Kiitollinen apostoli Paavali

    Kovin on outo kiitoksensa aihe Roomalaiskirjeen 7:25.

    Helposti luemme jakeen ikäänkuin kaksi lausetta eivät edes kuuluiskaan yhteen.

    "Minä kiitän Jumalaa Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta."

    - hyvä juttu, apostoli!

    "Niin minä itse palvelen nyt mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia."

    - huoh, semmoista se on tämä kristityn maan matosen elämä kunnes kuolema vapauttaa tästä lihasta.


    Mutta jos nämä kaksi lausetta ovat yhdessä, niinkuin ne ovat tässä kokonaisuudessa, niin kovin on kummallinen kiitoksen aihe ukolla!


       

    Paavalin Jumalan kiittely näyttää vielä oudommalta, kun luemme edellä olevaa uskovan sisäisen tilanteen kuvausta.

    "Sillä en minä tiedä, mitä minä teen, etten minä tee sitä, mitä minä tahdon, vaan sitä, mitä minä vihaan, teen minä."

    - no johan outoja puhelet. Jos tahtoisit tehdä parannuksen ja uskoa, etkös tekisi mielelläsi mitä tahdot?


    "Niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu."

    - meissä on asuvainen Pyhä Henki. sinussa, Paavali, asuvainen synti.


    "Sillä minä tiedän, ettei minussa (se on: minun lihassani) mitään hyvää asu. Sillä tahto minulla on, vaan täyttää hyvää, en minä sitä löydä."

    - ei ole kummosta vaelluksesi sitten taivasten valtakunnassa, jossa Jumalan lapset mieluusti karttavat kaikkinaista pahaa, koreutta ja maailmallisuutta ja sydämestään tahtovat tehdä parannusta ja uskoa synnit anteeksi ja elää Jumalan tahdon mukaan!

     

    no mikkoseni, älähä vääristele. on sitä esikoisten parissa paljon kokeneita kristittyjä, saarnaajia ja vanhimpia jotka tämän ymmärtävät, mitä apostoli tässä sanoo

    "Niin minä löydän itsessäni lain, joka tahtoo hyvää tehdä, että minussa pahuus riippuu kiinni."

    eivät esikoiset kuvittele, että he päivästä päivään hyvää tekevät ja tahtovat, vaan ovat kyllä huomanneet, että paha riipuu minussa kiinni.

      

    ja niin apostoli, minä vaivainen vaan, mato matkamies maan, jatkaa

    "Sillä minulla on halu Jumalan lakiin, sisällisen ihmisen puolesta"

    - näinhän uudestisyntyneen ihmisen elämässä on, eikö totta, mielihalu Jumalan lakiin ja hurskaaseen elämään!

    "Mutta minä näen toisen lain minun jäsenissäni, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja ottaa minun vangiksi synnin laissa, joka minun jäsenissäni on."

    - rehellinen ukkeli.

    norpankin kannattaisi ottaa tästä vaarin, eikä väittää monen muun tavoin, että tämä on ihmisen tila ennen uskoontuloa.

     

    ja näin Paavalin suruvirsi ihmisen ikävästä tilasta?

    "Minä viheliäinen ihminen: kuka päästää minun tästä kuoleman ruumiista?"

    minä viheliäinen

    tämä Jumalan minulle syntyessäni antama upea ruumis onkin karmea vankila, kuoleman ruumis!

    aivan AAA kristillisyyttä, ankeaa, apaattista ja aloitekyvytöntä... suoraan sanoen sairasta.

    synninsairasta.

      

    Apostoli käyttää vahvaa sanaa, jonka Biblia kääntää "minä viheliäinen"

    tämä on aika jänskä sana

    ταλαίπωρος (talaiporos)

    se johdetaan kreikankielessä juuresta on πεῖρα (peira)

    tämä tarkoittaa sananmukaisesti "pistää" jollain terävällä ja siitä ajatus "testata, kokeilla"

    ihminen, joka on "talaiporos" on tutkimisen alla, tutkittavana ja siten kurjassa tilassa.

 

    muistamme, että Rooman valtakunnassa oikeudenpalvelijat kiduttivat myös todistajia.

    ei heitä mistään syytetty, mutta kivun ja tuskan avulla haluttiin varmistaa, että todistaja puhuu totta eikä valehtele.

    melko viheliäistä menoa...

    

    KR 1992 on laimeampi, siivompi

    "Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?"

    viheliäinen on vanhahtavaa kieltä, mutta vahvaa

    "minä viheliäinen mato, matkamies maan, synti minussa on asuvainen ja en hyvää pysty tekemään, vaikka tahtoisin"

     

    eikö niin, Haamul, että tuossa on oikein kuvattuna yksi Roomalaiskirjeen 7 luvussa oleva ajatus?

    Luku, kuten koko kirje, on niin täynnä ajatuksia ja taivaallista opetusta, etten alkuunkaan sitä kaikkea ymmärrä. Paljon on minulla siinä ja elävässä elämässä vielä oppimista, jos Jumala armostaan aikaa antaa.

      

    Mutta jos tuo olisi koko ajatus, niin semmosta filosohviaahan se olisi, ihmisen surkeuden toteamista näilläkin sanoilla.

    siellä on pyhä ja hyvä Jumalan tahto, laki, Toora, opetus, jota kyllä sydämestämme tahtoisimme totella.

    Olemmehan hurskaita jumalaapelkääviä kristittyjä, uskovia ja uudestisyntyneitä.

    Vai onko tämä tila vain ennen uskon tuloa?

    monet näin iloisesti sanovat vastoin totuutta.

       

    Mistä siis apostoli Paavali tässä kiittää?

    toisella palstalla saamme kuulla monia apostolin kiitosaiheita eri kirjeistään, kaunista ja hienoa asiaa.

    mutta juuri tässä taitekohdassa, viheliäinen synnin tekijä, kuoleman ruumiin vanki.

    mistä hän kiittää?

    miksi apostoli kaverinsa kanssa kiitti Jumalaa Filippon synkän vankilan yössä, sisimmässä sellissä, raskaissa kahleissa?


    

    Ei Paavali siellä vankeudessa kiittänyt siitä, että Herra kohta hänet vapauttaa ihmeellisesti!

    ei hän sitä tiennyt, että kohta tulee turkkilainen maanjäristys, ja kaikkien sellien ovet aukeavat.

    ja kun ne aukenivat, eivät he sieltä mihinkään lähteneet - ei yksikään vanki karannut vankilasta vaikka ovet olivat auki!

    mitäs apostoli siellä veisasi Jumalaa kiittäen, jos ei toivossa että kerran vielä vapaus koittaa?

      

    19. Mutta kuin hänen isäntänsä sen näkivät, että heidän saaliinsa tuli pois, ottivat he Paavalin ja Silaan kiinni ja veivät heidät turulle päämiesten tykö,

    20. Ja veivät heidän esivallan eteen, ja sanoivat: nämät miehet meidän kaupungin häiritsevät, jotka ovat Juudalaiset,

    21. Ja opettavat niitä tapoja, joita ei meidän sovi ottaa vastaan eikä tehdä, sillä me olemme Roomalaiset.

    22. Ja kansa nousi ynnä heitä vastaan, ja esivalta antoi heidän vaatteensa repiä, ja käski heitä piestä.

    23. Kuin he olivat heidät juuri pahoin pieksäneet, heittivät he heidät torniin ja käskivät vartian visusti heitä vartioida,
    24. Joka, kuin hän senkaltaisen käskyn sai, heitti heidät sisimmäiseen torniin ja pani heidät jalkapuuhun.

    25. Mutta puoliyön aikana oli Paavali ja Silas rukouksissa, ylistäin Jumalaa kiitosvirsillä, ja vangit, jotka siellä olivat, sen myös kuulivat.

    Apt 16:19-25 Biblia 1776

      

    kertaan vielä lyhyesti, mitä Apostolien teot kertoo tässä.

    Lähetysmiehet Paavali ja Silas oli otettu kiinni, viety poliisikamarille.

    Ajan tavan mukaan heidät oli jo kättelyssä hakattu.

    Pahoinpideltyinä, mukiloituina, heidät teljettiin tuon ajan kammottavaan vankilaan, sisimpään selliin pimeyteen.

    Biblian ajalta tutut jalkapuutkin heille annettiin (varmaan raskaat rautakahleet)

    ja poijat virittivät kiitosvirren Herralle.

     
    samoin Roomalaiskirjeessä apostoli Paavali kummallisesti ylistää Jumalaa

    ei siitä, että joskus tulevaisuudessa kuolemasta pääsee.

    tai norpan ja ystävien ajatuksen mukaan, että kun usko tulee niin sitten tämä syntiä tahtova ja tekevä kuoleman ruumis jo väistyykin

    ei

    vaan kuten Filippin vankilassa, kuoleman ruumiiseen synkässä maan matosen viheliäisyydessä

    apostoli Paavali virittää kiitosvirren Herralle!

    just siinä

    sellaisenaan

    siitä kiittäen, että näin on.

    aika vino pipo päässään??

       

    Roomalaiskirjeen kohta tässä on niin mieletön, että järkemme sen heti oikaisee, jos emme ole varuillamme.

    minusta tuo vankilan tilanteeseen vertaaminen auttaa ymmärtämään, miten järjetön tämä kiitollinen apostoli Paavali on.

    pahoinpideltynä, vastoin tahtoaankin syntiä haluava ja tekevä, viheliäinen - tutkinnon alla oleva - kurja mato matkamies maan.

    kiitos Herralle, että näin on!

      

    toki mielellämme jaamme apostolin kiitoksen, jos hän sanoo "kun oikea usko ja Hengen voima meihin tulee, niin vapaudumme, kiitos Jeesus!"

    tai "kun saamme synnit anteeksi, kiitos Jeesus verestäsi"

    tai "hän on nukkunut rauhassa pois ja on nyt siellä, missä ei enää sairaus ja kuolema ja synti ja perkele rasita. Kiitos ja ylistys Herralle!"

    ...
    kaikki tämä menee kyllä järkeen.

    mutta istua kuoleman ruumiin kolkossa vankilassa, syntiä ja Jumalan tahdon rikkomista tahtoen, langenneena ja taas tänään lankeavana viheliäisenä.

    ja laulaa "kiitos Herralle, että näin on!"

    niin jotain erikoista tässä on.

    ja onhan tässä.

      

    Minä viheliäinen ihminen: kuka päästää minun tästä kuoleman ruumiista?

    Minä kiitän Jumalaa Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Niin minä itse palvelen nyt mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

      
    Ei Paavali tätä kiitosta helpolla oppinut.

    Hirveä taistelu syntiä ja perkelettä vastaan.

    Uskon rukous! (arvon kirjoittaja panehan pliis tämä Jumalan Sanan kohta tarkoin merkille)

       

    Ja ettei ilmoitusten ylönpalttisuus minua ylen paljon korottaisi, on pistin annettu minun lihaani, nimittäin saatanan enkeli, rusikoitsemaan minua, etten minä itsiäni ylen paljon korottaisi.

    8. Sentähden olen minä kolmasti Herraa rukoillut, että hän läksis minusta.

    9. Ja hän sanoi minulle: tyydy minun armooni; sillä minun voimani on heikoissa väkevä. Sentähden minä mielelläni kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima minussa asuis.

    10. Sentähden iloitsen minä heikkoudessa, ylönkatseissa, hädissä, vainoissa ja ahdistuksissa Kristuksen tähden; sillä koska minä heikko olen, niin minä väkeväkin olen.

    2 Kor 12:7-10 Biblia 1776

     

    Eikö ole kerrassaan ihmeellinen tämä Jumalan pyhä Sana!!

    Apostoli ihan itse kertoo ja selittää omituisen naureskelunsa...

    minä riemuitsen heikkoudessa

    minä iloitsen vainoissa

    minä olen tosi hyvällä tuulella kun olen ahdistuksissa Kristuksen tähden

    ...
    ja minä kiitän siitä, että olen synnin kanssa niin heikko

    miksi?

    no koska Kristus Paavalille ihan itse sanoi

    "minun armossani on sinulle kyllin"

      

    ei sii niin, että iloitsen kun pääsen synnistä

    vaan iloitsen synnin ja kuoleman ruumiissa, että näin on

    Minä kiitän Jumalaa Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Niin minä itse palvelen nyt mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

    

    ARMOLAULU



    MINUN ARMOSSANI ON SULLE KYLLIKSI, SILLÄ VOIMANI TULEE TÄYTEEN HEIKKOUDESTA. SE ON JUMALAN SUURI LAHJA. AAMEN.

    SILLÄ ARMOSTA ME OLEMME PELASTETUT, EMME TEKOJEMME KAUTTA, ETTEI KUKAAN KERSKAISI. SE ON JUMALAN SUURI LAHJA. AAMEN.

    OLEN MIELISTYNYT HEIKKOUTEEN, HÄTÄÄN, VAINOIHIN, SILLÄ KUN MÄ OLEN HEIKKO SILLOIN OLEN VÄKEVIN. SE ON JUMALAN SUURI LAHJA. AAMEN.

    SILLÄ ARMOSTA ME OLEMME PELASTETUT, EMME TEKOJEMME KAUTTA, ETTEI KUKAAN KERSKAISI. SE ON JUMALAN SUURI LAHJA. AAMEN.

       

    Jumalan voima ei tule täydelliseksi meissä, kun Pyhä Henki saa vallata ja uskomme on väkevä ja voimme vuoria siirtää.

    Onhan Jumalalle kaikki mahdollista!

    EI!!!

    Vaan Jumalan voima tulee täydelliseksi meidän heikkoudessamme.

    Kiitetään, maan matoset, synnin orjat, perkeleen vainoamat ja maailman halveksimat

    Kiitetään

    tässä tilassa, tästä tilasta

    että armo suureksi tulisi.

  

    OLEN MIELISTYNYT HEIKKOUTEEN, HÄTÄÄN, VAINOIHIN,
    SILLÄ KUN MÄ OLEN HEIKKO SILLOIN OLEN VÄKEVIN.
    SE ON JUMALAN SUURI LAHJA.
    AAMEN

    tästä Paavali kiitti Filippin vankilan yössä

    Roomalaiskirjeen 7 luvussa

    nämä ovat suoraan Paavalin omia sanoja.

    miksi se on Jumalan suuri lahja?

    siinä riittää meille miettimistä!

      

    PS
    mitä siis vänkään, eivätkö kaikki sano tähän aamen.

    Sanovat kyllä.

    vänkään, ettei arvon kirjoittaja kiittäisi heikkoudessa, eikä unelmoisi vastoin totuutta olevansa supermies

    vänkään, että haamul kiittäisi heikkoudessa, eikä aina kääntäisi katsettamme itseemme ja matalaan menoomme AAA kerhossa.

    kun molemmat tietävät, että tässä tilassa meille on KYLLIN Jeesuksen armossa.

    kaikki mitä sen ohella tulee on jo ylenpalttista.

 
    Tämän vaatimattoman, vähäpätöisen ja monin tavoin puutteellisen raamattutunnin alustuksen lopuksi rukoilemme yhdessä:

    Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,

    Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;

    Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;

    Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.

    Aamen