisesti ollut olemassa.

Kirkkoa ja sakramentteja koskevia tunnustuslauseita, oppeja, löydämme uskonpuhdistuksen ajalta ensin Augsburgin tunnustuksessa 1530 a siihen liittyvissä teologisissa kirjoituksissa Saksasta, sitten Trenton kirkolliskokouksen 1546 ja 1563 päätöksistä, jotka tekivät Roomankin kirkosta "tunnustuskirkon". Ortodokseilla ei vieläkään ole tapana laatia uusia entistä tarkempia tunnustuksia, vaan he lepäävät ensimmäisen vuosituhannen yhden yhteisen apostolisen ja katolisen eli ekumeenisen kirkon perustalla.

Augustinuksen donatiolaisten vastaiset kirjoitukset muovaavat käsitystä kirkosta ja sakramenteista, jotka lännen latinalaisessa kirkossa eivät kuitenkaan tule opinkappaleiksi.

Donatiolaisuuden vastaiset kirjoitukset ovat hyvä esimerkki siitä, miten teologisessa taistelutilanteessa joudutaan arvioimaan perustuksia ja rakentamaan niiden varaan. Tässä ajatusten virrassa, teologian vahvassa joessa, on pyörteitä ja laineikkoja ja tyveniä kohtia, mutta se virtaa läpi aikakausien aina tämän maailmanajan loppuun asti. Tästä virrasta erkanee sitten pienempiä jokia ja puroja, erilaisten korostusten ohjaamia virtauksia, joista jotkut päätyvät haisevaan lahkolaisuuden ja harhaoppien suohon, jotkut elävät kirkon elämänsykkeen sivuvirtauksina halki aikojen. Mitä Pyhä Henki milloinkin asioista päättää.

Reformaation ajan kirkko-oppi
Uskonpuhdistuksessa yil 1000 vuotta myöhemmin eräät saksalaiset, ranskalaiset ja sveitsiläiset teologit määrittelivät kirkon tarkemmin, koska heille Martti Lutherin valtavan elämäntyön myötä oli käynyt ilmi että sen ajan yhteinen, apostolinen, katolinen Rooman piispan eli paavin johtama kirkko oli turmeltunut Babylon. Tässä hengenvaarallisessa taistelussa päädyttiin määrittelemään kirkko ja sakramentit muuttamatta kuitenkaan alkuperäistä perustaa millään tavalla.

Määritelmä on klassisen hieno yhdistelmä Jumalan Sanasta ja sakramenteista kirkon tuntomerkkinä "Kirkko on siellä, missä Jumalan Sana puhtaasti saarnataan ja sakramentit oikein jaetaan."


Kirkko ja kirkon virka
Diocletianuksen ja Maximianuksen aikaiset kristittyjen vainot olivat Rooman historian ankarimmat, eräänlainen pakanallisen Rooman loppufanfaari. Marttyyrien lukumäärä kautta imperiumin oli pelottavan korkea myös sotilaiden keskuudessa, kuten nuori Konstantinus sai nähdä. Jos näissä hengenvaarallisissa tilanteissa piispa antoi viranomaisille pyhiä Kirjoituksia poltettavaksi keisarin käskyn mukaisesti, hänestä tuli luopio, traditor, joka antoi kirjoja tuhottavaksi.

Vainot päättyivät näiden keisareiden itsemurhiin. Konstantinus Suuren nousu valtaan muutti kristittyjen tilanteen perinjuurin ja vuodesta 311 usko Jeesukseen oli viranomaisten puolesta sallittua. Vainoissa langenneiden ja luopioiden tilanne herätti nyt kysymyksen kirkon olemuksesta ja sakramenttien pätevyydestä etenkin pohjois-Afrikassa.

Jos piispasta tuli vainojen aikana luopio tai "rintamakarkuri" voiko hän palata takaisin piispan virkaan vai tuleeko hänet erottaa tehtävistään?

Jos luopio-piispa sai pitää virkansa, oliko hänen toimittamansa kaste tai jakamansa ehtoollinen pätevä?

Jos luopio.piispa vihki pappeja, olivatko nämä oikeita Kristuksen kirkon pappeja?

Monet Karthagon kristityistä omaksuivat opetuksen, jonka opetusten mukaan vastaus oli selvä: traditor piispa tai pappi on erotettava virastaan. Jos näin ei tehdä, hänen suorittamansa kaste ja toimittamansa ehtoollinen ovat joutavia sillä Kristuksen kirkko on pyhien yhteisö jossa sakramenttien pätevyys riippuu niiden toimittajan pyhyydestä.

He eivät tahtoneet olla yhteydessä Karthagon luopio-piispaan, vaan erosivat omaksi ryhmäkseen ja valitsivat omaksi piispakseen Marjorinus nimisen miehen, jonka seuraaja oli Donatius Suuri. Sen lisäksi, että luopio-piispat eivät saaneet anteeksi vaan heidät hyväksvyä kirkko hylättiin donatiolaiset kastoivat uudelleen parannusta etsivät luopiot. Pohjois-Afirkan mutta myös Euroopan ja Lähi-idän kirkkoa repivä skisma oli syntynyt näin noin sata vuotta ennen Augustinusta.


______
Tästä alkaen Augustinus-donatolais tekstien sisällön runkona on Augnet Donatism, mutta olen laajentanut eri lähteiden avulla ja järjestänyt uudelleen hieman sekavasti siellä esistettyä aineistoa.

Intermezzo - Pyhä Augustinus ja donatolaiset ekklesiologian ja sakramenttiopin tarkentajana

Olen edellä esitellyt hieman läntisen kirkkoisä Augustinuksen kirjoituksia donatolaisuudesta ja viitannut asiantunteviin, joskin kuningatar Victorian ajan lopulle ajoittuviin lähteisiin. Englantilaisten ja amerikkalaisten patristikkojen tekstien lukeminen on hidasta ja työlästä, mutta palkitsee itsensä kyllä todella hyvin. Asia alkaa tulla tutuksi.

Olemme nähneet, että kyse ei ole yhdestä pamfletista jotain skismaa vastaan, vaan vuosikymmenten painista pohjois-Afrikan kirkon elämästä ja tulevaisuudesta. Tässä painissa Augustinus itse muodostaa käsitystä siitä, mikä on Kristuksen kirkko ja mitä on oikea opetus ja käytäntö sakramenteista. Niistähän ei hänen aikanaan vakiintunut Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustus mitään sano.

Nyky-Suomi
Voimme verrata tätä Jaakobin painia uskonpuhdistuksen pyörteisiin, jossa Martti Luther ja työtoverinsa sekä Zwingli ja Jean Calvin tovereineen samaan tapaan muodostivat käsitystä siitä, mikä on Kristuksen kirkko ja mitä on oikea opetus ja käytätnö sakramenteista.

Parhaillaan samanlainen Jaakobin paini on käynnissä evankelis-luterilaisen kirkon piirissä, ja tuloksena on ollut Suomen lähetyshiippakunnan syntyminen. Näissä pyörteissä sekä kirkkomme piispat ja teologit että lähetyshiippakunnan piispa ja teologit ovat muodostaneet käsitystä siitä, mikä on Kristuksen kirkko ja mitä on oikea opetus ja käytätnö sakramenteista.

Länsi-lestadiolaisuus eli Ruotsin Lapin vanhinten johtama esikoislestadiolaisuus on omalla tahollaan samanlaisessa pyörteessä tahtoessaan ottaa sakramenttien hoitamisen saarnaajien käsiin. Näissä pyörteissä esikoislestadiolaiset vanhimmat ovat muodostaneet käsitystä siitä, mikä on Kristuksen kirkko ja mitä on oikea opetus ja käytätnö sakramenteista.

Terveet riidat!
Kirkon oppi on profiloitunut terävämmäksi ja saanut mukaansa laajempaa aineistoa sisäisten ja ulkoisten teologisten kiistojen ja riitojen, skismojen ja heresioina sitten tuomittujen näkemysten virrassa, näin se on ollut, on ja oleva on.

Teologiset kiistat ovat rajuja, usein verisiiä, ja kuitenkin tärkeä osa Kristuksen ruumiin jokapäiväistä elämää tässä ajassa. Ei Herramme turhaan rukoillut Johanneksen evankeliumin mukaan, "että he yhtä olisivat". Ehkä Isä jonain päivänä vastaa, mutta tänään juuri kasteen äärellä ja ehtoollispöydässä hajaannus näkyy Jumalan lasten todellisuudessa niin valtavana ja syvänä juopana.

Pyhä Augustinus ja donatolaisuus (2)

Onhan näiden jälkeen paljon vettä virrannut Medjerdassa. Augustinuksen kirjoituksia donatolaisuudesta on kammattu ja suurennuslasin kanssa tutkittu ja paljon niistä kirjoitettu sekä Kristuksen kirkon kannalta virallista asiaa että monenlaista muuta - ja yhä tänään kirjoitetaan.


Anglosaksisen patristiikan kulmakivi
Augustinuksen donatiolaisuutta koskevat tekstit on julkaistu englanninkielellä valtavassa teoksessa

A Select Library of the Nicene and Post-Nicene Fathers of the Christian Church.
Edited by Philip Schaff, D.D., LL.D., Professor in the Union Theological Seminary, New York,
In connection with a number of patristic scholars of Europe and America.

VOLUME IV
St. Augustin:
The writings against the Manichæans and against the Donatists
T&T Clark
Edinburgh

WM. B. Eerdmans Publishing Company
Grand Rapids, Michigan
1886, 1900

Tämä kirkkoisien kirjoitusten englanninkielinen kokoelma on kuvattu lyhyesti wikipediassa.


Donatolaisista
Neljännen osan toinen luku on otsikoitu An Analysis of Augustin's Writings against the Donatists Otan siitä tähän muutamia poimintoja johdantona luvun 2 sisältämään yksityiskohtaiseen analyysiin.

Teksti on pitkä ja perusteellinen. Siitä huolimatta kirjoittaja aloittaa nöyrään sävyyn 

The object of this chapter is to present a rudimentary outline and summary of all that Augustin penned or spoke against those traditional North African Christians whom he was pleased to regard as schismatics.

Aikakautnesa loisteliaalla englannilla kirjoittaja kuvaa sitten Augustinuksen hienostunutta ja moniulotteista kirjoitustyyliä

His activity begins with his ordination to the presbyterate, a time marked in Donatist annals by the Maximianist separation, and increases as he becomes bishop. From about 392 to near the close of his life, pen and voice were seldom still. In all those years the outlinear thoughts grew in breadth and depth; endless are the forms in which his few and radical conceptions manifest themselves; never does he lose sight of the popular effect, so that he knows when to relax his love of word-play and delight in mysterious inductions, in order to make the chief themes plain to the dullest mind.

Donatiolaisuuden päävastustaja

How varied the channels through which he struggled for the mastery of his idea of the Church! In the pulpit he made Donatism the occasion of many a polemic, many an appeal; in his correspondence it was an ever-recurrent topic; it was the staple of many a tract and book; verse was not shunned to destroy its fashionableness and popularity; commentaries and manuals for the meditative hour or for the training of the theological student, abounded in warnings against its aggressiveness; no opportunity for debate or conference or epistolary discussion was left unimproved. And no wonder: it was a living thing, of the street, of the market, of the social circle, of the home; it threatened at times to obliterate the transmarine view of the church from North Africa; its spirit of political independence and plea for religious liberty went to the hearts of a people, more and more restive under the decline of the Empire.

The literary creations of Donatism had been somewhat more fertile than that of Cæcilianism. We must not belittle Donatus the Great, Parmenian, Petilian, Gaudentius, and certainly the eminence of Tychonius is confessed by Augustin himself. Up to this time Optatus of Milevis had been the only forcible opponent. But against the great Augustin whom could they bring into the field? And against the great Augustin, backed by the energy of the State, there was little hope of fairness. Augustin found a new and weighty school. Donatism, with its impossible ideal, already began to despise the culture which seemed to help its defeat and withdrew into its sensitive shell after the manner of all puristic tendencies under persecution.

Kaksi eri hyökkäyslinjaa valittavana, tuloksena oppi kirkosta ja sakramenteista

The two prevalent lines of attack are the historical on the origin of the schism, which involved the dissection of the documents, and the doctrinal, or the discussion of the true notes of the Church from the basis of the Scriptures. This latter Augustin preferred, because final; he bowed to no patristic. One or the other or both may be traced in all his works, great or small, against them. Out of so protracted a controversy there grew up a symmetrical and comprehensive theory of the Church and the Sacraments on either side.

Kolme hyökkäyskohtaa donatolaisuudessa

Of three fundamental points of Donatism, as perpetuated practices of North Africa, rebaptism and the encouragement of a martyr spirit with its attendant feasts, the continuance of the Seniores in the government of the Church, we find Augustin aiming mainly at the overthrow of the first two. One of his earliest letters suggests to his bishop some means for checking the drunkenness and great excess connected with the Natalitia.

Näiden valmistelun jälkeen Osan IV Luku 2 siirtyy Augustinuksen alkuperäisen aineiston käsittelyyn ja sisältää runsaasti historiallista tietoa ja Viktorian ajan upealla englannilla kirjoitettuja hienostuneita kommentteja, joiden sisältö on paikoin yllättävänkin rajua.

Pyhä Augustinus ja donatolaisuus (1)

Berbereihin kuuluva Karthagon piispa Donatus Magnus (k.355) oli kutsuttu virkaan 313 vaihtoehdoksi Pohjois-Afrikan primaatiksi ja Karthagon piispaksi valitulle Caecilianille, jonka tiedettiin luovuttaneen viranomaisille kirkon pyhiä Kirjoituksia poltettavaksi.

Piispana Donatus kastoi Rooman vainoissa luopuneita pappeja uudelleen kirkon palveluun vuonna 313. Hän joutui tästä paavi Militiadeksen (.k 314) arvostelun kohteeksi - sekä sai samalla ensimmäisen säilyneen mainintansa kirkon historiassa. Hänen oma kirjeenvaihtonsa ja kirjoituksensa ovat näet tyystin tuhoutuneet.

Donatuksesta tuli ensin Karthagon ja sitten koko pohjois-Afrikan tiukan linjan kristittyjen johtaja. He pitivät ryhmäänsä todellisena katolisena kirkkona, ja ainoana kirkkona, jossa oli oikeat sakramentit.

Keisari Konstantinus Suuren (272-332) ensimmäineksi koollekutsuma Arlesin synodi pidettiin vuonna 314 ja sen aiheena oli donatolaisuus. donatus itsensä tuomittiin karkoitettavaksi maasta ja hereetikkojen uudelleenkastaminen kiellettiin. Luopiopapit määrättiin erotettavaksi virastaan, mutta heidän suorittamansa kirkolliset toimitukset säilyivät pätevinä. (wikipedia).

donatuksen jälkeen hänen aikanaan profiloitunut tiukkapipoisten ryhmä erkani yhä selvemmin katolisesta kirkosta muodostaen lopulta donatolaisten skismaattisen kirkon. Marttyyriudella oli siellä niin korkea arvo, että jotkut hyppäsivät kalliolta pääedellå maahan saadakseen marttyyrikruunun. (Libyassa on yhä säilynyt paikkoja, joissa jyrkänteen juurella olevaan kiveen kirjoitetun "marttyyrin" nimi on yhä luettavissa.) donatolainen kirkko tuhoutui 600-luvulla islamin saapumiseen ja suuri osa pohjois-Afrikan berbereistä ja muusta väestöstä kääntyi lyhyen ajan kuluessa muslimeiksi.

Voi hyvinkin olla, että kääntymiseen vaikutti toisaalta vihatun katolisen kirkon donatolaisuuden painostaminen ja vainokin mutta toisaalta islamin tarjoama todellinen tie marttyyriuteen. Berberisotilaat olivat Iberian niemimaan valloituksessa mukana ja varmaan aivan pelottomia, sillä nyt kuolema uskon tähden oli kunniakas ja tarkoituksellinen.


Augustinukselta säilyneitä kirjoituksia ja Cirton vastineet
Jo ennen valintaansa Hippon piispaksi 395 Augustinus osallistui teologisiin keskusteluihin Donatus Magnuksen opetuksista. Piispana Augustinus kirjoitti

• Contra partem Donati  - teksti kadonnut.396 AD
• Contra epistulam Parmeniani - Karthagon piispa Parmeniania vastaan 400 AD
• De baptismo contra Donatistas - donatolaisten kasteopetuksesta 400 AD

donatolainen piispa Cirta kirjoitti kaksi vastinetta Augustinukselle

• Contra epistulam Petiliani - Petilianuksen kirjettä vastaan 401
• Epistula ad catholicos de unitate ecclesioe - Kirje katolisille kirkon ykseydestä 402

Keisari Honorius
Keisari Honorius (384-423) oli luonteeltaan heikko ja ailahteleva ja kokemattomana helppo ohjailtava Rooman paaveille. Hän asetti lakeja niitä donatolaisia vastaan, jotka eivät luopuneet näkemyksistään. Tämä on ensimmäinen kerta, kun valtiovalta tarttui väkivalloin kirkollisiin asioihin - käytäntö, joka herätti jo omana aikanaan paheksuntaa kristittyjen parissa. Uudet lait peruttiin vuonna 409.

Karthagon monista synodeista vuonna 411 pidetty oli käänteentevä donatulaisuuden kannalta ja käynnisti Honoriuksen uudelleen asettamiin entistä ankarampiin rikoslakeihin perustuvan valtiollien vainon heitä vastaan.


Augustinuksen kirjoitukset donatolaisuudesta 405-412
Taistelu donatolaisuutta vastaan oli kuumimmillaan näinä vuosina joilta tunnetaan 21 aiheeseen liittyvää kirjettä sekä kahdeksan muodollista esitystä, joista neljä on säilynyt

• Contra Cresconium grammaticum  406 AD; 
• De unico baptismio - Pelianin samannimistä kirjoitusta vastaan 410 tai 411 AD. 
• Lyhyt Kartagon kokouksen kuvaus  411 AD
• Liber contra Donatistas post collationem  412 AD.

Lähde Internet Encyclopedia of Philosophy:.Augustine

David Herzog vierailu ja New Age astrologian perusta

Näinä päivinä Helsingissä Olympiastadonilla puhuva David Herzog käyttää New Age kieltä. Tämä teksti koettaa olla ymmärtämisen avuksi kertomalla hieman New Age aatteen perustana olevien astronomisten ilmiöiden ja niiden astrologisten tulkintojen perustaa.

New Age on alkanut/tuleva Age of Aquarius.    Nyt on menossa/mennyt Age of Pisces. 

Kalojen ajasta siirrytään/on siirrytty Vesimiehen aikaan ja Uusi Aika alkakoon. Mistä tämän kaiken hälinän taustalla on kysymys?


Eläinrata (zodiac)
Eläinrata on taivaankannella havaittu reitti, ekliptika, jota aurinko kulkee vuosisadasta toseen, vuosituhannesta toiseen (ecliptic). Jo muinoin todettiin, että taivaalla idästä länteen kulkevan radan tuntumassa liikkuvat myös kuu sekä viisi paljain silmin näkyvää planeettaa Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus.

Suomeksi auringon polkua kutsutaan nimellä Eläinrata, vaikka mukana on ihmisiäkin, neitsyt, kaksoset, jousimies ja vesimies, rapu ja kalat!  360° kehä on jaettu kahteentoista huoneeseen 30° välein taivaankannen pituusasteissa. Huoneiden astrologiset merkit on nimetty sijaintipaikan tähtikuvion mukaan.

Sumerilaisten, babylonialaisten, intialaisten, kiinalaisten ja Atlantin takana esimerkiksi atsteekkien kartoittama auringon reitti sisältää samaten kaksitoista huonetta. Nimet vaihtelevat, mutta oheisessa taulukossa näkyy miten meille tutun Eläinradan nimistä osa pohjautuu suoraan sumerilaiseen perintöön.

Oinas	Aries	Dumuzi
Härkä	Taurus	Taivaallinen tie
Kaksonen	Gemini	Suuret Kaksoset (Castor ja Pollux)
Rapu	Cancer	Rapu
Leijona	Leo	Leijona
Neitsyt	Virgo	Vako (pellossa, Shala'a jumalatar)
Vaaka	Libra	Punnukset
Skorpioni	Scorpius	Skorpioni
Jousimies	Sagittarius	Sotilas (nedu)
Kauris	Capricorn	Enkin vuohi-kala
Vesimies	Aquarius	Ruukku
Kalat	Pisces	Pääskyn pyrstö. Myöh. Siima

Astrologiset aikakaudet
Yötaivaan tarkkailijat tekivät yksityiskohtaisia havaintoja näkemistään ja nämä siirtyivät sukupolvelta toiselle viisaiden ja oppineiden kirjoituksissa. Astrologia oli vanhan maailman tiedettä.

Muinaisten tarkkailijoiden joukossa ei ole suurempaa kuin kreikkalainen Hipparkus Nikealainen (190-120 eKr), jonka veroisena pidetään vasta 1600 vuotta myöhemmin yötaivaan tähtiä paljain silmin katsellutta tanskalaisessa Tyko Brahea (1546-1601). Hipparkus teki useita tieteellisiä havaintoja ja kehitti tähtitaivaan tutkimuksen trigonometriaa ja instrumentteja. Caius Ptolemaioksen (90-168 AD) ei olisi voinut laatia vaikutusvaltaista kokonaisteostaan planeettojen liikkeistä ilman tätä perustaa.Tunnemme Hipparkoksen kadonneen tuotannon ainoastaan Ptolemaioksen mainintojen perusteella.

Hipparkus pani ensimmäisenä merkille, että taivaankansi ei sittenkään levännyt täsmälleen paikallaan maan yllä, vaan koko kanvaasi liikkui. Liike on niin hidas, etteivät taivaan tähyilijät sitä ilmeisesti ennen hänen havaintojaan olleet huomanneet (kysymys aiemmista havainnoista on avoin).

Moderni astronomia tuntee tämän ilmiön Maa-planeetan akselin huojumisena. Pohjoiselta pallonpuoliskolta katsoen akseli osoittaa tällä hetkellä Pohjantähteen (Polaris), joka vaikuttaa liikkumattomalta pisteeltä yötaivaalla muiden tähtien "kiertäessä sen ympäri".

Akselin huojuminen (axial precssion)
Havainnollinen visualisointi tässä linkissä
kuva wikimedia

Huojumisen seurauksena maan akseli osoittaa noin 26.000 vuoden kiertoliikkeensä aikana järjestyksessä Eläinradan eri huoneisiin ja "pohjantähti" vaihtuu. Tästä saadaan laskettua kaksitoista noin 2000 vuotta kestävää astrologista aikakautta, jotka nimetään akselin osoittaman tähtikuvion mukaan. Kierroksen päätyttyä se alkaa alusta eli lopusta, koska akselin liikkeen kiertosuunta on vastakkainen ekvaattorin kiertosuuntaan nähden.

Parhaillaan on menossa (tai mennyt, astrologista riippuen) ensimmäinen eli Kalojen aika ja on siirrytty (tai siirrytään) Vesimiehen aikaan, sen jälkeen joskus vuoden 4000 AD tuntumassa Kauriin aikaan jne.


Kristus ja Kalojen aika
Kristuksen syntymä on siis uuden aikakauden alku, Kalojen aika (Age of Pisces). Astrologit kutsuvatkin Kalojen aikaa kristinuskon ajaksi. Tämän kanssa sopusoinnussa on alkukirkon kristittyjen tapa käyttää kalaa Kristuksen vertauskuvana, koskan sanan kirjaimet IKHTHYS voidaan lukea Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Vapahtaja.

Jeesuksen syntymän yhdistäminen Kalojen ajan alkuun ei ole tuulesta temmattu uuden ajan keksintö. Kalojen aika näytteli yllättävän merkittävää osaa Bysantin aikana eläneen kooltaan pienen mutta ajatuksiltaan suuren munkki Dionysius Exiquusin (470-544) laskelmissa Herramme syntymävuodesta. Häntä kutsutiin Rooman oppineimmaksi apotiksi.

AD ajanlaskussa ei ole vuotta nolla - arabit eivät vielä olleet keksineet nollaa hänen aikanaan ja vuotta 1 eKr seuraa vuosi 1 AD..Milloin se oli?

Raamatun sukuluetteloihin perustuvan ajanlaskun mukaan tuohon aikaan oli laskettu, että maailmanloppu tapahtuu vuonna 6000 eli 500 Anno Mundi, maailman vuotena. Tämä oli jo ohitettu ja Dionysius tahtoi korvata roomalaisen ajanlaskun toisella, jonka perustan hän otti astrologiasta. Hipparkuksen Platoninen eli Suuri Vuosi oli noin 26.000 vuotta, joka kuten edellä kerrottiin jaettiin kahteentoista 2000 vuoden jaksoon. Laskelmissaan ja planeettojen asemien tutkistelussaan hän päätyi tulokseen, että Kalojen Aika ja sen mukana nykyinen maailma päättyy vuonna 2000, joten se on alkanut Kristuksen syntymässä vuonna 1 AD.

Rooman historialliset arkistot, niukat tiedot UT:n mainitsemista henkilöistä ja tapahtumista, eivät siis ole AD ajanlaskun perusta vaan Dionysiuksen astrologinen tietämys ja Kalojen ajan sijoittaminen 2000 vuoden tarkkaan raamiin. Ensin määriteltiin Kalojen ajan päättyminen planeettojen sijaintien laskemisista ja siitä vähentäen saatiin vuosi 1.


Vesimiehen aika
New Age liikkeen perusta on edellä kuvatuissa siirtymisissä aikakaudesta toiseen, joiden uskotaan vaikuttavan ihmiskunnan historiaan ja koko maailman kohtaloihin suuressa sfäärien harmoniassa.

Kalojen ajan päättyminen ja Vesimiehen ajan (Age of Aquarius) alkaminen sijoittuu modernissa astrologiassa vuoden 2000 tuntumaan, kuten kalifornialaiset hipit 1970-luvulla jo toivoivat. (Joidenkin astrologien mukaan 2600 AD, laskelmat horjuvat aikalailla laskijan lähtökohdista riippuen).

Miksi moinen kiinnostus?

Eräiden Yhdysvalloissa tunnettujen astrologien mukaan Vesimiehen aika on on vapauden, teknologian avaruusmatkailun ja sähkön aika. Se tuo mukanaan toisaalta yhteisvastuun ja toisaalta diktaattoreita, itsensä ilmaisua ja viihdeteollisuuden nousun (Marcia More ja Mark Douglas)

Mutta New Age kannattajien mukaan se on tämän ideologian laajaa leviämistä ihmiskuntaan ja näin ihmisyyden muuttumista.

Esikoiset ja naismittari

Makedonialaista hiustyyliä 300-luvulta eKr.
Angelina Jolie: Alexanteri Suuri
kuva theweddingtiara.com

Naismittari kuvaa uskonnollisen yhteisön suhtautumista omaan naisväkeen. Mittari osoittaa useitakin eri asioita yhteisön sisäisestä ilmapiiristä. Erityisesti se antaa lukemia yksilöihin kohdistuvista vaatimuksista ja edellytyksistä, mittaa vapautta tai sen puutetta.

Islamin maailmassa pukeutumissäännöt ovat julkisesti kaduilla ja toreilla näkyvä naismittarin neula. Siellä missä musliminainen pukeutuu länsimaiseen tapaan vapaasti ilmapiiri perheissä ja moskeijassaan on muutenkin vapaa. Kun taas nainen kulkee kasvot peittävään burkaan pukeutuneena, hän osoittaa julkisesti syvää uskonnollisuuttaan ja yhteisönsä tarkkoja vaatimuksia elämäänsä kohtaan (kaiken peittävän asun alla voi olla hyvinkin kaunis ja värikäs kotiasu Iranin ja Saudi-Arabiankin arjessa.)

Naismittari on kalibroitava suhteessa muuhun yhteiskuntaan, jotta se antaisi kuvaa jostain tietystä uskonnollisesta ryhmästä.

Ruotsi-Suomessa naisten kirkottaminen synnytyksen jälkeen ja muut naismittarin ilmiöt olivat koko kulttuurille ominaisia. Lukemat kertovat tuon aikakauden kirkon otteesta kansan elämään, tiukasta kirkkokurista jalkapuineen, ja säädyllisinä pidetyistä tavoista. Naismittari ei tuona aikana kerro mistään erityisestä ryhmästä kansakunnan sisällä.

Vastaavasti naisille suotu täysi pukeutumisen vapaus aikamme evankelis-luterilaisessa kirkossa kertoo papiston otteen lähes täydellisestä herpaantumisesta yksilöiden elämän kontrolloijana. Naismittari on vihreällä ja kertoo vapaudesta myös muussa elämässä. Kirkkokurin puute tietenkin myös laskee jyrkästi kirkkoon kuulumisen profiilia, eikä.kristittyä naista vaatetuksen puolesta erota muusta väestöstä.

Koreuden synnit

Apostoli Paavali: Ei näin!
Roomalainen nainen, Faijum, Egypti
Royal Museum of Scotland
kuva wikimedia

9. Niin myös että vaimot kohtuullisissa vaatteissa olisivat ja kaunistaisivat itsensä hävyllä ja kainoudella, ei kahara-hiuksilla, eli kullalla, eli päärlyillä, eli kalliilla vaatteilla,
10. Vaan niinkuin niille vaimoille sopii, jotka jumalisuuden hyväin töiden kautta osoittavat.
1 Tim 2:9-10

Rovasti Lars Levi Laestadius korosti koreuden syntejjä enemmän kuin monet muut aikansa papit, nuhdellen kirkkokansaa hepenistä ja kultakoruista. Länsi-lestadiolaisuuteen etsautui yksinkertaisen Lapin maalaiselämän ihanne, jossa koruttomuus ja muukin askeettisuus nähdään merkkinä aidosta kristillisyydestä. (Kolttien ja saamelaisten kauniit juhlapuvut tietenkin ovat poikkeus, jossa koreus on sallittua - olihan rovastin äiti saamelainen ja Lars poika oli niihin tottunut pienestä pitäen!)

Miehillekin tästä 1800-luvun henkisestä perinnöstä ja tavoista on jäänyt pukeutumissääntöjä julkiseen elämään, joita saarnajat ovat sitten tulkinneet ja määritelleet lisää aikojen muuttuessa. Esimerkiksi kravatti on koreilua seuratuvassa, mutta Rolex kello ranteessa ei. Naismittari on miesmittaria paloon keskeisempi saarnoissa jatkuvasti esillä oleva teema Eevan tytärten saadessa elämän ohjeita ja neuvoja, etteivät olisi kiusaukseksi miehille.


Pään peittäminen

Huivipäisiä maalaisnaisia
kuva Marttaperinne

2. Mutta minä kiitän teitä, rakkaat veljeni, että te minua kaikissa muistatte, ja että te pidätte ne säädyt, jotka minä teille annoin.
3. Mutta minä tahdon, että teidän pitää tietämän, että Kristus on jokaisen miehen pää; mutta mies on vaimon pää, ja Jumala on Kristuksen pää.
4. Jokainen mies, joka rukoilee eli propheteeraa, ja pitää jotakin päänsä päällä, se häpäisee päänsä.
5. Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee eli propheteeraa peittämättömällä päällä, se häpäisee päänsä; sillä se on niinkuin se ajeltu olis.
6. Sillä ellei vaimo anna itsiänsä peittää, niin kerittäkään myös hänen hiuksensa; vaan että se on ruma, että vaimon pitäis keritty eli ajeltu oleman, niin peittäkään päänsä.
7. Mutta ei miehen pidä päätänsä peittämän, sillä hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia.
8. Sillä ei mies ole vaimosta, mutta vaimo on miehestä.
9. Ja ei mies ole luotu vaimon tähden, mutta vaimo on luotu miehen tähden.
10. Sentähden pitää vaimon pitämän voiman päänsä päällä enkelitten tähden;.
1 Kor 11:1-10

Heränneillä naisilla on yleensä pitkät hiukset ja seuratuvassa siisti yksinkertainen huivi. Naisten tapa peittää pää seuroissa oli yleinen kaikissa 1800-luvun herätysliikkeissä apostolin ohjeen mukaan, kuten se on esimerkiksi messuissa katolisessa kirkossa kautta maailman. Monet esikoislestadialaiset naiset peittävät seuroissa yhä tänään päänsä yksinkertaisella siistillä huivilla uskonnollisista syistä apostoli Paavalin neuvon mukaan


Naismittari kiristyy?
Tässä kristillisyydessä on käynnissä järjestäytyminen omaksi kirkkokunnaksi, kun sakramentit otetaan 2015 omiin käsiin rukoushuoneisiin ja koteihin.

On mielenkiitnoista seurata, kiristyykö naismittari tämän Suomen esikoislestadiolaisessa kirkossa (tai minkä nimen se saakin) merkkinä hengellisen johdon otteen tiukentumisesta seurakuntalaisten käyttäytymisen ohjaamisessa ja valvonnassa. Nilivaaran lippu on nostettu jokaisen rukoushuoneen katolle, ja se saattaa ennakoida, että näin tulee tapahtumaan.

Naismittari näyttää pian punaista, kun esikoisnaisten ulkonäköön ja vaatetukseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota, ja puututaan entistä lujemmin hameenhelman pituuteen, kaula-aukon syvyyteen, hiusten malliin, ehostuksen kauheuteen ja muuhun seuroissa saarnaavaa miehstä erityisesti kiinnostaviin teemoihin.

Naismittarin kiristyminen on ilmapuntari, joka kertoo yhteisön selkeästä profiloitumisesta erilleen muusta maailmasta ja sisäisen kurin tiukkenemisesta.

Matti Aaltonen: Suomen ev.lut. kirkon ehtoollisen puolustus 2005

Älkäät sentähden heitä peljätkö; sillä ei ole mitään peitetty, joka ei pidä ilmoitettaman, ja salattu, joka ei tule tiettäväksi. Jota minä teille pimeissä sanon, sitä sanokaat valkeudessa, ja mitä te korvissanne kuulette, sitä saarnatkaat kattoin päällä.

Matteus 10:26-27

Helmikuun 2. 2005 esikoislestadiolainen kirkkoherra Matti Aaltonen nousi rohkeasti katolle huutamaan, mitä salassa oli kuullut. Kiirunassa oli laadittu 16.4. 2004 ilman allekirjoitusta hyökkäys Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa vastaan, joka annettiin kaikille saarnaajille lähetysmies Pekka Liuksialasta alkaen. Lapin vanhinten raskas viesti oli salakähmäinen, koska sitä ei tietääkseni ole vieläkään julkaistu seuraväelle. 

Kiirunan salainen viesti lähetettiin huhtikuussa 2004 suomalaisten lähetysmiesten ja saarnaajien tiedoksi eikä kukaan heistä voi puolustautua, ettei tiennyt. Väite "minun oli toteltava" ei kestä sotaoikeudessa, saati sitten Kristuksen tulisen katseen edessä.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin esikoislestadiolaisten johdon pitkään jatkunut myyräntyö ja Suomen kirkon myrkyttäminen seuraväen mielessä on saavuttanut tarkoituksensa ja väki on valmis ottamaan sakramentit omiin luotettaviin käsiin pois "vääräoppiselta" kirkolta.

Seuraavassa on Aaltosen 35 sivuisesta kohdasta lainattuna Herran pyhää ehtoollista koskeva vastine Ruotsin Lapin vanhinten viestille. Kiirunan teksi on merkitty kursiivilla, Aaltosen vastine normaalitekstinä.

Tästä alkavan lainauksen täydet tekijänoikeudet ovat kirkkoherra Matti Aaltosen. 

__________________________________________________

3 A
Ehtoollisella käynti antaa armon tai siunauksen ilman elävää uskoa:
- Ehtoollisella saavat kaikki vieraat osallisuuden sovinnon salaisuudesta.
- Pappi ilmoittaa vieraille heti aterian jälkeen, että kaikki ovat ottaneet vastaan Kristuksen.
- Kaikki ehtoollisvieraat tulevat yhdeksi toistensa kanssa ehtoollisen vieton kautta.
Väite "ilman uskoa" ei pidä paikkaansa.

Sekä Raamatun että Lutherin ja Svebiliuksen katkismuksen mukaan on totta, että jokainen
ehtoollisvieras ottaa vastaan Kristuksen ruumiin ja veren, uskova hyödykseen, epäuskoinen vahingokseen. Sen tähden pappi voi "ilmoittaa vieraille", että he ovat ottaneet vastaan Kristuksen.

Paavali opettaa, että ehtoollisvieraat tulevat yhdeksi Kristuksessa, koska he ovat osallisia yhdestä leivästä ja yhdestä maljasta, 1 Kor. 10:14-21.


3 B
Ehtoollinen on uhri.

- Offertorio eli uhrivirsi aloittaa ehtoollisen esiin kantamalla leipä ja viini Jumalan eteen.
- Kolehti rahat siunataan lahjoinamme ja pannaan näkyviin ehtoollispöydälle.
- Ehtoollisvieras antaa itsensä tai omasta itsestänsä eläväksi uhriksi itse ateriassa.
- Asetus sanat, jotka on sijoitettu rukouksiin, kohdistetaan Jumalaan.
- Leipä ja viini mainitaan meidän tuomina lahjoina.
Ehtoollinen ei ole Suomen kirkossa uhri.

Leipä ja viini on käytännössä tuotava jollakin tavalla alttarille, ne eivät tule sinne itsestään.
Alkuseurakunnassa kristityt toivat kukin varallisuutensa mukaan leipää ja viiniä ja muutakin ruokaa yhteisiin kokouksiin eli he uhrasivat omastaan, vrt. 1 Kor. 11:20-22. Ennen aterialle käymistä osa leipää ja viiniä pantiin syrjään ja aterian jälkeen ne käytettiin ehtoollisaineina. "Esiin kantaminen" lienee Ruotsin kirkon tapa, meillä uhrivirsi tarkoittaa rahalahjan kokoamista.

Kolehtia siunatessaan liturgi rukoilee rahoille oikeaa ja siunauksellista käyttöä. Ei kai se ole synti?

Paavali kehottaa meitä antamaan itsemme eläväksi uhriksi Jumalalle, Room. 12:1-2. Vastaavia kehotuksia on muuallakin. Lapin saarnaajat ovat ymmärtäneet, että annamme itsemme korvaukseksi ehtoollisesta. Siitähän tässä ei ole ollenkaan kyse.

"Asetussanat kohdistetaan Jumalaan." 

En ymmärrä, mitä tämä tarkoittaa.

Leipä ja viini ovat todella siinä mielessä meidän lahjojamme, etteivät ne ole pudonneet taivaasta, vaan leipä tulee Helsingin Diakonialaitokselta ja viini Alkosta! Tosin paikallinen seurakunta hankkii ne eivätkä ehtoollisvieraat tuo mukanaan omia aineitaan. Ehtoollisrukouksissa ne mainitaan myös maan ja Jumalan luomistyön hedelminä eli alun alkaen Jumalalta saatuina lahjoina jo 200-luvulla.


3 C
"Henki tai rukoukset suorittavat leivän ja viinin muutoksen
- Henkeä kutsutaan ehtoollislahjojen ylle niin, että niistä tulee Jeesuksen ruumis ja veri
- Jeesuksen asetus sanat eivät riitä vaan meidän sanarikkaat rukouksemme vaikuttavat niin, että
ateriasta tulee ehtoollinen
- Asetus sanat "kiitti Jumalaa" on muutettu, että Jeesus "siunasi leivän + ristin merkki"
"... että niistä tulee Jeesuksen ruumis ja veri."
Tällaisia sanoja tai ajatuksia ei ole Suomen kirkon ehtoollisrukouksissa. Lähin muoto lienee pyyntö: "Lähetä Pyhä Henkesi ja siunaa nämä lahjat, joiden kautta tulemme osallisiksi Kristuksen ruumiista ja verestä."

Meidän rukouksemme eivät tietenkään muuta leipää ja viiniä miksikään! Se on aivan järjetön ajatus.

"kiitti - siunasi". Matteuksen ja Markuksen mukaan Jeesus siunasi leivän ja kiitti maljasta, Luukkaan mukaan hän kiitti molempien yli. Paavali puhuu 1 Kor. 10 leivästä, jonka siunaamme ja siunauksen maljasta!

Ristinmerkkiä käytettiin tunnettuna asiana jo 100-luvun lopulla ja se on merkitty myös Lutherin alkuperäisiin aamu- ja iltarukouksiin. 1600-luvulta lähtien katekismuksia on muutettu (mm.
Svebiliuksen katekismus) jättämällä pois tuo pelottava, katolinen ristinmerkki, jota Martti Luther
suuresti rakasti!


3 D
Synti ja synti turmellus ihmisessä vääristellään tai väheksytään
- Ihmisen syvä syntiin lankeemus ei ilmoiteta Jeesuksen kärsimyksen ja kuoleman syyksi
- Koko luomakunta ilman poikkeusta ylistää Jumalaa, joka on kaikkien ihmisten Isä
- Synnin tunnustus "Minä - vaivainen - syntinen - ihminen jne." on poissa
Kirkkomme opetus synnistä ja armosta on varmaankin vajavaista. Siinä asiassa voitaisiin tehdä Jumalan armon avulla paljon parannusta. Ehtoollismessussa synnin vakavuus ilmenee kiitoksena ja ylistyksenä Jumalalle siitä, ettei hän jättänyt meitä synnin ja kuoleman valtaan, vaan lähetti Poikansa pelastamaan meidät. Ehtoollisen nimitys "eukaristia" tarkoittaa kiitosta ja ylistystä.

Ehtoollisen yhteydessä ei ole tarkoitus luetella syntejä, vaan sen puheen paikka on saarnassa ja seurakunnan muussa opetuksessa. Ehtoollisella me ylistämme Jumalan armoa Kristuksessa, tosin synnin synkkää taustaa vasten.

"Koko luomakunta" on psalmien hurskautta. Kai se sopii uuteenkin liittoon?

Vanha Olaus Petrin synnintunnustus ei ole poissa, vaan se on edelleen synnintunnustuksista ensimmäisenä vaihtoehtona hiukan toisessa sanamuodossa.



3 E
Ehtoollinen on ekumeenisesta työstä BEM asiakirjan suositusten mukaan.
- Rukoukset kertovat pelastushistorian dramaturgisena, joka kuuluu ortodoksiseen oppiin.
- Jeesuksen muisto tapahtuu roomalais-katolisen opin mukaan sillä että alttarin lahjat todistavat sovinnosta.
- Muutettua Isä meidän rukousta voi käyttää ekumeenisissa tilaisuuksissa.
- Ehtoollisvieraiden tulee roomalais-katolilaisella tai muiden kirkkojen tavalla tervehtiä toisiansa kesken ehtoollista.
Jeesukseen uskovien ihmisten keskinäistä kanssakäymistä pelätään hyvin paljon sekä esikoislestadiolaisen että vanhoillislestadiolaisen herätyksen piirissä. Täällä Heikinsuolla se näkyy siinä, että rukoushuoneemme on 10 kilometrin päässä keskustasta tien varrella, joka ei johda mihinkään (eli ohikulkijat eivät voi edes sattumalta poiketa sisään), ja keskuudessamme on hyvin voimakasta vastustusta sekä omalla paikkakunnalla että esim. Inkerinmaalla tehtävää lähetystyötä kohtaan - vastoin Jeesuksen selvää käskyä! Missä se nyt on se kuuliaisuus, nimittäin Herraamme kohtaan?

"Rukoukset kertovat ..."  Jeesus käski tehdä tämän hänen muistokseen. Miten hänen sovitustyötään muistellaan muutoin kuin kertomalla siitä? Ei muisteleminen ole mikään ortodoksinen oppi.

"Alttarin lahjat todistavat sovinnosta." Mistä niiden tulisi todistaa - helvetistäkö??

Isä meidän -rukous on ruotsinnos tai meillä suomennos kreikan kielestä. Näin ollen sanamuotoa voidaan tarkistaa. Toiseksi Herran rukous esiintyy Raamatussa kahdessa kieliasussa, Matt. 6 ja Luuk. 11. Yhteiskristillinen sanamuoto käyttää Luukkaan ilmaisuja, koska Matteuksen käyttämä velka on meille tässä yhteydessä vieras asia.

"... tulee tervehtiä ..."  Se ei ole pakko, mutta mahdollista. Onko syntiä toivottaa Jumalan rauhaa vierustoverille, kun lähdetään ottamaan vastaan Kristuksen ruumis ja veri? Onko se tapa tarpeellinen, on oma kysymyksensä. Tapa sinänsä ei ole väärä vain sen tähden, että sitä noudatetaan muissa kirkkokunnissa.

3 F
"Ehtoollisvieraita johdatetaan lain töihin uskon vahvistuksen sijasta
- Jeesuksen todellisen läsnäolon syvin sisältö HPE on peitettynä sanarikkailla rukouksilla.
- Ehtoollisvierasta muistutetaan ja johdatetaan omiin rakkauden töihin.
- Jeesuksen asetus opetuslapsille on käsky jonka he täyttävät viettämisen kautta.
Johdatus lain töihin ei pidä paikkaansa, se on ilmasta temmattu väite.

On luonnollista, että pyhää ehtoollista ei vain käydä syömässä, vaan siinä yhteydessä myös hiljennytään Herran edessä. Rukous on toisinaan pelkkää hiljaa olemista, mutta meidän liturgiassamme tähän yhteyteen on sijoitettu hyvin kauniit ja ehtoollisen sisältöön johdattavat rukoukset. Ne eivät peitä tätä kaikkein tärkeintä, Kristuksen ruumista ja verta, jotka on annettu ja vuodatettu meidän puolestamme.

"Ehtoollisvierasta muistutetaan ja johdatetaan omiin rakkauden töihin."  Näin johdattivat jo Herramme Jeesus ja hänen apostolinsa! Paavali sanoo, ettei Kristuksessa (huomaa: Kristuksessa, ei hänen ulkopuolellaan) ole hyötyä muusta kuin "uskosta, joka rakkauden kautta työtä tekee" (Gal. 5:6). Emmekö me ole heidän opetuslapsiaan? Jos ehtoollisen vastaanottanut ihminen lähtee ehtoollispöydästä muuttumattomana, hän ei ole ottanut Kristusta vastaan oikein. 

Kristuksen rakkauden tulee päästä sydämeemme, niin että elämme Kristuksen mielen mukaista elämää, Fil. 2:5-11. Ehtoollisvieraiden puolesta rukoillaan, että Herran Jeesuksen työ heidän puolestaan uudistaisi heidät ja johdattaisi heidät rakkauteen toisiaan kohtaan ja kaikkia kohtaan. Onko se vastoin Raamattua?!

"Viettämisen kautta". En ymmärrä, mitä tällä tarkoitetaan.



3 G
Messu sisältää taikauskoisia seremonioita ja runsain mitoin farisealaisia rukouksia
- Veretön uhraus suoritetaan ortodoksisella tavalla erillisen leivän murtamisen kautta
- Uudet rukoukset on sanatarkasti otettu roomalais-katolisesta messusta
- Ristin merkitseminen on sijoitettu samaan kohtaan kuin roomalais-katolisessa messussa
- Rukouskynttilöiden ostaminen ja sytyttäminen tapahtuu ehtoollisjumalanpalvelukseen tullessa
- Symbolisia toimintoja saa suorittaa esim. kynttilöiden sytyttäminen poisnukkuneiden muistolle
- Rukouksia luetaan jokaiselle vaatekappaleelle papin pukemisessa sakastissa
- 16 yleistä rukousta, 14 ehtoollisen kiitos rukousta, esirukouksia kuolleitten, avioerojen, kulttuurin, tekniikan ja ym. puolesta voi olla käytössä
- Annetaan avaus erilaisen musiikin soitolle ehtoollisen jaon aikana
- Latinalaisia sanoja on palautettu liturgiaan
- Ristikulkue johon seurakunta ottaa osaa, saa tapahtua messun päätteeksi.
Ehtoollinen voitaisiin viettää hyvin paljaasti ja yksinkertaisesti, niin kuin se tehdään esimerkiksi sairaan vuoteen vierellä tai muuten yksityisenä ehtoollisena. Erilaiset menot voivat kyllä peittää sisällön, mutta ne voivat myös oikein käytettynä kirkastaa sisältöä. Tämä luettelo tosin taitaa olla enemmän kotoisin Ruotsin kirkosta kuin Suomesta. Ainakaan täällä meillä päin ei missään kirkossa vietetä messua kovin monenlaisten rituaalien saattamana.

Nykyistä järjestystä moitittaessa täytyy muistaa, että hyvin monet edelläolevassa luettelossa mainitut asiat ovat kuuluneet virallisesti tai epävirallisesti seurakuntaelämäämme jo vuosikymmenien ajan eivätkä ne ole herättäneet tällaisia Ruotsiin asti ulottuvia intohimoja. Miksi nyt?

Huoli ehtoollisen keskeisen asian esilläolosta on aito ja tunnen sen itsekin. Jumalanpalveluksen uudistaminen on mennyt mielestäni sikäli hiukan harhaan, ettei siinä ole otettu huomioon suomalaista herätysliikkeiden perintöä yksinkertaisuuteen ja karuuteen. Kokonaisuutena katsoen en voi kuitenkaan sanoa, että messumme johtaa kirkkoon tulijat lavealle tielle, jos messu vietetään Jumalan terveen sanan saattamana. Loppujen lopuksi onkin siis kysymys opetuksen ja saarnan uudistamisesta.

.....

5. "Vapautuminen lutherilaisesta perinnöstä, rikkoo Uppsalan kokouksen päätöksen ..."

Tärkeimmät tunnustuskirjamme, joihin Suomen kirkko on sitoutunut laissaan ja kirkkojärjestyksessään, ovat peräisin uskonpuhdistuksen Saksasta 1500-luvun keskipaikkeilta ja lopulta. Upsalan kokouksen päätös vuodelta 1593 on vain Ruotsin valtakuntaa sitova päätös. Sen asema tunnustuskirjana on kyseenalainen.

Liikkeemme johtajien on syytä tarkistaa huolellisesti opetuksensa Raamatun ja tunnustuskirjojen valossa. Samoin toivon, että kristityt ihmiset ottaisivat lukeakseen Raamattua ja katekismusta miettien myös, mitä lukevat, sillä niistä on kiinni sekä henkilökohtainen autuus että lähetystyön tulos. Edes kaikki saarnaajamme eivät ole paneutuneet Lutherin Vähään katekismukseen eivätkä varsinkaan Isoon katekismukseen eivätkä myöskään käy juuri ollenkaan kirkossa. Mistä silloin voi ymmärtää nykyistä tilannetta ja opettaa omia lampaita oikeaan suhtautumiseen?

LAINAUS PÄÄTTYY TÄHÄN

___________________________________________________________

Esikoisten hereettinen sakramenttioppi ja Risto Blom

Esikoislestadiolaisen saarnaajan virasta Lapin vanhinten siunauksella vuonna 2002 pois ajettu pastori Risto Blom julkaisi vuonna 2013 kirjan Kallein Jalokivi. Suuri kultainen kaupunki (336 s.). Teoksen esittelyssä kerrotaan mm.

Kirjan aiheina ovat: Uskontunnustukset, armonvälineet (sana ja sakramentit), vanhurskauttaminen, synti, Jumalan laki, sovitus, katumus ja kääntymys, armonjärjestys, viimeinen tuomio - ikuinen elämä - ikuinen kuolema, pyhitys, rukous, rippi ja muu sielunhoito, seurakunta, armolahjat, kristillinen rakkaus, kristityn tehtävä ja ylistys Jumalalle.

Kirjan lopussa on 27 siv. liite, johon Risto Blom on ottanut Martti Lutherin, Philipp Melanchthonin sekä luterilaisen kirkon tunnnustuskirjojen keskeisimpiä tulkintoja uskon perusasioista. Hän on va-linnut ne tutkimuksestaan, joka ilmestyi Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisusarjassa vuonna 2001.
Ristikukkakustannus

Sakramenttikäsitys
Vaikka esikoislestadiolaisia ei mainita laisinkaan kirjassa, siinä annetaan terävä kuva vallitsevasta sakramenttiopista.

1) Niille, jotka hylkäävät sakramenttien edella kuvatun vaikuttavuuden jättämällä uskomatta sakramentissa lausuttavat sanat, niille jäävät vain ulkonaiset merkit. Ja ne merkit eivät yksin ole Kristuksen asettamia pyhiä toimituksia.

2) Niillä, jotka uskovat vain parannuksen sakramentin eli synninpäästön julistuksen erillisenä sanallisena tapahtumana, niillä on vain yksi sakramentti. (Apologia eli Augsburgin tunnustusten puolustus puhuu synninpäästöstä parannuksen sakramenttina.)

3) Niillä, jotka eivät usko, että Jumalan sanassa on Jumalan Henki, vaan edellyttavat, että Pyhän Hengen tulee olla sanojen lausujassa, niillä ei taida olla sakramenttia lainkaan. Jos on, se on ns. persoonallisuuksien sakramentti. Tässä asiassa on kysymys avainten vallasta, siitä kenellä se on.

Tämän vakavampaa puhetta Kristuksen asettamista pyhistä sakramenteista ei ole.

On näet helppo tunnistaa sakramenttien halveksijat, jotka niitä pilkkaavat. On vaivatonta tunnistaa erilaiset opetukset kasteesta ja ehtoollisesta, esimerkiksi luterilaisten ja kalvinistien välillä. Mutta on hyvin vaikea nähdä tällä tavoin kätketyn harhaisuuden sisään, eräänlaisena hengellisen mielenterveyden asiantuntijana.


Sakramentit omiin käsiin Loppiaisena 2015
Suomen ev.lut. kirkossa annetaan rippikoululaisille oikea opetus sakramenteista, pyhästä kasteesta ja Herran ehtoollsiesta sekä ripistä Lutherin Vähän katekismuksen tapaan selkeästi selitettyinä.

Luterilaisen kirkon liturgiassa ja virsissä kuuluu puhtaan opin ääni, vaikka rippisaarna tai jumalanpalveluksen saarna sisältäisivätkin jotain muuta.

Nyt muodostettavan esikoislestadiolaisen apostolisen kirkon, tai Suomen vanhalestadiolaisen kirkon (tai mikä nimi sille annetaankin) edustama sakramenttioppi on perusteiltaan virheellinen ja siihen liittyy vääristynyt käsitys Sanan palvelijoiden merkityksestä.

Esikisten opetuksessa on pohjois-Afrikassa kirkkoisä Augustinuksen aikana vaikuttaneen donatolaisen kirkon ääni: vain se Jumalan sana ja ne sakramentit, jotka julistaa ja jakaa ihminen jossa Pyhä Henki on asuvaisena, ovat päteviä.

Tästä syystä nyt tehty ratkaisu johtaa väistämättä erillisen uskontokunnan syntyyn, joka olennaisimmalta sydämeltään on toisenlainen kuin Lutherin nimeä kantava uskonpuhdistuksen seurauksena syntynyt kirkko, Ruotsi-Suomen evankelis-luterilainen kirkko.

Augsburgin tunnustuksessa on vakavat sanat - Kristuksen kirkko on siellä, missä Jumalan sana puhtaasti saarnataan ja sakramentit oikein jaetaan.

Kotiseurat - luterilaisten esikoislestadiolaisten vastarintaliike?

Ruotsi-Suomen luterilainen kirkko pyrki hallitsemaan oikeaa oppia ja kirkkokansaa papiston valvonnassa 1700-luvlla lain voimalla kieltäen maallikkojen keskenään pitämät kotihartaudet. Tilanne kärjistyi !800-luvun huikeiden kansanherätysten aikana etelästä pohjoiseen, kun voimakkaat hengelliset tapahtumat ja maallikkojen nousu johtoasemiin horjuttivat papiston monopolia hengellisten tapahtumien järjestäjinä.

Konventikkeliplakaatti oli laki, joka kielsi herätysliikkeiden seurat rangaistuksen uhalla. Tämä oli kirkon pappien yritys estää kirkon sisällä toimivien herätysliikkeiden leviäminen. Ruotsin konventikkeliplakaatin syntymisessä avusti suomalaissyntyinen maamarsalkka ja kansliapresidentti Arvid Horn ja sen sääti Ruotsin kuningas Fredrik I vuonna 1726. Kodissa pidettäviä hartauksia kutsuttiin ennen konventikkeleiksi.

Suomessa laki astui voimaan 1726. Konventikkeliplakaatti oli voimassa Ruotsissa vuoteen 1858, Suomessa 1869 ja Norjassa 1842.

Suomessa konventikkeliplakaatin nojalla tuomittiin herätysliikkeiden kannattajia muun muassa Eurajoella 1830-luvun alussa sekä Kalajoella 1838–1839.
wikipedia

Esikoislestadiolaisten johto, Lapin vanhimmat, lähetysmiehet ja saarnaajat, ovat nyt ottaneet askeleen, joka johtaa vallan täydelliseen keskittämiseen suorastaan kiroamalla kaiken arvostelun ja eriseuralaisuuden. Tästä on tuore esimerkki vanhin Håkan Gustavvsonin käyttäytyminen Helsingin suurseuroissa kesä-heinäkuussa 2014.


Luterilaiset esikoislestadiolaiset
Lestadiolaisuus on syntynyt Ruotsin kirkon rovastin ympärillä 1850-luvulla ja muuttui nopeasti maallikkojohtoiseksi, Juhana Raattamaan koettaessa pitää laumaa koolla itä- ja länsi-Lapissa ja aina Amerikkoja myöten, jonne herätys oli levinnyt muuttoliikkeen myötä.

Kirkon herätysliikkeenä alkanut lestadiolaisuus alkoi kuitenkin erkautua sisäisesti korostaessaan oikein annetun ripin merkitystä taivasten valtakunnan avaimena. Suurin isonjaon jälkeisistä haaroista on itä-lestadiolaisuus, vanhoillisuus, jota maallikot johtavat SRK:sta käsin. Kyseessä on tosiasiallisesti lahkoutunut uskonnollinen liike, jota evankelis-luterilaiset piispat käsittelevät silkkihansikkain, onhan se pohjois-Suomen kristillisyyden runko.

Esikoisuus sisältää vahvan tendenssin samaan suuntaan ja nyt se on puhjennut kukkaan sakramenttien ottamisena omiin käsiin. Herätysliike lakkaa olemasta kirkon sisäinen voimavara ja siitä muodostuu oma opiltaan ei-luterilainen uskonnollinen yhdyskunta, omia messujaan ja omien jäsentensä kasteesta huolehtiva apostolinen lestadiolainen kirkko (tai jokin muu nimi).

Esikoisten parissa oleva luterilainen, oppia tarkkaileva ja kirkon yhteydessä elävä joukko on paitsiossa, nyt käytännössä syrjäytetty kaikesta vallankäytöstä ja anateeman, kirkonkirouksen, uhan alla, elleivät tottele.

Hämeenlinnan esikoiset ovat saaneet huutia julkisesti kesän suurissa seuroissa Lapin vanhinten tuella "siellä on paljon tottelmattomia." Kaikkien täytyy nyt alistua kuin pienet lapset seurakunnan johdon viisaiden neuvojen alle.


Kotiseurat, raamattupiirit ja rukouspiirit
Mitä tehdä?

Evankelis-luterilaiset esikoislestadiolaiset voivat alkaa entistä ahkerammin kokoontua kotiseuroihin ja osallistua tai luoda raamattu- ja rukouspiirejä ja kutsua niihin mukaan saarnaajia.

Tämä on nykyisen Kiirunassa asetetun konventikkeliplakaatin vastaista ja ylipäätään eriseuraksi tuomittavaa kapinaa nykyisiä vanhimpia vastaan.

Tämä juuri on tarkoituskin.

Saatana pelkää esikoislestadiolaisten väkevää vetoa kohti Jeesuksen ristiä ja armon ikävää sekä heidän syvällistä rukouselämäänsä, koko elämän omistamista Hänelle ja valmiutta luopua monista asioista uskon tähden, joita tavallinen suomalainen pitää itsestäänselvänä oikeutenaan. Toisin sanoen nämä ihmiset ottavat uskon vakavasti.

Hänellä on syytäkin pelåtä!


Ei onnistu
Esikoisten historia osoittaa, ettei kapinaan ryhdytä. Sen sijaan

• Muikinat mukistaan pimeissä nurkissa, eivätkä ne johda mihinkään toimenpiteisiin. 
• Pettyneet lähtevät pois, toisiin herätysliikkeisiin tai maailmaan

Valta säilyy Lapissa ja ne jotka itsensä erottavat kantavat oman tuomionsa ja vastuunsa ratkaisustaan, ketään ei eroteta.

Eli esikoislestadiolaisten luterilainen siipi tuhoutuu tähän, kun herätysliikkeen terve teologinen ydinporukka väistyy. 

 

Rationalistinen ehtoollisopetus

Es.lest. opetuksessa uskonasioista jyllää talonpoikaisjärki. Erilaiset Havukka-ahon ajattelijat päättelevät kannon nokassa, miten jumaluusopin asiat menevät järjen mukaan. Jotkut näistä ajatuksista sitten leviävät seuraväen tietoisuuteen ja painuvat sisään oikeana ymmärryksenä.

Taivasten valtakunnan salaisuudet, mysteerit, hämyisät kynttilänvalot, Hengen kuiskaukset yössä eivät sovi terveen Lapinmiehen elämään. Tosta poikki ja pinoon!

Näin syntien anteeksiantamus on selkeä asia: ihminen saa piston sydämeensä, herää pelkäämään tekojensa tuomiota ja alkaa etsiä armoa. Selkeät synninpäästön sanat antavat luvan uskoa ja asia on järjestyksessä.

Ehtoollinen on mysteeri, suuri salaisuus, jonka Herra Jeesus Kristus itse on asettanut. Siinä on syvyyttä, laajuutta ja ulottuvuutta kausa ohi sen, minkä ihmisen järki tajuaa.

Esikoislestadiolaiset ja Herran pyhä ehtoollinen

Johtamistapa
Esikoislestadiolaiset eivät laadi juuri oppia koskevia tutkielmia vaan tapana on määritellä asioita lähetyskirjeissä Apostolien tekojen antaman esimerkin mukaan. Toisinaan niissä näkyy tuo väkevä ja autoritaarinen sanamuoto Pyhä Henki ja me...

22. II. Silloin kelpasi apostoleille ja vanhimmille, koko seurakunnan kanssa, joukostansa valita miehiä ja lähettää Antiokiaan, Paavalin ja Barnabaan kanssa: nimittäin Juudaan, joka kutsuttiin Barsabas, ja Silaan, ylimmäiset miehet veljesten seassa.
23. Ja kirjoittivat heidän kättensä kautta tällä tavalla: me apostolit ja vanhimmat veljet toivotamme veljille, jotka pakanoista Antiokiassa ja Syriassa ja Kilikiassa ovat, terveyttä!
24. Että me olemme kuulleet, kuinka muutamat meiltä lähteneet* ovat teitä opillansa eksyttäneet ja teidän sielujanne vaivanneet, sanoen: teidän pitää itsenne antaman ympärileikata ja lain pitämän; joille emme ole käskeneet+.
25. Niin kelpasi meille yksimielisesti kokoontuneille valita miehiä ja teidän tykönne lähettää, meidän rakkaan Barnabaan ja Paavalin kanssa,
26. Jotka miehet ovat sielunsa meidän Herramme Jesuksen Kristuksen nimen tähden alttiiksi antaneet.
27. Niin me olemme lähettäneet Juudaan ja Silaan, jotka myös sen suusanalla teille ilmoittavat.
28. Sillä niin kelpasi Pyhälle Hengelle ja meille, ettei yhtään enempää raskautta pidä teidän päällenne pantaman kuin nämät tarpeelliset:
29. Että te vältätte epäjumalain uhria, ja verta, ja läkähtynyttä, ja salavuoteutta. Jos te niitä vältätte, niin te teette hyvin. Olkaat hyvästi!
30. Kuin he siis olivat lähteneet, tulivat he Antiokiaan, ja kokosivat kansan paljouden, ja antoivat heille kirjan.
31. Kuin he sen olivat lukeneet, ihastuivat he siitä lohdutuksesta.
Apt 15:22-31 Biblia 

Pitkäjänteinen kylvötyö suomalaisten esikoisten keskuudessa
Kymmenisen vuotta sitten esikoisten keskuudessa alkoi levitä nimetön moniste, jossa vihjailtiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ehtoolliskaavan taipuvan kohti katolista messu-uhria. (Tämän kirjoittajasta ei ole varmuutta, mutta vanhin Odd Minden nimi mainittiin mahdollisena kirjoittajana.)

Nimettömyydestä huolimatta esikoiset suhtautuivat monisteeseen vakavasti ja pian seurasi lähetyskirjeitä ja Lapin neuvoja, joissa

• varoitettiin osallistumasta naispapin jakamaan ehtoolliseen
• kehotettiin osallistumaan vain vanhan kaavan mukaiseen ehtoolliseen  

Vanha kaava on kirkkokäsikirja uudistusta edeltäneen käsikirjan mukainen liturgia.

Varoitukset toimivat kuuliaisen uskovien joukon parissa, ja kirkon ehtoolliselle osallistuminen laski jyrkästi. Suurten seurojen aikana ehtoollinen järjestettiin sopimalla kaavasta toimittavan papin kanssa, joka yleensä josutavasti sopeutui tilanteeseen ja otti toivomukset huomioon.

Jälkiviisaina voimme näin todeta, että kylvötyö sakramenttien ottamiseen omiin käsiin alkoi 2000 luvun taitteessa tuolla monisteella ja ehkä ennemminkin. Toiminta on ollut johdonmukaista ja pitkäjänteistä. Tavoitteena on ollut kylvää epäluuloa ev.lut. kirkon toimittamaan sakramenttiin ja näin pedata tietä heinäkuun 6.2014 ilmoitukseen sakramenttien ottamisesta omiin käsiin.

Rippi ja hengellinen vallankäyttö

Lestadiolaisuudessa esiintyy jo 1900-luvun taitteesta mielenkiintoinen linja, jonka takana on maallikoiden pyrkimys pitää herätysliike vallassaan. Se on periytynyt suuren jakautumisen jälkeen sekä itäiseen että läntiseen lestadiolaisuuteen.

Luther opetti, että sakramentissä on mukana Jumalan sana ja aine. Koska ripissä on vain Jeesuksen määräys eikä ainetta, se on puolisakramentti hänen määritelmänsä mukaan.

Valtakirkon pitäessä täydet sakramentit, kasteen ja ehtoollisen, lujasti hallussaan Ruotsissa ja autonomisessa Suomessa, lestadiolaiset saarnaajat alkoivat korostaa ripin merkitystä yli kaiken avaimena taivaaseen. Korostus johti opetukseen, että vain lestadiolaisilla on Pyhä Henki asuvaisena, joka tekee heidän julistamansa synninpäästön päteväksi. Taivasten valtakunnan raja kulkee siellä, missä tämä oikea Lapin herätyksen valtuuksin annettu lupa uskoa synnit anteeksi on voimassa.  

Tämän kehityksen rinnalla tuli sitten luonnollisesti kasteen ja ehtoollisen väheksyminen. 

Kaste: Ihminen ei suinkaan pelastu Perkeleen vallasta kasteessa, vaan vaittoman lapsen kaste on lupaus liitosta, joka solmitaan, kun lestadiolainen julistaa synnit anteeksi ja ihminen saa sydämeensä pelastusvarmuuden. Näin tullaan oikein julistetun ripin kautta Jumalan lapseksi, ei vesi siihen mitään vaikuta. 

Ehtoollinen: ehtoollinen on seurakunnan juhlaa, jossa muistetaan Kristuksen kärsimystä ja kuolemaa. Siinä ei suinkaan anneta syntejä anteeksi, vaan se tapahtuu ennen ehtoolliselle menoa tapahtuvassa ripissä Pyhän Hengen valtuuttaman lestadiolaisen julistaessa synnit anteeksi.

Hengellinen vallankumous Suomessa

Vanhoilliset käyttävät edelleen hvyäkseen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenilleen tarjoamaa kastetta ja ehtoollista ja heidän omat pappinsa ovat mukana toimittamassa kirkon sakramentteja, 

Vuoden 2015 alusta esikoislestadiolaiset ovat ottamassa Suomessa sakramenttien hoitamisen pois kirkosta omiin käsiinsä rukoushuoneisiin. Tämä tapahtuu Ruotsin, Norjan ja tietenkin Yhdysvaltojen lestadiolaisten mallin mukaan. Tilanne näissä maissa on ollut jo 15 vuoden ajan Lapin vanhisten hallinnassa. 

Rippi säilyy edelleen taivasten valtakunnan avaimena ja on tiukasti Kiirunan Betlehemissä syttyneen valon valaisemien vanhinten, lähetysmiesten ja saarnaajien hallinnassa. Toki maallikkokin saa todistaa synnit anteeksi, jos on sertifioitu Pyhällä Hengellä ja seurakunnan todistukselle uskovaksi kristityksi, Jumalan lapseksi.


Uudet kaavat

Kun esikoisten asettama työryhmä saa kasteen ja ehtoollisen kaavat valmiiksi, voi olla että niissä ei suoraan paljasteta todellista teologista asetelmaa, jossa rippi on kaiken avain. Tekstit voidaan muotoilla sillä tavoin hämärästi, ettei ulkopuolinen välttämättä huomaa, mitä kaikkea jätetään sanomatta. 

Näin esikoisten erityisoppien mukaan uskovan ei tarvitse pahentaa mieltään väärillä väitteillä, että kaste muka siirtäisi Perkeleen valtakunnasta Jumalan lapseksi ja ihminen syntyisi uudestaan siinä. Myöskin ehtoollinen soveltuu ripin ylivoimaan, julistaahan siinä saarnaaja, jossa Pyhä Henki on asuvaisena synnit anteeksi. Itse ehtoollinen ja sen aineet eivät tähän mitään vaikuta.

Donatolainen kirkkokunta

Aika näyttää, millaiset kaavat saarnaajat saavat aikaan. Odotettavissa on, että Suomeen syntyy uusi usonnollinen yhdyskunta, apostolinen esikoislestadiolainen kirkko, jonka perusopetus on aidosti donatolainen - sakramenteista tärkein, rippi, on pätevä vain elävässä uskossa olevan esikoislestadiolaisen julistamana.

Älä pelkää sinä piskuinen lauma

Älä pelkää sinä piskuinen lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan. Luukas 12:32.

Kuinka Herramme Jeesuksen Kristuksen ihanat sanat voidaankaan ymmärtää näin nurinkurisesti!

Samalla tavalla läpikiero ymmärrys kuin "viimeisinä päivinä Herran Henki on lepäävä pohjanmaalla"

Kiirunan Beetlehemistä syntynyt Jellivaaran pyhä kaupunki seitsemän tunturin lomassa.


Mikä lapselle nimeksi?
Tämä piskuinen lauma nosti Nilivaaran pääkallolipun salkoon ja seuraa kuuliaisesti johtajiaan ojasta allikkoon. Kyllä Kristus sielläkin omistaan huolen pitää, Hän on sama eilen, tänään ja huomenna, Uskollinen.

Kysymys on, mikä kyltti ruksan oveen?

Esikoislestadiolaiset ry on toetenkin ok mutta ei kerro, että tämä on nyt koko pelastuksen tarjoava yhteisö.

Amerikan mallista saiataisiin kunnon kyltti, Esikoisten apostolis-luterilainen kirkko tai Esikoislestadiolainen apostolinen kirkko.

Ainoa valo maailmassa näinä pimeinä luopumisen ja epäuskon kaamosaikoina. kuten siellä opetetaan.

Esikoislestadiolaisten saama Ilmoitus sakramenttien ottamisesta omiin käsiin

Saarnaaja Heikki Purtanen luki oheisen ilmoituksen sunnuntain iltaseuroissa Helsingissä 6.7. 2014. Nimilista käsittää johtavat suomalaiset saarnaajat ja neljä Lapin vanhinta kannattaa päätöstä täydestä sydämestä:

Suomen lähetysmiesten ja vanhimpien yhteisessä kokouksessa on päätetty perustaa työryhmä, joka tutkii ja valmistelee alttarin sakramentin toimittamista omilla rukoushuoneillamme, kuten Ruotsissa, Norjassa ja Amerikassa, ja kasteen toimittaisivat omat saarnaajamme. Lähetysmiehet esittelevät tulevana jouluna Jellivaarassa työryhmän esityksen, joka sisältää kaste- ja ehtoolliskaavat. Ja asiasta keskustellaan loppiaisena 2015 saarnaajien kokouksessa, missä määrätään jatkotoimenpiteistä. Ja tähän mainittuun työryhmään kuuluvat: Pekka Liuksiala, Heikki Purtanen, Seppo Karhu, Unto Rantanen, Reino Haimilahti, ja Veli-Matti Koskimaa.

Ja, täällä on Suomen lähetysmiesten nimet ja luen ne: Pekka Liuksiala, Eino Ruusula, Seppo Karhu, Arvo Konttinen, Raimo Haimilahti, Tatu Helvilä, Unto Rantanen, Reino Haimilahti, Pauli Nuutinen, Sakari Siltala, Seppo Parviainen, Timo Hämäläinen, Veli-Matti Koskimaa, Ilkka Salomaa, Heikki Purtanen, Toivo Kärki, Tapio Laukkanen, ja Pauli Väänänen.

Sitten tässä on Lapinmaan vanhinten lausuma. Tuemme edellä mainittua päätöstä täydestä sydämestämme. Päätös on Lapinmaan neuvon mukainen. Gunnar Persäter, Håkan Gustavsson, Lars Larsson ja Odd Minde.

Kyseessä ovat siis sekä kaste että ehtoollinen, joista loppiaisesta 2015 päätetään, miten ja milloin ne ryhdytään toimittamaan rukoushuoneilla esikoisten saarnaajien itse laatiman kaavan mukaan.

Kasteen ja ehtoollisen liturgioiden kaavat tietenkin ilmaisevat esikoislestadiolaisen kirkkokunnan - sehän lakkaa olemasta ev.lut. herätysliike - käsityksen näistä sakramenteista.

Näin tuhoutui Ruotsin kirkon rovasti Lars Levi Laestadiuksen ympärillä syntyneen Lapin herätyksen läntinen haara.

Itäinen haara on jo lahkoutunut kauan sitten ja Kristus siellä laumaansa hoitaa taivasten valtakunnan muurien takana.

GP:n perustelut

HP luki tiedotteen Helsingin rukoushuoneella sunnuntaina 6.7. 2014.

GP antoi nämä kaksi perustetta, miksi sakramentit otetaan kirkosta pois omaan hoitoon. Ajatukset eivät ole sanatarkkoja sitaatteja.

KASTE
1. oppi viattomien lasten autuudesta.
- kauhea kuulla papin suusta, että lapsi on muka perkeleen valtakunnassa ja siirtyy kasteessa taivasten valtakuntaan

2. oppi uudestisyntymisestä syntien anteeksisaamisessa
- Kaste on lupaus tulevasta liitosta

EHTOOLLINEN
1. Evankelis-luterilainen kirkko opettaa väärin katolisen kirkon tavoin, että ehtoollinen on uhri.

Kuuliko joku lisäksi Gunnarilta muita teologisia perusteita?

Sakramentit omiin käsiin - mitä kylvät, sitä niität

Esikoislestadiolaisten saarnaajien veteraani Heikki Purtanen ilmoitti Helsingissä sunnuntain iltaseuroissa, että saarnaajat ovat yksimielisesti päättäneet, että kaste ja ehtoollinen otetaan omiin käsiin. Uusi käytäntö astunee voimaan syksyn 2014 kuluessa. Tiedotteen ovat allekirjoittaneet monet arvostetut suomalasiet saarnaajat ja näin siirrytään Ruotsin malliin, jossa jo 15 vuoden ajan on lapsia kastettu ja jaettu ehtoollista omissa tiloissa.

___________

§ Kastetta olette halveksineet, nyt se otetaan pois.

§ Pappeja olette ivailleet, nyt heitä ei tarvitse nähdä.

§ Ehtoollisen väärää opetusta olette mukisematta kuunnelleet. Nyt se otetaan pois, luterilaisen kirkon ainutlaatuinen helmi.

§ Raamatun repostelua olette sietäneet rauhan sitein. Nyt ei tarvitse enää pelätä, että totuuden ääni kuuluisi rukoushuoneella.

§ Olette sallineet ihmisen nousta seurakunnan pääksi. Kristus väistyy nyt ja antaa ihmisten teitä sitten hallita, kun siihen kerran olette vuosikymmenten ajan tottuneet.

Ymmärrän kyneleesi.

Selitys:
Kristillisen kadteen sijaan tulee väärä opetus siitä, miten ihminen syntyy uudestaan.

Kristuksen todellinen läsnäolo viinissä ja leivässä vaihtuu vertauskuvaksi, joka ei anna syntejä anteeksi.

Perinteisiin nojaava saarnalevy pyörii nyt sitkeästi, uuden aamun tuore manna katoaa.


Syitä:
Ei löytynyt Lapista eikä Suomesta miestä, joka olisi noussut vastarintaan (muutamia poikkeuksa lukuunottamatta, joita ei juuri enää seuroissa nähdä)

Ratkaiseva vihollisen kylvö oli Riston hyllytys 2002 suomalaisten kateellsten saarnaajien toimesta. Pyhän Raamatun totuus torjuttiin ja Jumalan palvelijaa kutsiuttiin sudeksi oikein OM äänellä.

Mitä kylvettiin, sitä nyt niitetään isaksonilaisen lahkon nostaessa Nilivaaran pääkallolipun kaikkien suomalaisten rukoushuoneiden katolle. "Täällä ollaan uskollsia Lapin Lumoajalle, sille vanhalle Wihrtahousulle, jonka viekaudelle ei ole vertaa"

Vain Jeesus hänet voi voittaa, mutta eihän Häntä ole aikoihin tarvittu liikkeen asiota johtamaan.

Herra armahda, Kristus armahda, Herra armahda meitä!

Tilinteko Kristukselle eletystä elämästä

Lapin seurojenkin sisältö noudattaa samaa kaavaa kuin rukoushuoneella kautta vuoden - saarna pyrkii herättämään omiatuntoja ja nostamaan esiin elettyä elämää. Tavoitteena on ohjata syntisiä parannukseen ja kutsua uskomaan evankeliumi.

Tämän uskon vahvistamiseksi seurojen lopulla voi liittyä pönttöjonoon, jossa sitten saa henkilökohtaisesti kuulla, että tuntoa painavat laiminlyönnit, rikkomukset ja synnit saa uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi.

Kristillisyyden perusrakenne on siis seuroissa tapahtuva tilinteko Kristuksen edessä, oikeudenkäynti, jossa syntinen alistuu Jumalan tuomion alle ja pyytää saada uskoa anteeksi tuomioistuimessa esiin tulleet asiat.

Tämä ei suinkaan ole itsetarkoitus, vaan armollinen Kristus tahtoo omiensa elävän jokapäiväisessä parannuksessa, tarkkaavan vaellustaan ja asettavan sen totuuden valoon, jonka Pyhä Henki kirkastaa.

Joidenkin kohdalla jatkuva pönttöjonossa kiertäminen voi itse asiassa toimia tätä tarkoitusta vastaan, kun ehkä sairaalloinen syyllisyys ei anna rauhaa ja tarvitsisi henkilökohtaista sielunhoitoa. Toisille taas omantunnon kipuun annettu pikahoito voi merkitä kuin puudutuspiikkiä, syytösten vaimentamista vaikka oikeasti pitäisi päinvastoin ottaa syytökset todesta ja tehdä oikeasti parannus.


Apostoli Paavalin sanat
Apostoli Paavali kirjoittaa 2 Kor 5:10 että tällainen Kristuksen tuomioistuimen kohtaaminen tapahtuu jokaiselle ihmiselle kuoleman jälkeen.

Asia on siis kuolemanvakava.

Näin apostoli kirjoitti

Sillä meidän kaikkein pitää ilmestymän Kristuksen tuomio-istuimen eteen, että jokainen sais senjälkeen mitä hän ruumiissansa tehnyt on, olkoon se hyvä eli paha.
2 Kor 5:10 Biblia

Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.
2 Kor 5:10 KR 1938

Apostoli Paavali ymmärtää sanojensa vakavuuden ja kirjoittaakin heti tuon jälkeen

Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, niin me koetamme saada ihmisiä uskomaan, mutta Jumala kyllä meidät tuntee; ja minä toivon, että tekin omissatunnoissanne meidät tunnette.
2 Kor 5:11

Tämä on siis Herran pelkoa, Jumalan pelkoa, että joudumme vastuuseen teoistamme.

Vääränlainen armon opetus poistaa Jumalan pelon ja saa helposti aikaan kovasydämisiä, sietämättömiä kristittyjä, jotka ovat suruksi taivaan enkeleille ja lähimmäisilleen.


Jeesuksen opetuksia
Tilinteosta Herra Jeesus opettaa itse monin vertauksin.

Niistä aina ajankohtainen on Luukkaan evankeliumissa oleva kuuluisa vertaus kymmenestä leiviskästä..

Jeesus opettaa vertauksen heti sen jälkeen, kun puuhun asti Häntä katsomaan kiivennyt lyhyenläntä rikas mies oli saanut omantunnon pistoksen ja tehnyt aivan oikeasti parannuksen. Sakkeus joutui tekemään tiliä elämästään Jerikon tiellä.

Ja hän meni sisälle ja vaelsi Jerikon lävitse.
2. Ja katso, yksi mies oli nimeltä Zakeus, joka oli Publikanien päämies ja hän oli rikas,
3. Ja hän pyysi nähdä Jesusta, kuka hän olis, eikä saanut kansalta; sillä hän oli varttansa vähäinen.
4. Ja hän samosi edelle, meni ylös yhteen metsä-fikunapuuhun, että hän olis saanut hänen nähdä; sillä sen kautta oli hän vaeltava.
5. Ja kuin hän tuli siihen paikkaan, katsoi Jesus ylös, ja näki hänen, ja sanoi hänelle: Zakeus, astu nopiasti alas! sillä minun pitää tänäpänä oleman sinun huoneessas.
6. Ja hän astui nopiasti alas ja otti hänen iloiten vastaan.

