laitoin nettiruukun raamattupiiriin muutamia havaintoja luontoretkiltäni elämän alkuvaiheisiin ja pari viittausta työmaalleni.
Jumalan luomakunta on täynnä mitä ihmeellisimpiä ja iloisia asioita, joista saamme koko sydämestämme ylistää Luojaa.
Se on ihmisen tehtävä tässä maailmassa - ylistää Jumalaa Hänen suurista luomistöistään ja armostaan.
Ei tarvi vängertää ahdistuneena ja koettaa änkätä Raamatun sanomaa siihen, mitä ihmiskunta on luonnosta oppinut.
Kyllä Jumalan Henki on pitänyt huolta siitä, että vaikka Kirjoitukset ovat täynnä virheitä ja ristiriitoja niin niissä säteilee merkillinen totuus, joka valloittaa ihmisen ja vapauttaa järjenkin kahleista!
samoin kuin Raamatun alussa oleva luomiskertomus kertoo, aikamme luonnontiede katselee elämän alkuun ja näkee siellä vettä ja sitten maata, joka erottuu vedestä.
Jumalan Henkeä tiede ei tietenkään siellä voi nähdä, se on uskon asia.
ihmisen vuosissa hyvin pitkän ajan jälkeen jotain liikahtaa maapallolla ensimmäisen kerran.
atomikellot sanovat että se tapahtui noin 550 miljoonaa vuotta sitten ja todisteet löytyvät harvinaisesta luonnonpuistosta länsi Australiasta.
...
mutta monet ovat jo luopuneet leikistä, "tärkeintä on se hengellinen sanoma" sanovat piispat ja papit eivätkä rohkaise tutkimaan luonnon historiaa, elämän kehitystä, muinaisia aikoja.
ikäänkuin Raamatulla ei olisi mitään annettavaa luonnontutkijalle!
mistä moinen apatia?
no se kehitysoppi.
laajat kansanjoukot on opetettu luulemaan, että elämän salaisuudet on ratkaistu ja nyt tiedämme, millainen mekanismi on tämän elämän tehnyt ilman mitään jumalia tai luojia.
tämä on silmänlumetta.
ensinnäkin luonnonlait... kuka ne on säätänyt?
toiseksi, ei elämän historia ole liukuhihnatuotantoa, jossa tiettyjen olosuhteiden määrittelyllä elämä kehittyy.
se on veikeää hommaa kun biologit koettavat kehitellä teorioita, miten jokin asia on syntynyt ja miksi, että elämän taistelussa pärjättäisiin.
kaikuja 1800-luvun mekanistisesta maailmankuvasta ja tieteen optimismista!
tosiasia on näet toinen.
elämän historia on elämää - on nousu ja laskukausia, räjähdysmäistä kasvua ja tuhoutumista.
melkoista ryskettä
mutta ratkaiseva juttu on minusta tässä kambrisessa kaudessa, semmotteet viisisataa miljoonaa vuotta sitten.
moni ei sitä tiedä ja siksi luovuttaa Luojan aseman jollekin tieteen teorialle ja höpinälle, joka on ihan puutaheinää.
asia on näet niin - nykyisen luonnontieteen näkemyksen mukaan! - että ensimmäinen elämänvaihe, kun jotain alkaa liikkua ja tapahtua, päättyy kummasti.
näitä varhaisimpia juttuja kutsutaankin "enigmaattisiksi" eli arvoituksellisiksi eliöiksi, kun niitä tietyistä kallioista fossiileina löytyy.
sitten tulee jokseenkin totaalinen katkos.
tämä vaihe vaan päättyy, eikä filmi jatku, niinkuin kehitysopin kansanomainen versio väittää.
ja sitte... siinä ne vaan ovat
kaikki nykyisin tunnettujen eliömuotojen alkumuodot ilmestyvät kambrisen kauden alussa siellä 500 miljoonaa vuotta sitten.
minkäs teet
niille ei löydy mitään järkevää tieteellistä selitystä.
ei mitään "kehitystä taistelussa luonnonolosuhteissa, jossa vahvin vaihtoehto selviää ja jatkaa sukua"
luonnontiede ei kykene selittämään kambrisen kauden elämän räjähdystä vaikka hurjasti asiaa on tutkittu ja erilaisia selitysmalleja on.
ongelma on se että ne elämänmuodot ovat heti kättelyssä niin nerokkaita.
esimerkiksi se helkkarin talkkari josta kukaan ei aluksi saanut mitään selvää.
jotkut paleobiologit kasasivat ihan väärin fossiileja läjään saadakseen siitä jotain tolkkua.
niin kumma, että sille annettiin nimeksi "hallusinaatio"... kuin joku unissa nähty otus.
jalkoja ja hännän typykkää ja pään näköistä ja joka suuntaan sojottavaa putkea... mikä ihme tämä on.
no.
japanilaiset ovat käytännöllisiä.
Future Robotics Technology Center niminen robotteja tekevä firma kopsasi tuon Jumalan luomisteon ja teki sen perusteella robotin nimeltä Halluc II.
tämä vempele kykenee noilla raajoillaan liikkumaan joka suuntaan myös epätasaisilla pinnoilla!
siitä kirjoitan enempi
http://cambrilife.blogspot.com/2011/12/furo-futuristic-robot-halluc-ii.html
totta kai Darwinin esittämä teoria kehityksestä luonnonvalinnan kautta sisältää syvällisen totuuden.
se on eräs hienoimpia tieteellisiä teorioita, mitä koskaan on esitetty. Koska se on ollut niin hedelmällinen ja avannut luonnontutkimukselle suuret ovet.
mutta ei se selitä kaikkea, niinkuin kunnon evolutionisti uskoo.
minä kutsun luonnonvalintaa "Jumalan sorviksi"
se on työkalu, jolla elävien olentojen raaka-aineesta tehdään ympäristöön soveltuvia ja siinä selviäviä muotoja.
onhan meillä koirarotuja ja lehmärotuja ja kanarotuja ihan omaakin tuotantoa, "ihmisen valinta" luonnon valinnan tilalla.
toistan vielä että saisin selvemmin asian sanottua..
elämän historian tutkimus osoittaa, että kyseessä ei ole liukuhihna, jokin pakonomainen konemainen, mekaaninen linja, joka on luonnonlakien ja sattuman tuloksena saanut aikaan Mahlerin sinfoniaa soittavan orkesterin ja laulavan kuoron.
itse asiassa ensimmäisen merkittävän elämänkauden, ns ediagaran kauden, jälkeen on lähes täydellinen katkos.
ja pumps.
jostain tulee kambrisen kauden häkellyttävä elämän rikkaus, jossa löytyvät kaikkien tunnettujen elämänmuotojen alkuasteet.
on se vaan kumma.
Raamatun alussa on Israelin Jumalan allekirjoitus
"minä olen tämän kaiken tehnyt"
se ei ole käsikirja, jota selaamalla luonnon arvoitukset selviävät.
niiden arvoitusten takia meillä on Luonnon kirja avoimena luettavana.
hankala opiskeltava, orgaaninen kemia, molekyylibiologia, neurologia... kasvien kehitys
jokainen jonka ipanitsi on niitä lukemassa tietää, miten hikistä ja vuosien työtä vaativaa on Jumalan luomistekojen vakava opiskelu.
usko ei anna mitään oikotietä totuuteen.
se vapauttaa kehitysopin kaltaisisita filosofisista ja älyllisistä pakkopaidoista.
iloitsemaan Jumalan suurista töistä.
ja ylistämään Häntä niistä!
Soi kunniaksi Luojan
nyt, virsi kiitoksen,
tuon kaiken hyvän tuojan
ja suojan ainaisen!
Hän, Isä, rakkahasti
ain vaalii luotujaan,
ja kaiken taitavasti
hän ohjaa tuolta taivaastaan.
Hän säät ja ilmat säätää
ja aallot tainnuttaa
ja hyisen hallan häätää
ja viljan vartuttaa.
Hän onneen meidät ohjaa,
myös aikaan vaikeaan.
Sen rakkauden pohjaa
ken pystyy koskaan tutkimaan?
Siis kiitos, Herra taivaan,
kun lahjas meille toit
ja päivän työhön, vaivaan
taas puhtaan leivän soit.
Suo, että ilomielin
myös jaamme leipämme
ja sydämin ja kielin
sua lakkaamatta kiitämme.
Virsi 462
Säk. 1 ja 2 Aukusti Waldemar Koskimies 1897.
Säk. 3 Ilta Koskimies 1923.
Virsikirjaan 1938.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti