Aatami ja Eeva Paratiisissa
Johann Wenzel Peter (1745-1829)
Tämän maailman ihmiset ruukaavat naureskella toiselle luomiskertomukselle, joka myyttisellä kielellä kertoo Adamista.
Uskovat häkeltyvät, kun heille sanotaan, että paratiisikertomus on myyttinen. Eikö se olekaan totta?
Ja suuttuvat, kun heille totuutta opetetaan toruen tuohtuneina "näin sitä taas tehdään Raamattu tyhjäksi ja tarpeettomaksi".
Jos Jumala päättää puhua meille päällään seisten, niin sitten niin!
Jos Hän puhuu meille selvää suorasanaista lakia tai antaa pitkästyttäviä kuningasluetteloita, jossa nimet ovat täyttä hepreaa, niin sitten niin!
Jos Jumalan Henki vaikuttaa niin, että meille puhutaan mytologian kielellä, niin sitten niin!
Kelpaako meille Jeesus Kristus sellaisena kuin Hän on?
Kelpaako meille virheitä täynnä oleva ristiriitainen ja myyttejä ja tarujakin sisältävä Raamattu sellaisena kuin se on?
Vai rupeammeko sitä parantelemaan, suljemmeko silmämme ja korvamme totuudelta?
Millainen Raamatun tulisi olla, että se meille kelpaisi?
Tämä kysymys koskee jokaista, niin ei-uskovaa kuin uskovaakin.
Toinen hylkää sen kättelyssä, toinen määrää, millainen Jumalan Sanan pitää olla, että se olisi mielekäs ja uskottava.
"Jos siinä on yksikin virhe, se ei voi olla Jumalan Sanaa" sanoo tämmöinen järkevä amerikkalainen.
Ja käyttää lopun päivää todistellakseen, että kyllä sekin totta on vaikka nykyihminen toisin ajattelisi.
Mutta istutaan kiltisti Raamatun äärelle, valtaisan puun äärelle, joka kasvaa kirkkaan virran rannalla.
Jumalainen Aeneas, kuten Luther sitä kutsui.
Annetaan tuulen humista, kuunnellaan Jumalan Sanan puhetta, aitoa ja väärentämätöntä.
Paikoin sangen myyttistä ja joskus kovin vanhahtavaa.
Mitä enemmän vietämme aikaa tämän puun luona, sitä enemmän siltä saamme.
Kunnes huomaamme, että ei ihminen elä yksin leivästä vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.
Kukin taaplaa tavallaan, myös Raamatun maailmassa.
Osaltani koetan jakaa sitä, mitä itse olen saanut.
Ja ottaa myös vastaan, mitä Herra on toisille jakanut.
Totuuden nimessä on sanottava, että kun saan arvostelua ja osoitetaan, että olen erehtynyt, ei se ole mukavaa.
"Eihän tuolla ole Pyhää Henkeä kun ei se ruotsiakaan kunnolla osaa!"
Mutta totuus on mahdoton kappale ilman vapaata arvostelua, väittelyä, erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä.
Tahtoisin jakaa tässä yhden asian Raamatun suuresta myytistä.
Se on silleen veitsenterällä, että ei-uskovat sanovat "mitä puppua!" ja kreationismin myrkkyä juoneet kristityt luulevat, että tämä on sen todistelua, että Jumala on.
Vaan ei ole kumpaakaan, enkä usko että olet ennen tämmöistä omituista Paratiisikertomuksen tulkintaa kuullut.
Jos olet, kerro mistä, minua oikeasti kiinnostaa.
Jos olet erimieltä, koe itsesi täysin vapaaksi väittää vastaan!
En siitä lainkaan suutu, vaan arvostan kriittistä ja arvostelevaa palautetta. (Vaikka en siitä erityisemmin tykkää, kivampi on kuulla kehuja.)
