Me kuulemme varmaan usein arjessa jonkun sanovan "en usko, ennen kuin näen!" tai samaan suuntaan. Kyseessä voi olla melkein minkälainen asia tahansa, joka vaikuttaa kovin epätodennäköiseltä.
"Suomalainen ei usko ennenkuin näkee!" taitaa olla melkein sananparsi kansamme luonteesta (jos sellaista edes on olemassa, kansan luonnetta)
Usko voi pyytää apua epäuskoon, kuten tuo epätoivoinen ja rehellinen sairaan lapsen isä, jonka Jeesus kohtasi "minä uskon, auta epäuskoani!"
Epäilevä Tuomas voi sanoa "en usko ennenkuin näen" ja on siten valmis kyllä uskomaan, jos vakuuttuu asiasta aivan omin silmin.
Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli.
Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: "Me näimme Herran."
Mutta Tuomas sanoi: "En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko."
Joh 20:24-25
Tiedämme kaikki, ettei Jeesus jättänyt tätä epäilijää hoitamatta hyvällä tavalla.
"Uskois jos näkis" lienee siis varsin inhimillinen asenne, niin arjessa kuin pyhänäkin.
asia on kuitenkin kummallisesti toisin päin
jos uskot, näet.
Filippus sanoi hänelle: "Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä."
-- Filippus ei nähnyt, mutta tahtoi nähdä, että voisi uskoa
Jeesus vastasi:
"Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: 'Anna meidän nähdä Isä'?"
-- jos Filippus olisi uskonut niin hän olisi jo nähnyt Isän
usko on niin ihmeellinen ja valtava ja vaikeakin asia, että Jeesus kyllä tietää ja Johanneksen evankeliumi jatkaakin
Jeesus kysyy "etkö usko?"
vaikka on itse paikalla!
---
"Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa?"
-- aika paksua puhetta, etten sanoisi. Kuka moista voisikaan uskoa?
"Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan."
-- aina vaan paranee!
"Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa."
-- miten me ihmiset voisimme tuollaista uskoa toisesta ihmisestä, Nasaretin puusepän pojasta?
"Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden."
-- hmm, nyt alamme puhua jostain todellisesta, käsin kosketeltavasta
-- tosin kuka meistä oikeasti uskoo mitä evankeliumit kertovat Hänen teoistaan?
-- niinpä Jeesus siirtää tämän vielä lähemmäs meitä, evankeliumejakin lähemmäs
"Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin."
-- ei siis joka ensin näkee ja sitten uskoo, vaan joka uskoo Jeesukseen tekee samanlaisia tekoja.
-- se alkaisi olla jo melko uskottavaa!
mutta asia on hiukan monimutkaisempi, sillä kun lähemmin Sanaa katselemme se alkaa aina sitä ihmeellisemmin kimallella kaikissa sateenkaaren väreissä ja sen syvyys on mittaamaton.
"Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa."
-- ei tässä ihan mistä tahansa käärmeöljyn kauppaamisesta ja ihmenikkareista ole kyse
-- hommalla on tarkoitus, eikä se ole sinun tai minun uskoni ja maineemme hiomista
vaan "jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa"
me olemme sairaiden parantamisten ja syntien anteeksi todistamisten ja kuolleiden herättämistemme kanssa tässä vain palvelijoita ja palvelijattaria.
Hän hoitelee homman - niiden kautta, jotka Häneen uskovat
no mehän kaikki olemme niiiiin uskovia ihan pikkulapsesta asti
epäilys joskus pikkuriikkisen vaivaa mutta kyllä Jumalan kiitos usko on kestänyt ja vahvistunut vaan koitoksissa!!
ja näin me Tuomaat ja Pietarit ja Mariat Lasaruksen sisaret uhomme..
ehkä siksi Jeesus sanoo tässä meille jotain täysin uskomatonta, että tajuaisimme epäuskomme syvyyden
Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa.
Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.
-- joo joo
pieni epäuskomme tutkielma sisältää jakeita Johanneksen evankeliumin luvusta 14
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti