tiistai 14. kesäkuuta 2011

Virtuaalisesti vanhurskas

Käkikello

Olemme katselleet kuinka kristillisyyden parissa varttuneen ihmisen on helppo "uskoa" ja pitää itseään uskovana siksi, että pitää asioita totena ja tekee niinkuin määrätään.

Mietin myös sellaisia ihmisiä, joilla on tietynlainen kellopeli ajatuksissaan, ja jotka sen perusteella pitävät itseään uskovina.

Se voi olla kaunis käkikello tai virtaviivainen rannekellon tapainen tai sitten varsin ajatuksia herättävä härveli, jonka nikkaroimisessa henkilöllä menee paljon aikaa viikolla ja etenkin pyhäisin.

Tällaista ihmistä voisimme kutsua "virtuaalisesti vanhurskaaksi".

Hänen asiansa Jumalan kanssa ovat kohdallaan, koska hän on käsittänyt jotain oikein ja varjelee tätä härveliä ajatusmaailmassaan sitten kaikelta, mikä sitä voisi vahingoittaa.

Mitä rattaita se kellopeli käytännössä sisältää riippuu kasvuympäristöstä ja hengellisestä yhetisöstä, josta ajatuksia ammennetaan.

Tällainen "virtuaalisesti vanhurskas" on omasta mielestään Jumalan kanssa sujut koska hän uskoo niinkuin tulee ja kello näyttää oikeaa aikaa. Jos ei muuten niin ainakin kerran vuorokaudessa.

Puoliso, lapset, vanhemmat, ystävät, työtoverit näkevät monella tavalla täysin piittaamattoman, itsekkään, omista asioistaan jatkuvasti huolehtivan itsekkään ja ylpeän, kovasydämisen ihmisen.

Mutta hän näkee sen härvelin aivoissaan ja on tyytyväinen itseensä, maailmaan ja Jumalaan ja saattaa muillekin kertoa, mitä aikaa eletään ja mitä kello näyttää ja mitä kullekin kuuluu.

Tällainen älyllinen, mekaaninen käsittäminen käy kyllä uskon korvikkeesta ja on sen näköinen, että on syvällisesti luterilainen tai ortodoksi tai mitä sitten onkin.

niin että jos tuon luit, mitä kello näyttää?


"Vielä taivasten valtakunta on kuin nuotta, joka laskettiin mereen ja joka keräsi kaikenlaisia kaloja.
Kun se tuli täyteen, kalastajat vetivät sen rantaan, istuutuivat ja lajittelivat hyvät kalat koreihin mutta viskasivat huonot pois.
Samoin käy maailman lopussa: enkelit tulevat, erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä itketään ja kiristellään hampaita."
Mt 13:47-50 KR 1992


Tällaiset käkikelloaan huoltavat härvelipäät ja "uskoon" kasvaneet uskonnolliset ihmiset lukevat ja kuulevat Jeesuksen sanat hyvin lohdullisina: "olen kala tuossa taivasten valtakunnan nuotassa, ja siinä on sitten jotain huonojakin kaloja, jotka heitetään loppuselvityksessä tuleen. hyvä niin."

Herännyt ihminen lukee ja kuulee tuon vertauksen toisella tavalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti