Minä vaivainen vaan, mato matkamies maan (4 keskustelua)

 Kirjoittanut: Haamul, 26.01.2012 10:29
   

Minä en ole tiedemies, vaan pohdin näitä asioita muuten vaan.

Ajattelen niin, että sanoitus voidaan ehkä jäljittää siihen aikaan, kun me suomalaisetkin olimme vielä Ruotsin vallan alla, ja sillä lailla johtaa vaikkapa suomalaisten surkeaan melankolisuuteen - jos niin väkisin halutaan tehdä. Mutta enpä ihmettelisi, jos asian tarkempi tutkiminen osoittaisi, että virren sanojen alkuperä olisikin lopulta esim. vaikkapa Saksan maalta.

Ja pistän vielä paremmaksi: sanoituksen alkuperä on heprealainen.

Tavallaan näinkin voi sanoa, sillä onhan nimittäin aivan Kirjoitusten mukaista, siis raamatullista, puhua uskovan elämästä matkana, ja jokainen aikuinen kristitty tietää, että matka on vaivalloista matamista, suorastaan rähmällään oloa! Eli omin voimin aivan mahdotonta.

Samoin tiedämme sen, että oikea Kotimaa on Taivaassa. Ja Paavalin tapaan huokaamme: ”Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” - muistaen kuitenkin, että Jeesus Kristus on ruumiinsa uhrilla tullut viheliäisten ihmisten Pyhittäjäksi.
   
Mato on vertauskuvallinen ilmaisu, ja sellaisenaan osuva.

Matohan on jotain, joka on maassa, tomuinen, eikä siitä mihinkään pääse, ainakaan omuin avuin.

Jes. 41:14: "Älä pelkää, Jaakob, sinä mato, sinä Israelin vähäinen väki: minä autan sinua, sanoo Herra, ja sinun lunastajasi on Israelin Pyhä."

Israelin vähäistä väkea itse Herra Jumala on puhutellut madoksi!
 
   

Varmistelen vielä, ettei minua ymmärrettäisi ihan väärin:

Kun kirjoitin, että "jokainen aikuinen kristitty tietää, että matka on vaivalloista matamista, suorastaan rähmällään oloa" - tarkoitin tietysti, että todellinen eteneminen matkalla olisi juuri sillä lailla mahdotonta - ellei tosiaan Kristus olisi tullut meille Paimeneksi ja Tieksi.
 
   

Herra siis puhutteli israelilaisia: "Älä pelkää, Jaakob, sinä mato, sinä Israelin vähäinen väki: minä autan sinua, sanoo Herra, ja sinun lunastajasi on Israelin Pyhä." (Jes. 41:14)

Ja ristillähän tuo toteutui todellakin! Jeesus otti juuri tuon madon osan, tullen kansan lunastajaksi.


Myös saatanaa on raamatussa kutsuttu lohikäärmeeksi ja "siksi vanhaksi madoksi".

Madon muotohan tavallaan käärmeelläkin on.

Se puuhun nostettu pronssihahmo, johon katsominen autiomaassa paransi israelilaiset, oli myös ulkomuodoltaan matelijan näköinen. Vaskikäärme. Se "mato" oli esikuva Kristuksesta, jonka haavojen kautta me olemme parannetut.

Kirjoittanut: MikkoL, 26.01.2012 11:11
Tuo löytämäsi mato Jesajan kirjassa on todellakin paljon lähempänä virren 622 sanoja. (Tauno Väinölän kotityöt Raamatun parissa jääneet kesken...)

Rohkaisevia sanoja Israelin Jumalalta mitättömyydelle.

Tämä näyttää siis olevan Raamatun kielessä käytössä ollut sana, hieno löytö taas kerran!
(ja mikolta myös kotityöt..)
 
   

no tein parannusta tästä asiasta, ja löysin kuin löysinkin myös Jobin kirjasta matoja kuvaamassa ihmistä:

Job 7

Eikö ihmisen osana maan päällä ole työ ja vaiva?
Eikö hän ole kuin palkkalainen,
joka tekee raskaita päivätöitä?
2 Hän on kuin orja, joka kaipaa paahteesta varjoon,
kuin päivätyöläinen, joka odottaa palkkaansa.
3 Perinnökseni olen saanut pettymysten kuukausia,
ahdistuksen yöt ovat olleet minun osani.
4 Kun menen nukkumaan, minä ajattelen:
"Milloin voin nousta?"
Yö kuluu vitkaan,
kääntyilen levottomana aamunkoittoon asti.
5 Ruvet ja madot peittävät ruumiini,
minun nahkani halkeilee ja märkii.
6 Kuin kutojan sukkula kiitävät päiväni: ne päättyvät, kun lanka loppuu.
 
   

Job 25

1 Nyt suahilainen Bildad alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

2 -- Hän, joka taivaan korkeuksissa pitää yllä rauhaa,
hän herättää pelkoa, hänen on valta.
3 Kuka voisi laskea hänen joukkojensa määrän?
Eivätkö kaikki luodut saa valonsa häneltä?
4 Kuinka siis ihminen voisi olla oikeassa,
jos hän asettuu Jumalaa vastaan?
Kuinka naisesta syntynyt voisi olla puhdas?
5 Ei edes kuun loiste ole tahraton,
taivaan tähdet eivät ole puhtaat hänen silmissään.
6 Kuinka sitten ihminen, mato, Aadamin poika, tuo toukka?

   

Uudessa testamentissa taitaa olla vain tuo Jeesuksen ankara sana, jossa kadottujen ihmisten kohtaloon kuuluvat myös madot:

Ja jos silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvettiin, missä 'mato ei kuole eikä tuli sammu'.
Markus 9:47-48

Tämän synkän kuvan Jeesus nostaa Jesajan profetiasta
 
   

Niin kuin uusi taivas ja uusi maa, jotka minä luon,
pysyvät minun edessäni, sanoo Herra,
niin pysyvät minun edessäni teidän sukunne ja teidän
nimenne.
23 Ja aina uudenkuun päivänä
ja jokaisena sapattina
tulee koko ihmissuku,
ja kaikki kumartuvat minun eteeni,
sanoo Herra.
24 Ja kun he lähtevät ulos, he näkevät niiden
ruumiit,
jotka ovat minusta luopuneet.
Mato, joka niitä kalvaa, ei kuole,
liekki, joka niitä nuolee, ei sammu.
Jes 66
 
   

täytyy siis Jumalan Sanan valossa minun perua väitetteeni virrestä 622.

kyllä "minä vaivainen vaan, mato matkamies maan" on ihan raamatullinen kuva!

Psalmissa 22:7 inhat madot ovat kärsivän Messiaan asiaa.

Mutta muualla Vanhassa testamentissa ne liittyvät usein ihmisen erityiseen kurjuuteen, Jobin kirjaan ja haudan matoihin.

Paitsi tuo Haamulin löytämä hieno Jesajan kirjan kohta, jossa Jumala puhuttelee omaa kansaansa matona... ja lohduttaa ja rohkaisee

kuten varmaan niin monia Lapuan taisteluvirsi on rohkaissut!
 
   

tuosta tulee kyllä vähän hassu ajatus: 

Kun kirjoitin, että "jokainen aikuinen kristitty tietää, että matka on vaivalloista matamista, suorastaan rähmällään oloa" - tarkoitin tietysti, että todellinen eteneminen matkalla olisi juuri sillä lailla mahdotonta - ellei tosiaan Kristus olisi tullut meille Paimeneksi ja Tieksi.
Haamul

---
et varmaan tarkoita, että Kristuksen avulla pääsemme tuohon autuaaseen tilaan, että vaivalloisesti madon lailla mataen matkaa teemme rähmällämme?