Vauva potkaisi

Pienet sammakot, pienet sammakot, ne lystikkäitä on,

pienet sammakot, pienet sammakot, ne lystikkäitä on.

:,: Ei korvia, ei korvia, häntää elo niill' :,:

:,: Pupujussikat, pupujussikat, ne lystikkäitä on. :,:

:,: On korvia, on korvia, on hännän nypykkä. :,:

:,: Pikkuporsahat, pikkuporsahat, ne lystikkäitä on, :,:

:,: on korvia, on korvia, on hännän saparo. :,:

Kirjoittanut: MikkoL, 10.01.2012 08:54

Lapset riemuitsevat Jumalan luomistöistä, koettavat saada pikku sammakon kätösiinsä, silittävät pupujussin silkkistä turkkia ja pitävät kania suloisesti sylissä, nauravat lätissä röhkivälle emakolle, joka imettää punertavia pikku porsaita saparoineen.

Uskon, että myös meidän Herramme Jeesus iloitsi näin lapsellisesti Taivaan Isän jaloissa pyöriessään, kun elämä maapallolla potkaisi ensimmäisen kerran! 

Kirjoittanut: MikkoL, 10.01.2012 08:55

"Minut Herra loi ennen kaikkea muuta,
luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata.

Iankaikkisuudesta minä sain alkuni,
kaiken alussa, ennen kuin maata oli.

Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut,
ei lähteitä tuomaan niiden vettä.

Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen,
ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin,

ennen kuin hän teki maat ja mannut,
ennen kuin oli hiekan jyvääkään.

Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen
ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle,

kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet
ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan,

kun hän pani merelle rajat,
loi rannat patoamaan sen vedet,
ja kun hän lujitti maan perustukset.

Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään,
hänen ilonaan päivät pitkät,
kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.

Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.

MikkoL:
Snl 8:22-33 KR 1992

Kirjoittanut: MikkoL, 10.01.2012 09:00

No mikäs vauvan potku se oli, josta Herramme niin iloitsi?

Se oli elämän ensimmäinen liikahdus!

Olihan siinä aikaa kulunut, kun matalissa merenlahdissa mikrobit elelivät... kolmetuhatta miljoonaa ihmisen vuotta.

mutta sitten elämä alkoi lisääntyä, ehkä sen Suuren Lumipallo vaikutuksestakin, kun koko maapallo oli jään peitossa, ei vain Pohjois ja Etelänavat.

vaan semmosta vähän tylsää elämää - joka hailakan värisinä mattoina peitti merenpohjaa kykenemättä itse liikkumaan.

Satoja miljoonia ihmisen vuosia oli mennyt ja nyt oli tämmönen hiljainen, liikkumaton orastava elämä.

Ei paljon seuraa Jeesukselle näistä Taivaan Isän luomuksista. 

Kirjoittanut: MikkoL, 10.01.2012 09:12

Vaan voimme kuvitella sitä iloa, kun eräänä päivänä siellä joku ensimmäistä kertaa liikkui!

Vauva potkaisi ja antoi elonmerkin!

Mikäs se siellä vipelsi?

Emme tiedä varmuudella.

Meillä on vain ensimmäisen vipeltäjän jättämä jälki tuollaisessa elävää sisältävässä matossa.

Se meni ensin tuonne, kääntyi tuonne, palasi takaisin ja jatkoi tuonne. Me näemme sen jättämän uran kuin ladun hangessa.

Kuka siitä hiihti?

Ehkä se oli joku, joka söi ravinnokseen tätä mattoa, ehkä vaan joku satunnainen hiihtelijä.

Elämän tutkijat kutsuvat tällaisia kivettymiä "jälki-fossiileiksi" (trace fossils), koska niissä näkyy vain liikkujan jättämä jälki, ei itse kaveria.

Kirjoittanut: MikkoL, 10.01.2012 09:15

Nykyisen käsityksen mukaan vauva potkaisi - siis maapallolla alkoi elävien olentojen liikettä - noin 550 miljoonaa ihmisen vuotta sitten.

Hienommalla nimellä tuo kausi on kambrisen ajan elämän räjähdystä edeltänyt Ediacaran kausi.

Luonnontieteilijät ovat tunnistaneet tämän kauden ja rekisteröineet sen vasta aivan viime vuosina ja sitä pidetään nykyään siis "elämän räjähädyksen" - kambrisen kauden - suorana edeltäjänä.

MikkoL:
näet kuvan tuosta vauvan potkusta
http://cambrilife.blogspot.com/2011/
12/something-ediacaran-moves.html