7. Ja kuin he sen näkivät, napisivat he kaikki, että hän meni sisälle syntisen miehen tykö olemaan.
8. Mutta Zakeus seisoi ja sanoi Herralle: katso, Herra, puolen minun tavaraani annan minä vaivaisille; ja jos minä jonkun pettänyt olen, sen minä neljäkertaisesti jälleen annan.
9. Niin Jesus sanoi hänelle: tänäpänä on tälle huoneelle autuus tapahtunut, että hänkin on Abrahamin poika.
10. Sillä Ihmisen Poika tuli etsimään ja vapahtamaan sitä, mikä kadonnut oli.
Luukas 19:1-10

Kun iankaikkinen autuus oli kohdannut yleisesti syntiseksi ja rahoilla pettäjäksi tunnetun miehen, ja tämä iloisesti kutsuu Vapahtajan ja Armahtajan kotiinsa, Jeesus sitten opettaa elämän vastuullisuudesta vakavin sanoin

11.. Mutta kuin he nämät kuulleet olivat, sanoi hän vielä yhden vertauksen: että hän oli juuri läsnä Jerusalemia, ja että he luulivat Jumalan valtakunnan kohta ilmoitettavan.
12. Sanoi hän siis: yksi herrasmies matkusti kaukaiseen maakuntaan, itsellensä valtakuntaa ottamaan, ja aikoi jälleen palata:
13. Niin hän kutsui tykönsä kymmenen palveliaansa ja antoi heille kymmenen leiviskää, ja sanoi heille: tehkäät kauppaa niinkauvan kuin minä tulen.
14. Mutta hänen kylänsä asujat vihasivat häntä, ja lähettivät sanansaattajat hänen jälkeensä, sanoen: emme tahdo, että tämä meitä vallitsee.
15. Ja tapahtui kuin hän palasi, sitte kuin hän sai valtakunnan, käski hän kutsua ne palveliat tykönsä, joille hän oli rahansa antanut, tietääksensä, mitä kukin kaupallansa toimittanut oli.
16. Niin tuli ensimäinen ja sanoi: herra, sinun leiviskäs on kymmenen leiviskää kasvattanut.
17. Ja hän sanoi hänelle: oikein, hyvä palvelia, ettäs vähässä olit uskollinen*, sinulla pitää valta kymmenen kaupungin päälle oleman.
18. Toinen myös tuli ja sanoi: herra, sinun leiviskäs on viisi leiviskää kasvattanut.
19. Niin hän myös sanoi hänelle: ole sinäkin viiden kaupungin haltia.
20. Ja kolmas tuli ja sanoi: herra, katso, tässä on sinun leiviskäs, joka minulla hikiliinassa kätketty oli;
21. Sillä minä pelkäsin sinua, ettäs kova mies olet: sinä otat, jota et tallelle pannut, ja niität, jota et kylvänyt.
22. Hän sanoi hänelle: sinun suustas* minä sinun tuomitsen, sinä paha palvelia, sinä tiesit minun kovaksi mieheksi, joka otan, jota en minä tallelle pannut, ja leikkaan, jota en minä kylvänyt:
23. Ja miksi et sinä antanut minun rahaani vaihetuspöydälle? ja minä olisin tultuani sen kasvun kanssa jälleen saanut.
24. Niin hän sanoi tykönä seisoville: ottakaat pois leiviskä häneltä, ja antakaat sille, jolla kymmenen leiviskää on.
25. Niin he sanoivat hänelle: herra, hänellä on kymmenen leiviskää.
26. Sillä minä sanon teille, jolla on, hänelle pitää annettaman, ja häneltä, jolla ei ole, sekin, mikä hänellä on, pitää otettaman pois.
27. Kuitenkin ne minun viholliseni, jotka ei tahtoneet minun antaa vallita heitä, tuokaat tänne ja mestatkaa heitä minun edessäni.
28. Ja kuin hän nämät puhunut oli, meni hän edellä ja vaelsi ylös Jerusalemia päin.
Luukas 19:11-28

Kova isäntä
Kova isäntä toimessa palattuaan kaukaiselta maalta.

Hän vaatii palvelijansa tilille siitä, miten he ovat leiviskänsä käyttäneet.
'Ja tapahtui kuin hän palasi, sitte kuin hän sai valtakunnan, käski hän kutsua ne palveliat tykönsä, joille hän oli rahansa antanut, tietääksensä, mitä kukin kaupallansa toimittanut oli.

Huomaa, ettei se yksi leiviskä ole vähäinen rahasumma. Se on talentti, joka on arvoltaan 6000 denaaria.

Denaari taas oli työmiehen päiväpalkka.

Laiska palvelija olisi siis voinut palkata suuren määrän miehiä pitkäksi aikaa jotain projektia hoitamaan tai, kuten Jeesus sanoo, tallentaa sen korkojen saamista varten pankkiin häneen luottaneen isäntänsä hyväksi.

Sen sijaan tämä palvelija viittaa "herran pelkoon" - sinä olet kova mies - ja sillä verukkeella yrittää puolustella, ettei mitään tehnyt saamallaan suurella rahasummalla, antoi sen vain takaisin.


Turhat sanat
Taivaan tilikirjat ovat paljon tarkemmat kuin maalliset tilikirjat ja läpikotaisin valaisevat ihmisen sydämen sen pohjia myöten ja kaiken mitä ihminen on elämässään sanonut ja tehnyt. Varsinainen pelottava nauhuri, Iso Veli valvoo joka hetki. Taivaallinen Tuomari, jota nuori Luther sekä pelkäsi että vihasi.

Evankeliumin käsittämisen jälkeen Luther pelkäsi ja rakasti Kristus tuomaria ja Hänen Isäänsä taivaissa.

"Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että..." on kymmenen käskyn jokaisessa kohdassa Vähässä katekismuksessa.

Jumalaton ei pelkää Jumalaa, "mahtaako hän kostaa".

Kristittyjenkin joukossa on Jumalaa pelkäämättömiä, onneksi esikoisten parissa ei varmaan montaa, pönttöjonot siitä kertovat.

Niin tarkat ovat taivaan nauhurit, ettei siellä vain tallenneta, mitä puhumme vaan myös turhat puheemme. Kuka niistä välittää?

No, Isä Jumala välittää ja Kristus ja Pyhä Henki.

Miksi?

kysytään Herralta, ja löydämme tämän vastauksen fariseuksille (joita kukaan meistä ei tietenkään ole!)

34. Te kyykärmetten sikiät, kuinka te taidatte hyvää puhua, koska te itse pahat olette? sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.
35. Hyvä ihminen tuo edes hyvästä sydämen tavarasta hyviä, ja paha ihminen tuo edes pahasta tavarasta pahoja.
36. Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset puhuvat, pitää heidän luvun tekemän tuomiopäivänä;
37. Sillä sanoistas sinä hurskaaksi tehdään, ja sanoistas sinä tuomitaan.
Matteus 12:34-37

Jokaisesta turhasta sanasta joudumme tekemään kerran tilin, ihmisiä kun olemme.


Onko tilinteko elämästä tulossa vai ei?
Puhuuko Jeesus tosissaan, vai tuuliko huuliaan heiluttaa, kuten entinen savolainen kysyi.

Nämä ja monta muuta kohtaa tilinteosta löydämme Herran Jeesuksen opetuksista evankeliumeissa ja apostoli Paavalin ja muiden Uuden testamentin kirjeiden sisällöstä.

Ajallisesti tämä tilinteon mekanismi toimii siis esikoisten seuroissa, kun saarnaajat vaativat ihmisiä tutkimaan vaellustaan, antavat neuvoja ja ohjeita ja lain opetuksella tuovat valkeuteen mikä on hyvää ja mikä pahaa, asian jonka Aatami ja Eeva Paratiisissa saivat oppia - teoilla on seurauksensa.

Mekanismi toimii kaikkialla kristikunnassa samalla tavoin vaikka eri kielillä ja eri muodoissa. Johdatetaanhan joka sunnuntai suomalaista luterilaista kristityä yleiseen synnintunnustukseen jumalanpalveluksessa. Julistavathan helluntailaiset saarnaajat ristiinnaulittua, joka on kuollut syntiemme edestä - me siis olemme tuomion alaisia ja tilivelvollisia.

Mutta mekanismi särkyy, jos tilinteko otetaan pois, helvetin lieskat sammutetaan ja Kristus lakkaa olemasta Tuomari.

Epäusko johtaa siihen, että omatunto paatuu ja voidaan elää synnissä parannusta tekemättä. Moni onkin todennut, että on tärkeä saada elää armosta.


Kristukselle eletty elämä
Avauksen otsikossa on sanat "tilinteko Kristukselle" mutta lauseen voi lukea myös
"Kristukselle eletystä elämästä"

Molemmat ovat isoja asioita, ensimmäinen Herran pelkoa ja luottamusta Jumalan vanhurskauteen, joka ilmenee uskosta uskoon. Jälkimmäinen kertoo ihmisen ihanimmasta elämästä.

Voi kunpa kaikki - minä mukaan lukien - saisimme elää elämämme Kristukselle. Tilinteon päivänä sillä on merkityksensä, mutta jo tässä ajassa.


Virsi 152
1.
On Kristuksen tulemus arvaamaton,
myös kohta voi aueta hauta,
ja niin armonaikamme loppunut on,
voi, sitten ei parannus auta.
Oi Herramme, armahda meitä!

2.
Voi meitä, jos uneen me vajoamme
ja synti ei tuntoa paina,
jos taivaan ja Jumalan unohdamme
ja suruton mieli on aina!
Oi Herramme, armahda meitä!

3.
Ei teoilla autuutta ansaita voi,
me lahjaksi autuuden saamme.
Siis Herraamme, koska hän elämän toi,
me uskossa turvautukaamme.
Oi Herramme, armahda meitä!

4.
Nyt valvomaan rohkaise, Jumalani,
ja oikein suo aikani käyttää,
niin että on öljyä lampussani,
kun maan ääret huuto tuo täyttää:
Nyt Herramme Kristus jo saapuu!

5.
Siis huolehdi, sieluni, rauhastasi
ja Herrasi tuloa muista.
Vain hän olkoon turvana, toivonasi,
pois maailman rakkaus suista.
Oi Herramme, armahda meitä!

Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605.
Uud. Julius Krohn 1880,
komitea 1937.


Dogmatiikkaa: Franz Pieper
Nimimerkki tyhmelin toi keskustelussa tähän aiheeseen ja syvällisesti opilliseen asiaan amerikansaksalaisen professori Frantz Pieperin (1852-1933) dodgmatiikan oppikirjasta lainauksen. Teos on suomennettu ja edelleen myynnissä kristillisissä kirjakaupoissa, ryhdikäs ja suositeltava!

Matteuksen sijasta Pieper aloittaa lainauksen Johanneksen evankeliumista.

Kun Raamattu sanoo, etteivät uskovat tule tuomittaviksi (Joh. 3:18), on se evankeliumin sana, joka koskee heitä sikäli kuin he ovat kristityitä. Koska uskovien synnit ovat anteeksiannetut, ei heidän kohdallaan tuomion perusteena ole laki, vaan evankeliumi, toisin sanoen heitä ei ollenkaan tuomita (Matt. 25:35 - 40).

Kun taas Raamattu sanoo, että meidän kaikkien (tässä apostoli puhuu kaikkien kristittyjen nimissä) on ilmestyminen Kristuksen tuomioistuimen eteen (2. Kor. 5:10; Room. 14:10), on se lainomaista kehoitusta ja varoitusta, joka uskoville heihin vielä liittyvän lihan tähden on erittäin tarpeellista ja hyödyllistä.

Näiden lain sanojen tarkoitus on varoittaa heitä lihallisesta suruttomuudesta ja pitää heitä tietoisina synneistään. Kun tämä tarkoitus saavutetaan, toisin sanoen, kun he jokapäiväisessä parannuksessa tuntevat syntinsä ja uskossa pakenevat Kristuksen, syntiensä poistajan, turviin, on Kristus heille tuomion loppu, niinkuin hän on lainkin loppu.

Luther sanoo: "Tuomio on kumottu; se koskee häntä [uskovaa] yhtä vähän kuin se koskee enkeleitä ... Kaikki uskovat pääsevät tästä elämästä taivasten valtakuntaan ilman tuomiota, tulevatpa he toisten tuomareiksikin."
Pieperin dogmatiikka (s.601)

Pieper siis toisaalta ymmärtää apostolin sanat tilinteosta lainsaarnaksi, joka on myös kristitylle tarpeen, mutta vetää sitten tältä saarnalta pohjan pois kiistämällä Kristuksen tuomioistuimen.

Martti Lutherin sana on suoraan vastoin apostoli Paavalin sanaa.

Kyllä näitä asioita saa ja tulee tutkia Jumalan Sanan valossa ja kirkon suuria opettajia kuunnellen.

Herra armahda meitä!


Kristityn arkea - talentit
Palataan vielä tämän kristillisyyden arkeen.

Leiviskä on talentti, iso raha.

Monissa kielissä talentti sana on saanut merkityksen "lahja, lahjakkuus" He is a talented student.

Kysymys siis kuuluu näin:

Sinä olet saanut elämääsi monia lahjoja, ehkä erityisen kyvyn palvella muita, musikaalisuuden, puhetaidon, terveen elämän ymmärtämisen kuntoiluineen ja urheiluineen, älykkyyden lukea vaikeita kirjoja, voimia kaivaa ojaa suolle vaikka kuokalla, lastenhoidon autuaan ymmärryksen, pyhäkouluopettajan kyvyn, veneenrakentajan kädet...

Kun Kristus kutsuu sinut tämän elämän jälkeen Tuomioistuimen eteen, kysyykö Hän sinulta, miten olet saamasi talentit tässä elämässä käyttänyt, vaatiiko Hän sinua tilille eletystä elämästä?

Vai suottako kaikki tuo on Raamattuun kirjoitettu, tyhjäksi linnunpelättimeksi, joka ei mitään oikeasti tee?