Koska HERRA Jumala oli tehnyt maasta kaikkinaiset eläimet kedolle, ja kaikkinaiset taivaan linnut, toi hän ne Adamin eteen, että hän näkis, kuinka hän ne nimittäis: sillä niinkuin Adam kaikkinaiset eläimet nimitti, niin ne kutsutaan.
Ja Adam antoi kullekin karjalle, ja taivaan linnuille, ja eläimille maan päällä heidän nimensä.
Mutta Adamille ei löytty apua, joka hänen tykönänsä olisi.
1 Ms 2:19-20 Biblia 1776
"Koska HERRA Jumala oli tehnyt maasta kaikkinaiset eläimet kedolle, ja kaikkinaiset taivaan linnut, toi hän ne Adamin eteen, että hän näkis, kuinka hän ne nimittäis."
Tämä on myyttistä kieltä.
Näin nykyajan ihminen määrittelee tällaisen kertomuksen, jossa Jumala tuo kaikkinaiset kedon eläimet ja taivaan linnut Adamin eteen.
No. Joku naurahtaa ja lähtee viisaampaan seuraan.
Minä en.
Jään miettimään ja kysymään, mitä Jumalan Sana tässä oikeasti tahtoo meille kertoa.
Mikä on se jumalallinen sanoma, viesti, joka näin inhimillisesti myytillisellä kielellä meille annetaan.
En väitä, että minulla on se yksi ainoa oikea vastaus, joka jokaisen täytyy omaksua.
Pois se!
Juutalaiset sanovat viisaasti, että Raamattu on kuin alasin - kun sitä lyö raudalla, niin kipinöitä lentää kaikkiin suuntiin.
Sinä kun lyöt rautaisen pääsi Paratiisikertomukseen, siitä voi lentää ihan toisenlaisia kipinöitä.
Mielelläni niistä kuulisin Nettiruukun raamattupiirissä. Älä ujostele, liitä äänesi kuoroon!
Jumala tuo ihmiselle näytille luomiaan eläimiä ja taivaan lintuja.
Ihminen antaa niille nimen, niinkuin rovasti Laestadius Lapin kukille, taksonomiaa, luokittelua, sukuja, heimoja, alalajeja...
Ja niinkuin ihminen niitä kutsuu, niin ne ovat nimeltään.
Jumala kutsuu taivaan tähtiä jokaista nimeltä, sanoo psalttari.
Hikihatussa me niitäkin nimeämme omalla kielellämme.
1. Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
2. Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
3. Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
4. Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
5. Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
Psalttari 147 Biblia 1776
Taivaan lintuja
jotta me ihmiset saisimme nähdä Jumalan erityisen ylpeydenaiheen - ensimmäisen linnun - Hän teki melkoisen työn.
Ei ollut aivan helppo saada talteen tämä herkkä, ohuiden luidensa takia nopeasti mätänevä luomus. Sen ihosta kasvaa eräs Jumalan valtava neronleimaus, sulka.
Erilaisia sulkia eri kohdasta linnun ihoa.
Mutta mikä sille nimeksi ja miten tuoda se Adamin nähtäväksi?
Ja milloin?
Jumala on kaukaa viisas.
Hän teki litografian, johon tämä ensimmäinen lintu piirtyi hyvin tarkkaan.
Nykyisen Saksan maalla Jumala teki sellaisen hienon kalkkisaven, ettei semmoista ole muualla maailmassa.
Ainutlaatuinen läjäys mitä hienointa savea.
Siihen Jumalan lintu sitten kuoltuaan hiljaa vaipui, siivet levällään.
Ja hellästi ja hienovaraisesti kaikki sen ihmeelliset yksityiskohdat tallentuivat, kivettyivät.
Ja kun sitten ihminen alkoi 1800-luvun puolivälissä ymmärtää, että elämällä on historia, tehtiin huikea löytö.
Löydettiin sulka!
Ja kohta sitten Jumalan lintu.
Adam antoi sille nimeksi
Archeopteryx - "tosi vanha lintu"
Elämän alku
Herra Jumala tahtoi näyttää ihmiselle, miten elämä on alkanut.
Mutta miten ihmeessä näitä varhaisia elämänmuotoja saataisiin säilymään, niin että Jumalan rakastama ihminen voisi niitä tutkia ja ihailla.
Oppia ymmärtämään Jumalansa suuria tekoja.
Sama juttu kuin Jumalan linnun kanssa.
Hän teki aivan isolla työllä erityiset olosuhteet, jossa pieniä kappaleita elämän alkua on säilynyt ihmeellisellä tavalla.
Adam kutsuu näitä Jumalan luonnonsuojelualueita saksankielestä tulevalla nimellä
Konservat-Lagerstätten
joka tarkoittaa suojelevaa (konservoivaa) kerrostumien paikkaa.
Nämä Jumalan luonnonsuojelualueet, joissa Hänen tekojaan on säilynyt ihmisen ihailtaviksi, on harvoja.
Sitä mukaa kuin Adamin ymmärrys on lisääntynyt ja hän on oppinut tulkitsemaan näkemäänsä, uusia Jumalan tekemiä suojelukohteita on tullut näkyviin.
Aivan sieltä elämän alusta ihminen tuntee erityisesti kolme merkittävää Jumalan luonnonsuojelualuetta.
Maotianshan shale
Vuori Junnan provinssissa Kiinassa
Burgess shale
Kerrostuma Kanadassa Rocky Mountains alueella lähellä Vancouverin kaupunkia (kaikki nämä ovat ihmisen antamia paikannimiä)
Emu lahti
Matalaa merenrantaa länsi-Australiassa
Nämä ovat niin ihmeellisiä jumalallisia luonnonsuojelukohteita, että suojattomat, kuorettomat elämän alut ovat näissä kallioissa säilyneet hienoimpia yksityiskohtia myöten.
Hienoja nimiä Adam näille antaa, jotka Jumala on nimettäväksi hänelle tuonut.
Nuo ovat kaikki melko kaukansa sieltä koti-Suomesta.
Mainittakoon lisäksi yhtä vanhoja ja ihmeellisiä konservat-lagerstätte ihan sielä naapurista, toisesta kotimaisesta
Kinnekulle Västergötland
Öland saari
Ruotsista
(Huom Öland, ei Åland!)
Etkö ole nähnyt näitä Jumalan luonnonsuojelualueita ja niiden ihmeellisiä meren eläviä?
Etkö ole nähnyt Jumalan lintua?
eikös olisi jo aika tutustua, ja ylistää Jumalaa Hänen viisaudestaan, jolla ei ole rajoja.
Ja rakkaudestaan meitä kohtaan, että on ratkaisevan tärkeitä luomistyönsä tuloksia varjellut ja tuonut Adamille nähtäväksi.
Että hän ne nimeäisi.
Toinen esimerkki myyttisen kielen voimasta
Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten myyttinen Paratiisikertomus puhuttelee minua.
Elämän historia ja muinaiset eläimet ja kasvit eivät ehkä ole sinun intohimosi.
Sinua ehkä puhuttelee enemmän tähän kohtaan liittyvä ajatus, että Adam on yksin.
Jumala tuo ihmisen luo kaikenlaisia eläimiä ja lintuja.
Kissoja, koiria, hevosia, kanarialintuja, jollekin boa käärmeenkin.
Vaan ihminen on yksin.
Lemmikit eivät sittenkään voi täyttää ihmisen ikävää.
Ja niin Jumala rakkaudessaan tekee ihmiselle seuralaisen.
Tämä myytti on unohtumaton ja väkevä, sumerilaista juurta mutta aivan omassa luokassaan Raamatun Hengen muokkaamana.
Eivät lopu ihmeet Sanan syvän ja kirkasvetisen lähteen luona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti