Minä vaivainen vaan, mato matkamies maan

Minä mato
Toin Nettiruukkuun tämän virren 622, siihen alunperin kuuluneen virren 304 sekä Psalmin 22, josta tuo "mato" ilmaus tulee.

Laitoin näkyville Suomen ev.lut. kirkon virsikirjan kotisivuilta Tauno Väinölän erinomaisen syvällistä ja hienoa tekstiä näistäkin virsistä.

I like this Tauno man.

Huomasin samalla, että Väinölä on saanut kansanedustaja Timo Soinilta vuoden 2008 kristillinen kirja palkinnon. Hyvä Timo!
 
     

Lapuan taisteluvirsi sisältää tuon kuuluisan värssyn osan

"minä vaivainen vaan, mato matkamies maan"

Tuntematon ruotsalainen runoili
"Jag eländ’ matk och vandringsman"

toisella kotimaisella tässä siis ei ole matoa ... eländ on kurjuus ja matk on matka.

olisiko tuo ensimmäisellä kotimaisella "minä kurjuuden matkaaja ja vaellusmies" tms.
  
     

Ilmaus "mato matkamies maan" on siis aidosti suomalainen!

meidän perustaviin kansallisiin luonteenpiirteisiimme näyttää kuuluvan pysyvä alemmuudentunto

"enhän mie mittään, enhän mie kukkaan, ei mua oikeestaan olekaan"

ah niin nöyrää ja harrasta, kun se puetaan kristillisyyden huiviin ilman kravattia!

tai körttipukuun, jos joku niitä vielä käyttää, tai muuten vaan hurskaan suomalaisen uskovan henkiseen rakenteeseen.

"minä vaivainen vaan, mato matkamies maan"

liero, aika inha mudassa liikkuva niljakas ja mitätön otus.

Sinä myös!
"vaan sinä myös, vaivainen mato matkamies maan!"

suomalaiseen kansalliseen luonteeseen näyttää kuuluvan olennaisesti kateuden kuolemansynti.

samalla, kun hiljaa ja katse painuneena emme oo mittään tai oomma vaan kuin mitätön maan matonen

pidämme huolen siitä, että sinäkään et ole mittään tai että sinäkin olet vain mitätön maan matonen

vaikka kuvittelet jottain olevasi, jottain tietäväsi, jottain ymmärtäväsi, jottain uskovasi

yksi paskiainen, mudassa kiemurteleva matonen sinä siinä kuin minäkin.

ja muista se!


     
Ps 22
No mutta!

onhan tämä raamatullinen ilmaus, kuten Tauno Väinölä muistuttaa - Psalmista 22.

Luetaan me kaikki maan matoset Psalmi 22.

Se on järkkyttävä kärsimyspsalmi, jota Jeesus Nasaretilainen rukoili kuollessaan ristillä.

"Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit"

Eli, eli lama sabaktani


1. Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään.
2. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.
3. Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.

     

Raamatun ihmiskuva on erittäin realistinen, totuudellinen, eikä edes kuningas Daavid saati poikansa Salomo pääse siitä valosta pakoon.

Aadamista ja Eevasta puhumattakaan.

Pietari, Saulus Tarsolainen...

ei kunnian kukko niin yksisilmäisesti laula yhdellekään ihmiselle

Jeesus Nasaretilainenkin kysyi valppaasti "miksi kutsut minua hyväksi?"

ja jatkoi arvoituksellisesti...

:-)

     
Hyvä Jumala
Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?"

Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu."
Markus 10:18-19 KR 1992

     

Tästä Markuksen evankeliumin kohdasta (myös Mt 19:16, Lk 18:19) joku älypää on vetänyt johtopäätöksen

"Jeesus ei siis pitänyt itseään Jumalana"

ja asettuu vastustamaan Nikean kirkolliskokouksen uskontunnustusta pyhästä Kolminaisuudesta.

Esimerkiksi Jehovan todistajat.

Mutta...

Entä, jos tuossa Jeesuksen sanassa ei olekaan ajatuksena "en ole Jumala"

vaan päinvastoin!

"miksi kutsut minua hyväksi"

"ainoastaan Jumala on hyvä"

kumarrat minua, pidätkö siis minua Jumalana?

     
Galilean kylähullu?
Jeesus ei todellakaan kulkenut ympäri kuin vaivainen mato matkamies maan.

Toki halveksittuna, hylättynä, jota emme minään pitäneet.

Paljolti kuten tänään.

Sukulaisetkin pitivät Galilean kylähulluna, josta dosentti Myllykoski myös kovin pitää.

Mutta kaikki Uudessa testamentissa kertoo siitä, että Jeesus Nasaretilaisella on varsin hyvä itsetunto.

Erittäin eheä ja vahva persoona, ei mikään suomalaisen perikateuden ja perialemmuuden perikuva.

Jeesus on esimerkkinä aidosta nöyryydestä, joka ei sisällä tuota "sinä p..leen lähimmäinen luulet olevasi muuta kuin tämmöinen mato kuin minä"

vaan päinvastoin, Jeesus edustaa tervehdyttävää, hoitavaa, rakastavaa aitoa ihmisyyttä, joka voi meidätkin nostaa madon kuopasta.

     
Golgatalla
Psalmi 22 kuvaa erityistä tilannetta.

Jeesus on varmaan jo lapsena oppinut psalmeja ulkoa, ehkä kaikki ne (mikä on hyvä idea!)

Kuoleman hetkellä kun kaikki voimat ovat valuneet, ristin naulojen tuskat hirveät ja aurinko paahtaa ja kärpäset silmissä ja pilkkahuudot kaikuvat...

ei jaksa paljon enää aivot toimia

mutta lapsuudesta asti tuttu Psalmi 22 on huulilla ja sydämessä rukouksena.

"minä olen mato enkä ihminen"

     

Psalmi asettaa rinna, vertaa Jumalaa ja kärsivää ihmistä.

"SINÄ olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret.

Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan, sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet."

"Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.

Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät,
pudistavat päätään ja ivaavat minua:

"Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!"

     
Ihmisen ilkkumista
Kun he olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittämällä niistä arpaa.

Sitten he jäivät sinne istumaan ja vartioivat häntä.

Hänen päänsä yläpuolelle he kiinnittivät kirjoituksen, josta kävi ilmi hänen tuomionsa syy:

"Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas."

Yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin kaksi rosvoa, toinen hänen oikealle, toinen hänen vasemmalle puolelleen.

Ohikulkijat pilkkasivat häntä. Päätään nyökyttäen he sanoivat: "Sinähän pystyt hajottamaan temppelin ja rakentamaan sen uudelleen kolmessa päivässä. Pelasta nyt itsesi, jos kerran olet Jumalan Poika. Tule alas ristiltä!"

Ylipapit yhtyivät hekin pilkkaan yhdessä lainopettajien ja vanhimpien kanssa. He sanoivat: "Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen. Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan -- pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika."

Samalla tavoin häntä pilkkasivat myös rosvot, jotka oli ristiinnaulittu yhdessä hänen kanssaan.
Mt 27:35-44 KR 1992

     
Viimeinen kiusaus
Huomaa, kuinka Matteuksen evankeliumissa olevan ylipappien pilkkavirsi ja ivalaulu Golgatalla viittaa suoraan Psalmiin 22.


"Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan.

a.
Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen.

b.
Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan -- pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt!

Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika."
Kirjoittanut: MikkoL, 25.01.2012 08:03
     

Vaikka Raamattu ei niin sano, voimme kuitenkin tässä nähdä rivien välissä näkykmättömän sielunvihollisen, Perkeleen vauhdissa.

Kuten siellä autiomaassa Jeesuksen kiusauksissa Perkele vetoaa pyhään Raamattuun, joka on Jeesukselle auktoriteetti.

Nytkin ylipappien suun kautta Perkele muistuttaa, mitä Psalmissa 22 on kirjoitettu.

"Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret. Sinuun ovat turvanneet isämme ennen.
Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan, sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet."

Astu alas ristiltä, niin kaikki uskovat, että olet Jumalalle mieluinen!

     
Eli, eli, lama sabaktani
Kärsimyksen ja kuoleman kauhun syvimmällä hetkellä Jeesus valitsi toisen tien.

Ei ihmisten kunniaa, ei todistelua, että Jumalan Sana on totta - katsokaa nyt!

Vaan hirveä huuto

"eli, eli, lama sabaktani"

Miksi minut hylkäsit?

mitä olen tehnyt, missä menin vikaan, miten rikkonut Isän tahtoa, että vaikka huudan sinua avukseni, sinä et minua pelasta?

Jeesus huusi kauheimman huudon, mitä ihminen voi huutaa

"Jumalani, miksi minut hylkäsit"

Isän sydän murtui.

Perkeleen pää meni murskaksi.
Kirjoittanut: MikkoL, 25.01.2012 08:07
     

Lapuan taisteluvirsi tosiaan!

mutta toisella tavalla, kuin ajattelemme.

osana ihanaa virttä

O Jesu Christ, du nådenes brunn

"Mun Herrani Kristus, sä Lunastaja, sä autuuden elävä lähde."